"Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" Miika 6:8
"Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." Jaakobin kirje 1:27
Raamattu on hämmästyttävän hiljaa uskonnosta puheenollen isolla U:lla: Sana "uskonto" tulee "religiosta", joka merkitsee "sitoa yhteen" tai "yhdistää takaisin". Molemmilla merkityksillä on arvoa - me sidomme yhteen sekä itsemme että muut Kristuksen Mystisessä ruumiissa, ja me yhdistymme takaisin aidoimpaan itseemme ja siten Jumalalliseen perustaan siinä.
Mutta kummallakin näistä lainauksista on suuri merkitys kristilliselle mystikolle. Miikalta luemme, että meidän täytyy tehdä oikein itse tuomitsematta, meidän täytyy vaeltaa laupeudessa ja rakkaudessa läpi maailman ja hyväksyä Jumalan Armo nöyrin sydämin.
Jaakobilla uskonnon osoitetaan olevan muuta kuin mittakeino sille kuinka hyvin me osaamme siteerata lukuja ja jakeita, tai pistelaskutaulukko mystisille kokemuksille. Onneksi niin, sillä kokemukset Jumalasta eivät ole meidän tekoamme, suoranaisesti, vaan Jumalan. Vielä meille kerrotaan selvästi, että uskonto koostuu kahdesta asiasta - huolen pitäminen toisista, heidän rakastamisensa niin kuin rakastamme itseämme, on ensimmäinen. Vaikeus on siinä, ettei meillä koskaan näytä olevan tarpeeksi aikaa sellaiseen huolenpitoon. Olemme jättäneet valtion virastot ja hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtimaan tuosta elämänaspektista puolestamme. Minua usein hämmästyttää, että ihmiset valittavat valtion roolista elämässämme, että sen pitäisi pysyä poissa ja antaa meidän hoitaa asiat. Se aiheuttaisi kiinnostavan ongelman. Loppujen lopuksi, jos rahojamme ei käytettäisi eräänlaisena sijaisena omalle ajallemme ja vaivallemme, kuinka moni ihminen käyttäisi tilaisuutta päivänsä aikana ruokkiakseen jonkun, jolla ei ole ruokaa? Vierailisi taudin vaivaamien luona? Varmasti osa minkä tahansa yhteiskunnan terveyttä on myötätunto jota se osoittaa hädässä ja pulassa oleville.
Toivottavaa on, tietenkin, että siitä huolimatta kuinka paljon tehdään tarpeessa olevien auttamiseksi, me itse tekisimme työtä auttaaksemme väliinputoajia tai niitä, jotka syystä tai toisesta eivät kykene hyötymään tarjolla olevasta julkisesta avusta. Pointti on, ettei ole olemassa korviketta - verorahoja tai sosiaalisia ohjelmia - omille yksityisille ponnistuksillemme tällä alueella kristittyinä.
Vielä on toinen puoli siihen mitä Jaakob kirjoittaa. Meidät kutsutaan "varjelemaan itsemme niin, ettei maailma saastuta"...
Mikä on tämän merkitys? Se on, että meidän pitää välttää tekemästä vahinkoa tai pahaa toisille - ja se muistuttaa minua Buddhan opetuksesta, joka sanoi, kun häneltä kysyttiin mitä elämässä pitää tehdä, "Lakkaa tekemästä pahaa. Opi tekemään hyvää." Kysymyksen esittäjä kohautti harteitaan ja sanoi, "Jokainen tietää tuon"... johon Buddha vastasi, "Kyllä, mutta kuka tekee niin?"
Pysyäksemme "saastumattomina" meidän täytyy käyttää hiukan valkaisua siellä ja täällä, koska kuinka kovasti yritämmekin, maailma saa hiukan vaikeuksiaan ja vääryyttään meihin. Valkaisu on rukous ja kontemplaatio varmistamaan, että menemme ympäri maailmaa rakkaudella ja ymmärryksellä. Siinä tarkoituksessa ei ole niinkään kyse valkaisusta, kuin kilvestä, tai kenties osuvammin teflonista.
Henkilö, joka vaeltaa valossa, joka toivoo ja kaipaa yhteyttä jumalalliseen ja sen tähden ollakseen johto tuolle rakkaudelle ja valolle, voi kestää paljon mitä maailmalla on tarjottavana. Jon mystikot läpi kristikunnan historian voivat mennä tuleen ja kuolemaan halukkaasti, meidän pitäisi olla hämmästyneitä jos emme kykene kulkemaan läpi mitättömän suuttumuksen ja nahistelujen, jotka putkahtavat esiin päivittäin!
"Teflon päällysteen" omistamista on sovellettu presidentteihin, jotka sallivat henkilökohtaisten ongelmiensa tai hyökkäysten osua heihin niiden tarttumatta kiinni. Mystisemmässä ja, uskoakseni, korkeammassa merkityksessä me huomaamme kykenevämme läpäisemään tämän maailman, "kulkemaan pimeässä laaksossa pelkäämättä mitään pahaa". Tämä ei ole jokin älyllinen päätös, joka meillä on valta tehdä. Kukaan ei voi istahtaa alas ja käydä hyvää sydämellistä keskustelua itsensä kanssa, sanoen, "En aio hermostua idiootti-kuljettajasta maantiellä", tai "Olen päättänyt olla tyyni kun joku hyökkää verbaalisesti."
Sen sijaan sellainen elämäntapa, pysyminen "saastumatta maailmasta", on lopullinen seuraus sielumme syvästä ja rakastavasta seurustelusta Jumalallisen olemuksen kanssa. Se on sivutuote armosta ja omista ponnistuksistamme valmistautua vastaanottamaan sisäänpääsy valtakunnan tietoisuuteen.
"Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." Jaakobin kirje 1:27
Raamattu on hämmästyttävän hiljaa uskonnosta puheenollen isolla U:lla: Sana "uskonto" tulee "religiosta", joka merkitsee "sitoa yhteen" tai "yhdistää takaisin". Molemmilla merkityksillä on arvoa - me sidomme yhteen sekä itsemme että muut Kristuksen Mystisessä ruumiissa, ja me yhdistymme takaisin aidoimpaan itseemme ja siten Jumalalliseen perustaan siinä.
Mutta kummallakin näistä lainauksista on suuri merkitys kristilliselle mystikolle. Miikalta luemme, että meidän täytyy tehdä oikein itse tuomitsematta, meidän täytyy vaeltaa laupeudessa ja rakkaudessa läpi maailman ja hyväksyä Jumalan Armo nöyrin sydämin.
Jaakobilla uskonnon osoitetaan olevan muuta kuin mittakeino sille kuinka hyvin me osaamme siteerata lukuja ja jakeita, tai pistelaskutaulukko mystisille kokemuksille. Onneksi niin, sillä kokemukset Jumalasta eivät ole meidän tekoamme, suoranaisesti, vaan Jumalan. Vielä meille kerrotaan selvästi, että uskonto koostuu kahdesta asiasta - huolen pitäminen toisista, heidän rakastamisensa niin kuin rakastamme itseämme, on ensimmäinen. Vaikeus on siinä, ettei meillä koskaan näytä olevan tarpeeksi aikaa sellaiseen huolenpitoon. Olemme jättäneet valtion virastot ja hyväntekeväisyysjärjestöt huolehtimaan tuosta elämänaspektista puolestamme. Minua usein hämmästyttää, että ihmiset valittavat valtion roolista elämässämme, että sen pitäisi pysyä poissa ja antaa meidän hoitaa asiat. Se aiheuttaisi kiinnostavan ongelman. Loppujen lopuksi, jos rahojamme ei käytettäisi eräänlaisena sijaisena omalle ajallemme ja vaivallemme, kuinka moni ihminen käyttäisi tilaisuutta päivänsä aikana ruokkiakseen jonkun, jolla ei ole ruokaa? Vierailisi taudin vaivaamien luona? Varmasti osa minkä tahansa yhteiskunnan terveyttä on myötätunto jota se osoittaa hädässä ja pulassa oleville.
Toivottavaa on, tietenkin, että siitä huolimatta kuinka paljon tehdään tarpeessa olevien auttamiseksi, me itse tekisimme työtä auttaaksemme väliinputoajia tai niitä, jotka syystä tai toisesta eivät kykene hyötymään tarjolla olevasta julkisesta avusta. Pointti on, ettei ole olemassa korviketta - verorahoja tai sosiaalisia ohjelmia - omille yksityisille ponnistuksillemme tällä alueella kristittyinä.
Vielä on toinen puoli siihen mitä Jaakob kirjoittaa. Meidät kutsutaan "varjelemaan itsemme niin, ettei maailma saastuta"...
Mikä on tämän merkitys? Se on, että meidän pitää välttää tekemästä vahinkoa tai pahaa toisille - ja se muistuttaa minua Buddhan opetuksesta, joka sanoi, kun häneltä kysyttiin mitä elämässä pitää tehdä, "Lakkaa tekemästä pahaa. Opi tekemään hyvää." Kysymyksen esittäjä kohautti harteitaan ja sanoi, "Jokainen tietää tuon"... johon Buddha vastasi, "Kyllä, mutta kuka tekee niin?"
Pysyäksemme "saastumattomina" meidän täytyy käyttää hiukan valkaisua siellä ja täällä, koska kuinka kovasti yritämmekin, maailma saa hiukan vaikeuksiaan ja vääryyttään meihin. Valkaisu on rukous ja kontemplaatio varmistamaan, että menemme ympäri maailmaa rakkaudella ja ymmärryksellä. Siinä tarkoituksessa ei ole niinkään kyse valkaisusta, kuin kilvestä, tai kenties osuvammin teflonista.
Henkilö, joka vaeltaa valossa, joka toivoo ja kaipaa yhteyttä jumalalliseen ja sen tähden ollakseen johto tuolle rakkaudelle ja valolle, voi kestää paljon mitä maailmalla on tarjottavana. Jon mystikot läpi kristikunnan historian voivat mennä tuleen ja kuolemaan halukkaasti, meidän pitäisi olla hämmästyneitä jos emme kykene kulkemaan läpi mitättömän suuttumuksen ja nahistelujen, jotka putkahtavat esiin päivittäin!
"Teflon päällysteen" omistamista on sovellettu presidentteihin, jotka sallivat henkilökohtaisten ongelmiensa tai hyökkäysten osua heihin niiden tarttumatta kiinni. Mystisemmässä ja, uskoakseni, korkeammassa merkityksessä me huomaamme kykenevämme läpäisemään tämän maailman, "kulkemaan pimeässä laaksossa pelkäämättä mitään pahaa". Tämä ei ole jokin älyllinen päätös, joka meillä on valta tehdä. Kukaan ei voi istahtaa alas ja käydä hyvää sydämellistä keskustelua itsensä kanssa, sanoen, "En aio hermostua idiootti-kuljettajasta maantiellä", tai "Olen päättänyt olla tyyni kun joku hyökkää verbaalisesti."
Sen sijaan sellainen elämäntapa, pysyminen "saastumatta maailmasta", on lopullinen seuraus sielumme syvästä ja rakastavasta seurustelusta Jumalallisen olemuksen kanssa. Se on sivutuote armosta ja omista ponnistuksistamme valmistautua vastaanottamaan sisäänpääsy valtakunnan tietoisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti