"Transsubstantiaatio" on virallinen roomalaiskatolinen käsite, joka viittaa Pyhän Ehtoollisen (Eukaristian) sakramentin aikana tapahtuvaan muutokseen. Tämä muutos pitää sisällään leivän ja viinin aineiden ihmeellisen muuttumisen Kristuksen itsensä substanssiksi. Näiden elementtien varsinainen olemus muuttuu ja ne säilyttävät ainoastaan leivän ja viinin ulkonäön, maun ja rakenteen. Katolisen opin mukaan Jumaluus on näkymätön, joten jokainen jyvänen tai pisara joka on siten muuttunut, on kokonaan identtinen substanssiltaan jumaluuden kanssa, Vapahtajan ruumiin ja veren kanssa.
Transsubstantiaatio-oppi on herättänyt valtavan debaatin kristittyjen teologien keskuudessa. Vaikka nämä keskustelut ovat minulle tuttuja yleisellä tasolla, en selvästikään ole pätevä kommentoimaan millään olennaisella tavalla eri väitteitä ja niiden puolustuksia. Sen sijaan mitä haluaisin tehdä tässä esseessä on yksinkertaisesti esitellä näkemys tästä opista Taolaisuuden sisäisten alkemiallisten opetusten valossa.
Tutkitaan aluksi transsubstantiaation kristillisen määritelmän pohjalla olevaa perusolettamusta. Tämä määritelmä pyörii erottelun ympärillä, yhtäältä olemuksen tai "substanssin" - sen mikä muuntuu "Kristuksen ruumiiksi ja vereksi" - ja toisaalta fyysisen ulkomuodon välillä (jota kutsutaan "akkidentiksi" teologisessa kielenkäytössä) - tässä tapauksessa näkyvä leipä/öylätti ja viini/rypälemehu. Eukaristian pyhittämisessä - papin invokaation voimalla yhdistyneenä armon vuodatukseen - leivän ja viinin substanssi/olemus, mutta ei ulkomuoto, tulee Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (ja sieluksi/hengeksi). {Tätä on mielenkiintoista verrata Madhyamika Buddhalaisuuden näkemykseen.}
Tämä jonkin kokonaan aineellisen (leivän ja viinin) muuntumisen mekanismi joksikin olennaisesti pyhäksi, niin kuin minä sen ymmärrän, on kaikella tavoin tekemisissä eukaristisen rituaalin voiman kanssa: papin toiminta hengellisen siunauksen kanavana ja hänen kauttaa näkymättömistä maailmoista virtaava apu. Vähemmän painotetaan tässä yhteydessä rukouksen ja hartauden roolia niiden taholta jotka vastaanottavat eukaristian. Uskoi prosessiin tai ei, transsubstantiaatio tosiasiassa tapahtuu. Tämä on totunnainen katolinen opetus.
Taolainen alkemia ja transsubstantiaatio
Kuinka transsubstantiaatio on ymmärrettävissä taolaisuuden näkökulmasta? Taolaiset alkemialliset harjoitukset jakautuvat kahteen peruskategoriaan: ulkoinen alkemia ja sisäinen alkemia. Ulkoinen alkemia sisältää mineraali- ja/tai yrttieliksiirien nielemistä tarkoituksena pidentää elämää tai saavuttaa fyysisen ruumiin kuolemattomuus.
Näiden seosten luomista - etenkin kun ne niellään erittäin rituaalisessa yhteydessä - voidaan verrata eukaristian pyhittämiseen. Jokin perustavasti aineellinen (yrtti tai mineraali) muunnetaan erilaisten alkemiallisten menetelmien avulla joksikin, joka omaa maagisia ominaisuuksia: vahvaksi siunaavaksi energiaksi, joka kykenee muuntamaan taolaisen harjoittajan mieliruumiin.
Toiset alkemialliset substanssit, esim. vahvistava kulta (Tonic Gold), eivät ole tulosta jonkin hienoisen tislaamisesta jostain karkeammasta, vaan pikemminkin henkisen olemuksen tiivistämisestä materiaaliseen muotoon - jonka harjoittaja voi sitten niellä. Tämän tyyppinen ulkoinen alkemiallinen seos on sukua eukaristian "armon laskeutumisen" aspektille.
Toiset alkemialliset substanssit, esim. vahvistava kulta (Tonic Gold), eivät ole tulosta jonkin hienoisen tislaamisesta jostain karkeammasta, vaan pikemminkin henkisen olemuksen tiivistämisestä materiaaliseen muotoon - jonka harjoittaja voi sitten niellä. Tämän tyyppinen ulkoinen alkemiallinen seos on sukua eukaristian "armon laskeutumisen" aspektille.
Näitä ulkoisen alkemian muotoja - joskin tietyllä tavalla samankaltaisia eukaristian aspekteille - voidaan täsmällisemmin pitää transmutaation tapauksina: yhden fyysisen aineen (esim. lyijyn) muuntuessa toiseksi fyysiseksi aineeksi (esim. kullaksi). Sisäisen alkemian harjoituksissa löydämme selkeämmän esimerkin transsubstantiaatiosta: eräänlaisen "olomuodon siirtymisen" jossa fyysinen aine (tässä tapauksessa taolaisen harjoittajan ruumis - muuntuu, ei yksinkertaisesti toiseksi - vaikkakin parannetuksi - fyysiseksi aineeksi, vaan se pikemminkin "kristillistyy" - s.o. siitä tulee valoruumis.
Kun Jingin, Qin ja Shenin kolme aarretta* on puhdistettu ja levitetty, alkemiallinen prosessi on pantu alulle. Prosessin varhaisissa vaiheissa tulemme tietoiseksi substanssista tai energiasta fyysisen ruumiimme sisällä, jolla ajoittain näyttää olevan "oma elämänsä". Ulkoinen muotomme saattaa tässä vaiheessa säilyä suhteellisen muuttumattomana, mutta tapahtuu sisäinen herääminen - eräänlainen pyhitys joka on tapahtunut, joka nyt tekee "taikansa".
Tämän prosessin lakipisteessä jopa harjoittajan fyysinen muoto sisältyy tähän prosessiin. Tuloksena on transsubstantiaatio - ylösnousemus ja taivaaseen astuminen, samankaltainen kuin Jeesuksella. Jos me sitten (niin kuin Jeesus) valitsemme ilmestyä uudelleen tässä maailmassa, se tapahtuu muodossa joka on kokonaan kirkastettu, siitä on tullut Valoruumis - täysin pyhitetty leipä ja viini, jotka nyt voidaan tarjota henkisenä ravintona kaikille eläville olennoille.
*Jing, tiivistynein tai tiheimmin värähtelevä energia, liittyy läheisimmin fyysiseen ruumiiseen; Qi, elämänvoima, joka elävöittää ruumiimme; Shen, henkemme tai mielemme (laajimmassa merkityksessään).
1 kommentti:
Mielenkiintoinen vertaus kristillisestä ehtoollisesta ja taolaisesta alkemiasta.
Ortodoksiset mystikot taisivat olla aika taolaisia. Vertaa
hesykasmia ja kontemplaatio.
Lähetä kommentti