Tämä muiden kirjoituksista koottu ja käännetty juttu puoltaa paikkaansa, koska olen itse ollut jonkin aikaa luciferisti (katso blogin yläosaan linkitetty kirjoitus "Minun tieni"), kunnes puolisoni kuolema pisti koko elämäni uusiksi (ennen kaikkea hyvällä tavalla minun kannaltani, pakko sanoa; hänen kannaltaan se oli toki valitettavaa - mutta väistämätöntä), ja lyhyen tunnustuksettoman kauden jälkeen löysin Nichiren-buddhalaisuuden. En millään muotoa tänäkään päivänä pidä luciferismiani arvottomana tai negatiivisena asiana, päinvastoin! Henki on sama edelleen, vaikka en myöskään yhdistele eri ajatussuuntia: niillä on luonnostaan tietty sukulaisuus. Kun jokin on sisäistetty, symbolit ja nimet ovat merkityksettömiä. Siinä missä buddhalaisuus on ikivanha traditio johon on hyvä tukeutua, luciferismi on moderni luomus ja melko hajanainen; se on sitä millaiseksi sen teet. (Huom: minä itse silloin aikoinaan päädyin termiin "luciferismi", joka mielestäni istuu paremmin suomenkieleen kuin suoraan englannista väännetty "luciferianismi": vertaa "satanismi"!)
Koska kirjoitus on käännös, en välttämättä itse esittäisi asioita ihan noin kärjistetysti, mutta ymmärrän kyllä. Vaikka abrahamilaisiin uskontoihin luetaan kolme suurta uskontoa, lienee selvää että kirjoituksen kärjekkäimmät lausunnot soveltuvat tänä päivänä lähinnä yhteen niistä, ja jokainen tietää mitä tarkoitan.
Tänä päivänä kaikki yrittävät korostaa mitä eri maailman uskonnoilla on yhteistä. Jotkut menevät niin pitkälle, että sanovat kaikkien uskontojen palvovan samaa jumalaa. Joidenkin mukaan syy tähän uskontojen väliseen dialogiin on se, että puhuminen johtaa harvempiin väärinymmärryksiin, joka johtaa vähäisempään väkivaltaan. Ongelma abrahamilaisten uskontojen kanssa on se, että mitä enemmän niistä oppii, sitä vähemmän niitä kunnioittaa. Ja vielä pahempaa: mitä enemmän viettää aikaa niiden seuraajien parissa, sitä vähemmän niitä kunnioittaa.
Päältä katsoen on useita suuria tapoja joilla buddhalaisuus näyttää kertakaikkisen yhteensopimattomalta abrahamilaisten uskontojen kanssa. Tärkeä buddhalaisuuden opinkappale on se että toimitaan tavalla joka minimoi muiden tuntevien olentojen kärsimystä. Periaate tämän takana on myötätunto. Siihen liittyvä opetus on kaikkien asioiden keskinäinen riippuvuus, joka jalostaa niiden vaikutusten arvostusta joita toimillasi on muiden olentojen hyvinvointiin.
Sellaisia käsityksiä ei ole abrahamilaisissa uskonnoissa. Työskentely kärsimyksen vähentämiseksi on oheistuotetta jumalan ohjeiden seuraamiselle - jos homoseksuaalit tapetaan, olkoon sitten niin. Jumala sanoo niin. Sillä ei ole väliä vähentääkö vai lisääkö tämä kärsimystä maailmassa. Samalla tavoin naisille täytyy osoittaa heidän paikkansa, ja ei-uskovia vainotaan. Myötätunnolla ei ole tekemistä sen kanssa; ainoastaan alistumisella on merkitystä.
Kun ajattelet buddhalaisuutta länsimaisesta perspektiivistä, mitä todennäköisimmin kuvittelet ryhmän munkkeja kävelymeditaatiossa, tyyni ilme kasvoillaan. Kuitenkin tasapaino on olennaista. Tietyt vasemman käden Vajrayana-lahkot, yhtä hyvin kuin hindujen aghorit, pilkkaisivat tätä tulkintaa. Kun vuorostaan kuulemme termin "Lucifer", useimpiin välittömästi iskee pelon ja inhon tunne. Juutalais-kristillisessä kosmologiassa häntä pidetään paholaisena, joka johti Aadamin ja Eevan harhaan, pakottaen heidät syntiin ja erottaen heidät jumalasta. Lucifer on muka jumalan arkkivihollinen, ja häntä pitäisi välttää mihin hintaan tahansa. Useimpien ihmisten välitön reaktio näyttää olevan, että Lucifer on Saatana, eikö olekin? Tietenkin hyvinä poikina ja tyttöinä jotkut meistä oppivat että Saatana on paha. Saatana on helvetin hallitsija, minne pahat ja pelastumattomat ihmiset menevät.
