Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

Näytetään tekstit, joissa on tunniste psykoterapia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste psykoterapia. Näytä kaikki tekstit

5.8.12

MARCIA SIROTA: HENKINEN EGOISMI

New Age filosofian pimeä puoli

Kun olin yhdeksäntoistavuotias, lähdin ystävän kanssa matkalle Yhdysvaltain länsirannikolle. Tapasimme paljon erittäin kiinnostavia ihmisiä matkan varrella, ja eräs heistä erottautuu. Hän oli 20-jotain itsensä julistanut "henkinen etsijä". Kutsukaamme häntä "Viileäksi Tuulahdukseksi". 
Hän oli ensimmäinen tapaamani ihminen joka meditoi päivittäin ja katsoi olevansa henkisellä polulla. Olin lukenut joitain kirjoja Zen Buddhalaisuudesta ja itämaisesta mystiikasta, ja olin kiinnostunut millaista olisi pistää jotkut näistä periaatteista käytäntöön.

Yhteisten aterioiden aikana New Mexicon nuorisohostellissa missä asuimme, hän selitti ajatuksiaan tiestä jota hän kulki kohti valaistumista. Hän vaikutti olevan aika vakavissaan ja muutamien päivien aikana jotka viivyimme kaupungissa, tulin tuntemaan Viileän Tuulahduksen niin hyvin kuin voi niin lyhyessä ajassa. 
Alkuaan hänen käytöksensä oli tyynnyttävä. Hän vaikutti leijuvan kaiken yläpuolella, irrallaan arkipäivän elämän sotkuisuudesta ja monimutkaisuudesta. Hänen henkinen harjoituksensa näytti tekevän hänet kykeneväksi välttämään maallisia draamoja, joihin me muut emme voineet olla tulematta sekaantumaan. Kuitenkin päivien kuluessa, ensivaikutelmani hänestä alkoi muuttua.

Hänessä oli nirsoutta; vaatimusta saada asiat tietyllä tavalla. Vaikka hänen selityksensä niin tarkkana yksityiskohdista olemiselle oli se, että se oli osa hänen henkistä harjoitustaan, se sai hänet näyttämään jäykältä ja kontrolloivalta, pikemmin kuin yksinkertaisesti omistautuneelta polulleen.
Hän alkoi vaikuttaa hiukan mahtailevalta, ja sain vaikutelman, että hän tunsi ylemmyyttä muihin ympärillään oleviin nuoriin nähden. Oli kuin hän näkisi itsensä parempana kuin me muut, koska hän tunsi tärkeän elämän salaisuuden, jonka hän oli löytänyt itämaisen mystiikan harjoituksensa avulla.

Hän paljasti myös olevansa jokseenkin itsekäs ja kylmä muiden tunteille. Oli ikään kuin hänen henkisyytensä soisi hänelle erityisen erivapauden jättää huomiotta meidän ei-henkisten tyyppien pikkumaiset tarpeet ja tunteet. Hän näytti tuntevan voivansa oikeuttaa tämän selittämällä kuinka hän oli pakotettu priorisoimaan henkinen harjoituksensa kaiken muun yli. Kun muut ärsyyntyivät siitä ettei hän auttanut töissä, kuten meidän kaikkien odotettiin tekevän, tämä oli hänen perustelunsa.

Olin melko naiivi teini, jolla ei ollut paljon elämän kokemusta, mutta minusta tuntui ettei Viileän Tuulahduksen filosofiassa ollut täysin järkeä. Minun ajatukseni henkisyydestä tuohon aikaan - niin yksinkertaistava kuin saattoi ollakin - oli se, että tämä elämäntapa tekisi ihmisestä ystävällisemmän ja ajattelevaisemman muita kohtaan; ei päinvastoin. Päättelin myös, että henkisyyden pitäisi tehdä huolettomammaksi eikä kireämmäksi.

Suurimman pettymyksen Viileässä Tuulahduksessa tuotti se, kuinka itseensä kietoutunut hän oli. Jälleen, teini-ikäisen käsitykselläni henkisyydestä, oletin että jollain joka meditoi ja etsi valaistumista, pitäisi olla vähemmän egoa ja hänen pitäisi olla myötätuntoisempi toisia kohtaan. Jos itämainen filosofia kannatti ajatusta, että "olemme kaikki Yhtä", miksi sitten henkinen ihminen olisi ylempi kuin kukaan toinen?

Myöskin ymmärsin, että henkisyys on keino irrottautua jossain määrin modernin elämän materialismista, mutta ei ollut järkeä olla niin irrallaan kuin Viileä Tuulahdus oli, nähden millaisena hän valitsi olla toisten ihmisten kanssa ja että hänen käytöksellään oli negatiivinen vaikutus ympärillä oleviin. 

Olen aina ollut hieman skeptikko. Minulla on taipumusta katsoa asiantuntijoita, opettajia ja pomoja; oikeastaan ketä tahansa jolla on asemassaan valtaa tai auktoriteettia, ja kysyä itseltäni, onko siinä järkeä mitä he sanovat, ja onko heidän käyttäytymisensä yhtäpitävä heidän sanomansa kanssa vai ei. Vuosien aikana tämä tarve kyseenalaistaa asioita on palvellut minua hyvin, niin kauan kuin valitsen olla jättämättä sitä huomiotta.

Ollessani yliopistossa aivan New York Cityn pohjoispuolella, ystävystyin kolmen tytön kanssa, jotka olivat vuoden edelläni. He kaikki kävivät jooga- ja meditaatiotunneilla Manhattanilla, keskuksessa, jota veti "Gurudevina" tunnettu mies. Pidin outona että heillä oli niin vahvat reaktiot kun hän meni pois monille puhujan matkoilleen, jotka rahoittivat keskusta. 
Ystäväni käyttäytyivät pikemminkin kuin lemmenkipeät naiset kuin pelkät gurun ja hänen henkisen harjoituksensa seuraajat. Minulta ei kestänyt kauaa ymmärtää syytä ystävieni vahvoihin reaktioihin Gurudevia kohtaan, kun kävi ilmi että hän oli maannut kaikkien kolmen kanssa, yhtälailla kuin monien muidenkin keskuksen tunneilla käyvien tyttöjen kanssa.

Ei niin että olisin täyden kympin arvoinen mitä tulee luonteen arviointiin: toisinaan olen puhunut itseni ulos siitä mitä olen aistinut, ja päätynyt kantapään kautta hieman kokeneemmaksi, mutta enimmän aikaa kuuntelen viisasta pientä sisäistä ääntä, eikä se tuottanut minulle pettymystä mitä tuli Gurudeviin ja hänen keskukseensa.
Aina kun ystäväni kutsuivat minut luennolle tai juhlaan siellä, sain Gurudevista vaikutelman pelottavana keski-ikäisenä miehenä, jolla oli aivan liian hauskaa näiden nuorten lasten kanssa. Hän vaikutti melkein hekumoivan etuoikeutetusta asemastaan isähahmona ryhmälleen raikaskasvoisia kannattajia.

Kun salaisuus paljastui, ystäväni olivat epätoivoisia petollisuudesta. Kävi ilmi että Gurudev oli vietellyt jokaisen tytön kertomalla hänelle että heillä oli tarkoitus olla erityinen suhde, ja että heidän yhdessä olemisensa oli olennaista ryhmän "hyvälle karmalle". 
Gurudev piti nämä suhteet salassa väittämällä joka tytölle, että kertominen heidän suhteestaan kenellekään aiheuttaisi "huonoa karmaa" ryhmälle, johtuen mahdollisista loukkaantuineista tai mustasukkaisista tunteista muissa jäsenissä, jotka eivät ymmärtäisi sen "erityisyyttä" mitä heillä kahdella oli yhdessä.

Valitettavasti Gurudev oli aivan liian hyvä saamaan ystäväni rakastumaan itseensä, ja hänen toistuvat poissaolonsa tulivat niin sietämättömiksi heille, että heidän syvät rakkauden tunteensa ja syyt näihin tunteisiin tulivat vähitellen kaatamalla ulos eräänä iltana kun he kolme ja muutama muu naispuolinen kannattaja viettivät aikaa yhdessä hänen poissaollessaan. 

Ei kauaakaan sen jälkeen keskus suljettiin ja Gurudev katosi. Kävi ilmi, että hän oli joutunut samanlaiseen pulaan entisessä roolissaan ashramin johtajana Intiassa, ja hänen oli täytynyt paeta Yhdysvaltoihin välttääkseen syytteet. Kukaan ei tiennyt minne hän meni tällä kertaa. Ystäväni sillä välin pääsivät eteenpäin elämässään, valmistuen yliopistosta ja karttaen ikuisesti kaikenlaisia guruja. 
Opiskelin silloin filosofiaa, kun tapasin ystäväni. Ero minun ja heidän välillään oli se, että minä pidin filosofian ytimenä kriittistä tutkimusta; vaikeiden kysymysten kysymisen metodia asioiden luonnosta, vastakohtana tulla idean tai sitä kannattavan henkilön lumoamaksi. 

Koska en ollut sekaantunut keskukseen tai skandaaliin, tunteeni henkisyydestä eivät olleet turmeltuneet ja valmistumisen jälkeen säilytin kiinnostuksen filosofiaan, sekä itämaiseen että länsimaiseen. Aloin osallistua eri ihmisten luennoille, jotka harjoittivat tai kirjoittivat henkisyydestä, ja kykenin saamaan hieman oivallusta aikaisempiin kokemuksiini.

Muistan Ram Dassin, suositun ja hyvin kunnioitetun meditaation harjoittajan, joka opetti että eräs henkisen polun salakareista oli se kuinka helposti ihmiset tulivat tärkeileviksi matkalla. Hän itse kamppaili maineensa vaikutuksen kanssa, ja muistan kuulleeni hänen sanovan useammin kuin kerran, että tärkeää oli hänen sanomansa, vastakkaisena hänen persoonalleen. Hän yritti vilpittömästi murtautua vapaaksi henkisen egoismin ansasta.

Ihmiset, jotka valitsevat tavoitella henkisyyttä, joko elämän päälajina, lisukkeena tai mausteena, kaikki tekevät sen hyvin henkilökohtaisista syistä. Jotkut uskovat että meillä on sielu jota tarvitsee ravita, kehittää tai parantaa. Jotkut harjoittavat henkisyyttä osana uskontoaan, kun taas toiset ovat maallisia mutta silti henkisiä. Jotkut ottavat henkisyytensä itsestään selvyytenä, luonnollisena osana elämäänsä, toisten tehdessä tietoisen valinnan omaksua sen. 
Ihmiset valitsevat henkisyyden monia päämääriä mielessään: se voi olla keino etsiä vapautta, saavuttaa transsendenssi, tai oppia olemaan irrottautuneempi ihmisistä tai omaisuudesta, jotka saattavat pohjimmiltaan aiheuttaa heille kärsimystä. Joillekin ihmisille henkisyys on tapa laajentaa tietoisuuttaan; jotkut etsivät sisäistä rauhaa, ja toiset haluavat saavuttaa mitä kutsutaan "siddheiksi", eli voimia, jotka tulevat mielen intensiivisestä keskittämisestä.

Ihmiset voivat käyttää henkisyyttään tehdäkseen hyvää tai vähemmän jaloihin päämääriin. Kuten mitä tahansa mikä liittyy valtaan, henkisyyttä voidaan väärinkäyttää. Jotkut yksilöt harjoittavat henkisyyttään seuraamalla karismaattista johtajaa, ja joskus nämä seuraajat ovat aivan liian halukkaita luopumaan henkilökohtaisesta vallastaan, tullen riippuvaisiksi "mestaristaan" todennäköisimmin tiedostamattomassa toivossa tulla tämän sijaisvanhemman rakastamaksi ja huolehtimaksi. 

Nämä henkiset johtajat, kun heitä ympäröivät ihailevat seuraajat jotka palvovat heitä, voivat joskus huomata vaikeaksi vastustaa kiusausta käyttää hyväkseen absoluuttisen auktoriteetin asemaansa. Joillekin seuraajille heidän johtajansa on lähes jumalallinen ja jopa kaikkein vakavimmalla henkisellä harjoittajalla täytyy olla kaikki kunnossa tai he ottavat riskin psyykensä pimeälle puolelle antautumiselle.

Jotkut valitsevat henkisen polun keinona paeta emotionaalisia tai psykologisia ongelmiaan tai häiriintynyttä perheympäristöään. Sen sijaan että menisivät terapiaan, he vetäytyvät ashramiin tai henkiseen yhteisöön. Usein tämä kokemus on heikentävä ja palvelee ainoastaan heidän passiivisuutensa voimistamista, koska heidän kohdellaan paljolti kuten lapsia jotka harjoittavat tiukkaa kuuliaisuutta vanhemman kaltaisen johtajan tahdolle. 
Jos joku jättää yhteisön, hän huomaa olevansa huonosti valmistautunut ulkopuoliseen maailmaan. Hänellä on yhä ratkaisemattomat emotionaaliset tai psykologiset ongelmansa; nyt mukana on vain vielä lisäkerros opittua avuttomuutta liitettynä heidän jo muutenkin hauraaseen egoonsa. 
Henkisyys ongelmien välttämisen palveluksessa , elämästä pakenemisena tai sen "hyvän vanhemman" löytämiseksi jota ei koskaan ollut, on minun mielestäni antiteesi sille mitä sen tulisi olla. 

1990-luvun keskivaiheilla aloin työskennellä psykoterapeuttina ja olin kiinnostunut liittämään hiukan meditaatio- ja rentoutustekniikoita praktiikkaani. Erään valaisevimmista puheista johon osallistuin, piti nainen nimeltä Ruth Gilbert. Hän oli psykoterapeutti ja Tiibetin buddhalaisen meditaation harjoittaja. Hänen selityksensä henkisyyden perityistä riskeistä oli minusta hyvin järkevä.

Neiti Gilbert sanoi, että meditoiminen tuottaa energiaa henkilön jokaiseen osaan; ruumiiseen, sieluun, tunteisiin ja psyykeeseen. Hän selitti että mitä tahansa emotionaalisia haavoja tai psykologisia komplekseja henkilö kantaakin, ne sen tähden tulevat vahvistumaan meditaation harjoituksesta.
Hän neuvoi meille, että jos joku on vakavasti kiinnostunut meditaation aloittamisesta, hänen pitäisi myös käydä kurssi psykoterapiasta, jotta kun emotionaaliset tai psykologiset ongelmat nousevat esiin, ne voitaisiin kunnolla käsitellä, mieluummin kuin että ne vuotaisivat ulos jonkinlaisena häiriökäyttäytymisenä. 

Tämä asetti oikeaan perspektiiviin näennäisen epidemian guruja, jotka käyttävät hyväksi oppilaitaan. Käyttivätpä he heitä hyväkseen taloudellisesti, seksuaalisesti tai emotionaalisesti, monet gurut tai henkiset johtajat näyttävät kykenemättömiltä vastustamaan kiusaasta väärinkäyttää valtaansa. Itseasiassa, pitäen yhtä neiti Gilbertin teorian kanssa, mitä vaikutusvaltaisempi henkinen johtaja, sitä todennäköisemmin hän tulee olemaan hyväksikäyttäjä jollain tavalla.

Aivan hiljattain kuuluisassa joogakeskuksessa Massachusettsissa oli suuri skandaali, kun korkea arvoisen gurun huomattiin hoitavan väärin taloutta kuin myös makaavan joidenkin naiskannattajien kanssa, samalla saarnaten siveyden ja köyhyyden filosofiaansa. 
Ajatus että henkiset voimat voivat olla joko positiivisa tai negatiivisia, on minusta järkevä, siinä henkisyys omaksuu ajatuksen jinistä & jangista, eli ykseydestä kakseudessa. Sen jälkeen kun ymmärsin tämän idean, olen ollut paljon tietoisempi kuinka helposti henkisyyteen sitoutunut henkilö voidaan viedä alas egoismin ja vallan väärinkäytön polkua, vastakkain myötätunnon ja yhtenäisyyden polulle.

Hyvin hiljattain tapahtui kauhea tragedia, johon sekaantui huomattava kirjailija ja henkinen johtaja, joka toi yhteen noin 50 henkeä tarkoituksena viettää usea päivä meditoiden suuressa hikimajassa, mutta joka laiminlöi riittävän ruoan, veden ja vilvoittelutaukojen tarjoamisen. Näyttää siltä ettei tällä herrasmiehellä ollut riittävää ymmärrystä hikimajan oikeasta suunnittelusta tai käytöstä. Perinteisesti nämä ovat pieniä rakennelmia, jotka on tarkoitettu vain muutaman ihmisen käytettäväksi 20-30 minuutin jaksoissa, ei päiväkausia. Tämä mies näytti myös tietämättömältä siitä, kuinka ihmisruumis luhistuu reaktiona pitkiin  jaksoihin intensiivistä kuumuutta, fyysistä tai emotionaalista stressiä ja kuivumista. 
Silminnäkijätodistusten mukaan kolmen päivän jälkeen hikimajassa ihmiset pyörtyilivät; jotkut kiljuivat ja kerjäsivät päästä ulos. Ylimielisyydessään johtaja oli päättänyt että tämä oli yksinkertaisesti heidän vastustustaan kokemusta kohtaan, eikä kenenkään sallittu lähteä. Lopussa kymmenet olivat syvästi traumatisoituneita. Ainakin kaksi ihmistä menehtyi kuumuuteen, ja joukko oikeusjuttuja on nyt vireillä.

Tämä on minusta ylivertainen esimerkki henkisestä egoismista; mies on niin vakuuttunut moraalisesta ylemmyydestään ja näkemyksensä oikeudesta, että hän etenee välinpitämättömyydessä päättäen, että oli miten oli, hän yksin tietää mikä on hyväksi toisille; tuloksena tarpeeton tragedia.
Psykoterapeuttina olen hyvin tietoinen kuinka vastustus voi haitata henkilökohtaisen kasvun prosessia, mutta olen myös tarpeeksi koulutettu ja kokenut tietääkseni, että jonkun pakottaminen kohtaamaan vastustuksensa ennen kuin hän on valmis, johtaa heidän luottamuksensa heikentymiseen minuun ja terapiaan. 

Traagisesti vaikka nämä osallistujat olisivat joutuneet kiinni psykologiseen vastustukseen, vastoin fyysistä kriisiä jonka he itseasiassa kohtasivat, pätevä ryhmän johtaja ei olisi koskaan pakottanut ketään pysymään tilanteessa joka aiheutti tuskaa.
Uskon, että johtajan suuri ego vääristi täysin hänen kykynsä tunnistaa tilanteen todellisuus. Hänen henkinen egoisminsa esti häntä tunnistamasta ja kunnolla reagoimasta oikeutettuihin merkkeihin emotionaalisesta paniikista ja fyysisestä epätoivosta hänen seuraajillaan, ja tämä lopulta johti kammottavaan lopputulokseen.

Henkinen egoismi on irvikuva henkisyyden periaatteista, ja vastoin perustavia henkisiä arvoja kuten ystävällisyys, hyväksyntä ja altruismi. 

5.12.04

WILLIAM SCHINDLER: HOMORAKKAUS HENKISENÄ POLKUNA


Johdanto - merkityksen tarve
Ihmissielu janoaa merkitystä tässä elämässä, joka tarjoaa ohikiitäviä nautintoja täynnä kärsimystä, kuoleman rajoittamana. Nuoruus, kauneus, aineellinen omaisuus, ja kaikki ihmissuhteet ovat katoavia, eivätkä koskaan itsessään voi täysin tyydyttää sielua, joka ollen itse ikuinen, vaatii suorastaan ikuisuuden tyydyttämään sen. AIDSin saapumisesta asti homomiesten erityisesti on täytynyt kohdata kuolema tavalla, joka usein jouduttaa henkisen kypsyyden luonnollista prosessia, pakottaen nuoret miehet - heidän täytyessään katsella sukupolvensa suurten joukkojen sairastuvan ja kuolevan, samankaltaiset tulevaisuudennäkymät itsellään - kehittämään vanhemmille tyypillisemmän perspektiivin moraaliin. Mystikot eri traditioista julistavat, että me voimme tyydyttää sielujemme nälän ainoastaan kokemalla olemuksemme ikuisen lähteen. Kutsun tätä lähdettä Jumalaksi tai Itseksi, ymmärtäen, että Jumalan manifestaatiot ja nimet ovat äärettömiä, ja että mikä tahansa sana tai kuvaus Jumalasta on aina pakosta vain osittainen, niin että mitä tahansa Jumalasta voidaan väittää, minä vastaan "sitä myös".
Mystikot, nuo jotka ovat oivaltaneet Jumalan yhdessä tai useammassa aspektissa, ovat kuvanneet metodeja, joiden avulla toiset voivat myös kokea jumalallisen lähteen tai Itsen. On tärkeää ymmärtää, että mystinen uskonto on radikaalisti erilainen ei-mystisestä uskonnosta väittäessään, että vain suoranainen kokemus Jumalasta on kyllin. Ei riitä, että uskoo Jumalan inkarnoituneen tuomaan henkisen pelastuksen maailmaan. Ei riitä, että käy kirkossa, synagoogassa, moskeijassa tai temppelissä, tai osallistuu uskonnon muotoihin tai rituaaleihin. Ei riitä, että rukoilee, meditoi, harjoittaa hyväntekeväisyyttä, vierailee pyhiinvaelluskohteissa, paastoaa, sietää muuta fyysistä ankaruutta, tutkii pyhiä kirjoja, tai on tekemisissä pyhien henkilöiden kanssa. Ei riitä, että läpikäy psykoterapian. Vain suoranainen kokemus Jumalasta on kyllin.
Henkiset tekniikat
Saavuttaakseen tämän suoran kokemuksen, mystikot ovat käyttäneet ja opettaneet mitä minä kutsun henkisiksi tekniikoiksi, metodeita yhdistää yksilö jumalalliseen lähteeseen. Minun mielestäni hindulaisuus (tarkemmin nimeltään Sanatana Dharma tai Vedanta) ja buddhalaisuus sisältävät kehittyneimmät henkiset tekniikat, jotka ovat käytettävissämme tänä päivänä, katkeamattoman opettaja-oppilasketjun välittämänä muinaisuudesta.
En sano, että nämä uskonnot ovat oikeita ja muut vääriä, en myöskään sano että ne yksin omaavat vaikuttavia metodeja mystiseen kokemukseen. Vertailevan mystiikan tutkijat voivat löytää yltäkylläisesti esimerkkejä henkiseen oivallukseen johtavista mystisistä harjoituksista käytännöllisesti katsoen kaikissa ihmisyhteisöissä. Kuitenkin enemmistä näistä traditioista, varsinkin kristinuskon ja juutalaisuuden tavalliset muodot, ovat kadottaneet yhteytensä mystikkoihinsa ja henkisiin tekniikoihinsa. Juuri tämä tosiasia kannusti esim. trappistimunkki Thomas Mertonia etsimään hengellistä opastusta Dalai Lamalta ja muilta henkisiltä opettajilta Aasiassa.
Askeettista ja ekstaattista
Eri temperamenttien mystikot ja henkiset kokelaat, henkisen kehityksen eri vaiheissa, käyttävät metodeita, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen päälähestymistapaan: askeettiseen ja ekstaattiseen. Askeettinen lähestymistapa korostaa kieltäymystä aistillisesta kokemuksesta pyrkimyksenä saavuttaa selkeä mielentila tai transformatiivinen oivallus; ekstaattinen lähestymistapa korostaa sitoutumista aistikokemukseen radikaalilla muutoksella asenteessa kokea jumalallinen olemus ilmiömaailman muodoissa. Molemmat lähestymistavat voivat väittää omistavansa ei-dualismin filosofisena perustanaan, ja molemmat lähestymistavat käyttävät henkisiä tekniikoita, joita yhteen ryhmitettynä voidaan kutsua "joogaksi".
Filosofiset erot kahden lähestymistavan välillä johtavat harjoituksiin, jotka äärimmillään näyttävät täysin vastakkaisilta, kuitenkin monissa vaiheissa harjoitukset ovat aivan samankaltaisia. Askeetikot näennäisesti kieltävät maailman, ja luostarilaitos on luonnollisena tuloksena askeettisesta lähestymistavasta henkisyyteen. Mutta edes munkit eivät saa ilmiömaailmaa olemattomaksi; jopa etevimpien mietiskelijöiden täytyy avata silmänsä jossain vaiheessa ja sitoutua aistimaailmaan, vaikka he minimoivat ja hallitsevat tätä sitoutumista. Vedanta ja buddhalaisuus molemmat pitävät sisällään elävän askeettisen tradition.
Ekstaatikot puolestaan näennäisesti ottavat vastaan inhimillisen kokemuksen kokonaisuuden, mutta käytännössä myös he rajoittavat ja kontrolloivat sitoutumistaan aistimaailmaan rituaalin ja moraalisen ja mentaalisen kurinalaisuuden avulla, samoin kuin munkit. Tantrinen Vedanta ja buddhalaisuus ovat eläviä ekstaattisia traditioita. Monet munkit käyttävät tantrisia tekniikoita henkilökohtaisissa henkisissä harjoituksissaan, ja monet tantrikot elävät munkkeina. Kuitenkin tässä artikkelissa keskityn pääasiassa tantriseen harjoitukseen, tarkemmin sanoen mitä kutsun Ramakrishna-Tantraksi, sillä tämä on traditio, jossa olen opiskellut menneet lähes 30 vuotta.
Ramakrishnan tantrinen filosofia väittää, että Jumalasta on tullut maailma, ja että oikea ymmärrys voi paljastaa jumalallisen minkä tahansa muodon läpi. Itseasiassa tantra ei ole erillinen filosofinen järjestelmä itsessään, vaan pikemminkin kokoelma henkisiä tekniikoita, jotka on tarkoitettu johtamaan harjoittaja Vendantisen totuuden ymmärtämiseen: "Kaikki tämä on, totisesti, jumalallista."
Pääosa tantrisesta harjoituksesta muodostuu jumalallisen tietoisuuden kehittämisestä kokelaan fyysisen ja hienoruumiiden sisällä, ja symboleissa ja välineissä rituaalipalvonnassa, ja sitten soveltamalla tätä tietoisuutta rituaalitoiminnassa. Aloittelija aloittaa rituaaleilla, jotka luonnollisesti synnyttävät kokemuksen jumalallisesta kohottavien ja miellyttävien aistimusten avulla. Mutta kun kokelas etenee, hän vähitellen oppii siirtämään tietoisuutensa jumalallisesta aistimuksiin ja toimiin, jotka aiemmin olisivat herättäneet vastenmielisyyttä, häpeää tai pelkoa, tai jotka liittyvät suoraan voimakkaimpaan ja perustavimpaan psyykkisistä energioista: erotiikkaan.
Jumalallinen erotiikka
Jumalallisen kohtaaminen eroottisen kautta on yksi parhaiten tunnettuja ja kuitenkin vähiten ymmärrettyjä tantran aspekteja. Verrattuna luostarimaiseen selibaattiin tantrinen seksuaalisuus saattaa näyttää ilmeisen houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kiihottavasta seksipartnerista nauttiminen näyttäisi paremmalta kuin pidättäytyminen seksistä kokonaan. Ellei, tietenkin, päämäärä ole Jumalan oivaltaminen, kokemus jumalallisesta Itsestä. Vaikka jumalallinen ilmenee kaikessa, ei epäilystäkään, että jumalallisella on kaksi aspektia, paljastava aspekti ja kätkevä aspekti. Jotkut aistiobjektit ja teot ovat taipuvaisia paljastamaan jumalallisen auliimmin kuin toiset. Tästä syystä tantriset aloittelijat oppivat alkemialliset rituaalinsa suojatuissa pyhäköissä ja temppeleissä, missä palvonnan kuvat ja välineet ilmentävät enemmän Jumalan paljastavaa aspektia. Jumaluuden kuvat, miellyttävä suitsuke, kukat, suloiselta tuoksuvat parfyymit, rituaalinen puhtaus, kaunis ympäristö, kohottava musiikki, samanmielisten kumppanien seura ja tuki, ja rauhallinen ilmapiiri kaikki auttavat vaalimaan yhteyttä jumalalliseen olentoon.
Rajoittamaton, tiedostamaton aistinautinto toisaalta tyypillisesti pimentää jumalallisen läsnäolon, pitäen mielen keskittymättömänä, levottomana, ja hallitsemattomasti heilahtelevana nautinnon ja tuskan, onnen ja murheen, toivon ja epätoivon äärimmäisyyksien välillä. Eroottinen aistinautinto on kaikista syvin ja voimakkain; Harjoitettuna tiedostamattomasti eroottinen kätkee jumalallisen syvimmin. Kärsimys on vääjäämätön seuraus hallitsemattomasta aistillisuudesta, mutta tämä kärsimys, myöskin, on viime kädessä pelastavaa, ollen jumalallista olemukseltaan. Hedonismi on myös joogaa, mutta se on luultavasti hitainta ja tuskallisinta.
Henkilölle, joka on niin tiedostamaton, että hänen käsityksensä onnesta rajoittuu aistiobjektien saavuttamiseen ja kokemiseen, ei ehkä ole muuta tietä. Mutta tietoisuuden lisääntyessä kärsimyksen kautta, me luonnollisesti omaksumme suoremman, vähemmän tuskallisen metodin Itse-tietoisuuteen, joka yksin voi saada meidät voittamaan kärsimyksen kokonaan ja saavuttamaan täyden tietoisuuden ja onnen. Harjoitettuna tietoisesti, erotiikka on suorin polku Jumalan luo.
Kuinka sitten harjoittaa erotiikkaa tietoisesti? Tässä kohtaa asiat muuttuvat konstikkaiksi, jopa "vaarallisiksi" vilpittömän henkisen pyrkijän näkökulmasta. Kuin tappava kobra, jonka myrkkyä voi lypsää ja käyttää lääkkeenä joku asianmukaisesti koulutettu, mutta jonka satunnainen purema voi nopeasti tappaa, erotiikka on jotain mitä korkealle pyrkivät mystikot lähestyvät varovaisuudella. Useimmat meistä pitäisivät parempana yksinkertaisesti välttää tyystin lähikontaktia kobriin, ja tämä on luostarimaisen selibaatin viehätys. Selibaatti sijoittaa erotiikan kobran lasiseinän taakse, joka suojaa meitä sen puremalta. Valitettavasti se myös jättää meidät ilman sen potentiaalisesti hyödyllistä myrkkyä.
Monet henkiset pyrkijät erotiikan kobran pitäminen kaukana tekee kykenemättömiksi etenemään todellisesti tiellä valmistukseen suhteellisen turvassa. Saavuttaakseen mystisen tietoisuuden korkeampia tasoja, joissa mystikko kokee jumalallisen kaikessa, täytyy jokaisen pyrkijän kuitenkin lopulta oppia pitelemään kobraa ja lypsämään sen myrkkyä tuhotakseen dualistisen ajattelun sairauden viimeiset jäänteet.
Tantrisessa filosofiassa jumalallinen erotiikka ilmaisee itseään olemisen ja tietoisuuden joka tasolla. Karkealla, fyysisellä tasolla me koemme erotiikan vaistonvaraisten viettien kautta, jotka ovat juurtuneet biologiseen olemukseemme, nälän, seksuaalisen halun, fyysisen mukavuuden, ja aistihavainnon kautta. Hienotasolla erotiikka tulee ilmaistuksi ajatuksena, tunteena ja mielikuvituksena. Hienommalla henkisellä tasolla erotiikka yhdistää meidät jumalalliseen olentoon läheisessä suhteessa. Syvimmällä henkisellä tasolla kaikki muodot, identiteetit, ja pyrkimykset sulautuvat Yhteen Olentoon. Ekstaattinen pyrkijä ei automaattisesti luovu alemmista ilmaisuista yrittääkseen kokea korkeampaa, kuten askeetikot tekevät, vaan pyrkii ymmärtämään jumalallisen eroottisen läsnäolon jokaisessa ilmaisussa. Hänen kokemuksensa jumalallisesta syvetessä, kuitenkin karkeat ilmaisut putoavat pois itse, löytäen täyttymyksensä laajemmassa kokemuksessa.
Seksuaalinen vietti esimerkiksi tiettyä vartalotyyppiä kohtaan korvautuu yleistyneellä rakkaudella kaikkia olentoja kohtaan, joka koetaan miellyttävämpänä, syvemmin tyydyttävänä kuin mikään vähemmän laaja kokemus. Ekstaattinen pyrkijä kirjaimellisesti seuraa onneaan, ei koskaan leväten tyydytettynä ennen kuin tavoittaa onnen Lähteen ulkoa ja sisältä.
Luonnollisesti ekstaattista
Homot luonnostaan soveltuvat enemmän henkisyyden ekstaattisiin muotoihin kuin askeettisiin muotoihin, koska homot kokevat dramaattisesti erilaisen suhteen eroottiseen kuin ei-homot, sen nojalla, että asuvat fyysisissä ruumiissa, jotka eroottisesti stimuloivat heitä itseään. (Tämä totuus ei ehkä ole itsestäänselvä monille homomiehille, jotka oppivat varhaisella iällä kieltämään ja sensuroimaan homoeroottiset impulssit ja tietoisuuden jopa itseltään.) Ei-homomiehillä pelkkä erkaantuminen naisista suureksi osaksi vähentää kiihotusta. Homomies luostarissa ottaa mukaansa eroottisen halunsa kohteen, liikkuen, hengittäen, kylpien, ja jopa nukkuen oman miehisen ruumiinsa kanssa. Monille homomiehille hallitsevasti askeettinen lähestymistapa henkisyyteen on melko varmasti tuomittu epäonnistumaan tällä perusteella.
Kykenemättömyys havaita ja arvostaa tätä tärkeää eroa homo- ja ei-homoeroksen välillä on syynä paljoon siitä välinpitämättömästä homoihin suunnatusta arvostelusta, että he ovat "seksi-pakkomielteisiä", antaen ymmärtää, että radikaalisti erilainen suhteemme Erokseen on tulosta moraalisesta heikkoudesta. Myötätuntoinen, todellisuuspohjainen arviointi kuitenkin paljastaa, että homot luonnostaan omaavat ainutlaatuisen taipumuksen ekstaattisiin lähestymistapoihin henkisyyteen, ja että moraalinen heikkous, jos noilla termeillä haluaa ajatella, on niillä, jotka välinpitämättömästi ja jopa julmasti yrittävät pakottaa oman askeettisen lähestymistapansa jokaiselle riippumatta taipumuksesta. Tantrinen traditio tarjoaa täysin kehitetyn ekstaattisen filosofian ja metodologian järjestelmän henkisen kokemiseen eroottisen avulla.
Traditionaalinen tantra ei sisällä mitään erityistä viittausta homoerotiikkaan, mutta sen tietoisen eroottisen sitoutumisen periaatteet soveltuvat vaivatta. Vaikka tantran maskuliini-feminiininen eroottinen kuvasto saattaa näyttää erityisen ei-homolta, itseasiassa tärkeä tantrisen harjoituksen päämäärä on vastakohtien yhteys, jota maskuliini-feminiini dualismi symboloi. Miestantrikon on määrä löytää ja yhdistyä itsessään olevan feminiinisen aspektin kanssa, ja naistantrikon on määrä löytää ja yhdistyä miehiseen. Useimmat homomiehet kokevat miehisen ja naisisen yhteyden omassa olemuksessaan ilman mitään erityistä vaivaa. Tämä on toinen osoitus homomiesten erityisestä taipumuksesta tantriseen harjoitukseen.
Gay identiteetti
Haluan puhua siitä mitä kutsun Gay-tantraksi, homomiesten tietoisesta sitoutumisesta erotiikkaan henkisenä polkuna. Homoerotiikasta kirjoittaminen on ongelmallista osaksi koska ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää mitä "gay" merkitsee, vaikka sanaa yleisesti, ja uskoakseni epätarkasti, käytetään yksinkertaisesti synonyymina homoseksuaalille. Osa ongelmaa on itse ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudessa. Vaikka kielemme ja sosiaaliset rakenteemme rohkaisevat, tosiaankin käytännöllisesti katsoen pakottavat meidät määrittelemään ja ymmärtämään itsemme ja muut liian yksinkertaisin termein, sellaisin kuin homo vastaan ei-homo, mies vastaan nainen, nämä termit eivät koskaan sulje sisäänsä olemuksemme kokonaisuutta.
Käytän sanaa "gay" pääasiassa viittaamaan henkilön identiteettiin, kuinka hän kokee itsensä itsessään ja maailmassa suhteessa toisiin. Käytän sanaa "homoseksuaali" pelkästään kuvaamaan samansukupuolisia seksuaalisia tunteita ja käyttäytymistä. Homoseksuaaliset tunteet ja käyttäytyminen saattavat myötävaikuttaa gay-identiteetin kehittymiseen, mutta usein ne eivät niin tee. Uskon, että henkilöstä tulee gay itsetietoisuuden ja itseluokittelun prosessin kautta. Kuitenkin pidän henkilöä homona jos hän itse pitää itseään homona, tunnusti hän tämän toisille tai ei. Hän saattaa olla homoseksuaali, biseksuaali, tai mikä tahansa, mutta hänestä täytyy tulla gay.
Osa gay-identiteettiä, joka on jatkuvaa tulemista, jatkuvaa kehittymistä, on avartunut ja avartuva tietoisuus ihmissuhteiden potentiaaleista. Gay-henkilö tietää mitä ei-gayihmiset tietävät, mutta hän tietää myös mitä he eivät tiedä, tai eivät voi sallia itsensä tietää tai myöntää. Gay-henkilö tietää kokemuksellisesti, että samansukupuolinen rakkaus on mahdollista. Ei-gay-henkilö ei tiedä. Gay-henkilö tietää kokemuksellisesti, että sukupuoli ja seksuaaliset kategoriat ovat epävarmoja. Ei-gay-henkilö ei tiedä. Tietoisuuden laajentaminen on henkisen kasvun ydin; sen tähden gay-identiteetti on aivan pohjimmiltaan henkinen. Gay-identiteetti, ollen laajempi, luonnollisesti ylittää monet ei-gay-identiteettien dualistiset kokemukset ja kategoriat, ja on siten lähempänä kaikki-sisältävää, ei-dualistista ykseyttä, joka on Jumalan olemus.
Tämä laajennettu tietoisuus tekee gay-henkilöstä ulkopuolisen suhteessa ei-gay-yhteiskuntaan. Sisäisen todellisuuden ja sosiaalisen todellisuuden välisen kognitiivisen epäsoinnun ajaminen kyseenalaistamaan perustavanlaatuiset olettamukset inhimillisestä olemassaolosta ja kohtalosta, esim. rakkauden ja ihmissuhteiden luonteesta, tarjoaa kallisarvoisen ja ainutlaatuisen mahdollisuuden laajennettuun tietoisuuteen. Suuri osa käytännöllisten henkisten opetusten sisällöstä tähtää harjoittamaan, suostuttelemaan tai ravistamaan pyrkijät irti rajoittavista olettamuksista koskien itsen luonnetta. Tässä suhteessa gay-ulkopuolisena oleminen suo tiettyjä etuja, mutta se vaatii myös hirvittävän hinnan.
Gay-ulkopuolinen saa suuremman tietoisuuden, laajennetun tietoisuuden, mutta yhteiskunta pitää hänen tietoaan kiellettynä, häpeällisenä tietona, ja hän oppii hyvin nopeasti että hänen täytyy kätkeä mitä hän tietää, suojellakseen homofobisia ei-gay ihmisiä "hirveiltä totuuksilta" hänen ja heidän olemuksestaan, ja suojatakseen itseään heidän piittaamattomalta vihaltaan. Vaistonvarainen halu itsesuojeluun saattaa saada hänet kätkeytymään niin hyvin, että hän käykeytyy jopa itseltään, ja silloin hän kadottaa tietoisuuden lahjan, jättäen hänelle vain huonommuuden, häpeän, torjunnan ja pelon tunteet. Hän on sisäistänyt homofobian ja siten hänestä tulee vaarallinen itselleen ja muille kaltaisilleen. Hän jakaa psyykensä sosiaalisesti hyväksyttävään, väärään ei-gay itseen ja kiellettyyn todelliseen gay-itseen. Kun hän herää hengelliseen kaipaukseen, joka on hänen inhimillinen syntymäoikeutensa, hän saattaa luonnollisesti yrittää lähestyä Jumalaa yhteiskunnan muotojen ja traditioiden kautta. Mutta hän tulee henkiselle polulle psyykkiset energiansa jakautuneina ja usein ristiriidassa, ja hän huomaa että yhteiskunnan Jumalalla ei ole sijaa hänen todelliselle gay-itselleen.
Synnin uskonnot
Kaikki valtavirran uskonnot, ja näillä tarkoitan erityisesti useimpia kristinuskon muotoja, juutalaisuutta, islamia, hindulaisuutta, ja buddhalaisuutta, joko vainoavat tai parhaimmillaan jättävät huomiotta gay-henkilöt. Nämä homofobiset traditiot solvauksellaan ja välinpitämättömyydellään tuottavat kammottavaa psyykkistä ja henkistä vahinkoa kaikille, mutta huomattavimmin gay-henkilöille. Ne vahingoittavat kaikkia säilyttämällä vääriä uskomuksia että homojen ei pidä tai ei pitäisi olla olemassa. Nämä väärät uskomukset ovat vastakkaisia Ykseydelle ja Rakkaudelle, joka on Jumalan olemus, ja siten estävät Jumalan täyden kokemisen niiltä, jotka pitävät kiinni niistä. Luonnollinen vaisto itsesuojeluun ja järkevyyteen pakottaa monet homot hylkäämään perinteiset uskonnot, usein jättäen nämä yksilöt hengelliseen tyhjiöön. Niiden, jotka pysyvät perinteisissä uskonnollisissa instituutioissa, täytyy alistua marginalisoidun ja halveksitun tai säälityn vähemmistön epävarmaan asemaan ja siten kärsiä psyykkistä ja henkistä vahinkoa, joka on sellaiseen asemaan luonnostaan kuuluvaa.
Inhottavin synti, jota homofobiset uskonnolliset traditiot tekevät homoja vastaan, on opettaa meille avoimesti tai vaikenemisen kautta, että Jumalan olemus vihaa, sulkee ulkopuolelle tai jättää huomiotta gay-olemuksen, tuottaen äärimmäisen vahingon mitä sielu voi kärsiä, olemuksellisen vieraantumisen lähteestään. Karkotettuna taivaasta ja vainottuna ja halveksittuna maan päällä homot ovat totisesti erämaassa vaeltava kadonnut heimo. Täyttymys kiellettynä jopa tavallisten, maailmallisten yhteyksien avulla, pakotettuna piiloutumaan, näkymättömyyteen, tai usein vastentahtoiseen taisteluun, homot usein tuntevat itsensä ulkopuolisiksi jopa Jumalalle. Kenties, traagisesti, erityisesti Jumalalle.
Uskonnolliset vaihtoehdot
Vaihtoehtona valtavirran uskontoihin, jotkut homot etsivät henkistä ravintoa nk. pakanallisista, New Age-, tai Amerikan alkuperäisuskonnoista, joiden ajatellaan ruokkineen tai jopa kunnioittaneen homoja keskuudessaan menneisyydessä. Mutta uudelleen muodostetut tai uudelleen keksityt uskonnot ilman jatkuvaa, historiallista yhteyttä koko uskon ja harjoituksen elävään ruumiiseen, eivä riitä opastamaan gay-yksilöitä henkiseen täyttymykseen.
Toiset pyrkivät ymmärtämään ja parantamaan psyyken sisäisiä ja ihmissuhteiden homofobisia prosesseja käyttäen nykyaikaisen psykoterapian työkaluja. Vaikuttava, homokeskeinen psykoterapia voi ehdottomasti kehittää eheämmän gay-identiteetin tärkeänä askeleena kohti psyykkistä ja henkistä kokonaisuutta. Mutta puhtaasti psykoterapeuttinen metodologia, vailla mitään yhteyttä transsendenttiin todellisuuteen, joko toteen näytetyn henkisen ja filosofisen tradition tai suoran kokemuksen kautta, ei voi itse johtaa henkilöä Jumalan luo. Parhaimmillaan psykoterapia voi auttaa selvittämään ja vahvistamaan eksistentiaalisen tilanteen, johtaen meidät hyväksymään että fyysisestä tai psykologisesta todellisuudesta ei voi löytää kestävää rauhaa ja onnea, koska ne ovat tilapäisiä ja siten lopulta väistämättä tuottavat pettymyksen.
Jumala on gay
Kyetäkseen aloittamaan mystisen etsinnän maksimaalisella luottamuksella, innostuksella ja energialla, homojen tarvitsee voittaa ontologinen Jumalasta vieraantumisen tuntonsa; heidän tarvitsee tietää, että Jumala myös on totisesti gay, ei valikoivassa merkityksessä, vaan merkityksessä "sitä myös". Jumala on gay, koska Jumalan olemuksen sisältäen kaiken olemassaolon, täytyy sisällyttää gay-olemus. Jumala on gay, koska Jumala on rakkauden lähde, kaikkien rakkauden lajien. Jumala on gay, koska Jumala on sekä maskuliini että feminiini, yhtä hyvin kuin sitä mikä ei ole kumpaakaan. Totisesti tietääkseen että Jumala on gay, että heidän syvin itsensä on yhtä Jumalallisen Itsen kanssa, homojen tarvitsee oppia kuinka he voivat lähestyä Jumalaa gay-seksuaalisuutensa kanssa ja sen avulla, tarvitsematta yrittää jättää tuota olemuksensa olennaista osaa ovelle, niin sanoakseni.
Mitä tarvitaan päästämään irti gay-rakkauden voima kuljettamaan homot mystisen oivalluksen kynnykselle, on siis elävä henkinen traditio, jolla on suora pääsy voimakkaiden, systemaattisten henkisten tekniikoiden siirtolinjoille, yhdistettynä psyyken sisäisten ja ihmissuhteiden homofobisten prosessien tarkkaan eliminointiin, jotka jakavat ja hajottavat psyykkisiä energioita. Minä uskon, että tantrisen filosofian ja harjoituksen ja homokeskeisen psykoterapian synteesi, mitä kutsun Gay-Tatraksi, voi täyttää tämän tarpeen.
Tantrinen traditio, jota itse olen harjoittanut, on itse synteesi perinteisistä Hindu-tantroista, Vedanta-filosofiasta, ja antaumuksellisista harjoituksista, joille antoi muodon ja opetti 19:sta vuosisadan bengalilainen mystikko, Ramakrishna, jota monet pitävät Jumalan inkarnaationa. Kuten on tavallista tantrisissa traditioissa, osa hänen opetuksistaan ja harjoituksistaan on julkisia, ja osa salaisia, vain läheisille vihityille tunnettuja. Yksi osa, joka on suurimmaksi osaksi ollut salainen ei-bengalilaisille Ramakrishnan opiskelijoille, melko viimeaikoihin saakka, ovat jotkut Ramakrishnan harjoitukset ja visiot, tallennettuna yksityiskohtaisin kirjoitetuin keskusteluin hänen kanssaan, jotka ovat selvästi homoeroottisia sisällöltään, aineisto, joka on jätetty pois saatavissa olevista englanninkielisistä käännöksistä. Tämä osa salaisuutta on kuitenkin nyt ulkona, ja uskon, että monet korkealle pyrkivät gay-mystikot tunnistavat hengenheimolaisen Ramakrishnassa. Minun tietääkseni Ramakrishna on ainoa Jumalan inkarnaatio mystiikan tallennetussa historiassa, joka niin selvästi paljastaa sen pohjimmaisen merkityksen ja täyttymyksen, mitä merkitsee olla gay.
Mitä ehdotan sen tähden, on, että henkiset gay-pyrkijät tulevat yhteen opiskelemaan Ramakrishnan elämää ja opetuksia pannakseen käytäntöön joitakin henkisistä tekniikoista, jotka on välitetty häneltä, ja löytääkseen oman gay-olemuksensa heijastuneena hänen olemuksessaan. Käännän uudelleen avainlähdemateriaalia alkuperäisestä bengalinkielestä, löytäen monia aiemmin paljastamattomia jalokiviä prosessissa, elintärkeitä yksityiskohtia, jotka on jätetty pois tai hämärretty yleisissä käännöksissä, ja jotka selvästi paljastavat Ramakrishnan tantrisen filosofisen näkökulman ja gay-läheisen maailmassa olemisen tavan. Puolustan perinteisten tantristen tekniikoiden yhdistämistä gay-henkisiin, yksilöllisiin tai ryhmäprosessi-modaaleihin, jotka on kehitetty läntisestä psykoterapiasta.
On haluni auttaa henkisiä gay-etsijöitä löytämään kauneus ja kehittämään jumalallisen gay-olemuksensa henkistä voimaa oivaltaakseen Jumalan ja tullakseen nykyaikaisiksi mystikoiksi uudessa henkisessä järjestyksessä.
LOPPU.