BUDDHALAISUUS JA KRISTINUSKO

Tämä kirjoitus on koottu ja käännetty monista lähteistä, jotka luetellaan lopussa. Se käsittelee sekä buddhalaisuuden ja kristinuskon historiallisia yhteyksiä, Jeesuksen mahdollisia buddhalaisia vaikutteita, Jeesuksen ja Buddhan legendojen ja opetusten samankaltaisuuksia, nykyaikaista uskontodialogia, että lopulta myös kristillistä Jumala-käsitettä ja sen suhdetta ainakin näennäisesti ei-teistiseen buddhalaisuuteen.

Olen itse kulkenut tien kristitystä buddhalaiseksi (ks. elämäntarinaani linkistä blogin alussa), tarkemmin sanottuna Nichiren buddhalaiseksi, josta tässäkin kirjoituksessa on puhetta, ja josta voit lukea lisää toisesta blogistani, Daimonion!
(Lisätty sitaatti Asokalta kirjoituksen loppuun 12.1.2019)

”Jumala” on ”jossain tuolla ulkona”, kun taas Buddhatila on minussa. Kristillinen rukous on pelastuksen pyytämistä kaikkitietävältä, kaikkivoivalta, kaikkialla läsnäolevalta Isältä, kun taas buddhalainen lausuminen on päättämistä olla onnellinen, kokonaan itse. Kristinusko opettaa että ihminen on olennaisesti viallinen ja tarvitsee anteeksiantoa, kun taas buddhalaisuus lupaa että olemme pohjimmiltamme loistavia ja tarvitsemme vain kiillotusta.

Varhaiset kristityt

Buddhalaisuus oli merkittävä itäisessä kreikkalaisessa maailmassa, ja siitä tuli virallinen uskonto Aleksanteri Suuren valtakuntaa (250-125 eaa.) seuranneille itäisille kreikkalaisille kuningaskunnille. Puhutaan Grekobuddhalaisuudesta. Useita merkittäviä kreikkalaisia buddhalaisia lähetyssaarnaajia tunnetaan, ja intialais-kreikkalainen kuningas Menander I (tunnetaan myös nimellä Milinda) kääntyi buddhalaisuuteen ja häntä pidetään yhtenä buddhalaisuuden suurista suojelijoista.

On tunnettua että merkittävät varhaiset kristityt olivat tietoisia Buddhasta ja joistain buddhalaisista kertomuksista. Pyhä Hieronymus 300-luvulla mainitsee Buddhan syntymän, joka hänen mukaansa ”syntyi neitsyen kupeesta”; on ehdotettu että tämä buddhalainen neitseellisen syntymän legenda vaikutti kristinuskoon. Varhainen kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen (k. 215 jaa.) kirjoitti: ”Jotkut myös intialaisista noudattavat Buddhan (Βούττα) ohjeita, jonka he hänen epätavallisen pyhyytensä johdosta ovat kohottaneet jumalalliseen kunniaan.”

Idässä synkretismi nestoriolaisen kristinuskon ja buddhalaisuuden välillä oli laajalle levinnyt silkkitien varrella antiikin aikana ja keskiaikana, ja sitä julistettiin erityisesti keskiajan Idän Kirkossa Kiinassa, kuten todistavat Jeesus-sutrat. Nestoriolainen kirkko oli läsnä Kiinassa kahdella ajanjaksolla, ensin 600-luvulta 900-luvulle, ja myöhemmin mongolien Yuan-dynastian aikana 1200-1300 luvuilla. Jeesus-sutrat ovat varhaisia kiinankielisiä käsikirjoituksia, jotka sekoittavat taolaisia, buddhalaisia ja kristillisiä opetuksia. Käsikirjoitukset ajoittuvat 635 jaa., jolloin Idän kirkon piispa Alopen saapui Kiinaan, ja noin 1000 jaa. välille.

Barlaam ja Josafat ovat legendaarisia kristillisiä marttyyrejä ja pyhimyksiä. Heidän elämäntarinansa on kristillistetty ja myöhäisempi versio Siddhartha Gautaman tarinasta. Se kertoo kuinka intialainen kuningas vainosi kristillistä kirkkoa valtakunnassaan; kun astrologit ennustivat että hänen omasta pojastaan tulisi jonain päivänä kristitty, kuningas vangitsi nuoren prinssi Josafatin, joka kuitenkin tapasi erakko pyhän Barlaamin ja kääntyi kristityksi. Paljon kärsimyksen jälkeen nuoren prinssin isä hyväksyi kristillisen uskon, luovutti valtaistuimensa Josafatille ja vetäytyi erämaahan tullakseen erakoksi. Josafat itse myöhemmin erosi ja meni syrjäiseen paikkaan vanhan opettajansa Barlaamin kanssa. Tarina juontuu 100-300 luvuilta sanskritinkielisestä Mahayana buddhalaisesta tekstistä, manikealaisen version kautta, sitten arabiankielisen Kitab Bilawhar wa-Yudasafin, mistä se saapui Lähi-Idän kristillisiin piireihin ennen kuin ilmestyi eurooppalaisina versioina. Tarina oli suosittu keskiaikana. Nimi Josafat juontuu sanskritin bodhisattvasta. 

Jeesuksen aikainen Juudea

Jos jätetään historialliset kertomukset sikseen, monet tekstuaaliset analyysit viittaavat silmiinpistäviin samankaltaisuuksiin sen välillä mitä sanoivat Jeesus ja Buddha, ja Jeesuksen profeetallisen legendan ja muinaisten buddhalaisten tekstien välillä. Johtopäätös on, että vaikka ei samaistanut itseään buddhalaiseksi hyvistä syistä, Jeesus puhui kuin buddhalainen. Samankaltaisuudet ovat niin silmiinpistäviä, että vaikka ei historiallisia todisteita olisi, voimme epäillä että Jeesus opiskeli buddhalaisia opetuksia, ja että Jeesuksen profetia ja legenda juontaa buddhalaisista kertomuksista.

Historiallinen todistusaineisto viittaa että Jeesus tiesi buddhalaisuudesta, yksinkertaisesti koska hän ja se olivat Juudeassa samaan aikaan. Toinen todistusaineisto, vaikka kenties apokryyfinen, viittaa että hän vietti suurimman osan niin kutsutuista kadonneista vuosistaan Juudean ulkopuolella, mahdollisesti Kashmirissa vain opiskellakseen buddhalaisuutta.

Koskien buddhalaisuutta Juudeassa, Jeesus ei elänyt maalaismaisessa, etnisesti eristäytyneessä paikassa ja ajassa. Päinvastoin, ei-juutalaiset poliittiset ja kulttuurilliset vaikutukset täyttivät Juudean, joka oli tärkeä kuljetuskeskus kaupankäynnille Intian ja lännen välillä, ja sotilaallinen portti Egyptin valloittamiseksi maateitse. Sekä maa- että merikauppareitit olivat kulkeneet läpi Jerusalemin vuosisatoja. Persiaan ja läntiseen Intiaan ulottuvat maareitit olivat erityisen aktiivisia Aleksanterin Länsi-Intian valloituksen jälkeen 360 vuotta aikaisemmin; suurin osa reiteistä, yhdistyen joko varakkaisiin kaupunkeihin Egyptissä, tai Kreikassa ja Roomassa, tulivat Jerusalemin kautta, missä tavarat Kreikkaan ja Roomaan laivattiin Välimeren kautta. Merireitit Bombaysta ja Indus-joen suulta kulkivat kautta Persian ja Suezinlahden, välimatkan Indus-, Tigris- ja Eufrat-jokien suiden välillä ollessa ainoastaan noin vajaa 500 km; suurin osa kauppaliikenteestä tuli Akabanlahteen ja maitse Jerusalemiin laivauspaikkana Välimerelle.

Jeesuksen aikana Juudea oli roomalaisten hallinnassa, ja suurin osa kauppaliikenteestä oli roomalaista. Ollen aikansa vaurain valtakunta, Rooma lähetti tonneittain sestertiuksia itäänpäin tavaroista Intiasta ja muista paikoista. Suurin osa tästä kauppaliikenteestä tuli Välimeren yli ja Juudean kautta, tehden Jerusalemista kosmopoliittisen laivakuljetuskeskuksen. Johtuen yksin kauppaliikenteestä, zarathustralaisuus ja buddhalaisuus olivat hyvin tuttuja ihmisille Juudeassa. Uutiset muista maista kiinnostivat luonnollisesti suuresti. Monet kauppiaat välittivät yksityiskohtaisia kertomuksia kaupunkien ja valtioiden tapahtumista heidän reittiensä varrella, usein kaunopuheisen runouden muodossa. Itämaalaiset Juudeassa olivat yhtä innokkaita kuulemaan uutisia kuin olivat juutalaiset Persiassa tai Länsi-Intiassa.

Kauppaliikenteen lisäksi zarathustralaisia ja buddhalaisia asettui Pohjois-Arabiaan, mukaan lukien Juudea, joka oli ainoastaan reilut 300 km Mesopotamiasta. Tarina Jeesuksen syntymän puoleensa vetämistä kolmesta Maagi-papista, jos se on totta, demonstroi läheisiä siteitä zarathustralaisten kanssa. Uudisasutusta ilmaantui erityisesti Aleksanterin idän valloituksen aikaan 330 eaa. jälkeen. Tähän sisältyi juutalaisia, jotka toivottivat tervetulleeksi Aleksanterin egyptiläisen hallinnon kukistamisen ja jotka liittyivät Aleksanterin armeijaan. Monet asettuivat valloitusreitin varrelle läpi Persian ja mikä on nyt Afganistan ja Kashmir/Punjab, käytäntö, johon Aleksanteri rohkaisi ylläpitääkseen valtakuntaansa. Noin 360 vuotta myöhemmin, Jeesus lähetti Tuomaan, ehkä läheisimmän ja uskollisimman apostolinsa, harjoittamaan kristinuskoa Intiassa. Näiden juutalaisten jälkeläiset asuvat edelleen tänä päivänä Kashmirissa eli Punjabissa.

Oliko buddhalaisia todella Juudeassa, kuten juutalaisia oli Intiassa? Jeesuksen aikana buddhalaisuus oli jo viisisataa vuotta vanhaa, ja oli levinnyt Intiasta itään Kaakkois-Aasiaan, pohjoiseen Keski-Aasiaan, ja länteen Lähi-Itään. Maareitti länteenpäin kulki sen kautta mikä on nyt Afganistan, pohjoista Persiaa ja Bagdadin aluetta, sitten haarautui itään Palestiinaan ja Egyptiin, tai koilliseen ja vähemmän matkatulle reitille Syyrian, Turkin ja Kreikan kautta. Aleksanterin itäisten valloitusten jälkeen suuri intialainen hallitsija Asoka – Will Durantin kertomuksen mukaan - ”lähetti buddhalaisia lähetyssaarnaajia kaikkiin osiin Intiaa ja Ceylonia, jopa Syyriaan, Egyptiin ja Kreikkaan, missä he kenties auttoivat valmistamaan Kristuksen etiikkaa.” Asoka teki buddhalaisuudesta tuon aikaisen Intian valtakunnan valtion uskonnon. Samalla tavalla noin kolme vuosisataa Jeesuksen kuoleman jälkeen Rooman keisari Konstantinus Suuri kääntyi kristilliseen uskoon ja teki siitä valtakuntansa valtion uskonnon.

Lisäksi Max Müller lausui että lähetyssaarnaajia lähetettiin myös yli kolmekymmentä vuotta ennen Asokan hallitusaikaa: ”Tuo merkittävä lähetyssaarnaajaliike, alkaen 300 eaa., lähetti sarjan omistautuneita miehiä, jotka viettivät elämänsä levittäen Buddhan uskoa kaikkiin Aasian osiin.” Filon noteerasi buddhalaisten läsnäolon Egyptin Aleksandriassa.

Essealaiset ja muut lahkot

Linkki buddhalaisuuden ja Jeesuksen välillä näyttää olevan pääasiassa essealaiset, kenties myös mandealaiset, mithralaiset, ja luultavasti muut lahkot jotka yleisesti tunnetaan gnostilaisina. Vaikka näiden sirpaleisten ryhmien jäsenet olivat juutalaisia, he torjuivat juutalaisen valtavirran ajattelun maailmallisen, rationalistisen, optimistisen uskon Tooraan eli Vanhaan Testamenttiin. Heidän uskomuksensa olivat askeettisia, milleniaarisia, tuonpuoleisia, ja koskivat jumalaa järjen ja tavanomaisen älyn tuolla puolen, kuten ilmaisi Johannes Kastaja ja osittain hänen suojattinsa, Jeesus. Malamed keskustelee näistä eroista ja päättelee, ”lukuisat tutkijat kauan sitten huomasivat buddhalaisia elementtejä Johanneksen evankeliumissa ja niin ikään tunnistivat buddhalaisen taustan essealaisuudessa, joka suuresti vaikutti Jeesukseen. Johtopäätös on väistämätön, että Palestiina, yhdessä monien muiden Vähän-Aasian osien kanssa, hukutettiin buddhalaiseen propagandaan kaksi vuosisataa ennen Kristusta.” Rosser tarjoaa samankaltaisen historiallisen selonteon tuosta ajasta: ”Kirjaukset Aleksanterilta viittaavat vakaaseen virtaan buddhalaisia munkkeja ja filosofeja, jotka elivät tuolla alueella, joka oli kaupankäynnin ja ideoiden risteyksessä, ja vaikuttivat ajan filosofisiin virtauksiin. On olemassa vahvoja samankaltaisuuksia buddhalaisten luostariopetusten ja juutalaisten askeettisten lahkojen välillä - kuten essealaisten – jotka olivat osa Palestiinan hengellistä ympäristöä Kristuksen syntymän aikoihin.”

Historioitsijat tietävät vähän essealaisten alkuperästä. Filon, Plinius ja Josefus mainitsevat heidän olleen olemassa noin 150 vuotta ennen Jeesusta, joka on pian sen ajan jälkeen kun Asokan buddhalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Intiasta. Mithralaisuus on epäilemättä intialaista alkuperältään, Mithran ollessa jumaluus useissa hinduvedoissa. Mithran tärkeys kasvoi Persiassa, liitettynä zarathustralaiseen jumala Ahura Mazdaan, joka oli hyvin tunnettu Juudeassa. Mithralaisuudesta tuli Rooman valtakunnan hallitseva uskonto toisen ja kolmannen vuosisadan aikana, ja vaikutti monien ajan kristillisten oppien uudelleen kirjoituksiin.

Ottaen huomioon kaikki nämä itä-länsi kaupankäynnin ja uudisasutuksen kuviot, Jeesus varmasti altistui buddhalaisuudelle. Jeesus olisi tiennyt zarathustralaisuudesta ja buddhalaisuudesta teini-ikäisenä. Jeesuksen buddhalaisuudelle altistumisen määrä riippuu siitä missä hän oli kadonneiden vuosiensa aikana. Jos Jeesus eli elämänsä ainoastaan Juudeassa, silloin hänen altistumisensa oli minimaalista. Jos hän matkasi Juudean ulkopuolella, etenkin Mesopotamiassa, silloin hänen altistumisensa buddhalais-vaikutteisille ryhmille lisääntyi. Raamattu ei mainitse missä nuori Jeesus eli. Matteus (2:23) ja Markus (1:23) kutsuvat Jeesusta ”nasaretilaiseksi”, mutta Nasaretin kaupunkia ei mainita Raamattuun liittyvissä teksteissä ennen kuin suunnilleen 400 jaa. Nasaretilainen viittaa luultavasti toiseen juutalaiseen lahkoon, joka tunnetaan myös ”nasiireina”, mukaan lukien Johannes Kastaja ja Jeesuksen veli Jaakob. Apostolien teoissa 24:5 Paavaliin viitataan ”nasaretilaisten lahkon johtajana”.

Jeesuksen kadonneet vuodet

Raamattu ei tarjoa mitään selitystä Jeesuksen kadonneista vuosista 13 ja 29 ikävuoden välissä. Jos Jeesus oli kadoksissa, missä hän oli? Jeesus varmasti opiskeli ja saarnasi kadonneiden vuosiensa aikana.

Useimmat kertomukset Jeesuksesta Intiassa juontuvat kirjasta nimeltä Jeesuksen Kristuksen tuntematon elämä, jonka oli kirjoittanut Nicholas Notovitch, venäläinen tohtori, joka väitti vierailleensa Himmisin luostarissa lähellä Lehiä, Ladakhissa (Kashmir) 1888. Notovitch sanoi että vieraillessaan luostarissa hän kävi läpi kirjoitettuja säkeitä jotka kuvasivat ”Issana” tunnetun Jeesuksen läsnäoloa siellä. Toiset kohdat käsittelivät yksityiskohtaisesti Jeesuksen matkoja Intiassa, hänen opetuksiaan, hänen Shudrien ja muiden koskemattomien hyväksyntäänsä, ja hänen ristiriitojaan bramiinien ja Persian zarathustralaisten pappien kanssa. Jeesus oletetusti saapui Intiaan 14-vuotiaana ja palasi Juudeaan 29-vuotiaana.

Ilmestyessään 1894 Notovitchin kertomuksesta tuli heti suuresti kiistelty. Kristilliset kirkot julistivat sen huijaukseksi. Notovitchilla oli varmasti monien huijarien ja houkkien kannattajakunta. Eräs oli muslimien Ahmadiyya liike, jonka perustaja Hazrat Mirza Ghulam Ahmad väitti että Jeesus niin ikään pakeni kuolemaa ristillä ja palasi Intiaan. Toinen oli Levi Dowling, joka kirjoitti Jeesuksen Kristuksen Henkisen Evankeliumin, joka julkaistiin ensi kertaa 1911, ja jota yhä luetaan tänä päivänä. Dowling johti kertomuksensa Jeesuksesta Intiassa ilmiselvästi Notovitchilta, joskin hän väitti johtaneensa tietonsa nk. ”Akaasisista aikakirjoista”, jotka ovat maailmankaikkeudessa olemassaolevia kirjoittamattomia ajatuksia, joihin psyykikot - kuten hän itse - voivat päästä käsiksi. Notovitchin uskottavin tukija on luultavasti Fida Hassnain, edesmennyt tutkija Srinagarin yliopistosta. Dahan Levin kanssa kirjoitetussa kirjassa nimeltä Viides Evankeliumi, Hassnain ilmaisee toisin suurimman osan Notovitchin tarjoamasta tiedosta. Hassnain siteeraa muita aasialaisia lähteitä, jotka mainitsevat Jeesuksen olleen Intiassa. Näihin sisältyvät seuraavat:

1. Tiibetinkielellä säilynyt kiinalainen teksti nimeltä ”Lasipeili” mainitsee Yesun, joka oli opettaja ja uskonnon perustaja, joka syntyi ihmeenomaisesti, julisti itsensä Maailman Vapahtajaksi, ja joka seurasi buddhalaisia periaatteita.
2. 21 muslimien historiallista aikakirjaa arabiaksi viittaavat Issaan (tunnetaan nimellä Yuz Asaf tai tämän nimen eri johdannaisilla).
3. Said-us-Saddiqin persialainen Kamal u-Din mainitsee Jeesuksen 800-luvun loppupuolella.
4. Kashmirilainen hinduteksti ”Bhavishya Maha Purana” puhuu kuningas Shalivahanan (n.80 jaa.) tapaamisesta ulkomaalaisen kanssa, joka kutsuu itseään Ishvara Putaramiksi (Jumalan Pojaksi).

Hassnainin lisäksi toinen kunnioitettu Notovitchin löydön tukija on Nikolai Roerich, maailmankuulu taidemaalari ja Roerich-paktin perustaja – kansainvälisen sopimuksen, joka alkoi 1935 ja jatkuu edelleen, säilyttäen historiallista taidetta. Hänen omaelämäkerrallisessa kertomuksessaan ajastaan Intiassa 1923-28, Roerich siteeraa lukuisia keskusteluita Issan legendasta ihmisten kanssa Kashmirissa ja Tiibetissä, jotka eivät tienneet mitään Notovitchin väitteistä. Hän mainitsee ”yhä monia muita legendoja ja käsikirjoituksia jotka liittyvät Issaan Aasiassa”, mutta hän ei siteeraa mitään tiettyjä käsikirjoituksia.

Ks. myös: Kirkko ja kaupunki - Jeesuksen "kadonneet vuodet" Aasiassa

Notovitchin kirja, The Unknown Life of Jesus Christ, luettavissa netissä

(Omistan henkilökohtaisesti kappaleen Levin Jeesuksen Kristuksen Henkistä evankeliumia, ja olen aina pitänyt siitä; se ei tarkoita, että uskoisin sen kertomuksiin Jeesuksen ulkoisen elämän tapahtumista, vaan se sisältää opetuksia, jotka syventävät monia evankeliumien lausumia.)

Ristiinnaulitseminen

Eräs ongelma on, että useat lähteet jotka pistävät Jeesuksen Kashmiriin hänen kadonneiden vuosiensa aikana, niin ikään pistävät hänet sinne hänen yritetyn ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Parhaiten tunnettu on niin kutsuttu Tuomaan evankeliumi (ei tule sekoittaa gnostilaiseen Tuomaan evankeliumiin! - suom.huom.), jonka kirjoitti Leukios toisen vuosisadan alussa oletetusti perustuen lähetyssaarnaajana Punjabin Taksilassa olleen apostoli Tuomaan kirjeisiin – kirjeisiin jotka lausuvat että Jeesus oli siellä 49-vuoden ikäisenä. Tämä ja samankaltaisia kertomuksia esitetään Hassnainin ja Levin, Ahmadin, ja Faberin kirjoissa. Jeesuksen ajateltiin paenneen kuolemaa ristillä, toipuneen, ja paenneen Kashmiriin jatkamaan uskonnonharjoitustaan. Tänäkin päivänä pyhiinvaeltajat ja turistit yhtälailla menevät Intian Srinagarin Roza Bal pyhäkköön vierailemaan haudalla, joka väittää sisältävänsä Youza-Asafin (musliminimi Jeesukselle Kristukselle) jäännökset.

Ristiinnaulitsemisen jälkeinen väite eroaa ”kadonneet vuodet” väitteestä. Siinä Jeesus selviää Rooman vainosta, lähtee Intiaan ilman selvää syytä, eläen yli satavuotiaaksi, ja niin edelleen, ja se on ristiriidassa lukuisten lähteiden ja todistusten kanssa, että Jeesus kuoli ristillä. Väite, että Jeesus meni Intiaan nuorena miehenä, ei kohtaa mitään näistä vaikeuksista eikä ole ristiriidassa minkään paitsi epämääräisten viittausten kanssa, ja se tosiasiassa selittää muuten selittämättömän raamatullisen hiljaisuuden Jeesuksen kadonneista vuosista. Arvostelijat tietenkin ovat tyytyväisiä yhdistäessään kaksi väitettä ja käyttäessään jälkimmäistä kumotakseen edeltävän väitteen. Kuitenkin pääongelma Jeesuksen Intiassa olemiselle on, että sen tärkein lähde, Notovitch, luultavasti oli huijari. Himmisin luostarin abotti, jota J. Archibald Douglas myöhemmin haastatteli, kielsi että Notovitch ikinä vieraili luostarissa. Palin kieltä ei koskaan käytetty tuolla alueella, vaikka Notovitch sanoo tämän olleen kieli joka käännettiin häntä varten ranskaksi. Himmisissä olivat vierailleet aiemmin muut länsimaalaiset, jotka eivät koskaan kuulleet mainintaa Issasta. Jeesuksen läsnäoloa Intiassa ei mainita missään vahvistetussa sutrassa. Ja mikä tärkeintä, Hassnainin ja muiden tukijoiden siteeraamat lähteet kaikki ajoittuvat reilusti Jeesuksen elämän jälkeen. Melkein varmuudella Jeesus matkusteli Juudean takana, mutta luultavasti ei Kashmiriin.

Rinnakkaisuudet Jeesuksen ja Buddhan välillä

Kuten kristityt lähetyssaarnaajat niin varhain kuin 1660 havainnoivat lamalaisuutta (vanha termi buddhalaisuudelle Pohjois-Intiassa), useimmat rituaalit ja luostarikäytännöt ovat samoja: ”Lamalaisuus paljaaksi ajeltuine pappeineen, kelloineen ja ruusukkoineen, kuvineen ja pyhine vesineen, paaveineen ja piispoineen, monen asteisine abotteineen ja munkkeineen, kulkueineen ja juhlapäivineen, rippikoppeineen ja kiirastulineen ja neitsyen palvontoineen, muistuttaa niin vahvasti romanismia, että ensimmäiset katoliset lähetyssaarnaajat ajattelivat että sen täytyy olla paholaisen imitaatio Kristuksen uskonnosta.” (Varhainen painos Encyclopedia Britannicasta) Pyhäinjäännökset ja pyhimysten kunnioitus ovat tärkeitä molemmissa.

Selvästi johdettu varhaisemmasta buddhalaisesta kertomuksesta on kertomus seitsemästä sinetistä Ilmestyskirjassa, jonka oletettavasti kirjoitti apostoli Johannes pian Jeesuksen kuoleman jälkeen – mutta kenties joku muu 70 vuoden sisällä Jeesuksen kuolemasta. Yksityiskohdat kahden kertomuksen välillä ovat lähes identtiset. Pyhä Johannes itkee, koska ei näe ketään arvollista avaamaan kirjaa ja murtamaan sen seitsemän sinettiä, jonka voi tehdä ainoastaan uhrina teurastettu lammas. Buddhalaisessa kertomuksessa Viisauden täydellisyys, kirja on myös sinetöity seitsemällä sinetillä, ja johtaa alati kyynelehtivän bodhisattvan uhraamaan itsensä tullakseen arvolliseksi. Tämä rinnakkaisuus on merkittävä, ei ainoastaan uskonnollisen logiikan samankaltaisuuksien tähden, vaan myös sen tosiasian vuoksi, että molemmissa kirjoissa on seitsemän sinettiä.

Hyväksytyin selitys tekstuaalisille samankaltaisuuksille on universalistinen, ekumeeninen tai humanistinen väite, että ihmiskunnan henkinen tila on pohjimmiltaan samanlainen. On olemassa kaksi vaihtoehtoista kohtelua näille epätavallisille tekstuaalisille vertailukohdille. Ensimmäinen on kieltää että samanlaisuutta on, ja/tai väittää, että se on sattumanvaraista. Tätä on vaikea pitää yllä niin monien rinnakkaisten lainausten ja olosuhteiden olemassaoloa vasten. Toinen selitys on universalistinen väite, että inhimillisen tilanteen etiikka ja lait ovat samanlaisia; siten Jeesus ei tiennyt mitään buddhalaisuudesta, mutta kuten Buddha, ymmärsi samat universaalit totuudet ja moraalin jotka ovat ilmiselviä kaikille valaistuneille ihmisille. Tämä voi olla maallista tai pyhää. Maallinen versio pitää kiinni siitä, että ihmisen biologinen selviytyminen ja/tai psykologinen hyvinvointi riippuu tietyistä selvistä laeista ja etiikasta koskien inhimillisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Pyhä versio on, että sekä Jeesus että Buddha kuulivat samaa Jumalaa, joko Jumalan poikina tai epätavallisen valaistuneina Jumalan ”oppilaina”.

Ongelmana universalistisessa väitteessä on, että etiikka ja lait vaihtelevat suuresti kulttuurien keskuudessa, eri aikoina tietyissä kulttuureissa, ja eri puolestapuhujien tai alakulttuurien toimesta tiettyjen kulttuurien sisällä. Etiikka ja lait eroavat jopa tiettyjen kristillisten kirkkojen tai kirkkokuntien sisällä. Lukuun ottamatta uskomusta, että Jeesus oli Jumalan poika, uskomukset vaihtelevat suuresti jopa kristillisten kirkkojen ja kirkkokuntien sisällä, luultavasti suuremmin kuin tiettyjen kristillisten kirkkokuntien ja buddhalaisuuden välillä.

Rinnakkaisuudet Jeesuksen ja Buddhan opetusten välillä ovat ainutlaatuisia, eivät universalistisia. Sellaisia rinnakkaisuuksia ei ole sen välillä mitä Jeesus opetti, ja mitä Zarathustra, Laotse, Kungfutse, tai Platon ja muinaiset kreikkalaiset filosofit opettivat.

Buddhan legenda 

Buddha lännessä tunnetun tradition mukaan syntyi neitsyestä. Hänen luonaan vierailivat viisaat miehet, jotka tunnistivat lapsen jumalallisuuden. Hän oli kuninkaallista syntyperää, ja tähti ilmoitti hänen syntymästään.

Sekä Jeesus että Buddha esiteltiin temppelissä lapsena. Molemmissa tilaisuuksissa lausutut hymnit muistuttavat toisiaan.

Molemmat lapsuudessa puhuivat opettajien edessä.

Hindut pitävät Buddhaa Vishnu-jumaluuden Krishnaa seuraavana yhdeksäntenä inkarnaationa.

Ääni taivaasta julisti sekä Buddhan että Jeesuksen tehtävän.

Molemmat paastosivat erämaassa ja heitä kiusattiin. Yliluonnolliset olennot palvelivat kumpaakin.

Molemmat kutsuivat opetuslapsia käskyllä ”seuraa minua”. Molemmat lähettivät opetuslapsia levittämään opetuksiaan. Molemmat suorittivat ihmeitä, paransivat sairaita, ruokkivat viisituhatta miestä ”pienellä korillisella kakkuja”, ja kävelivät vetten päällä.

Buddha oli ”noin 30 vuotta vanha” kun hän aloitti toimintansa. Hän paastosi ”seitsemän kertaa seitsemän yötä ja päivää”. Hänellä oli ”joukko opetuslapsia” jotka seurasivat häntä. Hän kulki paikasta paikkaan ja ”saarnasi suurille joukoille”. Luopumisessaan hän ”hylkäsi isän ja äidin, vaimon ja lapsen”. Hänen tehtävänsä oli perustaa ”oikeudenmukaisuuden valtakunta”. ”Itsen voittaminen ja universaali hyväntekeväisyys” ovat hänen uskontonsa perusperiaatteet. Hän käski inhimillisyyteen ja määräsi seuraajansa kätkemään hyväntekeväisyytensä. ”Vastatkaa hyvällä pahaan”, ”voittakaa viha rakkaudella”, ”rakastakaa vihollisianne”, olivat joitain hänen ohjeitaan.

Kristus ei välittänyt Mooseksen kirjaimellisesta tulkinnasta ja painotti koko lain henkistettyä tulkintaa kokonaisuutena, joka on harjoittaa varauksetonta rakkautta. Tämä on vastaavaa kuin Buddha teki noiden päivien sen aikaisten opetusten kanssa.

Buddha saarnasi ”pyhällä kukkulalla”. Jeesus antoi vuorisaarnansa. Buddhan saarnojen ja Jeesuksen saarnojen fraseologia on samanlainen monissa tapauksissa.

Sekä Buddha että Jeesus vertasivat itseään kylväjään. Tuhlaajapojan vertaus löytyy sekä buddhalaisista että kristillisistä kirjoituksista. Niin myös kertomus sokeana syntyneestä miehestä. Molemmat käyttävät sinapinsiementä vertauksena pienuudesta. Buddha opetti: ”Katoavainen on hiekalle rakennettu kaupunki”. Jeesus opetti: ”Tyhmä mies rakentaa talonsa hiekalle”. Molemmat puhuvat ”sateesta joka lankeaa oikeudenmukaisille ja epäoikeudenmukaisille”.

Buddha kumosi epäjumalien palvonnan, oli ”sanan kylväjä” ja saarnasi ”oikeudenmukaisuuden valtakunnan perustamista” kuten Jeesus teki.

Buddha opetti siveyttä, kohtuutta, suvaitsevaisuutta, myötätuntoa, rakkautta ja kaikkien tasa-arvoa kuten Jeesus teki.

Kertomuksella Nikodeemuksesta, joka tuli Jeesuksen luo yöllä, on vastaavuutensa kertomuksessa rikkaasta miehestä, joka tuli Buddhan luo yöllä.

Molemmat julistivat valtakuntaa joka ei ole tästä maailmasta. Kristuksen lupaama iankaikkinen elämä vertautuu Buddhan lupaamaan ikuiseen rauhaa, Nirvanaan.

Molemmat kirkastettiin vuorella.

Molemmat saapuivat voittoisasti, Kristus Jerusalemiin, Buddha Rajagrihaan (nyk. Rajgir).

Buddhaa pidettiin ”hyvänä paimenena”, ”äärettömänä ja ikuisena”. Buddhaa kutsuttiin ”maailman vapahtajaksi”, ”maailman valoksi”, korkeimmaksi olennoksi ja ikuiseksi, kuten Jeesusta.

Kumpaankin liittyy legenda petturista.

Buddha on palaava maan päälle uudelleen palauttaakseen maailman järjestykseen ja onneen, kuten Jeesuskin.

Molemmat ovat kuolleiden tuomareita.

Jeesuksen ja Buddhan lausumia

JEESUS: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Luuk.6:31)

BUDDHA: ”Muista että olet heidän [kaikkien ihmisten] kaltaisensa.” (Dhammapada 10:1)

JEESUS: ”Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski.” (Luuk.6:29)

BUDDHA: ”Jos joku antaa sinulle iskun kädellään, kepillä tai veitsellä, sinun pitäisi hylätä kaikki halut ja olla lausumatta pahoja sanoja.” (Majjhima Nikaya 21:6)

JEESUS: ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk.6:27-28)

BUDDHA: ”Sillä viha ei vihalla konsanaan lopu: viha loppuu rakkaudella, tämä on vanha sääntö... Ihminen voittakoon suuttumuksen rakkaudella, voittakoon pahan hyvällä, voittakoon ahneuden anteliaisuudella ja valheen totuudella!” (Dhammapada 1:5 ja 17:3)

JEESUS: ”Totisesti: kaiken minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Mat.25:45)

BUDDHA: ”Jos te ette pidä huolta toisistanne, kuka silloin on pitämässä huolta teistä? Kuka ikinä pitäisi huolta minusta, hänen pitäisi pitää huolta sairaista.” (Vinaya, Mahavagga 8:26:3)

JEESUS: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.” (Mat.26:52)

BUDDHA: ”Hyläten elämän riistämisen, askeetti Gautama majailee pidättäytyen elämän riistämisestä, ilman keppiä tai miekkaa.” (Digha Nikaya 1:1:8)

JEESUS: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh.15:12-13)

BUDDHA: ”Aivan kuten äiti suojelisi ainutta lastaan oman henkensä uhalla, jopa niin, kehittäkää rajaton sydän kaikkia olentoja kohtaan. Antakaa rajattoman rakkauden ajatustenne levitä koko maailmaan.” (Sutta Nipata 149-150)

JEESUS: ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh.1:17)

BUDDHA: ”Buddhan ruumis on syntynyt rakkaudesta, kärsivällisyydestä, lempeydestä ja totuudesta.” (Vimalakirti Nirdesa Sutra 2)

JEESUS: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.” (Mat.13:31-32)

BUDDHA: ”Älköön kenkään ajatelko keveästi hyvää, sanoen sydämessään: se ei tule minua lähelle. Putoilevista pisaroistakin täyttyy astia; viisas täyttyy hyvällä, vaikka hän sitä kokoo vähä vähältä.” (Dhammapada 9:7)

JEESUS: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” (Luuk.6:41-42)

BUDDHA: ”Toisten viat on helpompi nähdä kuin omansa; toisten viat ovat helposti nähtäviä, sillä ne seulotaan kuin akanat, mutta omat viat on vaikea nähdä. Tämä on kuin väärinpelaaja joka kätkee noppansa ja näyttää vastustajansa nopat, vaatien huomiota toisen vioille, jatkuvasti ajatellen hänen syyttämistään.” (Udanavarga 27:1)

JEESUS: ”He... sanoivat: 'Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?' Hän... sanoi: 'Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.'” (Joh.8:4-7)

BUDDHA: ”Ei muiden paheita, ei heidän syntejään tai laiminlyöntejään vaan omia pahoja tekojaan ja huolimattomuuksiaan pitää viisaan ottaa huomioonsa.” (Dhammapada 4:7)

JEESUS: ”Silmäsi on sinun ruumiisi lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Kun silmäsi ovat huonot, ruumiisi on pimeä. Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. Jos koko ruumiisi on valaistu eikä mikään osa sinusta ole pimeänä, ruumiisi on kauttaaltaan valoisa, aivan kuin lamppu valaisisi sinua loisteellaan.” (Luuk.11:34-36)

BUDDHA: ”Kuten mies jolla on silmät, ja joka kantaa lamppua, näkee kaikki esineet, niin on myös sen laita joka on kuullut siveellisen lain. Hänestä tulee täydellisesti viisas.” (Udanavarga 22:4)

JEESUS: ”Hän [taivaallinen Isä] antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” (Mat.5:45)

BUDDHA: ”Tuo suuri pilvi sataa kaikille, olipa heidän luontonsa parempi tai huonompi. Auringon ja kuun valo valaisee koko maailman, sekä hänet joka tekee hyvin että hänet joka tekee pahaa, sekä hänet joka on korkealla että hänet joka on alhaalla.” (Saddharma Pundarika Sutra 5)

JEESUS: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.” (Luuk.6:20)

BUDDHA: ”Onnellisesti totta tosiaan elämme, vaikka emme sano mitään omaksemme! Olkaamme kuin kirkkaat jumalat, jotka onnesta saavat ravintonsa!” (Dhammapada 15:4)

JEESUS: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa.” (Mat.19:21)

BUDDHA: ”Säälimättömät eivät mene jumalien valtakuntaan; ainoastaan hullut eivät anteliaisuutta ylistä; viisas iloitsee anteliaisuudesta ja tulee sen kautta siunatuksi toisessa maailmassa.” (Dhammapada 13:11)

JEESUS: ”Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: 'Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” (Luuk.21:1-4)

BUDDHA: ”Antaminen on jalo ilmaus mahtavien hyvänsuopuudesta. Jopa tomu, annettuna lapsenomaisessa viattomuudessa, on hyvä lahja. Ei ainuttakaan lahjaa, joka annetaan hyvällä uskolla arvolliselle vastaanottajalle, voi kutsua pieneksi; se vaikuttaa meihin niin suuresti.” (Jatakamala 3:23)

JEESUS: ”Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh.11:26)

BUDDHA: ”Ne joilla on riittävä usko minuun, riittävä rakkaus minua kohtaan, kaikki suuntaavat taivaaseen tai sen yli.” (Majjhima Nikaya 22:47)

JEESUS: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” (Mark.9:35)

BUDDHA: ”Luopumalla kaikista aivoituksista ja itsekkyydestä, valaistunut vapautuu takertumattomuuden avulla.” (Majjhima Nikaya 72:15)

JEESUS: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” (Mat.8:20)

BUDDHA: ”Ajattelevaiset laittavat itsensä kovaan rasitukseen; asuinsija ei heitä ilostuta. Kuin joutsenet, jotka ovat jättäneet järvensä, he jättävät talonsa ja kotinsa.” (Majjhima Nikaya)

JEESUS: ”Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.” (Mat.5:8)

BUDDHA: ”Kuka tahansa joka astuu myötätunnon meditaatioon, voi nähdä Brahman omin silmin, puhua hänelle kasvoista kasvoihin, ja keskustella hänen kanssaan.” (Digha Nikaya 19:43)

Yllä vain muutamia esimerkkejä. Dhammapada-lainaukset ovat suoraan Pekka Ervastin 1925 toimittamasta suomennoksesta.

Jeesus bodhisattvana

Buddhalaiset löytävät paljon ihailtavaa Jeesuksen elämässä ja opetuksissa. Eri buddhalaisilla on erilaisia ajatuksia Jeesuksen paikasta buddhalaisessa maailmankatsomuksessa. Useimmat Mahayana-buddhalaiset näkisivät hänet esimerkillisenä bodhisattvana. Hänen epäitsekkyytensä viittaa henkilöön, joka on oivaltanut nirvanan, ja hän yritti ilmaista sitä toisille ”uudestisyntymisen” termein. Hänen opetuslastensa kokemus Ylösnousseesta Herrasta näyttää vastaavan buddhalaista kuvausta sambhogakayasta – rajallisesta muodosta jonka omistavat bodhisattvat, jotka kykenevät emanoimaan monia hengellisiä ruumiita kärsivien olentojen tähden.

Jeesuksen elämä oli tallenne kamppailusta ihmisten tähden, yrittäen pelastaa heidät tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Tämä altruismin ja myötätunnon olennainen elämän taipumus – jota Jeesus ilmaisi huolimatta kohtaamistaan suurista haasteista - on mitä buddhalaisuus pitää korkeimpana valaistumiseen johtavana tienä, ”bodhisattvan tienä”.

Mahayana-tradition mukaan bodhisattvat tekevät neljä universaalia valaa:

Pelastaa lukemattomat elävät olennot, (2) saavuttaa herruus yli halujen, (3) hallita mittaamattomat opit, ja (4) saavuttaa korkein valaistuminen. Näiden neljän bodhisattvan valan perusolemus voidaan myös tuntea ja todentaa läpi Jeesuksen elämän virran.

Bodhisattvat ottavat vapaaehtoisesti kaikkia kärsimyksen muotoja, ja suovat kaikki ansionsa toisille johtuen myötätuntoisesta valastaan pelastaa kaikki olennot. Tavallaan he ovat luopuneet omasta vapautumisestaan kunnes voivat olla varmoja että kaikki olennot on vapautettu kärsimyksestä. Monin tavoin heidän luopumisen tekonsa, heidän alttiutensa kärsiä toisten tähden, ja että he suovat palkinnot omasta hyvästä käytöksestään toisille, vastaa kertomusta vapahtajasta joka luopuu jumaluudestaan, astuu maailmaan, kärsii toisten tähden, ja sitten nousee ja astuu taivaaseen valmistaakseen tietä muille. Bodhisattva on sellaisen vapahtajan perikuva, joka ilmenee vuosisatoja ennen kristillistä aikaa.

Bodhisattva-ihanne osoittaa että todellinen kokemus nirvanasta merkitsee elämistä toisten vuoksi, ei nauttien henkistä rauhaa itsekseen. Tässä on Jumala aktiivisena ja ruumiillistuneena ja täysin immanenttina kaikkien olentojen elämässä.

Mahayana-buddhalaisuudessa opetetaan, että buddhat ja bodhisattvat ilmestyvät kautta maailmankaikkeuden välittääkseen Dharmaa eri tavoin eri olennoille. Tehdäkseen tämän, he käyttävät mitä kutsutaan upayaksi eli ”tilapäisiksi metodeiksi”. Tämä tarkoittaa että jos he eivät voi välittää Dharmaa suoraan, he löytävät tavan ilmaista sitä sillä tavoin että heidän kuulijansa voivat ymmärtää ja työskennellä sen kanssa. Tällä tavalla he voivat vähitellen kypsyttää noita olentoja siihen pisteeseen missä he voivat ymmärtää Dharman suoraan joko siinä elämässä tai tulevassa elämässä. Joskus he vain yrittävät tarjota olennoille tavan saavuttaa taivaalliset puhtaat maat, missä he voivat kohdata sambhogakaya-buddhia ja oppia Dharmaa heiltä. Jeesuksen kommentti että hän aikoi valmistaa paikan opetuslapsilleen ja että taivaassa on monta asuinsijaa, ja että hänellä oli muitakin laumoja joista hänen opetuslapsensa eivät tienneet, vihjaavat kaikki sellaisesta järjestelystä.

Voi saada vaikutelman että Jeesus ei ollut erityisen kiinnostunut käännyttämään ketään ajattelutapaansa; pikemminkin hän opetti niitä jotka olivat valmiita. 

Kristinuskossa on vahva taipumus pitää Jeesusta eli Kristusta ”elävänä olemuksena”, eikä ainoastaan yksilönä. Tämä on hyvin selvää sellaisten viittausten kautta kuten ”Kristus teissä”, tai että ”Jumala on sydämessäsi”. Tästä näkökulmasta Kristus on samanmerkityksinen kuin rakkauden henki, myötätunto, ja antaumus toisten auttamiseen, piirteet, jotka vastaavat sitä mitä buddhalaiset kutsuvat ”Buddhaluonnoksi”, joka on potentiaalina kaikissa ihmisissä.

Jeesuksen altruismi ja myötätunto heijastuivat myös pyhän Franciskuksen elämässä, jonka painopiste oli tavallisten ihmisten auttamisessa, pikemmin kuin uskonnollisen auktoriteetin vaatimisessa heidän ylitseen. Monet hänen merkittävistä lausunnoistaan viittaavat bodhisattvan tiehen, mutta kenties hänen kutsunsa ”itsensä voittamiseen” on melkein identtinen buddhalaisen itsen herruuden (herruuden yli mielen ja halujen) periaatteen kanssa.

Totuus

On olemassa tarina brahmiini-oppilaasta nimeltä Dhotaka, joka anoi Buddhalta: ”Ole kiltti, mestari, vapauta minut hämmennyksestä!” Buddhan kenties jotakuinkin yllättävä vastaus oli, ”Ei ole minun tapani vapauttaa ketään hämmennyksestä. Kun sinä itse olet ymmärtänyt Dharman, Totuuden, silloin löydät vapauden.”

Sana ”Buddha” merkitsee herännyttä – herännyttä Dharmalle eli Totuudelle, jota Buddha vertasi muinaiseen umpeenkasvaneeseen polkuun, jonka hän oli yksinkertaisesti uudelleen löytänyt. Hänen oppinsa osoittaa tuohon polkuun: se on tässä, nyt, aivan jalkojemme alla – mutta joskus mielemme ovat niin täynnä ajatuksia elämästä, että olemme estyneet itse asiassa maistamasta elämää itseään!

Eräässä tapauksessa nuori äiti, Kisagotami, menee Buddhan luo, hulluna surusta poikavauvansa kuoleman vuoksi. Buddhan vastaus hänen hätäänsä, kun hän pyytää häntä parantamaan lapsen, on pyytää häntä tuomaan hänelle sinapinsiemen – talosta missä kukaan ei ole koskaan kuollut. Vähitellen, päivien etsinnän jälkeen, Kisagotamin tuska tyyntyy; hän ymmärtää että hän ei ole yksin kärsimyksessään – kuolema ja suru ovat inhimillisen olemassaolon väistämättömiä tosiasioita. Jeesus niin ikään joskus opetti tällä tavoin. Kun väkijoukko oli kokoontunut, valmiina kivittämään kuoliaaksi aviorikoksesta syytetyn naisen, hän kutsuu kenet tahansa joka on synnitön, heittämään ensimmäisen kiven. Yksi kerrallaan he kääntyvät pois, katsottuaan omiin sydämiinsä; tämä yksinkertainen lause saa heidät häpeämään.

(Yllä mainittu buddhalainen sinapinsiemen-vertaus kerrotaan kokonaisuudessaan toisessa blogissani.)

Jeesus käyttää kuvia kuvaamaan taivasten valtakuntaa: se on kuin siemen, joka suosiollisissa olosuhteissa itää ja kasvaa puuksi. Me itse luomme olosuhteet, jotka joko edistävät hyvinvointia ja ymmärryksen kasvua, tai aiheuttavat vahinkoa itsellemme tai muille. Me emme tarvitse Jumalaa lähettämään meitä jonkin helvetin valtakunnan alemmalle alueelle jos olemme typeriä tai itsekkäitä – se tapahtuu luonnollisesti. Samankaltaisesti kun täytämme elämämme hyvyydellä, tunnemme olevamme onnellisia – se on taivaallinen tila.

On selvää että sen paremmin Sakyamuni Buddha kuin Jeesus Nasaretilainenkaan eivät jättäneet mitään kirjoitettuja dokumentteja tallentamaan opetuksiaan. Jos ”varmuuden” laatu perustajan opetuksista on yhtään tärkeä, silloin Nichirenin kirjoitukset tulevat esimerkkinä tämän varmuuden tarjoamisesta. Nichiren omisti suuren vaivannäön jättääksen valtavia käsinkirjoitettuja selontekoja henkilökohtaisesti kohdatuista tapahtumista ja erityisistä yksityiskohdista opetustensa ulottuvuudesta ja syvyydestä – jättämättä tällä tavoin tilaa epäilykselle perustamistaan opeista.

Kuitenkaan Nichirenin kirjoitukset – vaikkakin saatavilla kirjoitetussa muodossa – eivät välttyneet joidenkin hänen seuraajiensa taipumukselta tulkita niitä eri tavoin. Tämä merkitsee, että sekä kristinusko että buddhalaisuus (ja itseasiassa kaikki uskonnot) jakavat tämän samaa sukua olevien koulukuntien – jokaisen väittäessä olevansa ”oikea” - opetusten tulkintojen moninaisuuden ilmiön. Kristillisten kirkkojen ja buddhalaisten koulukuntien lukumäärä on kenties verrannollinen suuruudessaan.

Buddhalais-kristillinen dialogi nykyaikana

Käännekohtana kristittyjen ja buddhalaisten välisessä dialogissa pidetään trappistimunkki Thomas Mertonin ja neljännentoista Dalai Laman, Tenzin Gyatson kohtaamista ja keskusteluita vuonna 1968. He löysivät yhdistäviä tekijöitä, jotka ovat viitoittaneet tietä myöhemmälle dialogille. Mertonin ja Dalai Laman välille kehittyi ystävyys ja läheisyys, joka jatkui vielä Mertonin kuoltua. Kun Dalai Lama vieraili vuonna 1995 Mertonin kuoleman jälkeen hänen haudallaan, hän meditoi pitkään ja sanoi hädin tuskin kuuluvalla äänellä: "Olen nyt yhteydessä hänen henkensä kanssa."
Kristittyjen ja buddhalaisten välisen dialogin merkittäviä hahmoja ovat sittemmin olleet jesuiitta Dan Berrigan ja buddhalaismunkki Thich Nhat Hahn. Berriganin ja Thich Nhat Hahnin tiet yhtyivät Pariisissa vuonna 1974. He aloittivat keskustelut, joista tuli merkkipaalu kristittyjen ja buddhalaisten dialogissa. Vuorovaikutus tapahtui rukouksen hengessä. Molemmat noudattivat omaa perinnettään toisiaan kunnioittaen ja hiljaisuuden vallitessa.

Kristittyjen ja buddhalaisten välisen dialogin tärkeiksi käsitteiksi ovat nousseet tieto (gnosis) ja rakkaus (agape). Oman uskontonsa piirissä molemmilla on pelastava merkitys. Nämä käsitteet sekä erottavat että yhdistävät molempia uskontoja. Srilankalainen jesuiitta Aloysius Pieris on painottanut, että on kristillistä tietoa, joka on aina rakkaudellista, ja on buddhalaista rakkautta, joka on tiedollista. Tämän ymmärtäminen luo edellytykset aitoon dialogiin ja uskontojen vuorovaikutukseen. Pieris onkin nostanut nämä käsitteet kristittyjen ja buddhalaisten välisen dialogin ytimeen.

Erityinen kohtaamispaikka on Uuden testamentin kohta (Fil.2:6-11), jossa Paavali kehittää käsitystään kosmisesta Kristuksesta. Paavali pyrki tulkitsemaan Kristusta hellenistisen kulttuurin viitekehyksessä, ja kosminen Kristus, joka on kaiken luomakunnan Herra, oli hänen siltansa hellenistiseen maailmaan. Hänen ajattelussaan kosminen Kristus vapauttaa pimeyden voimista ja tällaisena vapauttajahahmona on kaikkien kosmisten voimien pää (Kol.1:13; 2:10). Paavalin kosmologiassa ja Buddhan kosmisessa hahmossa on samankaltaisuutta, joka luo edellytyksiä kristologian ja buddhologian kehittymiselle ja vuorovaikutukselle.

Molemmat uskonnot korostavat oman tiensä ainutlaatuisuutta. Pieris on kääntänyt huomion tästä vastakkainasettelusta toisaalle. Partikularistisen mallin mukaan hän korostaa uskontojen erilaisuutta: ne ovat pelastavia kukin oman traditionsa piirissä. On etsittävä uusi yhteinen suuntautuminen. Se on vapautuksen polku, jossa yhdistyvät gnosis ja agape, tieto ja rakkaus. Jeesus ja Gautama Buddha kutsuvat seuraajiansa toimimaan palavin sydämin ihmiskunnan vapahtamiseksi maailman alkeisvoimista ja kaikkinaisesta sorrosta.

Kristittyjen ja buddhalaisten välisen dialogin suuri nimi on Thomas Merton. Osittain hänen toimintansa ansiosta hiljaisuuden dialogi on noussut myös kristittyjen ja buddhalaisten välisen dialogin keskeiseksi käsitteeksi. Sen avulla voidaan tunnistaa samanaikaisesti sekä hengellinen ykseys että opilliset erot. Hiljaisuuden dialogissa voidaan tunnistaa rukouksen ja meditaation rakenteellisia samankaltaisuuksia, vaikka opilliset erot ovat olemassa.

(Tämä vastaa täysin omaa oivallustani ja kokemustani, kun vuosien ajan vedin henkistä ryhmää, jossa yhteinen hiljentyminen toimi yhdistävänä perustana ihmisille, joilla on erilaiset hengelliset taustat.  -suom.huom.)

Tämä kappale on lainattu Mikko Heikkan kirjasta Uskonnot kohtaavat: Mahdollisuus parempaan maailmaan (Gaudeamus 2018). Suosittelen myös Thich Nhat Hanhin teosta, Elävä Buddha, Elävä Kristus (WSOY 1997). 

"Jumala"

Pohjimmiltaan kristillinen ”Jumalan” käsite ja buddhalainen ”Universaalin Elämän” käsite jakavat monia piirteitä, kuten ”ikuinen”, ”luova voima”, ”syntymätön”; lisäksi ne omaavat ”viisauden” ja ”myötätunnon” ominaisuudet.

Eräs pääeroavaisuus näiden kahden filosofian välillä on se, että ”Jumalalla” on personifioitu luonne kristinuskossa (johon viitataan ”hän”), kun taas Nichiren buddhalaisuudessa ”Universaalilla Lailla” (Myoho) ei ole personifioitua luonnetta (ja sillä on sekä miehisiä että naisellisia laatuja).

Sellaiset käsitteet kuten mies-nainen, valo-pimeys, elämä-kuolema, hyvä-paha, nähdään kristinuskossa erillään toisistaan. Buddhalainen näkemys perustuu kuitenkin ei-kaksinaisuuteen. Tässä ymmärryksessä ”elämän” buddhalaisuudessa ymmärretään sisältävän sekä hyvän että pahan, elämän ja kuoleman, jne.

Kristinusko pitää elämän henkistä aspektia perimmäisenä Totuutena (Jumalana), jonka olemassaolo on riippumaton maailmankaikkeudesta (eli että hän oli jo olemassa ennen maailmankaikkeutta). Toisaalta Nichiren buddhalaisuus pitää perimmäistä Totuutta Myohona, maailmankaikkeuden elämän omatessa molemmat aspektit: fyysinen (aine) ja henkinen (mieli). Henkilön nykyisen elämän fyysinen aspekti ja henkilön tulevan kuoleman potentiaalinen aspekti ovat yhden, ikuisesti toistuvan syklin erottamattomia vaiheita.

Mystistä Lakia verrataan usein painovoimalakiin siinä että se on näkymätön ja persoonaton, ja kuitenkin muokkaa koko elämääsi. Jos otat persoonallisuuden ja moraalin pois synnistä (joka johtaa rangaistukseen) ja hyveestä (joka johtaa palkintoon), saat jotain joka on lähellä buddhalaista käsitystä persoonattomasta syyn ja seurauksen laista. Ja jos näet Mystisen Lain eräänlaisena ”kosmisena sydämensykkeenä” tai ”elämän rytminä”, et ole kaukana ”Jumalan” käsitteestä ”elämän ylläpitäjänä”.

Jumalan käsite on ollut olennainen astinlauta ihmiskunnan henkisessä evoluutiossa. Voitaisiin jopa otaksua, että havaitsimme syyn ja seurauksen Mystisen Lain eli ”universaalin elämänvoiman”, mutta emme kyenneet aivan ymmärtämään kuinka jokin niin voimakas voisi olla persoonaton, ja sen tähden kuvasimme inhimillisiä (tarkemmin sanottuna maskuliinisia) ominaisuuksia sille, ja niin meillä oli antropomorfinen Jumala. Ja tästä tulevat erilaiset persoonallisuudet joita eri kirjoittajat ovat määritelleet Jumalalle – rakastava, vihainen, luova, tuomitseva, jne.

Brahma

Brahma oli brahmanismin (uskonto, joka tänä päivänä tunnetaan hindulaisuutena) kaikkivoipa luojajumaluus. Buddhalaisuudessa Brahma ilmestyy kun Buddha saavuttaa valaistumisen, ja on se joka vakuuttaa hänet jakamaan syvän oivalluksensa myötätunnosta kaikkia kärsiviä olentoja kohtaan. Brahma nähdään siten Dharman (eli Buddhan opettaman Totuuden) suojelijana. Toisinaan nähdään kuitenkin että Brahma ei ole parempi kuin kreikkalainen Zeus, jumalten päällikkö, mutta ei todellinen maailmankaikkeuden luoja. Vaikka hän yrittää saada muut ajattelemaan että hän on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, hän on itse asiassa yhtä paljon osa elämän prosessia, kuin kaikki muut asiat, eikä sen alullepanija. Kuitenkin nämä vähemmän imartelevat kuvaukset Brahmasta on luultavasti kohdistettu teeskentelyille ja rajoittuneille käsityksille Brahmasta, joista Brahman papit Buddhan aikana pitivät kiinni, eikä Brahmaa kohtaan todellisena olentona.

Brahmalaisten pappien opettama käsitys Brahmasta eli Jumalasta oli hyvin samankaltainen kuin se mitä useimmat kristityt tänä päivänä opettavat. Mutta kun todella tarkastelet opetettua kuvaa, se ei paljon eroa mytologisesta Zeuksesta. Ajattelematon hurskaus pienentää Jumalan pelkäksi olennoksi olentojen joukossa, vaikka hän on ”Korkein Olento”. Olentona olentojen joukossa Jumala ei enää ole transsendentti todellisuus, vaan ainoastaan yksi olento lisää kiinni prosessissa. Tästä hyvin primitiivisestä ja jopa idolatrisesta Jumala-käsityksestä Buddha teki pilaa pappien kustannuksella, jotka väittivät olevansa Jumalan edustajia maan päällä, jotka voivat päättää kuka pelastuu ja kuka tuomitaan.

Buddhalainen traditio kehittyi reaktiona väärinymmärryksille, hämmennykselle, ja jopa massojen alistamiselle bhrahmalaisten pappien johdolla Jumalan eli Brahman nimissä. Buddha ei piitannut jumaluuden todellisuuden kieltämisestä, Buddha piittasi ihmisten vapauttamisesta pelkoon perustuvista ja taikauskoisista näkemyksistä jumaluudesta, jotta he voisivat suoraan kokea todellisuuden, jonka ihmiset ovat nimenneet Jumalaksi. 

Sanalla ”Jumala” on liian monta ongelmallista sivumerkitystä. Valitettavasti sanalla on yhä taipumus saada ihmiset ajattelemaan vanhaa parrakasta miestä salaman kanssa, kuten Zeus, sananmukaista isää taivaassa. Sana voi toimia esteenä yhtä paljon kuin ikkunana äärettömään. Aina kun yrität kuvata transsendenttista todellisuutta ihmiskielellä, tulet päätymään paradokseihin.

Hindukirjoitus nimeltä Srimad-Bhagavatam, vain yhden nimetäksemme, on Raamatulle mitä tekstikirja hiukkasfysiikasta on kirjalle algebrasta. Kaikkien sanojen ja kertomusten, ei väliä kuinka yleviä ne ovatkaan, pitäisi toimia sormina, jotka osoittavat kuuhun. Niitä ei pitäisi pitää itse kuuna. Raamatussa kuvattu Jumala on parhaimmillaankin heikko heijastus mutaisessa vedessä yllä loistavasta kuusta. Meidän täytyy lakata olemasta niin takertuneita kuolleisiin sanoihin, ja sen sijaan yrittää saada suora kokemus elävästä todellisuudesta.

Buddhalaisuudessa fantastiset elementit eivät koskaan ole pääasia, ja ne ovat melkein aina olemassa alleviivatakseen asian ydintä, jossa on järkeä. Useimmissa tapauksissa yliluonnollisen ja ihmeenomaisen metaforinen luonne buddhalaisuudessa on hyvin helppo nähdä, ja buddhalaiset kirjoitukset itse lausuvat, että ne käyttävät metaforista kieltä monissa tapauksissa.

Nirvana

Nirvanan kokemisesta puhutaan tilana syntymän ja kuoleman tuolla puolen, kaiken mahdollisen käsityksen tai kuvauksen tuolla puolen. Siitä ei voi puhua minkään sellaisen suhteen johon rajallinen mielemme voi samaistua. Mutta se on korkein todellisuus, joka on syiden ja ehtojen tuolla puolen, johon voimme herätä jopa tässä elämässä, vaikka tämä herääminen saattaa olla ainoastaan alkua jollekin vielä uskomattomammalle kuolemassa, kuten termi parinirvana (täydellinen nirvana) antaa ymmärtää. Nirvana ei ole tuhoutumisen tila, vaikka se on itsetön. Siitä puhutaan puhtaana, autuaana, ikuisena ja todellisen itseyden perustana – joskin jopa näitä termejä käytetään ainoastaan analogisesti, totuuden ollessa jopa niiden tuolla puolen. Nirvana ei ole persoona, paikka tai asia, mutta se ei ole myöskään olemattomuutta. Joissain tapauksissa Buddha jopa puhui nirvanasta Brahmana eli Jumalana, mutta jälleen ainoastaan analogisesti. Buddha ei halunnut suoraan samaistaa nirvanan oivaltamista Jumalan oivaltamiseen, koska tuo termi merkitsi eri asioita eri ihmisille riippuen siitä mikä oli heidän käsityksensä Jumalasta. Joten ehkäistäkseen hämmennystä, Buddha puhui enemmän siitä, mitä nirvana ei ole, kuin siitä mitä se on.

Tämäkin kuvaus auttaa ainoastaan osoittajana suoraan oivallukseen. Nirvana on todellisuudessa anti-käsite, eikä yritä olla kuvaus Jumalasta tai mistään muusta ”asiasta”. Koko nirvanan pointti on se, että se on opetusväline auttamaan meitä päästämään irti kaikista niistä asenteista ja ajatuksista, jotka estävät meitä näkemästä ja elämästä todellisuudessa, josta toiset puhuvat ”Jumalana”. Tämä negatiivinen metodi voi kuitenkin myös viedä harhaan jos se lopulta johtaa vetäytymisen ja apatian tilaan, joka on toinen tapa kadottaa asian ydin.

Dharmakaya Buddha

Dharmakaya Buddha on Buddhan Totuus-ruumis tai Todellisuus-ruumis. Emme puhu enää yksilöllisestä miehestä tai naisesta, emmekä edes panteistisesta käsityksestä kuten ”luonto” tai ”oleminen”. Dharmakaya Buddha on käsittämätön mystinen todellisuus, jota ilman ei olisi todellisuuden todellista luontoa. Tavallaan se on kaikkien olentojen ja asioiden perusta tai ”luoja”. Se on syiden ja ehtojen prosessin perusta, mutta se on yhtälailla myös prosessin tuolla puolen. Se johtuu siitä että syyt ja ehdot ovat pelkästään Dharmakayan ilmiöllinen aspekti. Toisin sanoen, se on Dharmakaya meidän rajoittuneiden mieltemme ja aistiemme kokemana. Dharmakaya ei ole olento tai persoona, mutta se ei ole myöskään persoonaton. Se torjuu kaikki sellaiset kategoriat, mutta voitaisiin sanoa että Dharmakayasta tulee persoonallinen meissä ja meidän kauttamme, ja vuorovaikutuksemme kautta toistemme kanssa ja maailman kanssa, jossa elämme. Tällä tavalla Dharmakayasta tulee hyvin persoonallinen yksilöiden ilmenemismuotojen kautta, kuten Sakyamuni, ja myös rakastavana henkisenä läsnäolona jokaisen kokemuksen perustana, ja varsinkin omissa heräämisissämme ja myötätunnon teoissamme. Mahayana-buddhalaisuudessa tätä käsitellään suhteessa Buddhan kolmeen ruumiiseen. Buddhaluonto on toinen termi Dharmakayalle liittyen sen läsnäoloon elämässämme.

Tämän käsityksen ongelma on, että se on vain käsitys, pelkkä abstraktio, ellei sitä suoraan itse oivalla. Buddhatila ei merkitse tulemista ”superolennoksi”, eikä se merkitse itseytensä tai yksilöllisyytensä hävittämistä. Pikemminkin se merkitsee vapautta rajallisen itsen rajoituksista riippuen tietystä muodosta, sarjasta tunteita, havainnoista, ajatuksista, tavoista, tai itsetietoisuudesta. Käyttäen kristillistä kieltä, me saavutamme kirkkauden ruumiin, ja otamme vapaasti osaa Jumalan elämään. Monet kristityt saattavat kyetä saavuttamaan saman asian, vaikka tietenkään he eivät kuvaisi sitä samalla tavalla. Kuten Lootus-sutra sanoo: ”Mitä me saavutamme, tulee olemaan suurempaa kuin mikään mitä olisimme osanneet pyytää tai kuvitella.”

Buddhalaiset näkevät maailman osana suurempaa kosmosta, joka on ainakin yhtä suuri kuin nykyaikainen tiede opettaa, ja lisäksi he uskovat että tämä maailmankaikkeus pitää sisällään maailmoja jotka ylittävät fyysisen maailmankaikkeuden. Lisäksi tämän maailmankaikkeuden uskotaan nousevan ja vaipuvan syiden ja olosuhteiden mukaisesti rytmisessä prosessissa, joka vie biljoonia vuosia vain yhden syklin läpi menemiseksi. Tämä vastaa nykyaikaisen tieteen käsitystä, paitsi että buddhalaisuus opettaa että maailmankaikkeus laajenee ja supistuu toistuvasti kautta lukemattomien maailmankausien. Buddha opetti myös, että meidän ei pitäisi olla huolissamme spekulaatioista koskien tämän prosessin perimmäistä alkua tai loppua (olettaen että tämä prosessi ei ole aluton ja loputon), vaan pikemminkin meidän pitäisi keskittyä vastuun ottamiseen elämästämme ja pyrkiä sammuttamaan kärsimys elämällä jaloa elämää, jota luonnehtivat sellaiset ominaisuudet kuin rakastava ystävällisyys, myötätunto, ilo, rauha, anteliaisuus, hyve ja kärsivällisyys, muutaman nimetäksemme. Hedelmättömiin kosmologisiin spekulaatioihin ryhtyminen, sen sijaan että tekisimme työtä kärsimyksen ja kärsimyksestä vapautumisen käytännöllisen pulmakysymyksen kanssa, olisi kuin tulla ammutuksi, ja vuotaen kuiviin kieltäytyä menemästä sairaalaan hoidettavaksi ennen kuin tiedät kuka ampui sinua, miksi, millaisella aseella, millaisella luodilla, jne. Joten päämäärämme pitäisi olla todellisen inhimillisen olotilamme ratkaiseminen, eikä spekuloida maailmankaikkeuden alulla tai lopulla. Tästä näkökulmasta loipa Jumala maailmankaikkeuden tai ei, me kohtaamme silti kärsimyksen ja sen syyt, ja meidän täytyy tehdä sille jotain, oppimalla mikä muodostaa jalon elämän, ja sitten löytää tapa elää sellaista elämää.

Buddhalaisuus opettaa myös että kaikki asiat syntyvät ja lakkaavat riippuen syistä ja ehdoista. Kun sanomme että kaikki on ”tyhjää”, emme tarkoita että asiat eivät ole olemassa. Tarkoitamme että asiat ovat aina elementtejä muutoksen ja keskinäisen riippuvuuden prosessissa. Kun opimme näkemään asiat prosesseina, eikä erillisinä rajallisina objekteina, silloin opimme että jostain puhuminen ”luotuna” tai ”tuhottuna” on totta ainoastaan sovinnaisesti. Syiden ja ehtojen verkosto, joka synnyttää kaikki ”asiat”, on itse asiassa päättymätön prosessi vailla rajoja. Tässä merkityksessä buddhalaisuus ei koskaan puhu ”luomisesta” tai ”tuhosta”, ”syntymästä” tai ”kuolemasta”, ”ilmestymisestä” tai ”katoamisesta”, koska tuolla tavalla asioista puhumisesta puuttuu prosessin ääretön avoimuus ja kaikenkattavuus, joka on todellisuus havaitsemiemme asioiden takana, joita yritämme ymmärtää. Tämä pitää paikkansa tuolien, ihmisten, planeettojen ja maailmankaikkeuksien suhteen. Tämä on toinen syy, miksi buddhalaisuus ei puhu luomisesta tai Luojasta, koska elämän todellisuus, maailmankaikkeus ja kaikki, torjuu sellaiset käsitteet.

"Ken ylistää omaa uskontoaan ylenmääräisen omistautumisensa vuoksi ja tuomitsee muita ajatellen, 'sallikaa minun kirkastaa omaa uskoani', vain vahingoittaa omaa uskontoaan. Uskontojen välinen yhteys on hyvää. Ihmisen pitäisi kuunnella ja kunnioittaa muiden seuraamia opinkappaleita."
- Asoka (n. 304-232 eaa.), Intia

Lähteet:

Thezensite: Was Jesus a Buddhist?

Near-death.com: Buddha as a Past Life of Jesus Christ

Davidhare.com: Why don't Buddhists believe in God? (Or do they...)

Sokahumanism.com: Christianity and Nichiren Buddhism

Frequently asked questions for Christians by Ryuei Michael McCormick

BBC Religions: Jesus through Buddhist eyes

Wikipedia: Buddhism and Christianity

Wikipedia: Barlaam and Josaphat

Tässä blogissa myös mm. "Mahayana-buddhalaisen kokemus kristillisestä ehtoollisesta". 

Hikaru Nakamuran mangasta "Saint Young Men" tehty Anime (pätkä).