Onko Lucifer Saatanan nimi? Kyllä ja ei. Ei, jos tarkastelet historiaa, se ei koskaan ollut paholaisen nimi jos menemme tiukasti kaanonin mukaan. Kyllä, koska Lucifer on titteli, ja on niitä jotka pitävät Luciferia valonkantajana ihmiskunnalle, riippuen myyteistä jotka he valitsevat uskontonsa tulkinnaksi. Saatana ei ole yksinkertaisesti pahan ja tuhon sanansaattaja. Hän edustaa yksilöllisyyttä, ja vastustusta dogmaattiselle uskolle...
Luciferismilla ei ole määritettyjä ohjeita mitä tehdä toisten tietoisten olentojen kärsimyksen suhteen. Julmuus kuitenkin nähdään pikkumaisena, ahdasmielisenä, jopa petomaisena. Abrahamilainen vaatimus miespuolisten lasten sukupuolielinten silpomisesta tyrmistyttää luciferistia, joka on taipuvainen näkemään sen karkeana vaikutusvallan rikkomuksena jolla on taikauskoinen alkuperä.
Älä usko sokeasti mitä minä sanon. Älä usko koska toiset vakuuttavat sinut minun sanoistani. Älä usko mitään mitä näet, luet tai kuulet muilta, tulipa se auktoriteetilta, uskonnollisilta opettajilta tai teksteistä. Älä nojaa yksin logiikkaan, älä myöskään spekulaatioon. Älä tee johtopäätöksiä ulkomuodosta tai tule sen harhaan johtamaksi. Ota itse selvää mikä on totta ja hyveellistä.
Tämä on erittäin luciferistinen asenne. Tässä Buddha näyttää selvästi kieltävän palvomasta häntä, ollen näkemättä häntä jonain korkeampana. Luciferisti ymmärtää että toista henkilöä ei voi ottaa auktoriteetiksi sen suhteen, kuinka me tulimme tänne ja mitä me teemme, buddhalaisen väittäessä että jumalan luonto on epäolennainen.
Buddha itse teki selväksi, että tärkeää on oma tutkimus. Sinun pitäisi tuntea todellisuus, välittämättä siitä mitä kirjoitukset sanovat. Siinä tapauksessa että löydät ristiriitaisuuden - vastakohdan kirjoitusten selitykselle - sinun pitäisi luottaa tuohon löytöön ennemmin kuin kirjoituksiin.
Sitä vastoin abrahamilaiset uskonnot saarnaavat alistumista dogmille. Pappia ei kyseenalaisteta, koska hän puhuu jumalan valtuudella. Siinä missä buddhalainen opettaja istuu luokan edessä ja ottaa vastaan kysymyksiä, joihin vastataan rehellisesti, abrahamilaiset saarnaavat korotetusta saarnastuolista, eivätkä ota vastaan kysymyksiä. Kysymykset edellyttävät vapaata ajattelua, joka on synti koska se korreloi negatiivisesti alistumisen kanssa.
Buddhalaisuus ei vaadi että kukaan kumartaa kenellekään toiselle. Ei ole itsenimettyä "jumalan edustajaa maan päällä". Buddhalainen ei soisi mitään uskottavuutta kenellekään joka väittää puhuvansa jumalan puolesta, mistään syystä - paavilla ei ole suurempaa hengellistä auktoriteettia kuin skitsofrenisella profeetalla kadulla. Kiiltävä hopea, jolla ylipapit on koristettu, ei vakuuta buddhalaista siitä että he tietävät mistä puhuvat.
Millä on merkitystä luciferistille, aivan kuten buddhalaiselle, on metodologia jonka avulla totuus saatetaan havaita. Abrahamilaiset uskonnot eivät ole metodologiaa, ne ovat dogmeja. Missä luciferisti ja buddhalainen saattavat kohdata tasaveroisesti keskustellakseen yhteisten intressien strategioista ja taktiikoista, abrahamilainen uskoo sanelevansa totuuden, ja hänellä on oikeus pakottaa alistumaan tähän totuuteen väkivalloin.
Näyttää siltä että buddhalaisuus vetoaa samanlaisiin ihmisiin kuin luciferismi. Saattaa olla että molemmat traditiot syntyivät kohtaamaan aikansa ja paikkansa haasteet: buddhalaisuus käsittelee aistien ja mielen valheita, luciferismi abrahamilaisten uskontojen valheita. Kumpikin on mestarillista etiikkaa toisin kuin autiomaan orjafilosofiat.
Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun oppi näyttää kokonaan välttävän hengellisyyttä, se on enimmäkseen ateistinen traditio. Michael W. Ford, melko tuottelias okkultisti, joka on kirjoittanut lukuisia tutkielmia mustasta magiasta, pikemmin kuin vaatien titteliä "satanisti", omaksuu sen sijaan tittelin "luciferisti" (luciferian). Kirjassaan Wisdom of Eosphoros, hän esittää lukuisia luciferistisia periaatteita, joista jotkut jakavat monia samankaltaisuuksia buddhalaisen ajattelun kanssa.
Kirjassaan Ford mainitsee monia piirteitä, joita luciferistien sanotaan omaavan, mukaan lukien suvaitsevaisuus, vahvuus, strateginen suunnittelu, itseluottamus ja vastuullisuus. He uskovat myös intohimon seuraamiseen taiteissa ja tieteissä, ja kaiken löytämäsi kyseenalaistamiseen. Luciferismin ideologisen rakenteen sisällä "sinä olet ainoa jumala joka on". Ateistiselle luciferistille sokealla uskolla ei ole sijaa.
Löydämme samankaltaisen pragmaattisuuden opin buddhalaisessa ajattelussa, erityisesti Cula-Malunkyovada Suttassa eli "myrkytetyn nuolen vertauksessa". Tässä kirjoituksessa oppilas oli takertunut jumalan luontoon ja kosmologiaan, mutta Buddha tarkoituksella harhauttaa oppilaansa metafyysistä tutkimusta. Sen sijaan Buddha uudelleen kohdistaa oppilaan huomion kohti pragmaattista.
Sutrassa hän tarjoaa analogian miehestä johon on osunut myrkytetty nuoli. Haavastaan johtuen mies vuotaa hitaasti kuiviin. Buddha herättää silloin henkiin kuvauksen jossa ohikulkija, jonka on tarkoitus auttaa miestä, alkaa kysellä kuinka häntä ammuttiin, miksi häntä ammuttiin, ja milloin häntä ammuttiin nuolella. Tietenkin Buddha näkee tämän naurettavana, koska näiden kysymysten kysyminen vain vie huomion hädästä. Sen sijaan heidän pitäisi kääntää huomionsa käsillä olevaan asiaan, muuten mies kuolee johtuen heitteillejätöstä.
Sekä buddhalaisessa että luciferistisessa ajattelussa me olemme olentoja surkeassa olotilassa. Tämä johtuu keskittymisen puutteesta siihen millä on väliä, ja välinpitämättömyydestä todellista luontoamme kohtaan. Kummassakin ideologiassa itsensä kehittäminen, oikea käsitys todellisuudesta ja muutos ovat avaimia menestyksekkääseen ja onnelliseen elämään. Metafyysisiä asioita ei pitäisi korostaa. Meidän ei pitäisi keskittyä siihen "kuinka", vaan pikemminkin "nyt".
Joten luciferismin sisällä on makuasia, onko Lucifer Saatana vai titteli. Sillä ei ole merkitystä uskotaanko sellaisen olennon tai jumaluuden olevan todellinen.
Tämä on erityisesti totta niiden osalta, joilla on Lucifer osana gnostilaista traditiotaan. On niitä jotka pitävät Jeesusta ja/tai Maria Magdaleenaa Luciferin tittelin kantajina. Jotkut pitävät luciferistisina hahmoinaan Prometheusta tai muita kreikkalaisia hahmoja. Sitten on myös juutalainen Talmudin hahmo Lilith. Buddha on nyt lisätty tuohon kasvavaan listaan. Sillä eivätkö luciferistiset hahmot voi olla muutakin kuin jumaluuksia, yliluonnollisia olentoja, tai historiallisia hahmoja, vaan myös tosielämän ihmisiä juuri täällä, juuri nyt?
Luciferisteilla, johtuen laajasta joukosta uskomuksiaan, on hajaannusta erilaisissa arvoissa. Usein jotkut näistä arvoista risteävät monien sen haarautumien välillä. On arvoja jotka myös yhdistyvät buddhalaisuuden kanssa, mutta muista että se ei ole välttämättä totta kaikille luciferisteille. Eräs luciferismin päämääristä on valaistuminen, tai jopa gnosis. Totuus on arvon asemassa, ja usein luciferistit uskovat että kaikki ideat pitäisi testata ennen hyväksymistä. Jopa kerran hyväksyttyinä ne pysyvät muuttuvaisina, ja luciferistit ovat skeptisiä tiedon suhteen ja ymmärrys muuttuu. Samankaltaisesti luciferistit vieroksuvat perinteistä dogmia ja kulkevat vähemmän kuljettua polkua. He tekevät näin eivät ainoastaan etsiessään valaistusta/gnosista, vaan niin ikään kehittäen suuremman ymmärryksen muodoista ja tyhjyydestä. Itse-hallintaa ja itsetuntemusta pidetään aivan yhtä tärkeinä kuin näitä muita tekijöitä. Ilman näitä, voidaanko todella etsiä valaistusta? Toinen usein yleinen arvo on omien tekojensa seurausten hyväksyminen.
Vastaavuudet jatkuvat. Luciferismissa ja buddhalaisuudessa demonit eivät ole vain voimia jotka himoitsevat ihmisten sieluja. Muinaisessa Kreikassa tätä jumaluuksien luokkaa kutsuttiin "daimoneiksi", ilmestysten sanansaattajiksi ja ihmisten henkien suojelijoiksi. Daimoneita kuvattiin usein yhtä monenkaltaisina kuin ihmisiä, omine temperamentteineen ja persoonallisuuksineen. Joitain daimoneita kuten Abraxas, pidettiin jumalina pakanatraditioissa. Suositumpien uskontojen kiihkoilevat seuraajat tuhosivat myöhemmin niiden maineen.
 |
| Vihaisia tiibetiläisiä jumaluuksia |
Luciferismissa ja monissa demonologian muodoissa sen sijaan että uhkailtaisiin demoneita lähtemään, niitä lähestytään kunnioituksella. Tiibetin buddhalaisuudessa on Yidam-meditaatio vihaisten jumaluuksien kera, joka on suunniteltu polttamaan pois ja muuntamaan egoistinen itse. Se muodostuu keskittymisestä raivoisiin jumaluuksiin ja niiden visualisoimisesta tullen osaksi itseä. (Se ei ole suositeltavaa kenellekään, jota Lama ei ole muodollisesti initioinut, se voi olla vaarallista ja epätasapainottaa harjoittajan). Kuten Stefano Pollio sanoo:
Koska reinkarnaatio istuu buddhalaisen kosmologian sydämessä, emme ole koskaan kaukana tulemasta pelkäämiksemme hirviöiksi. Tantrisissa traditioissa harjoittajille opetetaan että ulkoisten demonien alistamisessa on todellisuudessa kyse sisäisten demonien kesyttämisestä.
Buddhalaisuudella itsellään on monia haarautumia. Se jakautuu eri koulukuntiin mutta myös eri teihin. Paikalliset kulttuurit omaksuivat buddhalaisuuden ja tekivät siitä ainutlaatuisen itselleen. Tiibetin buddhalaisuus on kaukana Zen-buddhalaisuudesta, kuten se on lännen nyt käyttöön ottamasta buddhalaisuudesta. Jokainen polku on kaunis, eikä ole sen kieltämistä että kukin on tuottanut Jaloja ihmisiä.
Lama Tsultrim Allione: Kuinka ruokkia demoneitasi
Mikä tahansa, joka kuluttaa energiaamme ja estää meitä olemasta täysin hereillä, on demoni. Lähestymistavan, jolla annetaan muoto näille sisäisille voimille ja ruokitaan niitä, pikemmin kuin kamppaillaan niitä vastaan, puki alunperin sanoiksi naispuolinen Tiibetin buddhalainen opettaja Machig Labdrön (1055-1145/9). Henkinen harjoitus, jonka hän kehitti, oli nimeltään Chöd, ja se synnytti niin hämmästyttäviä tuloksia että siitä tuli hyvin suosittu, leviten laajalle kautta Tiibetin ja sen yli. Tämä metodi perustuu Chödin periaatteisiin, mukautettuna länsimaiseen maailmaan. Tämä on lyhennetty versio viidessä askeleessa.
Askel 1: Löydä demoni ruumiissasi
Kehitettyäsi sydämellisen motivaation harjoittaa itsesi ja kaikkien olentojen hyödyksi, päätä minkä demonin kanssa haluat työskennellä. Valitse jokin joka tuntuu siltä kuin se kuluttaisi energiaasi juuri nyt. Jos se on ihmissuhde-asia, työskentele sinussa suhteessa nousevan tunteen kanssa demonina, pikemmin kuin toisen henkilön.
Ajatellen demonia jonka kanssa olet valinnut työskennellä, kenties muistaen tietyn tapauksen jolloin se tuli esiin vahvasti, tutki kehoasi ja kysy itseltäsi: missä demoni on kiinni kehossani vahvimmin? Mikä on sen muoto? Mikä on sen väri? Mikä on sen koostumus? Mikä on sen lämpötila?
Vahvista nyt tätä aistimusta.
Askel 2: Personifioi demoni
Salli tämän aistimuksen, väreineen, koostumuksineen ja lämpötiloineen siirtyä ulos kehostasi ja tulla personifioiduksi edessäsi olentona jolla on raajat, kasvot, silmät, jne.
Huomioi seuraavaa demonista: koko, väri, sen kehon pinta, tiheys, sukupuoli jos sillä sellainen on, sen luonne, sen emotionaalinen tila, katse sen silmissä, jotain demonista jota et nähnyt aiemmin.
Kysy nyt demonilta seuraavat kysymykset: Mitä sinä haluat? Mitä sinä todella tarvitset? Miltä sinusta tuntuu kun saat sen mitä todella tarvitset?
Askel 3: Tule demoniksi
Vaihda paikkoja, pitäen silmät suljettuina niin paljon kuin mahdollista. Käytä hetki asettuaksesi demonin ruumiiseen. Tunne millaista on olla demoni. Huomaa miltä normaali itsesi näyttää demonin näkökulmasta. Vastaa näihin kysymyksiin, puhuen demonina: Mitä minä haluan on... Mitä minä todella tarvitsen on... Kun saan mitä todella tarvitsen, minusta tuntuu... (huomioi erityisesti tämä vastaus.)
Askel 4: Ruoki demoni ja tapaa liittolainen
Käytä hetki asettuaksesi takaisin omaan kehoosi. Näe demoni sinua vastakkain. Sitten liuota oma ruumiisi nektariksi. Nektarilla on sen tunteen laatu joka demonilla olisi kun se saa mitä todella tarvitsee (eli vastaus kolmanteen kysymykseen). Huomioi nektarin väri.
Kuvittele tämän nektarin liikkuvan kohti demonia ja ravitsevan sitä. Huomaa kuinka demoni ottaa sen vastaan. Sinulla on ääretön varasto nektaria. Ruoki demoni sen täydelliseksi tyydytykseksi, ja huomaa kuinka se muuttuu prosessissa. Tässä voi mennä jonkin aikaa.
Huomaa onko läsnä olento sen jälkeen kun demoni on täysin tyydytetty. Jos läsnä on olento, kysy siltä: "Oletko sinä liittolainen?" Jos se on, työskentelet tuon olennon kanssa. Ellei se ole, tai ellei läsnä ole olento demonin ruokkimisen jälkeen täydelliseen tyydytykseen, kutsu liittolainen ilmestymään.
Kun näet liittolaisen, huomioi kaikki yksityiskohdat: koko, väri, sen ruumiin pinta, tiheys, sukupuoli (jos sillä on sellainen), sen luonne, sen emotionaalinen tila, katse sen silmissä, jotain liittolaisesta jota et nähnyt aiemmin.
Kun tunnet todella yhdistyneesi liittolaisen energiaan, kysy nämä kysymykset: Kuinka sinä autat minua? Kuinka sinä suojelet minua? Minkä lupaukset teet minulle? Kuinka voin lähestyä sinu?
Vaihda paikkoja ja tule liittolaiseksi. Käytä hetki asettuaksesi liittolaisen ruumiiseen, ja huomaa miltä tuntuu olla liittolaisen ruumiissa. Miltä normaali itsesi näyttää liittolaisen näkökulmasta? Kun olet valmis, vastaa näihin kysymyksiin, puhuen liittolaisena: Autan sinua... Suojelen sinua... Lupaan sinulle... Voit lähestyä minua...
Käytä hetki asettuaksesi takaisin kehoosi, ja näe liittolainen edessäsi. Katso sen silmiin ja tunne sen energian vuodattuvan ruumiiseesi.
Kuvittele nyt että liittolainen hajoaa valoon. Huomaa tämän valon väri. Tunne sen liukenevan sinuun ja yhdistä tämä valaisevuus ruumiisi jokaiseen soluun. Huomaa liittolaisen integroidun energian tunne ruumiissasi. Nyt sinä, liittolaisen integroidun energian myötä, niin ikään hajoat.
Askel 5: Lepää tietoisuudessa
Lepää missä tahansa hajoamisen jälkeen läsnäolevassa tilassa. Pidä taukoa kunnes hajanaiset ajatukset alkavat taas, sitten vähitellen tule takaisin kehoosi. Avatessasi silmäsi, pidä yllä liittolaisen energian tunnetta ruumiissasi.
Lähteet:
Tässä blogissa myös:
Lue Carl Jungin näkemys pahasta ja paholaisesta, lopussa lisää linkkejä vastaaviin julkaisuihini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti