VERTAILUJA EKSOTEERISEN JA ESOTEERISEN VÄLILLÄ

Taulukko jonka kokosin keväällä 2007 erääseen monisteeseen, ja sittemmin se on ollut erään ystävän kotisivulla, kunnes hän poisti sen. Siksi julkaisen sen nyt tässä uudelleen. Luonnollisesti nämä jaot ovat erittäin yksinkertaistettuja - kuten lisäämäni huomautukset Pekka Ervastista ja Rudolf Steinerista osoittavat. Aina löytyy poikkeuksia! 

Esoteerinen merkitsee "sisäistä" (eso) sisäisen tietoisuuden merkityksessä; kontemplatiivinen, mystinen tai meditatiivinen transpersoonallinen näkökulma. Tämä on jotain erilaista tavanomaisesta jokapäiväisestä asioiden ymmärtämisestä, ja voidaan ymmärtää vain intuitiolla eli korkeammilla mentaalisilla tai henkisillä kyvyillä. 

Esoteerisen vastakohta on eksoteerinen, joka merkitsee "ulkoista" (ekso), s.o. ulkoinen eli pinnallinen eli arkinen tietoisuus. Tämä pitää sisällään sekä tieteellis-materialistisen että tavanomaisen (eli kirjaimellisen) uskonnollisen näkökulman. Koska se perustuu asioiden arkiseen ymmärtämiseen eikä vaadi mitään tietoisuuden muutosta (ja itse asiassa pitää kaikkea sellaista muutosta haitallisena), se olettaa että arkinen mieli yksin voi ymmärtää Todellisuutta.

	EKSOTEERINEN	ESOTEERINEN
Parempana pidetty tietoisuuden tila	Normaali valvetietoisuus.	Laajennettu; meditatiiviset tai henkiset tilat.
Persoonallisuuden muutos	Ei (ego-keskeinen).	Kyllä (transpersoonallinen).
Tiedon keinot	Järki (maallinen); usko (uskonnollinen).	Korkeampi inspiraatio ja intuitio (”Gnosis”).
Meditaatio ja rukous	Rukous on yleisemmin harjoitettu kuin meditaatio. Meditaatio hyväksytään ja sitä harjoitetaan enemmän hengellisissä yhteisöissä elävien keskuudessa.	Meditaatio henkisenä harjoituksena (hiljaisuudessa oleminen) keinona yhdistyä sisäiseen Jumalaan, yhdessä rukouksen kanssa (pyytäminen, kertominen, kiittäminen).
Autoritaariset kirjoitukset ja pyhät kirjat, filosofia tai opetukset	Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, nähdään perustavan laatuisena pyhänä kirjana ja autoritaarisena tekstinä. Kapea; vain yksi auktoriteetti (Raamattu, tieteellinen metodi, jne.), kaikki vääränä pidetty ulkopuolella.	Mitkä tahansa ja kaikki kirjoitukset jotka sisältävät viisautta hyväksytään ja niitä tutkitaan, mukaan lukien Raamattu ja aikain viisauden opetukset. Laaja; universaali, kykenee ammentamaan monista eri opetuksista, sekä eksoteerisista että esoteerisista.
Dogmi ja omatunto, auktoriteetti	Laaja vaihtelevuus. Kirkon dogmi on useammin perusauktoriteetti, vaikkakin omaatuntoa pidetään myös tärkeänä. Ulkoinen auktoriteetti (Raamattu, kirkko, tiede, jne.).	Omaatuntoa, totuutta, joka löytyy jokaisen sydämestä ja mielestä ("ajattelu sydämellä"), suositaan dogmin ylitse lopullisena auktoriteettina. Sisäinen auktoriteetti (sisäiset tunteet ja intuitio).
Metafyysinen määrittely	Yksinkertaistettu (materialismi, dualismi tai holismi).	Sofistikoitu (yhdistetty kosmologia, psykologia, ontologia, jne.).
Usko jälleensyntymiseen	Yleensä reinkarnaatiosta ei keskustella, eikä sitä useinkaan hyväksytä. Jokainen elää yhden elämän jolla ansaitsee palkkionsa (taivas) tai rangaistuksensa (helvetti).	Usko jälleensyntymiseen hyväksytään (ei vaadita), koska vaivalloinen vihkimyksen polku ihmisyydestä jumaluuteen kestäisi enemmän kuin yhden eliniän. Ajatellaan, että Jeesus niin ikään inkarnoitui monia kertoja kyetäkseen vastaanottamaan Kristuksen ja siten tulemaan Jeesus Kristukseksi (mutta esim. Pekka Ervast elämänsä loppupuolella tuli toiseen käsitykseen).
Absoluutin todellisuuden käsite, näkemys Jumalasta	Ulkoinen Jumala (dualismi): so. Jumalaa pidetään pääasiassa erillisenä olentona tai avaruus-aika-energiana (materialismi) – "yhtenäiskenttä -teoria" tai Kaiken Teoria tai joku vastaava fysiikan pyhä Graal. Sekä sisäinen että ulkopuolella oleva Jumala (immanentti ja transsendentti) tunnustetaan, mutta yleensä painotetaan vähemmän sisäistä Jumalaa.	Universaali Tietoisuus (monismi); jumalallinen on sisäpuolella yhtä lailla kuin ulkopuolella. Pyritään henkilökohtaiseen kokemukselliseen tietoisuuteen sisäisestä Jumalan hengestä (sisäisestä Kristuksesta – immanentista Jumalasta). Transsendentti Jumala (meidän ulkopuolellamme) otetaan huomioon, mutta ei niin korostuneesti.
Eri henkisten polkujen läheisyys	Laaja vaihtelu, näkemyksen "kristinusko on ainoa oikea uskonto" ja eri polkujen hyväksymisen välillä.	Kaikkien henkisten polkujen, jotka ilmaisevat rakkautta, perustava ykseys nähdään ja sitä kunnioitetaan. "Ei väliä missä he kulkevat, tie johtaa luokseni" (Bhagavad Gita).
Näkemys Jeesuksesta Kristuksesta	Jeesus Kristus nähdään yhtenä persoonana, Jumalan ainoana Poikana, syntyneenä Jumal-ihmiseksi. Jeesus nähdään enemmän "henkilökohtaisena vapahtajana" ihmissuvulle kuin esikuvana.	Jeesus ja Kristus nähdään kahtena erillisenä olentona. Kristus viittaa elävään rakkauden liekkiin, joka johdattaa kaikkea planeettamme elämää ja kehitystä. Jeesus oli ihminen, joka kykeni täydellistämään itsensä riittävästi vastaanottaakseen Kristuksen korkean energian ja siten tullakseen Jeesus Kristukseksi. Lisäksi Jeesus nähdään vihittynä, joka kykenee omistamaan korkean tietoisuuden ja tulemaan sisäisten opetusten Mestariksi. Hän näytti esikuvan ihmiskunnalle, osoittaen että mitä hän teki, ihmiskunta on myös tekevä. Kaikista voi tulla Jumalan Poikia/Tyttäriä vihkimysprosessin kautta. Kaikista voi vihkimyksen avulla tulla "Kristittyjä" olemalla astioita Kristuksen rakkaudelle.
Näkemys Jeesuksen varhaisista vuosista	Vähän sanotaan tai tunnustetaan Jeesuksen elämästä hänen ikävuosiensa 12-30 välillä.	Jeesuksen uskotaan matkustelleen Egyptissä, Intiassa, Persiassa, Kreikassa, ja eri mysteeriokouluissa, täydellistäen noiden traditioiden sisäiset opetukset ja vihkimykset. (Esim. Rudolf Steiner ei opeta näin, vaikka puhuukin näistä vuosista).
Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen korostus	Suurempi painopiste on ristiinnaulitsemisella. Jumala "antoi ainoan Poikansa kuolemaan meidän puolestamme" – kuoleman ollessa Jumalan rakkauden mitta meitä kohtaan. Jeesus "kuoli meidän syntiemme tähden", ja on siten vapahtajamme.	Suurempi painopiste ylösnousemuksessa kuin ristiinnaulitsemisessa – ei vain fyysisen ruumiin osalta, vaan itseydestä Itseen. Jeesus ei pelastanut meitä synneistämme (kuollut syntiemme tähden), koska synneistämme meidän täytyy huolehtia itse. Hän näytti kuinka meistä voi tulla omia vapahtajiamme – kohottamalla tietoisuutemme rakkauden ja vihkimyksen polun avulla. Kaikilla ihmisillä on kyky tulla täysin inhimillisiksi/täysin jumalallisiksi. Kuitenkin Rudolf Steinerin antroposofiassa Kristuksen ristinkuolema nähdään ainutkertaisena lunastustekona, jolla ihmiskunta on vapautettu perisynnistä.