Tutkimus Adyarin yrityksestä väärentää Kristuksen paluu.
Alkuperäinen engl. kirjoitus: www.esoteric-philosophy.com
Artikkeli julkaistiin ensimmäisenä "Fohat" -lehdessä Kanadassa, syksyllä 2007.
[Avataara = jumalan inkarnaatio hindulaisuudessa]
[Avataara = jumalan inkarnaatio hindulaisuudessa]
"Edellisenä yönä minulle näytettiin lintuperspektiivistä näkymä teosofisista seuroista. Näin muutaman luotettavan teosofin kuolinkamppailussa maailman kanssa yleensä, ja toisten - nimellisten mutta kunnianhimoisten - teosofien kanssa."
H.P.Blavatsky kirjeessä William Q. Judgelle
 |
| Jiddu Krishnamurti |
On totta, että koskien odotettua Kristuksen paluuta, H.P. Blavatsky oli selittänyt selvin sanoin:
"Kaksi asiaa tulee selväksi kaikille (...): (a) 'Kristuksen tuleminen' merkitsee CHRISTOKSEN läsnäoloa uudistetussa maailmassa, eikä lainkaan 'Kristus' Jeesuksen tosiasiallista ruumiillista tulemista; (b) Kristusta ei tule etsiä sen paremmin erämaasta kuin 'sisäisistä kammioistakaan', ei myöskään minkään ihmisten rakentaman temppelin tai kirkon pyhäköstä; sillä Kristus - todellinen esoteerinen VAPAHTAJA - ei ole ihminen, vaan JUMALALLINEN PRINSIIPPI jokaisessa ihmisessä. Hän joka pyrkii ylösnostamaan hänen omien maisten intohimojensa hänessä ristiinnaulitseman ja hänen syntisen lihansa 'hautaan' syvälle haudatun Hengen; hän jolla on voimaa vierittää sivuun aineen kivi oman sisäisen pyhäkkönsä ovelta, hänellä on ylösnoussut Kristus itsessään. ('Mehän olemme elävän Jumalan temppeli' 2 Kor.6:16)"
Tässä kuten muissakin tapauksissa H.P. Blavatskyn sanat ovat olleet mitä selvimmät. Kuitenkin kuten yleinen sanonta sanoo, "kukaan ei ole niin sokea kuin ne jotka eivät halua nähdä". Adyarin johtajat olivat niin kiireisiä Herra Kristuksen väärentämisessä, että heillä ei ollut aikaa huomioida todellista teosofiaa.
 |
| H.P. Blavatsky |
"Vapaa Katolinen Kirkko" organisoitiin sitten palvelemaan "välineenä" Krishnamurtia, Kristusta. Tähden järjestö oli oleva pääasiallinen messiaaninen organisaatio. Adyarin Teosofinen Seura ja esoteerinen koulu muutettiin avustaviksi välikappaleiksi adventistiselle kokeelle. Uusi Mestarin katekismus oli oleva pieni kirja, "Mestarin jalkojen juuressa", jonka oli nokkelasti kirjoittanut Leadbeater, mutta se esitettiin Adepti-opettajan ohjeiden tuloksena Krishnamurtille, joka oletetusti oli tehnyt muistiinpanoja.
Mary Lutyens, Krishnamurtin läheinen ystävä ja pääelämänkerturi, selostaa kirjansa "The Life and Death of Krishnamurti" ensimmäisessä luvussa että Krishnamurtin kirjoittamat oletetut muistiinpanot ja alkuperäiskappaleet "katosivat". Ainoat alkuperäiskappaleet joita kukaan ikinä näki tuosta hartauskirjasesta olivat ne jotka C.W. Leadbeater kirjoitti koneella. Krishnamurtin saavuttaessa aikuisuuden, hän kielsi olevansa "Mestarin jalkojen juuressa" teoksen kirjoittaja. Kirjasta ei koskaan sisällytetty Krishnamurtin teosten joukkoon. Krishnamurtin säätiöt eivät myy sitä. Kuitenkin Adyarin julkaisijat ovat yhä nimellisesti liittäneet sen kirjoittajaksi "Alcyonen" joka oli Leadbeaterin Krishnamurtia varten luoma pseudonyymi hänen fantasiakirjassaan "The Lives of Alcyone".
