Abdu'l-Bahá: Leivän ja viinin symboliikka

 (Engl. kirjoitus)

Kuka oli Abdu'l-Bahá?

Kysymys: Kristus sanoi, "Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti." Mikä on tämän lauseen merkitys?

Vastaus: Tämä leipä merkitsee taivaallista ruokaa ja jumalallisia täydellisyyksiä. Joten, "se joka syö tätä leipää" tarkoittaa, että kuka tahansa joka hankkii taivaallisia lahjoja, saa jumalallista valoa eli ottaa osaa Kristuksen täydellisyyksiin, herruuden loistoon ja iankaikkisiin lahjoihin. Sillä kaikki ruumiin jäsenet saavat elintärkeät aineet verenkierrosta.

Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jakeessa 26 on kirjoitettu: "ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi."

On selvää, että leipä josta opetuslapset söivät ja tulivat kylläisiksi, oli taivaallista lahjaa; sillä saman luvun jakeessa 33 sanotaan: "Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." On selvää, että Kristuksen ruumis ei laskeutunut taivaasta, vaan tuli Marian kohdusta, ja se joka laskeutui Jumalan taivaasta, oli Kristuksen henki. Juutalaisten luullessa Kristuksen puhuvan ruumiistaan, he vastustivat, sillä saman luvun 42. jakeessa sanotaan: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?"

Pohdi kuinka selvää on, että mitä Jeesus tarkoitti taivaallisella leivällä, oli hänen henkensä, hänen lahjansa, hänen täydellisyytensä ja hänen opetuksensa; sillä 63. jakeessa sanotaan: "Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä."

Sen tähden on selvää, että Kristuksen henki on taivaallinen armo, joka laskeutuu taivaasta; kuka tahansa saa valoa tuosta hengestä yltäkylläisesti - toisin sanoen, taivaallisia opetuksia - löytää iankaikkisen elämän. Siitä syystä sanotaan 35. jakeessa: Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan." Huomaa että "hänen luokseen tulemista" hän ilmaisee syömisenä, ja "häneen uskomista" juomisena. Silloin on selvää ja toteen näytettyä, että taivaallista ruokaa ovat jumalalliset lahjat, henkinen loisto, taivaalliset opetukset, Kristuksen universaali merkitys. Syöminen on hänen lähelleen vetäytymistä, ja juominen on häneen uskomista. Sillä Kristuksella oli elementaaliruumis ja taivaallinen muoto. Elementaaliruumis ristiinnaulittiin, mutta taivaallinen muoto on elävä ja iankaikkinen, ja iankaikkisen elämän lähde; ensimmäinen oli inhimillinen luonto ja toinen on jumalallinen luonto. Jotkut opettavat että Eukaristia on Kristuksen todellisuutta, ja että Jumaluus ja Pyhä Henki laskeutuvat siihen ja ovat siinä. Nyt kun Eukaristia kerran nautitaan, muutaman hetken päästä se on yksinkertaisesti hajonnut ja kokonaan muuntunut. Kuinka sen tähden sellaista ajatusta voi ymmärtää? Jumala paratkoon! Totisesti se on täydellistä fantasiaa.

Johtopäätöksenä: Kristuksen ilmentymisen kautta jumalalliset opetukset, jotka ovat iankaikkisia lahjoja, levitettiin laajalle, opastuksen valo loisti ja elämän henki annettiin ihmiselle. Kuka tahansa löysi opastusta, tuli eläväksi; kuka tahansa pysyi eksyksissä, häneen tarttui pysyvä kuolema. Tämä leipä joka tuli alas taivaasta, oli Kristuksen jumalallinen ruumis, hänen henkiset elementtinsä, jotka opetuslapset söivät ja joiden avulla he saavuttivat iankaikkisen elämän.

Opetuslapset olivat vastaanottaneet monia aterioita Kristuksen kädestä; miksi viimeinen ehtoollinen erotettiin muista? On selvää, että taivaallinen leipä ei merkinnyt tätä aineellista leipää, vaan pikemminkin Kristuksen henkisen ruumiin jumalallista ravintoa, jumalallista armoa ja taivaallisia täydellisyyksiä, joista hänen opetuslapsensa tulivat osallisiksi, ja joilla heidät täytettiin.

Samalla tavalla pohdi että kun Kristus siunasi leivän ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen, "tämä on minun ruumiini", ja antoi armon heille, hän oli heidän kanssaan henkilökohtaisesti, läsnäolevana ja muodossa. Hän ei muuttunut leiväksi ja viiniksi; jos hän olisi muuttunut leiväksi ja viiniksi, hän ei olisi voinut pysyä opetuslasten kanssa ruumiissa, henkilökohtaisesti ja läsnäolevana.

Silloin on selvää, että leipä ja viini olivat symboleita, jotka merkitsivät: Minä olen antanut teille lahjani ja täydellisyyteni, ja kun olette saaneet nämä lahjat, olette saavuttaneet iankaikkisen elämän ja ottaneet osaa osuuteenne ja osaanne taivaallisesta ravinnosta.

Raamattu ja Astrologia

 Tähdet merkkeinä

 Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan, että Jumala loi valon ensimmäisenä päivänä. Mutta aurinkoa ja tähtiä ei vielä oltu luotu. Ne mainitaan erikseen myöhemmin seuraavassa kohdassa. Jakeessa 14 sanotaan Jumalan luoneen auringon, kuun ja tähdet merkeiksi neljäntenä luomispäivänä. Tuhansia vuosia astrologit ovat tehneet juuri tuota - etsineet "merkkejä" taivaissa keinona ymmärtää mitä tapahtuu tai tulee tapahtumaan maan päällä. Muista että taivaan kappaleet liikkuvat tavoin joita ihminen ei hallitse, vaan jokin universaali voima, jota monet kutsuvat Jumalaksi. Jos näissä liikkeissä nähdään "merkkejä", voitaisiin väittää että "merkit" ovat Jumalalta, ja kenties siitä syystä niiden käyttö merkkeinä on erityisesti mainittu Raamatun ensimmäisessä luvussa. 

Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia." 1 Moos.1:14

 Joskus voi ihmetellä ovatko ihmiset, jotka siteeraavat Raamattua tuomitakseen astrologian, lukeneet ikinä mitä on aivan ensimmäisellä sivulla? Siinä sanotaan että Jumala loi taivaankappaleet näyttääkseen meille "merkkejä" aikomuksistaan, ja nuo merkit ovat kenen tahansa luettavissa, jos he vain oppisivat kuinka tulkita niitä. Juuri sitä astrologia on - merkkien tulkitsemista auringon, kuun ja "vaeltavien" tähtien liikkeissä. Ja siitä syystä kuninkaat ja paavit ovat kysyneet neuvoa astrologeilta kautta koko ihmiskunnan muistiinmerkityn historian. Muinaisina aikoina näitä viisaita neuvonantajia kutsuttiin Maageiksi (viisaiksi miehiksi) tai Kaldealaisiksi, koska monet viisaista miehistä jotka tunsivat astrologian periaatteet, olivat maasta joka tunnetaan Kaldeana.

Tässä toinen kohta Raamatusta, tällä kertaa Uudesta testamentista:

"Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan." Luuk.21:25-27

Tässä meillä on Kristus profetoimassa ja sanomassa, että taivaissa tulee olemaan "merkkejä" hänen tulemisestaan, etenkin  auringossa, kuussa ja tähdissä (s.o. planeetoissa). Tämä koskee selvästi astrologian käyttöä, ja Kristuksen itsensä sanomana.

Miksi hän sanoisi että taivaissa tulee olemaan "merkkejä", ellei hän tarkoittanut meidän etsivän niitä ja tietävän kuinka tulkita niitä? Eikö henkilö, joka tunnustautuu "kristityksi", näkisi enemmän uskottavuutta näissä Kristuksen yksiselitteisissä sanoissa, kuin muinaisen heprealaisen profeetan tulkinnanvaraisissa varoituksissa Vanhassa testamentissa? Eikö kristittyjen olisi järkevää itseasiassa opiskella astrologiaa, jotta he voisivat olla tietoisia noista "merkeistä" taivaissa, jotka kertovat meille tapahtumien ja asioiden ajoituksesta henkilökohtaisessa elämässämme? 

Tuomitseminen irrallaan kontekstista

Raamatussa on ainoastaan kaksi erityistä keskustelua sanasta "astrologit", ja se on seuraavassa Jesajan kohdassa, 47:13-14, jota usein lainataan raamatullisena astrologian "tuomiona":

"Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi. Astukoot siis esiin sinua puolustamaan nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät, jotka aina uuden kuun tullen ilmoittavat, mikä sinua odottaa! Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät, he eivät voi pelastaa edes itseään sen liekistä."

Mutta kuka on "sinä" ja "he" joista Jesaja kirjoittaa?  Ensi lukemalta, irti kontekstistaan, näyttäisi kuin astrologit tämän mukaan palaisivat helvetissä, luultavasti astrologian harjoittamisen takia. Kun jakeet luetaan kontekstissaan, ilmenee etteivät ne sano muuta kuin että Isrealilaisten Jumala aikoi rankaista Babylonian kuningasta ja hänen kansaansa, ja ettei mikään - eivät edes kuninkaan astrologit ja muut viisaat neuvonantajat - voisi mitään babylonialaisten pelastukseksi Jumalan vihalta. (Babylonia sijaitsi Mesopotamian alueella, joka nykyään tunnetaan Irakina.)

Muista että babylonialaiset olivat ottaneet israelilaiset - Jumalan "valitun kansan" - "vankeuteen", joka todellisuudessa merkitsee orjuutta. Ja Jesaja oli israelilainen. Israelin lapsille babylonialaiset olivat heprealaisen kansan pahoja sortajia ja vihollisia. He toivoivat että Jumala löisi babylonialaisia ja vapauttaisi heidät vankeudesta ja orjuudesta. 

Tässä jakeet välittömästi ennen JA jälkeen siteeratun kohdan, jossa "sinä" viittaa Babylonian kansaan, ei astrologeihin:

"Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan, sitä et osaa manata pois. Onnettomuus kaatuu sinun päällesi, etkä pysty torjumaan sitä. Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato, jota et osannut odottaa." Jes.47:11

"Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut hamasta nuoruudestasi saakka. He hoipertelevat kuka minnekin -- kukaan ei sinua pelasta." Jes.47:15

 Tämä ei ole tuomio astrologeille eikä astrologian harjoittamiselle - vaan tuomio Babylonian kuninkaalle ja hänen kansalleen, jotka olivat israelilaisten vihollisia. Jesaja sanoo että kukaan ei voi pelastaa heitä, ja mainitsee astrologit ja "tähtien tähyäjät" muunlaisten neuvonantajien ja jopa Babylonian kauppiaiden joukossa, voimattomina Jumalan tahtoa vastaan. Ei yksikään ihminen voisi pelastaa kuningasta Jumalan suunnitelmalta; ja myöhemmät tapahtumat todistivat tämän todeksi Raamatun kertomuksen mukaan. 

"Astrologiaa" Raamatussa

Raamatussa ei ole muita kohtia, jotka mainitsevat "astrologian", ellet pidä sitä sisällytettynä kiellettyihin pakanallisiin käytäntöihin, kuten merkkien etsiminen lampaiden ja lintujen sisälmyksistä. Ainoastaan Jesajan ja Danielin kirja mainitsevat "astrologit". Danielin kirjassa on useita mainintoja, mutta kaikki liittyvät samaan aiheeseen, kuninkaan unen tulkintaan. Kuitenkin tiedämme että astrologia ei väitä olevansa unien tulkintaa. 

Kuninkaan konsultoimien "viisaiden miesten" odotettaisiin myös tulkitsevan hänen unensa, mutta tätä ei tehtäisi astrologiaa käyttämällä. Unien tulkinta on jotain jota modernit psykiatrit harjoittavat (jotka ovat myös laillistettuja lääketieteen tohtoreja). Kun nähdään tätä kohtaa käytettävän tuomitsemaan astrologiaa, voi ihmetellä miksi ei tuomita myös unien tulkintaan ja psykiatriaa? 

5 Moos.4:19 tuomitsee auringon, kuun ja tähtien palvonnan. Astrologian harjoittaminen ei sisällä taivaan kappaleiden "palvontaa". Astrologia on itseasiassa neutraalia, mitä tulee johonkin tiettyyn uskonnolliseen filosofiaan uskomiseen. Voit harjoittaa astrologiaa ja olla kristitty tai juutalainen tai muslimi tai hindu - tai agnostikko tai ateisti. 

Kuitenkin kun tulee vakuuttuneeksi tosiasiallisista vastaavuuksista (mitä tri Carl G. Jung kutsui "synkronisiteetiksi") taivaiden "merkkien" ja ihmisten maan päällisten kokemusten välillä, täytyy ihmetellä onko tässä työssä "Jumalan käsi". 

"Kolme itämaan tietäjää" olivat astrologeja

Itämaan tietäjiä eli Maageja (yksikkömuoto "Magus") joihin viitataan Matteuksen evankeliumissa Uudessa testamentissa, jotka seurasivat "vaeltavaa" tähteä joka tunnetaan Betlehemin tähtenä, ja tulivat idästä (luultavasti Persiasta, maasta joka nykyään tunnetaan Iranina; Persia oli idässä Israelista) löytääkseen ja palvoakseen Kristus-lasta, kutsuttaisiin tämän päivän kielellä "astrologeiksi". 

Raamattu ei muuten täsmennä kuinka monta maagia eli "tietäjää" tuli Betlehemiin antamaan lahjoja Kristus-lapselle. Laajasti kiinni pidetty käsitys "kolmesta itämaan tietäjästä"  on saattanut tulla kansanperinteestä, tai Matteuksen tosiasiallisesta maininnasta kolmesta kullan, suitsukkeen ja mirhan lahjasta, ja olettamuksesta, että jokainen lahja tuli yhdeltä tietäjältä. [Itämaan tietäjistä ja heidän lahjoistaan, ks. tämän blogin kirjoitus, "Kulta, suitsuke ja mirha"!]

On mielenkiintoista että Raamatun mukaan nämä ulkomaiset astrologit matkasivat pitkän matkan löytääkseen Jeesus-lapsen, osoittaakseen kunnioitusta ja antaakseen lahjoja, kun taas oman kansansa poliittinen kuningas yritti löytää Jeesuksen tappaakseen hänet! Myöhemmin Kristuksen elämässä heprealaisten ylipappi Jerusalemissa juonitteli saadakseen rabbi Jeesuksen tapetuksi. Astrologit tulivat kunnioittamaan häntä. Kuitenkin jotkut kristityt tänä päivänä uskovat että astrologia on "paholaisen työtä." Matteuksen evankeliumissa sanotaan, että Jumala puhui maageille unessa. On yllättävää ajatella että juutalaisten Jumala puhuisi pahoille "pakanoille" unessa - tai että he kuuntelisivat ja tottelisivat. Hyvät maagit tottelivat Jumalan tahtoa ja pelastivat Jeesuksen hengen ollessaan kertomatta kuningas Herodekselle mistä he olivat löytäneet hänet astrologian avulla. 

Betlehemin tähti

On teoretisoitu ja keskustelu, että tämä "uusi tähti" jonka maagit huomasivat kalojen merkissä, oli itse asiassa kaksi suurta ja kirkasta planeettaa, Jupiter ja Saturnus, jotka näkyivät samassa paikassa taivaalla kolme kertaa vuonna 7 eKr., joka saisi nuo kaksi kaasujättiläistä näyttämään yhdeltä kirkkaalta uudelta "tähdeltä" kun ne muodostivat tämän konjunktion ja näyttivät olevan hyvin lähellä yhdessä. 

Hyväenteinen konjunktio tapahtui ensi kertaa muinaisen uuden vuoden aikaan, joka vastasi kevätpäiväntasausta, kevään ensimmäistä päivää. Konstellaatio, jossa aurinko sijaitsi tämän päivän auringonnousun aikaan, sattui olemaan eri konstellaatio kuin edellisinä 2160 vuotena, joka merkitsee uuden astronomisen ajan alkua. Tätä nykyistä kutsuttiin kalojen ajaksi, koska kevään ensimmäisenä päivänä auringon mukana nouseva konstellaatio oli nyt kalat (ja on yhä, todistaessamme 21. vuosisataa Kristuksen syntymästä lähtien, johon nyt  viittaamme uutena vuosituhantena). Muinaiset olisivat pitäneet tätä merkittävänä tapahtumana, nähdä Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio uuden ajan aamunkoitteessa. 

"Vaeltavat tähdet" Jupiter ja Saturnus ovat kaksi kirkkainta kohdetta yötaivaalla, kirkkaampia kuin useimmat oikeat tähdet. Ne itse asiassa muodostivat konjunktion kolme kertaa tuona vuonna. Kuukaudet joiden aikana nämä kolme konjunktiota tapahtuivat, olisivat antaneet maageille aikaa huomata tämä merkki taivaissa, sitten suunnitella matkaansa, ja sitten käyttää uutta tähteä opastamaan heidät paikkaan missä se ilmeni lakipisteensä yläpuolella - joka sattui olemaan Israelin maassa Lähi-Idässä. 

Kalojen aika

Onko sattumaa, että Jeesus Kristus aloitti palvelunsa noin 2000 vuotta sitten, joka oli astronomisen kalojen ajan alku? Kalojen ajan astrologinen symboli on kalat, ja varhaisten kristittyjen salainen merkki oli myös kalan symboli. Yleisesti käytetty symboli kristillisissä kirkoissa on "Vesica Piscis" (latinaksi "kalan suu") - tuo muoto joka myös muistuttaa ihmissilmää tai kalaa ilman pyrstöä. Voit nähdä sen lyijylasi-ikkunoiden muodossa monissa kirkoissa ja katedraaleissa.

Jeesus valitsi ensimmäiset opetuslapsensa ryhmästä kalastajia, ja Raamatussa hänen sanotaan sanoneen, että hän tekisi heistä "ihmsiten kalastajia". Kertomus väkijoukosta joka ravitaan leivällä ja kaloilla, jotka ihmeellisesti monistuivat riittämään ruokkimaan "viisituhatta miestä", jotka tulivat kuulemaan Jeesuksen puhuvan, saattaa olla toinen viittaus tähän symboliikkaan. Se saattaisi olla metafora Kristuksen opetuksen leviämisestä ihmiseltä ihmiselle, kunnes kaikki ovat saaneet tiedon Kristuksen opetuksesta. Tänä päivänä käytämme yhä sanontaa, "anna ihmiselle kala, ja ravitset hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan, ja ravitset hänet loppuelämäksi."

Jeesuksen Kristuksen luonto vastaa monin tavoin kalojen symbolisen merkin luontoa. Joitain sen avainteemoja ovat: Henkisyys, palvelu, epäitsekkyys, uhri, herkkyys ja psyykkiset lahjat. Minkään toisen astrologisen merkin ominaisuudet eivät vastaa niin hyvin sitä mitä me tiedämme Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen luonteenlaadustaan. Ei ihme että hän käytti kalojen symbolia niin usein opetuksessaan. 

Kalojen sanotaan olevan viimeinen eläinradan merkki, se missä kaikki aikaisemmat ongelmat ja riippuvuudet aineelliseen elämään viimeistellään tai päästetään irti (uhrataan) valmistautumisena seuraavaan sykliin. Pohjoisella pallonpuoliskolla missä astrologia kehittyi, kalojen loppu on talven loppu, kun maa valmistautuu kantamaan uutta siementen kasvua keväällä, sen jälkeen kun kasvit ovat näennäisesti "kuolleet" talven aikana. Kuten Kristus kuoli aineellisessa mielessä ja ylösnousi hengessä pääsiäisenä, niin on maa "ylösnoussut" kun aurinko jättää kalojen viimeisen merkin ja astuu oinaan ensimmäiseen merkkiin keväällä uutta syntymän, kuoleman ja uudestisyntymän kierrosta varten.

Oinaan aika

Vanhassa testamentissa, joka merkittiin muistiin Oinaan aikana (kaloja edeltävä merkki, koska "päiväntasausten prekessio" luo aikakaudet taaksepäin eläinradan konstellaatioiden kautta), on monia viittauksia karitsan tai pässin uhraamiseen. Jeesus Kristus käytti usein symbolista viittausta "karitsaan" opetuksissaan ja vertauksissaan. 

 Härän aika

Toisessa Mooseksen kirjassa on kertomus Mooseksesta, joka tulee alas vuorelta kymmenen käskyä sisältävien kivitaulujen kanssa, ja huomaa että hänen kansansa on tehnyt kultaisen "vasikan" ja palvoivat sitä pakanajumalana. Vasikka on nuori "härkä", ja vasikka oli aikaisemman uskonnon, mithralaisuuden, symbolinen hahmo, joka kukoisti härän aikana. Härän aika edelsi oinaan aikaa, kuten mithralaisuus edelsi juutalaisuutta. Baalin härkäkultti Mesopotamiassa on viittaus toisessa Mooseksen kirjassa. Muissa vanhoissa kulttuureissa härkä liitettiin Minotaurukseen Kreikassa (Minoalla), Nandiin Intiassa ja Apikseen Egyptissä.

Joulu eli Saturnalia?

On tunnettu tosiasia, että alkuperäinen juhla joka ympäröi talvipäivänseisausta, oli pakanallinen juhla nimeltään Saturnalia, ja kristinuskoon kääntyneet pakanat olivat vastahakoisia luopumaan vuotuisesta juopotteluviikostaan, huolimatta kristittyjen pappien ja paavien toiveista. Se olisi kuin paavi tänä päivänä kehottaisi New Orleansin tai Rio de Janeiron hyviä ihmisiä luopumaan Mardi Gras hulluttelustaan!

Pragmaattisena ratkaisuna katoliset vallanpitäjät päättivät mielivaltaisesti määrätä joulukuun 25. päivän Kristuksen syntymäpäiväksi, jotta ihmiset voisivat yhä viettää Saturnalia-juhliaan, mutta saaden niille kristllisen tarkoituksen. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin - muuta vain nimi ja yritä muuttaa heidän riehakkaat tapansa juhlimaan kohtuullisemmin symbolista auringon uudelleen syntymää.

Talvipäivänseisauksessa päivänvalon aika lakkaa lyhenemästä ("kuolemasta") ja alkaa lisääntyä jälleen. Se on vuoden lyhin päivä. Nykyään me kristityt juhlimme Jumalan Pojan syntymää, joka uhrasi ruumiinsa antaakseen meille iankaikkisen elämän (tai kenties hän tarkoitti opettaa meille, että me olemme henkisiä olentoja, emmekä todella kuole jos ruumiimme kuolee). Muinaisina aikoina pakanat juhlivat meidän aurinkokuntamme auringon symbolista uudelleen syntymää, joka jatkuvasti uhraa itsensä antaakseen energiaa joka ylläpitää kaikkea elämää maan päällä. Kristus viitasi itseensä "Valona"; se näyttää erittäin osuvalta metaforalta. Kaikista symboleista joita ihminen voisi käyttää esittämään Jumalaa tai Kristusta, aurinko on paras valinta; ja se oli monien vanhojen uskontojen valinta, kuten egyptiläisen uskonnon, jossa oli auringon jumala, Ra. Aurinko on suurin asia omassa maailmankaikkeudessamme, paikallisessa  aurinkokunnassamme; se lähettää meille aina valoaan ja lämpöään, joita tarvitsemme elämän ylläpitämiseen, ja se antaa meille jatkuvasti itsestään (sisäisen ydinfission ja siitä seuraavan valo- ja lämpöenerian säteilyn avulla) pyytämättä mitään vastineeksi. Sen luonto on "paistaminen" - lähettää valoaan ja lämpöään kaikille planeetoille ja kaikille kansoille, tekemättä eroa kuka saa sitä ja kuka ei. 

On meidän vapaa valintamme yksilöinä hyväksyä tai torjua lahja, pysymällä valossa tai pysymällä varjossa ja pimeydessä. Tämä kuulostaa hyvin paljon Jumalan ja Kristuksen luonnolta, sellaisena kuin sen käsitämme. Joten aurinko voi palvella erittäin hyvänä symbolina rakastavasta Jumalasta.

Pääsiäisen ajankohta

Pääsiäisen yhteydessä on syytä mainita tässä, että juutalaiset käyttivät kuuta laskeakseen kalenterinsa, ja tänä päivänä kristilliset kirkot yhä määrittävät pääsiäisjuhlan ajan etsimällä "merkkejä" kuusta - siinä mielessä että joka vuosi pääsiäinen asettuu sunnuntaiksi joka seuraa ensimmäistä uutta kuuta huhtikuussa ("uusi kuu" on auringon ja kuun konjunktio, s.o. ne näyttäytyvät samalla pituusasteella taivaalla, joka merkitsee, että kuu on maan ja auringon välissä, eikä siten heijasta valoa vaan näyttää "pimeältä"). Se on astrologian käyttämistä, eikö vain? Ja kun kristityt johtajat tekevät valmistuksia pääsiäiseen liittyviä uskonnollisia riittejä ja juhlia varten, he eivät "ennusta" että nämä tapahtuvat tiettyyn aikaan tulevaisuudessa, joka on määritelty tarkkailemalla näiden kahden taivaan kappaleen liikkeitä?

Saatettaisiin olettaa että tämä on pelkästään yleisen kalenterimme käyttämistä, kuten käytämme sitä suunnitellaksemme monia tulevaisuuden tapahtumia, mutta mikä yleensä jätetään huomiotta on se, että meidän kalenterimme itsessään on luotu heijastamaan vastaavuutta auringon näennäisen liikkeen läpi eläinradan ja vuoden ajan (s.o. päivämäärän) välillä. Se on "aurinkokalenteri", erilainen kuin vanha heprealainen kuukalenteri. Sitä mitä me kutsumme "vuodeksi", merkkaa auringon paluu samaan pisteeseen eläinradalla.

Kuten sanotaan 1 Moos.1:14, Jumala loi tähdet "merkeiksi" ja myös "vuosia ja hetkiä" varten. Aina kun käytämme kalenteria joka perustuu kuun tai auringon kiertoon, me käytämme myös astrologiaa - sillä astrologia on tutkimusta vastaavuuksista vaeltavien tähtien (aurinko, kuu ja planeetat) ja ihmiskokemuksen välillä.

Israelin kaksitoista heimoa

Raamattu on täynnä astrologista symboliikkaa. Jerusalemissa oli kaksitoista porttia, jotka vastasivat Israelin kahtatoista heimoa, jotka vuorostaan vastasivat kahtatoista astrologista merkkiä. Jotain todistetta tästä löytyy kuolevan Jaakobin sanoista pojalleen 1 Moos.49 jossa hän vertaa kutakin lastaan eläinradan merkkiin määritellessään kahdentoista heimon tulevaisuuden; Härkä=Isaskar, kaksoset=Simeon/Leevi, rapu=Benjamin, vaaka=Asser, neitsyt/skorpioni=Dan, jousimies=Joosef, kauris=Naftali, vesimies=Ruuben, kalat=Sebulon. Jos neitsyt erotetaan skorpionista, mystikot ovat liittäneet neitsyen merkin Dinaan, Jaakobin ainoaan tyttäreen. Eräässä profeetallisessa unessa Jaakobin yhdestoista poika, Joosef, näki yksitoista muuta "tähteä" kumartamassa kahdettatoista, joka oli hänen "tähtensä".

Esim. "Juudan leijona" on viittaus leijonan merkkiin, joka liitettiin Juudan heimoon. 

Jeesuksen kaksitoista opetuslasta voidaan myös esittää kahdentoista merkin ominaisuuksin...

Opetuslasten merkit

OINAS/PIETARI

Pietarin, joka tunnetaan myös Simonina tai Keefaksena, sanotaan olleen Oinas. Hyvin energinen ja tulinen. Hän oli suuri johtaja, kuten Oinakset yleensä ovat. Uuden kirkon perustajana hänet nähdään yhä katolisuudessa kirkon johtajana, kaikkien paavien ollessa hänen seuraajiaan. Jos seuraat häntä läpi Raamatun, näet että hän oli impulsiivinen ja muutti mieltään auliisti. Hänellä sanotaan olevan Jumalan antama auktoriteetti päättää kuka voi astua taivaan porteista. Kun Juudas petti Herran ja papit tulivat pidättämään Jeesuksen, Pietari oli impulsiivinen opetuslapsi, joka välittömästi sivalsi irti palvelijan korvan. Vaikka Jeesus oli varoittanut Pietaria ennalta, että hän tulisi kieltämään tiedon tuttavuudestaan, saatikka Herran opetuslapseudesta, Pietari väitti vastaan. Kuitenkin kun häneltä kysyttiin

"Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas... Joh.18:25-27

Pelastaakseen kasvonsa, paljolti kuten Oinas, hän kielsi tuntevansa Jeesuksen vaikka kysymys toistettiin.

HÄRKÄ/SIMON

Härkä oli Simon Kiivailija. Paljolti kuten se maamerkki johon hänet liitetään, hänen huoltaan olivat raha ja omaisuus. Simon oli suorapuheinen ja määrätietoinen kieltäytyessään maksamasta veroja Keisarille, vaikka Jeesus opetti:   

"Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Matt.22:21

Hänet tunnetaan Simon "Kiivailijana", jonka yleisesti ajatellaan olleen jäsen juutalaisessa Seloottien ryhmässä, poliittisessa ryhmässä, joka tunnetaan roomalaisen hallinnon vastustamisestaan. Kuten useimmat Härät, hän suosi turvallisuutta ja vaurautta. Simon tunnettiin materialistisesta käyttäytymisestään. Tyypillinen Härkä uskoo toisten yrittävän hyötyä hänestä, ja harvoin muuttaa mieltään mistään, kun on kerran määrittänyt mielipiteensä. Simon ei eronnut tästä.

KAKSOSET/JAAKOB

Jaakob nähdään Kaksosina. Suurenmoisena puhujana hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan saarnaaja. Kaksoset on merkki, joka tunnetaan siitä että sillä on niin sanotusti kahdet kasvot. Jaakob täyttää tämän. Jotkut uskovat, että hän kirjoitti Jaakobin kirjeen ja näkevät hänet yhtenä Jeesuksen neljästä veljestä. Toiset väittävät hänen olleen velipuoli, koska Neitsyt Marialla ja Isä Jumalalla oli vain yksi lapsi. Kaikki muut olisivat puolisisaruksia. Roomalaiskatolinen Kirkko lausuu, että hän on pelkästään Jeesuksen serkku, että Messiaalla ei ollut sisaruksia. Silti toiset uskovat hänen olleen Joosefin lapsi edellisestä avioliitosta. Ja vielä toiset eivät lainkaan näe sellaista yhteyttä, sanoen hänen olleen Alfeuksen, Kristuksen opetuslapsen poika. (Alfeuksen sanotaan olleen myös Leeviksi kutsutun Matteuksen isä)

Uskollisena merkille, johon hänet liitetään, Jaakobilla on monia identiteettejä tai persoonallisuuksia. Ja jos hän todella kirjoitti Jaakobin kirjeen, hän on vakuttava sanoissaan, kuten ovat useimmat Kaksoset.

"Kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee." Jaak.1:8 

RAPU/ANDREAS

Andreaksen, Pietariksi kutsutun Simonin veljen, kalastajan, ajatellaan olleen Rapu. Yksineläjä, kotikissa, riippuvainen perheestään. Kohdatessaan Messiaan Johannes Kastajan seuraajana, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli jakaa uutinen veljensä kanssa. 

Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan!" -- se merkitsee: Voidellun. Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Joh.1:41-42

Paljolti kuten Ravun merkki, Andreas ei ollut se joka johtaa. Jeesus kehotti häntä,  "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." Matt.4:19 Andreas oli joukon myötätuntoinen opetuslapsi. Ravut nähdään äiteinä, herkkinä miehinä, eläinradan kesyinä olentoina. Heillä on vahva sitoutuminen tai uskollisuus, jota he tuntevat olevansa velkaa perheelleen, yhtä hyvin kuin kaikille muillekin. Aina huolissaan kaikkien muiden hyvinvoinnista. 

LEIJONA/JOHANNES

Leijona on Johannes. Rakastettu. Johannes nähdään varhaisen Kirkon johtajana, ja hänen sanotaan kirjoittaneen hyvin monet Uuden testamentin kirjoista, sisältäen Johanneksen evankeliumin, Johanneksen kirjeet 1, 2 ja 3, kuten myös Ilmestyskirjan. Paljolti kuten Leijona, hän niin sanotusti ihannoi valokeilassa olemista. Kun hän kirjoittaa itsestään kirjoissaan, hän sisällyttää ylistystä ja jotakuinkin mahtailee, kuten Leijonat yleensä tekevät. Johannes kirjoitti hyvin yksityiskohtaisen kertomuksen taivaasta Ilmestyskirjassa, eläviä yksityiskohtia. Leijonat tunnetaan vieraanvaraisuudestaan puutteenalaisia kohtaan, eikä Johannes ollut yhtään vähempää. He menestyvät rakkaudessa ja ihailussa ja voittajana olemisessa. Johannes kirjoittaa että hän oli opetuslapsi jota Jeesus rakasti. 

Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. Joh.13:23

Kuka paremmin voisi näin väittää, kuin hän itse, koska hän kirjoitti Johanneksen evankeliumin?

NEITSYT/FILIPPUS

Filippus, Neitsyt, ajattelija, aina suunnittelemassa ja tiedustelemassa. Haluten tietää enemmän. Filippukselle uskotaan Jeesuksen esittely Natanaelille. Neitsyet ovat hyvin tunnettuja aiheiden syvällisestä tutkimisestaan, tutkimuksesta ennen sitoutumista. 

 Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." Joh.1:45

Filippus tiesi että Messiaasta tehdyt viittaukset, kuten kuka tahansa Neitsyt tietäisi, ennen esittelyä tietävät toisille esiteltävän henkilön luotettavuutta. Neitsyet ovat erittäin huolissaan - yleisesti ottaen - yksityiskohdista. Jos he puhuvat mistä tahansa aiheesta, voi olla varma että he ovat tutkineet sitä mistä puhuvat kattavasti. Neitsyeiden tieto ei ehkä ole laaja, mutta kaivo ulottuu syvälle.

VAAKA/NATANAEL

Natanael tai Bartolomeos oli Vaaka. Vaaoilla sanotaan olevan huumorintajua ja ilmaisevan itseään parhaiten tahdittomien puheidensa avulla. Natanaelin ensimmäinen vastaus, kun hänelle kerrottiin Jeesus Nasaretilaisesta, oli skeptinen:  

"Nasaretistako? Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Joh.1:46

Vaa'at tunnetaan siitä että heillä on hyvin selvät ja määritellyt mielipiteet ja viehättävä seurallisten kykyjen lahja. Bartolomeukseksi kutsuttu Natanael tunnettiin myös vakuuttavana evankelistana. Vaa'at kykenevät olemaan reiluja johtajia löytäessään aatteen, ja he ovat hyvin manipulatiivisia yrittäessään saada toiset seuraamaan heitä. He saattavat olla ajoittain määräileviä, mutta Vaa'at yleensä kykenevät saamaan toiset näkemään heidän puolensa kaikesta, aivan kuten oli Natanaelin laita.

SKORPIONI/TUOMAS

Epäilevä Tuomas, jota kutsutaan Didymukseksi, kuvataan Skorpionina. Kuten Skorpionin merkki johon Tuomas liitetään, hän oli hyvin epäileväinen opetuslasten kertoessa Jeesuksen ylösnousemusta seuranneesta ilmestymisestä, koska hän ei ollut paikalla. Tuomas sanoi, että hän voisi uskoa tarinan ainoastaan jos voisi asettaa sormensa Jeesuksen kylkeen. Skorpionit ovat hyvin samanlaisia, vaatien todisteiden koskettamista jotta heistä tulisi uskovia. 

"Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Joh.20:25

Kun todisteet on annettu, he ovat järkkymättömiä ja varmoja uskollisuudessaan, koskaan horjumatta päämäärästään tai uskostaan. 

JOUSIMIES/JAAKOB

Jaakob, Sebedeuksen poika, on Jousimies. Yhdessä muiden tulimerkkien, Pietarin (Oinas) ja Johanneksen (Leijona) kanssa, hänet tunnetaan yhtenä kolmesta varhaisen Kirkon suuresta johtajasta. Tulimerkit ovat yksittäin suuria johtajia, mutta kolme yhdessä on pysäyttämätön voima, kuten olivat nämä kolme miestä. Kuten useimpien Jousimiesten laita, Jaakob rakasti matkustamista ja vaistonvaraisuutta. Rehellisyys ja oikeamielisyys olivat pyhiä hänelle, ja hänellä oli suuri äly. Jaakob oli kahdentoista ensimmäinen marttyyri, kuningas Herodes Agrippan kuolemaan tuomitsemana, kuollen sen puolesta mihin hän uskoi. Jousimies ei muuta uskomuksiaan pelastaakseen oman nahkansa; hän on rehellinen ja järkkymätön, välittämättä hinnasta hänelle itselleen tai muille. Eräänä uskollisimmista merkeistä, Jaakob oli myös uskollinen Jeesukselle. 

Jaakob...tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen." Mark.10:35

KAURIS/MATTEUS

Veronkerääjä Matteus, joka tunnetaan Leevinä, nähdään Kauriina. Matteuksella sanotaan olleen poliittinen paikka roomalaisessa hallinnossa. Kauriit yleensä kuvataan ylpeinä olentoina, auktoriteetteja kunnioittavina ja työteliäinä, oli työ mitä tahansa. Matteuksella oli halveksittu verojen kerääjän työ, ja kuitenkin hän kantoi sitä suurella kunnialla. Jos halutaan paras mies hommaan, sellainen joka on järjestelmällinen ja realistinen, etsi Kaurista. Kauriit eivät ole koskaan tyytyväisiä hyvin tehtyyn työhön, sen täytyy olla täydellistä. Vaikka he pitävät vallan ja statuksen asemassa olemisesta, he eivät halua tulla nähdyiksi kuuluisina. Matteus oli paljolti kuten Kauris tässä suhteessa. Kauriit nähdään myös joskus kaksinaamaisina, tyynesti uskoen yhtä ja toimien toisin. Vaikka Matteus oli jäsen roomalaisessa hallinnossa, joka haastoi Jeesuksen, hän oli myös Herran seuraaja. 

VESIMIES/TADDEUS

Vaikuttavat astrologit ajattelevat Taddeuksen, jota kutsuttiin Juudakseksi, olleen Vesimies. Vesimies on epävarmuuden, uteliaisuuden, toisten tahdittomalla ja tylyllä tavalla kyseenalaistamisen kiinteä ilmamerkki. Viimeisellä ehtoollisella Taddeus kyseenalaisti Jeesuksen:

"Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?" Joh.14:22

Vaikka Vesimies saattaa tarjota uskollista ystävyyttä, kuten Taddeus, hän kyseenalaistaa oman voittonsa. He eivät ole  taistelijoita, eivätkä halukkaita taistelemaan sen puolesta mihin uskovat. He paljon mieluummin muuttaisivat mielipiteensä seistäkseen joukon mukana. 

KALAT/JUUDAS

Viimein meillä on Juudas Iskariot, Kalat. Kolmestakymmenestä hopeakolikosta Juudas kavalsi ystävänsä ja Herransa Jeesuksen. Ja kuten Kalat, kun kaikki oli sanottu ja tehty, hän masentui ja luopui elämästään. Kalat tunnetaan myös ujoudesta ja vetäytyneisyydestä, yleisesti ottaen, menettäen kosketuksen todellisuuteen. Kun hän istui Jeesuksen kanssa viimeisellä ehtoollisella, Jeesus sanoi että yksi kahdestatoista oli pettävä hänet. Ja vaikka Juudaksella oli hopeakolikot maksuna petoksesta hallussaan, hän silti kyseli kuka kavaltaja olisi. 

Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" Matt.26:25

Kahden kalan symboli, jotka edustavat eläinradan Kalojen merkkiä, osoittaa että heillä on kyky joko vajota tai uida. Selvästi Juudas valitsi vajota alempiin syvyyksiin ja myöhemmin teki itsemurhan. Mikä mielenkiintoista, kaikki evankeliumit mainitsevat hänen kavalluksensa, niin suuresti järkyttävä se oli heille. Ei jotain jonka voisi helposti jättää huomioonottamatta. Voidaan ainoastaan kuvitella Juudaksen itsensä tuntemaa nöyryytystä, tarpeeksi suurta ajamaan hänet pisteeseen, missä hän tunsi ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsensä. 

MARIA JA KOLMINAISUUS

Jotkut astrologit ovat verranneet Kuun symboliikkaa Mariaan, Neitsyt Äitiin. Kuun sanotaan olevan tunteet, reaktio joka sinulla on ennen kuin ajattelet tapahtumaa läpi. Tiedemiehet tutkivat yhä Kuun vaikutusta vuoroveteen, hedelmällisyyteen, kuukautisiin ja rikoksiin. 

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ollessa yhtä Kolminaisuuden piirissä, liitän Kolminaisuuden Aurinkoon. Monien vuosisatojen ajan astrologit uskoivat kaikkien planeettojen kiertävän Maata, ikään kuin Maa olisi Itse. Nykyaikainen astrologia näkee Maan yhä Itsenä, vaikka 1600-luvulta lähtien olemme tienneet että taivaan kappaleet kiertävät aurinkoa. 

LÄHTEET:

 Stars for signs: Astrology in the Christian Bible; (c)1998-2004 by Michael Star

  Christian Astrology...The Signs of the Disciples by Tiara Starr ; © 2001 Astarotology, Inc. All Rights Reserved

		Ks. myös: Tähtiviisaus - Astrosofinen kalenteri Simplified Scientific Astrology by Max Heindel Esoteric Astrology: A Treatise on the Seven Rays Volume III  by Alice A. Bailey (pdf)

PASTORI HEATHER GILMOUR: YLÖSNOUSSUT AJATTELU

Pääsiäisen ohittaminen jättää meille ratkaisevan kysymyksen, missä määrin olemme päästäneet sisään tämän vuodenajan henkisen impulssin. Kysymys on: onko minulla ylösnousemusta edeltävä tietoisuus vai ylösnousemuksen jälkeinen tietoisuus?

Historiallisessa merkityksessä me kaikki kuulumme ylösnousemuksen jälkeiseen aikakauteen: Kristuksen kuolema ja ylösnousemus aikaan sai dramaattisen muutoksen maassa ja ihmisen evoluutiossa, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Mutta yksilöinä me voimme yhä elää niin kuin ylösnousemusta ei olisi tapahtunut.

Luukas sanoo Apostolien tekojen alkujakeissa, että Kristus "kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille (opetuslapsille) neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta" (Apt.1:13). Nuo neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen välissä, aika jota kutsumme mystiseksi väliajaksi, teki opetuslapset kykeneviksi liikkumaan eteenpäin vanhasta ajattelustaan ja ymmärryksestään ylösnousemuksen jälkeiseen tietoisuuteen. Pohtiessamme heidän kokemustaan, näemme kuinka myös meidän ajattelumme voi muuttua.

Erilainen havaintokyky
Ruumis, jossa Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, ei ollut samanlainen kuin ruumis, jonka he olivat tunteneet ennen ylösnousemusta. He eivät aluksi tunnistaneet häntä, kun hän tuli heidän luokseen. Maria luuli häntä puutarhuriksi. Opetuslapset Emmauksen tiellä eivät tunteneet häntä ennen kuin hän mursi leipää heidän kanssaan. Opetuslapset, jotka kalastivat Galileassa, eivät erottaneet kuka kutsui heitä rannalta. Hän saattoi kadota ja ilmestyä heidän edessään tavalla, mihin fyysinen ruumis ei kykenisi.

Tapa, jolla Kristus oli läsnä opetuslasten kanssa noina neljänäkymmenenä päivänä, erosi tavasta, jolla hän oli ollut heidän kanssaan aiemmin. Hänen läsnäolonsa oli todellinen, mutta ei tavanomaisessa fyysisessä hahmossa. He havaitsivat hänet pikemmin kuin näkivät. Voisimme sanoa, että he kokivat hänen läsnäolonsa, ei fyysisin aistein, vaan henkisin aistein.

Tavanomainen tietoisuus luottaa fyysisiin aisteihin ja mitä ne paljastavat mielelle ulkoisestaja sisäisestä maailmastamme. Tämä johtaa rationaaliseen ajatteluun, joka on luonteenomaista jokapäiväiselle elämällemme. Ylösnousemuksen jälkeinen ajattelu perustuu todellisuuden havaitsemiseen, joka ylittää aistit. Tämän tietoisuuden merkki on henkinen eli ylösnoussut ajattelu.

Käsitteistä todellisuuteen
Luukas sanoo, että kun Kristus ilmestyi opetuslapsille noiden neljänkymmenen päivän aikana, hän puhui Jumalan valtakunnasta. Tämä ei ollut uusi sanoma. Markus kertoo meille, että Kristus aloitti vaikutuksensa saarnaamalla, "Jumalan valtakunta on tullut lähelle" (Mark.1:15). Hän kertoi monia vertauksia valtakunnasta, ja opetuslapsille hän sanoi, "teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus". Oli heidän etuoikeutensa tulla johdetuksi ymmärrykseen valtakunnan mysteereistä. Kristuksen maisen vaikutuksen aikana he olivat kuitenkin kykenemättömiä tekemään tämän suuren etuoikeuden omakseen.

"Ette käsitä tätä vertausta", hän sanoi kun he kysyivät häneltä kylväjä-vertauksen merkitystä. "Kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?" Ja toisessa tilanteessa hän sanoi heille, "ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä?" Hän kutsui heitä "sydämeltä paatuneiksi" heidän kyvyttömyytensä tähden tarttua heille esitettyyn totuuteen. Joten vaikka heidät oli valittu totuuden vastaanottajiksi, he eivät vielä ymmärtäneet sitä.

Ei ollut kyse siitä, etteivätkö he ajatelleet mitä Kristus sanoi. Heidän mielensä olivat täydessä puuhassa heidän kuunnellessaan hänen sanojaan ja vaivatessaan päätään niillä, sillä totuus oli tässä vaiheessa heille älyllinen käsite. He keskustelivat hänen sanoistaan keskuudessaan. Joskus he tavoittivat johtopäätöksiä, jotka näyttivät heistä oikeilta, ainoastaan saaden Kristuksen ylittämään heidän suuressa arvossa pitämänsä huomiot, paljastaen heidän erehdyksensä.
Ylösnousemusta edeltävälle tietoisuudelle totuus kuuluu älylle. Henkisellä polulla me vastaanotamme uusia käsitteitä ja ajatuksia, jotka kiihottavat mieltämme. Rationaalinen mielemme tekee sitten ylitöitä yrittäen sovittaa mitä sanottiin täällä ja mitä sanottiin tuolla. Keskustelemme toisten kanssa mitä tämä voi merkitä. Luomme mallejamme siitä kuinka asiat ovat ja tulemme ratkaisuihin, jotka meistä näyttävät sopivilta, kuitenkin voiden olla hyvin kaukana totuudesta. Kristuksen täytyy sanoa meille, "ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Ajatteletteko vielä maisin ehdoin? Ettekö ole vielä oppineet erottamaan totuutta?".

Opetuslapsille tämä älyllinen vaihe oli välttämätön aste heidän oppimisessaan. Sanat, jotka Jeesus puhui, vaikka eivät täysin ymmärrettyinä, astuivat sisään heihin. Tuo siemen kantaisi vähitellen hedelmää - ylösnousemuksen jälkeen. Kurkottaessamme kohti suurempaa tietoisuutta, meidän niin ikään täytyy vastaanottaa opetuksia sisäämme, usein vähäisellä ymmärryksellä. Meidän täytyy ajatella niitä. Meidän täytyy vaivata päätämme niillä. Johtopäätökset joita vedämme tällä kertaa, ovat usein erheellisiä, ja jos luulemme todella ymmärtävämme, olemme väärässä. Siemen kantaa hedelmää, mutta ei vielä. Ei ennen kuin astumme ylösnousemuksen jälkeiseen tietoisuuteen, ei ennen kuin totuudesta on tullut enemmän kuin älyllinen käsite.

Ennen ylösnousemusta opetuslapset tiesivät mitä Kristus oli sanonut; ylösnousemuksen jälkeen he ymmärsivät hänen sanojensa sisäisen merkityksen. Me ymmärrämme varsin hyvin eron näiden kahden lajin tietämisen välillä. Me luemme tai kuulemme jotain, ja se istuu johonkin tietoisuudessamm, kunnes aika on kypsä meidän ymmärtää se. Sitten jotain tapahtuu elämässämme, joka valaisee nuo sanat meille, ja me sanomme, "nyt minä tiedän mitä se merkitsee." Siemen on kantanut hedelmänsä.

Tämä oli opetuslasten kokemus noiden neljänkymmenen päivän aikana. Kristuksen sanoista tuli enemmän kuin ajatuksia ruokkimaan heidän mieltään. Niistä tuli elävä ja mahtava voima heidän sisässään.

Uusi kokemus Kristuksesta
Ylösnoussut ajattelu muuttaa myös ymmärryksemme Kristuksesta. Kristuksen maisen vaikutuksen aikana opetuslapset vastaanottivat vihjeitä siitä, kuka hän oli. Pietari teki suuren ilmoituksen, "sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Ja Jeesus vastasi, "autuas olet sinä...sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut", mutta Pietari ei voinut täysin käsittää oman ilmoituksensa epäsuoraa sisältöä. Seuraavassa henkäyksessä hän näytti, ettei hänen ymmärryksensä Kristuksesta ollut tarpeeksi laaja sisältämään mahdollisuutta Kristuksen kuolemasta. Hän sanoi, "Herra, älköön se sinulle tapahtuko", ja Kristuksen täytyi nuhdella häntä.

Kun elämme ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa, seuraamme itse tekemäämme Kristusta. Huolimatta kiusaavista ilmestyksistä ja välähdyksistä siitä kuka Kristus on, ajattelumme on yhä maisten käsitteiden sitoma. Meillä on omat tulkintamme, omat mielikuvamme ja käsitteemme hänestä. Nämä rajoittavat hänen tuntemistamme. Mutta kun havaitsemme hänet hänen ylösnousseessa elämässään, eteerisessä hahmossaan, nuo käsitteet hänestä antavat tilaa tiedolle.

Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset havaitsivat sen olennon äärettömyyden, jonka kanssa he olivat kulkeneet kolme vuotta. Tätä Kristusta ei voinut mieli rajoittaa. Tehtävässään heille hän sanoi, "minulle on annettu kaikki valta (exusia) taivaassa ja maan päällä" (Matt.28:18). Noiden niin läheisesti maahamme ja sen evoluutioon liittyneiden korkeiden olentojen, Exusiaiden voima, teki työtä hänen kauttaan. Opetuslapset kokivat hänet elähdyttävänä läsnäolona heidän kanssaan ja kosmisena olentona, jossa, kuten Paavali sanoo, kaikki asiat pysyvät yhdessä.

Uusi ymmärrys Jumalan päämäärästä
Ennen ylösnousemusta opetuslapset ajattelivat, että Kristus pelastaisi juutalaisen kansan ja perustaisi maallisen valtakunnan. Hän yritti selittää heille, ettei hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta, ja että hänen täytyy kuolla ja nousta jälleen, mutta he eivät voineet käsittää sitä. Pitkäperjantain tapahtumat jättivät heidän unelmansa ja odotuksensa raunioiksi.

Ylösnousemuksen jälkeen he havaitsivat, että lunastustyö oli paljon suurempi kuin he olivat kuvitelleet. Heidän toivonsa raunioista syntyi uusi näky. Se ulottui kauas yli juutalaisen kansan. Kristuksen tehtävä opetuslapsille oli, "menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (Mark.16:15). Varhaisemmat versiot kääntävät tämän "jokaiselle olennolle", mutta teksti ei sano niin - se on koko luomakunnalle. Ei vain jokaiseen henkilöön, vaan koko luomakuntaan vaikuttaa Kristuksen teko, ja ne niittävät siitä hyötyä. Paavali ymmärsi tämän sanoessaan, "sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä...itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen" (Room.8:19-21).

Ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa me olemme seurakunnallisia näköalaltamme, huolissamme omasta ja meille läheisten hyvinvoinnista ja pelastuksesta. Kun ylösnousseen ajattelun kautta havaitsemme Jumalan päämäärän meitä ja maailmaa varten, näkökykymme pienuus katoaa ymmärrykseen, että olemme osa yhtä suurta ykseyttä, joka kulkee kohti vapautta ja täydellisyyttä.

Uusi voima
Pian sen jälkeen kun hän oli kutsunut heidät, Kristus lähetti opetuslapset saarnaamaan ja parantamaan ja saamaan vallan yli demonien. He palasivat riemuissaan menestyksestään, mutta se ei säilynyt. Myöhemmin oli epäonnistumisia. Isä tuli Kristuksen luo pyytämään häntä ajamaan mykän ja kuuron hengen pojastaan, kun opetuslapset eivät kyenneet auttamaan. Jälkeenpäin opetuslapset sanoivat, "miksi emme voineet tehdä sitä?" Heille oli annettu valta, mutta he eivät osanneet käyttää sitä. Jotakin puuttui. Eläessämme ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa, pimeyden ja negatiivisuuden voimat voittavat meidät usein, ja me koemme itsemme voimattomiksi. Kuitenkin tiedämme, että näin sen ei pitäisi olla.

Markus kuvaa ylösnoussutta Kristusta sanomassa:

Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. (Mark.16:17)

Näissä sanoissa on ehdoton vakuutus, että opetuslapsilla olisi tarvittava voima voittaa kaikki negatiiviset vaikutukset. Kun ajattelumme on ylösnoussut, me koemme Kristuksen voiman sisimmässämme aina vahvempana kuin mikään muu voima jonka kohtaamme. Me voimme ottaa vastaan valtamme hänen nimessään.

Ajattelu sydämellä
Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset oppivat lakkaamaan etsimästä ketään toista saamaan valtakunnan toteutumaan heille, ja he oppivat havaitsemaan sen omassa sisimmässään. Ylösnousemus osoitti heille, että Kristus oli voittoisa kuoleman voimien ja mahtien yli; he näkivät hänessä ensi hedelmät, lupauksen siitä, mitä he jonakin päivänä olisivat - Jumalan poikia ja Kristuksen kanssaperillisiä.

Tämä ei ollut pelkkää mielen harjoitusta. Se oli näky, joka vangitsi heidän olemuksensa. Opetuslapset, jotka kulkivat hänen kanssaan Emmauksen tiellä, sanoivat, "eikö sydämemme ollut meissä palava?" Palava sydän on merkki ylösnousemuksen jälkeisestä tietoisuudesta.

John Wesley kasvatettiin kirkossa, koulutettiin teologiassa, vihittiin papiksi Englannin kirkossa ja hänestä tuli lähetyssaarnaaja Pohjois-Amerikkaan. Hän epäonnistui pappeudessaan ja palasi Englantiin täynnä epäilyjä ja pelkoja ja etsien jotain todellisuutta uskonnossaan. Eräänä yönä, pienessä kokouksessa Aldersgate Streetillä, Lontoossa, hänen sydämensä "lämpeni oudosti". Hän koki elävän, ylösnousseen Kristuksen hengen vapauttavan hänet. Tuo tuli lähetti hänet saarnaamaan Kristusta tavallisille ihmisille, köyhille ja alhaisille, läpi Englannin. Hengen suuri liike, joka oli seurauksena, säästi Englannin Ranskan kärsimältä veriseltä vallankumoukselta. Wesleyn voimattomuudesta tuli voimallisuus kun Kristuksen henki virtasi hänen lävitseen, kun siitä mitä hän tiesi päässään, tuli totta hänen kokemuksessaan.

Niin kauan kuin Kristuksen opetukset pysyvät käsitteinä mielessämme, me elämme ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa. Mutta kun sydämiämme lämmittää hänen sisäisen läsnäolonsa kokeminen, ajattelumme ja tunteemme yhdistyvät sisäisessä tietämisessä joka muuttaa meidät. Sitä merkitsee elää ylösnousemuksen jälkeisessä tietoisuudessa.

Kuten pastori Mario Schoenmaker (The Independent Church of Australia-kirkon perustaja; katso esittely ja linkki sivulla Resurget Sol Fugiens) sanoo kirjassaan Uusi Selvänäkö (The New Clairvoyance):

Henkilö, joka on nähnyt ylösnousseen Kristuksen eteerisessä, ei enää kulje pimeydessä, uskon kyvyn johdattamana, vaan nyt hän kulkee valossa joka virtaa elävästä Kristuksesta. Usko tulee muuttumaan sisäisen tietämisen valoksi. Silloin aurinen kenttä tulee olemaan loistava Kristuksen säteilyn kanssa, ja värien värähtely ilmaisee hänen elämäänsä. Silloin hänen sanansa ovat täyttyneet: "Te olette maailman valo" (Matteus 5:14).