Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rukouksesta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rukouksesta. Näytä kaikki tekstit

28.12.13

VERTAILUJA EKSOTEERISEN JA ESOTEERISEN VÄLILLÄ

Taulukko jonka kokosin keväällä 2007 erääseen monisteeseen, ja sittemmin se on ollut erään ystävän kotisivulla, kunnes hän poisti sen. Siksi julkaisen sen nyt tässä uudelleen. Luonnollisesti nämä jaot ovat erittäin yksinkertaistettuja - kuten lisäämäni huomautukset Pekka Ervastista ja Rudolf Steinerista osoittavat. Aina löytyy poikkeuksia! 
Esoteerinen merkitsee "sisäistä" (eso) sisäisen tietoisuuden merkityksessä; kontemplatiivinen, mystinen tai meditatiivinen transpersoonallinen näkökulma. Tämä on jotain erilaista tavanomaisesta jokapäiväisestä asioiden ymmärtämisestä, ja voidaan ymmärtää vain intuitiolla eli korkeammilla mentaalisilla tai henkisillä kyvyillä. 
Esoteerisen vastakohta on eksoteerinen, joka merkitsee "ulkoista" (ekso), s.o. ulkoinen eli pinnallinen eli arkinen tietoisuus. Tämä pitää sisällään sekä tieteellis-materialistisen että tavanomaisen (eli kirjaimellisen) uskonnollisen näkökulman. Koska se perustuu asioiden arkiseen ymmärtämiseen eikä vaadi mitään tietoisuuden muutosta (ja itse asiassa pitää kaikkea sellaista muutosta haitallisena), se olettaa että arkinen mieli yksin voi ymmärtää Todellisuutta.



EKSOTEERINEN
ESOTEERINEN
Parempana pidetty tietoisuuden tilaNormaali valvetietoisuus.Laajennettu; meditatiiviset tai henkiset tilat.
Persoonallisuuden muutosEi (ego-keskeinen).Kyllä (transpersoonallinen).
Tiedon keinotJärki (maallinen); usko (uskonnollinen).Korkeampi inspiraatio ja intuitio (”Gnosis”).
Meditaatio ja rukousRukous on yleisemmin harjoitettu kuin meditaatio. Meditaatio hyväksytään ja sitä harjoitetaan enemmän hengellisissä yhteisöissä elävien keskuudessa. Meditaatio henkisenä harjoituksena (hiljaisuudessa oleminen) keinona yhdistyä sisäiseen Jumalaan, yhdessä rukouksen kanssa (pyytäminen, kertominen, kiittäminen).
Autoritaariset kirjoitukset ja pyhät kirjat, filosofia tai opetukset Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, nähdään perustavan laatuisena pyhänä kirjana ja autoritaarisena tekstinä.
Kapea; vain yksi auktoriteetti (Raamattu, tieteellinen metodi, jne.), kaikki vääränä pidetty ulkopuolella.


Mitkä tahansa ja kaikki kirjoitukset jotka sisältävät viisautta hyväksytään ja niitä tutkitaan, mukaan lukien Raamattu ja aikain viisauden opetukset.
Laaja; universaali, kykenee ammentamaan monista eri opetuksista, sekä eksoteerisista että esoteerisista.
Dogmi ja omatunto, auktoriteetti Laaja vaihtelevuus. Kirkon dogmi on useammin perusauktoriteetti, vaikkakin omaatuntoa pidetään myös tärkeänä. Ulkoinen auktoriteetti (Raamattu, kirkko, tiede, jne.). Omaatuntoa, totuutta, joka löytyy jokaisen sydämestä ja mielestä ("ajattelu sydämellä"), suositaan dogmin ylitse lopullisena auktoriteettina.
Sisäinen auktoriteetti (sisäiset tunteet ja intuitio).
Metafyysinen määrittely Yksinkertaistettu (materialismi, dualismi tai holismi). Sofistikoitu (yhdistetty kosmologia, psykologia, ontologia, jne.).
Usko jälleensyntymiseen Yleensä reinkarnaatiosta ei keskustella, eikä sitä useinkaan hyväksytä. Jokainen elää yhden elämän jolla ansaitsee palkkionsa (taivas) tai rangaistuksensa (helvetti). Usko jälleensyntymiseen hyväksytään (ei vaadita), koska vaivalloinen vihkimyksen polku ihmisyydestä jumaluuteen kestäisi enemmän kuin yhden eliniän. Ajatellaan, että Jeesus niin ikään inkarnoitui monia kertoja kyetäkseen vastaanottamaan Kristuksen ja siten tulemaan Jeesus Kristukseksi (mutta esim. Pekka Ervast elämänsä loppupuolella tuli toiseen käsitykseen).
Absoluutin todellisuuden käsite, näkemys Jumalasta Ulkoinen Jumala (dualismi): so. Jumalaa pidetään pääasiassa erillisenä olentona tai avaruus-aika-energiana (materialismi) – "yhtenäiskenttä -teoria" tai Kaiken Teoria tai joku vastaava fysiikan pyhä Graal.
Sekä sisäinen että ulkopuolella oleva Jumala (immanentti ja transsendentti) tunnustetaan, mutta yleensä painotetaan vähemmän sisäistä Jumalaa.


Universaali Tietoisuus (monismi); jumalallinen on sisäpuolella yhtä lailla kuin ulkopuolella. Pyritään henkilökohtaiseen kokemukselliseen tietoisuuteen sisäisestä Jumalan hengestä (sisäisestä Kristuksesta – immanentista Jumalasta). Transsendentti Jumala (meidän ulkopuolellamme) otetaan huomioon, mutta ei niin korostuneesti.
Eri henkisten polkujen läheisyysLaaja vaihtelu, näkemyksen "kristinusko on ainoa oikea uskonto" ja eri polkujen hyväksymisen välillä. Kaikkien henkisten polkujen, jotka ilmaisevat rakkautta, perustava ykseys nähdään ja sitä kunnioitetaan. "Ei väliä missä he kulkevat, tie johtaa luokseni" (Bhagavad Gita).
Näkemys Jeesuksesta Kristuksesta Jeesus Kristus nähdään yhtenä persoonana, Jumalan ainoana Poikana, syntyneenä Jumal-ihmiseksi. Jeesus nähdään enemmän "henkilökohtaisena vapahtajana" ihmissuvulle kuin esikuvana. Jeesus ja Kristus nähdään kahtena erillisenä olentona. Kristus viittaa elävään rakkauden liekkiin, joka johdattaa kaikkea planeettamme elämää ja kehitystä. Jeesus oli ihminen, joka kykeni täydellistämään itsensä riittävästi vastaanottaakseen Kristuksen korkean energian ja siten tullakseen Jeesus Kristukseksi.
Lisäksi Jeesus nähdään vihittynä, joka kykenee omistamaan korkean tietoisuuden ja tulemaan sisäisten opetusten Mestariksi. Hän näytti esikuvan ihmiskunnalle, osoittaen että mitä hän teki, ihmiskunta on myös tekevä. Kaikista voi tulla Jumalan Poikia/Tyttäriä vihkimysprosessin kautta. Kaikista voi vihkimyksen avulla tulla "Kristittyjä" olemalla astioita Kristuksen rakkaudelle.
Näkemys Jeesuksen varhaisista vuosista Vähän sanotaan tai tunnustetaan Jeesuksen elämästä hänen ikävuosiensa 12-30 välillä. Jeesuksen uskotaan matkustelleen Egyptissä, Intiassa, Persiassa, Kreikassa, ja eri mysteeriokouluissa, täydellistäen noiden traditioiden sisäiset opetukset ja vihkimykset. (Esim. Rudolf Steiner ei opeta näin, vaikka puhuukin näistä vuosista).
Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen korostus Suurempi painopiste on ristiinnaulitsemisella. Jumala "antoi ainoan Poikansa kuolemaan meidän puolestamme" – kuoleman ollessa Jumalan rakkauden mitta meitä kohtaan. Jeesus "kuoli meidän syntiemme tähden", ja on siten vapahtajamme. Suurempi painopiste ylösnousemuksessa kuin ristiinnaulitsemisessa – ei vain fyysisen ruumiin osalta, vaan itseydestä Itseen. Jeesus ei pelastanut meitä synneistämme (kuollut syntiemme tähden), koska synneistämme meidän täytyy huolehtia itse. Hän näytti kuinka meistä voi tulla omia vapahtajiamme – kohottamalla tietoisuutemme rakkauden ja vihkimyksen polun avulla. Kaikilla ihmisillä on kyky tulla täysin inhimillisiksi/täysin jumalallisiksi.
Kuitenkin Rudolf Steinerin antroposofiassa Kristuksen ristinkuolema nähdään ainutkertaisena lunastustekona, jolla ihmiskunta on vapautettu perisynnistä.

3.1.10

CLAUDIA MICLAUS: RUKOUKSEN ALKEMIA


Mikä muuttuu kun rukoilen? Onko se todella vaivan, ajan ja siihen sisältyvien emotionaalisten vaikutusten arvoista? Nämä ovat luonnollisesti pragmaattisia kysymyksiä, joita oletettavasti tosi uskova ei kysyisi itseltään tai toisilta. Mutta me emme ole niin hengellisiä, vai olemmeko?

Jotta kenties ymmärtäisimme metaforan nimeltä "rukouksen alkemia", meidän pitäisi luultavasti aloittaa yrittämällä määritellä sana "alkemia". Alkemian symboleita
ovat joskus käyttäneet sekä filosofit että psykologit. Esimerkiksi Carl Gustav Jung yritti uudelleen määritellä alkemiallisia prosesseja niiden sisäisestä, henkisestä näkökulmasta. Myöskin alkemiallinen symboliikka, tekniikat ja filosofia ovat tulleet hyvin suosituiksi post-modernismissa.

Jung näyt
ti pitävän alkemiaa eräänlaisena joogana, eräänlaisena meditaationa. Yksinkertaisella alkemia harjoittamisen toimella oli voima saada aikaan muutoksia alkemistissa. Sama asia tapahtuu kun rukoilemme. Rukous voidaan sen tähden nähdä eräänlaisena alkemiana, sillä se muuttaa henkeämme, se muuttaa mieltämme, se uudistaa meidät täysin, tuoden meidät lähemmäs Luojaamme.

Alkemian
tärkein kehotus, ilmaistuna latinan kielellä, kuuluisi seuraavasti: SOLVE ET COAGULA, joka merkitsee erottaa, sitten liittää yhteen. Alkemistien yleisesti tunnetuimmat pyrkimykset olivat muuttaa muuten tavanomaiset metallit kullaksi tai hopeaksi, löytää "panacea", universaali lääke joka parantaa kaikki sairaudet ja pidentää elämää määräämättömäksi ajaksi, tai löytää jonkinlainen yleisliuotin. Todellakin, juuri sitä rukous voi tehdä ihmisen sielulle - parantaa kaikki henkiset sairaudet tai heikkoudet, tai joskus jopa fyysiset; rukoilemalla ja asettamalla luottamuksensa Kristukseen, Vapahtajaan, saa iankaikkisen elämän. Näihin asioihin ihmiset ovat eniten pyrkineet.

Tässä on lupaus noille rukousalkemisteille, uskoville itseasiassa:
"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala." (Jesaja 45)
Aina keskiajalta lähtien alkemistit Euroopassa ja Arabiassa ovat alkaneet etsiä niin kutsuttua "Viisasten kiveä", jonka he ajattelivat olevan kallisarvoinen ainesosa joko toiseen tai kumpaankin yllä mainittuun päämäärään. Myös he jakoivat uskon että tämä viisasten kivi rikastuttaisi alkemistin voimia, tehden hänet kykeneväksi saavuttamaan melkein mitä vain. Joka tapauksessa tuki jota alkemistit näyttivät nauttivan kautta vuosisatojen, johtui myös heidän panoksestaan tieteeseen, kemiallisiin tuotteisiin, muihin tuotteisiin kuten kosmetiikkaan, keramiikkaan, ruutiin, nahan parkitsemiseen, lasin tuotantoon, likööreihin jne.

Sekä tav
allisten metallien muuttaminen kullaksi että yleiseliksiiri olivat itseasiassa symbolia kehityksestä katoavaisesta, turmeltuneesta tilasta terveen, ikuisesti elävän ja täydellisen ihmisen tilaan. Viisasten kivi tekisi tämän muutoksen mahdolliseksi. Alkemistille tämä merkitsi hänen omaa persoonallista kehitystään pimeydestä valoon, tietämättömyydestä todelliseen tietoon, kun taas tuo viisasten kivi säilyi jonkinlaisena salaisena, mystisenä, tuntemattomana henkisenä voimana, joka johtaisi hänet tuohon täydelliseen mielen tilaan. Tämä saattaa oikeuttaa allegoriamme rukoilemiseen. Ja viisasten kivi saattaa liittyä Raamatun "kulmakiveen", joka on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Rukoilemalla Häntä ja Hänen kauttaan saattavat tulla alkemialliset voimat ihmisten mielen ja hengen muuttamiseen.

Liittyen metallin käytön symboliikkaan, näin sanoi Paracelsus alkemiallisessa Katekismuksessaan: "Kun filosofit puhuvat kullasta ja hopeasta, josta he uuttavat aineensa, pitäisikö meidän olettaa että he viittaavat karkeaan kultaan ja hopeaan? Ei millään muotoa, karkea kulta ja hopea ovat kuolleita, kun taas filosofien vastaavat ovat täynnä elämää." Joten sen tähden edes alkemistit eivät etsineet ainoastaan noita kallisarvoisia metalleja, vaan pikemminkin niiden symboloimia henkisempiä elementtejä.

Rikkauksia ja kultaa luvataan Raamatussa niille, jotka etsivät Jumalaa ja Hänen tahtoaan:
"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala." (Jesaja 45)







6.6.09

Kuinka tulkita kristinuskoa gnostilaisesta näkökulmasta?

Gnosis merkitsee tietoa. Gnosis suo vastaanottajalleen hengen kuolemattomuuden salaisuuden. Gnostikkoja löytyy kaikista uskonnoista. Tässä on muutama askel auttamaan sinua tulkitsemaan Kristuksen opetuksia gnostilaisen näkökulman avulla.

  1. Ymmärrä heidän filosofiansa Jumalasta. Gnostikot tunnustavat että on olemassa yksi perimmäinen Korkein Olento. He uskovat dualismin syntyvän rajoittuneista järjen kyvyistämme. Gnostikot herjaavat Vanhan testamentin Abrahamilaista Jumalaa, sillä hän on sokea, vihainen jumala, joka loi erehdyksessä aineellisuuden vankilan. He katsovat kaiken tuskan, kärsimyksen ja halun johtuvan tästä Demiurgista, eli väärästä jumalasta. Gnostikot uskovat että meidän maailmamme on Demiurgin aineellinen maailma, joka puolestaan on Taivaallisen Valtakunnan hämärä mikrokosmos. Toisin sanoen, taivas ja maa ovat yhteydessä, mutta gnostikko haluaa saavuttaa tiedon taivaasta ollessaan täällä maan päällä. Gnostikon perimmäinen päämäärä on yhteys Jumalan kanssa. Hän ylittää materiaalisen vankilamme rukouksen, siveyden ja rauhan avulla. Sen tähden gnosis painottaa tuota Ykseyttä, joka on maailmankaikkeuden Korkein Voima.
  2. Ymmärrä heidän filosofiansa Kristuksesta. Jeesus Kristus oli ihminen joka saavutti puhtaan gnosiksen. Gnostikot uskovat että Kristus-kertomus on allegoria kuolemattomuudesta. Kuolevainen ihminen, Jeesus, joka edustaa aineellista ruumista, sulautui Christokseen, joka edustaa henkeä. Hän teki tämän puhtaa Jumaltietoisuuden avulla. Gnosiksen avulla hän ylittää aineellisen ruumiinsa ja saavuttaa ikuisen elämän. Gnostikot uskovat että kaikki ihmiset voivat sulautua Christokseen saavuttaakseen myös kuolemattoman hengen.
  3. Ymmärrä heidän vastaavuutensa kristillisen harjoituksen kanssa. Gnosis vaatii intensiivistä rukousta ja meditaatiota, paljolti kuin Raamattu, joka toistuvasti rohkaisee rukouksen harjoittamiseen. "Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room.12:12 Kun joku rukoilee, hän tulee lähemmäs Jumalaan yhdistymistä, joka on puhdasta gnosista. Koska aineellinen maailma vangitsee hengen halulla, gnostikot välttävät kiusausta. Heidän askeettisuutensa innoitti kristinuskoa siveyden, paastoamisen ja askeettisuuden hyveillä. Gnostikot tulkitsevat Raamattua kuvainnollisesti. Monet Raamatun apokryfikirjat opettavat gnostilaista filosofiaa.
  4. Tutki gnostilaisia lahkoja historiassa. Tutki ensikäden ja toisen käden lähteitä ruusuristiläisestä traditiosta, apokryfeistä, kataareista, ja Isä Christian Rosencreutzista. Nämä ovat hyviä johtolankoja syvemmälle gnosiksen intellektuaaliseen ymmärtämiseen. Voit myös tutkia gnostikkoja muissa uskonnoissa. Nämä käsittävät suufit, sadhut, lamat ja kabbalistit, vain muutaman nimetäksemme.
  5. Osallistu dialogiin papin kanssa koskien gnostilaisuutta. Hyvin harvat ihmiset tietävät gnostilaisuudesta, sillä se oli perinteisesti varattu eliittiryhmälle. Kuitenkin kristittyjä teologeja vaaditaan opiskelemaan apokryfejä. On mielenkiintoista todeta kristillisten kirkkojen vaihtelevat asenteet gnostilaisuutta kohtaan.
  6. Päätä oletko valmis tavoittelemaan gnosista. Jos olet, palaa silloin kolmanteen askeleeseen päättääksesi mikä rukouksen, meditaation tai magian muoto on oikea sinulle. On lukemattomia polkuja, mutta sinun täytyy päättää mihin niistä tunnet voivasi sitoutua.
  7. Omistaudu kokosydämisesti polullesi.
Gnostilaisen piispan Thomas Langleyn blogista: Päivittäisen gnostilaisen harjoituksen luominen

Silloin tällöin saan postia ihmisiltä, jotka eivät asu lähellä gnostilaista seurakuntaa, ja haluavat tietää mitä tehdä kehittääkseen säännöllisen gnostilaisen harjoituksen. Alla on muutama ehdotukseni:
  1. Sydämen rukous (päivittäin) - Hanki kappale Vaeltajan kertomuksia ja rukoushelmet tai naru ja ala harjoittaa Jeesuksen rukousta. Valitse säännöllinen aika joka päivä, aseta määrätty määrä rukouksia, ja pitäydy siinä. Viisi minuuttia joka päivä on parempi kuin ei mitään, joten valitse jokin joka on mahdollista sinulle.
  2. Lectio Divina (pari-kolme kertaa viikossa, päivittäin on parempi); Lue kohta gnostilaisista kirjoituksista - valitse pari lausetta. Lue se hitaasti ja ehdoin tahdoin. Lue se ääneen jos mahdollista. Lue se uudelleen, nautiskellen joka sanasta. Meditaatio - kysy mitä tämä valinta merkitsee sinulle. Pureskele sitä. Analysoi sitä. Pyydä Sofiaa auttamaan sinua ymmärtämään tämä kohta. Istu hiljaa. Kuuntele. Tämä ei ole aika analyyseille, tämä on aika tulla ulos päästäsi ja kuunnella tuota "hiljaista pientä ääntä". Rentoudu vain - älä ponnistele "saadaksesi jotain irti".
  3. Itse-havainnointi (päivittäin, kaiken päivää) - Yritä olla aktiivisesti tietoinen teoistasi, aistimuksistasi, tunteistasi, ajatuksistasi, reaktioistasi. Mistä nämä ilmiöt tulevat? Ovatko ne asioita, joihin haluat samastua ja omistaa ne? Ovatko ne asioita, jotka tarvitsee asettaa sivuun jotta olisit sellainen henkilö kuin haluat olla? Oletko kärsimätön tai vihainen? Mistä tämä kärsimättömyys ja viha tulevat? Oletko tämä sinä? Mitä roolia tarpeesi egosi mielihyvään näyttelee sosiaalisissa suhteissasi? Alkaessasi harjoittaa tätä, tulet huomaamaan päivän mittaan että unohdat jatkuvasti harjoittaa tätä mielellisyyttä. Se on OK, sen huomaaminen että unohdit on osa prosessia.
  4. Hartauden teot (päivittäin) - On parasta jos voit varata pienen tilan tätä varten, mihin voit panna kuvan tai pienen patsaan - jotain joka kääntää ajatuksesi jumalallisen puoleen. Joka päivä sytytä kynttilä tai öljylamppu ja lausu lyhyt rukous, omistautuen gnosiksen saamiseen.
  5. Aktiivinen meditaatio (päivittäin).
  6. Keskittymisrukous (päivittäin).
Lista läpi katsottuna se kuulostaa paljolta. Aloita siitä mitä voit tehdä, älä huolehdi siitä mihin et pysty.

(Suomentajan lisäys: Minä olin gnostikko ja kuuluin gnostilaiseen liikkeeseen; lue lisää blogista Resurget Sol Fugiens. Mitkään harjoitukset eivät kuuluneet tämän liikkeen opetuksiin - päinvastoin, esim. meditaatiosta varoitettiin. On "gnostilaisuutta" ja on gnostilaisuutta. Mikä pätee yhteen, ei päde toiseen. Aivan samoin on kristinuskon sisällä laajemminkin. Monet uskovat vain eivät näe metsää puilta. Ettei asia olisi epäselvä...minä en käännä tiettyjä tekstejä välttämättä siksi, että olisin täysin samaa mieltä esitettyjen näkökohtien kanssa, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Esim. edellä kohtien 1 ja 2 - ennen harjoituksia - kanssa en ole ollenkaan samaa mieltä. Mutta sanottakoon myös, että jos lukee vain gnostilaisuuden vastaisia kirjoituksia, ei tiedä gnostilaisuudesta yhtään mitään, eikä ole arvollinen lausumaan siitä tuomiota! Kuvatut harjoitukset ovat myös täysin kristillisiä; mm. Lectio Divinaa käytetään yleisemmin Raamattua lukiessa. )


7.1.08

Meditaation siunattu sakramentti

Huomioita

Kirkon sisällä Jumalan kansa, opetuslapset, Pyhät, mystikot ja muut kertoivat meille meditaatiosta ja kontemplaatiosta, mutta suurimmaksi osaksi kirkko joko vähät välitti siitä tai vainosi noita yksilöitä. Siitä ei mainita perususkomustemme joukossa.

Meditaation pitäisi olla kirkon sakramentti ja mainittuna uskontunnustuksessa.

Meditaatio on yksi tapa:
  • Rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, mielestämme, voimastamme ja sielustamme.
  • Valmistaa itsemme rakastamaan toisia koko sydämestämme, mielestämme, voimastamme ja sielustamme.
  • Seurata ensimmäistä ja toista käskyä.
Toinen tapa on tulla eläväksi meditaatioksi. Jeesuksen on täytynyt kokea syvää iloa parantaessaan ja opettaessaan muita! Meditaatiossa me luovutamme kesyttömän itsemme, vailla älyämme, kultivoitua mieltä ja sen egoa, Lohduttajalle.

Hyveemme voidaan tehdä vahvemmiksi ja antaa muille.

Kun kaksi tai useampi ihminen meditoi yhdessä sopusoinnussa, kukin hyötyy enemmän kuin yksin meditoidessa.

Kesytön itsemme joka vapauttaa endorfiineja ja muita hormoneja, on jotain mitä meidän pitäisi ymmärtää ja hyödyntää Jumalan palvelukseen.

Sana "Amen" on pyhä sana.

"Jeesus rukouksessa on Jeesus elämässä... hengittämässä, syömässä, kävelemässä... yhteydessä Jumalan kanssa, yhteydessä luomakunnan kanssa. Jeesus on kävelevä rukous. Sitä meidänkin on tarkoitus olla: käveleviä rukouksia, parantamassa ja muuttamassa maailmaa." - Isä Richard Maxwell
Meditaatio on kristillistä johtuen meditoivan henkilön uskosta. Sama yhteys Jeesuksen kanssa, jonka löydämme jumalanpalveluksessa, voi myös yhdistää meidät Jumalaan meditaatiossa. Kristityt voivat pitää meditaatiota palvonnan muotona, joka on keskittynyt rakkauteen.
Edgar Cayce neuvoo valmistautumaan meditaatioon rukoilemalla niin, että syntyy oikea tunne kanssamme olevien Kristuksen ja Jumalan suojeluksesta ja voimasta. Kun avaudut meditaatiossasi, ympäröi ensin itsesi ajatuksella, rukouksella, toiveella, että Jeesus, kuten lupauksissaan, ohjaa sinua etsinnässäsi. "Kristus teissä, kirkkauden toivo" on todellisuutta meditoijalle.
Mantran tarkoitus on kolminkertainen:
  1. Se auttaa hallitsemaan häiriöitä. Mieli tarvitsee keskittymispisteen johon uppoutua niin, että voi olla välittämättä häiriöistä.
  2. Se johtaa yksinkertaisuuden tilaan.
  3. Kristitylle mantra on uskon ilmaus Kristukseen, joka elää sydämessämme.
(Esim. Kyrie Eleison, Maranata, Jeesus Kristus...)

5.12.04

BRIAN ROBERTSON: VIHASTA

"Älä vihaa ateistia, pahan opettajia, materialisteja, edes pahimpia heistä, puhumattakaan hyvistä heidän joukossaan... Muista heitä rukouksissasi täten: 'Pelasta, oi Herra, kaikki joilla ei ole ketään rukoilemassa heidän puolestaan, ja pelasta myös ne, jotka eivät halua rukoilla Sinua'".
Isä Zossima, Karamazovin veljekset

Huomaat, ettei Isä Zossiman hahmo Karamazovin veljeksissä kehota meitä menemään maailmaan ja hakkaamaan ateisteja ja pahan opettajia Raamatulla. Ei edes ehdoteta, että heidät pakotettaisiin katsomaan uskonnollisia kaapelitelevisio-ohjelmia. Kiinnostavaa kyllä, heiltä ei vaadita mitään, mutta meiltä jotain.

Olemme tottuneet matkaamaan omaa ahdasta pikku kiertorataamme elämässä, kulkien niiden kiertoratojen kautta, jotka tunnemme ja joita rakastamme, niiden, jotka saavat meidän olomme turvalliseksi ja arvossa pidetyksi, niiden, jotka ovat nopeita ylistämään lahjojamme ja kykyjämme, ja hiljaa vioistamme. Me kokoonnumme seurakuntina tai opintoryhminä tai Internetissä ja nautiskelemme samanlaisuudessamme. Ei ole syytä olettaa, ettei näin pitäisi tehdä aika ajoin - me kaikki tarvitsemme patteriemme latausta.

Mutta jossain tutun polkumme ulkopuolella on toisia, jotka, kuten Jeesus tiesi ja puhui usein, kiroaisivat sinut mistä tahansa yrityksestä tuossa vanhanaikaisessa sanassa, vanhurskaus. Vanhurskaus, "oikeamielisyys", loppujen lopuksi tarkoittaa oikealla olemista, ei oikean vastauksen omistamisen merkityksessä, vaan pikemminkin maailman kanssa oikeassa olemista, virrassa, eläen ja hengittäen Jumalassa.
Vietä hetki vieraille uskonnollisissa keskusteluryhmissä. Aina kun teen retken yhteen sellaisista kuten Ateistit tai Jumala on myytti, huomaan, että yksi asia joka näyttää yhdistävän niitä, jotka kutsuvat itseään "uskonnottomiksi", on heidän intensiivinen, palava vihansa niitä kohtaan, jotka uskovat. Jos haluat tuntea verenpaineesi kohoavan, jos haluat löytää tavan selviytyä irrationaalisen kritiikin tulesta, livahda vain yhteen noista ryhmistä muutamaksi minuutiksi!

Kristityn mystikon elämässä Jumalan läsnäolosta tulee silminnähtävää kaikissa asioissa Jumalan jäljen ansiosta, ja kun nousemme rukouksesta tai kontemplaatiosta, on helppo jättää tämä ymmärrys taakse. Sanoa että näemme Jumalan maailmassa voi olla mitä kutsun "autotarra-teologiaksi" - iskulause, soma käsite, mutta ei todellisuutta, joka koetaan joka hetki jokaisella kadulla, jokaisessa kulmassa.

Vielä enimmän tämän tyyppisen vihan takana on kaksi asiaa. Ensimmäinen on pelko. Samalla kun sanotaan, että jotkut ihmiset valitsevat uskonnon pelon vuoksi (ja tätä varmasti tapahtuu), kuinka erilaisia ovat ne, jotka pitävät tiukasti kiinni kannastaan, julistaen oman varmuutensa korkeinta voimaa? Toiseksi, uskon että ihmiset, jotka huutavat äänekkäimmin ja suurimmin hävyttömyyksin jokaista kristillisen tradition edustajaa vastaan, pyytävät, toivovat, että heidän todistettaisiin olevan väärässä.

Viha ja verbaalinen väkivalta on suhteessa haluun tulla vakuutetuksi, huomata että olemassaololla on merkitys, eikä se ole vailla sitä, että elämällä on päämäärä ja suunta sekä täällä että tuolla puolen, ei lyhyt välähdys kahden äärettömän pimeyden hetken välissä.

Me kaikki synnymme myötäsyntyisellä tiedolla, että tämä maailma ei ole kaikki mitä on, että tapahtuu asioita, joita emme näe tai joihin emme voi vastata tieteen tai puhtaan järjen (ikään kuin se olisi mahdollista) kielellä. Tieteessä ei ole mitään vikaa, yhtä vähän kuin on mitään vikaa, sanokaamme, ranskankielessä. Mutta ranskan puhuminen maassa missä kieli on kiina, ei tuo paljoakaan ymmärrystä. Johtopäätös olisi, että kaikki nämä ihmiset ovat piittaamattomia ja kieltäytyvät kohtaamasta elämän kovia tosiasioita.

Joten mitä meidän pitäisi tehdä näiden ihmisten kanssa? Ensiksi, ei ole nimenomaan meidän työmme vaatia että he tekevät mitä heidän meidän mielestämme pitäisi tehdä. Se on Jumalan ja heidän välisensä asia. Meistä tulee rauhan välikappale kun elämme elämäämme ja valitsemme sanamme niin Kristuksen kaltaisessa tarkoituksessa kuin pystymme. Me saamme aikaan vallankumouksellisimpia muutoksia muissa kun meistä tulee mitä me olemme - Jumalan valtakunnan asukkaita, rauhantekijöitä, jotka rakastavat niitä, jotka vainoavat tai pilkkaavat meitä.

Buddha ymmärsi elämän psykologiaa yhtä hyvin kuin kuka tahansa, kun hän sanoi: "Ei viha lopu vihalla... vaan rakkaudella." Me huomaamme, että istuessamme rukouksessa tai kontemplaatiossa, ne jotka ärsyttävät tai häiritsevät meitä, tulevat tietoisuuteemme. Kaikki mitä voimme tehdä, on rukoilla heidän puolestaan, pitää heitä Kristuksen valossa. Tämä harjoitus kutsuu meitä laajentamaan tuota piiriä, sisällyttämään siihen ne, joilla ei ole ketään rukoilemassa heidän puolestaan, ei ketään rakastamassa heitä, jotka eivät edes havaitse mahdollisuutta ilmaista tuota halua kivultaan ja vihaltaan.

On olemassa eräänlainen kontemplatiivinen harjoitus, joka tekee ihmeitä. Se pitää sisällään niiden ihmisten valitsemisen elämässämme, jotka tuottavat meille eniten vaikeuksia, joiden kanssa on vaikeinta olla tekemisissä, jotka näyttävät vihaisimmilta ja onnettomimmilta.

Täyttykööt kaikki ihmiset rakastavalla lempeydelläsi.
Voikoot kaikki ihmiset hyvin.
Olkoot kaikki ihmiset rauhallisia ja huolettomia.
Olkoot kaikki ihmiset onnellisia.

Sitten, istuen, jatketaan ajattelemaan henkilöä, joka on tehnyt väärin, joka on yksin, joka on vihainen ja haastava, ja sanotaan, käyttäen henkilön nimeä:

Täyttyköön tuo henkilö rakastavalla lempeydellä.
Voikoon tuo henkilö hyvin.
Olkoon tuo ihminen rauhallinen ja huoleton.
Olkoon tuo ihminen onnellinen.

Olemme erittäin hyviä rukoilemaan niiden puolesta, jotka rakastavat meitä ja joita me rakastamme - mutta kuten Jeesus sanoi, mitä erinomaista siinä on? Kun toistamme näitä sanoja ja annamme niiden virrata syvyyksistämme asti, me huomaamme rakkauden tuoman voimakkaan vapautuksen kokemuksen, sekä meissä että - älä ylläty huomatessasi - niissä, joiden puolesta rukoilemme.

19.10.03

RUKOUKSESTA

Herran rukous ja sen suhde ihmisen olemuspuoliin Rudolf Steinerin mukaan.

Isä meidän klingoniksi (joopa joo...).
Kuuntele Isä meidän laulettuna (engl. ja latinaksi; 3 versiota).
Flash movie, animoitu esitys rukouksesta. Kauniita kuvia ja musiikkia (kuten edelläkin).
Reformoitu rukouspalvelus, käyttäen Herran rukousta ja Heidelbergin katekismusta.
Lyhyt meditaatio Isä meidän-rukouksesta: sisäinen liturgia, 7 sakramenttia...
The Lord's Prayer (A Conversation with the Lord) by Andy Lund. Herran rukousta päivittäisessä rituaalissaan rukoileva henkilö saa enemmän kuin osasi odottaa. Hahmot: Jumalan ääni, anoja.
Poliittisesti korrekti Herran rukous (huumoria).
Printattava värityskirja auttamaan lapsia oppimaan Herran Rukous.
The Lady's Prayer: John Elderin feminiininen versio.
Liki 500 rukousta eri traditioista.
Katso myös: 5 Moos.4:7; Apt.2:42, 6:4; Room.8:26-27; Ef.6:18; 1 Tes.5:17, 19.

MITÄ ON RUKOUS?
Päivitetty 13.5.2008

Rukouksen sielutieteellinen tutkimus osoittaa, että määrättyjä sielutieteellisiä tai sielullis-mentaalisia tiloja on olemassa ja määrättyjä lakeja niin ikään. Rukous ei niin muodoin ole pintapuolinen uskonnollinen haave, vaan alitajuisen sielullisen toiminnan konkreettinen ilmennys. Jokaisessa vakavassa toivomuksessa, jokaisessa pitkäaikaisessa kaipauksessa, jokaisessa kiihkeässä halussa, jokaisessa itsetietoisessa pyrkimyksessä on rukouksen ydinolemusta. Rukous on pyhitetty silloin, kun se kohdistuu Jumalaan ja tämä lisää uskon, toivon ja luottamuksen voimaa. Sillä kuka rukoilisi Jumalaa, jos ei hän ensin uskoisi, että Jumala kuulee häntä ja vastaa hänelle? [...]
Luonnollisesti lisäävät metafyysikot ja mystikot rukoukseen muita voimia. He opettavat, että rukouksessa Jumalalle ovat oleellisimpia aineksia vakava halu, kiihkeä toivomus, puhdas ajatus sekä kaikki hyvyyden ja tavallisesti myöskin epäitsekkyyden ainekset. He opettavat, että me rukouksessa, itse rukouksen tilassa viritämme olemuksemme ja älymme sopusointuun kosmillisen maailman jumalallisen älyn kanssa, joka kaiken läpäisee ja joka on kaikkialla. He sanovat, että me mentaalisessa tai kuuluvassa rukouksessa muodostamme halumme määrätyksi lauseeksi, me luomme silmiemme eteen haluamamme saavutukset ja lähetämme sitten halumme kosmilliseen maailmaan, missä se luonnollisesti väreilee luovana voimana ja ajatus mystillisine kykyineen aiheuttaa tuloksia. Tämä ei estä Jumalan suoranaista auttamista, mutta se muuttaa sen välittömästä välilliseksi, persoonallisesta persoonattomaksi, eristetystä yleiseksi. Tämä filosofia on monien ihmeellisten opinkappaleitten perustana ja se ilmentää lakeja ja periaatteita, joita ihminen hyvin vähän vielä tuntee.
- H. Spencer Lewis: Muistan ennen eläneeni -

Kun ihminen ei voi hallita alempaa, katoavaista itseään sen omalla voimalla, koska tämä itse ei kykene nousemaan itseään ylemmäs, tarvitsee hän siihen korkeamman minänsä voimaa. Tullakseen osalliseksi tästä voimasta, käytetään siihen "rukousta", joka oikeastaan on sydämen kohoamista korkeimman puoleen ja korkeamman itsen tahdonvoiman kokoamista. Oikea rukous ei ole korulauseita, vaan se on työtä. Sielu kohoutuessaan korkeimpaan päin lähenee sitä ja tuntee sen, niin että siinä herää korkeimman tajunta. Ihminen siis kykenee tahtomaan, ajattelemaan ja toimimaan korkeamman itsen voimalla. Siten ajallisen tajunnan hävitessä omaksumme korkeamman tajunnan, joka kokemuksen toistuessa yhä enemmän tulee olemukseksemme. Ihmisen "normaalitila" ei ole hänen eläimellisessä olemuksessaan, vaan alkaa vasta sitten, kun ihminen on tullut pyhäksi ja viisaaksi. Ilman sielun kohoutumista ja ilman pyhyyden (puhtauden) tuntoa on itse hartauskin (korkeamman miettiminen) vain uneksimista ja itse rukouskin arvotonta.

Mutta kun sielu kohoutuu jumalalliseen elämään, niin läpäisee sen Jumalan henki, ja sielussa ja ruumiissa on korkeita ja jaloja tunteita. Oikein rukoillessa ihminen ei pysy maan päällä eikä katsele tähtiin päin, vaan hän nousee itse taivasta kohti ja ottaa osaa auringon olemukseen. Sana "rukous" ei ole sukua sanalle "pyytää", vaan sanalle "antaa" (vrt. saksankielen Gebet ja geben) ja merkitsee uhria. Se, joka uhrautuu Jumalalle, ottaa vastaan Jumalan luonnon. Rukoilemisella ei ole mitään tekemistä itsekkään pyytämisen kanssa ja jonkun asian rukouksessa pyytäminen ei ole nousemiseksi, vaan alenemiseksi. Rukouksessa ihminen saa itseensä jumalallista voimaa, lisäten sitä siten sieluunsa. Rukouksen kuulemisen pyytäminen ulkonaiselta Jumalalta ja inhimillisten toiveitten täyttymistä rukoileminen todistavat turhamaisuutta, joka saa meidät luulemaan olevamme Jumalaa viisaampia ja voivamme saattaa Hänet meidän itsekkäiden mielitekojemme alaiseksi. Myöskään ei ole mitään apua, kuten itsestään on selvä, rukousten, loitsulukujen ja kaavojen hengettömästä lukemisesta - vaikka se olisi itse ario-intialaisten pyhä OM - jos siitä puuttuu tunnetta...
- Franz Hartmann: Magian salakouluja -

Ajatus on tehokas, jos sen synnyttämä säteily on tunteittemme aikaansaama. Rukous on hyvä ajatus, jota vahvistaa se, että se on osoitettu Jumalalle. Jollekin suoraan lähetetty ajatus auttaa tätä suhteessa siihen, kuinka voimakkaita ovat häntä kohtaan tuntemamme rakkauden värähtelyt; sama ajatus Jumalalle osoitettuna tehostuu niin kuin polttolasin läpi kulkevat auringonsäteet. Rukoukset ovat Jumalan vahvistamaa korkeampaa säteilyämme. Tämän vuoksi rukous on niin voimakas. [...]
Joskus rukoillessamme tunnemme jotakin. Seuraavana päivänä haluamme mielikuvituksen avulla tuntea saman asian ja estämme täten uuden asian, jonka voisimme tuntea. Rukoileminen on sydämen avaaminen Jumalalle. Kun todella rukoilemme, emme tee sitä sanojen kautta, vaan menemme suoraan Jumalan luo. Me rukoilemme silloin kun emme ajattele itseämme vaan annamme itsemme kokonaan Jumalan käsiin. Tie Jumalan luo on ollut avoin maailman alusta alkaen.
- Rodney Collin: Valon peili -

Oletko koskaan ajatellut, että rukous kuullaan ainoastaan omalla tasollaan. Aineellisen tason rukous aineellisella, älyllisen tason rukous älyllisellä tasolla. Hengelliseltä tasolta kohoavan rukouksen kuulee Jumala, jota kutsutaan rukousten kuulijaksi. Jeesus sanoo: "Mene kammioosi ja rukoile Isääsi, joka on salassa". Tämä kammio on sinun sisimpäsi henkinen maailma.
- Axel Fredenholm: Näin olen kuullut -

Mitä on rukous muuta kuin sisimpänne avartumista kohti elävää avaruutta? [...]
En voi opettaa teille, miten tulee rukoilla sanoin. Jumala ei kuuntele sanojanne, ellei Hän itse ilmaise niitä huulienne kautta.
- Kahlil Gibran: Profeetta -

Rukous ei ole sanoissa, vaan mielen keskityksessä ja sielun tunnelmassa. Rukous on henkinen ponnistus. Rukous on tahtoa totuuteen, täydellisyyteen ja ikuiseen elämään. Rukous ei ole ajallisten ja ulkonaisten anomista itselleen, vaan sielun kaipuuta Jumalan luo. Rukous on henkistä seurustelua Isän kanssa. Rukous on mysteerio.
- Pekka Ervast: Pieni Ruusu-Risti katekismus -

Rippikouluopetuksessa ja saarnoissa kuvataan rukousta usein sielun keskusteluksi Jumalan kanssa. Jos emme lainkaan odota, että meitä puhutellaan, ja riennämme vain suoraan kertomaan omia toivomuksiamme ja pyyntöjämme ja jos olemme koko ajan vain itse äänessä selittääksemme yksityiskohtaisesti omaa asiaamme, ja sen tehtyämme kiirehdimme mahdollisimman pian pois vähääkään odottamatta, mitä toisella saattaisi olla meille sanottavana, silloin teemme jotain sellaista, mitä emme milloinkaan haluaisi tehdä korkeasti kunnioittamallemme ihmiselle. Jos kerrankin todella tahtoisimme luoda katseemme "Jumalaan", moni turha rukous karsiutuisi heti pois.
- Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio -

Jumala puhuu erikseen sydämille ja sydämet puhuvat kukin erikseen Jumalalle; se on rukousta. Se ei ole rukousta, jos joku huutaa Jumalalle ja puhuu hänelle ihmisten synneistä joko seisoen tai istuen tai polvistuen maahan. Se ei ole rukousta, jos sanoo, miten suuri ja hyvä ja voimakas ja armahtava Jumala on. Jumala ei ole ihminen, jota voidaan voittaa kehumisella. Rukous on harras pyyntö, että elämäntie muuttuisi valoisaksi; että kaikki tekomme olisivat hyvät; että jokainen elollinen olento saavuttaisi onnen. Jalo teko, hyvä sana on rukousta; se on harras, voimakas rukous. Rukouksen lähde on sydän; ei sydän kohoa sanojen mahdilla, vaan ajatuksen voimalla, Jumalan luo, joka antaa siunauksensa. Rukoilkaamme siis.
He rukoilivat, mutta ei sanaakaan lausuttu; mutta pyhässä hiljaisuudessa jokainen sydän sai siunauksen.
- Levi: Jeesuksen Kristuksen Henkinen evankeliumi -

Ihminen lähestyy Jumalaa tunnustuksessa, rukouksessa ja palvonnassa, mutta myös usein tuntee tarvetta pyytää Häneltä aineellista ylläpitoaan. Joskus ihmettelemme mitä rukouksemme pitäisi olla. Vastaus on, että "meidän täytyy päästä irti ajatuksesta, että joka kerta kun lähestymme Isäämme taivaassa, meidän pitää pyytää jotain." Harras pyrkijä ei pyydä aineellisia asioita; hän saattaa pyytää henkistä valaistusta, mutta kun tuo korkea päämäärä on saavutettu, valaistusta pitäisi käyttää toisten hyväksi.

Itseasiassa maallisten asioiden rukoileminen on mustaa magiaa. Meille on annettu lupaus: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." Kristus Jeesus ilmaisi rajan Herran rukouksessa, kun hän opetti opetuslapsiaan sanomaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme".

Kun lähestymme Valtaistuinta ylistyksellä ja palvonnalla, olemme vastaanottavaisessa tilassa joka tuo meidät lähemmäs ihannettamme, missä voimme kokea Hengen vuodatuksen, säteilevänä ja kirkkaana. Silloin olemme oppineet ensikäden kokemuksesta, että rukous on voimakas metodi käytettynä kehittämään kykyämme tunnistaa Jumalallinen Valo.

Kun yhdistämme rukouksemme toisten samanmielisten rukouksiin, paljon voidaan panna täytäntöön. Kollektiivinen rukous palvontapaikoissa auttaa, kun se tapahtuu kunnioituksen ja rauhan ilmapiirissä. Mutta ellemme saavuta tätä harmoniaa ja rauhallista yhteistyötä pyhissä paikoissa, on parempi että teemme kuten Kristus käski meitä tekemään, "Mene kammioosi ja rukoile salassa". Jumala tietää kätketyt ajatuksemme ja motiiviemme vilpittömyyden. On hyvä rukoilla samassa ympäristössä, jos mahdollista. Voimme omistaa paikan kotonamme, ei väliä kuinka pienen, päivittäiselle palvonnalle. Täällä voimme rakentaa Näkymättömän Temppelin, laajentaen henkistä ilmapiiriä päivä päivältä, ja ajan mittaan tämä paikka tulee olemaan meille pyhä.
- The Rosicrucian Fellowship -

Meditaatio ei vähennä rukouksen tarvetta, koska se ei vie rukouksen paikkaa. Rukous on meidän osaltamme Jumalalle osoitettua mentaalista toimintaa. Meditaatio on kuunteleva tila, niin että saatamme kuulla Jumalan puhuvan meille. [...]
On olemassa monen tyyppistä rukousta. Valitettavasti yleisin on "annamulle"-rukous, jossa kerjäämme Jumalalta palveluksia. Onko tämä väärin? Ei joillekin ihmisille. Sillä rukous, rukouksen taito, on alati kasvavaa kokemusta. Kun on Jumalan läsnäolon hyväksyntä, tietää Jumalan huolehtivan kaikesta jota todella tarvitaan täyttämään henkilön elämän tarkoitus. [...]
Jeesus rukoili, "Ei minun tahtoni, vaan sinun". Valaistunut sielu karkoittaa annamulle-rukouksen lastenhuoneen lelulaatikkoon, ja kääntyy kiitoksen, ylistyksen, toisten murheiden puolesta anomisen rukoukseen, aina lisäten, "Sinun tahtosi tapahtukoon." [...]
Mitä enemmän rukoilemme muiden puolesta, sitä enemmän saavutamme voimaa rukoilla, ja sitä enemmän me itse olemme siunattuja. Sillä kuinka voimme vilpittömästi rukoilla toisen puolesta, rukoilematta myös itsemme puolesta?
Anteeksiannon pyytäminen Jumalalta osoittaa oikeaa katumusta väärin tekemisestä, mutta ellei noita vääryyksiä oikaista omin tietoisin ponnistuksimme, emme koskaan tunne että meille on annettu anteeksi. Saatamme rukoilla opastusta, mutta ellemme yritä tehdä mitä pidämme oikeana, kuuleeko Jumala meitä? Kyllä, mutta me emme ehkä kuule häntä. Kuten Raamattu sanoo meille, katumaton synti sinetöi korvamme Jumalan ääneltä.
Voimmeko rukoilla paetaksemme tulevia koettelemuksia? Varmasti. Jeesus teki niin; mutta kun hän tiesi, että hänen täytyi kuolla ristillä täyttääkseen tarkoituksensa, hän hyväksyi sen epäröimättä. [...]
Mikä on paras rukousasento? Ryhmä pappeja kokoontui kerran päättämään juuri tuosta ongelmasta. He puhuivat pitkään saavuttamatta mitään ratkaisua. Jotkut pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että oli olennaista polvistua. Ne joilla oli luisevat polvet, sanoivat, että oli aivan yhtä tehokasta pysyä istumassa. Toiset tunsivat, että heidän täytyi astua ees taas kehittääkseen välttämättömän tulen. Kun väittely uhkasi kuumentua, he päättivät jättää päätöksen teon ainoalle kirkkoherralle, joka oli ollut hiljaa koko ajan. Hän tuli maalaisseurakunnasta, ja hän vastasi heille näin: "Eräänä päivänä kun olin myöhässä jumalanpalevuksesta, juoksin yli naapurin pihan ja putosin päätäpahkaa hänen kaivoonsa. Puolivälissä alas jalkani tarttui rikkinäiseen lautaan ja roikuin siinä ylösalaisin. Veljet, en ole koskaan rukoillut niin hyvin ennen enkä jälkeen!"
Rukous suuntaa tietoisuutemme Jumalaan. Rukouksen avulla me pyydämme apua jumalalliselta voimalta. Rukous rohkaisee nöyryyteen, vie itsen ulkopuolelle hänen luokseen, tuo johdatusta, vapauttaa jännityksiä ja tuo parannusta. Monet ihmiset menevät meditaatiotilaan tajuamatta sitä, kun rukouksen uuvuttamina odottavat apua vastauksena. Tässä rukouksen tulokset ovat yhtä meditaation palkintojen kanssa.
- Elsie Sechrist: Meditation: Gateway to Light -

Kun sydän täyttyy ilolla kokiessamme jumaluuden sisällämme, saatamme tuntea tarvetta puhua sanoja, tai laulaa ylistys- ja kiitoslauluja. Mutta jos rukoillessamme tulemme tietoisiksi puutteesta tai laiminlyönnistä huolehtia jumaluuden siemenestä meissä, saatamme lausua katumusrukouksen, ja ratkaisu - ymmärrettynä tai ei - nousee meistä sanattomana vetoomuksena, mutta yhtäkaikki rukouksena.
Rukouksen avulla tunnemme usein tarvetta virkistää henkistä potentiaaliamme. Rukouksella vahvistamme suhdettamme jumalalliseen itseen. Rukouksella kunnioitamme jumaluutta joka olemme, ja Jumalallista Kokonaisuutta, josta olemme osa. Rukous on silloin muuntumisprosessi. Rukouksessa vietetty aika virkistää, uudistaa, vahvistaa. [...]
Ymmärrämme tässä, eikö niin, että rukous ei ole pelkästään mahdollisuus pyytämiseen ja saamiseen. Rukous muuttaa meitä. Se muuttaa ymmärrystämme. Se muuttaa näköalaamme. Rukousta ei koskaan tarkoitettu pakottamaan. Rukous inspiroi meitä käyttämään henkistä oivallustamme ja tunnistamaan mahdollisuus. Rukous auttaa meitä tunnistamaan ja vastaamaan todelliseen tarpeeseen, joko itsessämme tai muissa. Rukous avaa mielemme ja sydämemme niin, että meistä voi tulla alttiita ja kohtaamme tarpeemme henkisen edun näkökulmasta. [...]
Rukous on persoonallisuuden työkalu koskettamaan Jumalallista ollen yhä tietoinen maailmallisista toimistaan. Meditaatio, voisimme sanoa, on prosessi, jonka myötä persoonallisuudesta tulee uinuva joksikin aikaa, ja Sielun rakkaus, viisaus ja tahto kontrolloivat meditaatioprosessia. Molemmilla on samankaltaiset vaikutukset. Rukous on Jumalallisen tunnustamista. Meditaatio kokee suhteen. Rukous on uskon todiste. Usko on sen todiste, joka ei vielä ole ilmennyt. [...]
On ymmärrettävää, että meillä on taipumus tulla vedetyksi alas kriisivaiheen aikana. Kun samaistuu ongelmiin ja vastoinkäymisiin, voi alkaa tuntea itsensä torjutuksi ja arvottomaksi. Sellainen asenne voi itseasiassa sulkea henkisen avun, joka voisi johtaa etsimäämme ratkaisuun. Tässä kohtaa perheen ja ystävien halukkuus rukoilla meidän kanssamme ja meidän puolestamme, auttaa meitä kohoamaan ulkoisten olosuhteiden vaatimusten ja omien emotionaalisten reaktioidemme yläpuolelle. Tässä on todellinen mahdollisuus palvella. [...]
On kenties outoa sanoa, että rukouksen todellinen voima on persoonaton asenne. Mutta rukous, joko itsemme tai toisten puolesta, nostaa meidät pois persoonallisista, usein itsekeskeisistä huolenaiheista ja auttaa meitä löytämään Jumalallisen todellisuuden. [...]
Rukous on hengen elämän tärkeä aspekti. Lopullinen päämäärämme on rukoilla lakkaamatta, ja me voimme. Me rukoilemme lakkaamatta kun elämme henkisellä asenteella; henkisellä aikomuksella. Kun elämme "ikään kuin" olisimme Sielu joka käyttää fyysistä ruumista työhönsä maan päällä, elämästämme tulee lakkaamatonta rukousta. Ajatus voi olla rukous. Kun kohdistamme rauhan ajatuksen henkilöön, tai kansakuntaan, kohdistamme sanomattoman rukouksen. Kun ajattelemme ystävää rakkaudella ja kohdistamme tuohon ystävään hyvin voinnin ja menestyksen toiveita, käytämme lausumatonta rukousta. Kaikki hyvän tahdon ja rauhan ajatuksemme ovat lausumattomia rukouksia; kaikki ovat palvelun muotoja. Kun sanomme, "Hyvää päivän jatkoa", "Voi hyvin", "Jumalan siunausta", "turvallista matkaa", eikö näihin sanoihin sisälly rukous?
- Dolores McClean: Prayer - A Process - A Service -

Älkäämme kuvitelko, että anova saa kaiken, mitä hän anoo. Jumala ei ole luvannut meille mahdollisuutta niin suureen onnettomuuteen. Anova on saanut jo siinä, että hänellä on anova, nöyrä mieli. Mutta ellei hän hellitä vaan jatkaa anomistaan, hän saa yhä enemmän: hänelle selviää, miten itsekkäästi hän on anonut. Ja niin hän Jumalan armosta alkaa anoa toisin. Jos hän ajattelee, ettei hän ole saanut mitään ja lopettaa anomisen, hän ei enää olekaan "anova". On paras olla anova loppuun saakka. Lopulta ehkä opimme jotain siitä, minkä Herra sanoi anovana: "Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä."(Mt.26:39)
Tiedätte kyllä, että Jumala kuulee rukouksia. Mutta tiedätte myös, ettei hän voi kuulla niitä sellaisina kuin me anomme. Jos kaksi ihmistä vilpittömästi rukoilee itselleen arpajaisten päävoittoa, onhan mahdotonta täyttää heidän rukouksensa, koska päävoittoja on vain yksi!
Poika rukoili, että Jumala antaisi hänelle polkupyörän. Vanhemmat kuulivat hänen rukouksensa ja harkitsivat, pitäisikö heidän ostaa pyötä vai ei. Entä jos he eivät osta, miten silloin käy pojan luottamuksen Jumalaan? He eivät ostaneet. Jonkin ajan kuluttua isä kysyi pojalta: "Kuuliko Jumala rukouksen?" "Kuuli", sanoi poika. "No mitä Jumala sanoi?" "Jumala vastasi, että ei." Kuinka harvoin tajuamme, että sekin on vastaus. Suurenmoinen vastaus rukoukseen on siinä, että me jaksamme ottaa vastaan hyvin raskaan päivän ja kestää sen paremmin kuin ilman rukouksen kuulemista olisimme jaksaneet. Ja rukous kuullaan, vaikka mikään ei muuttuisikaan sillä tavalla kuin rukoilimme. Kun mies on veneessä ja lyö keksin rannalla olevaan tukkiin, ei hän vedä rantaa veneen luo vaan veneen rannan luo. Näin tapahtuu rukouksessakin. Emme pakota Jumalaa täyttämään tahtoamme vaan saamme voimaa tyytyä siihen mikä tapahtuu, vaikka se ei olisikaan varsinaisesti Jumalan tahto.
- Onko väärin rukoilla vain silloin, kun on pulassa?
- Ei se väärin ole, mutta tavattoman epäkohteliasta ja noloa se kyllä on. Sillä se merkitsee, että me yritämme käyttää Jumalaa palvelijanamme, kuvitellen, että hän istuu vain odottamassa, koska me suvaitsisimme pyytää jotain. Koska me kuitenkin olemme niin häpeämättömiä, ettei juuri mikään muu meitä opeta rukoilemaan kuin se, että olemme saattaneet itsemme pinteeseen, josta emme omin voimin selviä, Jumala ei hylkää sellaistakaan rukousta: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps.50:15) Mutta huomatkaamme loppu: "Ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ellei tämä meissä täyty, emme ole saaneet mitään varsinaisesti arvokasta, miten tahansa muuten rukouksemme täyttyikin. Me ymmärrämme, että jos poika kirjoittaa isälleen opiskelukaupungista vain tarvitessaan rahaa, ei ole olemassa mitään merkittävää yhteyttä pojan ja isän välillä.
- Voitto Viro: Totuuden sanakirja -

Entä mistä johtuu se, että rukouksemme tulee niin harvoin kuulluksi? Vastaus tähän kysymykseen on Jaakobin kirjeessä 4:3: "Te rukoilette ettekä saa, sillä te rukoilette kelvottomasti." Niin, me rukoilemme monessa suhteessa kelvottomasti. Voimme pyytää itsekkäistä vaikuttimista maallisia etuja, jotka eivät kuulu karmaamme. Silloin on voimanlisäys suunnattu vasten kohtalomme aluksen purjehtimissuuntaa tullen siis voimattomaksi. Voimme rukoilla epäitsekkäistä vaikuttimista, esimerkiksi toisten ihmisten puolesta, mutta törmäämme silloinkin karmaan, joka on rukouksiamme voimakkaampi. Voimme pyytää todellakin hyödyllisiä kykyjä, joita karmamme ei estä saavuttamasta, mutta rukouksemme on niin heikko ja ilman iloista, lapsellista luottamusta ja nöyrää ajatusten keskittämistä, jotka ovat juuri rukouksen kantavat voimat niin, että tämä väsyy voimattomana jättämättä jälkeäkään taakseen.
Voimmepa lopuksi pyytää parhaimpia henkisiä lahjoja, rukoilla väsymättä uskolla ja luottamuksella ilman, että rukouksemme tulisi kuulluksi, mikä johtuu siitä, ettei henkisiä lahjoja voida ojentaa kypsinä hedelminä, vaan niiden täytyy kasvaa vähitellen sisästämme.
Rukouksemme ei ole silloinkaan turha, mutta rukouksen kuuleminen tulee aluksi siinä muodossa, että sydämen alue puhdistetaan ja valmistetaan sisäistä kasvua varten. Se joka rukoilee nöyrällä mielellä itsehillintäkykyä, totuudenrakkautta, rohkeutta olla oma itsensä ja voida uhrata itsensä, rukoilee itse asiassa kärsimyksiä tai koetuksia, jotka ovat parhaiten omiaan kehittämään näitä hengen ominaisuuksia. [...]
Lähestyessämme suurta päämäärää huomaamme rukouksen olevan voima, joka yhtyy kohtaloomme ja vaikuttaa kehitykseemme tavalla, josta meillä nyt on tuskin aavistustakaan. Kaikkien aikojen kokemus vahvistaa rukouksen olevan sellainen voima. Kuinka monta hyväntekeväisyyslaitosta onkaan, jotka elävät yksinomaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla seurauksena rukouksen kuulemisesta. Omiin ajallisiin tarpeisiinsakin on rukoilija äärettömän usein saanut rukoilemansa avun. Se joka on kerran tuntenut rukouksen siunauksen, on sen kautta saanut uskonvarmuuden, joka ei koskaan salli hänen huolehtia tulevaisuudestaan.
Myös rukoiltaessa toisten puolesta voidaan helposti huomata, että rukous on kuultu. Kuinka moni äiti on ilolla nähnyt rukoustensa siunaavan vaikutuksen omaan poikaansa, ja kuinka moni poika voikaan tämän kiitollisuudella todistaa. Äiti on usein todellakin pelastanut lapsensa kuolemasta, jos elämä on lapselle parhaaksi, sillä niin suuri voima oli hänen rukouksessaan. Spiritistinen kokemus kertoo rukousten onnettomien, kärsivien henkien puolesta vaikuttavan näihin rauhoittavasti ja lieventävästi saaden heidät katumaan erehdyksiään ja toivomaan parannusta ja niin muodoin saavuttamaan onnellisen tilan.
On vaikeampi näyttää toteen suoranainen rukouksen kuuleminen silloin, kun rukouksella on pyydetty henkisten kykyjen saavuttamista, koska näiden täytyy vähitellen kasvaa ihmisen sisimmässä. Sellaisen rukouksen siunaus näkyy kuitenkin aina tuottavan hedelmänsä siinä hiljaisuudessa, rauhassa ja välttämättömyyteen antautumisessa, jotka ovat välttämättömiä ehtoja avun saamiseen ylhäältä hengen kasvua varten.
- Oscar Busch: Jälleensyntyminen, karma ja kuolemanjälkeinen elämä -

MUUTAMA AJATUS ISÄ MEIDÄN-RUKOUKSESTA
Päivitetty 15.12.2010

Kristus on niin suuri ja ylevä, että joskus ihmettelemme, kuinka rukouksemme voivat saavuttaa Hänet. Lausuessamme Isä meidän-rukouksen arkkienkelitkin vetäytyvät pois, jotta poika voisi puhua välittömästi Isänsä kanssa kenenkään kuulematta.
- Rodney Collin: Valon peili -

Jos löytää tiensä täydellisesti Isä meidän-rukouksen käyttöön, voi hyvin tuntea, ettei mikään toinen rukous ole välttämätön sen rinnalle. Kaikki ihmiskunnan nykyiset tarpeet ja kaikki tulevaisuuden toiveet sisältyvät tähän rukoukseen. [...]
Koko Isä meidän-rukous voidaan kokea kuin auringonnousu. Mutta ei vain maa vastaanota valoa ulkopuolelta; maasta itsestään alkaa tulla säteilevä seitsenkertaisessa loistossaan. Kaikki ne erityiset ajatukset, joita käytämme auttaaksemme itseämme elävöittämään tämän rukouksen sanoja, tulevat lopulta haihtumaan parantavan, lempeän Valon virtaan, johon meidät johdatetaan. Tässä voidaan sanalle "me" antaa ensi kertaa sen täydellinen merkitys. Sen käyttö aikaisemmin on ollut vain varjomaista ja väliaikaista.
- Adam Bittleston: Meditatiivisia rukouksia -

Isä meidän on selvästi meditaatiorukous. Se on rukouksen ja meditaation ihanneyhdistelmä. Se on suorastaan koko olemukseltaan kasvatusta siihen, mitä me tarkoitamme meditaatiorukouksella. [...]
Niin, Isä meidän on varsinainen meditaatiorukous. Kaikilla olemuksellisilla ominaisuuksillaan se johtaa meitä pelkästä pyytämisestä meditoimiseen - ja siten rukouksen korkeampaan muotoon. Vaikka Kristus ei käyttänyt sanaa "meditoida", Hänen tahtonsa on selvä, Hänen kasvatuksensa päämäärä ilmiselvä.
- Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio -

Herran rukousta voidaan pitää jonkinlaisena abstraktisena, algebrallisena kaavana ihmisen verhojen kohottamiseksi ja puhdistamiseksi. [...]
Se asettaa palvomisen etusijalle, jotta sen kautta saavutettaisiin vaadittava henkinen haltioitumistila. Tällöin voidaan esittää pyyntö alempien verhojen tarpeiden täyttämiseksi.
- Max Heindel: Rosenkreuziläinen maailmankatsomus -

Samoin voidaan myöskin kristittyjen "Isä meitää" pitää mantrakokoelmana, jolla on syvä merkitys ja vahvistaa ihmistä sisäisesti, jos hän ymmärtää tahi tuntee sen merkityksen. Isä meidän on merkityksetön ymmärtämättömälle, alentavaa kerjuuta voitonhaluiselle, mutta voimakas kokoontumis-, mielen ylennys- ja voimistumisväline sille, joka ymmärtää rukouksen hengen.
- Franz Hartmann: Magian salakouluja -

Ja teroittaakseen vielä paremmin mieleemme lapsensuhdettamme Jumalaan, hän (Jeesus) opetti meille oman "Isä meidän"-rukouksensa, kalleimman henkisen lahjan, minkä ihmiskunta milloinkaan on saanut. Tässä rukouksessa hän on painanut mieleemme, että me voimme mennä taivaallisen Isämme luo kaikkine huolinemme, kaikkine tarpeinemme, olivatpa ne henkisiä tai ruumiillisia. Mitä hän sillä on tarkoittanut? Eikö Jumala muulla tavalla saisi tietoa tarpeistamme, ja pitäisikö Hänen meitä auttaakseen järkyttää ikuisia lakeja, jotka Hän on maailmantapahtumille säätänyt?
Eikö mitä! Jumala tietää paremmin kuin itse tiedämme mitä me tarvitsemme, ja Hän antaa meille sitä niin suuressa määrässä kuin me voimme sitä vastaanottaa. Jumalan lahjoja ei rajoita mikään muu kuin vastaanottokykymme. Mutta rukoilemalla teemme tämän kyvyn suuremmaksi ja avaamme mielemme Jumalalle, niin että voimme ottaa vastaan sen minkä Hän viisaitten ja hyvien lakiensa mukaan näkee meille tarpeelliseksi. Rukoilemalla teemme itsemme voimakkaiksi kestämään mitä tapahtuneekin, rukoilemalla saamme luottamusta jumalalliseen johdatukseen, niin että nöyrin mielin voimme sanoa: "Tapahtukoon sinun tahtosi".
- Oscar Busch: Suuret ihmeet -

Herran rukous vaikuttaa jokaiseen, joka rukoilee sen. Se ei ole oikeastaan mantra, vaikka sillä saattaa olla mantrisia voimia. Se on "ajatusmantra". Tietenkin suurin voimansa sillä oli alkuperäisellä ihmiskielellä, mutta koska se on nimenomaan ajatusmantra, se ei menetä voimaansa edes tuhannelle kielelle käännettynä. Me voimme sulattaa ruokaa tuntematta ruuansulatuksen lakeja; samalla tavoin me saamme Herran rukouksen hedelmiä ilman tietoa. Se, jolla on korkeampaa tietoa, vastaanottaa kuitenkin kokonaan erilaisia hedelmiä siitä.
- Rudolf Steiner: The Christian Mystery -
Herran rukous on kutsu suhteeseen ja tämän suhteen malli on kolminainen ja siten persoonallinen. Meillä ei ole automaattista vaatimusta ja oikeutta tähän rukoukseen; se on meidän ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen Isänsuhteensa kautta. Kaukana yksityisestä suhteesta ("Jumala on minun hyvin erityinen ystäväni") tämä rukous kutsuu meitä astumaan tuohon elämään, josta Isä nauttii Pojan kanssa. Jumala ei ole meidän Isämme olematta Pojan Isä. Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden kautta Jumala on tullut lähelle meitä, rukoilemaan kanssamme. Vaikkei ole täydellistä tekniikkaa sovellettavaksi, on kutsu harjoittelemaan, oppimaan tämä rukouksen kieli. Kasvaminen tähän malliin on astumista Jumalan läsnäolon täyteyteen, saada tahtomme mukautumaan Jumalan tahtoon maailman tähden. Rukouksettomassa yhteiskunnassa missä individualismin yksinäisyys on runsasta, Herran rukous aivan liian usein muistuttaa maagista rituaalia tai uskonnollista harjoitusta. Kirkossa Herran rukouksesta tulee pelkkä jälkikirjoitus pikemminkin kuin malli, joka valaisee kaikki muut rukoukset. Kaikkien rukoustemme rakenne ja sisältö ilmaisevat vastauksemme tähän yhteen rukoukseen. - Rosalie Hodson -
Lauseet Herran rukouksessa pitävät sisällään enemmän kuin taivaan kokonaisuus on kykenevä ymmärtämään... Mitä enemmän ajatuksemme avautuvat taivasta kohti, sitä enemmän löydämme siitä. - Emmanuel Swedenborg: Arcana Coelestia -
Suuri rukous on kompakti kaava sielun kehitystä varten. Se on suunniteltu äärimmäisellä huolella erityiseen tarkoitukseen, niin että ne jotka käyttävät sitä säännöllisesti, ymmärryksellä, tulevat kokemaan todellisen sielun muutoksen. Ainoa edistys on tämä muutos, joka on mitä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi. Se on tämä sielun muutos, jolla on merkitystä. Pelkkä älyllisesti saadun tuoreen tiedon hankkiminen ei aiheuta muutosta sielussa. Herran rukous on erityisesti suunniteltu saamaan aikaan tämä muutos, ja kun sitä säännöllisesti käytetään, se poikkeuksetta tekee niin. - Emmet Fox -
Jo etukäteen hän oli sanonut, että tulee aika, jolloin todelliset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa (Joh.4:23). Ja hän täytti tämän lupauksensa, jotta me, jotka hänen pyhittäminään saimme Hengen ja totuuden, voisimme hänen opetuksensa perusteella rukoilla totuudellisesti ja hengellisesti. Mikä näet voi olla hengellinen rukous ellei se, jonka olemme saaneet Kristukselta, joka on lähettänyt meille myös Pyhän Hengen? Mikä voi olla Isän edessä tosi rukous ellei se, minkä Poika, joka on totuus (Joh.14:6), ilmaisi omalla suullaan? Näin ollen se, että rukoillaan toisin kuin hän on opettanut, ei ole ainoastaan tietämättömyyttä vaan myös rikkomus, sillä hän itse sanoi: Te hylkäätte Jumalan käskyn ja asetatte sen sijaan oman opetuksenne (Mark.7:9). [...] Eikä ihme, rakkaat veljeni, että Jumalan opettama rukous on tällainen, kun hän opetuksellaan ja pelastavalla puheellaan teki lyhyeksi koko meidän rukouksemme. Tämä oli jo profeetta Jesajan välityksellä etukäteen ilmoitettu, kun hän täynnä Pyhää Henkeä puhui Jumalan majesteettisuudesta ja uskollisesta rakkaudesta: Hän saattaa sanansa päätökseen ja lyhentää sitä vanhurskaudessa, sillä Jumala on tekevä puheensa lyhyeksi kaikkialla maan päällä. (Jes.10:22-23 Cyprianuksen siteeraamassa lat. raamatunkäännöksessä, kuten myös Septuagintassa, Room.9:28:ssa ja Vulgatassa.) - Cyprianus: Herran rukouksesta-

Koska tämä rukous on Herrastamme lähtöisin, on se varmasti korkein, jaloin ja paras rukous, sillä jos hän, tuo hurskas, uskollinen opettajamme ja mestarimme, olisi tietänyt paremman, olisi hän myöskin opettanut sen meille. Jumala...ehättää avuksemme antamalla valmiin sanamuodonkin. Hän panee suuhumme sanat, joista tiedämme, miten ja mitä meidän tulee rukoilla. Niistä me ymmärrämme, että hän on ottanut tarpeemme sydämenasiakseen eikä meidän koskaan tarvitse epäillä sitä, ovatko tällaiset rukoukset hänelle otollisia ja kuuleeko hän ne varmasti. Tämä on todella suuri etu verrattuna kaikkiin itse keksimiimme rukouksiin. Ne saattavat näet aina jättää omaantuntoomme epäilyksen: Olen kyllä rukoillut, mutta kuka sen tietää, onko se ollut Jumalalle mieleen ja olenko löytänyt oikeat sanat? - Martti Luther (Herra, opeta meitä rukoilemaan. Toim. Martti Asikainen. Suomen Pipliaseura 2005)

Herran rukous ja seitsemän chakraa Edgar Caycen mukaan

MICHAEL BREWER: PISTE, YMPYRÄ JA HERRAN RUKOUS
The Christian Community, Seminary Newsletter/St.John's 2001

Rudolf Steinerin parannuskurssilla annettu harjoitus joka perustuu pisteeseen ja ympyrään, painottaa kahden toisikseen muuttumisen prosessia: pisteestä tulee ympyrä, ja ympyrästä tulee piste. Vaihtumista ympyrän ja pisteen välillä seuraavat lauseet Minussa on Jumala ja Minä olen Jumalassa. Kaksi lausetta yhdessä muodostavat paradoksin, josta mietiskelemme ensimmäistä puolta illalla ja toista aamulla. Mutta koko harjoituksesta tulee siten rytminen sisään ja ulos hengitys, joka heijastaa suhdettamme maailmaan kokonaisuutena.

Kun mietiskelemme hengitystämme, ymmärrämme, että se on ilmaisu paradoksaalisesta suhteestamme maailmaan. Ilma joka on nyt sisälläni, oli hetki sitten maailmassa ympärilläni, ja seuraavana hetkenä palaa maailmaan ympärilläni. Koska olen ilman olento, en ole erillinen maailmasta, vaan jatkuvassa vaihdossa maailman kanssa. Ja niin on, että myös monenlaiset terapiat keskittyvät harmonisoimaan hengitysprosessia.

Kun sielun tasapainomme on järkkynyt, suuri apu voi olla viettää hetki keskittäen ajatuksemme Herran rukoukseen. Sen tosiasian lisäksi, että rukous on kenties hyvä idea sellaisella hetkellä, saatamme huomata kuinka se tyynnyttää meidät ja panee maailman parempaan perspektiiviin. Mikä ei ehkä heti ole ilmeistä, on että rytminen muutos pisteen ja ympyrän välillä täyttää koko rukouksen.

Seuratkaamme rukousta ja havainnoikaamme prosessia. Rukous alkaa puhuttelusanoilla, Isä meidän, joka olet taivaissa. Aloitamme asettamalla itsemme pisteeseen maan päällä, taivaitten kupolin ympäröimänä. Seuraa lause, pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Kuvamme Isästä taivaitten kokonaisuudessa supistuu sanaan, jonka voimme ilmaista. Meistä tulee ympyrä, Jumalan nimi keskuksessa. Nyt tulemme lauseeseen, tulkoon Sinun valtakuntasi. Mietiskelymme täytyy levitä maailmanlaajuiseksi sisältääkseen valtakunnan ympyrän. Sitten ympyrä kohdistuu pisteeseen, kun puhumme seuraavat sanat: Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Se mitä seuraa, on muutos itsessään. Sanat, Niin kuin taivaissa, myön maan päällä, muistuttavat meille että olemme osallisia kahdessa ympyrässä. Tähän asti olemme katsoneet ylöspäin taivaitten ympyrään; rukouksen loppu kohdistaa meidät suhteeseemme maan ympyrään.

Ensimmäinen tätä suunnan muutosta seuraava lause on: Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Tänäpäivänä meillä ei ole niin usein mahdollisuutta kokea oikein mitä pyydämme, johtuen kiireestä jolla kuljemme elämän läpi. Mutta arkkityyppinen kokemus jokapäiväisen leivän vastaanottamisesta tavataan kun istumme pöydän ympärillä, leipä keskellä. Seuraava lause, Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme meidän velallisillemme, asettaa jokaisen meistä keskustaan. Meistä meidän velkamme virtaavat ulospäin maailmaan; meistä voi myös virrata ulospäin anteeksiantamus veloille, jotka virtaavat meitä kohti toisilta. Sanoilla, Äläkä saata meitä kiusaukseen, pyydämme apua keskuksemme ylläpitämisessä. Kiusaus on se, joka vetäisi meidät pois keskuksestamme periferiaan. Mutta sanoilla, Vaan päästä meidät pahasta, ilmaisemme vastakkaisen tarpeen. Paha on se mitä löydämme itsessämme, ja meidän täytyy katsoa ympyrään ympärillämme vapautuaksemme.

Sellainen rukous kuin Herran rukous, voi toimia monella tavalla, tiedostamme sen toiminnan tai emme. Usein aloitettuamme rukouksen, loppu siitä vajoaa puolitietoiseksi toistoksi. Mutta joka kerta kun rukoilemme Herran rukouksen, yksi tapahtuvista asioista on se, että tuomme itsemme terveeseen, rytmiseen suhteeseen keskuksen ja periferian, pisteen ja ympyrän välillä.

Herran rukous ja kabbalistinen elämänpuu, sefirot-diagrammi.