Löysin sattumalta netin synkkiä syövereitä tutkiessani seuraavan yhteenvedon vasemman käden polkua edustavan organisaation - The Sect of the Horned God - keskustelufoorumilta. Se on niin hyvin tiivistetty, että tuskin itsekään pystyisin parempaan (no jaa... en vain viitsi ;-), ja siinä kiteytyy hyvin jotain siitä mitä itse nykyään ajattelen, ja se myös selittää osaltaan miten The Process Church of the Final Judgmentin teologia, jota tässä blogissa on käsitelty, voi kiehtoa minua - enhän minä kirjaimellisesti "usko" sellaiseen! Mihin uskon, en osaa sanoa, eikä sillä ole väliä: harjoitan henkisyyttä joka tapauksessa esim. rituaalien muodossa, eikä se ole merkityksetöntä minulle. En kiellä sitä että kaiken takana on Suuri Tuntematon, "JUMALA", mutta kaikki määrittelyt ovat ihmisten antamia. Siksi erilaiset symbolit ovat käyttökelpoisia luomaan suhdetta tuntemattomaan, joka ilmenee myös ihmisessä itsessään. Ja siksi myöskään "saatana" ei enää ole minulle pelottava ja uhkaava hahmo. Hän on minussa - ja hän on sinussa, halusit tai et; parempi yrittää ymmärtää kuin pelätä.
"Jumaluudet (tai Jumalat, demonit, mitkä hyvänsä) ovat ihmismielen eli psyyken aspekteja. Ne eivät ole olemassa kirjaimellisessa tai abstraktissa mielessä, ainakaan fyysisessä merkityksessä. Ne eivät ole todellisia objektiivisella tasolla, mutta ne ovat hyvin todellisia henkilön mielen sisällä, eivätkä hallitse mieltä vaan ovat osa sitä. Ne ovat olemassa persoonallisuutemme eri aspektien polttopisteinä, ja myytissä käytettynä ovat inhimillisen käyttäytymisen ja inhimillisen tunteen liioiteltuja osia. Lyhyesti, Jumalat ovat personifioituja tunteita ja impulsseja, itsemme osien symbolisia esitysmuotoja.
Mutta niillä on myös käyttöä, muuten ne eivät olisi olemassa, tai ainakaan kukaan ei vaivautuisi antamaan niille nimiä ja puhumaan niistä. Jumalat auttavat meitä kahdella tapaa. Ensinnäkin, ne auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa ympärillämme. Niin tehdäkseen ihmiset ovat luoneet myyttejä antaakseen Jumalille taustakulissin osoittamaan meille mistä niissä on kyse ja mitkä niiden päämäärät ovat. Nämä myytit eivät ole mitään muuta kuin yleistettyjä kokemuksia tai kenties unelmia joita ihmisillä oli kauan sitten, ja yksinkertaistettuna ja yleistettynä muotoon joka oli käyttökelpoinen kaikille. Sen myötä tulemme Jumalten toiseen käyttöön, sisäisen itsemme tutkimiseen, sekä itsemme tiedostamattomien että tiedostettujen osien, joita emme tunne, jotka ovat tukahdutettuja tai joita yksinkertaisesti emme ymmärrä. Tässä suhteessa Jumalat ovat hyödyllisiä polttopisteinä, oppaina jotka auttavat meitä itsemme löytämiseen, ymmärtämiseen ja kehittämiseen.
Saatamme käyttää niitä rituaaleissa ja sillä kertaa pysäyttää epäuskomme ja messuta loitsuja, rukoilla niitä tai uhrata niille käydäksemme kauppaa tai pyytääksemme niitä tekemään jotain hyväksemme. Vaikka sillä kertaa katkaisemme yhteytemme todelliseen maailmaan ja rituaalin päämäärän tähden voimme uskoa niihin (vaikka mielemme takaosassa yhä tiedämme etteivät ne ole todellisia), me käytämme niitä ainoastaan sillä kertaa yhdistyäksemme itseemme. Koska Jumalat ovat osa meitä, tämä kommunikaatiokeino helpottaa yhdistymistä alitajuntaamme. Tästä samasta syystä ihmiset ympäri maailman ymmärtävät symboleita ja tiettyjä mytologisia käsitteitä pääosin samalla tavalla. koska ne puhuttelevat itsemme osaa jonka kanssa emme normaalisti kykene tulemaan yhteyteen, mutta joka siitä huolimatta on hyvin voimakas ja sillä on hyvin suuri vaikutus tapaan jolla elämme elämäämme. Voitaneen sanoa että ne ovat linssi jonka läpi piilotajuntamme näkee ulkoisen maailman, ja toimii sekä ikkunana piilotajuntaamme että peilinä näyttämään meille kuka me todella olemme."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti