Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annie Besant. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annie Besant. Näytä kaikki tekstit

6.12.14

Rudolf Steinerin antroposofia

Lukija kysyy Blavatsky Theosophy Group UK:n ylläpitäjiltä (kommenteissa kirjoituksen alla): Mitä mieltä olette Rudolf Steinerista ja antroposofiasta; hän torjui Teosofisen Seuran sen jälkeen kun Annie Besant ja C.W. Leadbeater väittivät että Krishnamurti oli Maailmanopettaja - Kristus.

Vastaus:
Näkemyksemme Rudolf Steinerista ja antroposofiasta ei ole kovin positiivinen. Eräänä harhaisimpana ja omahyväisimpänä henkisistä opettajista, Steiner ja hänen antroposofiansa ovat äärettömän kristillismielisiä, länsimielisiä, aristoteelisia, hyvin itämaita vastustavia monin tavoin, ja rakentuvat melkein yksinomaan hänen omille oletetuille "Akaasisen arkiston" lukemisilleen ja löydöilleen... se on H.P. Blavatskyn ja aidon teosofian täysi vastakohta ja antiteesi. 
Toisin kuin Besantilla, Leadbeaterilla ja Baileyllä, Steinerilla oli kuitenkin ainakin säädyllisyyttä ja rehellisyyttä avoimesti ja auliisti myöntää, että hänen opetuksensa olivat vastakkaisia HPB:n opetuksille. Hän ei väittänyt että ne olivat samasta lähteestä eli Mestareilta.
Lukiessaan Steinerin kirjoja, jotkut pitävät kuitenkin vaikeana olla tulematta johtopäätökseen, että hän oli  hyvätasoinen skitsofreenikko. Netissä voidaan nähdä että lukemattomat ihmiset ovat tulleet samaan johtopäätökseen. Hänen kuvauksensa ja kertomuksensa asioista ovat taipuvaisia kuulostamaan enemmän psykoottisilta fantasioilta, ja aina ylentävät Kristuksen hahmoa kaikkien ja kaiken muun yläpuolelle. Kun taas teosofia ei aja tai suosittele mitään tiettyä uskontoa, tai edes yhtään mitään uskontoa, antroposofia opettaa että esoteerinen kristinusko on yksi uskonto jonka tarvitsee tulla hyväksytyksi maailmassa tänä päivänä, ja että se on ainoa asia joka voi saada aikaan välttämättömiä muutoksia ihmiskunnassa. Mutta tällä ei tarkoiteta aitoa vanhaa gnostilaista kristinuskoa, vaan pikemminkin Steinerin omaa sepustusta. 

Sekä aikanaan Teosofisessa Seurassa että sen jälkeen, hän loi kaikenlaisia valheita ja fantastisia tarinoita vihjaamaan että HPB oli henkisesti alempiarvoinen ja tietämätön, ja että Steiner oli niin paljon suurempi kuin hän - käyttäen jopa "Valkoisen Lootuksen päivää" (vuosittaista teosofista tapahtumaa, jolla muistetaan hänen elämäänsä ja työtään) pitääkseen puheen siitä kuinka "tietämätön" ja "harhaanjohdettu" hän oli, ja kuinka Steiner oli niin paljon suurempi ja tärkeämpi koska hän tunnusti Jeesuksen ristinuhrin ensisijaisen tärkeyden, joka "henkisesti kastoi Maan" jne., ja jonka HPB oli epäonnistunut ymmärtämään - on vaikea joidenkin meidän teosofien olla tuntematta vahvasti vastenmielisyyttä häntä kohtaan!

HPB täytti "Hunnuttoman Isiksen" ja "Salaisen Opin" kirjaimellisesti tuhansilla viittauksilla valtavasta valikoimasta lähteitä todistaakseen hänen esittämiensä opetusten legitimiteetin ja luotettavuuden ja osoittaakseen niiden oikeellisuuden. Kaikki Steinerin opetukset riippuvat yksinomaan hänen omasta sanastaan eikä mistään muusta. HPB:n esittämä teosofia todistaa itse todella olevansa vanhaa ja ajatonta viisautta, esoteerista opetusta joka on kaikkien maailman uskontojen perustana. Rudolf Steinerin esittämä antroposofia ei todista mitään muuta kuin Steinerin omaa itse-tärkeyden tuntoa ja valtavaa kristillismielistä asenteellisuutta.  

 Tässä blogissa on aiemmin julkaistu:






Kuten olen todennut ennenkin, annan mieluummin muiden puhua puolestani tässä blogissa. En aina ole samaa mieltä kaikesta mitä kirjoittajat sanovat - enkä sano etten allekirjoittaisi sitä mitä tekstissä yllä sanotaan, vaikka tunnen monia ihmisiä joita se voi loukata. Monet näkemykseni ovat myös muuttuneet täydellisesti niinä vuosina kun tämä blogi on ollut olemassa, joten en välttämättä enää julkaisisi tänä päivänä kaikkia (vanhempia) tekstejä - mutta olkoot nyt kuitenkin. Oma nykyinen kantani näihin asioihin ei ole salaisuus, olen siihen viitannut - ja voit lukea minun henkisestä tiestäni kirjoituksesta, johon on linkki blogin esipuheessa yllä. Minulla on sisäpiirin näkemystä moneen suuntaan; juuri sen tähden voin ja haluan tyystin sanoutua irti tietyistä asioista tänä päivänä, joita olen jollain tapaa joskus kannattanut! Juuri tämä laaja näkökulma on tehnyt minut kykeneväksi näkemään liiankin hyvin ja selvästi... ja siitä olen kiitollinen. Eivät vain antroposofit, vaan myös monet teosofit ja kaikenlaisissa muissa henkisissä liikkeissä mukana olevat ihmiset elättelevät minun nähdäkseni suuria harhoja; aina "tämä meidän aatteemme on niin mahtava, muut eivät tiedä mitään!"

11.8.13

RUDOLF STEINER JA TEOSOFIA

Silmäys siihen mitä lähes internetin alkuajoista asti verkossa mukana ollut Katinka Hesselink kirjoitti v. 2009  blogissaan aiheesta. Hän oli aikaisemmin Adyarin Teosofisen seuran jäsen, mutta nykyään harjoittava buddhalainen (joskaan nämä kaksi eivät välttämättä ole suinkaan ristiriidassa keskenään, mutta hän itse koki yrittävänsä palvella "kahta mestaria").

Olen lukenut G. Wachsmuthin kirjaa "Rudolf Steiner Erdenleben und Werken" (eli Rudolf Steinerin
maallinen elämä ja teokset). Se on hyvä elämäkerta, joskin ilmiselvästi Steinerin innokkaan kannattajan kirjoittama. Hän kertoo Steinerin tarinan kuten Steiner olisi saattanut haluta kerrottavan. Minun tarkoituksiini tämä sopii hyvin: haluan tuntea antroposofian ihanteet, mytologian, yhtä paljon kuin haluan tuntea hänen jokapäiväisen elämänsä tosiasiat.
En ole vielä lukenut kirjaa loppuun - luen vielä vuosista jolloin Steiner oli Teosofisen seuran jäsen. Mutta on jo selvää että Steinerilla oli omat tavoitteensa mitä tulee siihen mihin suuntaan hänen tarvitsee kulkea - eikä niillä ole mitään tekemistä Teosofisen seuran kanssa. Koska Wachsmuth on niin perusteellinen selostaessaan tarkalleen mitä Steiner sanoi tärkeistä aiheista minäkin vuonna, on selvää että Steinerilla oli jo suuria epäilyksiä Teosofisesta seurasta ennen kuin hän jätti sen/hänet erotettiin. Minun näkökulmastani nuo epäilykset olivat tekopyhiä, mutta pääsemme siihen tuonnempana.

Aloitetaan Steinerin tehtävästä maan päällä, kuten hän luultavasti ymmärsi sen: hän halusi yhdistää länsimaisen viisauden esoteeriseen traditioon. Hän halusi tuoda esiin Goethen - yhtä hyvin kuin muiden "Abendlandin" filosofien - työssä perustana olevat totuudet. Abendland on saksaksi mitä on kutsuttu länsimaiksi tai läntiseksi maailmaksi. Vaikka on selvää tavasta jolla termiä käytetään että se on erityisempi kulttuurillinen virtaus: ne ihmiset jotka ovat yhdistäneet kulttuurissaan roomalaisen, kreikkalaisen, saksalaisen ja kristillisen perinnön. 
Meidän pitäisi muistaa että Steiner eli ja näki Saksan alamäen yhtenä maailman supervalloista, siihen asti kun se hävisi ensimmäisen maailmansodan. Kuollessaan 1925 hän ei elänyt nähdäkseen suurta lamaa, joka iskisi Saksaa lujaa ja valmistelisi sen Hitleriä varten. 
Mitä Steiner oikeastaan teki, luulen, oli saksalaisen viisauden kannattaminen - ja sen tuominen ajan tasalle aikakauden henkisten ja tieteellisten oivallusten kanssa. Hän yhdisti tärkeimmät teosofiset ideat antroposofiaansa: karman, jälleensyntymisen ja ihmisen henkisen kehityksen. Vaikka tietenkin hän antoi persoonallisen leiman jälkimmäiseen käsitteeseen. Sanon "tietenkin", koska kukaan ei ole kyennyt tekemään toisin tuon aiheen suhteen. Osoittautuu vaikeaksi tiivistää jokainen yksityiskohta näkemykseksi ihmisen henkisestä kehityksestä. Viimeisin sitä yrittänyt jonka tiedän, on Ken Wilber, mutta Blavatsky edelsi Steineria yrityksessä. 

Steiner näki useimpien teosofisten esitelmien teoreettisen taipumuksen, eikä lainkaan pitänyt siitä. Esimerkiksi kerran hän kertoi keskusteluista koulujen rakentamiseksi, lehtien ja muiden asioiden luomiseksi. Hän tunsi että sellaisista asioista keskustelun sijasta pitäisi vain tehdä niin. Ei voi kuin ihailla jotakuta tuollaista. Tehdessä monet kysymykset joita ennakkoon on, tulevat siliämään pois. Yleensä suunnitelmat ja niiden toteuttaminen ovat hyvin eri asioita - joten on usein hyvä ajatus vain tehdä. Asioita jotka eivät toimi tai eivät sovi näkemykseen, voi aina muuttaa. 

Ei olisi reilua Steineria kohtaan antaa ymmärtää että hän ei ottanut vastaan itämaista viisautta jota Teosofinen seura toi länteen. Hän otti. Hän esitelmöi aiheista kuten Buddha ja Kristus. Hänen johtopäätöksensä oli aina, että kaikkialla maailmassa oli vihittyjä, Buddhan ollessa eräs heistä. Mutta Kristus oli erityinen. Hänen kuolemansa ihmiskunnan puolesta Golgatalla oli rajapyykki-tapahtuma ihmisen henkisessä  kehityksessä. Se muutti asiat olennaisesti. Siloitellakseen epäjohdonmukaisuuksia Raamatussa, hän tuli johtopäätökseen että oli ollut olemassa kaksi Jeesus-lasta. Tämä tekee hänen kristologiansa tietenkin melko ainutlaatuiseksi. 

Mikä on tärkeää meidän kertomuksemme kannalta on se, että Steiner oli kiireinen PAIKALLISEN viisauden version kanssa. Tämä sopii, niin kauan kuin siitä ei tule eksklusiivista. Useimmilla meistä on henkisiä suosikkitarinoita ja ajatuksia, ja ne yleensä perustuvat uskontoon jonka piirissä kasvoimme. Kuitenkin Teosofisen seuran Saksan osaston pääsihteerinä hänen velvollisuutensa oli kannattaa jokaisen henkilön vapautta löytää totuus mistä tahansa kukin sen saattoi löytää. Tässä kohtaa paradoksi tai tekopyhyys astuu kuvaan. Hän painotti aina että ihmisten pitäisi olla vapaita löytämään omat totuutensa ja heidän pitäisi tutkia itse. Tämä hänellä oli yhteistä Annie Besantin kanssa, mutta hän ei näytä tajunneen sitä. Hänestä tuntui että Besant ja C.W. Leadbeater enimmäkseen kasasivat sarjan oppeja, jotka ihmisten oletettiin joko uskovan tai lähtevän. 
Lopulta Steiner lähti. Hän oli jo perustanut Antroposofisen seuran kun Annie Besant erotti hänet siksi ettei hän päästänyt Idän Tähden järjestön jäseniä Teosofisen seuran Saksan osastoon. Tämä on tekopyhää koska tämä merkitsi itse asiassa että ihmiset jotka päättivät omasta puolestaan kuulua tuohon järjestöön, eivät voineet olla hänen järjestössään. Se tarkoitti että heidän täytyi joko uskoa se tai jättää TS. Toisin sanoen: hänestä tuli tässä asiassa sellainen mistä hän syytti Besantia. Ja tietenkin Besantin täytyi erottaa hänet. Se oli järjestetty juttu; Steiner tiesi että oli tullut aika hänen kulkea omaan suuntaansa. Ja tietenkin useimmat hänen seuraajistaan, ja siten suurin osa Saksan osaston jäsenistä lähti hänen mukaansa. 

Seurauksena - hyvässä tai pahassa - Antroposofisessa seurassa on kyse enimmäkseen Steinerista. Se on perustanut kouluja, luonut kokonaisen vaihtoehtoisen lääketieteen alueen, vaihtoehtoista maataloutta, ja paljon muuta. Steinerin opetuksissa on hyvin käytännöllinen puoli, joka on ollut hedelmällinen moneen suuntaan. 
Sitä vastoin Teosofinen seura (jolla on päämaja Adyarissa) on yhä paikka minne ihmiset voivat tulla yhteen kokeilemaan ja löytämään universaalia viisautta. Seurauksena on että Teosofisessa seurassa on esitelmiä buddhalaisuudesta, joogasta, vaihtoehtoisestas kristillisyydestä ja gnostilaisuudesta. Teosofinen kirjasto Adyarissa on maailmankuulu harvinaisista intialaisista käsikirjoituksista joita se on säilyttänyt. On tuskin aihetta josta teosofit eivät keskustele. Ja kyllä, sillä on heikkous olla enimmäkseen puhetta, ei tekoja. Sillä kuinka universaali voi ikinä tulla tarpeeksi erityiseksi ohjatakseen tekoja? Tuo välityssuhde henkisestä käytännölliseen jätetään enimmäkseen yksittäisille jäsenille, joskin hyväntekeväisyyden alalla Teosofinen palvelujärjestö tekee paljon hyvää Intiassa, Pakistanissa, USA:ssa ja muissa maissa. Ja teosofisessa hengessä se tekee niin tyrkyttämättä mitään ajatuksia ihmisille ja riippumatta ihmisten taustasta.

Minulle henkilökohtaisesti totuuden etsintä on liian tärkeää jotta antaisin paikallisten näkökohtien olla tärkeitä. Ainoastaan kun katsoo kokonaisuutta - koko ihmiskuntaa - voi ymmärrys perustana olevista kysymyksistä tulla täysin ymmärretyksi. Tästä on esimerkkinä nykyinen taloudellinen kriisi; se osoittaa että paikalliset asiantuntijat eivät vain tiedä tarpeeksi huolehtiakseen tämänkaltaisesta kriisistä. Se vaatii globaalia yhdessä työskentelyä. Samankaltaisesti ekologiset ongelmat eivät rajoitu maiden tai kulttuurien rajoihin. Saastunut ilma kulkee kaikkialle. PH:n aleneminen merissä ei rajoitu Islantiin tai Kiinaan. Globaali ilmanstonmuutos on todellakin globaali, vaikka seuraukset ovat hyvin erilaisia paikallisesti. 

Vertailun vuoksi, katsotaanpa mitä Katinka Hesselink sanoo Annie Besantista ja C.W. Leadbeaterista:

Luulen että on selvää, että Annie Besant oli ainutlaatuinen ja ihana henkilö. Hän puolusti vähäosaisia, auttoi saamaan aikaan Intian itsenäisyyden, organisoi Teosofisen seuran ja teki siitä merkittävän. Hän näki myös sen kuoleman alun Jiddu Krishnamurtin vaihtaessa puolta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että hänen teosofiset opetuksensa ovat vähiten kiinnostava aspekti hänen elämäänsä. Mutta koska Adyarin Teosofisessa seurassa ihmiset ovat vapaita tutkimaan mitä haluavat, on tietenkin jäseniä jotka yhä pitävät hänen kirjoistaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että hänen tyylinsä kestää ajan koetuksessa vähemmän hyvin kuin Blavatskyn tai Leadbeaterin. 

C.W. Leadbeater, pappi, teosofinen työntekijä ja sitten jälleen pappi. Siinä välissä hän kirjoitti kirjoja selvänäöstä ja chakroista, jotka olivat uranuurtavaa työtä sille jonka nyt tunnemme laajempana henkisenä liikkeenä. Hän esimerkiksi popularisoi sanskritin sanan "chakra". En voi ummistaa silmiäni hänen panokseltaan.
Tämä on kiistelty blogi [kuten toivottavasti tämäkin! :-) - suom.huom.], joten antaa mennä:
En pidä Leadbeateria pyhimyksenä. Itse asiassa on joitain vakavia kysymyksiä kysyttäväksi hänen tekemisistään alaikäisten poikien kanssa. Myöskään en pidä Vapaa Katolista Kirkkoa kovin hyödyllisenä organisaationa. Kristinusko tulee - tai ei tule - hitaasti uudistumaan kun tulee esiin uusia tapoja tarkastella Jeesusta. Vapaa Katolinen Kirkko oli yritys saada aikaan henkinen kirkko kiireessä. Tiedän että monet ihmiset arvostavat sitä, mutta se ei ole minua varten. En myöskään usko että se on tarkoitettu tulemaan suureksi tai edes sinne päin. 
Lisäksi väittely naispappien puolesta tai vastaan silittää minua vastakarvaan. En ikinä aio liittyä organisaatioon missä naisilla ei ole samoja oikeuksia kuin miehillä. Olen hyvin iloinen että ainakin jotkut Vapaa Katoliset Kirkot maailmanlaajuisesti (hollantilainen muun muassa) SALLIVAT naispapit. 

Aikaisemmin tässä blogissa on julkaistu käännösartikkelit: 


Katinka Hesselinkin alkuperäinen nettisivu, jota hän ei enää päivitä: www.katinkahesselink.net

 Jos jotain, niin tämä suomennos osoittaa ainakin sen, että myös Adyarin Teosofisessa seurassa esiintyy monenlaisia ajatuksia. On sanottava, että monet tapaamani teosofit ovat antaneet itsestään paljon suvaitsevaisemman vaikutelman kuin moni tuntemani antroposofi. Se lienee ymmärrettävää, kun antroposofia pyörii täysin Rudolf Steinerin ympärillä ja sisällyttää itseensä aivan keskeisenä elementtinä yhden uskonnon - kristinuskon - totuudet.
Omasta puolestani olen ilmaissut kantani Steineria kohtaan jo aiemmin. Besantista en piittaa ja Leadbeateria en pidä luotettavana "selvänäkijänä" enkä edes kovin hyvänä ihmisenä: pedofiili mikä pedofiili, mitä sitä suotta kaunistelemaan. 
Suomen Vapaa Katolinen Kirkko, jonka tilaisuuksissa olen kyllä aina viihtynyt, kuuluu juuri siihen alkuperäiseen suuntaukseen joka ei vihi naisia papeiksi. Leadbeaterin mukaan "henkiset voimat joita seremonioissa käsitellään, eivät sovi naisen rakenteelle". Naisille on korvikkeeksi perustettu erillinen Maria-Sisarten järjestö. Ei se minua haittaa osallistuessani Messuun, mutta toki periaatteessa tuollainen ei kuulu enää tähän aikaan, joten siinä tapauksessa seremonioiden täytyy olla liikaa menneisyydestä voimansa ammentavia. Suotakoon se roomalaiskatoliselle ja ortodoksiselle kirkolle ikivanhoina instituutioina, mutta jos VKK pyrkii tuomaan jotain uutta, se epäonnistuu tässä kohtaa pahasti. Onneksi monet sen haarautumat maailmalla - joiden aiheuttaja mm. juuri kysymys naispappeudesta on ollut - ovat uudistuneet tässäkin suhteessa.

H.P. Blavatskya arvostan suuresti. Tarinat hänen inhimillisestä, räiskyvästä persoonastaan tekevät hänet vain vetoavammaksi verrattuna moniin "pylväspyhimyksiin", Rudolf Steiner mukaan luettuna.

24.2.13

CARLOS CARDOSO AVELINE: AVATAARAN LUOMINEN

Tutkimus Adyarin yrityksestä väärentää Kristuksen paluu.

Alkuperäinen engl.  kirjoitus: www.esoteric-philosophy.com

Artikkeli julkaistiin ensimmäisenä "Fohat" -lehdessä Kanadassa, syksyllä 2007.

[Avataara =   jumalan inkarnaatio hindulaisuudessa]
"Edellisenä yönä minulle näytettiin lintuperspektiivistä näkymä teosofisista seuroista. Näin muutaman luotettavan teosofin kuolinkamppailussa maailman kanssa yleensä, ja toisten - nimellisten mutta kunnianhimoisten - teosofien kanssa." 
H.P.Blavatsky kirjeessä William Q. Judgelle
 Erhe on tuomittu jäljittelemään totuutta ja todellista teosofiaa on aina ympäröinyt suuri joukko usein nerokkaita tai vaikuttavia pseudo-teosofian muotoja. Eräs merkittävä esimerkki tästä okkultisesta laista voidaan todeta teosofisen kultin luomisessa Jiddu Krishamurtin (1895-1986) persoonallisuuden ympärille. Jopa nyt Krishnamurtioppi yhä tulee toimeen, joskin melko hiljaisella tavalla, ja Rva Radha Burnier - Adyarin Teosofisen Seuran presidentti vuodesta 1980 - on sen vankkumattomimpia johtajia.

Jiddu Krishnamurti
Krishnamurti oli 14-vuotias kun hänet "löysi" Adyarissa alempien Iddhien* selvänäkijä, Hra C.W. Leadbeater. Siihen asti sekä Annie Besantilla että Leadbeaterilla oli ollut tapana käydä pitkiä kuvitteellisia keskusteluja jonkinlaisen "Herra Kristuksen" kanssa. Pian "löydön" jälkeen poika esiteltiin virallisesti maailmalle korkeana vihittynä ja tulevana avataarana - välineenä itse "Herra Kristuksen" toiselle tulemiselle. [* Iddhi, buddhalainen termi joka viittaa yliluonnollisiin voimiin. - suom.huom.]
On totta, että koskien odotettua Kristuksen paluuta, H.P. Blavatsky oli selittänyt selvin sanoin:

"Kaksi asiaa tulee selväksi kaikille (...): (a) 'Kristuksen tuleminen' merkitsee CHRISTOKSEN läsnäoloa uudistetussa maailmassa, eikä lainkaan 'Kristus' Jeesuksen tosiasiallista ruumiillista tulemista; (b) Kristusta ei tule etsiä sen paremmin erämaasta kuin 'sisäisistä kammioistakaan', ei myöskään minkään ihmisten rakentaman temppelin tai kirkon pyhäköstä; sillä Kristus - todellinen esoteerinen VAPAHTAJA - ei ole ihminen, vaan JUMALALLINEN PRINSIIPPI jokaisessa ihmisessä. Hän joka pyrkii ylösnostamaan hänen omien maisten intohimojensa hänessä ristiinnaulitseman ja hänen syntisen lihansa 'hautaan' syvälle haudatun Hengen; hän jolla on voimaa vierittää sivuun aineen kivi oman sisäisen pyhäkkönsä ovelta, hänellä on ylösnoussut Kristus itsessään. ('Mehän olemme elävän Jumalan temppeli' 2 Kor.6:16)"

Tässä kuten muissakin tapauksissa H.P. Blavatskyn sanat ovat olleet mitä selvimmät. Kuitenkin kuten yleinen sanonta sanoo, "kukaan ei ole niin sokea kuin ne jotka eivät halua nähdä". Adyarin johtajat olivat niin kiireisiä Herra Kristuksen väärentämisessä, että heillä ei ollut aikaa huomioida todellista teosofiaa.
H.P. Blavatsky

"Vapaa Katolinen Kirkko" organisoitiin sitten palvelemaan "välineenä" Krishnamurtia, Kristusta. Tähden järjestö oli oleva pääasiallinen messiaaninen organisaatio. Adyarin Teosofinen Seura ja esoteerinen koulu muutettiin avustaviksi välikappaleiksi adventistiselle kokeelle. Uusi Mestarin katekismus oli oleva pieni kirja, "Mestarin jalkojen juuressa", jonka oli nokkelasti kirjoittanut Leadbeater, mutta se esitettiin Adepti-opettajan ohjeiden tuloksena Krishnamurtille, joka oletetusti oli tehnyt muistiinpanoja.

Mary Lutyens, Krishnamurtin läheinen ystävä ja pääelämänkerturi, selostaa kirjansa "The Life and Death of Krishnamurti" ensimmäisessä luvussa että Krishnamurtin kirjoittamat oletetut muistiinpanot ja alkuperäiskappaleet "katosivat". Ainoat alkuperäiskappaleet joita kukaan ikinä näki tuosta hartauskirjasesta olivat ne jotka C.W. Leadbeater kirjoitti koneella. Krishnamurtin saavuttaessa aikuisuuden, hän kielsi olevansa "Mestarin jalkojen juuressa" teoksen kirjoittaja. Kirjasta ei koskaan sisällytetty Krishnamurtin teosten joukkoon. Krishnamurtin säätiöt eivät myy sitä. Kuitenkin Adyarin julkaisijat ovat yhä nimellisesti liittäneet sen kirjoittajaksi "Alcyonen" joka oli Leadbeaterin Krishnamurtia varten luoma pseudonyymi hänen fantasiakirjassaan "The Lives of Alcyone". 

Leadbeaterin selvällä tyylillä kirjotettu "Mestarin jalkojen juuressa" toistaa monia hänen väärinkäsityksiään henkisestä polusta. Tämän pienen kirjan väärä kirjailijanimi on yksi johtavista kirjallisista huijauksista "piispa" Leadbeaterin pitkällä kirjallisella uralla. Ensipainoksesta lähtien Adyarin Teosofisen seuran jäsenet ovat asettaneet kirjasen hyvin erityiselle sijalle. Tuhannet teosofit uskovat yhä kyseisen kirjan aitouteen. Harvat heistä ovat lukeneet entisen Adyarin seuran kansainvälisen sihteerin - Ernest Woodin - joka pitkään oli C.W. Leadbeaterin henkilökohtainen avustaja, antamaa todistusta. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Wood kertoo arvostetun nuoren Adyarilaisen teosofin, Hra Subrahmanyamin tarinan. 1910-1911 Subrahmanyam sattui todistamaan paljastavaa keskustelua nuoren Krishnamurtin ja hänen isänsä välillä. Kysyttäessä Subrahmanyamin läsnäollessa "Mestarin jalkojen juuressa" kirjan kirjoittamisesta, Krishnamurti vastasi isälleen telugun kielellä:

"Kirja ei ole minun. He pistivät sen minun nimiini."

Syvästi yllättyneenä Subrahmanyam kertoi dialogista läheiselle ystävälleen Woodille. "Huonot uutiset leviävät nopeasti" yleisen sanonnan mukaan. Niin pian kuin kaikkivoipaa Annie Besantia oli informoitu tosiasiasta, hän kutsui Subrahmanyamin presidentin toimistoonsa. Rva Besant kertoi hänelle että yksinkertaisesti "ei ollut mahdollista" että Krishnamurti olisi ikinä sanonut sellaista. Sitten hän esitti Subrahmanyamille "välittömän sanojensa perumisen vaihtoehdon - tai karkotuksen Adyarista."

Soveltumattomana elämään "virallisesti ihannoitujen kuvitelmien" maailmassa, Subrahmanyam vastusti painostusta. Hän ei perunut sanojaan ja sen tähden hänen täytyi lähteä Adyarista heti ja lopullisesti. Hän palasi kotikaupunkiinsa, ja Wood kertoo että jostain syystä Subrahmanyam "kuoli siellä pian sen jälkeen, ollessaan itse yhä vain vähän enemmän kuin poikanen."

Niin kutsuttu "Maitreya"
Ilmestymisestään saakka 1910 best-seller kirjanen "Mestarin jalkojen juuressa" oli suuri ja mahtava tapaus. Sen menestys antoi voimaa messiaanisen organisaation - "Idän Tähden järjestön" - luomiseen. Rva Besantin näkökulmasta uuden Messiaan luomista eivät voisi häiritä sellaiset epämukavat tosiasiat kuten tuo Subrahmanyamin todistama dialogi. Pelkkää ajatusta että nuori poika oli kirjoittanut "aikuisen tekstin" käytettiin ja esitettiin "ilmiönä" itsessään. Se oli jotakin "aivan epätavallista". Se näytti kovalta todisteelta että Kristus/Maitreya oli todellakin päättänyt tulla takaisin. Kaikki mitä ihmisten piti tehdä, oli uskoa kuvitteellisten ihmeiden pyrotekniseen esitykseen.

Ernest E. Wood kirjoittaa "Tähden järjestöstä", joka kasvoi nopeasti maailmanlaajuisesti:

"Tuhannet Teosofisen seuran jäsenet heittäytyvät uuteen liikkeeseen. Jotkut pysyttelivät syrjässä, minä itse heidän joukossaan. Jotkut harvat kritisoivat sitä eri perustein. Yksi tai kaksi julisti mielipiteenään, että Krishnamurti ei osannut tarpeeksi englantia kirjoittaakseen kirjan lauseita. Olin aivan samaa mieltä heidän kanssaan, mutta selitin pulman pois sanomalla itselleni että alkusanat ilmoittivat ettei Krishnamurti ollut kirjoittanut sitä itse - ne olivat hänen Mestarinsa sanoja. Silti säilyi pulma, että Krishnamurti ei olisi osannut yhdistää lauseita ja pilkuttaa niitä niin hyvin. Myöskään hän ei olisi osannut kirjoittaa alkusanoja minun mielestäni. Nämä ongelmat jätin jännitykseen. Me voisimme hyvinkin odottaa josko Opettaja tulisi."

Ernest Wood huomasi että kirja oli liian yksinkertainen ja liian suppea omatakseen sellaista merkitystä sosiaalisena tapauksena. Wood kertoo suorasta keskustelusta, joka hänellä oli Leadbeaterin kanssa:

"Jaoin mielipiteeni - ihastuttava pieni kirja, mutta äärimmäisen yksinkertainen. Olisivatko siihen sisältyvät ohjeet riittäviä tuomaan henkilön 'oikealle Polulle', ensimmäiseen vihkimykseen, jota Rva Besant oli kuvannut kirjassaan? Kyllä, sanoi Hra Leadbeater, ja enemmänkin, täysin toteutettuna nämä ohjeet johtaisivat henkilön itse Adeptiuteen."

Tässä Leadbeater puhui ikään kuin olisi suuri tietäjä. Itse-tärkeyden kuvitelmat olivat niin vahvoja Adyarissa, että muutama vuosi myöhemmin, 1925, Annie Besant tuli ilmoittamaan mitä merkittävimmän tosiasian: hän itse, yhtä lailla kuin C.W. Leadbeater, J. Krishnamurti, George Arundale ja muut, olivat kaikki saavuttaneet adeptiuden ja olivat nyt "viidennen kierroksen Mestareita ja vihittyjä". Jostain syystä kuitenkin pian tämän ilmoituksen jälkeen tuli selväksi että Besant oli kadottanut sekä järkensä että tasapainonsa, kuten Mary Lutyens ja Ernest Wood asianmukaisesti kertovat.

Hra Wood jatkaa kuvaustaan keskustelustaan Leadbeaterin kanssa:

"Huomautin että käsikirjoituksessa oli pari merkillistä seikkaa. Se oli hyvin paljolti Hra Leadbeaterin omaa tyyliä, ja siinä oli joitain lauseita jotka olivat täsmälleen samoja kuin hänen kirjassaan, jonka olimme jo valmistaneet painoon. Hän kertoi minulle toivovansa todellakin että hän olisi kyennyt kirjoittamaan itse sellaisen kirjan. Mitä tulee lauseisiin jotka mainitsin, hän oli yleensä ollut läsnä kun Mestari opetti Krishnamurtia astraaliruumiissaan; hän muisti nämä kohdat..."
C.W. Leadbeater

Leadbeater selitti kaiken pois. Mitä Annie Besantiin tulee, Wood kertoo että hän itse päätti otsikon, "Mestarin jalkojen juuressa". Tietenkään siinä iässä Krishnamurti ei ollut kovin kiinnostunut kirjoista tai kirjoittamisesta. Kaikki mitä hänen odotettiin tekevän, oli näytellä nuoren vihityn ja tulevan messiaan ulkoista roolia. Toisaalta, se mitä kirjanen sanoo, eroaa myös hyvin paljon Mestarien opetuksesta. Nti Jean Overton Fuller, englantilainen teosofi, kertoo keskustelusta Nti Lutyensin kanssa:

"Puhuin Mary Lutyensille tästä. Hän kallistui ajattelemaan että rakenne oli hyvin laajasti Leadbeaterin."

Kirjasen sisältö vahvistaa tuon ajatuksen. "Mestarin jalkojen juuressa" kirjasessa sanaa "Jumala" käytetään lukemattomia kertoja. "Jumalalla on suunnitelma", sanoo kirjanen. "Jos kuka tahansa on Jumalan puolella, hän on meidän kanssamme", se väittää. Sen kirjoittaja sanoo: "Sillä SINÄ olet Jumala, ja sinä tahdot ainoastaan mitä Jumala tahtoo." Lisäksi esipuheessa Krishnamurti on pistetty sanomaan: "Nämä eivät ole minun sanojani; ne ovat Mestarin sanoja joka opetti minua."

On tutkimisen arvoista mitä aivan samalla Mestarilla, joka Leadbeaterin mukaan saneli kirjasen Krishnamurtille, oli sanottavana Jumalasta, tunnetussa kirjeessään 10 "Mahatmakirjeissä". Todellinen Adepti sanoo:

"Ei sen paremmin meidän filosofiamme kuin me itsekään usko Jumalaan, vähiten sellaiseen, jonka pronomini vaatii ison H:n." ("Hän" - suom.huom.)

Leadbeater - kirjasen salainen kirjoittaja - pistää kuvitteellisen Mestarinsa sanomaan: "Kuunnelkaa Hänen ääntään, joka on TEIDÄN äänenne." Toisaalta, todellinen Adepti opettaa:

"Jatkuva tunto säälittävästä riippuvuudesta jumaluuteen, jota hän pitää voiman yksinomaisena lähteenä, saa ihmisen kadottamaan kaiken itsenäisyyden ja kannustimet toimintaan ja aloitteeseen. Alettuaan luomalla isän ja oppaan itselleen, hänestä tulee kuin poikanen ja sellaisena hän pysyy vanhuuteensa saakka, odottaen tulevansa käden johdattamaksi elämän pienimmissä yhtä hyvin kuin suurimmissa tapahtumissa."

Leadbeater pistää "Mestarinsa" sanomaan: "Jumala on Viisaus yhtä lailla kuin Rakkaus; ja mitä enemmän viisautta sinulla on, sitä enemmän voit ilmentää Häntä." Kun taas Mahatma kirjeessä 134 Mahatmalta luetaan tämä:

"Usko Jumaliin ja Jumalaan ja muut taikauskot vetävät puoleensa miljoonia vieraita vaikutuksia, eläviä entiteettejä ja voimakkaita vaikuttajia ympärilleen, joiden suhteen meidän täytyisi käyttää enemmän kuin tavanomaista voiman käyttöä ajaaksemme ne pois. Me valitsemme olla tekemättä niin."

Mestari siten selittää että Adeptit voivat hädin tuskin päästä lähelle henkilöitä, jotka uskovat taikauskoihin kuten "Jumalaan tai Jumaliin". Miksi niin syvä kontrasti kahden näkökulman välillä? Itseasiassa C.W. Leadbeater - Krishnamurtin opettaja - oli epäonnistunut opetuslapseudessa pian sen jälkeen kun hänet oli laitettu koeajalle 1880-luvulla. Seurauksena myöhemmin häntä ei koskaan päästetty sisään HPB:n esoteeriseen kouluun niin kauan kuin tämä eli.

Mitä tulee "Jumala-asiaan", siinä ei ole pelkästään kyse "henkilökohtaisesta mielipiteestä". Se liittyy tekniseen ja käytännölliseen asiaan jolla on ratkaiseva merkitys okkultisessa oppimisessa. Uskomus kaikkivoipaan Jumalaan - aivan kuten "rajoittamattoman vallan" kuvitteellisten Adeptien jumaloiminen - on olennainen kohta idealisoidussa versiossa opetuslapseudesta jonka Annie Besant ja Hra Leadbeater loivat messiaanisessa pyrkimyksessään. Heidän mukaansa yksilöllinen autonomia on jätettävä kokonaan sivuun "antaumuksesta". Tässä kuten muissakin aspekteissa he ajattelivat hyvin paljon Vatikaanin pappien tavoin.

Kysymys kysymykseltä "Mestarin jalkojen juuressa" on ristiriidassa todellisen teosofian kanssa. Kirjanen sanoo esimerkiksi, että äärimmäisellä fyysisellä puhtaudella on suuri "okkultinen" merkitys. Leadbeater oli hiukan pakkomielteinen siitä, ja "Mestarin jalkojen juuressa" annetaan seuraava suositus opetuslapseuteen pyrkijöille:

"Ruumis on eläimesi - hevonen jolla ratsastat. Sen tähden (...) sinun täytyy ruokkia sitä oikein ainoastaan puhtaalla ruoalla ja juomalla, ja pitää se aina tarkasti puhtaana, jopa pienimmästäkin likatahrasta. Sillä ilman täydellisen puhdasta ja tervettä ruumista et voi tehdä valmistuksen vaativaa työtä, et kestä sen loputonta kuormitusta."

Muistakaamme sanat "aina tarkasti puhtaana" katsoessamme mitä Mestarit itse sanovat henkilökohtaisesta hygieniasta fyysisellä tasolla. "Mahatmakirjeissä" Adepti selittää Hra Sinnettille:

"Parhaimmat, oppineimmat ja pyhimmät adeptimme ovat 'rasvaisten tiibetiläisten' ja punjabilaisten Singhien heimoista - tiedät että leijona on tunnetusti likainen ja törkeä peto, huolimatta voimastaan ja rohkeudestaan."

Sana "Singh" tässä käytettynä on mystinen/symbolinen nimi jota käyttää sama Mahatma joka kirjoittaa kirjeen. Metaforinen samuus Mahatman ja "leijonien" välillä tulee tosiasiasta, että sanskritissa sana "Singh" merkitsee "leijonaa".

Tästä voimme päätellä että idän adeptit voivat usein olla fyysisesti "rasvaisia" ja "likaisia". Heidän vakinaiset oppilaansa joskus jopa kieltäytyvät esiintymästä puhtaissa vaatteissa, kuten Mahatma kertoo samassa kirjeessä. Itseasiassa eräs hänen cheeloistaan* painokkaasti kieltäytyi toimittamasta kirjettä Alfred Sinnettille, syyn ollessa että HPB oli yksinkertaisesti pyytänyt häntä esiintymään "puhtaammassa henkilökohtaisessa ulkoasussa" jotta ei loukkaisi Hra Sinnettin länsimaisia ennakkoluuloja "likaisia ihmisiä" vastaan. Mestari selittää Sinnettille että oppilas ei hyväksynyt toimimista fyysistä puhtautta suosittelevien ei-oikeutettujen ja kilpailevien lahkojen cheelojen tavoin.
[*Cheela, hindi ja sanskrit, "orja" tai "palvelija"; englannissa uskonnollinen oppilas. - suom.huom.]

Episodi osoittaa että sekä Mestarit että oppilaat kiinnittävät niukasti huomiota kysymykseen fyysisestä puhtaudesta tai likaisuudesta. Se osoittaa myös että todellinen Mestari kokonaan säilyttää oppilaan autonomian, joka sen tähden on ansainnut pitää ja säilyttää omat ennakkoluulonsa fyysistä puhtautta kohtaan. Samassa kirjeessä - sen lisäksi että myöntää cheelansa erehdyksen - Mestari myös tarjoaa länsimaisen esimerkin "pyhästä vastustuksesta" fyysistä puhtautta kohtaan.

"Ennakkoluulo ja kuollut kirjain jälleen. Sillä yli tuhannen vuoden ajan - niin sanoo Michelet - kristilliset pyhimykset eivät koskaan peseytyneet!"

Mikä sitten on todellinen syy, voidaan kysyä, Leadbeaterille suositella sellaista "okkultista fobiaa" kaikenlaista fyysistä likaisuutta vastaan? Esseessään "Toteemi ja tabu" Sigmund Freud tarjoaa meille psykiatrisen selityksen: Sellainen fobia, Freud sanoo, liittyy pakkoneuroosiin: "Kaikkein tavanomaisin näistä pakonomaisista toimista on vedessä peseytyminen (peseytymispakkomielle)."

Todellisuudessa opetuslapseus eli esoteerinen oppiminen on sisäinen prosessi, joka ei ainoastaan säilytä vaan lisää oppijan autonomiaa: ja tämä on aivan vastakkaista sille mitä löytyy "Mestarin jalkojen juuressa" ja muissa Besantin kauden kirjoissa.

Useimpien Adyarin kirjoittajien mukaan halukkaan opetuslapsen pitäisi kehittää totaalinen ja automaattinen kuuliaisuus oletetulle Mestarille. Tämä - he sanovat - täytyy tehdä antaumuksesta. Sellainen itseasiassa on "sen tekemisen mitä tahansa Mestari haluaa" sokean kuuliaisuuden periaate. Tietenkin ajatus on ollut mitä miellyttävin Adyarin johtajille, jotka asettavat itsensä "välittäjiksi" kuviteltujen Mestarien ja muun liikkeen välille ja siten keskittää kaiken vallan heidän omiin käsiinsä.

1950-luvun alkuun asti oletetuilta Mestareilta tulevia suoria "käskyjä" vastaanotettiin Adyarin Teosofisen Seuran ja sen esoteerisen koulun johtajien kautta. Järjestelmä toimi C. Jinarajadasan aikaan asti. Se lakkasi muodollisesti N. Sri Ramiin vuoteen 1953 mennessä; kuitenkin valta on siitä saakka pysynyt keskittyneenä kansainvälisten presidenttien ja esoteerisen koulun "johtajien" käsissä, joita muiden Adyarin jäsenten tavan mukaan täytyy epäsuorasti kohdella kuten paaveja, koska he esiintyvät "Mestareiden okkultisina edustajina".

"Mestarin jalkojen juuressa" kuten monissa Besantin ja Leadbeaterin teoksissa, voidaan lukea suoranainen antaumuksellisen kuuliaisuuden suositus:

"Kun sinusta tulee Mestarin oppilas, voit aina koetella ajattelusi totuutta asettamalla sen Hänen ajattelunsa viereen. Sillä oppilas on yhtä Mestarinsa kanssa, ja hänen tarvitsee ainoastaan palauttaa ajattelunsa Mestarin ajatteluun nähdäkseen heti käykö se yksiin. Jos ei, se on väärässä ja hän muuttaa sitä välittömästi, sillä Mestarin ajattelu on täydellistä, koska Hän tietää kaiken. Ne joita Hän ei ole vielä hyväksynyt, eivät voi tehdä aivan tätä, mutta he voivat suuresti auttaa itseään pysähtymällä usein ajattelemaan: 'Mitä Mestari sanoisi tai tekisi näissä olosuhteissa?' Sillä sinun ei koskaan pidä tehdä tai sanoa tai ajatella mitä et voi kuvitella Mestarin tekevän tai sanovan tai ajattelevan."

Väärät olettamukset ylläolevassa lainauksessa ansaitsevat hiukan tutkimista.

Ensiksi teksti olettaa, että oppilas kykenee täysin ymmärtämään Mestarinsa tietoisuutta ja ajatuksia. Absurdi ajatus on, ettei ole eroa - mentaalisessa näköpiirissä tai karmassa - Adeptin ja hänen kurjan, tietämättömän oppilaansa välillä.

Toiseksi teksti olettaa, että oppilaan pitäisi matkia Mestariaan yrittäessään jäljitellä hänen ajatuksiaan, hänen sanojaan ja tekojaan. Todellisuudessa koska Mestari ja oppilas ovat kaksi eri olentoa, joilla on hyvin erilainen määrä viisautta, heidän täytyy väistämättä ajatella, puhua ja toimia eri tavoin, jos ovat rehellisiä itselleen.

Tämä halukas oppilas täysin luopuu ajattelemasta itse, tai olemasta vastuullinen omasta elämästään ja teoistaan. Hän kätkeytyy sen taakse jonka hän kuvittelee olevan Mestarinsa ajatuksia. Tietenkin  tehdäkseen "opetuslapseuden" helpommaksi, sellaisia "ajatuksia Mestareilta välittävät" hänelle epäsuorasti tai selvästi Adyarin paavimaiset auktoriteetit. Hänelle riittää "uskominen".

Asiat ovat paljon tuota syvempiä esoteerisessa filosofiassa, ja myös demokraattisempia. Totta, oppilaat eivät voi verrata yksilöllisiä ajatuksiaan kenenkään Adeptin yksilöllisiin ajatuksiin. Toisaalta, he voivat helposti verrata näkemyksiään opetuslapseudesta Mestareiden yleisiin opetuksiin samasta aiheesta, niin kuin ne on turvallisesti tallennettu Mahatmakirjeisiin ja muualle.

Sellainen vertaileva tutkimus on paljastava ellei vallankumouksellinen kokemus. Mitä Mestarit itseasiassa opettavat opetuslapseudesta on ehdottomasti vastakohtaista sille mitä nähdään "Mestarin jalkojen juuressa" ja - alas - niin monissa muissa "myöhemmän ajan" kirjoituksissa. Niin varhain kuin 1882 Mestarit suoranaisesti taistelivat "sokean kuuliaisuuden heresiaa" vastaan, jota voidaan myös kutsua mekaanisen ellei mediumistisen "mentaalisen laiskuuden periaatteeksi", kuuliaisuudeksi kuvitteelliselle Mestarille. Himalajan Adepti kirjoitti:

"Viime vuoden vastaväitteet hiipivät myös esiin; sinulla on kirje minulta jossa selitän miksi me emme koskaan opasta cheelojamme (edes kaikkein edistyneimpiä; emme myöskään varoita heitä etukäteen, jättäen heidän omien syittensä tuottamat seuraukset opettamaan heille parempaa kokemusta. Pidä mielessä tuo tietty kirje. Ennen kuin kierros päättyy, jokainen väärinkäsitys tulisi pyyhkiä pois. Minä luotan siihen että sinä selvität ne kokonaan Prayagin tovereiden mielissä."

Keskeinen pedagoginen oppijan autonomian periaate on hajallaan HPB:n/Mestareiden kirjoituksissa. "Viisauden Mestarien kirjeissä" esimerkiksi luetaan Mahatman vetoomus tietylle rouvalle, jolla oli altruistisia aikomuksia:

"Olette tarjonneet itseänne Punaiselle Ristille; mutta, sisar, on sielun sairautta ja haavoja joita kirurgin taito ei voi parantaa. Autatteko meitä opettamaan ihmiskunnalle, että sielun-sairaiden täytyy parantaa itsensä?"

Tietoinen yksilöllinen vastuu elämän edessä perustava tila kenelle tahansa teosofian opiskelijalle, jos hän haluaa saavuttaa kohtuullisen määrän menestystä pyrkimyksissään. Sama soveltuu maallikko-oppilaisiin ja maallikko-opetuslapseuteen pyrkijöihin.

Vaikka Adyarin johtajien ja "piispojen" tekemä 20. vuosisadan messiaaninen yritys selvästi epäonnistui projektina, sen väärät käsitykset ja tiedostamaton riippuvuus miellyttäviin harhoihin yhä myrkyttävät teosofien mieliä ja sydämiä maailmanlaajuisesti. Siihen liittyvät mayamaiset* kehityssuunnat vaikuttavat moniin jotka eivät ole itse Adyarin Teosofisessa Seurassa. Useat teosofiset ryhmät jakavat sekä totuuden että harhat epäsuorasti ja ajattelemattomasti, okkultisella tasolla. Jopa nyt suurin osa nimellisistä teosofeista epäsuorasti hyväksyy samat "avataariset" ja selvänäköiset olettamukset ja harhat, jotka luotiin viime vuosisadan kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja ovat siten niiden rajoittamia..[* Maya tai maaja, "harha". - suom.huom.]
Tämä on yksi syy miksi jokaisen todellisen teosofin moton täytyy olla - kuten H.P. Blavatsky lausuu "Isiksessä" -

""En hyväksy varauksettomasti yhdenkään ihmisen - elävän tai kuolleen - näkemyksiä."

Jotenkin liikkeen täytyy läpikotaisin uudistaa itsensä ottaakseen välttämättömät askeleet kohti nyt näennäisen "etäistä" vuotta 2075. [200 vuotta Teosofisen Seuran perustamisesta - suom.huom.] Onneksi voidaan luottaa, että keinot itsen uudistamiseen ilmaantuvat oikeaan aikaan ja oikealla tavalla - kenties näkymättömissä, havaitsemattomana, ja vähän kerrassaan; kuitenkin yhtä varmasti kuin minkä tahansa uuden kierroksen saapuminen.

Katso myös: 

 Alaviitteet alkuperäisessä artikkelissa!

Krishnamurtin myöhempiä vastauksia häntä koskeviin kysymyksiin

Tässä blogissa edellinen artikkeli, "C.W. Leadbeater & Rudolf Steiner" !

25.11.12

C.W.LEADBEATER & RUDOLF STEINER

Alkuperäinen engl. kirjoitus:   Rudolf Steiner Web

C.W.Leadbeater
C.W.Leadbeater (1854-1934) oli karismaattinen, voimakas hahmo jota ympäröi nuorekas energia pitkälti vanhaan ikään asti. Hän syntyi 1854 Stockportissa, Cheshiressä, Isossa Britanniassa. Hänen isänsä oli rautateiden kirjanpitäjä, joten Charlesin tausta oli melko vaatimaton. Paljon ei tiedetä hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ja paljon siitä mitä hän väitti itsestään on todistetusti paikkansa pitämätöntä. Ollessaan lähellä viittäkymmentä, hän lisäsi seitsemän vuotta elämäänsä, väittäen syntyneensä 1847. Vasta 1982 hänen syntymätodistuksensa löydettiin ja hänen väärä lausuntonsa korjattiin. Yhtälailla muut aspektit hänen nuoruudestaan hyväksyttiin suoralta kädeltä kunnes ne murentuivat tutkinnan alla. Hänen kertomansa mukaan hänen isänsä oli rautatieyhtiön puheenjohtaja ja hänen perheensä muutti syvimpään Etelä-Amerikkaan hänen ollessaan nuori. Brasilian viidakoissa hänellä oli monia seikkailuja, luultavasti H.G. Rider Haggardin romaanien inspiroimana. Intiaanit hyökkäsivät väijyksistä hänen kimppuunsa viidakossa, pääkallonmetsästäjät paahtoivat häntä elävältä, kapinalliset ampuivat ja haavoittivat häntä, ja eräässä seikkailussa veli jota hänellä ei ollut - Gerald - sai traagisesti surmansa. Vieraillessaan Perussa hänet vietiin veden alle salaiseen inkojen aarrevarastoon. Palattuaan Englantiin hän aloitti Queens Collegen Oxfordissa (joskin erään kertomuksen mukaan St.Johnin Collegen Cambridgessä) ja oleili isänsä "hyvän ystävän", Edward Bulwer-Lyttonin kanssa, kuuluisan kirjailijan, joka oli kirjoittanut useita romaaneja ruusuristiläisestä vihkimyksestä ja oli hyvin tunnettu okkultismin asiantuntija. Vierailulla Skotlantiin hänet traagisesti pakotettiin puukottamaan ihmissusi. Kun taas Blavatsky oli todella matkannut tunnetun maailman läpi ja kokenut kuukaudessa useampia seikkailuja kuin monilla ihmisillä on elinaikanaan, Leadbeater kopioi esikuvan elämättä sitä todellisuudessa.

Proosallisempi historiallinen Leadbeater köyhtyi hänen isänsä kuollessa 36-vuoden nuorella iällä. Perheystävän väliintulo salli nuoren miehen tulla vihityksi anglikaaniseksi papiksi ja hänestä tuli pienen seurakunnan pastori Hampshiressä, Bramshottissa. Selittäen kuinka päätyi tänne, Leadbeater kuvasi kuinka hänen isänsä omaisuus meni pankin konkurssissa, pakottaen hänet lopettamaan Collegessa ja ottamaan aseman pastorina. Hän vaikuttaa olleen jotakuinkin kyllästynyt työhönsä, ja eräs alue josta hän todella nautti, oli tapahtumien ja ulkoilun järjestäminen nuorille ja etenkin pojille. Hän oli ilmiselvästi hyvin dynaaminen nuorisojohtaja, ja nuoret tunsivat vetoa hänen puoleensa. Monien aikansa ihmisten lailla häntä ei täysin tyydyttänyt uskontonsa teologia, ja niin jatkui hänen etsintänsä. Eräässä kohtaa Lontossa hän osallistui Annie Besantin - joka oli silloin ateistivaiheessaan.- esitelmään. Hän kiinnostui myös yliluonnollisesta ja löysi koko joukon kirjoja, jotka suuresti kiinnostivat häntä. Mitä niillä kaikilla oli yhteistä, oli se, että ne oli julkaissut Teosofinen Seura. Leadbeater liittyi seuraan 1883. Innokkaana auttamaan, hänelle annettiin tehtäväksi vastata kirjeisiin, ja pian Teosofisesta Seurasta tuli tärkein asia hänen elämässään. Hän tapasi Blavatskyn itsensä 1884, ja purjehti hänen kanssaan Intiaan tuona samana vuonna. Leadbeater vietti noin kuusi kuukautta intensiivisissä tutkimuksissa seuran päämajassa Adyarissa, minkä seurauksena hän julisti saavuttaneensa "astraalisen tietoisuuden". Alkaen näillä main hän myös alkoi väittää Blavatskyn mestareiden vierailleen luonaan ja he alkoivat kertoa viestejä hänelle. Kaksi vuotta myöhemmin hän liittyi Olcottin seuraan Ceylonilla, missä hän totesi (kuvitteellisen) veljensä jälleensyntymän nuoressa Jinarajadasassa. Hän onnistui tulemaan pojan lailliseksi huoltajaksi, ja he palasivat yhdessä Lontooseen 1889 kolmen Ceylonilla vietetyn vuoden jälkeen. Kuuden vuoden valmistelun jälkeen Jinarajadasa aloitti Oxfordissa, valmistuen neljä vuotta myöhemmin. Leadbeater oli Lontoossa Blavastkyn viimeisten kahden vuoden aikana siellä, mutta he eivät olleet paljon tekemisissä toistensa kanssa. Leadbeater kanavoi jo usein viestejä Blavatskyn mestareilta, joita Blavatsky piti ongelmallisina, mutta hän vaikeni asiasta. Kun Blavatsky kuoli, Leadbeater nousi johtavaksi selvänäkijäksi  liikkeessä ja  Teosofisen Seuran pääyhteydeksi mestareihin, jotka olivat sen perustaneet. 
Annie Besant

Annie Besant oli se, jonka kanssa Blavatsky oli läheisin viimeisinä päivinään. Hän asui Besantin talossa ja monien silmissä valmisti Besantia ottamaan johdon. Besantista tuli Blavatskyn loosin (Teosofisen Seuran Lontoon haaran) presidentti, Blavatskyn lehden toinen päätoimittaja, ja myös esoteerisen osaston jäsen, joka oli hyvin pieni ryhmä Blavatskyn henkilökohtaisia oppilaita. Kun Blavatsky kuoli, Besant otti esoteerisen osaston johdon, ja vähitellen koko Teosofisen Seuran. Besant ja Leadbeater tapasivat ensi kerran 1890, mutta vasta 1894 Blavatskyn kuoleman jälkeen he aloittivat yhteistyönsä. Besantin luonnollisiin kiinnostuksiin sisältyi kaksi Teosofisen Seuran kolmesta ohjelmakohdasta. Hän oli hyvin kiinnostunut luomaan ihmisten yleisen veljeyden, ja myös vertailevasta uskontojen tutkimuksesta. Kolmas ohjelmakohta, luonnon selittämättömien lakien ja ihmisessä latenttina olevien fyysisten kykyjen  tutkiminen oli sellainen jossa hän tarvitsi opastusta. Ja se oli Leadbeater joka auttaisi häntä tämän kanssa. Hänestä tuli Besantin esoteerinen opettaja ja vuoteen 1895 mennessä he olivat vakiinnuttaneet elämänpituisen, läheisen työsuhteen. Besant alistui Leadbeaterille kaikissa okkultisissa asioissa ja Leadbeater alistui Besantille kaikissa hallinnollisissa asioissa. He jatkoivat tätä suhdetta seuraavat 40 vuotta. 

Yhdessä Besant ja Leadbeater työskentelivät väsymättä Blavatskyn työn systematisoijina. On vakiintunut kuvio, että ensimmäinen sukupolvi suositussa liikkeessä kuten uskonnossa, ovat luojia, ja rohkeasti luo uusia periaatteita ja ideoita vasten suurta vastustusta. Kun nämä ideat on kerran vakiinnutettu, seuraavalle sukupolvelle jää niiden käsittely vakiintuneina faktoina. Tässä kohtaa loogiset ristiriidat alkavat ilmetä, ja yleensä ryhdytään systemaattiseen pyrkimykseen opin tai uskomuksen kiinteän rakenteen luomiseksi. Sellainen kuvio esiintyi reformaation aikana, sellaisten hahmojen kuin Luther ja Calvin mukana, ja toistui jälleen Blavatskyn kanssa. Hunnuton Isis ja Salainen Oppi ovat tiedon ja ideoiden rikkaita löytöjä henkisistä todellisuuksista ja okkultisesta historiasta. Mutta ne eivät ole systemaattisia tietokokoelmia ja huomattava ponnistus vaadittiin tekemään niistä sellaisia. Mutta sekä Besant että Leadbeater olivat väsymättömiä kirjoittajia ja uupumattomia työntekijöitä, ja käyttivät vuosikymmeniä ponnistukseen, alkaen jo 1890-luvulla. Välillänsä he tuottivat hyvinkin yli 100 kirjaa ja pamflettia ja lukemattomia artikkeleita. Ajan henkeen pitäytyen, he pyrkivät välittämään tieteellisen perusteellisuuden tunnon työssään. Kosmos Blavatskyn paljastamana oli monimutkainen mutta luokiteltava. Ja he luokittelivat sen. 

Steiner ja Leadbeater

Rudolf Steiner
Tätä taustaa vasten Rudolf Steiner liittyi Teosofiseen Seuraan Saksan osaston pääsihteerinä 1902. Hän nousi nopeasti merkittäväksi eurooppalaisen teosofisen liikkeen sisällä, vetäen puoleensa kaikkien suurten hahmojen kunnioituksen. Kuitenkin koska hän työskenteli yksinomaan saksaksi, ja seura oli etupäässä englantia puhuva, Steiner pysyi kaiken kaikkiaan marginaalisena hahmona. Alusta saakka pieni ystävien piiri käänsi ja julkaisi joitain hänen teoksiaan englanniksi. Vuoteen 1905 mennessä yksityisiä kopioita muistiinpanoista hänen esitelmistään kiersi niin kaukana kuin Lontoossa. Mutta suurin osa hänen työstään pysyi saatavissa ainoastaan saksaksi, ja tähän päivään asti yli puolta hänen työstään ei ole käännetty. Siten johtuen kielimuurista, Rudolf Steinerin vaikutus Teosofiseen Seuraan kokonaisuudessaan pysyi vähäpätöisenä. Oli myös muita syitä.

Steinerilla itsellään oli suuria suunnitelmia teosofian varalle, suunnitelmia jotka reilusti ylittivät olemassaolevan Teosofisen Seuran. Teosofiasta, s.o.  siitä mitä hän ymmärsi teosofialla, pitäisi tulla käytännöllistä ja sen pitäisi muuttaa maailma. Ja Steiner oli myös varma siitä että Teosofisen Seuran nykyinen teosofia oli monessa suhteessa virheellistä. Yksityisesti hän saattoi olla varsin avoin tästä, vaikka julkisesti hän yleensä vaikeni tahdikkaasti asiasta. Erään esitelmän jälkeen pitkäaikainen teosofi astui esiin ja sanoi Steinerille: "Mutta mitä te olette sanonut, ei ole millään muotoa yhtäpitävää Mrs. Besantin opetuksen kanssa." Puhuja oli asiantuntija teosofiassa. Steiner vastasi: "Silloin, epäilemättä, asia on niin kuin sanotte." Steinerilla oli monia korjauksia, pieniä ja suuria, teosofian oppeihin, Blavatskyn teoksiin, ja etenkin Leadbeaterin. 

Steiner sanoi vain vähän suoranaisesti Leadbeaterista. Omaelämäkerrassaan Steiner kirjoitti eräästä tapaamisestaan Leadbeaterin kanssa 1902, että... "hän ei tehnyt erityistä vaikutusta minuun." Niiden jotka ovat tuttuja Leadbeaterin työn kanssa, on mahdollista nähdä kuinka Steiner jatkuvasti korjaa sitä omissa esitelmissään ja kirjoissaan. Kahden esimerkin pitäisi riittää. 1903 kirjassaan Selvänäkö, Leadbeater kirjoittaa, "tämän epätodellisuuden tunnon hälventämisessä saattaa auttaa, jos yritämme ymmärtää, että selvänäköisyys, kuten niin monet muut asiat luonnossa, on pääasiassa värähtelykysymys..." johon Steiner kirjoitti:
"Meidän ei pidä langeta tiettyjen teosofisten piirien erehdykseen ja kuvitella, että eetteri- ja astraaliruumiit muodostuvat yksinkertaisesti hienommista aineista kuin on läsnä fyysisessä ruumiissa. Sillä se olisi materialistinen käsitys näistä ihmisluonnon korkeammista jäsenistä. Eetteriruumis on voimamuoto; se muodostuu aktiivisista voimista eikä aineesta. Astraali- eli tunneruumis on sisäisesti liikkuvien, värillisten, loistavien kuvien hahmo."
 Toinen esimerkki tulee samasta kirjasta, missä Leadbeater kuvaa akaasisen arkiston lukemista seuraavasti:
 "Kun vierailija [mentaalisella eli deevakaanisella] tasolla ei ajattele sitä erityisesti millään tavoin, arkisto muodostaa yksinkertaisesti taustan mille tahansa mitä tapahtuu, aivan kuten heijastuksen peilissä huoneen toisella puolella saattavat muodostaa taustan ihmisten elämälle huoneessa. Täytyy aina pitää mielessä, että näiden olosuhteiden vallitessa ne ovat todella pelkästään heijastuksia suuren Tietoisuuden loputtomasta toiminnasta paljon korkeammalla tasolla, ja niillä on hyvin paljon loputtoman cinematografien eli elävien valokuvien sarjan vaikutelma. Ne eivät sula toisiinsa kuten ristikuva-näkymät, eikä myöskään sarja tavallisia kuvia seuraa toisiaan; vaan heijastuvien hahmojen toiminta jatkuvasti etenee ikään kuin katselisi näyttelijöitä etäisellä näyttämöllä. Mutta jos harjaantunut tutkija kääntää huomionsa erityisesti johonkin tiettyyn kohtaukseen, tai tahtoo kutsua sen eteensä, epätavallinen muutos tapahtuu välittömästi, sillä tämä on ajatustaso, ja minkä tahansa ajatteleminen tuo sen välittömästi eteesi. Esimerkiksi jos ihminen tahtoo nähdä tallenteen tuosta tapahtumasta johon aiemmin viittasimme - Julius Caesarin maihinnoususta, hän löytää itsensä sillä hetkellä - ei katsomassa mitään kuvaa, vaan seisomassa rannalla legioonalaisten joukossa, koko kohtauksen toistuessa hänen ympärillään, tarkalleen joka aspektissa kuten hän olisi nähnyt sen jos olisi seisonut siellä sen syysaamun hetkenä vuonna 55 eKr. Koska se mitä hän näkee, on vain heijastusta, näyttelijät ovat tietysti kokonaan tietämättömiä hänestä, eikä mikään hänen pyrkimyksensä muuta heidän toimintansa suuntaa pienimmässäkään määrin, paitsi että hän voi hallita nopeutta millä draama kulkee hänen edessään - voi saada koko vuoden tapahtumat toistumaan silmiensä edessä yhdessä tunnissa, tai voi millä tahansa hetkellä pysäyttää liikkeen kokonaan ja pitää tiettyä kohtausta näkyvissä kuvana niin kauan kuin tahtoo."
Esitelmässä 1907 Rudolf Steiner selittää: 
"Mikä on akaasinen arkisto? Voimme muodostaa totuudellisimman käsityksen siitä ymmärtämällä, että mitä tulee tapahtumaan maamme päällä, tekee pysyvän vaikutuksen tiettyihin herkkiin perusolemuksiin, vaikutelman, jonka voi löytää vihkimyksen saavuttanut näkijä. Se ei ole tavallinen vaan elävä aikakirja. Oletetaan ihmisen eläneen ensimmäisellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen; mitä hän ajatteli, tunsi ja tahtoi noina päivinä, muuttui teoiksi - tämä ei häviä vaan säilyy herkässä perusolemuksessa. Näkijä voi katsoa sitä - ei niin kuin se olisi tallennettu historian kirjaan, vaan kuten se itseasiassa tapahtui. Kuinka ihminen liikkui, mitä hän teki, matka jonka hän teki - kaikki se voidaan nähdä näissä henkisissä kuvissa; tahdon, tunteiden ja ajatatusten virikkeet voidaan myös nähdä.  Mutta meidän ei pidä kuvitella että nämä kuvat ovat fyysisten persoonallisuuksien kuvia. Niin ei ole laita. Ottaaksemme yksinkertaisen esimerkin - kun ihminen liikuttaa kättään, hänen tahtonsa leviää liikkuvaan käteen ja tämä tahdon voima on se joka voidaan nähdä akaasisissa arkistoissa. Mikä on henkisesti aktiivista meissä ja on virrannut fyysiseen, on siellä nähtävissä henkisessä. Oletetaan, esimerkiksi, että etsimme Caesaria. Voimme seurata kaikkia hänen puuhiaan, mutta olkaamme täysin selvillä, että ne ovat pikemminkin hänen ajatuksiaan jotka näemme akaasisissa arkistoissa; kun hän lähti matkaan tehdäkseen jotain, näemme kokonaisen sarjan tahdon päätöksiä siihen asti missä teko itseasiassa suoritettiin. Tietyn tapahtuman tarkkaileminen akaasisissa arkistoissa ei ole helppoa. Meidän täytyy auttaa itseämme liittymällä ulkoiseen tietoon. Jos näkijä yrittää havaita jonkin Caesarin teon ja ottaa historiallisen päivämäärän keskittymispisteeksi, tulos tulee helpommin. Historialliset päivämäärät ovat - se on totta - usein epäluotettavia, mutta joskus niistä on apua. Kun näkijä suuntaa katseensa Caesariin, hän itseasiassa näkee Caesarin persoonan toiminnassa, aaveen kaltaisena, ikään kuin seisoisi hänen edessään, puhumassa hänen kanssaan. Mutta kun ihminen katsoo menneisyyteen, monia asioita voi tapahtua hänelle, jos - huolimatta siitä että omaa jonkin määrän näkijänkykyä, hän ei ole täysin löytänyt suuntaansa korkeammissa maailmoissa."
Mainitsematta Leadbeateria, Steiner on hyvin selvästi erottanut kokemuksensa Leadbeaterin kuvauksista selvänäöstä. Johtuen hienovaraisesta tavasta, jolla Steiner esitti nämä oikaisut, ne eivät ole sellaisina ilmiselviä. Kummankaan lukijoille ei ole selvää, että oli olemassa oleellinen kamppailu Leadbeaterin ja Steinerin välillä henkisen maailman luontoa koskien. Senaikaiset teosofit, sikäli kuin pystyivät kohtaamaan Steinerin työn (ja johtuen kielimuurista, nämä olivat enimmäkseen saksaa puhuvia teosofeja Keski-Euroopassa), kokivat jännitteen kahden erilaisen maailmankuvan välillä. Mutta useimmat teosofit Keski-Euroopan ulkopuolella olivat tietämättömiä konfliktista. 

Leadbeaterin ja Steinerin välissä seisoi Annie Besant. Hän pysyi nöyränä omista kyvyistään, ja kommetoidessaan työsuhdettaan Leadbeaterin kanssa, väitti omaavansa henkilökohtaista selvänäköistä oivallusta vain harvoin. Sen sijaan hän asetti itsensä suuremman päämäärän palvelukseen. Hän oli lahjakas puhuja ja ilmiömäinen organisoija. Hänen johdossaan Teosofinen Seura ylitti 100 000 jäsentä, ja sillä oli maailmanlaajuinen vaikutus. Mutta hän oli riippuvainen Leadbeaterin ohjeista. Tämä on hänen elämänsä ironia, riippumattomuudelle omistetun elämän: hän päätyi riippuvaiseksi Leadbeaterin henkisestä oivalluksesta ja ohjauksesta. Hänen ollessaan todellakin lahjakas ja taitava puhuja, tosiasia että hänellä ei ollut mitään omaa sanottavaa, oli selvää erottaville kuulijoille, kuten näkyy Albert Schweitzerin kommentista 1906 Steinerille, hänen vaikutelmastaan eräästä Besantin puheesta: "Henkilö, jolta aivan puuttuu itsenäisyys, jolla ei ole mitään sanottavaa." Kuinka Steiner kertoi tämän kirjeessä Marie von Sieversille, viittasi siihen että hän oli samaa mieltä. Oli ominaista Besantille, että hän asetti lahjansa toisten näyn palvelukseen. Olipa se Kristus, Marx, Blavatsky tai Leadbeater, hänen aikomuksensa oli palvella kaikella kyvyllään ja tahdollaan. Siinä suhteessa hänen aikomuksensa olivat hyvät. 

Ei Besant sen paremmin kuin Steinerkaan näytä tunteneen mitään todellista henkilökohtaista vihamielisyyttä toista kohtaan. Besantin epäonni oli hänen yhteytensä kanssamaanmieheensä Leadbeateriin, joka osoittautui vahvemmaksi kuin hänen pyrkimyksensä henkiseen itsenäisyyteen ja totuuteen. Tapahtumat olisivat voineet kehkeytyä eri tavalla, jos hän olisi asettanut organisatoriset ja retoriset taitonsa Steinerin henkisten virikkeiden palvelukseen pikemmin kuin Leadbeaterin selvänäköisen näyn. Kuitenkin ottaen huomioon Besantin taustan ja hänen kokemuksensa kristinuskosta, se olisi vaatinut häneltä paljon.

1906 Leadbeater aiheutti skandaalin Teosofiselle Seuralle. Hän oli aina poikien ympäröimä, enimmäkseen 10-16 vuotiaiden. Hänen kiinnostuksensa nähtiin isällisenä, ja hyvinkin myöhäisen viktoriaanisen ja edwardilaisen yhteiskunnan normien sisäisenä. Jopa hänen nukkumisensa samassa huoneessa, tai jopa samassa vuoteessa, ei vaikuttanut hänen aikalaisistaan epätavalliselta, ei edes hänen päivittäinen kylpyrituaalinsa alastomana heidän kanssaan. Ja erityisesti piireissä missä Leadbeater matkusti, hänet nähtiin edistyneenä selvänäkijänä. ja siten tavanomaisten inhimillisten halujen yläpuolella olevana, saati sitten minkään kieroutuneen. Siten oli järkytys monille kun hotellin portieeri tuli esiin kirjeen kera, joka löytyi Leadbeaterin juuri asuttamasta huoneesta. Se oli kirjoitettu yksinkertaisella koodilla, joka oli helposti ratkaistavissa. Sisältöä pidettiin niin rivona tuohon aikaan, että sitä ei voitu painaa Englannissa. Ne olivat ohjeita pojalle kuinka masturboida. Samoihin aikoihin, ja riippumatta, kaksi muuta poikaa, molemmat merkittävien teosofien poikia, kertoivat vanhemilleen vastaavista ohjeista joita olivat saaneet. Olcott kutsui koolle tutkimuspaneelin, ja Leadbeater haastatteluissa ei kieltänyt sellaisten ohjeiden antamista eikä kiistänyt olevansa kirjeen kirjoittaja. Hän jopa tunnusti että hänen "ohjeensa" olivat saattaneet sisältää hiukan koskettelua. Ennen kuin Olcott oli päättänyt kuinka käsitellä tätä asiaa, Leadbeater erosi, "säästääkseen Teosofisen Seuran häpeältä". Mutta hän ei koskaan henkilökohtaisesti osoittanut mitään katumusta tai säädyttömyyden tajua. Mielipiteet säilyvät jakautuneina tähän päivään asti, joidenkin nähdessä Leadbeaterin edistyksellisenä marttyyrina, toisten seksuaalisena perverssinä.

Leadbeaterin jatkuva okkultinen johto Teosofisen Seuran sisällä osoittautui tulenaraksi. Jo erimielisyyttä aiheuttavana persoonana aiemman skandaalin takia, hänen uusi projektinsa jakoi vielä enemmän teosofeja. Kurkottaen taaksepäin Blavatskyn suulliseen lausuntoon, Leadbeater ja Besant alkoivat harkita uuden Maailmanopettajan tulemisen tärkeyttä. Huolimatta tosiasiasta että Blavatsky oli viitannut tämän tapahtuvan 20. vuosisadan toisella puoliskolla, he valmistautuisivat tähän nyt. Maailmanopettaja projekti oli heidän mielissään jo 1907. Idea oli hyödyllinen lukuisilla tasoilla. Puhtaasti organisatorisesta näkökulmasta, se antoi yhteen kokoavan näkökohdan ja painopisteen jäsenistölle, joka ajoittain vaikutti hiukan tuuliajolla olevalta. 

Jiddu Krishnamurti
Ajatukset Maailmanopettaja projektista mielensä taustalla, Leadbeater ulkona päivittäisellä uinnillaan valtameressä seuralaisten kanssa, yhtäkkiä huomasi rannalla olevan nuoren pojan - joka muuten oli joka tavalla tavanomainen - huomionarvoisen auran. Poika olisi suuri, Leadbeater päätti. Muutaman haastattelun jälkeen ja jonkin aikaa pohdittuaan, Leadbeater julisti että poika - Jiddu Krishnamurti - tulisi olemaan Maailmanopettaja. 

Leadbeater heittäytyi projektiin. Poikaa täytyy kouluttaa, sekä perinteisesti että henkisesti. Ja Teosofisen Seuran täytyy olla valmistautunut vastaanottamaan Maailmanopettaja. Hän tutki tärkeän yksilöllisyyden - jota hän kutsui Alcyoniksi - aikaisempia elämiä, julkaisten löytönsä sarjassa artikkeleita otsikolla "repeämiä ajan hunnussa" englanninkielisessä aikakausijulkaisussa Theosophist alkaen huhtikuusta 1910. Nämä koottiin hänen kirjaansa, The Lives of Alcyone. Mennen taaksepäin 23 650 vuotta ennen Kristusta, Leadbeater kuvasi Alcyonia (jonka hän myöhemmin identifioi Krishnamurtiksi) ja ihmisiä hänen ympärillään toisiaan seuraavien inkarnaatioiden yli. Tärkeitä ihmisiä teosofisessa liikkeessä sisältyi näihin aiempiin elämiin, yleensä mitä tärkeämpi henkilö nykyisessä Teosofisessa Seurassa, sitä merkittävämpiä he olivat historiassa. Leadbeater oli "Sirius" ja Besant oli "Hercules". Edes teosofien keskuudessa hänen kuvauksiaan ei aina otettu vakavasti, kuten todistaa limerikki, "elämissä, elämissä, minulla on ollut kaikenlaisia miehiä ja vaimoja" [“In the Lives, in the Lives, I've had all sorts of husbands and wives"]. Steiner oli etenkin poissa. Vaikka jotkut aikanaan epäilemättä ihmettelivät, Steiner itse tiesi miksi. Kesäkuussa 1909 Besant oli tarjonnut hänelle Johannes Kastajan asemaa hankkeessa - rooli joka vastasi sitä mitä Besant kuvitteli hänelle: Kristuksen airut. Steiner oli kohteliaasti kieltäytynyt. Hänen reaktionsa oli jatkaa esitelmien pitämistä läpi Euroopan, hänen Kristus-tapahtuman ymmärryksestään, joka oli keskeinen maan kehitykselle. Alusta asti Steiner oli tehnyt selväksi, että hän opettaisi ainoastaan mitä hän itse havaitsi, eikä missään olosuhteissa esittäisi jonkin puolueen oppia. 

Uusi seura perustettiin Teosofisen Seuran sisällä tukemaan ja valmistamaan Maailmanopettajan tuloa: Idän Tähden Järjestö. Ironiaa oli, että Besant, joka oli viettänyt aikuiselämänsä kyseenalaistaen oikeaoppisuutta,  oli nyt tukemassa sellaista. Mutta se oli korkeamman totuuden palveluksessa, kuten Leadbeater paljasti. Saksassa Rudolf Steiner päätti että kukaan ei voisi kuulua Idän Tähden Järjestöön ja myös hänen Teosofisen Seuran saksalaiseen osastoonsa. Besant päätti että tämä oli vastoin Teosofisen Seuran säädöksiä ja vaati hänen eroaan. Hän myös syytti Steineria jesuiittojen työkaluksi. Olisi saattanut viedä useita kuukausia kirjeiden matkata puolen maailman ympäri ja takaisin, mutta Besant ei odottanut niin kauan ja erotti hänet muutama viikko myöhemmin. Saksalaisen osaston jäsenet olivat tyrmistyneitä. Käytännössä he kaikki erosivat Teosofisen Seuran jäsenyydestä ja liittyivät uuteen muodostettuun Antroposofiseen seuraan. Intiassa 8000 jäsenen menetystä 48 loosissa hädin tuskin huomattiin. Ne olivat murto-osa seuran 100 000 maailmanlaajuisesta jäsenestä. Todellinen hinta pitäisi mitata pikemminkin menetetyssä potentiaalissa. Steiner menetti suuren maailmanlaajuisen ja kohtuullisen kunnioitetun liikkeen kannatuksen, yhtä hyvin kuin potentiaalisen pääsyn englantia puhuvaan maailmaan vakiintuneen organisaation avulla. Teosofinen Seura menetti enemmän.

Kulttuuri- ja kielimuurit esittivät myös tiettyä roolia. Besantista tuntui miellyttävämmältä Leadbeaterin - kanssabritin - kanssa kuin Steinerin, saksaa puhuvan itävaltalaisen. Käännösmuurit estivät Steinerin työtä tulemasta välittömästi saataville englantia puhuvien teosofien keskuuteen, rajoittaen hänen vaikutustaan tähän päivään asti. Suurten valtojen konflikti, joka pian panisi saksaa puhuvan Keski-Euroopan tappelemaan Englantia, Ranskaa ja Venäjää vastaan I maailmansodassa, oli myös tekijänä; kulttuurillinen nationalismi joka sytyttäisi tämän konfliktin, oli jo ilmeinen useilla tasoilla 1907.

Kristinusko oli myös oleellinen muuri Besantin ja Steinerin välillä. Besant oli kärsinyt hirveästi vakiintuneen Englannin Kirkon alla. Hän oli antanut koko sydämensä ja sielunsa Kristukselle ja omistanut elämänsä Kirkolle, ja hänen palkkionsa oli kertakaikkinen kärsimys. Hänen myöhempi kirkon opin ja jopa Jumalauskon kieltämisensä ei ollut pelkästään emotionaalinen reaktio; hän oli laajasti lukenut teologiassa, ja hänellä oli järkiperäinen kanta. Itseasiassa hänen pamflettiaan 1887, Miksi en usko Jumalaan, pidetään tähän päivään asti eräänä parhaista argumenttien yhteenvedoista ateismin puolesta. Hän saattoi siirtyä eteenpäin teosofiaan, koska karman oppi tyydytti hänen moraalista oikeudenmukaisuuden tajuaan maailmankaikkeudessa (loppujen lopuksi, hänen kriisikysymyksensä oli, miksi armollinen Jumala salli kärsimyksen), mutta hän oli kykenemätön yhdistämään kristinuskoa teosofiaan, joka oli jotain jonka Steiner oli määrätietoisesti tekevä. 

1907 oli tärkeä vuosi teosofialle ja antroposofiselle liikkeelle. Olcottin kuolema merkitsi Teosofisen Seuran pioneeriajan loppua, ja Annie Besantin nousu presidentiksi aloitti uuden vaiheen. Miltä tuo vaihe näyttäisi, ei ollut vielä selvää 1907. Olisiko se uudestielpyminen? Virtaisivatko uudet virikkeet teosofiaan nuorentaen sitä? Yhtälailla Steinerille vuosi osoittautui käänteentekeväksi, merkiten siirtymistä teoreettisesta käytännön työhön, siirtymistä, joka veisi hänet vain yhdestä filosofista kokonaan uuden kulttuurin vihkijäksi. Vaikka se olisi saattanut olla vuosi jolloin nämä kaksi virikettä yhdistyvät, sen sijaan se oli vuosi jolloin ne erosivat, vaikka tämä ei olisi selvää vähään aikaan.

Steiner kuoli 1925. Annie Besant eli vuoteen 1933, Leadbeater vuoteen 1934. Jiddu Krishnamurti kypsyi vakavaksi ja jyrkäksi henkiseksi opettajaksi. Hänen filosofiansa oli, että ei mikään polku tai opetus valaistumiseen ole yhtään parempi kuin mikään toinen, ja kaikki olivat olennaisesti hyödyttömiä. Niinpä hän hajotti Idän Tähden Järjestön 1928. Besant yritti todella kovasti sovitella itsensä tähän, ja pysyi loppuun asti uskollisena ystävänä. Leadbeater muutti Australiaan, ja jatkoi okkultista tutkimustaan, kirjoittaen suunnattomasti loppuun saakka. Krishnamurtista tuli merkittävä riippumaton henkinen opettaja, ja hän eli vuoteen 1986. Antroposofinen seura kasvoi Keski-Euroopassa, kun taas Teosofinen Seura jatkoi Intiassa. 1950-luvulle mennessä Teosofinen Seura oli selvästi alamäessä, ja antroposofia aloitti sodanjälkeisen noususuhdanteen. Tänä päivänä Steinerin seuraajat ovat lukuisampia kuin teosofit. Mutta pääasiallinen ero on kulttuurillisessa vaikutuksessa. Steinerin työ on suoraan ja epäsuoraan muuttanut kymmenien miljoonien ihmisten elämää, vaikka vain pieni määrä näistä tuntee hänen nimensä tai hänen työnsä. Loput kokevat hänen kulttuurillisen uudistamisen vaikutuksensa, joko syömällä biodynaamista ruokaa, lähettämällä lapsensa Steinerkouluihin (muissa maissa usein Waldorf-koulu), tai käymällä antroposofisen lääketieteen klinikalla. Vaikka Steinerin vaikutus ei ole niin näkyvää ja valmista kuin hän aikoi, se ei ole yhtään vähempää oleellista. Ja tähän Steiner tähtäsi vuoden 1907 helluntaikonferenssissa. 

Yksityiskohtaisemman kuvauksen tarjoaa  Alice Leighton Cleather, kirjeessä jonka hän kirjoitti 1913 ja joka painettiin kirjan osana 1923:
"Jos todellinen intialainen vihitty, Brahmiini tai muu, kypsällä iällä olisi tullut Eurooppaan omissa velvollisuuksissaan tai mestariensa nimissä opettamaan oppejaan, mikään ei olisi ollut luonnollisempaa tai mielénkiintoisempaa... Mutta se ei ollut tässä muodossa kun me katselimme uutta apostolia Adyarista. Nuori intialainen, iältään kolmetoista, Mr. Leadbeaterin vihkimä,  julistetaan ja esitellään eurooppalaiselle yleisölle uuden aikakauden tulevana opettajana. Krishnamurtilla, nyt Alcyoneksi kutsutulla, ei ole muita suosituksia kuin mestarinsa määräykset ja Mrs. Besantin tuki. Hänen kolmekymmentäkaksi aikaisempaa inkarnaatiotaan ovat samaa sukua lopulta, varhaisimpien mennessä atlantislaiseen aikakauteen. Nämä kertomukset, jotka on annettu Mr. Leadbeaterin ja Mrs. Besantin näkyjen tuloksena, ovat suurimmaksi osaksi irvokkaan lapsellisia, eivätkä voisi vakuuttaa vakavaa okkultistia. Ne on näennäisesti suunniteltu todistamaan, että kaksi- tai kolmekymmentä tuhatta vuotta tärkeimmät arvohenkilöt Teosofisessa Seurassa ovat valmistautuneet "Suureen Työhön", joka pian suoritetaan. Inkarnaatioidensa kuluessa, jotka muistuttavat minusta sanomalehtinovellia, nämä arvohenkilöt on koristeltu suurilla nimillä kreikkalaisesta mytologiasta, ja kaikkein kirkkaimilla tähdillä taivaankannella."
Cleather, Alic Leighton. H. P. Blavatsky: A Great Betrayal. Calcutta, India: Thacker, Spink & Co., 1922.