Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raamattu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raamattu. Näytä kaikki tekstit

28.12.13

VERTAILUJA EKSOTEERISEN JA ESOTEERISEN VÄLILLÄ

Taulukko jonka kokosin keväällä 2007 erääseen monisteeseen, ja sittemmin se on ollut erään ystävän kotisivulla, kunnes hän poisti sen. Siksi julkaisen sen nyt tässä uudelleen. Luonnollisesti nämä jaot ovat erittäin yksinkertaistettuja - kuten lisäämäni huomautukset Pekka Ervastista ja Rudolf Steinerista osoittavat. Aina löytyy poikkeuksia! 
Esoteerinen merkitsee "sisäistä" (eso) sisäisen tietoisuuden merkityksessä; kontemplatiivinen, mystinen tai meditatiivinen transpersoonallinen näkökulma. Tämä on jotain erilaista tavanomaisesta jokapäiväisestä asioiden ymmärtämisestä, ja voidaan ymmärtää vain intuitiolla eli korkeammilla mentaalisilla tai henkisillä kyvyillä. 
Esoteerisen vastakohta on eksoteerinen, joka merkitsee "ulkoista" (ekso), s.o. ulkoinen eli pinnallinen eli arkinen tietoisuus. Tämä pitää sisällään sekä tieteellis-materialistisen että tavanomaisen (eli kirjaimellisen) uskonnollisen näkökulman. Koska se perustuu asioiden arkiseen ymmärtämiseen eikä vaadi mitään tietoisuuden muutosta (ja itse asiassa pitää kaikkea sellaista muutosta haitallisena), se olettaa että arkinen mieli yksin voi ymmärtää Todellisuutta.



EKSOTEERINEN
ESOTEERINEN
Parempana pidetty tietoisuuden tilaNormaali valvetietoisuus.Laajennettu; meditatiiviset tai henkiset tilat.
Persoonallisuuden muutosEi (ego-keskeinen).Kyllä (transpersoonallinen).
Tiedon keinotJärki (maallinen); usko (uskonnollinen).Korkeampi inspiraatio ja intuitio (”Gnosis”).
Meditaatio ja rukousRukous on yleisemmin harjoitettu kuin meditaatio. Meditaatio hyväksytään ja sitä harjoitetaan enemmän hengellisissä yhteisöissä elävien keskuudessa. Meditaatio henkisenä harjoituksena (hiljaisuudessa oleminen) keinona yhdistyä sisäiseen Jumalaan, yhdessä rukouksen kanssa (pyytäminen, kertominen, kiittäminen).
Autoritaariset kirjoitukset ja pyhät kirjat, filosofia tai opetukset Raamattu, sekä Vanha että Uusi testamentti, nähdään perustavan laatuisena pyhänä kirjana ja autoritaarisena tekstinä.
Kapea; vain yksi auktoriteetti (Raamattu, tieteellinen metodi, jne.), kaikki vääränä pidetty ulkopuolella.


Mitkä tahansa ja kaikki kirjoitukset jotka sisältävät viisautta hyväksytään ja niitä tutkitaan, mukaan lukien Raamattu ja aikain viisauden opetukset.
Laaja; universaali, kykenee ammentamaan monista eri opetuksista, sekä eksoteerisista että esoteerisista.
Dogmi ja omatunto, auktoriteetti Laaja vaihtelevuus. Kirkon dogmi on useammin perusauktoriteetti, vaikkakin omaatuntoa pidetään myös tärkeänä. Ulkoinen auktoriteetti (Raamattu, kirkko, tiede, jne.). Omaatuntoa, totuutta, joka löytyy jokaisen sydämestä ja mielestä ("ajattelu sydämellä"), suositaan dogmin ylitse lopullisena auktoriteettina.
Sisäinen auktoriteetti (sisäiset tunteet ja intuitio).
Metafyysinen määrittely Yksinkertaistettu (materialismi, dualismi tai holismi). Sofistikoitu (yhdistetty kosmologia, psykologia, ontologia, jne.).
Usko jälleensyntymiseen Yleensä reinkarnaatiosta ei keskustella, eikä sitä useinkaan hyväksytä. Jokainen elää yhden elämän jolla ansaitsee palkkionsa (taivas) tai rangaistuksensa (helvetti). Usko jälleensyntymiseen hyväksytään (ei vaadita), koska vaivalloinen vihkimyksen polku ihmisyydestä jumaluuteen kestäisi enemmän kuin yhden eliniän. Ajatellaan, että Jeesus niin ikään inkarnoitui monia kertoja kyetäkseen vastaanottamaan Kristuksen ja siten tulemaan Jeesus Kristukseksi (mutta esim. Pekka Ervast elämänsä loppupuolella tuli toiseen käsitykseen).
Absoluutin todellisuuden käsite, näkemys Jumalasta Ulkoinen Jumala (dualismi): so. Jumalaa pidetään pääasiassa erillisenä olentona tai avaruus-aika-energiana (materialismi) – "yhtenäiskenttä -teoria" tai Kaiken Teoria tai joku vastaava fysiikan pyhä Graal.
Sekä sisäinen että ulkopuolella oleva Jumala (immanentti ja transsendentti) tunnustetaan, mutta yleensä painotetaan vähemmän sisäistä Jumalaa.


Universaali Tietoisuus (monismi); jumalallinen on sisäpuolella yhtä lailla kuin ulkopuolella. Pyritään henkilökohtaiseen kokemukselliseen tietoisuuteen sisäisestä Jumalan hengestä (sisäisestä Kristuksesta – immanentista Jumalasta). Transsendentti Jumala (meidän ulkopuolellamme) otetaan huomioon, mutta ei niin korostuneesti.
Eri henkisten polkujen läheisyysLaaja vaihtelu, näkemyksen "kristinusko on ainoa oikea uskonto" ja eri polkujen hyväksymisen välillä. Kaikkien henkisten polkujen, jotka ilmaisevat rakkautta, perustava ykseys nähdään ja sitä kunnioitetaan. "Ei väliä missä he kulkevat, tie johtaa luokseni" (Bhagavad Gita).
Näkemys Jeesuksesta Kristuksesta Jeesus Kristus nähdään yhtenä persoonana, Jumalan ainoana Poikana, syntyneenä Jumal-ihmiseksi. Jeesus nähdään enemmän "henkilökohtaisena vapahtajana" ihmissuvulle kuin esikuvana. Jeesus ja Kristus nähdään kahtena erillisenä olentona. Kristus viittaa elävään rakkauden liekkiin, joka johdattaa kaikkea planeettamme elämää ja kehitystä. Jeesus oli ihminen, joka kykeni täydellistämään itsensä riittävästi vastaanottaakseen Kristuksen korkean energian ja siten tullakseen Jeesus Kristukseksi.
Lisäksi Jeesus nähdään vihittynä, joka kykenee omistamaan korkean tietoisuuden ja tulemaan sisäisten opetusten Mestariksi. Hän näytti esikuvan ihmiskunnalle, osoittaen että mitä hän teki, ihmiskunta on myös tekevä. Kaikista voi tulla Jumalan Poikia/Tyttäriä vihkimysprosessin kautta. Kaikista voi vihkimyksen avulla tulla "Kristittyjä" olemalla astioita Kristuksen rakkaudelle.
Näkemys Jeesuksen varhaisista vuosista Vähän sanotaan tai tunnustetaan Jeesuksen elämästä hänen ikävuosiensa 12-30 välillä. Jeesuksen uskotaan matkustelleen Egyptissä, Intiassa, Persiassa, Kreikassa, ja eri mysteeriokouluissa, täydellistäen noiden traditioiden sisäiset opetukset ja vihkimykset. (Esim. Rudolf Steiner ei opeta näin, vaikka puhuukin näistä vuosista).
Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen korostus Suurempi painopiste on ristiinnaulitsemisella. Jumala "antoi ainoan Poikansa kuolemaan meidän puolestamme" – kuoleman ollessa Jumalan rakkauden mitta meitä kohtaan. Jeesus "kuoli meidän syntiemme tähden", ja on siten vapahtajamme. Suurempi painopiste ylösnousemuksessa kuin ristiinnaulitsemisessa – ei vain fyysisen ruumiin osalta, vaan itseydestä Itseen. Jeesus ei pelastanut meitä synneistämme (kuollut syntiemme tähden), koska synneistämme meidän täytyy huolehtia itse. Hän näytti kuinka meistä voi tulla omia vapahtajiamme – kohottamalla tietoisuutemme rakkauden ja vihkimyksen polun avulla. Kaikilla ihmisillä on kyky tulla täysin inhimillisiksi/täysin jumalallisiksi.
Kuitenkin Rudolf Steinerin antroposofiassa Kristuksen ristinkuolema nähdään ainutkertaisena lunastustekona, jolla ihmiskunta on vapautettu perisynnistä.

15.9.12

Raamattu ja Astrologia

 Tähdet merkkeinä

 Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan, että Jumala loi valon ensimmäisenä päivänä. Mutta aurinkoa ja tähtiä ei vielä oltu luotu. Ne mainitaan erikseen myöhemmin seuraavassa kohdassa. Jakeessa 14 sanotaan Jumalan luoneen auringon, kuun ja tähdet merkeiksi neljäntenä luomispäivänä. Tuhansia vuosia astrologit ovat tehneet juuri tuota - etsineet "merkkejä" taivaissa keinona ymmärtää mitä tapahtuu tai tulee tapahtumaan maan päällä. Muista että taivaan kappaleet liikkuvat tavoin joita ihminen ei hallitse, vaan jokin universaali voima, jota monet kutsuvat Jumalaksi. Jos näissä liikkeissä nähdään "merkkejä", voitaisiin väittää että "merkit" ovat Jumalalta, ja kenties siitä syystä niiden käyttö merkkeinä on erityisesti mainittu Raamatun ensimmäisessä luvussa. 
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia." 1 Moos.1:14
 Joskus voi ihmetellä ovatko ihmiset, jotka siteeraavat Raamattua tuomitakseen astrologian, lukeneet ikinä mitä on aivan ensimmäisellä sivulla? Siinä sanotaan että Jumala loi taivaankappaleet näyttääkseen meille "merkkejä" aikomuksistaan, ja nuo merkit ovat kenen tahansa luettavissa, jos he vain oppisivat kuinka tulkita niitä. Juuri sitä astrologia on - merkkien tulkitsemista auringon, kuun ja "vaeltavien" tähtien liikkeissä. Ja siitä syystä kuninkaat ja paavit ovat kysyneet neuvoa astrologeilta kautta koko ihmiskunnan muistiinmerkityn historian. Muinaisina aikoina näitä viisaita neuvonantajia kutsuttiin Maageiksi (viisaiksi miehiksi) tai Kaldealaisiksi, koska monet viisaista miehistä jotka tunsivat astrologian periaatteet, olivat maasta joka tunnetaan Kaldeana.
Tässä toinen kohta Raamatusta, tällä kertaa Uudesta testamentista:
"Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan." Luuk.21:25-27
Tässä meillä on Kristus profetoimassa ja sanomassa, että taivaissa tulee olemaan "merkkejä" hänen tulemisestaan, etenkin  auringossa, kuussa ja tähdissä (s.o. planeetoissa). Tämä koskee selvästi astrologian käyttöä, ja Kristuksen itsensä sanomana.
Miksi hän sanoisi että taivaissa tulee olemaan "merkkejä", ellei hän tarkoittanut meidän etsivän niitä ja tietävän kuinka tulkita niitä? Eikö henkilö, joka tunnustautuu "kristityksi", näkisi enemmän uskottavuutta näissä Kristuksen yksiselitteisissä sanoissa, kuin muinaisen heprealaisen profeetan tulkinnanvaraisissa varoituksissa Vanhassa testamentissa? Eikö kristittyjen olisi järkevää itseasiassa opiskella astrologiaa, jotta he voisivat olla tietoisia noista "merkeistä" taivaissa, jotka kertovat meille tapahtumien ja asioiden ajoituksesta henkilökohtaisessa elämässämme? 

Tuomitseminen irrallaan kontekstista

Raamatussa on ainoastaan kaksi erityistä keskustelua sanasta "astrologit", ja se on seuraavassa Jesajan kohdassa, 47:13-14, jota usein lainataan raamatullisena astrologian "tuomiona":
"Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi. Astukoot siis esiin sinua puolustamaan nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät, jotka aina uuden kuun tullen ilmoittavat, mikä sinua odottaa! Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät, he eivät voi pelastaa edes itseään sen liekistä."
Mutta kuka on "sinä" ja "he" joista Jesaja kirjoittaa?  Ensi lukemalta, irti kontekstistaan, näyttäisi kuin astrologit tämän mukaan palaisivat helvetissä, luultavasti astrologian harjoittamisen takia. Kun jakeet luetaan kontekstissaan, ilmenee etteivät ne sano muuta kuin että Isrealilaisten Jumala aikoi rankaista Babylonian kuningasta ja hänen kansaansa, ja ettei mikään - eivät edes kuninkaan astrologit ja muut viisaat neuvonantajat - voisi mitään babylonialaisten pelastukseksi Jumalan vihalta. (Babylonia sijaitsi Mesopotamian alueella, joka nykyään tunnetaan Irakina.)
Muista että babylonialaiset olivat ottaneet israelilaiset - Jumalan "valitun kansan" - "vankeuteen", joka todellisuudessa merkitsee orjuutta. Ja Jesaja oli israelilainen. Israelin lapsille babylonialaiset olivat heprealaisen kansan pahoja sortajia ja vihollisia. He toivoivat että Jumala löisi babylonialaisia ja vapauttaisi heidät vankeudesta ja orjuudesta. 
Tässä jakeet välittömästi ennen JA jälkeen siteeratun kohdan, jossa "sinä" viittaa Babylonian kansaan, ei astrologeihin:
"Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan, sitä et osaa manata pois. Onnettomuus kaatuu sinun päällesi, etkä pysty torjumaan sitä. Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato, jota et osannut odottaa." Jes.47:11

"Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut hamasta nuoruudestasi saakka. He hoipertelevat kuka minnekin -- kukaan ei sinua pelasta." Jes.47:15
 Tämä ei ole tuomio astrologeille eikä astrologian harjoittamiselle - vaan tuomio Babylonian kuninkaalle ja hänen kansalleen, jotka olivat israelilaisten vihollisia. Jesaja sanoo että kukaan ei voi pelastaa heitä, ja mainitsee astrologit ja "tähtien tähyäjät" muunlaisten neuvonantajien ja jopa Babylonian kauppiaiden joukossa, voimattomina Jumalan tahtoa vastaan. Ei yksikään ihminen voisi pelastaa kuningasta Jumalan suunnitelmalta; ja myöhemmät tapahtumat todistivat tämän todeksi Raamatun kertomuksen mukaan. 

"Astrologiaa" Raamatussa

Raamatussa ei ole muita kohtia, jotka mainitsevat "astrologian", ellet pidä sitä sisällytettynä kiellettyihin pakanallisiin käytäntöihin, kuten merkkien etsiminen lampaiden ja lintujen sisälmyksistä. Ainoastaan Jesajan ja Danielin kirja mainitsevat "astrologit". Danielin kirjassa on useita mainintoja, mutta kaikki liittyvät samaan aiheeseen, kuninkaan unen tulkintaan. Kuitenkin tiedämme että astrologia ei väitä olevansa unien tulkintaa. 
Kuninkaan konsultoimien "viisaiden miesten" odotettaisiin myös tulkitsevan hänen unensa, mutta tätä ei tehtäisi astrologiaa käyttämällä. Unien tulkinta on jotain jota modernit psykiatrit harjoittavat (jotka ovat myös laillistettuja lääketieteen tohtoreja). Kun nähdään tätä kohtaa käytettävän tuomitsemaan astrologiaa, voi ihmetellä miksi ei tuomita myös unien tulkintaan ja psykiatriaa? 

5 Moos.4:19 tuomitsee auringon, kuun ja tähtien palvonnan. Astrologian harjoittaminen ei sisällä taivaan kappaleiden "palvontaa". Astrologia on itseasiassa neutraalia, mitä tulee johonkin tiettyyn uskonnolliseen filosofiaan uskomiseen. Voit harjoittaa astrologiaa ja olla kristitty tai juutalainen tai muslimi tai hindu - tai agnostikko tai ateisti. 
Kuitenkin kun tulee vakuuttuneeksi tosiasiallisista vastaavuuksista (mitä tri Carl G. Jung kutsui "synkronisiteetiksi") taivaiden "merkkien" ja ihmisten maan päällisten kokemusten välillä, täytyy ihmetellä onko tässä työssä "Jumalan käsi". 

"Kolme itämaan tietäjää" olivat astrologeja

Itämaan tietäjiä eli Maageja (yksikkömuoto "Magus") joihin viitataan Matteuksen evankeliumissa Uudessa testamentissa, jotka seurasivat "vaeltavaa" tähteä joka tunnetaan Betlehemin tähtenä, ja tulivat idästä (luultavasti Persiasta, maasta joka nykyään tunnetaan Iranina; Persia oli idässä Israelista) löytääkseen ja palvoakseen Kristus-lasta, kutsuttaisiin tämän päivän kielellä "astrologeiksi". 
Raamattu ei muuten täsmennä kuinka monta maagia eli "tietäjää" tuli Betlehemiin antamaan lahjoja Kristus-lapselle. Laajasti kiinni pidetty käsitys "kolmesta itämaan tietäjästä"  on saattanut tulla kansanperinteestä, tai Matteuksen tosiasiallisesta maininnasta kolmesta kullan, suitsukkeen ja mirhan lahjasta, ja olettamuksesta, että jokainen lahja tuli yhdeltä tietäjältä. [Itämaan tietäjistä ja heidän lahjoistaan, ks. tämän blogin kirjoitus, "Kulta, suitsuke ja mirha"!]

On mielenkiintoista että Raamatun mukaan nämä ulkomaiset astrologit matkasivat pitkän matkan löytääkseen Jeesus-lapsen, osoittaakseen kunnioitusta ja antaakseen lahjoja, kun taas oman kansansa poliittinen kuningas yritti löytää Jeesuksen tappaakseen hänet! Myöhemmin Kristuksen elämässä heprealaisten ylipappi Jerusalemissa juonitteli saadakseen rabbi Jeesuksen tapetuksi. Astrologit tulivat kunnioittamaan häntä. Kuitenkin jotkut kristityt tänä päivänä uskovat että astrologia on "paholaisen työtä." Matteuksen evankeliumissa sanotaan, että Jumala puhui maageille unessa. On yllättävää ajatella että juutalaisten Jumala puhuisi pahoille "pakanoille" unessa - tai että he kuuntelisivat ja tottelisivat. Hyvät maagit tottelivat Jumalan tahtoa ja pelastivat Jeesuksen hengen ollessaan kertomatta kuningas Herodekselle mistä he olivat löytäneet hänet astrologian avulla. 

Betlehemin tähti

On teoretisoitu ja keskustelu, että tämä "uusi tähti" jonka maagit huomasivat kalojen merkissä, oli itse asiassa kaksi suurta ja kirkasta planeettaa, Jupiter ja Saturnus, jotka näkyivät samassa paikassa taivaalla kolme kertaa vuonna 7 eKr., joka saisi nuo kaksi kaasujättiläistä näyttämään yhdeltä kirkkaalta uudelta "tähdeltä" kun ne muodostivat tämän konjunktion ja näyttivät olevan hyvin lähellä yhdessä. 

Hyväenteinen konjunktio tapahtui ensi kertaa muinaisen uuden vuoden aikaan, joka vastasi kevätpäiväntasausta, kevään ensimmäistä päivää. Konstellaatio, jossa aurinko sijaitsi tämän päivän auringonnousun aikaan, sattui olemaan eri konstellaatio kuin edellisinä 2160 vuotena, joka merkitsee uuden astronomisen ajan alkua. Tätä nykyistä kutsuttiin kalojen ajaksi, koska kevään ensimmäisenä päivänä auringon mukana nouseva konstellaatio oli nyt kalat (ja on yhä, todistaessamme 21. vuosisataa Kristuksen syntymästä lähtien, johon nyt  viittaamme uutena vuosituhantena). Muinaiset olisivat pitäneet tätä merkittävänä tapahtumana, nähdä Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio uuden ajan aamunkoitteessa. 
"Vaeltavat tähdet" Jupiter ja Saturnus ovat kaksi kirkkainta kohdetta yötaivaalla, kirkkaampia kuin useimmat oikeat tähdet. Ne itse asiassa muodostivat konjunktion kolme kertaa tuona vuonna. Kuukaudet joiden aikana nämä kolme konjunktiota tapahtuivat, olisivat antaneet maageille aikaa huomata tämä merkki taivaissa, sitten suunnitella matkaansa, ja sitten käyttää uutta tähteä opastamaan heidät paikkaan missä se ilmeni lakipisteensä yläpuolella - joka sattui olemaan Israelin maassa Lähi-Idässä. 

Kalojen aika

Onko sattumaa, että Jeesus Kristus aloitti palvelunsa noin 2000 vuotta sitten, joka oli astronomisen kalojen ajan alku? Kalojen ajan astrologinen symboli on kalat, ja varhaisten kristittyjen salainen merkki oli myös kalan symboli. Yleisesti käytetty symboli kristillisissä kirkoissa on "Vesica Piscis" (latinaksi "kalan suu") - tuo muoto joka myös muistuttaa ihmissilmää tai kalaa ilman pyrstöä. Voit nähdä sen lyijylasi-ikkunoiden muodossa monissa kirkoissa ja katedraaleissa.
Jeesus valitsi ensimmäiset opetuslapsensa ryhmästä kalastajia, ja Raamatussa hänen sanotaan sanoneen, että hän tekisi heistä "ihmsiten kalastajia". Kertomus väkijoukosta joka ravitaan leivällä ja kaloilla, jotka ihmeellisesti monistuivat riittämään ruokkimaan "viisituhatta miestä", jotka tulivat kuulemaan Jeesuksen puhuvan, saattaa olla toinen viittaus tähän symboliikkaan. Se saattaisi olla metafora Kristuksen opetuksen leviämisestä ihmiseltä ihmiselle, kunnes kaikki ovat saaneet tiedon Kristuksen opetuksesta. Tänä päivänä käytämme yhä sanontaa, "anna ihmiselle kala, ja ravitset hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan, ja ravitset hänet loppuelämäksi."

Jeesuksen Kristuksen luonto vastaa monin tavoin kalojen symbolisen merkin luontoa. Joitain sen avainteemoja ovat: Henkisyys, palvelu, epäitsekkyys, uhri, herkkyys ja psyykkiset lahjat. Minkään toisen astrologisen merkin ominaisuudet eivät vastaa niin hyvin sitä mitä me tiedämme Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen luonteenlaadustaan. Ei ihme että hän käytti kalojen symbolia niin usein opetuksessaan. 
Kalojen sanotaan olevan viimeinen eläinradan merkki, se missä kaikki aikaisemmat ongelmat ja riippuvuudet aineelliseen elämään viimeistellään tai päästetään irti (uhrataan) valmistautumisena seuraavaan sykliin. Pohjoisella pallonpuoliskolla missä astrologia kehittyi, kalojen loppu on talven loppu, kun maa valmistautuu kantamaan uutta siementen kasvua keväällä, sen jälkeen kun kasvit ovat näennäisesti "kuolleet" talven aikana. Kuten Kristus kuoli aineellisessa mielessä ja ylösnousi hengessä pääsiäisenä, niin on maa "ylösnoussut" kun aurinko jättää kalojen viimeisen merkin ja astuu oinaan ensimmäiseen merkkiin keväällä uutta syntymän, kuoleman ja uudestisyntymän kierrosta varten.

Oinaan aika

Vanhassa testamentissa, joka merkittiin muistiin Oinaan aikana (kaloja edeltävä merkki, koska "päiväntasausten prekessio" luo aikakaudet taaksepäin eläinradan konstellaatioiden kautta), on monia viittauksia karitsan tai pässin uhraamiseen. Jeesus Kristus käytti usein symbolista viittausta "karitsaan" opetuksissaan ja vertauksissaan. 

 Härän aika

Toisessa Mooseksen kirjassa on kertomus Mooseksesta, joka tulee alas vuorelta kymmenen käskyä sisältävien kivitaulujen kanssa, ja huomaa että hänen kansansa on tehnyt kultaisen "vasikan" ja palvoivat sitä pakanajumalana. Vasikka on nuori "härkä", ja vasikka oli aikaisemman uskonnon, mithralaisuuden, symbolinen hahmo, joka kukoisti härän aikana. Härän aika edelsi oinaan aikaa, kuten mithralaisuus edelsi juutalaisuutta. Baalin härkäkultti Mesopotamiassa on viittaus toisessa Mooseksen kirjassa. Muissa vanhoissa kulttuureissa härkä liitettiin Minotaurukseen Kreikassa (Minoalla), Nandiin Intiassa ja Apikseen Egyptissä.

Joulu eli Saturnalia?

On tunnettu tosiasia, että alkuperäinen juhla joka ympäröi talvipäivänseisausta, oli pakanallinen juhla nimeltään Saturnalia, ja kristinuskoon kääntyneet pakanat olivat vastahakoisia luopumaan vuotuisesta juopotteluviikostaan, huolimatta kristittyjen pappien ja paavien toiveista. Se olisi kuin paavi tänä päivänä kehottaisi New Orleansin tai Rio de Janeiron hyviä ihmisiä luopumaan Mardi Gras hulluttelustaan!
Pragmaattisena ratkaisuna katoliset vallanpitäjät päättivät mielivaltaisesti määrätä joulukuun 25. päivän Kristuksen syntymäpäiväksi, jotta ihmiset voisivat yhä viettää Saturnalia-juhliaan, mutta saaden niille kristllisen tarkoituksen. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin - muuta vain nimi ja yritä muuttaa heidän riehakkaat tapansa juhlimaan kohtuullisemmin symbolista auringon uudelleen syntymää.

Talvipäivänseisauksessa päivänvalon aika lakkaa lyhenemästä ("kuolemasta") ja alkaa lisääntyä jälleen. Se on vuoden lyhin päivä. Nykyään me kristityt juhlimme Jumalan Pojan syntymää, joka uhrasi ruumiinsa antaakseen meille iankaikkisen elämän (tai kenties hän tarkoitti opettaa meille, että me olemme henkisiä olentoja, emmekä todella kuole jos ruumiimme kuolee). Muinaisina aikoina pakanat juhlivat meidän aurinkokuntamme auringon symbolista uudelleen syntymää, joka jatkuvasti uhraa itsensä antaakseen energiaa joka ylläpitää kaikkea elämää maan päällä. Kristus viitasi itseensä "Valona"; se näyttää erittäin osuvalta metaforalta. Kaikista symboleista joita ihminen voisi käyttää esittämään Jumalaa tai Kristusta, aurinko on paras valinta; ja se oli monien vanhojen uskontojen valinta, kuten egyptiläisen uskonnon, jossa oli auringon jumala, Ra. Aurinko on suurin asia omassa maailmankaikkeudessamme, paikallisessa  aurinkokunnassamme; se lähettää meille aina valoaan ja lämpöään, joita tarvitsemme elämän ylläpitämiseen, ja se antaa meille jatkuvasti itsestään (sisäisen ydinfission ja siitä seuraavan valo- ja lämpöenerian säteilyn avulla) pyytämättä mitään vastineeksi. Sen luonto on "paistaminen" - lähettää valoaan ja lämpöään kaikille planeetoille ja kaikille kansoille, tekemättä eroa kuka saa sitä ja kuka ei. 
On meidän vapaa valintamme yksilöinä hyväksyä tai torjua lahja, pysymällä valossa tai pysymällä varjossa ja pimeydessä. Tämä kuulostaa hyvin paljon Jumalan ja Kristuksen luonnolta, sellaisena kuin sen käsitämme. Joten aurinko voi palvella erittäin hyvänä symbolina rakastavasta Jumalasta.

Pääsiäisen ajankohta

Pääsiäisen yhteydessä on syytä mainita tässä, että juutalaiset käyttivät kuuta laskeakseen kalenterinsa, ja tänä päivänä kristilliset kirkot yhä määrittävät pääsiäisjuhlan ajan etsimällä "merkkejä" kuusta - siinä mielessä että joka vuosi pääsiäinen asettuu sunnuntaiksi joka seuraa ensimmäistä uutta kuuta huhtikuussa ("uusi kuu" on auringon ja kuun konjunktio, s.o. ne näyttäytyvät samalla pituusasteella taivaalla, joka merkitsee, että kuu on maan ja auringon välissä, eikä siten heijasta valoa vaan näyttää "pimeältä"). Se on astrologian käyttämistä, eikö vain? Ja kun kristityt johtajat tekevät valmistuksia pääsiäiseen liittyviä uskonnollisia riittejä ja juhlia varten, he eivät "ennusta" että nämä tapahtuvat tiettyyn aikaan tulevaisuudessa, joka on määritelty tarkkailemalla näiden kahden taivaan kappaleen liikkeitä?
Saatettaisiin olettaa että tämä on pelkästään yleisen kalenterimme käyttämistä, kuten käytämme sitä suunnitellaksemme monia tulevaisuuden tapahtumia, mutta mikä yleensä jätetään huomiotta on se, että meidän kalenterimme itsessään on luotu heijastamaan vastaavuutta auringon näennäisen liikkeen läpi eläinradan ja vuoden ajan (s.o. päivämäärän) välillä. Se on "aurinkokalenteri", erilainen kuin vanha heprealainen kuukalenteri. Sitä mitä me kutsumme "vuodeksi", merkkaa auringon paluu samaan pisteeseen eläinradalla.
Kuten sanotaan 1 Moos.1:14, Jumala loi tähdet "merkeiksi" ja myös "vuosia ja hetkiä" varten. Aina kun käytämme kalenteria joka perustuu kuun tai auringon kiertoon, me käytämme myös astrologiaa - sillä astrologia on tutkimusta vastaavuuksista vaeltavien tähtien (aurinko, kuu ja planeetat) ja ihmiskokemuksen välillä.

Israelin kaksitoista heimoa

Raamattu on täynnä astrologista symboliikkaa. Jerusalemissa oli kaksitoista porttia, jotka vastasivat Israelin kahtatoista heimoa, jotka vuorostaan vastasivat kahtatoista astrologista merkkiä. Jotain todistetta tästä löytyy kuolevan Jaakobin sanoista pojalleen 1 Moos.49 jossa hän vertaa kutakin lastaan eläinradan merkkiin määritellessään kahdentoista heimon tulevaisuuden; Härkä=Isaskar, kaksoset=Simeon/Leevi, rapu=Benjamin, vaaka=Asser, neitsyt/skorpioni=Dan, jousimies=Joosef, kauris=Naftali, vesimies=Ruuben, kalat=Sebulon. Jos neitsyt erotetaan skorpionista, mystikot ovat liittäneet neitsyen merkin Dinaan, Jaakobin ainoaan tyttäreen. Eräässä profeetallisessa unessa Jaakobin yhdestoista poika, Joosef, näki yksitoista muuta "tähteä" kumartamassa kahdettatoista, joka oli hänen "tähtensä".
Esim. "Juudan leijona" on viittaus leijonan merkkiin, joka liitettiin Juudan heimoon. 

Jeesuksen kaksitoista opetuslasta voidaan myös esittää kahdentoista merkin ominaisuuksin...

Opetuslasten merkit

OINAS/PIETARI
Pietarin, joka tunnetaan myös Simonina tai Keefaksena, sanotaan olleen Oinas. Hyvin energinen ja tulinen. Hän oli suuri johtaja, kuten Oinakset yleensä ovat. Uuden kirkon perustajana hänet nähdään yhä katolisuudessa kirkon johtajana, kaikkien paavien ollessa hänen seuraajiaan. Jos seuraat häntä läpi Raamatun, näet että hän oli impulsiivinen ja muutti mieltään auliisti. Hänellä sanotaan olevan Jumalan antama auktoriteetti päättää kuka voi astua taivaan porteista. Kun Juudas petti Herran ja papit tulivat pidättämään Jeesuksen, Pietari oli impulsiivinen opetuslapsi, joka välittömästi sivalsi irti palvelijan korvan. Vaikka Jeesus oli varoittanut Pietaria ennalta, että hän tulisi kieltämään tiedon tuttavuudestaan, saatikka Herran opetuslapseudesta, Pietari väitti vastaan. Kuitenkin kun häneltä kysyttiin
"Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas... Joh.18:25-27
Pelastaakseen kasvonsa, paljolti kuten Oinas, hän kielsi tuntevansa Jeesuksen vaikka kysymys toistettiin.

HÄRKÄ/SIMON
Härkä oli Simon Kiivailija. Paljolti kuten se maamerkki johon hänet liitetään, hänen huoltaan olivat raha ja omaisuus. Simon oli suorapuheinen ja määrätietoinen kieltäytyessään maksamasta veroja Keisarille, vaikka Jeesus opetti:   
"Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Matt.22:21
Hänet tunnetaan Simon "Kiivailijana", jonka yleisesti ajatellaan olleen jäsen juutalaisessa Seloottien ryhmässä, poliittisessa ryhmässä, joka tunnetaan roomalaisen hallinnon vastustamisestaan. Kuten useimmat Härät, hän suosi turvallisuutta ja vaurautta. Simon tunnettiin materialistisesta käyttäytymisestään. Tyypillinen Härkä uskoo toisten yrittävän hyötyä hänestä, ja harvoin muuttaa mieltään mistään, kun on kerran määrittänyt mielipiteensä. Simon ei eronnut tästä.

KAKSOSET/JAAKOB
Jaakob nähdään Kaksosina. Suurenmoisena puhujana hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan saarnaaja. Kaksoset on merkki, joka tunnetaan siitä että sillä on niin sanotusti kahdet kasvot. Jaakob täyttää tämän. Jotkut uskovat, että hän kirjoitti Jaakobin kirjeen ja näkevät hänet yhtenä Jeesuksen neljästä veljestä. Toiset väittävät hänen olleen velipuoli, koska Neitsyt Marialla ja Isä Jumalalla oli vain yksi lapsi. Kaikki muut olisivat puolisisaruksia. Roomalaiskatolinen Kirkko lausuu, että hän on pelkästään Jeesuksen serkku, että Messiaalla ei ollut sisaruksia. Silti toiset uskovat hänen olleen Joosefin lapsi edellisestä avioliitosta. Ja vielä toiset eivät lainkaan näe sellaista yhteyttä, sanoen hänen olleen Alfeuksen, Kristuksen opetuslapsen poika. (Alfeuksen sanotaan olleen myös Leeviksi kutsutun Matteuksen isä)
Uskollisena merkille, johon hänet liitetään, Jaakobilla on monia identiteettejä tai persoonallisuuksia. Ja jos hän todella kirjoitti Jaakobin kirjeen, hän on vakuttava sanoissaan, kuten ovat useimmat Kaksoset.
"Kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee." Jaak.1:8 
RAPU/ANDREAS
Andreaksen, Pietariksi kutsutun Simonin veljen, kalastajan, ajatellaan olleen Rapu. Yksineläjä, kotikissa, riippuvainen perheestään. Kohdatessaan Messiaan Johannes Kastajan seuraajana, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli jakaa uutinen veljensä kanssa. 
Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan!" -- se merkitsee: Voidellun. Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Joh.1:41-42
Paljolti kuten Ravun merkki, Andreas ei ollut se joka johtaa. Jeesus kehotti häntä,  "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." Matt.4:19 Andreas oli joukon myötätuntoinen opetuslapsi. Ravut nähdään äiteinä, herkkinä miehinä, eläinradan kesyinä olentoina. Heillä on vahva sitoutuminen tai uskollisuus, jota he tuntevat olevansa velkaa perheelleen, yhtä hyvin kuin kaikille muillekin. Aina huolissaan kaikkien muiden hyvinvoinnista. 

LEIJONA/JOHANNES
Leijona on Johannes. Rakastettu. Johannes nähdään varhaisen Kirkon johtajana, ja hänen sanotaan kirjoittaneen hyvin monet Uuden testamentin kirjoista, sisältäen Johanneksen evankeliumin, Johanneksen kirjeet 1, 2 ja 3, kuten myös Ilmestyskirjan. Paljolti kuten Leijona, hän niin sanotusti ihannoi valokeilassa olemista. Kun hän kirjoittaa itsestään kirjoissaan, hän sisällyttää ylistystä ja jotakuinkin mahtailee, kuten Leijonat yleensä tekevät. Johannes kirjoitti hyvin yksityiskohtaisen kertomuksen taivaasta Ilmestyskirjassa, eläviä yksityiskohtia. Leijonat tunnetaan vieraanvaraisuudestaan puutteenalaisia kohtaan, eikä Johannes ollut yhtään vähempää. He menestyvät rakkaudessa ja ihailussa ja voittajana olemisessa. Johannes kirjoittaa että hän oli opetuslapsi jota Jeesus rakasti. 
Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. Joh.13:23
Kuka paremmin voisi näin väittää, kuin hän itse, koska hän kirjoitti Johanneksen evankeliumin?

NEITSYT/FILIPPUS
Filippus, Neitsyt, ajattelija, aina suunnittelemassa ja tiedustelemassa. Haluten tietää enemmän. Filippukselle uskotaan Jeesuksen esittely Natanaelille. Neitsyet ovat hyvin tunnettuja aiheiden syvällisestä tutkimisestaan, tutkimuksesta ennen sitoutumista. 
 Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." Joh.1:45
Filippus tiesi että Messiaasta tehdyt viittaukset, kuten kuka tahansa Neitsyt tietäisi, ennen esittelyä tietävät toisille esiteltävän henkilön luotettavuutta. Neitsyet ovat erittäin huolissaan - yleisesti ottaen - yksityiskohdista. Jos he puhuvat mistä tahansa aiheesta, voi olla varma että he ovat tutkineet sitä mistä puhuvat kattavasti. Neitsyeiden tieto ei ehkä ole laaja, mutta kaivo ulottuu syvälle.

VAAKA/NATANAEL
Natanael tai Bartolomeos oli Vaaka. Vaaoilla sanotaan olevan huumorintajua ja ilmaisevan itseään parhaiten tahdittomien puheidensa avulla. Natanaelin ensimmäinen vastaus, kun hänelle kerrottiin Jeesus Nasaretilaisesta, oli skeptinen:  
"Nasaretistako? Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Joh.1:46
Vaa'at tunnetaan siitä että heillä on hyvin selvät ja määritellyt mielipiteet ja viehättävä seurallisten kykyjen lahja. Bartolomeukseksi kutsuttu Natanael tunnettiin myös vakuuttavana evankelistana. Vaa'at kykenevät olemaan reiluja johtajia löytäessään aatteen, ja he ovat hyvin manipulatiivisia yrittäessään saada toiset seuraamaan heitä. He saattavat olla ajoittain määräileviä, mutta Vaa'at yleensä kykenevät saamaan toiset näkemään heidän puolensa kaikesta, aivan kuten oli Natanaelin laita.

SKORPIONI/TUOMAS
Epäilevä Tuomas, jota kutsutaan Didymukseksi, kuvataan Skorpionina. Kuten Skorpionin merkki johon Tuomas liitetään, hän oli hyvin epäileväinen opetuslasten kertoessa Jeesuksen ylösnousemusta seuranneesta ilmestymisestä, koska hän ei ollut paikalla. Tuomas sanoi, että hän voisi uskoa tarinan ainoastaan jos voisi asettaa sormensa Jeesuksen kylkeen. Skorpionit ovat hyvin samanlaisia, vaatien todisteiden koskettamista jotta heistä tulisi uskovia. 
"Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Joh.20:25
Kun todisteet on annettu, he ovat järkkymättömiä ja varmoja uskollisuudessaan, koskaan horjumatta päämäärästään tai uskostaan. 

JOUSIMIES/JAAKOB
Jaakob, Sebedeuksen poika, on Jousimies. Yhdessä muiden tulimerkkien, Pietarin (Oinas) ja Johanneksen (Leijona) kanssa, hänet tunnetaan yhtenä kolmesta varhaisen Kirkon suuresta johtajasta. Tulimerkit ovat yksittäin suuria johtajia, mutta kolme yhdessä on pysäyttämätön voima, kuten olivat nämä kolme miestä. Kuten useimpien Jousimiesten laita, Jaakob rakasti matkustamista ja vaistonvaraisuutta. Rehellisyys ja oikeamielisyys olivat pyhiä hänelle, ja hänellä oli suuri äly. Jaakob oli kahdentoista ensimmäinen marttyyri, kuningas Herodes Agrippan kuolemaan tuomitsemana, kuollen sen puolesta mihin hän uskoi. Jousimies ei muuta uskomuksiaan pelastaakseen oman nahkansa; hän on rehellinen ja järkkymätön, välittämättä hinnasta hänelle itselleen tai muille. Eräänä uskollisimmista merkeistä, Jaakob oli myös uskollinen Jeesukselle. 
Jaakob...tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen." Mark.10:35
KAURIS/MATTEUS
Veronkerääjä Matteus, joka tunnetaan Leevinä, nähdään Kauriina. Matteuksella sanotaan olleen poliittinen paikka roomalaisessa hallinnossa. Kauriit yleensä kuvataan ylpeinä olentoina, auktoriteetteja kunnioittavina ja työteliäinä, oli työ mitä tahansa. Matteuksella oli halveksittu verojen kerääjän työ, ja kuitenkin hän kantoi sitä suurella kunnialla. Jos halutaan paras mies hommaan, sellainen joka on järjestelmällinen ja realistinen, etsi Kaurista. Kauriit eivät ole koskaan tyytyväisiä hyvin tehtyyn työhön, sen täytyy olla täydellistä. Vaikka he pitävät vallan ja statuksen asemassa olemisesta, he eivät halua tulla nähdyiksi kuuluisina. Matteus oli paljolti kuten Kauris tässä suhteessa. Kauriit nähdään myös joskus kaksinaamaisina, tyynesti uskoen yhtä ja toimien toisin. Vaikka Matteus oli jäsen roomalaisessa hallinnossa, joka haastoi Jeesuksen, hän oli myös Herran seuraaja. 

VESIMIES/TADDEUS
Vaikuttavat astrologit ajattelevat Taddeuksen, jota kutsuttiin Juudakseksi, olleen Vesimies. Vesimies on epävarmuuden, uteliaisuuden, toisten tahdittomalla ja tylyllä tavalla kyseenalaistamisen kiinteä ilmamerkki. Viimeisellä ehtoollisella Taddeus kyseenalaisti Jeesuksen:
"Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?" Joh.14:22
Vaikka Vesimies saattaa tarjota uskollista ystävyyttä, kuten Taddeus, hän kyseenalaistaa oman voittonsa. He eivät ole  taistelijoita, eivätkä halukkaita taistelemaan sen puolesta mihin uskovat. He paljon mieluummin muuttaisivat mielipiteensä seistäkseen joukon mukana. 

KALAT/JUUDAS
Viimein meillä on Juudas Iskariot, Kalat. Kolmestakymmenestä hopeakolikosta Juudas kavalsi ystävänsä ja Herransa Jeesuksen. Ja kuten Kalat, kun kaikki oli sanottu ja tehty, hän masentui ja luopui elämästään. Kalat tunnetaan myös ujoudesta ja vetäytyneisyydestä, yleisesti ottaen, menettäen kosketuksen todellisuuteen. Kun hän istui Jeesuksen kanssa viimeisellä ehtoollisella, Jeesus sanoi että yksi kahdestatoista oli pettävä hänet. Ja vaikka Juudaksella oli hopeakolikot maksuna petoksesta hallussaan, hän silti kyseli kuka kavaltaja olisi. 
Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" Matt.26:25
Kahden kalan symboli, jotka edustavat eläinradan Kalojen merkkiä, osoittaa että heillä on kyky joko vajota tai uida. Selvästi Juudas valitsi vajota alempiin syvyyksiin ja myöhemmin teki itsemurhan. Mikä mielenkiintoista, kaikki evankeliumit mainitsevat hänen kavalluksensa, niin suuresti järkyttävä se oli heille. Ei jotain jonka voisi helposti jättää huomioonottamatta. Voidaan ainoastaan kuvitella Juudaksen itsensä tuntemaa nöyryytystä, tarpeeksi suurta ajamaan hänet pisteeseen, missä hän tunsi ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsensä. 

MARIA JA KOLMINAISUUS
Jotkut astrologit ovat verranneet Kuun symboliikkaa Mariaan, Neitsyt Äitiin. Kuun sanotaan olevan tunteet, reaktio joka sinulla on ennen kuin ajattelet tapahtumaa läpi. Tiedemiehet tutkivat yhä Kuun vaikutusta vuoroveteen, hedelmällisyyteen, kuukautisiin ja rikoksiin. 
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ollessa yhtä Kolminaisuuden piirissä, liitän Kolminaisuuden Aurinkoon. Monien vuosisatojen ajan astrologit uskoivat kaikkien planeettojen kiertävän Maata, ikään kuin Maa olisi Itse. Nykyaikainen astrologia näkee Maan yhä Itsenä, vaikka 1600-luvulta lähtien olemme tienneet että taivaan kappaleet kiertävät aurinkoa. 

LÄHTEET:

 Stars for signs: Astrology in the Christian Bible; (c)1998-2004 by Michael Star

 

 

 

Ks. myös:






23.12.11

VALOA PIMEYTEEN

William Blake

 Tämän kirjoituksen olen koonnut yksinkertaisesti siitä syystä, että se heijastelee tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteitani: Lucifer arkkityyppisenä symbolina - positiivisessa valossa!

Onko Saatanan ja Luciferin välillä mitään eroa? Länsimaalaiset yleisesti ottaen sanoisivat heidän olevan yksi ja sama. Etenkin fundamentalistisissa kristillisissä piireissä Luciferia pidetään arkkienkelinä, joka lankesi pois armosta ja heitettiin ulos taivaasta synnillisen ylpeytensä tähden. Hänen "syntinsä" oli ajatella olevansa tasaveroinen Jumalan kanssa ja Häntä vastaan kapinointi. Tämä kapinallinen enkeli tunnetaan Saatanana, Luciferina tai paholaisena, joka viekoittelee meitä pahaan. Oletettavasti eräs pahimmista asioista joihin Lucifer meitä viekoittelee, on saada meidät ajattelemaan että me olemme Jumala. Joten niitä jotka uskovat kaiken elämän olennaiseen jumalallisuuteen, syytetään usein Saatanan synnistä ja Luciferin vaikutuksessa olemisesta. Mistä nämä ajatukset Luciferista ja Saatanasta tulevat? Onko niille raamatullista perustetta?

 Lucifer nimenä merkitsee "Valon kantajaa" (lat. Lucem Ferre). Tämä nimi annettiin aamunkoitteessa näyttäytyvälle planeetta Venukselle, joka ennustaa päivän valosta. Uusi testamentti ei nimeä paholaista Luciferiksi. Luciferin sanoma on, että ihmiskunta on oman tulevaisuutensa arkkitehti, jonka täytyy ottaa vastuu omista teoistaan, katsoa sydämeensä ja panna sivuun pelkonsa ja opinkappaleensa. Satanistit ja kristityt voivat kiistellä niin paljon kuin haluavat, mutta argumentti Saatana=Lucifer ei koskaan sovellu. Hieronymus teki suuren erehdyksen kääntäessään heprealaisen Raamatun latinaksi; heprean Aamutähti, "Loistava, Aamunkoiton poika", ei samaistu latinan "Valonkantajaan". Koko Raamatussa on vain kaksi mainintaa Luciferista, yksi Jeesuksesta, toinen Babylonian kuninkaasta. Jesaja 14 profeetta piikittelee Babylonian kuningasta "heprealaisten kuvainnollisella kielellä...tähti merkitsee loistavaa kuningasta tai ruhtinasta...Monarkkia johon tässä viitataan, ylitettyään kaikki muut kuninkaat kuninkaallisessa loistossa, verrataan päivän airueeseen, jonka loisto ylittää ympäröivien tähtien loiston. (A Cyclopedia of Biblical Literature, John Kitto ed., 3rd ed., J. B. Lippincott and Co, Philadelphia, 1866, 2:857-8). On niitä jotka väittävät, että todellinen olento jota tässä kohdassa puhutellaan, on Saatana, mutta sille ei ole todisteita. Päinvastoin, Jesaja (14:18) sanoo: "Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa kukin omassa kammiossaan, mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin kelvoton villiverso..." Tämä näyttää selvältä viittaukselta ihmiseen, kansan kuninkaaseen, ei arkkienkeliin. On vielä toinenkin syy miksi ei ole mitään järkeä lukea paholaista Jesaja 14:sta; Saatanan perinteinen rooli Vanhassa testamentissa. Saatana tulee heprean satan-sanasta, joka merkitsee "vastustajaa". Strong's Concordancen mukaan tämä sana esiintyy 1 Aikakirjassa, Jobin kirjassa, psalmeissa, ja Sakarjan kirjassa. Psalmeissa sanaa käytetään sekä monikossa (vastustajat) että ylimalkaisessa merkityksessä. Aikakirjoissa ja Sakarjalla sen käyttö on tulkinnanvarainen, kun taas Jobilla "satan" Vastustajana esiintyy ainoastaan kahdessa ensimmäisessä sen 42 luvusta. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä että Vanhan testamentin tekstit eivät saavuttaneet "lopullista" muotoaan kuin vasta Babyloniaan karkotuksen jälkeen. Ennen tätä heprealaisissa kirjoituksissa ei ole todisteita Vastustajasta voimana, joka vastustaa Jumalaa, ja sen jälkeenkin se on yhä kyseenalaista. Vaikka Jobin tarina on hyvin vanha, sen lopullinen versio ajoittuu karkotuksen jälkeen, sen jälkeen kun heprealaiset olivat tulleet kosketuksiin dualistisen zarathustralaisen uskonnon kanssa, sen hyvine ja pahoine jumalineen.

Jopa Vanhan testamentin tutkijat jakautuvat siinä pitäisikö pahaa yhdistää lainkaan Saatanaan. Jotkut sanovat ettei Saatanaa alunperin pidetty pahana, vaan hänet samastettiin vähitellen epämiellyttäviin toimiinsa. Tämän lähestymistavan mukaisesti Saatana on yhä Jumalan palvelija. Jobin kirjassa on paljon sellaista joka taipuu tukemaan tätä näkemystä. Saatana esiintyy vain kahdessa ensimmäisessä luvussa ja katoaa sitten. Jotkut uskovat, että kaksi ensimmäistä kappaletta lisättiin paljon myöhemmin, sillä viimeisestä luvusta luemme: "He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä." (42:11) Näyttää siltä, ettei heprealaisilla ollut paholaisen kaltaista voimaa joka vastusti Jumalaa. Saatana on enkeli Jumalan hovissa, joka toimii syyttäjän ominaisuudessa (Job 1:6). On myös viitteitä siihen, että kaiken sen mukana joka on "hyvää", kaikki se joka on "pahaa", tulee Jumalalta, ei Saatanalta. Jesaja 45:7 Jumala sanoo: Minä..."luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen." Valentine's Jewish Encyclopedia vahvistaa ajatuksen siitä, että on radikaali ero sen välillä miten Saatana nähdään Vanhassa testamentissa ja miten hänet nähdään Uudessa testamentissa, ja että tämä uusi rooli ei kehittynyt hänen alkuperäisestä roolistaan: missään "esi-kristillisessä kirjassa ei ole viittauksia kapinallisiin enkeleihin...Saatanan hahmo Heprealaisessa Raamatussa ja Uudessa testamentissa vastaavasti painottavat eroa käsitteessä. Siinä ei ole kehitystä, vaan perustava ero...Ainoastaan kristillisessä kirjallisuudessa ajatus kahdesta vastakkaisesta valtakunnasta, Saatana Jumalan vihollisena, on pysynyt järkähtämättömänä." (Valentine's Jewish Encyclopedia, A. M. Hyamson and A. M. Silberman eds., Shapiro, Valentine and Co, London, 1938, p. 36). 

Vanhassa testamentissa on itseasiassa hyvin vähän tukea ajatukselle Saatanasta kapinallisena enkelinä ja Jumalaa vastustavana valtana. Hänet kuvataan yleensä taivaallisena yliasianajajana (syyttäjänä), joka toimii Jumalan alaisuudessa, ja tämä vain vahvistaa argumenttia olla lukematta Saatanaa Jesajan kohtaan 14:12 Luciferista. Jesaja on yksi vanhimmista kirjoista Raamatussa ja ehdottomasti ajalta ennen pakkosiirtolaisuutta. Ellei ole järkevää raamatullista perustetta liittää Lucifer Saatanaan, mistä sitten tulee tarina siitä että hän on kapinallinen enkeli joka lankesi ylpeyden tähden? Kristillinen kirkko tulkitsi, että Jesaja 14:12 liittyy Luukkaan jakeeseen 10:18: "Jeesus sanoi heille: 'Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama.'" Perusteeton, epäraamatullinen yhteys Luciferin ja Saatanan välillä on johtanut yleiseen väärinymmärrykseen, että Lucifer on paholaisen toinen nimi. Luciferin ollessa aamutähti, kointähti, tai Venus, mielettömyys yhdistää hänet paholaiseen paljastuu kolmessa Uuden testamentin kohdassa, missä aamutähti tai kointähti mainitaan:


"Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne." (2 Piet.1:19)
"Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut; minä annan hänelle aamutähden." (Ilm.2:28)

"Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti." (Ilm.22:16)
Kaikki nämä viittaukset aamutähteen osoittavat Jeesukseen tai asioihin, joita Jeesus sanoo tai antaa. Vulgatassa sana "aamutähti" 2 Pietarin kirjeessä on jopa käännetty Luciferiksi. Kahdessa muussa kohdassa se on stella matutina. On ongelmallista että Luukas 10:18 käyttäisi salamaa Saatanaan liittyen, etenkin kun harkitaan kahta muuta viittausta salamaan Uudessa testamentissa: Matt.24:27 ja Luuk.17:24. Nämä kaksi viittausta liittävät salaman Ihmisen Poikaan eli Jeesukseen ja hänen toiseen tulemiseensa, joka on ymmärrettävää kun tutkii vanhaa uskonnollista symboliikkaa: "Juutalais-kristillisessä ajattelussa salama on Jumalan välittömän läsnäolon symboli...tai viimeisen tuomion. ("Lightning," Dictionary of Symbolism, Hans Biedermann, Penguin Books, New York, 1992). Vaikka pistäisimme sivuun kysymyksen siitä, miksi Jumalan "vastustajaa" pitäisi kutsua, säilyy tosiasiana, että kertomus kapinallisesta enkelistä joka lankesi ylpeytensä tähden, ei ole lainkaan Raamatussa. Jotkut väittävät että langennut Saatana on läsnä aivan alusta asti, vaikka hänen nimensä ei esiinny 1. Mooseksen kirjassa. Paavali esitti että käärme oli Saatana, seurauksena se että Saatana viekoitteli Aadamia. Kuitenkin useimmat varhaiset kirkkoisät uskoivat että Saatana lankesi Aadamin jälkeen. Kirkolta kesti yli 200 vuotta todeta että Saatanan synti oli ylpeys, että hän lankesi ennen ihmisen luomista, ja että hän oli käärme joka viekoitteli Aadamia ja Eevaa.

  Gustave Dorén

Löytääksemme tarinan Saatanan lankeemuksesta, meidän täytyy mennä muihin lähteisiin kuin Raamattuun. Karkeasti vuosien 200 eKr. ja 150 jKr.välillä tuotettiin paljon kirjallisuutta, mukaan lukien Apokryfit ja Pseudepikrafit. Jotkin näistä ovat apokalyptisia -  ne profetoivat mullistavista tapahtumista ja maailman lopusta. Tässä kirjallisuudessa voidaan nähdä pahan hengen idean kehittyminen, mutta edes apokalyptisessä kirjallisuudessa paholaisesta ei tule kokonaan pahaa alkuperältään ja olemukseltaan. Monet tämän aikakauden kirjoista heijastelevat juutalaisen kansan kurjuutta Syyrian ja Rooman sorron alla. Niiden kirjoitukset käsittelevät näkyjä maailman lopusta, maailmasta paholaisen vallassa, ja Messiaasta joka voittaa paholaisen ja tuo uuden vanhurskauden aikakauden. Eenokin kirjaa monet pitävät yhtenä varhaisimmista ja tärkeimmistä selostuksista taivaallisen hovin (enkelten) kommelluksista. Se kuvaa myös enkeli Satanailin kapinaa ja hänen heittämistään ulos taivaasta. Jotkut tutkijat näkevät tämän merkitsevän että Saatanan ja Luciferin yhdistäminen juontuu ensimmäiselle vuosisadalle. Toisen Eenokin kirjan uudelleen ajoitus kuitenkin sijoittaa sen kolmatta vuosisataa myöhemmäksi, jopa seitsemännelle vuosisadalle. Tästä syystä jotkut ehdottavat että Origenes oli luultavasti Luciferin ja Saatanan samaistamisen keksijä. (Satan: The Early Christian Tradition, Jeffrey Burton Russell, Cornell University Press, Ithaca, 1991, p. 130 & fn).
Aadamin ja Eevan elämä, juutalainen kirjoitus jonka tutkijat ajoittavat 200 eKr. ja 200 jKr. väliin, kertoo että Saatana kertoo Aadamille ja Eevalle että hänen lankeemuksensa taivaasta johtuu hänen kieltäytymisestään palvoa Aadamia, Jumalan kuvaa. Samankaltainen kertomus löytyy myös Koraanista. (Suura 2:34) Nämä legendat heijastelevat teemaa joka on lähellä alkukantaista "ylpeyttä", joka johti niin kutsuttuun Saatanan lankeemukseen.

Koska Vanha testamentti ei kytke ylpeyttä tai lankeemusta Saatanaan, paholaiseen, eli Vastustajaan, ainoa raamatullinen"tuki" tälle käsitykselle on Luciferin lankeemuksen väärintulkinta (Babylonian kuningas) ja tietyt kohdat Uudessa testamentissa. Mutta Uusi testamentti ei myöskään anna mitään selvää tietoa Saatanan lankeemuksesta ylpeyden tähden. Yksi kohta missä Lucifer yhdistetään ylpeyteen, on Miltonin Kadotettu Paratiisi. Hän "sovelsi nimeä synnillisen ylpeyden demoniin." ("Lucifer," A Dictionary of Angels, Gustav Davidson, The Free Press, New York, 1967).
 R.J.Zwi Werblovsky väittää vuonna 1952 julkaistussa klassisessa, psykologisessa kirjallisuusarvostelussaan Lucifer ja Prometeus, että John Miltonin Kadotetun paratiisin Saatanasta tuli vetovoimainen hahmo johtuen ominaisuuksista jotka hän jakaa kreikkalaisen mytologian titaanin, Prometheuksen, kanssa. Miltonin Saatana ruumiillistaa sekä positiivisia että negatiivisia arvoja. Werblovskyn kirja on ollut merkittävä myös osoittaessaan Prometheuksen ja hänen kaksinaisen, Kristuksen kaltaisen/Saatanallisen luontonsa olennaisen monitulkinnallisuuden, joka on kehittynyt kristillisessä traditiossa.

Näyttää siltä, että koko tarina Luciferista Saatanana, langenneena kapinallisena enkelinä, perustuu kokonaan ei-kanonisiin lähteisiin; niin kutsuttuihin Apokryfikirjoihin ja Pseudepikrafeihin. On myös monia esi-kristillisiä myyttejä ja allegorioita, jotka pitävät sisällään kertomuksia Luciferista, joka on latinankielinen nimi kreikankieliselle Eosforokselle.  Theogoniassaan Hesiodos puhuu kahdesta jumalallisesta olennosta, veljeksistä Eosforos (aamutähti) ja Hesperos (iltatähti). He ovat Astraioksen (tähtitaivaan) ja Eoksen (aamunkoiton) lapsia. Aamutähti kuten Meren neitsyt, on eräs titteleistä jotka on annettu jumalallisille Äitijumalattarille, kuten roomalainen Venus, foinikialainen Astarte, juutalainen Astoreth, ja myöhemmin kristillinen Pyhä Neitsyt. Vanhimmissa zarathustralaisissa allegorioissa Mithran oletetaan valloittaneen Venus-planeetan. Kristillisessä traditiossa Mikael voittaa Luciferin.
Venus-planeetta on valontuoja. Ensimmäinen valon säde joka pyyhkii yön pimeyttä. Se symboloi jumalallisen valon kehittymistä ihmisessä, ensimmäistä itse-tietoisuuden heräämistä, itsenäistä ajattelua ja vapaan tahdon todellista soveltamista. Se merkitsee myötätuntoisen ymmärryksen valon tuomista ihmismieleen. Tästä laajemmasta näkökulmasta aamutähden yhteys Jeesukseen on hyvin ymmärrettävä, koska myötätunto on Jeesuksen opetuksen ydin. Tämä opetus heijastaa suurinta yksimielisyyttä läpi Uuden testamentin: se mainitaan Matteuksella, Markuksella, Luukkaalla, Johanneksella, Roomalaiskirjeessä, Galatalaiskirjeessä, 1 Tessalonikalaiskirjeessä, Heprealaiskirjeessä, 1 Johanneksen kirjeessä, Jaakobin kirjeessä ja 1 Pietarin kirjeessä. Parhaiten tunnettu kohta on Matteuksella (22:37-40).

Saatana on vain titteli. Lucifer on Saatana joillekin ihmisille, mutta toisaalta niin on Buddhakin, tai mikä tahansa uskonnollinen jumala tai hahmo, jonka fundamentalistit sanovat lapsilleen olevan paha, eli vastakkainen heidän jumalalleen, joka on yleensä Jahve, toisten demiurgi eli Saatana.

 "Langenneiden enkeleiden" salaisuus on olennaisesti mysteeri, joka on aivan evoluutiosuunnitelman takana, sillä solaaristen enkeleiden alttius "langeta", uhrata itsensä tuodakseen mielen prinsiipin valon siihen mikä silloin oli eläinihminen, oli merkkinä suuren dualiteetin Lain toimintaan tulemisesta, jonka avulla ainetta, muotoa - negatiivista ja passiivista - voitiin nopeuttaa hengen avulla. Tämä uhriteko inhimillisen historian aamunkoitteessa on maailman suurten pyhien kirjoitusten ja mytologioiden läpi kudottu lanka, mukaan lukien Prometheuksen myytti, joka varasti tulen (mielen) ihmiselle, ja raamatullinen kertomus tuhlaajapojasta, joka jätti Isän kodin aloittaakseen kokemuksen polulla, muodon ja aistien elämässä - matkan "kaukaiseen maahan."
Solaaristen enkeleiden roolista ja heidän uhristaan ihmiskunnan puolesta on keskusteltu runsaasti H.P.Blavatskyn Salaisessa Opissa. Itseasiassa, 1887 Teosofisen Seuran lehti otti nimekseen "Lucifer",  tavoitteenaan tuoda selvyyttä siihen mitä se piti epäreilusti parjattuna uhrautuvana enkelinä. Valon tuoja; mielten avautuminen ja tie valaistukseen. Sinä olet elämäsi valo; ilman valoasi maailma vajoaa mustaan anarkiaan; on voimia, jotka tahtovat tukahduttaa valosi vangitsemalla tai aivopesemällä sinut hyväksymään yhteiskunnan keskinkertaisuuden. Ei mielikuvitusta, ei epäilyä, ei valoa: ei elämää.
 Vaikka ylenmääräinen valo tuhoaa, valo on inhimillisen luovuuden lähde. Rudolf Steiner on eräs nykyajan esoteristi, joka on kehittänyt tämän näkemyksen Luciferista valon olentona, henkenä joka saattaa valaista ihmistä kohti Kristusta, joka on todellinen valo. Steiner tarkastelee Luciferia nykyajan vastavaikuttajana pimeälle Ahrimanille dualismin sisällä, joka on syvälle juurtunut gnostilaisiin ja jopa varhaisempiin demonologisiin spekulaatioihin. 

Samalla kun Ahriman pyrkii vetämään ihmisen yhä syvemmin sotkeutumaan luontoon (joka ei ole ihmisen oikea koti) ja jopa yliluonnollisten voimien yhteyteen, jotka kuuluvat demoniseen maailmaan, Lucifer pyrkii kohottamaan ihmisen ylöspäin valon valtakuntiin, missä hengellä on todellinen vapaus. Taiteiden kautta ihminen ilmentää mitä intiimeimmin ja ylpeimmillään tarvetta pysyä maahan kahlitsemattomana ja pyrkiä jumalankaltaisuuteen. Taiteessa ylpeyden kiusaukset niihin kuuluvine lankeemuksineen pienoismuodossa saattavat helposti vallata ihmisen.
Jos Steinerin näkemystä Luciferista voi lainkaan yksinkertaistaa, silloin voidaan sanoa, että Lucifer, tässä ihmisen henkisen tukijan hahmossa, täytyy nähdä oikeassa yhteydessään. Lucifer hengittää ihmiseen ihmeellisen kyvyn pyrkiä kohti henkistä valtakuntaa, tulla taiteilijaksi, jumalaksi pienoismuodossa, ja niin tehdessään hän tekee ihmisen kykeneväksi riuhtautumaan vapaaksi Ahrimanin maahan upottavasta otteesta. 

Kuitenkin Lucifer on taipuvainen myös ylettömyyteen ja tässä on vaaransa. Ihminen ei ole kokonaan maan olento, kuten Ahriman toivoisi. Hän ei ole yhtään enempää enkeli, vapaa maasta. Kuitenkin juuri tämän Lucifer (henkisen valon kantajana) haluaisi ihmisen saavuttavan. Steinerin demonologiassa huomaamme sen tähden, että on tilanteita, joissa lucifeerisia kiusauksia, jotka johtavat vastuuttomaan vapaaseen pudotukseen läpi henkisen maailman (jollaista esimerkiksi tietyt huumeet saattaisivat tarjota), tulee vastustaa yhtä lujasti kuin Ahrimanin.
On ikään kuin Ahriman muuttaisi ihmisen elottomaksi maaksi, jotta ihminen unohtaisi henkisen esihistoriansa ja kohtalonsa, samalla kun Lucifer antaisi henkistä elämää niin yltäkylläisesti, että hän unohtaisi kohtalonsa liittyvän maan vastuulliseen ja rakastavaan uudistamiseen, maan, jonka pinnalla hänen täytyy pitää jalkansa lujasti. Kuva Mikaelista keihästämässä Saatanaa saa sen tähden uuden merkityksen esoteerisen perimätiedon kehyksissä, sillä on mahdollista nähdä sellaisen kuvan esittävän dualistista konfliktia valon olento Luciferin ja maan demoni Ahrimanin välillä, kuvaten konfliktia, joka raivoaa jokaisessa ihmissielussa. Kuitenkin demoninen dualismi ilmaistuna okkultisen näkemyksen sisällä Luciferia koskien, ei ole löytänyt tyydyttävää selitystä teologiassa.
Persoonallisessa symboliikassa joka läpäisee Blaken runouden, Lucifer on ensimmäinen "Jumalan silmistä", Molok toisena. Silmät ovat symbolisia tasoja, jotka johtavat Luciferin kertakaikkisen itsekeskeisestä tilasta Kristuksen vapaaseen henkisyyteen. Paradoksaalisesti tarve uhrata toisia, Molokin luonnossa ilmaistuna, on vapautus Luciferin kauheasta jäykkyydestä, sillä se ainakin sallii tietoisuuden toisista ihmisistä, kuinka huonosti heitä kohdellaankin tuon tietoisuuden seurauksena.

Fey Pomerance: Luciferin käden luominen

Modernin juutalaisen taidemaalarin, Fey Pomerancen visiossa Luciferista, Lucifer nähdään kapinallisena enkelinä, joka määrätietoisesti pyrkii saamaan taivaasta hengen tulen, jonka hän näkee tekevän ihmisen kykeneväksi tulemaan enkeleitä suuremmaksi. Hänen siivenkärkensä eivät kuitenkaan sovellu tarttumiseen, eikä hän voi ottaa liekkejä. Sen tähden hän syöksee oikean siipensä hengen tuleen ja saman aikaisesti piirtää mentaalisen kuvan jonka avulla käsi siitetään. Kun oikea käsi syntyy, hänen ensimmäinen tekonsa on väkivaltainen, sillä hän käyttää sitä nykäistäkseen kyljestään hyödyttömän oikean siiven. Nyt hän ei voi sen paremmin hallita lentoa taivaissa, kuin käyttää kättäänkään tuossa eteerisessä valtakunnassa. Niinpä hän laskeutuu maan päälle, tuoden mukanaan lunastuksen siemenen, joka on suojattu hänen oikean kätensä kämmenen ihon alle. 

Käännetty seuraavista lähteistä:

3.1.10

CLAUDIA MICLAUS: RUKOUKSEN ALKEMIA


Mikä muuttuu kun rukoilen? Onko se todella vaivan, ajan ja siihen sisältyvien emotionaalisten vaikutusten arvoista? Nämä ovat luonnollisesti pragmaattisia kysymyksiä, joita oletettavasti tosi uskova ei kysyisi itseltään tai toisilta. Mutta me emme ole niin hengellisiä, vai olemmeko?

Jotta kenties ymmärtäisimme metaforan nimeltä "rukouksen alkemia", meidän pitäisi luultavasti aloittaa yrittämällä määritellä sana "alkemia". Alkemian symboleita
ovat joskus käyttäneet sekä filosofit että psykologit. Esimerkiksi Carl Gustav Jung yritti uudelleen määritellä alkemiallisia prosesseja niiden sisäisestä, henkisestä näkökulmasta. Myöskin alkemiallinen symboliikka, tekniikat ja filosofia ovat tulleet hyvin suosituiksi post-modernismissa.

Jung näyt
ti pitävän alkemiaa eräänlaisena joogana, eräänlaisena meditaationa. Yksinkertaisella alkemia harjoittamisen toimella oli voima saada aikaan muutoksia alkemistissa. Sama asia tapahtuu kun rukoilemme. Rukous voidaan sen tähden nähdä eräänlaisena alkemiana, sillä se muuttaa henkeämme, se muuttaa mieltämme, se uudistaa meidät täysin, tuoden meidät lähemmäs Luojaamme.

Alkemian
tärkein kehotus, ilmaistuna latinan kielellä, kuuluisi seuraavasti: SOLVE ET COAGULA, joka merkitsee erottaa, sitten liittää yhteen. Alkemistien yleisesti tunnetuimmat pyrkimykset olivat muuttaa muuten tavanomaiset metallit kullaksi tai hopeaksi, löytää "panacea", universaali lääke joka parantaa kaikki sairaudet ja pidentää elämää määräämättömäksi ajaksi, tai löytää jonkinlainen yleisliuotin. Todellakin, juuri sitä rukous voi tehdä ihmisen sielulle - parantaa kaikki henkiset sairaudet tai heikkoudet, tai joskus jopa fyysiset; rukoilemalla ja asettamalla luottamuksensa Kristukseen, Vapahtajaan, saa iankaikkisen elämän. Näihin asioihin ihmiset ovat eniten pyrkineet.

Tässä on lupaus noille rukousalkemisteille, uskoville itseasiassa:
"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala." (Jesaja 45)
Aina keskiajalta lähtien alkemistit Euroopassa ja Arabiassa ovat alkaneet etsiä niin kutsuttua "Viisasten kiveä", jonka he ajattelivat olevan kallisarvoinen ainesosa joko toiseen tai kumpaankin yllä mainittuun päämäärään. Myös he jakoivat uskon että tämä viisasten kivi rikastuttaisi alkemistin voimia, tehden hänet kykeneväksi saavuttamaan melkein mitä vain. Joka tapauksessa tuki jota alkemistit näyttivät nauttivan kautta vuosisatojen, johtui myös heidän panoksestaan tieteeseen, kemiallisiin tuotteisiin, muihin tuotteisiin kuten kosmetiikkaan, keramiikkaan, ruutiin, nahan parkitsemiseen, lasin tuotantoon, likööreihin jne.

Sekä tav
allisten metallien muuttaminen kullaksi että yleiseliksiiri olivat itseasiassa symbolia kehityksestä katoavaisesta, turmeltuneesta tilasta terveen, ikuisesti elävän ja täydellisen ihmisen tilaan. Viisasten kivi tekisi tämän muutoksen mahdolliseksi. Alkemistille tämä merkitsi hänen omaa persoonallista kehitystään pimeydestä valoon, tietämättömyydestä todelliseen tietoon, kun taas tuo viisasten kivi säilyi jonkinlaisena salaisena, mystisenä, tuntemattomana henkisenä voimana, joka johtaisi hänet tuohon täydelliseen mielen tilaan. Tämä saattaa oikeuttaa allegoriamme rukoilemiseen. Ja viisasten kivi saattaa liittyä Raamatun "kulmakiveen", joka on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Rukoilemalla Häntä ja Hänen kauttaan saattavat tulla alkemialliset voimat ihmisten mielen ja hengen muuttamiseen.

Liittyen metallin käytön symboliikkaan, näin sanoi Paracelsus alkemiallisessa Katekismuksessaan: "Kun filosofit puhuvat kullasta ja hopeasta, josta he uuttavat aineensa, pitäisikö meidän olettaa että he viittaavat karkeaan kultaan ja hopeaan? Ei millään muotoa, karkea kulta ja hopea ovat kuolleita, kun taas filosofien vastaavat ovat täynnä elämää." Joten sen tähden edes alkemistit eivät etsineet ainoastaan noita kallisarvoisia metalleja, vaan pikemminkin niiden symboloimia henkisempiä elementtejä.

Rikkauksia ja kultaa luvataan Raamatussa niille, jotka etsivät Jumalaa ja Hänen tahtoaan:
"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala." (Jesaja 45)







6.6.09

Kuinka tulkita kristinuskoa gnostilaisesta näkökulmasta?

Gnosis merkitsee tietoa. Gnosis suo vastaanottajalleen hengen kuolemattomuuden salaisuuden. Gnostikkoja löytyy kaikista uskonnoista. Tässä on muutama askel auttamaan sinua tulkitsemaan Kristuksen opetuksia gnostilaisen näkökulman avulla.

  1. Ymmärrä heidän filosofiansa Jumalasta. Gnostikot tunnustavat että on olemassa yksi perimmäinen Korkein Olento. He uskovat dualismin syntyvän rajoittuneista järjen kyvyistämme. Gnostikot herjaavat Vanhan testamentin Abrahamilaista Jumalaa, sillä hän on sokea, vihainen jumala, joka loi erehdyksessä aineellisuuden vankilan. He katsovat kaiken tuskan, kärsimyksen ja halun johtuvan tästä Demiurgista, eli väärästä jumalasta. Gnostikot uskovat että meidän maailmamme on Demiurgin aineellinen maailma, joka puolestaan on Taivaallisen Valtakunnan hämärä mikrokosmos. Toisin sanoen, taivas ja maa ovat yhteydessä, mutta gnostikko haluaa saavuttaa tiedon taivaasta ollessaan täällä maan päällä. Gnostikon perimmäinen päämäärä on yhteys Jumalan kanssa. Hän ylittää materiaalisen vankilamme rukouksen, siveyden ja rauhan avulla. Sen tähden gnosis painottaa tuota Ykseyttä, joka on maailmankaikkeuden Korkein Voima.
  2. Ymmärrä heidän filosofiansa Kristuksesta. Jeesus Kristus oli ihminen joka saavutti puhtaan gnosiksen. Gnostikot uskovat että Kristus-kertomus on allegoria kuolemattomuudesta. Kuolevainen ihminen, Jeesus, joka edustaa aineellista ruumista, sulautui Christokseen, joka edustaa henkeä. Hän teki tämän puhtaa Jumaltietoisuuden avulla. Gnosiksen avulla hän ylittää aineellisen ruumiinsa ja saavuttaa ikuisen elämän. Gnostikot uskovat että kaikki ihmiset voivat sulautua Christokseen saavuttaakseen myös kuolemattoman hengen.
  3. Ymmärrä heidän vastaavuutensa kristillisen harjoituksen kanssa. Gnosis vaatii intensiivistä rukousta ja meditaatiota, paljolti kuin Raamattu, joka toistuvasti rohkaisee rukouksen harjoittamiseen. "Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room.12:12 Kun joku rukoilee, hän tulee lähemmäs Jumalaan yhdistymistä, joka on puhdasta gnosista. Koska aineellinen maailma vangitsee hengen halulla, gnostikot välttävät kiusausta. Heidän askeettisuutensa innoitti kristinuskoa siveyden, paastoamisen ja askeettisuuden hyveillä. Gnostikot tulkitsevat Raamattua kuvainnollisesti. Monet Raamatun apokryfikirjat opettavat gnostilaista filosofiaa.
  4. Tutki gnostilaisia lahkoja historiassa. Tutki ensikäden ja toisen käden lähteitä ruusuristiläisestä traditiosta, apokryfeistä, kataareista, ja Isä Christian Rosencreutzista. Nämä ovat hyviä johtolankoja syvemmälle gnosiksen intellektuaaliseen ymmärtämiseen. Voit myös tutkia gnostikkoja muissa uskonnoissa. Nämä käsittävät suufit, sadhut, lamat ja kabbalistit, vain muutaman nimetäksemme.
  5. Osallistu dialogiin papin kanssa koskien gnostilaisuutta. Hyvin harvat ihmiset tietävät gnostilaisuudesta, sillä se oli perinteisesti varattu eliittiryhmälle. Kuitenkin kristittyjä teologeja vaaditaan opiskelemaan apokryfejä. On mielenkiintoista todeta kristillisten kirkkojen vaihtelevat asenteet gnostilaisuutta kohtaan.
  6. Päätä oletko valmis tavoittelemaan gnosista. Jos olet, palaa silloin kolmanteen askeleeseen päättääksesi mikä rukouksen, meditaation tai magian muoto on oikea sinulle. On lukemattomia polkuja, mutta sinun täytyy päättää mihin niistä tunnet voivasi sitoutua.
  7. Omistaudu kokosydämisesti polullesi.
Gnostilaisen piispan Thomas Langleyn blogista: Päivittäisen gnostilaisen harjoituksen luominen

Silloin tällöin saan postia ihmisiltä, jotka eivät asu lähellä gnostilaista seurakuntaa, ja haluavat tietää mitä tehdä kehittääkseen säännöllisen gnostilaisen harjoituksen. Alla on muutama ehdotukseni:
  1. Sydämen rukous (päivittäin) - Hanki kappale Vaeltajan kertomuksia ja rukoushelmet tai naru ja ala harjoittaa Jeesuksen rukousta. Valitse säännöllinen aika joka päivä, aseta määrätty määrä rukouksia, ja pitäydy siinä. Viisi minuuttia joka päivä on parempi kuin ei mitään, joten valitse jokin joka on mahdollista sinulle.
  2. Lectio Divina (pari-kolme kertaa viikossa, päivittäin on parempi); Lue kohta gnostilaisista kirjoituksista - valitse pari lausetta. Lue se hitaasti ja ehdoin tahdoin. Lue se ääneen jos mahdollista. Lue se uudelleen, nautiskellen joka sanasta. Meditaatio - kysy mitä tämä valinta merkitsee sinulle. Pureskele sitä. Analysoi sitä. Pyydä Sofiaa auttamaan sinua ymmärtämään tämä kohta. Istu hiljaa. Kuuntele. Tämä ei ole aika analyyseille, tämä on aika tulla ulos päästäsi ja kuunnella tuota "hiljaista pientä ääntä". Rentoudu vain - älä ponnistele "saadaksesi jotain irti".
  3. Itse-havainnointi (päivittäin, kaiken päivää) - Yritä olla aktiivisesti tietoinen teoistasi, aistimuksistasi, tunteistasi, ajatuksistasi, reaktioistasi. Mistä nämä ilmiöt tulevat? Ovatko ne asioita, joihin haluat samastua ja omistaa ne? Ovatko ne asioita, jotka tarvitsee asettaa sivuun jotta olisit sellainen henkilö kuin haluat olla? Oletko kärsimätön tai vihainen? Mistä tämä kärsimättömyys ja viha tulevat? Oletko tämä sinä? Mitä roolia tarpeesi egosi mielihyvään näyttelee sosiaalisissa suhteissasi? Alkaessasi harjoittaa tätä, tulet huomaamaan päivän mittaan että unohdat jatkuvasti harjoittaa tätä mielellisyyttä. Se on OK, sen huomaaminen että unohdit on osa prosessia.
  4. Hartauden teot (päivittäin) - On parasta jos voit varata pienen tilan tätä varten, mihin voit panna kuvan tai pienen patsaan - jotain joka kääntää ajatuksesi jumalallisen puoleen. Joka päivä sytytä kynttilä tai öljylamppu ja lausu lyhyt rukous, omistautuen gnosiksen saamiseen.
  5. Aktiivinen meditaatio (päivittäin).
  6. Keskittymisrukous (päivittäin).
Lista läpi katsottuna se kuulostaa paljolta. Aloita siitä mitä voit tehdä, älä huolehdi siitä mihin et pysty.

(Suomentajan lisäys: Minä olin gnostikko ja kuuluin gnostilaiseen liikkeeseen; lue lisää blogista Resurget Sol Fugiens. Mitkään harjoitukset eivät kuuluneet tämän liikkeen opetuksiin - päinvastoin, esim. meditaatiosta varoitettiin. On "gnostilaisuutta" ja on gnostilaisuutta. Mikä pätee yhteen, ei päde toiseen. Aivan samoin on kristinuskon sisällä laajemminkin. Monet uskovat vain eivät näe metsää puilta. Ettei asia olisi epäselvä...minä en käännä tiettyjä tekstejä välttämättä siksi, että olisin täysin samaa mieltä esitettyjen näkökohtien kanssa, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Esim. edellä kohtien 1 ja 2 - ennen harjoituksia - kanssa en ole ollenkaan samaa mieltä. Mutta sanottakoon myös, että jos lukee vain gnostilaisuuden vastaisia kirjoituksia, ei tiedä gnostilaisuudesta yhtään mitään, eikä ole arvollinen lausumaan siitä tuomiota! Kuvatut harjoitukset ovat myös täysin kristillisiä; mm. Lectio Divinaa käytetään yleisemmin Raamattua lukiessa. )


11.12.08

Kulta, suitsuke ja mirha

 Päivitetty 26.2.2011
Suitsuke oli karavaanikaupan tuottoisin yksittäinen tuote. Jemen oli suitsukkeen ja mirhan lähde. Plinius kuvaa niiden keräysmenetelmää: "Varhaisin keräysajankohta on silloin kun Kointähti nousee, kun kesä on kuumimmillaan... rasvainen vaahto purskahtaa ulos viillosta, se otetaan vastaan palmunlehväalustoille, joilla se jähmettyy ja sakenee..." Lehväalustoilta aines kerättiin ja pakattiin pieniin pajukoreihin. Paikalliset saivat tehdä suurimman osan työstä. Ulkomaalaisia kauppiaita kehotettiin pysymään poissa aineiden tuottamisalueilta. Ja siitä, miten alueita suojeltiin, liikkui outoja tarinoita. Ulkomaailmalle uskoteltiin, että papit keräsivät suitsuketta ja mirhaa auringolle pyhitetyille vuorille kätketystä lehdosta, jota vartioivat lentävät käärmeet. Nämä tarinat, joita monet kreikkalaiset aikalaismaantieteilijät kirjasivat uskollisesti ylös, auttoivat nostamaan suitsukkeen arvostusta ja lisäämään siitä saatavia tuloja.
Jemeniläisten tekemästä hinnankorotuksesta sekä kuninkaallisten säätämistä ja heille tuottoisista suitsuikkeiden myyntimonopoleista huolimatta suitsukekaupasta saatavat voitot olivat yhä tyrmääviä. Mikäli kauppiaiden onnistui saada karavaaninsa turvallisesti aavikon ja vuorten yli ja välttää Arabian riidanhaluisia beduiiniheimoja, he saattoivat odottaa saavansa komean 500 % voiton.
Suitsuikkeissa oli eri väriasteita ja voimakkuuksia, joihin vaikuttivat puun ikä, kunto sekä mahlanlaskun vuodenaika. Ratkaiseva oli myös suitsukepuulaji, joita on yhdeksän. Parasta ainetta tuli sumuisilta vuorenrinteiltä Dhofarista, Jemenin Hadramautin kuningaskunnan itäisestä provinssista, mutta myös Sokotran saarelta laivoilla tuotava suitsuke oli hyvin arvostettua. Mirhaa myytiin joko puhtaana öljynä tai kiteinä. On arveltu, että eritrealainen mirha erotettiin puista Arabiassa, kun taas troglodyyttien mirha (kaikkein kallein laji) tuli luultavasti Abessiniasta.
Suitsukekauppa oli isoa liiketoimintaa. Muinaisen Lähi-idän uskonnot varmistivat sen, että ainetta tarvittiin. Uskonnot olivat itse asiassa miltei riippuvaisia tuotteista. Suitsuketta kuului polttaa liki kaikissa päärituaaleissa. Sillä savustettiin pyhäköt ja sitä poltettiin hautajaismenoissa. Hellenistisellä ajalla suitsuketta alettiin käyttää kuninkaallisissa hoveissa, ja Justinianuksen ajalla Bysantin suuret kristilliset basilikat täyttyivät jälleen kerran suitsukepilvistä, vaikka suitsuke oli jätetty pois kristillisistä hautajaiskäytännöistä. Suitsuke kuului kaikkiin uskontoihin, oli kyse sitten juutalaisista, kristityistä, zarathustralaisista tai pakanoista. Mirhaa käytettiin kuolleiden hautausvalmisteluissa ja Egyptissä muumioinnissa. On arvioitu, että suitsukekaupan huippukaudella (100-luvulla) Etelä-Arabiasta vietiin vuosittain 600 tonnia mirhaa ja 3000 tonnia sekoitettuja suitsukkeita. Suurin osa mirhaöljystä valmistettiin ilmeisesti Somalian rannikolla, joka ylpeili viidellä kotimaisella piikikkäällä pensaalla, joista saatiin mirhaa.
Barnaby Rogerson: Profeetta Muhammed. Ajatus Kirjat 2006.

Raamatun kirjoittajat kertovat, että kultaa saatiin Arabiasta, Sabasta ja Ofirista (1 Kun.9:28, 10:2; Job 28:16).
Herra sanoi Moosekselle (2 Moos.30:1, 7-8, 34-36; 37:29; 40:5), "Tee akasiapuusta alttari suitsutuksen polttamista varten." [...] "Tällä alttarilla Aaron polttakoon hyväntuoksuisia suitsukkeita. Niitä hän polttakoon joka aamu pannessaan lamppuja kuntoon, ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. Näin on Herran edessä aina uhrattava suitsutusuhri sukupolvesta toiseen." [...] "Ota itsellesi hyvänhajuisia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä yhtä paljon kutakin lajia, ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeastipyhänä se pitäkää." [...] "Lisäksi hän valmisti pyhän öljyn ja puhtaan, tuoksuvan suitsukkeen samalla tavoin kuin ammattitaitoiset voiteensekoittajat." [...] "Sijoita kultainen suitsutusalttari liitonarkun eteen ja ripusta oviverho telttamajan ovelle."
Ester 2:12: "Kun jonkun tytön vuoro tuli mennä kuningas Ahasveroksen tykö, sitten kuin hänelle oli 12 kuukautta tehty, niin kuin vaimoista oli määrätty - sillä niin pitkä aika
kului heidän kauneudenhoitoonsa: kuusi kuukautta mirhaöljyllä, toiset kuusi kuukautta hajuaineilla sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla - meni tyttö kuninkaan tykö."
Ja kun Joosefin veljet myivät hänet (1 Moos.37:25): "Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin."

Aromaterapeuttisten öljyjen arvo oli niin suuri noina päivinä, että frankincensia (suitsuketta) ja mirhaa tuotiin lahjaksi Jeesus-lapselle kullan kanssa. Kristus ei ole ainoastaan Vanhan testamentin vaan myös esikristillisten mysteeriuskontojen täyttymys: siksi kristinusko oikeutetusti om
aksui vanhojen kulttuurien parhaat lahjat omaan kulttiinsa, kristillistäen ne.
Vanhan kirkon hymnirunous on pyrkinyt selittämään Jeesuksen saamien la
hjojen merkitystä: kulta kuvaa Kristuksen kuninkuutta, suitsuke hänen jumaluuttaan ja mirha hänen inhimillisyyttään ja kuolemaansa. Itämaan tietäjiä on kristikunnassa kutsuttu myös kuninkaiksi ja monet taiteilijat ovat kuvissaan esittäneet heidät kruunupäisinä: kukin heistä hallitsee aivan erikoisen hyvin yhtä ihmisen kolmesta sielunkyvystä. He edustavat ihmisen sielunkykyjen aateluutta. Heissä kussakin eniten vaikuttava kyky ilmenee siitä, mitä kullakin heistä on lahjaksi annettavana.
Kulta, erikoisen jalo, ruostumaton, mielellään puhtaana esiintyvä ja siten vakaa-arvoinen, aina kalleimpana pidetty metalli: painossa maan edustaja, hohteessa - suhteessa valoon - auringon sukuinen; kultissa viinin, Kristuksen veren, kantaja. Johanneksen ilmestyksessä uusi Jerusalem hohtaa kultaisena. Puhdas ihmisajattelu Henkijumalan hedelmänä, maailmanviisauden kulta maailmanhenkisen valon tunnuksena.

Suitsukkeen
hajusteet vapautetaan lämmön avulla, tulen avulla tuoksu nousee ilmoille; ylös kohoavassa savussa ilmenee, mitä puu on ottanut sisimpäänsä. Tunne meissä olevan Kristuksen hedelmänä,
sydämen hartauden, hartaan antaumuksen suitsuke, ylös kohoavan rukouksen tunnuksena - rakkauden tulen ilmoille tuomana, rakkautena Jumalaa kohtaan. Se kuvaa hartautta, palvomista, sielunrauhaa, hurskasta nöyryyttä - hengen läsnäoloa.
Mirha viittaa tahtoon, isällisen olemisen hedelmänä sielussamme, koko sielun puhdistava mirha; omatahtoisuudesta rikkoutuneen maailmansuhteen eheytymiseksi tarvittava mirhavoide: "Tapahtukoon Sinun tahtosi..." Itsensä uhraaminen rakkauden voimalla, jumalallinen voitelu. - Mitä me voimme uhrata Jumalalle?
  1. Me voimme uhrata ajatuksia jumalalliselle.
  2. Me voimme ottaa vastaan tahtomme Jumalan armosta.
  3. Me voimme olla rakkaudellisia lähimmäisiämme kohtaan emmekä asettaa olemassaoloamme muita korkeammalle.
Kristuksen ilmestys
Loistakoon maailmaan,
Lahjoittaen mielelle
Ymmärryksen -
Puhtaan kullan.

Kristuksen rakkaus
Virratkoon sieluihin,
Sytyttäen sydämessä
Rukouksen -
Ylöskohoavan savun.

Kristuksen teot
Tulkoon ihmishenkien tietoon,
Opettaen käsille
Antaumuksen -
Parantavan mirhan.

(Loppiainen; Adam Bittleston:
Meditatiivisia rukouksia.
Suomen antroposofinen liitto 1991)
Tietäjien syntymälahjat osoittivat täyden arvonsa kun Korkein tuli Jeesuksessa täydellisesti ihmiseksi ja kohtasi kasteen jälkeen kolminkertaisen kiusauksen. Rudolf Steiner osoitti että näiden lahjojen oli tarkoitus vahvistaa Jeesus-lapsen kehitystä kolmella tavalla: kulta fyysisen ruumiin kasvua, auringonvoimiin liittyneenä; frankincense harmonisen sielunelämän kehitystä; mirha edistämään henkistä kehitystä.
Pekka Ervastin mukaan ihmisen sielunelämän kolme puolta, ajattelu, tahto ja tunne, täyttyvät vastaavalla tietäjä-ominaisuudella: uskolla, toivolla ja rakkaudella. Usko ei ole tiedon vastakohta - sokea usko on uskon irvikuva: todellinen usko perustuu tietoon ja ymmärrykseen. Uskon edelläkävijä on järjen valaistus. Ihmisen on etsittävä totuutta. Usko näyttää ihmiselle Betlehemin tähden, toivo panee hänet vaeltamaan tähden viitoittamaa tietä ja rakkaus antaa hänelle voimaa vaellukseen. Kun uskomme, että sydämessämme on syntyvä uusi ihminen, tahtomme herää. Näemme ihanteen ja yritämme ja ponnistamme; juomme aina uutta voimaa ja virkeyttä tästä rakkautemme lähteestä. Jokainen meistä, joka ponnistelee kulkeakseen tietoa kohti, on tietäjä, joka seuraa tähteä. Tähti on Valo, Totuus, Tieto! Valo ja Totuus vievät ihmisen läytämään oman itsensä. Kristuslapsi syntyy sydämen sopukassa, syvällä oman sielumme sisällä.
Kuitenkin harhan sokaisemana hän yhä uudelleen kyselee tietä niiltä, jotka eivät tahdo eivätkä voi hänelle antaa tietoa. Hän kysyy väärältä tieteeltä, ulkokultaiselta uskonnolta, rakastettavilta pettäjiltä. Sittenkin juuri Herodes oli se, joka johti viisaat oikeille jäljille ja ilmoitti kylän, missä lapsi oli löydettävissä - hyvän ja pahan sanoinselittämätön mysteerio.
Uskovan, avoimen sydämen kulta, sielun sisäinen kulta: Alkemisti etsi keinoa kullan luomiseen, kulta oli kaiken hänen ponnistuksensa tulos. Kaikki aidot etsijät yrittävät muuntaa olemuksessaan olevan alhaisen metallin hengen puhtaaksi kullaksi. Kullan lahja on ihmisen kaikki toiminta ja sen uhraaminen on työn muuttaminen rakkauden tulessa puhtaaksi, kalliiksi, pysyväksi kullaksi.
Elävöittä
vän toivon suitsutus, lempeyden ja sulouden lahja.
Rakkauden puhdistavan kärsimyksenmaljan mirha, jota on varsinkin Egyptissä käytetty balsamoimiseen: se on katkeran karvas, se seuraa ihmistä hautaan ja sen keralla käyvät tuska ja kyyneleet - se on katkera lahja, jota jotkut nimittävät suruksi ja tuskaksi: se antaa ymmärrystä ja myötätuntoa - se on välttämätön sielulle, jotta se kasvaisi henkisesti ja sen tunne-elämä kehittyisi.

"Jos tahdot kunnioittaa Eukaristista Uhria, uhraa oma sielusi, jonka puolesta Uhri annettiin. Tee omasta sielustasi kokonaan kultainen. Jos sielusi jää viheliäisemmäksi kuin lyijy tai savi, mitä hyvää se on tehnyt osallistuakseen Kultaisesta Kalkista? Haluatko kunnioittaa Kristuksen Ruumista? Älä silloin ylenkatso Häntä, kun näet Hänet ryysyissä. Kunnioitettuasi Häntä kirkossa silkkisin puvuin älä jätä Häntä ulos paleltumaan kylmyyteen vaatteiden puutteen takia. Jeesus, joka sanoo "Tämä on minun Ruumiini", on sama kuin se, joka sanoo "Olin nälkäinen mutta et ruokkinut minua. Aina kun kieltäydyit auttamasta yhtä näistä vähemmistä, kieltäydyit auttamasta minua." (Kirkkoisä Johannes Krysostomos)

Jotta Hän voisi enemmän antaa, muuttaa, kirkastaa ja monistaa meidän vähäiset lahjamme levittääkseen ne maailman yli rakkauden ja rauhan voimina, tulee meidän antaa itsemme, sisin sydämemme.

Jeesus voideltiin Betaniassa kallisarvoisella nardusvoiteella.
Mirhaa annettiin Jeesukselle ristillä sekoitettuna viiniin, mutta hän ei juonut sitä. Muinaisina aikoina sotilaat säilyttivät mirhaa pullossa - sen antiseptiset ja tulehdusta helpottavat ominaisuudet auttoivat tyrehdyttämään heidän vuotavat haavansa. Talmudissa sanotaan: "Joka joutuu surmattavaksi, hänelle juotetaan vähän viiniin sekoitettua mirhaa niin, että se turruttaa hänen aistinsa ja saa hänet hieman sekavaksi, ettei hän kärsisi niin paljon kuoleman pelosta, sillä on kirjoitettu, 'antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille' (Snl.31:6), --Jerusalemin rikkaat naiset lahjoittivat ja toivat tämän juoman heille."


Zionin Evankelis-luterilainen kirkko (!) Detroitissa käyttää suitsutusta, ja perustelee sitä seuraavasti:
Raamatussa suitsutus ja palvonta käyvät yhdessä: Jes.6:4 ja Ilm.8:3-4 kuvaavat taivaallista enkelten jumalanpalvelua, jossa huone tulee täyteen suitsukkeen savua; suitsutus muistuttaa pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan luo (Ps.141, Ilm.8). Mutta pääasiallinen raamatullinen syy on muistuttaa meille Herramme uhrikuolemasta ja loistokkaasta ylösnousemuksesta. Herramme on uhri joka lopettaa kaikki uhrit. Kun Vanhassa testamentissa uhrattiin, käytettiin suitsutusta. Kun Herramme kuoli, suitsuketta ei poltettu, mutta hänet käärittiin suitsukkeeseen ja haudattiin siinä. Niin suitsutuksen aromaattinen parfyymi muistuttaa meille tänä päivänä Herramme uhrautumisesta puolestamme ja että hän on ylösnousemus ja elämä. Paavali ymmärtää tämän ja soveltaa sen meihin sanoessaan, että olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen (2 Kor.2:15). Toisin sanoen, olemme Jumalan suitsuke, koska meidät on ylennetty Kristuksen kanssa pyhän kasteen vedessä.
Toinen syy käyttää suitsutusta on osoittaa kunnioitusta. Muinoin idässä ja lännessä suitsutus julisti Jumalan läsnäoloa. Koska et voi nähdä Jumalaa, nenäsi muistuttaa sinua Hänen läsnäolostaan! Omaksuen tämän tavan, kristilliset kirkot käyttivät suitsutusta etenkin niissä kohdin, kun meitä tarvitsee muistuttaa Herramme todellisesta läsnäolosta (a) sakramentissa, (b) papin persoonassa, (c) kastetuissa jotka ovat Kristuksessa ja Kristus heissä. Sen tähden elementit alttarilla, selebrantti ja ihmiset suitsutetaan messun aikana. Se kunnioittaa Jumalaa muistuttamalla meille että Hän on keskuudessamme.
Kolmas syy suitsutuksen käyttöön on kauneus, joka käsittää koko persoonan. Sillä eivät vain mieli ja sydän ole keskittyneet Jumalan palvelemiseen, vaan myös kädet, silmät, jalat, makunystyrät, ja jopa nenä! Niin, aivan kuten asujen ja kukkien kauneus vangitsevat silmät ja urkujen ääni miellyttää korvaa, suitsukkeen makean tuoksun on tarkoitus auttaa aisteja tajuamaan juhlan suuruuden. Vanhan testamentin todistuksen mukaan näiden palvonnan elementtien käyttö palautuu pyhän tabernaakkelin perustamiseen saakka exoduksen aikana (2 Moos. 25). Jumala antoi Moosekselle hyvin erityiset määräykset Tabernaakkelinsa rakentamiseksi, ja nämä pitivät sisällään huolellisen yksityiskohtaiset ohjeet esteettisesti kauniin paikan valmistamiseksi. Huomaa Jumalan suhtautuminen kauneuteen... sinpunaisia, purppuraisia ja karmiininpunaisia villoja, hienoa pellavaa, hajusteita pyhää öljyä ja suitsuketta varten, kultaa ja kallisarvoisia kiviä... kaikki nämä elementit käytettynä Jumalan käskyn mukaisesti täyttäisivät muinaisten palvojien aistit nähtävyyksillä ja tuoksuilla, jotka ottaisivat jokaisen säikeen Jumalan kunnioittamisen tehtävän käyttöön.
Toisella, "uudestisyntyneitten protestanttisten munkkien" websivulla niin ikään kerrotaan miksi he käyttävät suitsutusta, ja lisätään yllä lueteltuihin seuraavaa: Historiallisesti Kirkossa suitsutuksen käytön on ymmärretty symboloivan myös Pyhän Hengen pyhittävää armoa. Historiallisten, muodollisten ja liturgisten jumalanpalvelusten on joskus virheellisesti selitetty juontuvan juutalaisuudesta. Itseasiassa ne juontuvat suoraan Uudesta testamentista - taivaallisesta jumalanpalveluksesta jonka apostoli Johannes meille paljastaa Ilmestyskirjassa. "Ensimmäisten kristittyjen uskonnollisten mysteerioiden palvontaan liittyi seitsemän kynttilän polttaminen suitsutuksen kanssa, 'Trishagion' (Pyhä Jumala, Pyhä väkevä, Pyhä kuolematon) ja 'Evankeliumien kirjan' lukeminen, jonka kansiin ja sivuille oli kuvattu siivekäs ihminen, leijona, härkä ja kotka" (Isaac Myer: "Qabbalah", LL.B.).
Raamatussa pilviä käytetään usein merkkinä Jumalan läsnäolosta (2 Moos.13:22; 2 Moos.40:34; Matt.17:5; Apt.1:9) ja toinen suitsukkeen ominaisuus on, että se muodostaa savupilven. Muinaisina aikoina suitsuketta käytettiin sulostuttamaan ja puhdistamaan ilmaa kotona ennen tärkeän vieraan saapumista (ainoastaan tärkeän vieraan, koska suitsuke oli hyvin kallista). Kristus opetti, että hän on keskellämme missä tahansa kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään (Matt.18:20). Kuka on tärkeämpi vieras kuin Luojamme? Herramme ei ehkä ole fyysisesti näkyvä, mutta hän on luvannut olla läsnä. Suitsukkeen kaunis aromi muistuttaa meitä olemaan tietoisia hänen läsnäolostaan. Joskus on ehdotettu, että suitsukkeella oli myös käytännöllinen aspekti: keskiajalla seurakuntalaisilla ei ollut tapana peseytyä säännöllisesti tai käyttää deodoranttia. Suitsuke teki kokoontumisesta jonkin verran miellyttävämmän tuoksuisen!


"Kun joku tuo Herralle ruokauhrin, olkoon uhrina parhaita vehnäjauhoja. Niihin hän kaatakoon öljyä ja pankoon päälle suitsuketta. Sitten hän vieköön jauhot papeille, Aaronin jälkeläisille, ja pappi ottakoon täyden kourallisen öljyllä kostutettuja jauhoja ja kaiken suitsukkeen ja polttakoon tämän osan alttarilla, muistutukseksi siitä, että uhri kuuluu Herralle. Se on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa." (3 Moos.2:1-2)
"Sekoita niihin öljyä ja pane niiden päälle suitsuketta. Silloin ne ovat kelvollisia ruokauhriksi." (3 Moos.2:15)
"Hän vieköön väliverhon taakse täyden astiallisen hehkuvia hiiliä alttarilta Herran edestä sekä hienonnettua tuoksuvaa suitsuketta kummankin kouran täydeltä. Hän heittäköön suitsukkeen Herran edessä hiilille, niin että sen savu peittää liitonarkun kansilevyn. Silloin hän ei kuole." (3 Moos.16:12-13)
"'Kukin teistä ottakoon tuliastian, pankoon siihen suitsuketta ja tuokoon tuliastiansa Herran eteen. Tuliastioita kertyy yhteensä kaksisataaviisikymmentä. Myös sinun ja Aaronin tulee tuoda omat tuliastianne.' Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta." (4 Moos.16:17-18)
"Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi." (5 Moos.33:10)
"Toiset oli määrätty hoitamaan näitä esineitä ja pyhäkön koko kalustoa sekä pitämään huolta vehnäjauhoista, viinistä, öljystä ja suitsutus- ja hajuaineista." (1 Aik.9:29)
"Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot. (Malakia 1:11)

"Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili." (Luuk.1:10)

"Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle." (Ef.5:2)

"Kun karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia."(Ilm.5:8)
Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa tutkijat ovat eristäneet Boswellia sacra-puun
pihkasta (= olibaanihartsi) insensoliasetaattia, joka koe-eläintutkimuksissa näyttää vaikuttavan ahdistusta ja masennusta poistavasti. Sen kemiallinen vaikutustapa hermoihin muistuttaa läheisesti nykyisten masennuslääkkeiden vaikutusta. Sitä on käytetty myös Intiassa astman ja tulehdusten lievittävämiseen. Kyseisestä pihkasta valmistetaan uskonnollisissa menoissa yleisesti käytetty suitsuke, frankincense tai olibaani, yksi kolmesta kallisarvoisesta lahjasta, jotka itämaiden tietäjät toivat Kristus-lapselle. Sillä on kaunis ja ylevä, metsäinen, lämmin, mausteinen tuoksu, joka syventää hengitystä ja rauhoittaa hermostoa, kohottaa mielialaa, ehkäisee painajaisia, unettomuuteen. Erityisesti keuhkovaivoihin, yskään, astmaan. Voimakkaasti soluja uudistavana sopii kuivalle ja vanhenevalle iholle ihonhoidossa. Meditaatiota syventämään, vahvistava, puhdistava; luo "spirituaalisen" ilmapiirin. Kuten frankincense, mirha on yksi vanhimmista eteerisistä öljyistä jolla on uskonnollista merkitystä. Sitä käytettiin muinoin balsamoinnissa. Kullankeltaista lämpöä, rentouttava, meditaation hetkiin. Parantava, lääkitsevä, yleisesti vahvistava - ei raskauden aikaiseen käyttöön. Haavalinimentti rikkoutuneelle iholle, erittäin antiseptinen, tulehduksia estävä ja arpeutumista edistävä. Limaa irrottavana hyvä hengitysteiden ongelmissa frankincensin kanssa.
Kultaa taas on käytetty vuosikymmeniä reumalääkkeenä! Sitä käytetään myös homeopaattisena lääkkeenä. Madame Guyon kirjassaan Syvempään Jumalan tuntemiseen (Päivä Osakeyhtiö 1994) kirjoittaa:
Jotta kaksi asiaa voisi yhdistyä, niillä tulee olla samankaltainen luonne. Esimerkiksi epäpuhdas metalli ei koskaan täysin yhdisty aivan puhtaaseen kultaan. Mitä Jumala tekee tässä tapauksessa? Hän lähettää edellään oman viisautensa, joka on kuin kaiken epäpuhtaan kuluttava tuli. Mikään ei voi vastustaa tuon tulen voimaa, vaan se kuluttaa kaiken. Samoin Hänen viisautensa polttaa pois kaiken ihmisessä olevan epäpuhtauden tehdäkseen hänet soveliaaksi yhdistymään Jumalaan. Mitä tämä epäpuhtaus on? Se on itserakkautta.
Itserakkaus, itsekeskeisyys on kaiken saastaisuuden lähde. Se ei voi koskaan yhdistyä Puhtauteen. Auringonsäteet saattavat koskettaa mutaa, mutta ne eivät koskaan yhdisty siihen. Jumala tahtoo siis puhdistaa sielusi, niin kuin tuli puhdistaa kullan. Tuli kuluttaa vähitellen kaiken maallisen; se poistaa kaiken epäpuhtaan aineksen sekä erottaa nämä ainekset kullasta. Epäpuhtaita aineksia ei muuteta kullaksi. Tulen täytyy sulattaa ja hajottaa kulta, niin että siitä irtoavat kaikki vieraat osaset. Kulta täytyy yhä uudelleen laittaa sulatusuuniin, kunnes siitä on kadonnut kaikki epäpuhtaus.
Vihdoin tulee aika, jolloin kultaseppä ei enää löydä kultaan sekoittunutta ylimääräistä ainesta. Kun tuli on tehnyt puhtauden - tai yksinkertaisuuden - täydelliseksi, sillä ei ole enää tehtävää. Jos kulta pysyisi sulatusuunissa ikuisuuden, se ei tulisi yhtään tahrattomammaksi, eikä se aines vähenisi. Nyt kultaa voidaan käyttää mitä hienoimpaan laatutyöhön. Jos se tulevaisuudessa likaantuisi ja näyttäisi menettävän kauneutensa, on kyseessä vain ulkoapäin tullut epäpuhtaus, joka koskettaa vain sen pintaa. Tämä lika ei ole esteenä kultaesineen käytölle. Kullan pintaan kiinnittynyt epäpuhtaus on täysin eri asia kuin syvälle kullan sisään kätkeytynyt ja ikään kuin sen olemukseen kietoutunut lika. Kuitenkin ihminen, jolle nämä asiat ovat vieraita, ottaisi mieluummin kauniisti kiiltävän, mutta epäpuhtaasta kullasta valmistetun esineen kuin lian peittämän, mutta puhdasta kultaa olevan esineen.
Tarkastelkaamme edelleen puhtaan ja epäpuhtaan kullan välistä eroavuutta. Oletko koskaan kuullut, että kultasepällä olisi tapana sekoittaa puhdasta ja epäpuhdasta kultaa keskenään? Jos hän tekisi niin, halvan kullan kuona sekoittuisi myös hänen puhtaaseen kultaansa. Mitä kultaseppä sitten tekee? Hän joka tapauksessa haluaa näiden kahden sekoittuvan keskenään. Hän antaa epäpuhtaan kullan tulen puhdistettavaksi, kunnes siitä on tullut yhtä kirkasta kuin puhtaasta kullasta. Ainoastaan sen jälkeen nämä kaksi voidaan yhdistää, sulauttaa yhteen. Jumalan oikeudenmukaisuuden ja Hänen viisautensa täytyy siis tulla niin kuin armoton ja tuhoava tuli. Tuo tuli tuhoaa kaiken maallisen, lihallisen ja itsekeskeisen oman minän toiminnan. Kaikki tämä puhdistaminen on välttämätöntä, ennen kuin sielu voi yhdistyä Jumalaan.

(Lähteenä myös mm. Kristiyhteisö-lehti N:o 4/1986, 4/1988, 3-4/1992, 4/2006, sekä White Eagle: Henkisyyden satoa, WSOY 1992, ja Mathilde Jarige Augé Tietäjässä N:o 4/1913.)


Usko ja rukous.net aiheesta...
Goldipedia: kullasta (engl.)
Aatma, kirjakauppa ja antikvariaatti: myös suitsukkeet, suitsutusastiat ja
-tarvikkeet