"Oppi perisynnistä merkitsee ennemmin, että synnyimme ympäristöön, missä on helppo tehdä pahaa ja vaikea tehdä hyvää, helppo satuttaa muita ja vaikea parantaa heidän haavansa; helppo herättää epäilyksiä ja vaikea voittaa luottamus. Se merkitsee, että ihmiskunnan solidaarisuus sen kasaantuneessa väärintekemisessä ja väärinajattelussa, ja näin ollen väärinolemisessa, on ehdollistanut jokaisen meistä"...
Timothy Ware
Opetukset perisynnistä ovat itseasiassa yritys selittää symbolisella kielellä mitä Timothy Ware lausuu niin selkeästi esitetyssä lainauksessa.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, joten kuinka ketään voi pitää pahana tai pilaantuneena? Mitä sitten on synti?
Se on "ampua ohi maalin", joka merkitsee, tässä tapauksessa, olla jotain muuta kuin mitä olemme. Tämä on suorassa ristiriidassa niiden monien kanssa, jotka sanovat, että jos meistä olisi määrä tulla mitä me olemme, me olisimme turmeltuneita, synnin huonontamia pahoja olentoja. Mutta vaikka kuinka yrittäisi, kristitty mystikko ei voi karistaa tietoa, että vaikka emme yllä potentiaaliimme ja meidän pitäisi nöyrtyä, emme ole pahoja.
Voiko kukaan epäillä maailman synnynnäistä hyvyyttä nähdessään vauvan tai pikkulapsen? Tosiaankin, Jeesus piti tärkeänä useita kertoja kiinnittää huomiota, että lapset ovat lähinnä taivasten valtakuntaa. Miksi? Ei jonkin perisynniksi kutsutun läsnäolon vuoksi, vaan ennemmin Perihyvyyden ennakkoon olemassaolevan ominaisuuden vuoksi.
Viime viikonloppuna kävin useissa kirkoissa sunnuntaina, kuten tapanani on, ja osallistuin eri tyyppisiin jumalanpalveluksiin. Kiinnostavaa kyllä, yleinen teema oli lainaus, jota käytettiin sinä päivänä joka kirkossa.
Hesekiel 18:25: "Ja vielä te sanotte: 'Herran tie ei ole oikea'. Kuulkaa siis, te Israelin heimo! Minunko tieni ei olisi oikea? Eikö niin: teidän omat tienne eivät ole oikeat!"
Vaara on silloin, että me voimme koettaa löytää tekosyyn käytöksellemme, että me olemme kenties luonnostaan pahoja ja että tämän maailman olosuhteiden muuttaminen riippuu Jumalasta, ei meistä. Kuitenkin kerta kerran jälkeen Jeesus osoitti mitä pitää tehdä elääkseen tässä maailmassa: rakastaa tässä maailmassa. Se on maailma, jossa on helpompi tehdä väärin kuin oikein, missä voimme tehdä toiset persoonattomiksi ja satuttaa heitä pitämättä sitä haavana.
Esimerkiksi Internet on tuonut meille jälleen kerran Konstantinopolin kirjaston - fantastisen pitkän rivin kirjoja ja informaatiota. Se on tuonut meille uusia keinoja törmätä vihantäyteisimpiin ajatuksiin ja ajattelutapoihin. Olemme kyenneet keskustelemaan toistemme kanssa yli ajan ja paikan, vaihtamaan ajatuksia ja tukemaan toisiamme. Kuitenkin sillä on myös persoonaton luonne, joka suo meidän olla julmia tai ajattelemattomia tai ilkeitä ja kätkeytyä nimimerkkien ja sähköpostiosoitteiden taakse.
Kuitenkin, kuten Jumala Hesekielillä kysyy, "Miksi sanotte että Herran tie ei ole oikea? Eikö ole mahdollista, että teidän tieltänne puuttuu myötätuntoa ja ymmärrystä?"
Jos kuuntelisit ihmisiä, jotka ovat pelkästään kuunnelleet muita, uskoisit, että joka toinen sana Jeesuksen suusta oli isku ihmisten syntejä vastaan, helvetintulen ja tuomion uhkaava räjähdys. Itseasiassa Uuden Testamentin selväjärkinen lukeminen (joka on harvinaista) paljastaa, että Jeesus itse ainoastaan niukasti kosketteli syntejä ja syntien käsitettä. Kerta kerran jälkeen Jeesuksen sanoma EI koske syntejä, vaan pikemmin pelkoa - kuten todistaa hänen jatkuva kehotuksensa "Älkää pelätkö" tai "olkaa levollisella mielellä".
Synti, kuten kivitettäväksi aiotun naisen tapauksessa, oli se, joka oli siirrettävä taakse niin nopeasti ja kivuttomasti kuin mahdollista, synnynnäinen pelko ja huoli, jotka vaivaavat meitä tänä päivänä, korjattavat ja tyynnytettävät asiat.
Kristillistä mystikkoa kutsutaan joka päivä tuomaan Kristuksen rakkautta maailmaan hänen tekojensa kautta, ei elämään jossain perisynnin tilassa, vaan, jälleen, Perihyvyydessä kun siirrymme Jumalan kuvasta Jumalan jumalalliseen kaltaisuuteen armon ja rakkauden avulla.
Timothy Ware
Opetukset perisynnistä ovat itseasiassa yritys selittää symbolisella kielellä mitä Timothy Ware lausuu niin selkeästi esitetyssä lainauksessa.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, joten kuinka ketään voi pitää pahana tai pilaantuneena? Mitä sitten on synti?
Se on "ampua ohi maalin", joka merkitsee, tässä tapauksessa, olla jotain muuta kuin mitä olemme. Tämä on suorassa ristiriidassa niiden monien kanssa, jotka sanovat, että jos meistä olisi määrä tulla mitä me olemme, me olisimme turmeltuneita, synnin huonontamia pahoja olentoja. Mutta vaikka kuinka yrittäisi, kristitty mystikko ei voi karistaa tietoa, että vaikka emme yllä potentiaaliimme ja meidän pitäisi nöyrtyä, emme ole pahoja.
Voiko kukaan epäillä maailman synnynnäistä hyvyyttä nähdessään vauvan tai pikkulapsen? Tosiaankin, Jeesus piti tärkeänä useita kertoja kiinnittää huomiota, että lapset ovat lähinnä taivasten valtakuntaa. Miksi? Ei jonkin perisynniksi kutsutun läsnäolon vuoksi, vaan ennemmin Perihyvyyden ennakkoon olemassaolevan ominaisuuden vuoksi.
Viime viikonloppuna kävin useissa kirkoissa sunnuntaina, kuten tapanani on, ja osallistuin eri tyyppisiin jumalanpalveluksiin. Kiinnostavaa kyllä, yleinen teema oli lainaus, jota käytettiin sinä päivänä joka kirkossa.
Hesekiel 18:25: "Ja vielä te sanotte: 'Herran tie ei ole oikea'. Kuulkaa siis, te Israelin heimo! Minunko tieni ei olisi oikea? Eikö niin: teidän omat tienne eivät ole oikeat!"
Vaara on silloin, että me voimme koettaa löytää tekosyyn käytöksellemme, että me olemme kenties luonnostaan pahoja ja että tämän maailman olosuhteiden muuttaminen riippuu Jumalasta, ei meistä. Kuitenkin kerta kerran jälkeen Jeesus osoitti mitä pitää tehdä elääkseen tässä maailmassa: rakastaa tässä maailmassa. Se on maailma, jossa on helpompi tehdä väärin kuin oikein, missä voimme tehdä toiset persoonattomiksi ja satuttaa heitä pitämättä sitä haavana.
Esimerkiksi Internet on tuonut meille jälleen kerran Konstantinopolin kirjaston - fantastisen pitkän rivin kirjoja ja informaatiota. Se on tuonut meille uusia keinoja törmätä vihantäyteisimpiin ajatuksiin ja ajattelutapoihin. Olemme kyenneet keskustelemaan toistemme kanssa yli ajan ja paikan, vaihtamaan ajatuksia ja tukemaan toisiamme. Kuitenkin sillä on myös persoonaton luonne, joka suo meidän olla julmia tai ajattelemattomia tai ilkeitä ja kätkeytyä nimimerkkien ja sähköpostiosoitteiden taakse.
Kuitenkin, kuten Jumala Hesekielillä kysyy, "Miksi sanotte että Herran tie ei ole oikea? Eikö ole mahdollista, että teidän tieltänne puuttuu myötätuntoa ja ymmärrystä?"
Jos kuuntelisit ihmisiä, jotka ovat pelkästään kuunnelleet muita, uskoisit, että joka toinen sana Jeesuksen suusta oli isku ihmisten syntejä vastaan, helvetintulen ja tuomion uhkaava räjähdys. Itseasiassa Uuden Testamentin selväjärkinen lukeminen (joka on harvinaista) paljastaa, että Jeesus itse ainoastaan niukasti kosketteli syntejä ja syntien käsitettä. Kerta kerran jälkeen Jeesuksen sanoma EI koske syntejä, vaan pikemmin pelkoa - kuten todistaa hänen jatkuva kehotuksensa "Älkää pelätkö" tai "olkaa levollisella mielellä".
Synti, kuten kivitettäväksi aiotun naisen tapauksessa, oli se, joka oli siirrettävä taakse niin nopeasti ja kivuttomasti kuin mahdollista, synnynnäinen pelko ja huoli, jotka vaivaavat meitä tänä päivänä, korjattavat ja tyynnytettävät asiat.
Kristillistä mystikkoa kutsutaan joka päivä tuomaan Kristuksen rakkautta maailmaan hänen tekojensa kautta, ei elämään jossain perisynnin tilassa, vaan, jälleen, Perihyvyydessä kun siirrymme Jumalan kuvasta Jumalan jumalalliseen kaltaisuuteen armon ja rakkauden avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti