OSHON KRITIIKKIÄ RUDOLF STEINERIA KOHTAAN

Alkuperäinen englanninkielinen kirjoitus: Southern Cross Review; 

(Huomaa, että kyseessä on nimenomaan antroposofinen online-julkaisu, joka on uudelleen julkaissut tämän alunperin toisaalla netissä julkaistun kirjoituksen -  sellaisenaan, ilman kommentteja!) 

Rudolf Steiner

Osho

Kysymys:  Osho, minut kasvatettiin Rudolf Steinerin opetusten mukaan, mutta en ole vielä vonut murtautua läpi esteideni häntä kohtaan. Vaikka uskon hänen olevan oikeassa siinä miten hän osoittaa että lännessä mahdollisuus vapauttaa itsemme "Mayasta" [eli harhasta] on oppia ajattelemaan oikealla tavalla. Hän sanoo, että tekemällä tämän ja meditoimalla me kykenemme kadottamaan egomme ja löytämään "Minämme". Keskeinen hahmo hänelle on Kristus, jonka hän erottaa Jeesuksesta aivan eri olentona. Sinun tiesi näyttää minusta erilaiselta. Voisitko ystävällisesti neuvoa minua? Minua revitään jotenkin sinun ja Steinerin osoittaman tien välillä.

Vastaus: RUDOLF STEINER OLI SUURI MIELI, mutta huomaa, sanon "suuri mieli", ja mielellä sellaisenaan ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Hän oli valtavan lahjakas. Itseasiassa, on erittäin harvinaista löytää toinen mieli jota voisi verrata Rudolf Steineriin. Hän oli niin lahjakas niin moniin suuntiin ja ulottuvuuksiin; se näyttää melkein yli-inhimilliseltä: suuri looginen ajattelija, suuri filosofi, suuri arkkitehti, suuri kasvattaja, ja niin edelleen. Ja mitä tahansa hän koskettelikin, hän toi hyvin uudenlaisia ajatuksia tuohon aiheeseen. Mihin tahansa hän siirsi katseensa, hän loi uusia ajattelumalleja. Hän oli suuri mies, suuri mieli, mutta mielellä sellaisenaan - pienellä tai suurella - ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. 

Uskonto tulee ei-mielestä. Uskonto ei ole kyky, se on luontosi. Jos haluat olla suuri maalari, sinulla täytyy olla kykyjä; mutta jos haluat olla uskonnollinen, ei mitään erityistä kykyä tarvita. Kuka tahansa, pieni tai suuri, joka on halukas pudottamaan mielensä, astuu jumalallisen ulottuvuuteen. Ja tietenkin suuret kyvykkäät ihmiset havaitsevat hyvin vaikeaksi pudottaa mielensä; heidän sijoituksensa on suurempi. Tavalliselle ihmiselle jolla ei ole kykyä, on hyvin helppoa pudottaa mieli. Jopa silloin se vaikuttaa niin vaikealta. Hänellä ei ole mitään menetettävää; silti hän jatkaa takertumista. Tietenkin vaikeus moninkertaistuu, kun sinulla on kyvykäs mieli, kun olet nero. Silloin koko egosi on investoitu mieleesi. Et voi pudottaa sitä.

Rudolf Steiner perusti uuden liikkeen nimeltä Antroposofia, teosofiaa vasten. Hän oli teosofi aluksi, sitten hänen egonsa alkoi taistella toisia egoja vastaan liikkeessä. Hän halusi tulla johtajaopettajaksi asti, teosofisen liikkeen kaikkein ylimmäksi maailmassa, maailmanjohtajaksi. Se ei ollut mahdollista: oli monia muita egoja. Ja suurin ongelma tuli J. Krishnamurtilta, joka ei ole lainkaan ego. Ja tietenkin teosofit yhä enemmän ajattelivat Krishnamurtia kohtaan. Hänestä oli tulossa vähitellen messias. Se loi ongelman Rudolf Steinerin mielessä. Hän irtautui liikkeestä. Koko teosofien Saksan osasto irtautui  hänen kanssaan. Hän oli todella erittäin vakuuttava puhuja, vakuuttava kirjoittaja; hän vakuutti ihmiset. Hän tuhosi teosofian hyvin pahoin, hän jakoi sen. Ja sen jälkeen teosofia ei koskaan voinut tulla ehyeksi ja terveeksi.

Rudolf Steiner vetoaa länsimaiseen mieleen, ja siinä on vaaransa - koska länsimainen mieli on perustavasti loogisesti suuntautunut: järki, ajattelu, logos. Hän puhuu siitä ja sanoo: "Tämä on tie länsimaiselle mielelle". Ei. Itämainen tai länsimainen, mieli on mieli; ja tie on ei-mieli. Jos olet itämaalainen, sinun täytyy pudottaa itämainen mieli. Jos olet länsimaalainen, sinun täytyy pudottaa länsimainen mieli. Siirtyäkseen meditaatioon, mieli sellaisenaan täytyy pudottaa. Jos olet kristitty, sinun täytyy pudottaa kristillinen mieli. Jos olet hindu, sinun täytyy pudottaa hindulainen mieli. Meditaatio ei liity kristilliseen, hindulaiseen, itämaalaiseen, länsimaalaiseen, intialaiseen tai saksalaiseen, ei.

Mikä on mieli? Mieli on yhteiskunnan sinulle antama ehdollistuma. Se tunkee alkuperäisen mielen - jota kutsumme ei-mieleksi - päälle. Vain sen takia jotta et hämmenny, kaikki mieli sellaisenaan täytyy pudottaa. Läpikulun täytyy olla täysin auki jotta jumalallinen voi astua sinuun. Ajattelu ei ole meditaatiota. Edes oikea ajattelu ei ole meditaatiota. Väärin tai oikein, ajattelu täytyy pudottaa. Kun sinussa ei ole ajattelua, ei ajattelun pilviä, ego katoaa. Ja muista, kun ego katoaa, "Minää" ei löydy. Kysyjä sanoo Rudolf Steinerin sanovan: "Kun ego katoaa, 'Minä' löytyy". Ei, kun ego katoaa, Minää ei löydy. Mitään ei löydy. Kyllä, täsmälleen; ei mitään löydy. 

Juuri edellisenä iltana kerroin tarinan suuresta zen-mestarista, To-Sanista. Hänestä tui tyhjä, hän valaistui, hänestä tuli ei-oleva; mitä buddhalaiset kutsuvat anattaksi, ei-mieleksi. Huhu tavoitti jumalat, että joku oli jälleen valaistunut. Ja tietenkin kun joku valaistuu, jumalat haluavat nähdä hänen kasvonsa - sen kauneuden, sen alkuperäisen neitseellisen kauneuden. Jumalat tulivat alas luostariin missä To-San eli. 

He katsoivat ja katsoivat ja yrittivät, he astuivat hänen sisäänsä yhdeltä puolelta ja tulivat ulos toiselta puolelta, ja ketään ei löytynyt To-Sanin sisältä. He olivat hyvin turhautuneita. He halusivat nähdä kasvot, alkuperäiset kasvot, eikä siellä ollut ketään. He yrittivät monia keinoja, ja sitten eräs juonikas, ovela jumala sanoi: "Tehkää yksi asia"; hän juoksi luostarin keittiöön, toi kourallisen riisiä ja vehnää. To-San oli tulossa aamukävelyltään, ja hän heitti ne hänen polulleen.

Zen-luostarissa kaikkea pitää kunnioittaa ehdottomasti; jopa riisiä ja vehnää - kiviä - kaikkea pitää kunnioittaa. Täytyy olla jatkuvasti huolellinen ja tietoinen. Edes yhtä riisin jyvää et voi löytää zen-luostarista siellä täällä. Sinun täytyy olla kunnioittava. Ja muista, että kunnioituksela ei ole mitään tekemistä gandhilaisen ekonomian kanssa. Ei ole kysymys ekonomiasta, koska gandhilainen ekonomia ei ole mitään muuta kuin rationalisoitua saituutta. Sillä ei ole mitään tekemistä saituuden kanssa. Se on yksinkertaista kunnioitusta kaikkea kohtaan, ehdotonta kunnioitusta.

Tämä oli epäkunnioittavaa. Tämä on Upanisadien alkuperäinen idea, missä näkijät ovat sanoneet: "ANAMBRAHMA" - ruoka on Jumala - koska ruoka antaa sinulle elämän, ruoka on energiasi, Jumala tulee ruumiiseesi ruoan avulla, tulee vereksesi, luiksesi; joten jumalaa pitäisi kohdella jumalana. Kun nuo jumalat heittivät riisiä ja vehnää polulle, mitä To-San kulki, hän ei voinut uskoa: "Kuka on tehnyt tämän? Kuka on ollut niin huolimaton?" Ajatus nousi hänen mieleensä, ja tarina kertoo että jumalat saattoivat nähdä hänen kasvonsa yhden hetken verran, koska yhden hetken verran "Minä" nousi hienon hienolla tavalla: "Kuka on tehnyt tämän? Jokin on mennyt vikaan." 

Ja milloin tahansa päätät mikä on väärin ja mikä on oikein, olet siinä, välittömästi. Oikean ja väärän välissä on ego. Yhden ja toisen ajatuksen välissä on ego. Jokainen ajatus tuo oman egonsa. Hetken verran pilvi nousi To-Sanin tietoisuudessa - "Kuka on tehnyt tämän?" - jännite. Jokainen ajatus on jännite. Jopa hyvin tavanomaiset, hyvin viattoman näköiset ajatukset ovat jännitteitä. 

Näet että puutarha on kaunis ja aurinko nousee ja linnut laulavat ja ajatus nousee: "Kuinka kaunista!" Jopa se, se on jännite. Siitä syystä jos joku kulkee vierelläsi, sanot välittömästi hänelle: "Katso kuinka kaunis aamu!" Mitä sinä teet? Sinä yksinkertaisesti laukaiset jännitteen joka on tullut ajatuksen kautta. Kaunis aamu... ajatus on tullut: se on luonut jännitteen ympärilleen. Olemuksesi ei ole enää ei-jännite.

Se täytyy laukaista, joten puhut toiselle. Se on merkityksetöntä, koska hän seisoo myös siellä missä sinäkin. Hän kuuntelee myös lintuja, hän näkee myös auringon nousevan, hän katselee myös kukkia, joten mitä merkitystä on sanoa jotain sellaista kuten, "tämä on kaunista"? Onko hän sokea? Mutta se ei ole asian ydin. Et välitä mitään viestiä hänelle. Viesti on yhtä selvä hänelle kuin se on sinulle. Itseasiassa vapautat itsesi jännitteestä. Lausumalla se, ajatus hajaantuu atmosfääriin; sinä vapaudut taakasta.

Ajatus nousi To-Sanin mieleen, pilvi kerääntyi, ja sen pilven avulla jumalat kykenivät näkemään hänen kasvonsa, vain vilaukselta. Jälleen pilvi katosi, jälleen ei ollut enää yhtää To-Sania.

Muista: tämä on sitä mistä meditaatiossa on kysymys; tuhota sinut niin kerta kaikkiaan, että vaikka jumalat tulisivat, he eivät voi nähdä sinua, eivät löydä sinua. Sinä itse olet huomannut kun sellainen tilanne tulee, että edes jumalat eivät voi löytää sinua. Ketään ei ole sisäpuolella löydettäväksi. Tuo "joku" on eräänlainen jännite. Siitä syystä ihmiset jotka luulevat olevansa jotain, ovat pingottuneempia. Ihmiset jotka eivät pidä itseään minään, ovat vähemmän pingottuneita. Ihmiset jotka ovat täydellisesti unohtaneet olevansa, ovat jännityksettömiä. Joten muista, kun ego on kadonnut, "Minää" ei löydy. Kun ego on kadonnut, mitään ei löydy. Tuo ei mitään, tuo ei minkään puhtaus on olemuksesi, sisäisin ytimesi, tosi luontosi, Buddha-luontosi, tietoisuutesi - kuin avara taivas, ilman yhtään kerääntyneitä pilviä.

Kuunnelkaapa nyt kysymystä uudelleen: "Minut kasvatettiin Rudolf Steinerin opetusten mukaan".  Niin, ne ovat opetuksia, ja mitä minä täällä teen, ei opeta teille yhtään mitään. Pikemminkin päinvastoin: minä vien kaikki opetukset teiltä pois. Minä en ole opettaja. Minä en välitä teille tietoa. Minun koko pyrkimykseni on tuhota kaikki se jonka luulette tietävänne. Minun koko pyrkimykseni on viedä kaikki tieto teiltä. Olen täällä auttaakseni teitä oppimaan pois.

"Minut kasvatettiin Rudolf Steinerin opetusten mukaan, mutta en ole vielä vonut murtautua läpi esteideni häntä kohtaan." 
 Kukaan ei kykene murtautumaan läpi esteidensä henkilöä kohtaan, joka itse on ego-orientoitunut. On vaikeaa murtautua esteidesi läpi henkilöä kohtaan, jota ei enää ole. Jopa silloin on niin vaikeaa murtautua esteidesi läpi, koska egosi vastustaa. Mutta kun olet opettajan lähellä, jolla on oma ego-trippinsä yhä elävänä, joka yhä yrittää olla joku, joka on yhä pingottunut, on mahdotonta pudottaa egosi.

"Vaikka uskon hänen olevan oikeassa siinä miten hän osoittaa että lännessä mahdollisuus vapauttaa itsemme Mayasta on oppia ajattelemaan oikealla tavalla."

Ei; tie idälle tai lännelle on: kuinka oppia pois ajattelusta, kuinka olla ajattelematta ja vain olla. Ja länsi tarvitsee sitä enemmän kuin itä, koska lännessä kokonaiset kaksi vuosituhatta Aristoteleksesta saakka ovat ehdollistaneet teitä ajattelemaan, ajattelemaan, ajattelemaan. Ajattelu on ollut päämäärä. Ajatteleva mieli on ollut päämäärä lännessä: kuinka tulla yhä tarkemmaksi, tieteellisemmäksi ajattelussanne. Koko tiedemaailma nousi tästä pyrkimyksestä, koska kun työskentelet tiedemiehenä, sinun täytyy ajatella. Sinun täytyy työskennellä objektiivisessa maailmassa, ja sinun täytyy löytää yhä tarkempia, täsmällisempiä, pätevämpiä ajattelutapoja. Ja se on ollut liian kannattavaa. Tiede on ollut suuri menestys, joten tietenkin ihmiset ajattelevat että sama metodologia auttaa kun menet sisäänpäin. Se on Rudolf Steinerin virhepäätelmä.

Hän ajattelee että samalla tavalla kuin olemme kyenneet tunkeutumaan aineeseen, sama metodi auttaa menemään sisälle. Se ei voi auttaa koska sisälle mennäkseen täytyy liikkua juuri vastakkaiseen suuntaan, täysin vastakkaiseen. Jos ajattelu auttaa tuntemaan aineen, ei-ajattelu auttaa tuntemaan itsesi. Jos logiikka auttaa tuntemaan aineen, jokin sellainen kuin zen-koan - jokin absurdi, epälooginen - auttaa sinua menemään sisälle; usko, luottamus, rakkaus ehkä: mutta logiikka - ei koskaan. Mikä tahansa onkin auttanut sinua tuntemaan maailmaa paremmin, on este sisäpuolella. Ja sama pätee myös ulkoiseen maailmaan: mikä tahansa auttaa sinua tuntemaan itsesi, ei välttämättä auta sinua tuntemaan ainetta. Siitä syystä itä ei voinut kehittää tiedettä. Ensimmäiset välähdykset tieteestä olivat tulleet itään, mutta itä ei voinut kehittää sitä. Itä ei liikkunut siihen suuntaan. Olennainen alustava tieto kehittyi idässä. Esimerkiksi: matemaattiset symbolit, luvut yhdestä kymmeneen, kehittyivät Intiassa. Se teki matematiikan mahdolliseksi. Se oli suuri löytö, mutta siihen se pysähtyi. Alku tapahtui, mutta itä ei voinut mennä kovin pitkälle siihen suuntaan. Siitä syystä kaikissa maailman kielissä lukusanat, matemaattiset lukusanat, kantavat sanskritinkielisiä juuria. Esimerkiksi: kaksi [two] on sanskritiksi dwa - siitä tuli twa, sitten two. Kolme on sanskritiksi tri - siitä tuli three. Kuusi on sanskritiksi sasth - siitä tuli six. Seitsemän on sanskritiksi sapt - siitä tuli seven. Kahdeksan on sanskritiksi ast - siitä tuli eight. Yhdeksän on sanskritiksi nava - siitä tuli nine. Perustava löytö on intialainen, mutta sitten se pysähtyi siihen. [Suomenkielen kanssa tuolla ei vaikuttaisi olevan paljonkaan yhteistä. - suom.huom.]

Kiinassa kehitettiin ampumatarvikkeita ensimmäistä kertaa, melkein viisituhatta vuotta takaperin, mutta niistä ei koskaan tehty mitään pommeja. He tekivät vain ilotulitteita. He nauttivat, he rakastivat sitä, he leikkivät sillä, mutta se oli leikkikalu. He eivät koskaan tappaneet ketään sen avulla. He eivät koskaan menneet liian pitkälle siihen.

Itä on keksinyt monia perustavia asioita, mutta ei mennyt syvälle siihen. Se ei voi, koska koko pyrkimys on mennä sisäänpäin. Tiede on länsimainen pyrkimys; uskonto on itämainen pyrkimys. Lännessä jopa uskonto yrittää olla tieteellinen. Sitä Rudolf Steiner teki: yritti tehdä uskonnollisesta lähestymistavasta yhä tieteellisemmän - koska lännessä tiede on arvokasta. Jos voit todistaa että uskonto on myös tieteellistä, silloin uskonnosta tulee myös arvokasta toisen puolesta, epäsuorasti. Joten lännessä jokainen uskonnollinen henkilö yrittää todistaa että tiede ei ole ainoa tiede, uskonto on myös tiedettä. Idässä me emme ole vaivaantuneet. Se on juuri päinvastoin: Jos olisi jokin tieteellinen keksintö, ihmisten jotka olivat keksineet sen, täytyi todistaa että sillä oli jokin uskonnollinen merkitys. Muuten se oli merkityksetön.

"Hän sanoo, että tekemällä tämän ja meditoimalla me kykenemme kadottamaan egomme ja löytämään 'Minämme'". 
Rudolf Steiner ei tiedä mitä meditaatio on, ja se mitä hän kutsuu meditaatioksi, on keskittymistä. Hän on täysin erehtynyt: hän kutsuu keskittymistä meditaatioksi. Keskittyminen ei ole meditaatiota. Keskittyminen on jälleen hyvin, hyvin hyödyllinen keino tieteelliselle ajattelulle. Se on mielen keskittämistä, mielen kaventamista, mielen kohdistamista tiettyyn asiaan. Mutta mieli säilyy, siitä tulee keskittyneempi, siitä tulee yhtenäisempi.

Meditaatio ei ole keskittymistä mihinkään. Itseasiassa se on rentouttamista, ei kaventamista. Keskittymisessä on kohde. Meditaatiossa ei ole lainkaan kohdetta. Olet yksinkertaisesti kadonnut kohteettomaan tietoisuuteen, tietoisuuden hajaantumiseen. Keskittyminen on eksklusiivista jollekin, ja kaikki muu suljetaan pois siitä. Se sisältää ainoastaan yhden asian: se sulkee pois kaiken muun.

Esimerkiksi: jos kuuntelet minua, voit kuunnella kahdella tavalla; voit kuunnella keskittymisen avulla. Silloin olet pingottunut ja olet keskittynyt siihen mitä sanon. Silloin linnut laulavat, mutta sinä et kuuntele niitä. Ajattelet että se on häiriö. Häiriö nousee pyrkimyksestäsi keskittyä. Häiriö on keskittymisen sivutuote. Voit kuunnella minua meditatiivisella tavalla: silloin olet yksinkertaisesti avoin, tavoitettavissa - kuuntelet minua, ja kuuntelet myös lintuja, ja tuuli puhaltaa puiden läpi ja luo äänen; kuuntelet myös sitä - silloin olet samanaikaisesti tässä. Mitä tahansa silloin tapahtuu täällä, olet sen tavoitettavissa ilman mitään omaa mieltäsi, ilman omaa valintaasi.

Sinä et sano: "Minä kuuntelen tätä ja minä en kuuntele tuota". Ei, sinä kuuntelet koko olemassaoloa. Silloin linnut ja minä ja tuuli eivät ole kolme erillistä asiaa  Eivät ole. Ne tapahtuvat samanaikaisesti, yhdessä, kaikki yhdessä, ja sinä kuuntelet kokonaisuutta. Tietenkin silloin ymmärryksesi rikastuu valtavasti, koska linnut sanovat myös saman asian tavallansa, ja tuuli kantaa myös saman viestin tavallansa, ja minä sanon myös saman asian kielellisellä tavalla, niin että voit ymmärtää sitä enemmän. Muutoin viesti on sama. Välittäjät eroavat, mutta viesti on sama, koska Jumala on viesti.

Kun hölmö tulee hulluksi, Jumala tulee hulluksi. Älä sulje pois, älä sulje häntä pois; suljet Jumalan pois. Älä sulje mitään pois; ole inklusiivinen. Keskittyminen on tietoisuuden kaventamista: meditaatio on laajentumista: kaikki ovet ovat avoinna, kaikki ikkunat ovat avoinna, etkä sinä valitse. Silloin tietenkin kun et valitse, sinä et voi häiriytyä. Tämä on meditaation kauneus: meditoijaa ei voi häiritä. Ja olkoon se kriteeri: Jos häiriinnyt, tiedä että keskityt, et meditoi. Koira alkaa haukkua - meditoija ei häiriinny. Hän imee myös sen, hän nauttii myös siitä.

 Joten hän sanoo... "Katsos; Jumala haukkuu koirassa. Täydellisesti hyvä. Kiitos että haukut kun minä meditoin. Sinä huolehdit minusta niin monin tavoin." Jännite ei kohoa. Hän ei sano: "Tämä koira on vihamielinen. Se yrittää tuhota minun keskittymiseni. Minä olen niin uskonnollinen, vakava ihminen, ja tämä hölmä koira... mitä se tekee täällä?" Silloin viha nousee, suuttumus nousee. Ja sinä luulet että tämä on meditaatiota? - Ei, tämä ei ole sen arvoista, jos suutut koiralle, koira-paralle joka puuhaa omiaan. Se ei tuhoa meditaatiotasi eli keskittymistäsi tai yhtään mitään. Se ei ole lainkaan huolissaan uskonnostasi, eikä sinusta. Se ei ehkä ole edes tietoinen siitä mitä hölynpölyä teet. Se yksinkertaisesti nauttii tavallaan, elämästään. Ei, se ei ole vihollisesi.

Tarkkaile; jos yksi henkilö tulee uskonnolliseksi talossa, koko talo häiriytyy koska tuo henkilö on jatkuvasti häirityksi tulemisen rajalla. Hän rukoilee; kenenkään ei pitäisi aiheuttaa mitään ääntä. Hän meditoi; lasten pitäisi pysyä hiljaa, kenenkään ei pitäisi leikkiä. Määräät tarpeettomia ehtoja olemiselle. Ja jos sitten häiriinnyt ja tunnet olosi häirityksi, ainoastaan sinä olet vastuussa. Ainoastaan sinua tulee moittia, ei ketään muuta.

Mitä Rudolf Steiner kutsuu meditaatioksi, ei ole muuta kuin keskittymistä. Ja keskittymisen avulla voit kadottaa egosi ja saavutat "Minän", eikä "Minä" ole mitään muuta kuin hienon hieno ego. Sinusta tulee hurskas egoisti. Egosi on nyt koristeltu uskonnollisella kielellä, mutta se on olemassa.

"Keskeinen hahmo hänelle on Kristus, jonka hän erottaa Jeesuksesta aivan eri olentona."
Meditoijalle ei voi olla olemassa mitään keskeistä hahmoa. Ei tarvitse olla. Mutta sille joka keskittyy, tarvitaan jotain johon keskittyä. Rudolf Steiner sanoo että Kristus on keskeinen hahmo. Miksi ei Buddha? Miksi ei Patanjali? Miksi ei Mahavir. Miksi Kristus? Buddhalaisille Buddha on keskeinen hahmo, ei Kristus. Kaikki tarvitsevat jonkin kohteen johon keskittyä, jonkin johon kohdistaa mielensä. Uskonnolliselle ihmiselle ei ole olemassa keskeistä hahmoa. Jos oma keskeinen egosi on kadonnut tai on katoamassa, sinä et tarvitse mitään toista egoa ulkopuolella tukemaan sitä. Tuo Kristus tai Buddha on taas ego jossakin. Sinä luot polariteetin, minä-Sinä. Sinä sanot: "Kristus, sinä olet mestarini!" Mutta kuka sanoo tämän? "Minä" tarvitaan vakuuttamaan. Katso, kuuntele zen-buddhalaisia. He sanovat: "Jos kohtaat Buddhan tiellä, tapa hänet välittömästi." Jos kohtaat Buddhan tiellä, tapa hänet välittömästi, muuten hän tappaa sinut. Älä suo hänelle ainuttakaan mahdollisuutta, muuten hän ottaa sinut valtaansa ja hänestä tulee keskeinen hahmo. Mielesi kohoaa jälleen hänen ympärilleen. Sinusta tulee buddhalainen mieli. Sinusta tulee kristitty mieli. Tietylle mielelle tietty keskeinen kohde on tarpeen.

Ja tietenkin hän on enemmän Kristuksen puolesta kuin Jeesuksen. Se täytyy myös ymmärtää. Niin hurskas ego nousee. Jeesus on aivan kuten me: ihminen jolla on ruumis, jolla on tavallinen elämä; erittäin inhimillinen. Suurelle egoistille tämä ei käy. Hän tarvitsee hyvin, hyvin puhdistetun hahmon. Kristus ei ole muuta kuin Jeesus puhdistettuna. Se on aivan kuin jos teet rahkaa maidostasi, sitten otat siitä kerman, ja sitten teet gheetä kermasta. Silloin ghee on puhtain osa, olennaisin. Nyt et voi tehdä mitään gheestä. Ghee on lopullinen jaloste, valkoinen petroli. Kerosiinista bensiini; bensiinistä valkoinen petroli. Nyt ei enää; se on loppu. Kristus on vain puhdistettu Jeesus. Rudolf Steinerin on vaikea hyväksyä Jeesus, ja se on vaikeaa kaikille egoisteille. He yrittävät torjua monin tavoin.

Esimerkiksi: kristityt sanovat että hän syntyi neitsyestä. Perusongelma on, että kristityt eivät voi hyväksyä että hän syntyi aivan kuten tavalliset ihmiset. Silloin hän myös näyttää tavalliselta. Hänen täytyy olla erityinen, ja meidän täytyy olla erityisen Mestarin seuraajia. Ei kuten Buddha, tavallisesta ihmisrakkaudesta syntyneenä, tavallisesta inhimillisestä sukupuoliyhteydestä. Ei - Jeesus on erityinen. Erityiset ihmiset tarvitsevat erityisen Mestarin, neitsyestä. Ja hän on Jumalan ainosyntyinen Poika, ainoa. Sillä jos on muita poikia, silloin hän ei ole enää erityinen. Hän on ainoa Kristus, ainoa Jumalan kruunaama. Kaikki muut voivat olla enintään viestintuojia, mutta eivät voi olla samaa tasoa kuin Kristus. Kristityt ovat tehneet sen omalla tavallaan, mutta haluaisin teidän ymmärtävän Jeesusta enemmän kuin Kristusta - koska Jeesusta on autuaampi ymmärtää, rauhallista ymmärtää, ja tulee olemaan suureksi avuksi polulla. Koska sinä olet Jeesuksen olemisen tilanteessa: Kristus on vain unelma.

Ensin sinun täytyy läpäistä Jeesuksena oleminen, ja vasta sitten jonain päivänä Kristus nousee sinussa. Kristus on vain olemisen tila, kuten Buddha on olemisen tila. Gautamasta tuli Buddha, Jeesuksesta tuli Kristus. Sinusta voi myös tulla Kristus, mutta juuri nyt Kristus on liian etäällä. Voit ajatella sitä ja luoda filosofioita ja teologioita siitä, mutta se ei auta. Juuri nyt on parempi ymmärtää Jeesusta, sillä siinä sinä olet. Siitä matkan täytyy alkaa. Rakasta Jeesusta, koska Jeesuksen rakastamisen avulla tulet rakastamaan ihmisyyttäsi. Yritä ymmärtää Jeesusta ja paradoksia, ja paradoksin avulla tulet kykeneväksi tuntemaan olosi vähemmän syylliseksi. Jeesuksen ymmärtämisen avulla tulet kykeneväksi rakastamaan itseäsi enemmän.

Kristityt yrittävät jotenkin pudottaa Jeesuksen paradoksin Kristuksen käsitteen tuottamisen avulla. Esimerkiksi: on hetkiä jolloin Jeesus on vihainen, ja se on ongelma: mitä tehdä? On hyvin vaikeaa välttää tosiasiaa, koska monta kertaa hän on vihainen ja se on tarkalleen vastoin hänen opetustaan. Hän puhuu jatkuvasti rakkaudesta ja on vihainen. Ja hän puhuu vihamiehille anteeksiantamisesta - eikä vain siitä, vaan vihamiesten rakastamisesta - mutta hän itse piiskaa ulos vihansa. Jerusalemin temppelissä hän otti ruoskan, alkoi lyödä rahanvaihtajia, ja heitti heidät ulos temppelistä omin käsin. Hänen on täytynyt olla todella vimmoissaan, raivoissaan, melkein suunniltaan.

Nyt tämä... kuinka sovittaa tämä? Tapa jonka kristityt ovat löytäneet sen sovittamiseksi - ja Rudolf Steiner perustaa oman ideologiansa sille - on Kristuksen luominen, joka on täydellisesti sovitettu. Unohda kokonaan Jeesus: tuota puhdas Kristuksen käsite. Voit sanoa sillä hetkellä: "Hän oli Jeesus kun hän oli vihainen." Ja kun hän sanoi ristillä: "Isä Jumala, anna anteeksi näille ihmisille, koska he eivät tiedä mitä tekevät", hän oli Kristus. Paradoksi voidaan nyt hallita. Kun hän kulki naisten kanssa, hän oli Jeesus; kun hän kehotti Magdaleenaa olemaan koskematta häneen, hän oli Kristus. Kaksi käsitettä auttaa selvittämään asiat - mutta tuhoat Jeesuksen kauneuden, koska koko kauneus on paradoksissa.

Ei ole tarvetta sovitella, koska syvällä Jeesuksen olemuksessa se on sovitettu. Itseasiassa hän saattoi vihastua koska hän rakasti niin paljon. Hän rakasti niin valtavasti, siitä syystä hän saattoi vihastua. Hänen suuttumuksensa ei ollut osa vihaa, se oli osa hänen rakkauttaan. Etkö ole joskus tuntenut suuttumusta rakkaudesta? Missä sitten on ongelma? Rakastat lastasi; joskus piiskaat lasta, lyöt lasta, joskus olet melkein vimmoissasi, mutta se johtuu rakkaudesta. Se ei johdu siitä että vihaisit. Hän rakasti niin paljon - se on minun ymmärykseni Jeesuksesta - hän rakasti niin paljon että hän unohti kokonaan suuttumuksen ja hän suuttui. Hänen rakkautensa oli niin suuri. Hän ei ollut vain kuollut pyhimys, hän oli elävä henkilö; ja hänen rakkautensa ei ollut vain filosofiaa, se oli todellisuutta. Kun rakkaus on todellisuutta, joskus rakkaudesta tulee myös suuttumus.

Hän oli ihminen kuten te olette. Aivan, hän ei päättynyt siihen. Hän oli myös enemmän kuin ihminen, mutta ensin ja perustavasti hän oli ihminen. Ihminen plus. Kristityt ovat yrittäneet todistaa että hän oli yli-inhimillinen ja ihmisyys oli vain satunnaista, välttämätön paha koska hänen täytyi tulla ruumiiseen. Sen takia hän suuttui. Muutoin hän oli vain puhtautta. Tuo puhtaus tulee olemaan kuollut.

Jos puhtaus on todellista ja aitoa, se ei pelkää epäpuhtautta. Jos rakkaus on totta, se ei pelkää vihaa. Jos rakkaus on totta, se ei pelkää tappelua; se osoittaa ettei edes tappelu tuhoa sitä - se selviytyy. On pyhimyksiä jotka puhuvat ihmiskunnan rakastamisesta, mutta eivät osaa rakastaa ainuttakaan ihmistä. On hyvin helppo rakastaa ihmiskuntaa. Muista aina: Jos et osaa rakastaa, rakasta ihmiskuntaa. Se on hyvin helppoa, koska et voi koskaan törmätä ihmiskuntaan, eikä ihmiskunta luo mitään vaikeuksia. Yksittäinen ihminen luo monia vaikeuksia, paljon lisää. Ja voit tuntea olosi hyvin, hyvin hyväksi että rakastat ihmiskuntaa. Kuinka voit rakastaa ihmisiä? - Rakastat ihmiskuntaa, olet avara, rakkautesi on suuri. Mutta minäpä kerron sinulle: Rakasta ihmistä; se on perusvalmistautumista ihmiskunnan rakastamiseen. Se tulee olemaan vaikeaa, ja se tulee olemaan suuri kriisi, jatkuva kriisi ja haaste. Jos voit ylittää sen, etkä tuhoa rakkautta vaikeuksien tähden, vaan jatkat rakkautesi vahvistamista niin että se voi kohdata kaikki vaikeudet - mahdolliset, mahdottomat - sinusta tulee kokonaisvaltainen. Kristus rakasti ihmisiä, ja rakasti niin paljon ja hänen rakkautensa oli niin suuri että se ylitti ihmiset ja siitä tuli rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Sitten se ylitti ihmiskunnan ja siitä tuli rakkautta olemassaoloa kohtaan. Se on rakkautta Jumalaan.

"Sinun tiesi näyttää minusta erilaiselta."
Ei ainoastaan erilaiselta; se on täysin vastakkainen. Ensinnäkin, se ei ole tie lainkaan. Se ei ole polku, tai jos rakastat sanaa, kutsu sitä sitten poluttomaksi poluksi, portittomaksi portiksi. Mutta se ei ole polku, koska polkua tai tietä tarvitaan jos todellisuutesi on kaukana sinusta. Silloin siihen täytyy liittyä polun avulla. Mutta minun koko väitteeni on että sinun todellisuutesi on saatavillasi juuri nyt. Se on aivan sisälläsi. Polkua ei tarvita sen tavoittamiseen. Itseasiassa, jos pudotat kaikki polut, löydät itsesi yhtä-äkkiä seisomassa siinä. Mitä enemmän seuraat polkuja, sitä kauemmas menet itsestäsi. Polut johtavat harhaan, koska olet jo se mitä etsit. Joten polkuja ei tarvita, mutta jos olet harjaantunut ajattelemaan noilla termeillä, silloin sanon että minun tieni on täysin vastakkainen. Steiner sanoo, oikea ajattelu, ja minä sanon, oikea tai väärä, kaikki ajattelu on väärää. Ajattelu sellaisenaan on väärää; ei-ajattelu on oikein.

"Voisitko ystävällisesti neuvoa minua? Minua revitään jotenkin sinun ja Steinerin osoittaman tien välillä."
Ei, sinun täytyy pysyä tuossa jännityksen tilassa muutamia päiviä. En neuvo enkä auta. Koska jos neuvon ja autan sinua, voit tulla ja nojata minuun; se voi olla epäkypsää. Sinun täytyy taistella hyvin Steinerin kanssa ennen kuin voit tulla luokseni, ja hän totisesti antaa sinulle hyvän vastuksen. Hän ei tule jättämään  sinua helpolla. Enkä minä aio antaa sinulle yhtään apua, nini että olet omillasi. Vasta sitten tulet, kun tulet omillasi. Kun hedelmä on kypsä, se putoaa itsestään. Ei, minä en heitä edes pientä kiveä siihen, koska hedelmä ei ehkä ole kypsä ja kivi saattaa pudottaa sen ja se on kurjuus. Pysyt revityssä mielentilassasi. Sinun täytyy päättää, koska kukaan ei voi pysyä revityssä mielentilassa kauaa. On piste missä täytyy päättää. Eikä se ole oikein Rudolf Steineria kohtaan jos autan sinua. Hän on kuollut; hän ei voi taistella kanssani. Minun on helpompi vetää sinut itseäni kohti kuin se on hänelle. Joten ollaksemme myös reiluja hänelle, on parempi että jätän sen sinulle. Jatka vain taistelua; joko pudotat minut... se on myös saavutus, koska sitten seuraat Rudolf Steineria täydellisemmin. Mutta en pidä sitä mahdollisena nyt... myrkky on mennyt sisääsi. Nyt se on vain ajan kysymys.

En ole Oshon seuraaja, enkä myöskään Steinerin, joskin jälkimmäisen ajatusten kanssa olen epäsuorasti ollut tekemisissä vuosia. Molempia olen lukenut. 

Osho oli kaikkea muuta kuin täydellinen guru - hän oli hyvin ristiriitainen hahmo. Toisaalta, Rudolf Steinerissa minua henkilökohtaisesti häiritsee juuri se, miten korkealle jalustalle hänet on nostettu - täysin virheettömäksi; suorastaan epäinhimilliseksi. 

Oshon teosten yksinkertaisuus viehättää minua enemmän kuin Steinerin korkealentoisuus - joskin välillä tuntuu ettei hän muuta teekään kuin kertoilee anekdootteja ja aforismeja. Eniten olen pitänyt sattumalta käsiini päätyneestä englanninkielisestä pokkarista, I Say unto You - talks on the sayings of Jesus, vol.1. Hän onnistuu tavoittamaan jotain Jeesuksen opetuksista, joka länsimaalaisilta yleensä menee ohi (Saman on tehnyt mm. Deepak Chopra).

Zenin harjoittajana Oshon kritiikki yllä olevassa artikkelissa mielestäni paikoin osuu kohteeseensa erittäin hyvin ja voin sen allekirjoittaa omasta puolestani! Ajatteluni painopiste on nykyään enemmän itämaisesti suuntautunutta. Henkisyyden yli-älyllistäminen on minulle vastenmielistä. Se mitä Osho puhuu meditaatiosta, pitää kokemukseni mukaan täsmälleen paikkansa Zazenin suhteen. 
Niin ikään omat havaintoni puhuvat sen puolesta, että antroposofinen "Minä"-käsite näyttäisi usein johtavan vain hyvin hienoksi jalostettuun egoismiin. Steinerin Kristus-käsitteestä Osho myös puhuu viisaita.

Unio Mystica Helsingissä myy paljon Oshon julkaisuja, sekä suomeksi että englanniksi.

Tim Guestin muistelmateos, Oranssi poika (Otava 2005), kertoo mielenkiintoisella tavalla millaista oli kasvaa Oshon seuraajien kommuunissa.

Rudolf Steinerista ja hänen erkanemisestaan teosofisesta liikkeestä on tässä blogissa aikaisemmin julkaistu käännösartikkeli, Rudolf Steiner & C.W. Leadbeater. Tämä kirjoitus otti kantaa Steinerin puolesta, ja tässä blogissa on useissa artikkeleissa jo käsitelty kriittisesti besantilais-leadbeaterilaista teosofiaa, joten on vain oikeus ja kohtuus että Rudolf Steiner saa viimein osansa kritiikistä. Antroposofeille hän on kaiken kritiikin yläpuolella.