Leadbeaterin selvällä tyylillä kirjotettu "Mestarin jalkojen juuressa" toistaa monia hänen väärinkäsityksiään henkisestä polusta. Tämän pienen kirjan väärä kirjailijanimi on yksi johtavista kirjallisista huijauksista "piispa" Leadbeaterin pitkällä kirjallisella uralla. Ensipainoksesta lähtien Adyarin Teosofisen seuran jäsenet ovat asettaneet kirjasen hyvin erityiselle sijalle. Tuhannet teosofit uskovat yhä kyseisen kirjan aitouteen. Harvat heistä ovat lukeneet entisen Adyarin seuran kansainvälisen sihteerin - Ernest Woodin - joka pitkään oli C.W. Leadbeaterin henkilökohtainen avustaja, antamaa todistusta. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Wood kertoo arvostetun nuoren Adyarilaisen teosofin, Hra Subrahmanyamin tarinan. 1910-1911 Subrahmanyam sattui todistamaan paljastavaa keskustelua nuoren Krishnamurtin ja hänen isänsä välillä. Kysyttäessä Subrahmanyamin läsnäollessa "Mestarin jalkojen juuressa" kirjan kirjoittamisesta, Krishnamurti vastasi isälleen telugun kielellä:
"Kirja ei ole minun. He pistivät sen minun nimiini."
Syvästi yllättyneenä Subrahmanyam kertoi dialogista läheiselle ystävälleen Woodille. "Huonot uutiset leviävät nopeasti" yleisen sanonnan mukaan. Niin pian kuin kaikkivoipaa Annie Besantia oli informoitu tosiasiasta, hän kutsui Subrahmanyamin presidentin toimistoonsa. Rva Besant kertoi hänelle että yksinkertaisesti "ei ollut mahdollista" että Krishnamurti olisi ikinä sanonut sellaista. Sitten hän esitti Subrahmanyamille "välittömän sanojensa perumisen vaihtoehdon - tai karkotuksen Adyarista."
Soveltumattomana elämään "virallisesti ihannoitujen kuvitelmien" maailmassa, Subrahmanyam vastusti painostusta. Hän ei perunut sanojaan ja sen tähden hänen täytyi lähteä Adyarista heti ja lopullisesti. Hän palasi kotikaupunkiinsa, ja Wood kertoo että jostain syystä Subrahmanyam "kuoli siellä pian sen jälkeen, ollessaan itse yhä vain vähän enemmän kuin poikanen."
 |
| Niin kutsuttu "Maitreya" |
Ernest E. Wood kirjoittaa "Tähden järjestöstä", joka kasvoi nopeasti maailmanlaajuisesti:
"Tuhannet Teosofisen seuran jäsenet heittäytyvät uuteen liikkeeseen. Jotkut pysyttelivät syrjässä, minä itse heidän joukossaan. Jotkut harvat kritisoivat sitä eri perustein. Yksi tai kaksi julisti mielipiteenään, että Krishnamurti ei osannut tarpeeksi englantia kirjoittaakseen kirjan lauseita. Olin aivan samaa mieltä heidän kanssaan, mutta selitin pulman pois sanomalla itselleni että alkusanat ilmoittivat ettei Krishnamurti ollut kirjoittanut sitä itse - ne olivat hänen Mestarinsa sanoja. Silti säilyi pulma, että Krishnamurti ei olisi osannut yhdistää lauseita ja pilkuttaa niitä niin hyvin. Myöskään hän ei olisi osannut kirjoittaa alkusanoja minun mielestäni. Nämä ongelmat jätin jännitykseen. Me voisimme hyvinkin odottaa josko Opettaja tulisi."
Ernest Wood huomasi että kirja oli liian yksinkertainen ja liian suppea omatakseen sellaista merkitystä sosiaalisena tapauksena. Wood kertoo suorasta keskustelusta, joka hänellä oli Leadbeaterin kanssa:
"Jaoin mielipiteeni - ihastuttava pieni kirja, mutta äärimmäisen yksinkertainen. Olisivatko siihen sisältyvät ohjeet riittäviä tuomaan henkilön 'oikealle Polulle', ensimmäiseen vihkimykseen, jota Rva Besant oli kuvannut kirjassaan? Kyllä, sanoi Hra Leadbeater, ja enemmänkin, täysin toteutettuna nämä ohjeet johtaisivat henkilön itse Adeptiuteen."
Tässä Leadbeater puhui ikään kuin olisi suuri tietäjä. Itse-tärkeyden kuvitelmat olivat niin vahvoja Adyarissa, että muutama vuosi myöhemmin, 1925, Annie Besant tuli ilmoittamaan mitä merkittävimmän tosiasian: hän itse, yhtä lailla kuin C.W. Leadbeater, J. Krishnamurti, George Arundale ja muut, olivat kaikki saavuttaneet adeptiuden ja olivat nyt "viidennen kierroksen Mestareita ja vihittyjä". Jostain syystä kuitenkin pian tämän ilmoituksen jälkeen tuli selväksi että Besant oli kadottanut sekä järkensä että tasapainonsa, kuten Mary Lutyens ja Ernest Wood asianmukaisesti kertovat.
Hra Wood jatkaa kuvaustaan keskustelustaan Leadbeaterin kanssa:
"Huomautin että käsikirjoituksessa oli pari merkillistä seikkaa. Se oli hyvin paljolti Hra Leadbeaterin omaa tyyliä, ja siinä oli joitain lauseita jotka olivat täsmälleen samoja kuin hänen kirjassaan, jonka olimme jo valmistaneet painoon. Hän kertoi minulle toivovansa todellakin että hän olisi kyennyt kirjoittamaan itse sellaisen kirjan. Mitä tulee lauseisiin jotka mainitsin, hän oli yleensä ollut läsnä kun Mestari opetti Krishnamurtia astraaliruumiissaan; hän muisti nämä kohdat..."
 |
| C.W. Leadbeater |
Leadbeater selitti kaiken pois. Mitä Annie Besantiin tulee, Wood kertoo että hän itse päätti otsikon, "Mestarin jalkojen juuressa". Tietenkään siinä iässä Krishnamurti ei ollut kovin kiinnostunut kirjoista tai kirjoittamisesta. Kaikki mitä hänen odotettiin tekevän, oli näytellä nuoren vihityn ja tulevan messiaan ulkoista roolia. Toisaalta, se mitä kirjanen sanoo, eroaa myös hyvin paljon Mestarien opetuksesta. Nti Jean Overton Fuller, englantilainen teosofi, kertoo keskustelusta Nti Lutyensin kanssa:
"Puhuin Mary Lutyensille tästä. Hän kallistui ajattelemaan että rakenne oli hyvin laajasti Leadbeaterin."
Kirjasen sisältö vahvistaa tuon ajatuksen. "Mestarin jalkojen juuressa" kirjasessa sanaa "Jumala" käytetään lukemattomia kertoja. "Jumalalla on suunnitelma", sanoo kirjanen. "Jos kuka tahansa on Jumalan puolella, hän on meidän kanssamme", se väittää. Sen kirjoittaja sanoo: "Sillä SINÄ olet Jumala, ja sinä tahdot ainoastaan mitä Jumala tahtoo." Lisäksi esipuheessa Krishnamurti on pistetty sanomaan: "Nämä eivät ole minun sanojani; ne ovat Mestarin sanoja joka opetti minua."
On tutkimisen arvoista mitä aivan samalla Mestarilla, joka Leadbeaterin mukaan saneli kirjasen Krishnamurtille, oli sanottavana Jumalasta, tunnetussa kirjeessään 10 "Mahatmakirjeissä". Todellinen Adepti sanoo:
"Ei sen paremmin meidän filosofiamme kuin me itsekään usko Jumalaan, vähiten sellaiseen, jonka pronomini vaatii ison H:n." ("Hän" - suom.huom.)
Leadbeater - kirjasen salainen kirjoittaja - pistää kuvitteellisen Mestarinsa sanomaan: "Kuunnelkaa Hänen ääntään, joka on TEIDÄN äänenne." Toisaalta, todellinen Adepti opettaa:
"Jatkuva tunto säälittävästä riippuvuudesta jumaluuteen, jota hän pitää voiman yksinomaisena lähteenä, saa ihmisen kadottamaan kaiken itsenäisyyden ja kannustimet toimintaan ja aloitteeseen. Alettuaan luomalla isän ja oppaan itselleen, hänestä tulee kuin poikanen ja sellaisena hän pysyy vanhuuteensa saakka, odottaen tulevansa käden johdattamaksi elämän pienimmissä yhtä hyvin kuin suurimmissa tapahtumissa."
Leadbeater pistää "Mestarinsa" sanomaan: "Jumala on Viisaus yhtä lailla kuin Rakkaus; ja mitä enemmän viisautta sinulla on, sitä enemmän voit ilmentää Häntä." Kun taas Mahatma kirjeessä 134 Mahatmalta luetaan tämä:
"Usko Jumaliin ja Jumalaan ja muut taikauskot vetävät puoleensa miljoonia vieraita vaikutuksia, eläviä entiteettejä ja voimakkaita vaikuttajia ympärilleen, joiden suhteen meidän täytyisi käyttää enemmän kuin tavanomaista voiman käyttöä ajaaksemme ne pois. Me valitsemme olla tekemättä niin."
Mestari siten selittää että Adeptit voivat hädin tuskin päästä lähelle henkilöitä, jotka uskovat taikauskoihin kuten "Jumalaan tai Jumaliin". Miksi niin syvä kontrasti kahden näkökulman välillä? Itseasiassa C.W. Leadbeater - Krishnamurtin opettaja - oli epäonnistunut opetuslapseudessa pian sen jälkeen kun hänet oli laitettu koeajalle 1880-luvulla. Seurauksena myöhemmin häntä ei koskaan päästetty sisään HPB:n esoteeriseen kouluun niin kauan kuin tämä eli.
Mitä tulee "Jumala-asiaan", siinä ei ole pelkästään kyse "henkilökohtaisesta mielipiteestä". Se liittyy tekniseen ja käytännölliseen asiaan jolla on ratkaiseva merkitys okkultisessa oppimisessa. Uskomus kaikkivoipaan Jumalaan - aivan kuten "rajoittamattoman vallan" kuvitteellisten Adeptien jumaloiminen - on olennainen kohta idealisoidussa versiossa opetuslapseudesta jonka Annie Besant ja Hra Leadbeater loivat messiaanisessa pyrkimyksessään. Heidän mukaansa yksilöllinen autonomia on jätettävä kokonaan sivuun "antaumuksesta". Tässä kuten muissakin aspekteissa he ajattelivat hyvin paljon Vatikaanin pappien tavoin.
Kysymys kysymykseltä "Mestarin jalkojen juuressa" on ristiriidassa todellisen teosofian kanssa. Kirjanen sanoo esimerkiksi, että äärimmäisellä fyysisellä puhtaudella on suuri "okkultinen" merkitys. Leadbeater oli hiukan pakkomielteinen siitä, ja "Mestarin jalkojen juuressa" annetaan seuraava suositus opetuslapseuteen pyrkijöille:
"Ruumis on eläimesi - hevonen jolla ratsastat. Sen tähden (...) sinun täytyy ruokkia sitä oikein ainoastaan puhtaalla ruoalla ja juomalla, ja pitää se aina tarkasti puhtaana, jopa pienimmästäkin likatahrasta. Sillä ilman täydellisen puhdasta ja tervettä ruumista et voi tehdä valmistuksen vaativaa työtä, et kestä sen loputonta kuormitusta."
Muistakaamme sanat "aina tarkasti puhtaana" katsoessamme mitä Mestarit itse sanovat henkilökohtaisesta hygieniasta fyysisellä tasolla. "Mahatmakirjeissä" Adepti selittää Hra Sinnettille:
"Parhaimmat, oppineimmat ja pyhimmät adeptimme ovat 'rasvaisten tiibetiläisten' ja punjabilaisten Singhien heimoista - tiedät että leijona on tunnetusti likainen ja törkeä peto, huolimatta voimastaan ja rohkeudestaan."
Sana "Singh" tässä käytettynä on mystinen/symbolinen nimi jota käyttää sama Mahatma joka kirjoittaa kirjeen. Metaforinen samuus Mahatman ja "leijonien" välillä tulee tosiasiasta, että sanskritissa sana "Singh" merkitsee "leijonaa".
Tästä voimme päätellä että idän adeptit voivat usein olla fyysisesti "rasvaisia" ja "likaisia". Heidän vakinaiset oppilaansa joskus jopa kieltäytyvät esiintymästä puhtaissa vaatteissa, kuten Mahatma kertoo samassa kirjeessä. Itseasiassa eräs hänen cheeloistaan* painokkaasti kieltäytyi toimittamasta kirjettä Alfred Sinnettille, syyn ollessa että HPB oli yksinkertaisesti pyytänyt häntä esiintymään "puhtaammassa henkilökohtaisessa ulkoasussa" jotta ei loukkaisi Hra Sinnettin länsimaisia ennakkoluuloja "likaisia ihmisiä" vastaan. Mestari selittää Sinnettille että oppilas ei hyväksynyt toimimista fyysistä puhtautta suosittelevien ei-oikeutettujen ja kilpailevien lahkojen cheelojen tavoin.
[*Cheela, hindi ja sanskrit, "orja" tai "palvelija"; englannissa uskonnollinen oppilas. - suom.huom.]
Episodi osoittaa että sekä Mestarit että oppilaat kiinnittävät niukasti huomiota kysymykseen fyysisestä puhtaudesta tai likaisuudesta. Se osoittaa myös että todellinen Mestari kokonaan säilyttää oppilaan autonomian, joka sen tähden on ansainnut pitää ja säilyttää omat ennakkoluulonsa fyysistä puhtautta kohtaan. Samassa kirjeessä - sen lisäksi että myöntää cheelansa erehdyksen - Mestari myös tarjoaa länsimaisen esimerkin "pyhästä vastustuksesta" fyysistä puhtautta kohtaan.
"Ennakkoluulo ja kuollut kirjain jälleen. Sillä yli tuhannen vuoden ajan - niin sanoo Michelet - kristilliset pyhimykset eivät koskaan peseytyneet!"
Mikä sitten on todellinen syy, voidaan kysyä, Leadbeaterille suositella sellaista "okkultista fobiaa" kaikenlaista fyysistä likaisuutta vastaan? Esseessään "Toteemi ja tabu" Sigmund Freud tarjoaa meille psykiatrisen selityksen: Sellainen fobia, Freud sanoo, liittyy pakkoneuroosiin: "Kaikkein tavanomaisin näistä pakonomaisista toimista on vedessä peseytyminen (peseytymispakkomielle)."
Todellisuudessa opetuslapseus eli esoteerinen oppiminen on sisäinen prosessi, joka ei ainoastaan säilytä vaan lisää oppijan autonomiaa: ja tämä on aivan vastakkaista sille mitä löytyy "Mestarin jalkojen juuressa" ja muissa Besantin kauden kirjoissa.
Useimpien Adyarin kirjoittajien mukaan halukkaan opetuslapsen pitäisi kehittää totaalinen ja automaattinen kuuliaisuus oletetulle Mestarille. Tämä - he sanovat - täytyy tehdä antaumuksesta. Sellainen itseasiassa on "sen tekemisen mitä tahansa Mestari haluaa" sokean kuuliaisuuden periaate. Tietenkin ajatus on ollut mitä miellyttävin Adyarin johtajille, jotka asettavat itsensä "välittäjiksi" kuviteltujen Mestarien ja muun liikkeen välille ja siten keskittää kaiken vallan heidän omiin käsiinsä.
1950-luvun alkuun asti oletetuilta Mestareilta tulevia suoria "käskyjä" vastaanotettiin Adyarin Teosofisen Seuran ja sen esoteerisen koulun johtajien kautta. Järjestelmä toimi C. Jinarajadasan aikaan asti. Se lakkasi muodollisesti N. Sri Ramiin vuoteen 1953 mennessä; kuitenkin valta on siitä saakka pysynyt keskittyneenä kansainvälisten presidenttien ja esoteerisen koulun "johtajien" käsissä, joita muiden Adyarin jäsenten tavan mukaan täytyy epäsuorasti kohdella kuten paaveja, koska he esiintyvät "Mestareiden okkultisina edustajina".
"Mestarin jalkojen juuressa" kuten monissa Besantin ja Leadbeaterin teoksissa, voidaan lukea suoranainen antaumuksellisen kuuliaisuuden suositus:
"Kun sinusta tulee Mestarin oppilas, voit aina koetella ajattelusi totuutta asettamalla sen Hänen ajattelunsa viereen. Sillä oppilas on yhtä Mestarinsa kanssa, ja hänen tarvitsee ainoastaan palauttaa ajattelunsa Mestarin ajatteluun nähdäkseen heti käykö se yksiin. Jos ei, se on väärässä ja hän muuttaa sitä välittömästi, sillä Mestarin ajattelu on täydellistä, koska Hän tietää kaiken. Ne joita Hän ei ole vielä hyväksynyt, eivät voi tehdä aivan tätä, mutta he voivat suuresti auttaa itseään pysähtymällä usein ajattelemaan: 'Mitä Mestari sanoisi tai tekisi näissä olosuhteissa?' Sillä sinun ei koskaan pidä tehdä tai sanoa tai ajatella mitä et voi kuvitella Mestarin tekevän tai sanovan tai ajattelevan."
Väärät olettamukset ylläolevassa lainauksessa ansaitsevat hiukan tutkimista.
Ensiksi teksti olettaa, että oppilas kykenee täysin ymmärtämään Mestarinsa tietoisuutta ja ajatuksia. Absurdi ajatus on, ettei ole eroa - mentaalisessa näköpiirissä tai karmassa - Adeptin ja hänen kurjan, tietämättömän oppilaansa välillä.
Toiseksi teksti olettaa, että oppilaan pitäisi matkia Mestariaan yrittäessään jäljitellä hänen ajatuksiaan, hänen sanojaan ja tekojaan. Todellisuudessa koska Mestari ja oppilas ovat kaksi eri olentoa, joilla on hyvin erilainen määrä viisautta, heidän täytyy väistämättä ajatella, puhua ja toimia eri tavoin, jos ovat rehellisiä itselleen.
Tämä halukas oppilas täysin luopuu ajattelemasta itse, tai olemasta vastuullinen omasta elämästään ja teoistaan. Hän kätkeytyy sen taakse jonka hän kuvittelee olevan Mestarinsa ajatuksia. Tietenkin tehdäkseen "opetuslapseuden" helpommaksi, sellaisia "ajatuksia Mestareilta välittävät" hänelle epäsuorasti tai selvästi Adyarin paavimaiset auktoriteetit. Hänelle riittää "uskominen".
Asiat ovat paljon tuota syvempiä esoteerisessa filosofiassa, ja myös demokraattisempia. Totta, oppilaat eivät voi verrata yksilöllisiä ajatuksiaan kenenkään Adeptin yksilöllisiin ajatuksiin. Toisaalta, he voivat helposti verrata näkemyksiään opetuslapseudesta Mestareiden yleisiin opetuksiin samasta aiheesta, niin kuin ne on turvallisesti tallennettu Mahatmakirjeisiin ja muualle.
Sellainen vertaileva tutkimus on paljastava ellei vallankumouksellinen kokemus. Mitä Mestarit itseasiassa opettavat opetuslapseudesta on ehdottomasti vastakohtaista sille mitä nähdään "Mestarin jalkojen juuressa" ja - alas - niin monissa muissa "myöhemmän ajan" kirjoituksissa. Niin varhain kuin 1882 Mestarit suoranaisesti taistelivat "sokean kuuliaisuuden heresiaa" vastaan, jota voidaan myös kutsua mekaanisen ellei mediumistisen "mentaalisen laiskuuden periaatteeksi", kuuliaisuudeksi kuvitteelliselle Mestarille. Himalajan Adepti kirjoitti:
"Viime vuoden vastaväitteet hiipivät myös esiin; sinulla on kirje minulta jossa selitän miksi me emme koskaan opasta cheelojamme (edes kaikkein edistyneimpiä; emme myöskään varoita heitä etukäteen, jättäen heidän omien syittensä tuottamat seuraukset opettamaan heille parempaa kokemusta. Pidä mielessä tuo tietty kirje. Ennen kuin kierros päättyy, jokainen väärinkäsitys tulisi pyyhkiä pois. Minä luotan siihen että sinä selvität ne kokonaan Prayagin tovereiden mielissä."
Keskeinen pedagoginen oppijan autonomian periaate on hajallaan HPB:n/Mestareiden kirjoituksissa. "Viisauden Mestarien kirjeissä" esimerkiksi luetaan Mahatman vetoomus tietylle rouvalle, jolla oli altruistisia aikomuksia:
"Olette tarjonneet itseänne Punaiselle Ristille; mutta, sisar, on sielun sairautta ja haavoja joita kirurgin taito ei voi parantaa. Autatteko meitä opettamaan ihmiskunnalle, että sielun-sairaiden täytyy parantaa itsensä?"
Tietoinen yksilöllinen vastuu elämän edessä perustava tila kenelle tahansa teosofian opiskelijalle, jos hän haluaa saavuttaa kohtuullisen määrän menestystä pyrkimyksissään. Sama soveltuu maallikko-oppilaisiin ja maallikko-opetuslapseuteen pyrkijöihin.
Vaikka Adyarin johtajien ja "piispojen" tekemä 20. vuosisadan messiaaninen yritys selvästi epäonnistui projektina, sen väärät käsitykset ja tiedostamaton riippuvuus miellyttäviin harhoihin yhä myrkyttävät teosofien mieliä ja sydämiä maailmanlaajuisesti. Siihen liittyvät mayamaiset* kehityssuunnat vaikuttavat moniin jotka eivät ole itse Adyarin Teosofisessa Seurassa. Useat teosofiset ryhmät jakavat sekä totuuden että harhat epäsuorasti ja ajattelemattomasti, okkultisella tasolla. Jopa nyt suurin osa nimellisistä teosofeista epäsuorasti hyväksyy samat "avataariset" ja selvänäköiset olettamukset ja harhat, jotka luotiin viime vuosisadan kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja ovat siten niiden rajoittamia..[* Maya tai maaja, "harha". - suom.huom.]
Tämä on yksi syy miksi jokaisen todellisen teosofin moton täytyy olla - kuten H.P. Blavatsky lausuu "Isiksessä" -
""En hyväksy varauksettomasti yhdenkään ihmisen - elävän tai kuolleen - näkemyksiä."
Jotenkin liikkeen täytyy läpikotaisin uudistaa itsensä ottaakseen välttämättömät askeleet kohti nyt näennäisen "etäistä" vuotta 2075. [200 vuotta Teosofisen Seuran perustamisesta - suom.huom.] Onneksi voidaan luottaa, että keinot itsen uudistamiseen ilmaantuvat oikeaan aikaan ja oikealla tavalla - kenties näkymättömissä, havaitsemattomana, ja vähän kerrassaan; kuitenkin yhtä varmasti kuin minkä tahansa uuden kierroksen saapuminen.
Katso myös:
Alaviitteet alkuperäisessä artikkelissa!Krishnamurtin myöhempiä vastauksia häntä koskeviin kysymyksiin
Tässä blogissa edellinen artikkeli, "C.W. Leadbeater & Rudolf Steiner" !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti