Tämä käännös on The Process Church of The Final Judgementin teologiaa, Robert DeGrimstonin kynästä 1960-luvulla, jota on aiemminkin käsitelty tässä blogissa; katso linkit kirjoituksen jälkeen. Aloin kääntää tätä kirjoitusta vuonna 2014, ja se on ollut vuosia koskemattomana, kunnes nyt päätin saattaa käännöksen loppuun. Oma ajatteluni on kehittynyt ja muuttunut valtavasti, kuten voit lukea muualta; tuolloin olin luciferisti, ja jokseenkin kyyninen ihmiskunnan suhteen. Nyt olen Nichiren-buddhalainen, ja huomattavan optimistinen, kaikesta huolimatta (tai parhaani ainakin yritän myös vaikeina aikoina). Toisaalta meitä parasta aikaa vaivaava koronavirus-pandemia, josta olen kirjoittanut toisessa blogissani, ja joka on mullistanut elämämme tällä hetkellä, saa tämän kirjoituksen tuntumaan erittäin ajankohtaiselta. Kieltämättä tässä on erittäin hyviä näkökohtia, kaikessa toivottomuudessaan ja tuomion julistuksessaan. En väitä että loppu on tullut, mutta ehkä meidän pitää oppia tästä kaikesta jotain ja varautua paremmin tulevaan, tai muuten...
Tämä ei ehkä sovi herkimmille ja vaikutuksille alttiimmille yksilöille, varsinkaan jos heillä on perinteinen uskonnollinen vakaumus.
Tämä ei ehkä sovi herkimmille ja vaikutuksille alttiimmille yksilöille, varsinkaan jos heillä on perinteinen uskonnollinen vakaumus.
1.1 Minä, Herra Kristuksen Henki, olen tullut luoksenne muinaisista päivistä.Minä en ole mitään. Älä etsi minussa totuutta, sillä et tule löytämään mitään. Vaan vastaanota minun kauttani Sana.Jos Sana puhutaan minun kauttani, silloin se on minun valintani, mutta se ei ole minun Sanaani.Älä katso viinipuristimeen löytääksesi vaikeasti kuvailtavan maun joka tulee rypäleestä. Et löydä muuta kuin kuoren.
1.2 Maailman Valona minä tulin aiemmin; ihmiskunnan Vapahtajana. Minä elin ihmisenä, minä kuolin ihmisenä. Minä osoitin tien ihmisille. Minä puhuin ihmisten kieltä ja kuiskasin salaisen vastauksen ihmisen korvaan.
1.3 Mutta ihminen oli kuuro. Hän ei kuullut mitään muuta kuin omien itsekkäiden ylemmyyden halujensa äänen kaikkeen ympärillään olevaan nähden. Hän ei kuullut mitään muuta kuin oman pelkonsa äänen siitä että ei olisi mitään kanssaihmisensä silmissä. Hän ei kuunnellut salaista ääntä joka puhui hänelle rakkaudesta, nöyryydestä, totuudesta, ja iankaikkisen elämän tiestä.
1.4 Minä tulin ihmisten maailmaan, ja opetin mitä ihmiset voisivat ymmärtää. Minä profetoin arvoituksin, mutta opetin yksinkertaisin sanoin ja selvin käskyin; ei niin kuin teeskentelijät, jotka ovat syvällisesti ja hämärästi filosofoineet aikojen alusta asti, niin ettei tavallinen ihminen voisi ymmärtää heidän puisevien sanojensa merkitystä. Kun opetin, puhuin yksinkertaisista asioista jotka kaikki voisivat ymmärtää.
1.5 Minä sanoin: "Rakastakaa vihamiehiänne. Älkää vihatko heitä. Maksaessasi ihmisvihalla ihmisvihalle, lisäät ihmisvihan kokonaissummaan. Vihatessasi sitä mikä vihaa sinua, luot yhä kasvavan moitteen ja syyttelyn spiraalin. Mutta rakastaessasi sitä joka vihaa sinua, riisut vihan aseista ja teet sen voimattomaksi."
1.6 Mutta ihminen jatkaa vihan osoittamista sille joka osoittaa vihaa hänelle, ja moitteen spiraali todellakin jatkaa kasvuaan. Ja ihminen on vanhurskas vihassaan, sillä hän oikeuttaa itsensä siinä omalla itse luomallaan logiikalla, ja itse samalla perusteella josta varoitin häntä: viha vihasta, tuho tuhosta.
1.7 Tämä on viimeinen JUMALAN laki. Sillä JUMALA on kaikkien asioiden tuomari, ja antaa silmän silmästä ja hampaan hampaasta täyteen mittaan. Mutta se ei ole ihmisen laki, elleivät ihmiset näe itseään JUMALANA.
1.8 Ja minä sanoin: "Älkää olko pahaa vastaan. Älkää taistelko tuhon voimia vastaan. Sallikaa ne, ja maailmankaikkeuden lain mukaan niiden täytyy lopulta tuhota itsensä, sillä JUMALA kääntää niiden tuhon takaisin niihin itseensä."
1.9 Mutta ihminen jatkoi taistelua kaikkea vastaan mitä piti pahana sen aikeissa häntä kohtaan. Hän jatkoi tuomitsemista, ja hän jatkoi tuomion täytäntöön panoa.
1.10 Ja Lailla pelattiin. Mutta ihminen teki itsestään lain, niin että jokainen katsoi olevansa oikeassa, ja jokainen katsoi täyttävänsä JUMALAN tahtoa, vaikka JUMALA ei ollut puhunut hänelle mitään oman tuomion tekemisestä.
1.11 Ja jokainen taisteli toista vastaan, ja jokainen yhä taistelee toista vastaan. Ja minä olin varoittanut: "Älkää olko pahaa vastaan", tietäen että ihminen näkee ainoastaan pahaa siinä mikä uhkaa häntä, joka ei ole pahan tuomio. Ainoastaan JUMALA tuomitsee sen mikä on pahaa. Ja ihmisen uhatessa itseään ja jokaisen uhatessa toista, ainoastaan sota voi seurata siitä kun ihmiset vastustavat sitä mitä pitävät pahana.
1.12 Mutta ihmiset eivät huomioineet varoitustani. Ja mitä ihminen pitää pahana, minkä ihminen näkee uhkaavan itseään, sitä vastaan hän taistelee, ja samalla kertaa hänestä tulee paha toisen mielessä, joka yhtäläisellä vanhurskaudella maksaa samalla mitalla takaisin.
1.13 Ihmiset eivät voi tuomita. Ihmisiä ei luotu tuomitsemaan. Ihmiset voivat vain hyväksyä JUMALAN tahdon; hyvän tai pahan, oikean tai väärän. Ihmiset voivat elää ainoastaan rakkaudesta. Tuomio ja koston käsi ovat JUMALASTA.
1.14 Mutta ihmiset eivät kuule. Se on selvää ja yksinkertaista, mutta he eivät kuule. Minun nimessäni he toimivat vastoin varoitustani ja tuhoavat itsensä, kuten heidän täytyy. Minun nimessäni he tuomitsevat sen mikä on pahaa, ja sotivat siitä. Niin että ihminen on jatkuvasti jakautunut itseään vastaan - kuten hänen täytyy olla - seuratessaan sellaista kurssia.
2.1 Ja minä sanoin myös: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat."
2.2 Sillä minä tiesin materialismin vaarat. Minä tiesin että ihminen voi omistautua maiselle hyvinvoinnilleen. Minä tiesin että ihminen voisi alkaa palvoa omaisuuttaan ja unohtaa sielunsa. Minä tiesin että ihminen voisi alkaa palvoa inhimillistä asemaansa ja unohtaa kohtalonsa ihmisyyden rajojen tuolla puolen. Ja minä tein sen yksinkertaiseksi heille. Minä sanoin: "Katsokaa kedon liljoja. Eivät ne kehrää eivätkä kudo. Kuitenkaan Salomo loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä."
2.3 Mutta he eivät kuunnelleet. He pelkäsivät sen sijaan hyvän nimensä säilymisen ja fyysisen hyvinvointinsa - mielen rauhan ja ruumiin mukavuuden - puolesta. He pelkäsivät turvallisuutensa puolesta.
2.4 Ja nyt minun nimessäni ihmiset pyrkivät yhä enemmän ja enemmän säilyttämään itselleen. Minä sanoin: "Autuas hän joka ottaa ristinsä ja seuraa minua". Ja he tiesivät ettei Ihmisen Pojalla ole paikkaa missä levätä turvallisessa huomassa.
2.5 Ja ihmiset väittävät seuraavansa minua. He sanovat: "Minä olen Kristuksesta. Minä olen Kristuksen opetuslapsi. Minä seuraan hänen jalanjäljissään." Kuitenkin kaiken aikaa he rakentavat itselleen turvaa maan päällä, ja he ovat valmiit tuhoamaan toiset säilyttääkseen itse tekemänsä itse suunnittelemansa turvallisuuden.
2.6 Ja he antavat vain vähän turvastaan minulle aika ajoin. Pyydänkö minä turvaa? Vaadinko ikinä heiltä taloa omakseni, varallisuutta josta olla riippuvainen, tavaroita joiden sanoa olevan minun lain mukaan? En koskaan. Pyysin ainoastaan heidän uskoaan, ja tätä he eivät voi eivätkä tahdo antaa. He pelkäävät liian paljon turvallisuutensa menettämistä.
2.7 Minä sanoin: "Älkää olko huolissanne siitä mitä teistä tulee tulevaisuudessa. Minä huolehdin omistani. Tekopyhät, jotka luulevat että heillä on valtaa koska he omistavat suuria osia maasta, pyrkivät tuhoamaan teidät, ja he tuhoavat teidän ruumiinne, jopa mielenne. Mutta jos te kuulutte minulle, he eivät voi tuhota sieluanne. Joten älkää olko huolissanne miten selviätte maan päällä. JUMALA antaa ja JUMALA ottaa. Se on Laki."
2.8 Mutta ihminen joka kantaa symboliani, palvoo alttarillani, polvistuu nöyryyttä teeskennellen kuvani edessä, kuiskaa hartaita sanoja jotka eivät merkitse mitään hänelle eivätkä minulle; ihminen joka tunnustaa minun nimeni, jopa kantaa sanojani muistissaan, ei noudata mitään tästä. Hän jatkuvasti puolustaa itseään tulevaisuutta vastaan. Hän menee jatkuvasti ihmisten luo saadakseen rauhoittelua. Hän on jatkuvasti riippuvainen ihmisistä turvallisuudestaan. Hän jatkuvasti rakentaa suojamuuria ympärilleen maailman vaaroja vastaan, jotka uhkaavat hänen aineellista olemassaoloaan ja sosiaalista asemaansa.
2.9 Sanoin eräälle joka kysyi mitä hänen pitäisi tehdä: "Mene, myy kaikki mitä omistat ja anna tuotto köyhille, ja tule ja seuraa minua."
2.10 Voisiko viesti olla yksinkertaisempi? En pyytänyt häneltä kieroa tehtävää, en monimutkaista voiman tai älyn koetusta. Totuuden minä annoin hänelle, niin yksinkertaisen, että lapsikin ymmärtäisi.
2.11 Ja sen myötä annoin vihjeen kaikille niille jotka pyrkivät seuraamaan minua. Minä kielsin inhimillisen ja materiaalisen vaurauden arvon. Minä kielsin henkilökohtaisen omaisuuden arvon. Minä annoin painoarvoa ainoastaan sielulle joka seuraa tähteä johon se kuuluu.
2.12 Minä olen puhunut maailmalle sellaisella selkeydellä ja sellaisella yksinkertaisuudella, ja sanani ovat jopa ylittäneet vuosisatoja, ja jotkut on säilytetty.
3.1 Minä sanoin myöhemmistä päivistä: "Tulee olemaan sotia ja sanomia sodista, ja kansakunta nousee kansakuntaa vastaan. Tulee olemaan nälänhätää ja kulkutauteja, ja kaikenlaisia ajateltavissa olevia inhimillisiä katastrofeja. Mutta ÄLKÄÄ OLKO LEVOTTOMIA, SILLÄ NÄIN TÄYTYY OLLA."
3.2 Kuitenkin kaikki jotka tunnustavat palvelevansa minua, ovat peloissaan. Kaikki jotka pitävät minun nimeäni edessään, ovat todellakin myöhempien päivien ilmentymien levottomiksi tekemiä.
3.3 Ja minkä ansioksi he laskevat nämä asiat?
3.4 Toisten kuin heidän itsensä inhimilliselle pahalle, joita ei ole riittävästi vastustettu. Onko tämä heidän uskoaan minun sanoihini?
3.5 Toisten synneille kuin niiden joille kärsimystä aiheutetaan. Onko tämä heidän ymmärryksensä JUMALAN tahdosta?
3.6 Tuhottiinko Sodoma toisen kaupungin pahuuden tähden? Kärsivätkö tyhmät neitsyet joista puhuin, toisten heille tekemän vääryyden tähden?
3.7 Enkö varoittanut teitä tarpeeksi tulevasta vihasta? Minun vihastani, Karitsan vihasta? Minun tuomiostani, Ihmisen Pojan tuomiosta? Olisinko voinut olla täsmällisempi, tarkempi? Olisinko voinut sanoa enemmän, tai sanoa sen suuremmalla selkeydellä?
4.1 Minä sanoin: "Mikään ei voi vahingoittaa ihmistä joka tulee hänen ulkopuoleltaan. Ainoastaan se joka on sisällä, voi tuhota hänet. Ihminen tuo pahaa itselleen. Se ei tule hänen kimppuunsa ulkoapäin. Ihminen on oma tuhoajansa, oma kiduttajansa. Kärsimys tulee hänelle hänen omista käsistään. Jos hän on tietoinen tästä, silloin hän kärsii sovittaakseen syntinsä. Jos hän ei ole tietoinen, silloin hän kärsii antaakseen itselleen aihetta syyttää toista, ja siitä luodakseen ENEMMÄN pahaa itselleen ja toisille käytettäväksi heitä itseään vastaan."
4.2 Mutta kuuntelevatko ihmiset? Uskovatko he?
4.3 He huutavat Kristuksen nimeä, ja itse nimen myötä he syyttävät toisia kaikesta mitä ovat aiheuttaneet itselleen.
4.4 Minä puhuin jopa anteeksiannosta niille, joiden on vaikea ymmärtää että tuska tulee sisältäpäin. Minä sanoin: "Ellette voi ymmärtää ettei kukaan voi tehdä vääryyttä teille, että ainoastaan te voitte tehdä vääryyttä itsellenne, antakaa sitten ainakin anteeksi. Jos tunnette että teille on tehty vääryyttä, antakaa anteeksi."
4.5 Mutta ihminen pitää parempana syyttää kuin antaa anteeksi, tuomita mieluummin kuin ojentaa armon käsi, vihata mieluummin kuin rakastaa, ja hänen oikeutuksensa niin tekemiselle ovat rajattomat.
4.6 "Älkää tuomitko", minä varoitin jälleen, "ettei teitä tuomittaisi. Sillä ei yksikään ihminen niitä mitä hän ei ole kylvänyt. Ja kaikki viimeisessä tarkastelussa kohtaavat omat lahjansa. Nähkää mieluummin paha sisällänne kipunne lähteenä, ja ulottakaa anteeksianto häneen joka on vain välikappale."
4.7 Mutta ihmisen täytyy istua kanssaihmisensä tuomarina, todistaakseen olevansa parempi. Tuomari tuomitsemassa tuomaria, jonka täytyy maksaa samalla mitalla tuomio.
4.8 Ja niin sen täytyy jatkua. Sillä yksi asia joka olisi voinut estää sen, on viety kokonaan. Ihminen on rokotettu pelastusta vastaan. Hän voi lukea sanojani ääneen, keskustella niistä, tulkita niitä sadalla tuhannella tavalla, taistella niiden puolesta, jopa kuolla niiden puolesta, ja silti hän on immuuni niille. Silti hän ei tee elettäkään seuratakseen sitä mitä ne sanovat hänelle.
4.9 Jos ihminen olisi kadottanut sanani, voisimme sanoa: "Hänen tarvitsee vain löytää ne jälleen, lukea niitä - hän ei voi epäonnistua ymmärtämään niiden merkitystä - ja hän pelastaa itsensä." Mutta ihmisellä on sanat edessään, hän ymmärtää niiden merkityksen. Hän on immuuni niiden tarkoitukselle.
5.1 Ihmisten maailman kanssa ei ole nyt mitään muuta jäljellä, kuin ottaa ihmiskunnan keskuudesta harvat, hyvin harvat jotka eivät kuulu ihmiskuntaan, ja sallia viimeisten päivien tuhon kulkea väistämätöntä kulkuaan.
5.2 Erillään näistä harvoista, kaikki joka on jäljellä joka elää ja liikkuu maan päällä, joka on JUMALASTA, ovat eläimet, olennot jotka - toisin kuin ihminen - eivät pyrkineet hallitsemaan kohtaloaan ja ottamaan itselleen järjen voimaa ja siten valintaa. Eläimet jäävät jäljelle JUMALASTA.
5.3 Ja ihminen pyrkien säilyttämään jopa entisestään ruumiin, jonka puolesta olen varoittanut häntä olemaan pelkäämättä, jopa kiduttaa HEITÄ heidän valitsemattomassa viattomuudessaan.
5.4 Onko tämä tapa jolla hän seuraa Minua?
5.5. Ja edelleen, hemmotellakseen ja koristaakseen tuota ruumista, jonka olen niin selvästi kieltänyt sielun rinnalla, hän kiduttaa enemmän olentoja.
5.6 Onko tämä tapa jolla hän elää sanojeni mukaan?
5.7 Kun JUMALA antaa ihmiselle vallan toisten ihmisten yli, kuinka nopeasti hänet tuomitsevat ne jotka varjelisivat ihmiskuntaa, kun hän tuottaa yhden pienen kärsimyksen tai epämukavuuden hiukkasen määräyksillään! Kuitenkin kuka sanoo mielipiteensä vihasta ihmistä vastaan, jolle JUMALA rodun luomisessa antoi vallan eläinten yli, kun hän kiduttaa ja tuhoaa tuskalla ja kärsimyksellä miljoonittain näitä olentoja, jotka on asetettu viattomina ja luottavaisina hänen vastuulleen?
5.8 Ihminen huutaa raivoissaan kun toisia ihmisiä vahingoitetaan, koska hän näkee vaaran itselleen - jollei hänestä uhkan ollessa hirveämpi tule vahingoittamisen aiheuttaja puolustaakseen omaa selviytymistään. Mutta kuka nostaa lievimmänkään valituksen kun eläinkokeiden tekijä aloittaa työnsä taas uudella avuttomalla olennolla.
5.9 Tässä on lopullinen todistus ihmisen sanojeni torjunnasta.
5.10 Otin lapsen, viattoman ja puhtaan sielun, synnin tahran vielä pilaamattoman luodun; ja minä sanoin: "Katsokaa häntä, ja nähkää JUMALANNE heijastuneena viattoman lapsen silmissä. Taivaan valtakunta on sellaisten kuin tämä. Missä ikinä näette sellaista viattomuutta, näette JUMALAN. Ja kuka tahansa joka vahingoittaa yhtä hiustakin sellaisen olennon päästä, on minun viholliseni ja JUMALAN vihollinen."
5.11 Missä muualla voidaan sellaista viattomuutta nähdä? Missä muualla on sellaista puhtautta? Missä muualla voidaan nähdä sen mitä on, kuten JUMALA on sen tehnyt, todellista hyväksyntää?
5.12 Missä muualla maan päällä on JUMALA?
5.13 Tänä päivänä en ottaisi lasta, inhimillisen vihan itse aiheutetun tahran syntymästä saakka turmelemaa, vaan eläimen, JUMALAN luoman ja ihmisten maailmaan annetun olennon. Ja minä sanoisin: "Kuka tahansa joka laittaa tämän olennon kärsimään, kuka tahansa joka HYVÄKSYY tämän olennon kärsimyksen, on minun viholliseni ja JUMALAN vihollinen."
5.14 Mutta minun sanani lankeaisivat kuuroille korville. Ihmiset saarnaisivat niitä kovaan ääneen toisilleen, eivätkä tekisi mitään, jopa vähemmässä määrin kuin he jo ovat tehneet sanoistani.
5.15 Ei ole mitään muuta kuin harvojen erotus monien joukosta; monien, jotka muodostavat ihmiskunnan rodun, harvojen, jotka rotu torjuu, koska he ovat JUMALASTA. Ja erotuksen jälkeen tulee ihmiskunnan kuolema.
5.16 Ja harvat kohotetaan ylös, ja monet heitetään alas, ja tuli puhdistaa turmeltuneen maailman, joka oli ihmisten maailma.
5.17 Ja inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, joka puhuu minun sanojani mutta ei ota niitä huomioon, joka huutaa "Rakkaus!" ja hyväksyy vihan, joka huutaa "Rauha!" ja kannustaa sotaan, joka huutaa "Anna anteeksi!" ja auttaa syyttämään, joka huutaa "Usko!" ja puolustaa itseään maailmaa vastaan, joka huutaa "Seuratkaa Kristusta!" ja kääntää selkänsä kaikelle mitä minä edustan; inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, joka vaatii yhä vähemmän ihmisiltä JUMALAN puolesta, ja yhä enemmän JUMALALTA ihmisten puolesta, joka muokkaa itseään yhä lähemmäs inhimillisiä tarpeita, mielistellen ihmisen yhä suurempaa sanojeni torjuntaa, ja täyttäen jokaisen ihmisen valitseman vaatimuksen koskien myönnytystä sille; inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, joka pyytää tulla ihmisten hyväksymäksi, joka liehittelee heitä, koristelee itseään sopiakseen heidän makuunsa, vetää pois kun he ilmentävät paheksuntaa, huoraa säälittävästi niiden perässä jotka hylkäävät sen koska se epäonnistuu kohtaamaan heidän tarpeensa, luvaten jokaisen kompromissin, jokaisen totuuden pettämisen, sopiakseen ihmiskunnan sanojeni kääntämiseen; inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, sen oman itsensä pettämisen eristämä kaikesta joka olisi voinut kerran antaa sille valtaa ja elinvoimaa, tulee murenemaan arvottomaksi tomuksi, ja kuolemaan kuolevan rodun mukana, jota se on pyrkinyt niin epätoivoisesti viettelemään.
5.18 Sillä ei yksikään ole niin syyllinen kuin tekopyhä, ja hän joka lausuu minun sanojani ja kuitenkin elää sanojeni käänteisyyden mukaan on äärimmäinen tekopyhä.
5.19 Minä sanoin: "Hän joka on minusta, elää maailmaSSA, mutta ei ole maailmaSTA."
5.20 Kirkko itse on maailmaSTA; ja ne jotka oikeuttavat itsensä polvistumalla nöyristelevästi sen täydellisesti ennalta arvattavan vakauden kaikelta suojaavien seinien sisällä, ne jotka takertuvat sen "hyvän nimen" maailmalliseen turvallisuuteen, ja toivovat sen kantavan heidät ihmistekoisilla siivillään terveen kunnioitettavuuden maalliseen paratiisiin, ne jotka liittyvät Kirkkoon sen etsinnässä olla yhä inhimillisempi ja yhä maailmallisempi joka päivä, ovat niin paljon maailmaSTA, niin tiukasti sidottuja kaikkeen joka on maailmaSTA, niin syvälle haudattuja tarpeeseensa olla maailmaSTA, että hyvin vähän voi nyt vapauttaa heidät heidän maailmallisista arvostuksistaan. Sielu on vain sana heille; heidän talonsa, työpaikkansa, tulonsa, perheensä, julkisivunsa, laskunsa, sitoumuksensa, velkansa, eläkkeensä, vakuutuksensa, autonsa, pankkitilinsä, vaatteensa, lomansa, lääkkeensä, huumeensa, voiteensa, ruokavalionsa ja terveytensä; nämä ovat todellisuuden osatekijöitä heille. Ja heidän Kirkkonsa on avullinen niiden ylläpitämisessä.
5.21 Ja Kirkko, oikeuttaakseen itsensä ja ne joita se seuraa, kysyy: "Mitä voit tehdä ihmisen sielun puolesta, kun hänen ruumiinsa on sairas ja hänen vatsansa on tyhjä?" Ja kuitenkin se tietää että satoja kertoja olen sanonut ihmiselle: "Sinun uskosi on parantanut sinut."
5.22 Lääke syntyy sielusta. Parempi kysyä: "Mitä voit tehdä ihmisen ruumiin puolesta, kun hänen sielunsa on sairas?" Todellakin kun ruumis on sairas, sielu saattaa hyvin olla valmis pelastukseen, ja kun se pelastetaan, saattaa palauttaa ruumiin terveeksi. Mutta yritä parantaa ruumis, ottaa kipu pois, ja sielu tuuditetaan jälleen kerran väärään turvallisuuteen, ja kääntyy polulta kauemmas kuin ikinä.
5.23 Ja sillä välin Kirkko auttaa ihmistä nostamaan yhä korkeammalle vaatimukset joita hän muille esittää ruumiinsa puolesta, samalla sallien hänen vajota yhä alemmas vaatimuksissa joita hän tekee itselleen sielunsa puolesta.
5.24 Niin että ihmiset varastoivat aarteita itselleen maan päälle yltäkylläisesti, eikä mitään enää varastoida heitä varten taivaaseen.
5.25 Ja Kirkko on ihmisten kanssa ja seuraa ihmisten teitä. Ja ihmisten tiet ja ihmisten vaatimukset ovat JUMALA ihmisten Kirkolle.
5.26 Ja Taivaan JUMALA unohdetaan maan JUMALAN suosioksi. Ja sielu unohdetaan ruumiin suosioksi. Ja ikuinen elämä unohdetaan ajallisen elämän suosioksi. Ja pelastus unohdetaan tyydytyksen suosioksi. Ja paratiisin saavuttaminen unohdetaan sen suosioksi että helvetistä tehdään entistä mukavampi.
5.27 Ihminen on valinnut ja suuntaa epäilemättä kuolemaan. Ja Kirkko on valinnut seurata häntä sinne.
6.1 "Minun valtakuntani" minä sanoin "ei ole tästä maailmasta."
6.2 Mutta kuka on huomioinut minun sanani? Ihminen pyrkii ainoastaan rakentamaan ikuisen valtakunnan maan päälle, jonka kuningas itse kukin haluaa olla. Joten ihminen ja minä emme koskaan voi olla yhtä. Hänen, joka pyrkii seuraamaan ihmistä ja olemaan osa ihmisen valtakuntaa maan päällä, täytyy olla maailmaSTA. Hänen täytyy vaatia osuutensa maailmasta, puolustaa oikeuksiaan maailmassa, suojella maailmallista ruumistaan, ylläpitää maailmallista omaisuuttaan, edistää maailmallista asemaansa, ruokkia maailmallisia halujaan, ja seurata maailmallisia kunnianhimojaan. Ainoastaan siten voi hän olla osa ihmisen kohtaloa.
6.3 Mutta hänen joka pyrkii seuraamaan Minua ja ottamaan paikkansa Minun valtakunnassani, ei pidä olla maailmaSTA. Hänen täytyy kieltää maailma ja kaikki mitä se edustaa. Hänen täytyy olla vaatimatta osuutta siitä mitä maailmalla on tarjottavana omilleen. Hänen täytyy olla vaatimatta oikeuksia maailmassa. Hänen täytyy olla huolehtimatta asemasta, omaisuudesta, mieltymyksistä, haluista, tai maailmallisista päämääristä.
6.4 Hänen täytyy hylätä ihmisten maailma, vaatimatta siltä mitään, odottamatta siltä mitään, ja ottamatta osaa sen kohtaloon. Ainoastaan siten voi olento olla Minusta ja Minun valtakunnastani.
6.5 Ja hän joka on maailmasta, tulee menemään maailman kohtalon mukana, tulee olemaan osa maailman kuolemaa, tulee kuulumaan maailman loppuun. Mutta hän joka on Minusta, tulee jakamaan Minun kohtaloni, Minun perintöni, Minun kuolemattomuuteni.
6.6 Ja erotus on perusteellinen. On elämä ja on kuolema. Sillä Minä sanoin: "Jos rakastatte Minua, pitäkää käskyni. Hän joka ei rakasta Minua, ei pidä Minun käskyjäni. Ja tämä on Minun käskyni että te rakastatte toisianne kuten Minä olen rakastanut teitä." Ja Minä sanoin: "Tätä suurempaa rakkautta ei ole yhdelläkään ihmisellä, että ihminen antaa elämänsä ystäviensä puolesta."
6.7 Ja onko tämä ihmisten maailman kertomus? Onko tämä Kirkon kertomus, joka kutsuu itseään Minun Kirkokseni? Onko tämä ihmisen kertomus?
6.8 Ihminen syntyy synnin maailmaan; hän elää synnistä ja hän kuolee synnissä. Ainoastaan kieltämällä maailman voi olento vapauttaa itsensä tartunnasta.
6.9 Käyttää ravintonaan maailmaa - jakaa sen arvot, kuulua sen rakenteiden sisälle, ottaa elämä siitä - on maailman tunnustamista. Kieltää silloin paha jota se synnyttää, on tekopyhän teko. Väittää silloin olevansa viaton kaikkeen kärsimykseen jota maailma synnyttää, on valhe. Hän joka käyttää ravintonaan maailmaa, luo maailman.
6.10 Monet kutsuvat Minun nimeäni viimeisten päivien kauhuissa, sanoen: "Herra, Herra, minä en ollut syypää. Minä en vihannut. Minä en tappanut. Minä en aiheuttanut kärsimystä. Minä en ole vastuussa tästä kaikesta."
Ja Minä sanon heille: "Te annoitte elämän maailmalle, joka synnytti nämä asiat. Te hyväksyitte sen arvot, te noudatitte sen lakeja, ja te rakensitte oman olemassaolonne sen rakenteiden sisälle. Te ja maailma olette yhtä."
6.11 Ja toiset tulevat sanomaan: "Herra, Herra, minä olen rakastanut sinua." Ja Minä sanon: "Te ette voi rakastaa Minua ja kuulua maailmaan. Sillä maailma vihaa Minua. Minä varoitin teitä että ette voi palvella kahta herraa. Mutta te ette huomioineet sitä. Ajattelitte että kun olitte maailmassa, voisitte saada maailman hyväksymään teidät, voisitte olla maailman rakastamia - ja sitten kun maailma hylkäisi teidät, voisitte tulla luokseni. Mutta uskokaa Minua, olette tehneet valintanne. Olette valinneet maailman ja maailman arvot ja maailman kunnianhimot. Nyt teidän täytyy mennä maailman mukana, minne tahansa kohtalon käsi vie sen."
6.12 Ja toiset tulevat sanomaan: "Herra, Herra, me olemme palvoneet sinua ja rukoilleet sinua usein. Me olemme sinun." Ja Minä sanon heille: "Minä en koskaan tuntenut teitä. Te palvoitte omahyväisyyden esteen takaa - teidän palvontanne ei koskaan tavoittanut Minua. Te rukoilitte itse-suojelun linnoituksen sisältä - teidän rukouksianne en koskaan kuullut. Te yrititte tavoittaa Minut ihmiskunnan - ja kaiken mitä se edustaa - rajojen sisältä - en ollut koskaan tietoinen läsnäolostanne. Te ette ole Minun, vaan maailman; koska heititte arpanne maailman kanssa."
6.13 Ja tulee olemaan pappeja ja piispoja ja kaikenlaisia ihmisystäviä, jotka sanovat: "Herra, Herra, tule alas ja pelasta ihmiset." Ja Minä sanon heille: "Olette seuranneet heitä heidän tuomioonsa, mielistellen koko ajan heidän vaatimuksiaan, niin että he rakastaisivat teitä ja hyväksyisivät teidät. Haluatteko Minun nyt tekevän samoin? He ovat ristiinnaulinneet Minut elämänsä joka päivä. Nyt on HEIDÄN aikansa ristiinnaulitsemiselle. Oletteko unohtaneet hedelmättömän viikunapuun kohtalon? Tai sen oksan joka ei kantanut hedelmää? Tämä on maailmankaikkeuden laki. Ette te, enkä Minä voi kääntää sitä."
7.1 Niinä päivinä kun ensimmäistä kertaa tulin maan päälle, kaikki joka tulisi tapahtumaan oli kätketty kuolevaisten ihmisten silmiltä. Minä profetoin vertauksin, niin että vain harvat ymmärtäisivät, ja etteivät arvottomat sielut tarttuisi perintöön, joka on varattu niille jotka ovat valinneet sen. Minun profetiani olivat verhotut mysteeriin, niin että ainoastaan ne jotka olivat avoimia vastaanottamaan Jumalallisen Tahdon hengen, tuntisivat niiden merkityksen ytimen.
7.2 Mutta nyt kaikki on paljastettu. Mysteeriä ei tarvita. Sillä mysteeri on ihmisen mielessä, niin että kaikki voivat kuulla ja kaikki voivat nähdä, eikä profetia tarvitse valepukua, ja silti ainoastaan harvat jotka kuuluvat, vastaanottavat sanoman ja toimivat sen mukaan. Loput ovat jo valinneet, ja mitä tahansa heille sanottaisiin, heidän valintansa on tehty; sinetti on asetettu heidän kohtalolleen. Heidän mielensä, vilpilliset ja tylsämieliset, joille puhutaan arvoituksia ristiriidan ja anakronismin ansojen myötä, heittävät sivuun totuuden ennen kuin se voi läpitunkeutua mentaalisten konfliktien usvien ja tavoittaa sielun.
7.3 Ei enää ole vaaraa ihmiselämän JUMALAttomista palvelijoista, tarttumassa niiden kohtaloon jotka palvelevat JUMALAA. Valinta on tehty, erotus on täydellinen.
7.4 Ainoastaan jää jäljelle Suuren Tuhoajan ja Tuomion Herran käden tulo maan päälle. Ja kun kuudes sinetti on murrettu, silloin kaikki tulevat tuntemaan Hänen mahtavan läsnäolonsa, sillä ei yksikään voi olla tuntematta Häntä silloin.
7.5 Ja Hän astelee maan päällä vailla armoa ja harkintaa.
7.6 Ja Hän tulee pilkkaamaan säälittävää pelkoa joka seuraa niin nopeasti JUMALAttoman ylimielisyyden ja valjun omahyväisyyden kannoilla.
7.7 Liian myöhään keskinkertaisuuden palvojat katuvat tarvettaan tulla hyväksytyksi.
7.8 Liian myöhään tieteen palvojat katuvat tarvettaan todistaa että ihminen on JUMALA.
7.9 Liian myöhään heikon ja sanoissaan kiertelevän uskonnon palvojat katuvat tarvettaan olla hyväksyttäviä.
7.10 Liian myöhään ihmisten palvojat katuvat tarvettaan olla ihmiskunnan rakastamia.
7.11 Liian myöhään JUMALAttomat katuvat tarvettaan kieltää että JUMALA on olemassa.
7.12 Liian myöhään tämän tuomitun maailman valjun harmaa kansalainen katuu tarvettaan turvaan yhteiskunnan povessa. Liian myöhään pelokkaat JUMALAttomuuden palvelijat kääntyvät puoleeni ja huutavat: "Herra, pelasta meidät; sillä Saatanan käsi on yllämme." Ja Minä sanon heille: "Te syytitte Häntä tekosistanne. Te leimasitte Hänet pahaksi ja itsenne hyviksi. Te syytitte Häntä omasta Minun torjumisestanne. Te asetitte itsenne Hänen yläpuolelleen, ja halveksitte Häntä omasta omahyväisyydestänne. Te annoitte Hänelle syntinne ja toivoitte Hänen päälleen rangaistuksenne. Te ette nähneet pahaa itsessänne, vaan kaiken pahan maailmankaikkeudessa Hänessä. Te tuomitsitte Hänet ja vapautitte itsenne vastuusta. Te tuomitsitte Hänet ja ylistitte itseänne. Nyt tulee Hänen vastauksensa. Pitäisikö Minun paheksua Häntä Hänen maksaessaan takaisin velan jonka Hän on auki teille? Pitäisikö Minun estää Häntä antamasta samalla mitalla? Se on maailmankaikkeuden laki, ja Jumalten pitää ylläpitää sitä."
7.13 "Minä olen tuominnut teidät kuten te olette tuominneet Hänet. Ja nyt Hän tulee toimeenpanemaan Minun tuomioni."
7.14 Ja ihmisten maailma tulee loppumaan katkerassa alennustilassa ja kunniattomuudessa. Ei kunniaa ihmiselle, ainoastaan kuoleman kaiken tuhoava syöpä ja kiduttava sairaus joka päättyy kuolemaan. Ainoastaan viimeisten päivien ilottomat kauhut, aiheuttaen kuolettavan haavan kuolettavan haavan päälle, pyyhkäisten kaiken heidän edestään ja jättäen hävityksen vanavedessään.
7.15 Ja ihmisten maailman lopun jälkeen, Minun maailmani alkaa.
7.16 Ei osana vanhaa maailmaa, ei vanhan maailman kaltaisena, ei yhteyttä vanhaan maailmaan. Sillä Minun maailmani ei ole ihmismaailma, ei minkäänlaisten ihmisten maailma, vaan olentojen maailma, jotka on erotettu ikuisesti sopimusten laajasta verkostosta, johon ihmiskunta oli sitonut itsensä väistämättömäksi tuhokseen; hengen maailma, vapautettuna inhimillisen mentaalisen konfliktin kärsimyksistä; tunteen maailma, vapautettuna inhimillisen pelon ja estoisuuden ahdasrajaisten esteiden tuolle puolen; tiedon maailma, ylittäen inhimillisen tietämättömyyden ahtaat rajat; voiman maailma, kaukana yläpuolella ihmisen pikkumaisten kamppailujen itseään vastaan; löytämisen maailma, ulottuen kauas ulkopuolelle ihmisen maailmankaikkeuden salaisuuksien torjunnan pienten rajojen; JUMALAN maailma, missä JUMALAttomuuden lannistava voima on tuntematon.
7.17 Ja Minun maailmani alkaa, eikä sillä ole loppua.
8.1 Oli aika jolloin paholainen oli ihmisen vastustaja.
8.2 Oli aika jolloin Minä, Herra Kristuksen Henki, taistelin Suurta Herra Saatanaa vastaan ihmiskunnan puolesta.
8.3 Oli aika jolloin ihmiskunta taisteli Suurta Herra Saatanaa vastaan oman pelastuksensa puolesta.
8.4 Oli aika jolloin Minä tulin maan päälle antamaan nopeasti vajoavalle ihmiselle viimeisen mahdollisuuden nousta ja pelastaa itsensä.
8.5 Oli aika jolloin ihminen saattoi yhä valita elämän tai kuoleman, taivaan tai helvetin, täyttymyksen tai tuomion.
8.6 Mutta nyt tuo aika on mennyt; valinta on tehty. Ihminen on liian synnin läpitunkema. Ihminen on ikuisesti haudattu tietämättömyyteen. Ihminen on kadotettu. Ihminen on kirottu.
8.7 Ihminen on valinnut kuoleman, lopullisen kuoleman. Ihminen on valinnut valheen, äärimmäisen valheen. Ihminen on valinnut tuomion ja hävityksen polun. Tapahtumapaikka on valmistettu ja mikään ei nyt muuta sitä.
8.8 Oli aika jolloin paholainen oli ihmisen vastustaja.
8.9 Oli aika jolloin ihmiskunta vastusti paholaista.
8.10 Oli aika jolloin paholainen uhkasi ihmiskuntaa helvetillä. Ja helvetti oli kärsimystä ja murhetta ja väkivaltaa ja epätoivoa ja kuolemaa ja vihaa ja kauhua ja kaaosta ja tuskaa ja sokean tietämättömyyden äärimmäistä turhuutta.
8.11 Sitten ihminen teki lopullisen valintansa. Ihminen valitsi valheen jonka paholainen tarjosi hänelle.
8.12 Nyt maa itse on helvetti; ihmiskunta on paholainen.
8.13 Se on tuomio.
The Process Church of The Final Judgment
Jumalat ja heidän kansansa
Jumala on
Kristuksen ja Saatanan ykseys
5.9 Tässä on lopullinen todistus ihmisen sanojeni torjunnasta.
5.10 Otin lapsen, viattoman ja puhtaan sielun, synnin tahran vielä pilaamattoman luodun; ja minä sanoin: "Katsokaa häntä, ja nähkää JUMALANNE heijastuneena viattoman lapsen silmissä. Taivaan valtakunta on sellaisten kuin tämä. Missä ikinä näette sellaista viattomuutta, näette JUMALAN. Ja kuka tahansa joka vahingoittaa yhtä hiustakin sellaisen olennon päästä, on minun viholliseni ja JUMALAN vihollinen."
5.11 Missä muualla voidaan sellaista viattomuutta nähdä? Missä muualla on sellaista puhtautta? Missä muualla voidaan nähdä sen mitä on, kuten JUMALA on sen tehnyt, todellista hyväksyntää?
5.12 Missä muualla maan päällä on JUMALA?
5.13 Tänä päivänä en ottaisi lasta, inhimillisen vihan itse aiheutetun tahran syntymästä saakka turmelemaa, vaan eläimen, JUMALAN luoman ja ihmisten maailmaan annetun olennon. Ja minä sanoisin: "Kuka tahansa joka laittaa tämän olennon kärsimään, kuka tahansa joka HYVÄKSYY tämän olennon kärsimyksen, on minun viholliseni ja JUMALAN vihollinen."
5.14 Mutta minun sanani lankeaisivat kuuroille korville. Ihmiset saarnaisivat niitä kovaan ääneen toisilleen, eivätkä tekisi mitään, jopa vähemmässä määrin kuin he jo ovat tehneet sanoistani.
5.15 Ei ole mitään muuta kuin harvojen erotus monien joukosta; monien, jotka muodostavat ihmiskunnan rodun, harvojen, jotka rotu torjuu, koska he ovat JUMALASTA. Ja erotuksen jälkeen tulee ihmiskunnan kuolema.
5.16 Ja harvat kohotetaan ylös, ja monet heitetään alas, ja tuli puhdistaa turmeltuneen maailman, joka oli ihmisten maailma.
5.17 Ja inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, joka puhuu minun sanojani mutta ei ota niitä huomioon, joka huutaa "Rakkaus!" ja hyväksyy vihan, joka huutaa "Rauha!" ja kannustaa sotaan, joka huutaa "Anna anteeksi!" ja auttaa syyttämään, joka huutaa "Usko!" ja puolustaa itseään maailmaa vastaan, joka huutaa "Seuratkaa Kristusta!" ja kääntää selkänsä kaikelle mitä minä edustan; inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, joka vaatii yhä vähemmän ihmisiltä JUMALAN puolesta, ja yhä enemmän JUMALALTA ihmisten puolesta, joka muokkaa itseään yhä lähemmäs inhimillisiä tarpeita, mielistellen ihmisen yhä suurempaa sanojeni torjuntaa, ja täyttäen jokaisen ihmisen valitseman vaatimuksen koskien myönnytystä sille; inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, joka pyytää tulla ihmisten hyväksymäksi, joka liehittelee heitä, koristelee itseään sopiakseen heidän makuunsa, vetää pois kun he ilmentävät paheksuntaa, huoraa säälittävästi niiden perässä jotka hylkäävät sen koska se epäonnistuu kohtaamaan heidän tarpeensa, luvaten jokaisen kompromissin, jokaisen totuuden pettämisen, sopiakseen ihmiskunnan sanojeni kääntämiseen; inhimillisen Kirkon suuri puolestapuhuja, sen oman itsensä pettämisen eristämä kaikesta joka olisi voinut kerran antaa sille valtaa ja elinvoimaa, tulee murenemaan arvottomaksi tomuksi, ja kuolemaan kuolevan rodun mukana, jota se on pyrkinyt niin epätoivoisesti viettelemään.
5.18 Sillä ei yksikään ole niin syyllinen kuin tekopyhä, ja hän joka lausuu minun sanojani ja kuitenkin elää sanojeni käänteisyyden mukaan on äärimmäinen tekopyhä.
5.19 Minä sanoin: "Hän joka on minusta, elää maailmaSSA, mutta ei ole maailmaSTA."
5.20 Kirkko itse on maailmaSTA; ja ne jotka oikeuttavat itsensä polvistumalla nöyristelevästi sen täydellisesti ennalta arvattavan vakauden kaikelta suojaavien seinien sisällä, ne jotka takertuvat sen "hyvän nimen" maailmalliseen turvallisuuteen, ja toivovat sen kantavan heidät ihmistekoisilla siivillään terveen kunnioitettavuuden maalliseen paratiisiin, ne jotka liittyvät Kirkkoon sen etsinnässä olla yhä inhimillisempi ja yhä maailmallisempi joka päivä, ovat niin paljon maailmaSTA, niin tiukasti sidottuja kaikkeen joka on maailmaSTA, niin syvälle haudattuja tarpeeseensa olla maailmaSTA, että hyvin vähän voi nyt vapauttaa heidät heidän maailmallisista arvostuksistaan. Sielu on vain sana heille; heidän talonsa, työpaikkansa, tulonsa, perheensä, julkisivunsa, laskunsa, sitoumuksensa, velkansa, eläkkeensä, vakuutuksensa, autonsa, pankkitilinsä, vaatteensa, lomansa, lääkkeensä, huumeensa, voiteensa, ruokavalionsa ja terveytensä; nämä ovat todellisuuden osatekijöitä heille. Ja heidän Kirkkonsa on avullinen niiden ylläpitämisessä.
5.21 Ja Kirkko, oikeuttaakseen itsensä ja ne joita se seuraa, kysyy: "Mitä voit tehdä ihmisen sielun puolesta, kun hänen ruumiinsa on sairas ja hänen vatsansa on tyhjä?" Ja kuitenkin se tietää että satoja kertoja olen sanonut ihmiselle: "Sinun uskosi on parantanut sinut."
5.22 Lääke syntyy sielusta. Parempi kysyä: "Mitä voit tehdä ihmisen ruumiin puolesta, kun hänen sielunsa on sairas?" Todellakin kun ruumis on sairas, sielu saattaa hyvin olla valmis pelastukseen, ja kun se pelastetaan, saattaa palauttaa ruumiin terveeksi. Mutta yritä parantaa ruumis, ottaa kipu pois, ja sielu tuuditetaan jälleen kerran väärään turvallisuuteen, ja kääntyy polulta kauemmas kuin ikinä.
5.23 Ja sillä välin Kirkko auttaa ihmistä nostamaan yhä korkeammalle vaatimukset joita hän muille esittää ruumiinsa puolesta, samalla sallien hänen vajota yhä alemmas vaatimuksissa joita hän tekee itselleen sielunsa puolesta.
5.24 Niin että ihmiset varastoivat aarteita itselleen maan päälle yltäkylläisesti, eikä mitään enää varastoida heitä varten taivaaseen.
5.25 Ja Kirkko on ihmisten kanssa ja seuraa ihmisten teitä. Ja ihmisten tiet ja ihmisten vaatimukset ovat JUMALA ihmisten Kirkolle.
5.26 Ja Taivaan JUMALA unohdetaan maan JUMALAN suosioksi. Ja sielu unohdetaan ruumiin suosioksi. Ja ikuinen elämä unohdetaan ajallisen elämän suosioksi. Ja pelastus unohdetaan tyydytyksen suosioksi. Ja paratiisin saavuttaminen unohdetaan sen suosioksi että helvetistä tehdään entistä mukavampi.
5.27 Ihminen on valinnut ja suuntaa epäilemättä kuolemaan. Ja Kirkko on valinnut seurata häntä sinne.
6.1 "Minun valtakuntani" minä sanoin "ei ole tästä maailmasta."
6.2 Mutta kuka on huomioinut minun sanani? Ihminen pyrkii ainoastaan rakentamaan ikuisen valtakunnan maan päälle, jonka kuningas itse kukin haluaa olla. Joten ihminen ja minä emme koskaan voi olla yhtä. Hänen, joka pyrkii seuraamaan ihmistä ja olemaan osa ihmisen valtakuntaa maan päällä, täytyy olla maailmaSTA. Hänen täytyy vaatia osuutensa maailmasta, puolustaa oikeuksiaan maailmassa, suojella maailmallista ruumistaan, ylläpitää maailmallista omaisuuttaan, edistää maailmallista asemaansa, ruokkia maailmallisia halujaan, ja seurata maailmallisia kunnianhimojaan. Ainoastaan siten voi hän olla osa ihmisen kohtaloa.
6.3 Mutta hänen joka pyrkii seuraamaan Minua ja ottamaan paikkansa Minun valtakunnassani, ei pidä olla maailmaSTA. Hänen täytyy kieltää maailma ja kaikki mitä se edustaa. Hänen täytyy olla vaatimatta osuutta siitä mitä maailmalla on tarjottavana omilleen. Hänen täytyy olla vaatimatta oikeuksia maailmassa. Hänen täytyy olla huolehtimatta asemasta, omaisuudesta, mieltymyksistä, haluista, tai maailmallisista päämääristä.
6.4 Hänen täytyy hylätä ihmisten maailma, vaatimatta siltä mitään, odottamatta siltä mitään, ja ottamatta osaa sen kohtaloon. Ainoastaan siten voi olento olla Minusta ja Minun valtakunnastani.
6.5 Ja hän joka on maailmasta, tulee menemään maailman kohtalon mukana, tulee olemaan osa maailman kuolemaa, tulee kuulumaan maailman loppuun. Mutta hän joka on Minusta, tulee jakamaan Minun kohtaloni, Minun perintöni, Minun kuolemattomuuteni.
6.6 Ja erotus on perusteellinen. On elämä ja on kuolema. Sillä Minä sanoin: "Jos rakastatte Minua, pitäkää käskyni. Hän joka ei rakasta Minua, ei pidä Minun käskyjäni. Ja tämä on Minun käskyni että te rakastatte toisianne kuten Minä olen rakastanut teitä." Ja Minä sanoin: "Tätä suurempaa rakkautta ei ole yhdelläkään ihmisellä, että ihminen antaa elämänsä ystäviensä puolesta."
6.7 Ja onko tämä ihmisten maailman kertomus? Onko tämä Kirkon kertomus, joka kutsuu itseään Minun Kirkokseni? Onko tämä ihmisen kertomus?
6.8 Ihminen syntyy synnin maailmaan; hän elää synnistä ja hän kuolee synnissä. Ainoastaan kieltämällä maailman voi olento vapauttaa itsensä tartunnasta.
6.9 Käyttää ravintonaan maailmaa - jakaa sen arvot, kuulua sen rakenteiden sisälle, ottaa elämä siitä - on maailman tunnustamista. Kieltää silloin paha jota se synnyttää, on tekopyhän teko. Väittää silloin olevansa viaton kaikkeen kärsimykseen jota maailma synnyttää, on valhe. Hän joka käyttää ravintonaan maailmaa, luo maailman.
6.10 Monet kutsuvat Minun nimeäni viimeisten päivien kauhuissa, sanoen: "Herra, Herra, minä en ollut syypää. Minä en vihannut. Minä en tappanut. Minä en aiheuttanut kärsimystä. Minä en ole vastuussa tästä kaikesta."
Ja Minä sanon heille: "Te annoitte elämän maailmalle, joka synnytti nämä asiat. Te hyväksyitte sen arvot, te noudatitte sen lakeja, ja te rakensitte oman olemassaolonne sen rakenteiden sisälle. Te ja maailma olette yhtä."
6.11 Ja toiset tulevat sanomaan: "Herra, Herra, minä olen rakastanut sinua." Ja Minä sanon: "Te ette voi rakastaa Minua ja kuulua maailmaan. Sillä maailma vihaa Minua. Minä varoitin teitä että ette voi palvella kahta herraa. Mutta te ette huomioineet sitä. Ajattelitte että kun olitte maailmassa, voisitte saada maailman hyväksymään teidät, voisitte olla maailman rakastamia - ja sitten kun maailma hylkäisi teidät, voisitte tulla luokseni. Mutta uskokaa Minua, olette tehneet valintanne. Olette valinneet maailman ja maailman arvot ja maailman kunnianhimot. Nyt teidän täytyy mennä maailman mukana, minne tahansa kohtalon käsi vie sen."
6.12 Ja toiset tulevat sanomaan: "Herra, Herra, me olemme palvoneet sinua ja rukoilleet sinua usein. Me olemme sinun." Ja Minä sanon heille: "Minä en koskaan tuntenut teitä. Te palvoitte omahyväisyyden esteen takaa - teidän palvontanne ei koskaan tavoittanut Minua. Te rukoilitte itse-suojelun linnoituksen sisältä - teidän rukouksianne en koskaan kuullut. Te yrititte tavoittaa Minut ihmiskunnan - ja kaiken mitä se edustaa - rajojen sisältä - en ollut koskaan tietoinen läsnäolostanne. Te ette ole Minun, vaan maailman; koska heititte arpanne maailman kanssa."
6.13 Ja tulee olemaan pappeja ja piispoja ja kaikenlaisia ihmisystäviä, jotka sanovat: "Herra, Herra, tule alas ja pelasta ihmiset." Ja Minä sanon heille: "Olette seuranneet heitä heidän tuomioonsa, mielistellen koko ajan heidän vaatimuksiaan, niin että he rakastaisivat teitä ja hyväksyisivät teidät. Haluatteko Minun nyt tekevän samoin? He ovat ristiinnaulinneet Minut elämänsä joka päivä. Nyt on HEIDÄN aikansa ristiinnaulitsemiselle. Oletteko unohtaneet hedelmättömän viikunapuun kohtalon? Tai sen oksan joka ei kantanut hedelmää? Tämä on maailmankaikkeuden laki. Ette te, enkä Minä voi kääntää sitä."
7.1 Niinä päivinä kun ensimmäistä kertaa tulin maan päälle, kaikki joka tulisi tapahtumaan oli kätketty kuolevaisten ihmisten silmiltä. Minä profetoin vertauksin, niin että vain harvat ymmärtäisivät, ja etteivät arvottomat sielut tarttuisi perintöön, joka on varattu niille jotka ovat valinneet sen. Minun profetiani olivat verhotut mysteeriin, niin että ainoastaan ne jotka olivat avoimia vastaanottamaan Jumalallisen Tahdon hengen, tuntisivat niiden merkityksen ytimen.
7.2 Mutta nyt kaikki on paljastettu. Mysteeriä ei tarvita. Sillä mysteeri on ihmisen mielessä, niin että kaikki voivat kuulla ja kaikki voivat nähdä, eikä profetia tarvitse valepukua, ja silti ainoastaan harvat jotka kuuluvat, vastaanottavat sanoman ja toimivat sen mukaan. Loput ovat jo valinneet, ja mitä tahansa heille sanottaisiin, heidän valintansa on tehty; sinetti on asetettu heidän kohtalolleen. Heidän mielensä, vilpilliset ja tylsämieliset, joille puhutaan arvoituksia ristiriidan ja anakronismin ansojen myötä, heittävät sivuun totuuden ennen kuin se voi läpitunkeutua mentaalisten konfliktien usvien ja tavoittaa sielun.
7.3 Ei enää ole vaaraa ihmiselämän JUMALAttomista palvelijoista, tarttumassa niiden kohtaloon jotka palvelevat JUMALAA. Valinta on tehty, erotus on täydellinen.
7.4 Ainoastaan jää jäljelle Suuren Tuhoajan ja Tuomion Herran käden tulo maan päälle. Ja kun kuudes sinetti on murrettu, silloin kaikki tulevat tuntemaan Hänen mahtavan läsnäolonsa, sillä ei yksikään voi olla tuntematta Häntä silloin.
7.5 Ja Hän astelee maan päällä vailla armoa ja harkintaa.
7.6 Ja Hän tulee pilkkaamaan säälittävää pelkoa joka seuraa niin nopeasti JUMALAttoman ylimielisyyden ja valjun omahyväisyyden kannoilla.
7.7 Liian myöhään keskinkertaisuuden palvojat katuvat tarvettaan tulla hyväksytyksi.
7.8 Liian myöhään tieteen palvojat katuvat tarvettaan todistaa että ihminen on JUMALA.
7.9 Liian myöhään heikon ja sanoissaan kiertelevän uskonnon palvojat katuvat tarvettaan olla hyväksyttäviä.
7.10 Liian myöhään ihmisten palvojat katuvat tarvettaan olla ihmiskunnan rakastamia.
7.11 Liian myöhään JUMALAttomat katuvat tarvettaan kieltää että JUMALA on olemassa.
7.12 Liian myöhään tämän tuomitun maailman valjun harmaa kansalainen katuu tarvettaan turvaan yhteiskunnan povessa. Liian myöhään pelokkaat JUMALAttomuuden palvelijat kääntyvät puoleeni ja huutavat: "Herra, pelasta meidät; sillä Saatanan käsi on yllämme." Ja Minä sanon heille: "Te syytitte Häntä tekosistanne. Te leimasitte Hänet pahaksi ja itsenne hyviksi. Te syytitte Häntä omasta Minun torjumisestanne. Te asetitte itsenne Hänen yläpuolelleen, ja halveksitte Häntä omasta omahyväisyydestänne. Te annoitte Hänelle syntinne ja toivoitte Hänen päälleen rangaistuksenne. Te ette nähneet pahaa itsessänne, vaan kaiken pahan maailmankaikkeudessa Hänessä. Te tuomitsitte Hänet ja vapautitte itsenne vastuusta. Te tuomitsitte Hänet ja ylistitte itseänne. Nyt tulee Hänen vastauksensa. Pitäisikö Minun paheksua Häntä Hänen maksaessaan takaisin velan jonka Hän on auki teille? Pitäisikö Minun estää Häntä antamasta samalla mitalla? Se on maailmankaikkeuden laki, ja Jumalten pitää ylläpitää sitä."
7.13 "Minä olen tuominnut teidät kuten te olette tuominneet Hänet. Ja nyt Hän tulee toimeenpanemaan Minun tuomioni."
7.14 Ja ihmisten maailma tulee loppumaan katkerassa alennustilassa ja kunniattomuudessa. Ei kunniaa ihmiselle, ainoastaan kuoleman kaiken tuhoava syöpä ja kiduttava sairaus joka päättyy kuolemaan. Ainoastaan viimeisten päivien ilottomat kauhut, aiheuttaen kuolettavan haavan kuolettavan haavan päälle, pyyhkäisten kaiken heidän edestään ja jättäen hävityksen vanavedessään.
7.15 Ja ihmisten maailman lopun jälkeen, Minun maailmani alkaa.
7.16 Ei osana vanhaa maailmaa, ei vanhan maailman kaltaisena, ei yhteyttä vanhaan maailmaan. Sillä Minun maailmani ei ole ihmismaailma, ei minkäänlaisten ihmisten maailma, vaan olentojen maailma, jotka on erotettu ikuisesti sopimusten laajasta verkostosta, johon ihmiskunta oli sitonut itsensä väistämättömäksi tuhokseen; hengen maailma, vapautettuna inhimillisen mentaalisen konfliktin kärsimyksistä; tunteen maailma, vapautettuna inhimillisen pelon ja estoisuuden ahdasrajaisten esteiden tuolle puolen; tiedon maailma, ylittäen inhimillisen tietämättömyyden ahtaat rajat; voiman maailma, kaukana yläpuolella ihmisen pikkumaisten kamppailujen itseään vastaan; löytämisen maailma, ulottuen kauas ulkopuolelle ihmisen maailmankaikkeuden salaisuuksien torjunnan pienten rajojen; JUMALAN maailma, missä JUMALAttomuuden lannistava voima on tuntematon.
7.17 Ja Minun maailmani alkaa, eikä sillä ole loppua.
8.1 Oli aika jolloin paholainen oli ihmisen vastustaja.
8.2 Oli aika jolloin Minä, Herra Kristuksen Henki, taistelin Suurta Herra Saatanaa vastaan ihmiskunnan puolesta.
8.3 Oli aika jolloin ihmiskunta taisteli Suurta Herra Saatanaa vastaan oman pelastuksensa puolesta.
8.4 Oli aika jolloin Minä tulin maan päälle antamaan nopeasti vajoavalle ihmiselle viimeisen mahdollisuuden nousta ja pelastaa itsensä.
8.5 Oli aika jolloin ihminen saattoi yhä valita elämän tai kuoleman, taivaan tai helvetin, täyttymyksen tai tuomion.
8.6 Mutta nyt tuo aika on mennyt; valinta on tehty. Ihminen on liian synnin läpitunkema. Ihminen on ikuisesti haudattu tietämättömyyteen. Ihminen on kadotettu. Ihminen on kirottu.
8.7 Ihminen on valinnut kuoleman, lopullisen kuoleman. Ihminen on valinnut valheen, äärimmäisen valheen. Ihminen on valinnut tuomion ja hävityksen polun. Tapahtumapaikka on valmistettu ja mikään ei nyt muuta sitä.
8.8 Oli aika jolloin paholainen oli ihmisen vastustaja.
8.9 Oli aika jolloin ihmiskunta vastusti paholaista.
8.10 Oli aika jolloin paholainen uhkasi ihmiskuntaa helvetillä. Ja helvetti oli kärsimystä ja murhetta ja väkivaltaa ja epätoivoa ja kuolemaa ja vihaa ja kauhua ja kaaosta ja tuskaa ja sokean tietämättömyyden äärimmäistä turhuutta.
8.11 Sitten ihminen teki lopullisen valintansa. Ihminen valitsi valheen jonka paholainen tarjosi hänelle.
8.12 Nyt maa itse on helvetti; ihmiskunta on paholainen.
8.13 Se on tuomio.
Toukokuu 1968
Tässä blogissa aiheeseen liittyen myös:
The Process Church of The Final Judgment
Jumalat ja heidän kansansa
Jumala on
Kristuksen ja Saatanan ykseys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti