Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

19.10.03

ISÄ MEIDÄN - Rukousten Rukous


HUOMAUTUS 17.4.2022: 10 vuotta sitten kopioin tämän tekstin nettisivulleni, jossa saatoin jakaa sen kätevästi yksi rukouslause yhdelle sivulle, ja tuo materiaali kasvoi kasvamistaan vuosien myötä, kun taas tässä olevaa tekstiä en enää päivittänyt. Valitettavasti käyttämäni kotisivutyökalu ja verkkoyhteisö Suntuubi lopetti toimintansa 2020. Keräämäni aineisto on kyllä edelleen tallessa, mutta sitä ei pysty kopioimaan ja liittämään tähän blogiin sellaisenaan; se vaatisi paljon muokkaustyötä - todennäköisesti kaikki pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi. Sellaista vaivaa en toistaiseksi ole valmis näkemään, koska en ylipäänsä ole enää kristitty enkä rukoile Isä meidän-rukousta. Sääli sinänsä, sillä voin vakuuttaa että mistään ei löydy yhtä kokonaisvaltaista ja kaikenkattavaa tulkintaa. Tässä julkaistu teksti on vain pieni osa siitä. JOS joku haluaa, olen valmis lähettämään täydellisen kirjoituksen pdf-tiedostona sähköpostin liitteenä; siinä tapauksessa, kommentoi julkaisua ja anna e-mail osoitteesi. En julkaise kommenttia, jos se koskee vain tätä asiaa. - Marko

Selitysten kokoaminen Isä meidän-rukoukseen on projekti, joka on kestänyt vuosia. Rukous on osoittautunut ehtymättömäksi aarteeksi: aina löytyy uusia vivahteita. 
En ole pyrkinyt yhteen ainoaan tulkintaan, vaan saamaan erilaisia näkökulmia. Mielestäni ne kyllä tukevatkin toisiaan erinomaisesti. Osa ei ehkä sano sinulle mitään, mutta luonnollisesti jokainen voi poimia sieltä juuri ne itseään puhuttelevat kohdat - ja aivan varmasti jokainen löytää jotain! Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että lisääntynyt tieto on myös syventänyt uskonnollista tunnettani: Isää on rukoiltava "hengessä ja totuudessa", sanoo Jeesus - hengen voimalla ja totuuden ymmärtäen!
Rukouksen sanamuoto alla on se mitä itse käytän - ja mitä Kristiyhteisö käyttää - mutta minulle ei tuota vaikeuksia rukoilla ääneen ryhmässä, niin että jokainen käyttää versiota jonka itse osaa; kirjaimella ei ole väliä, kun henki on sama!

Tuomas Akvinolainen kutsui Herran rukousta "täydelliseksi rukoukseksi" ja James Thirtle (1916) "rukousten helmeksi". Tertullianus huomautti kuinka se tarjoaa "koko evankeliumin" pähkinänkuoressa. Herran rukous on vaikuttanut kristilliseen teologiaan kenties yhtä paljon kuin koko muu UT. Matteuksen version (Matt.6:9-13) Jeesus antoi joukoille, Luukkaan version (Luuk.11:2-4) opetuslapsilleen. Keskustelu siitä, kumpi teksti on alkuperäisempi, ei ole tarpeeton, mutta ei ratkaisevakaan. Matteuksen seitsemän rukouksen versio tuo selvästi julki sen, mihin Luukas näyttää osin vain viittaavan. Jeesus saarnasi päivittäin ja on varmasti toistanut paljon siitä mitä hän sanoi, monta kertaa, variaatioin, ei ainoastaan tavoittaakseen uusia kasvoja joukossa, vaan painaakseen opetuksensa opetuslastensa muistiin. Kirkkoisä Origenes teoksessaan Rukouksesta siteeraa molempia rukouksia kokonaisuudessaan ja julistaa niiden olevan selvästi kaksi erillistä rukousta, vaikka niissä on yhteisiä kohtia. Yksityiskohtaisessa pohdinnassaan Herran rukouksesta hän käyttää Matteuksen evankeliumin rukousta pääasiallisena lähteenään, sulkumerkeissä olevin viittauksin niihin kohtiin missä vastaavat kohdat Luukkaan evankeliumissa ovat erilaisia tai puuttuvat. Friedrich Gädeke, Kristiyhteisön pappi, huomauttaa neljästä rukouksen kohdasta Matteuksen evankeliumissa, jotka eivät sisälly Luukkaan evankeliumin rukoukseen: "Meidän", "joka olet taivaissa", "tapahtukoon Sinun tahtosi niin kuin taivaissa, myös maan päällä", "vaan päästä meidät pahasta". Hän osoittaa, että rukous joka ei sisällä näitä sanoja, on sen tähden sisäänpäin suuntautuneempi ja henkilökohtaisempi kuin rukous Matteuksen evankeliumissa.

Herran rukous on tärkein kaikista kristillisistä dokumenteista. Jeesus rakensi sen huolellisesti tietyt hyvin selvät päämäärät näkyvissään. Sen takia kaikista hänen opetuksistaan se on verrattomasti parhaiten tunnettu ja useimmin siteerattu. Se on, todellakin, kaikkien kristillisten kirkkojen yksi, yhteinen nimittäjä. Joka ikinen niistä, poikkeuksetta, käyttää Herran rukousta; se on kenties ainoa perusta, jolla ne kaikki kohtaavat. Herran rukous pitää sisällään elementin, joka on ainutlaatuinen, siinä että se on rukous, jonka kaikki kristityt ovat hyväksyneet Jumalan antamana ihmiskunnalle, pikemmin kuin vetoomuksena ihmiskunnalta Jumalalle. Se on niin muodoin paljon läheisempi suhteessaan kuin mikään minkä ihminen yksin oli aiemmin keksinyt. Se on yksinkertaisin, täydellisin ja syvällisin rukous joka ikinä on annettu ihmiselle, ja se pitää sisällään Taivaan Valtakunnan avaimet. Sen täydellinen täyttymys ihmisen toimesta tekisi koko maailmasta rauhan paratiisin.
Jokaiselle kristitylle lapselle opetetaan Herran rukous, ja kuka tahansa kristitty joka yhtään rukoilee, lausuu sen melkein joka päivä. Sen todellinen käyttö luultavasti ylittää kaikkien muiden rukousten käytön yhteenlaskettuna. Epäilemättä jokaisen, joka pyrkii seuraamaan Jeesuksen osoittamaa tietä, pitäisi pitää välttämättömänä Herran rukouksen käyttöä, ja sen käyttöä älykkäästi, joka päivä. Todellakin, lukemattomille ihmisille - sekä uskonnollisille että maallisille - tämä rukous on ollut jatkuvan kontemplaation keskipiste: sen yksinkertaisuutta ei pitäisi ottaa nimellisarvona. Negatiivisesti Herran rukouksen suosio merkitsee, että monet ihmiset lausuvat sen pohtimatta sen merkitystä ja sen viittauksia. Siitä on tullut vain yksi teksti lisää, jota ihmiset toistavat koska niin on aina tehty, mutta he eivät sano jotain jonka he haluaisivat saada toteutumaan. "Herran rukous saattaa olla nopeasti painettavissa muistiin, mutta se opitaan hitaasti sydämellä", sanoo Frederick Denison Maurice. Sen tähden, rukoilkaamme kuten Herran Jeesuksen Kristuksen on täytynyt rukoilla. Asettakaamme itsemme Hänen mieleensä, ja vuodattakaamme sieluistamme tämä mahtava uskon rukous, jonka avulla meidät kohotetaan Isämme läsnäoloon, tunnustaen ja uskoen että Hän vastaa välittömästi palvontaamme, rakkauteemme ja uskoomme.
Avilan Teresa neuvoi nunniaan sanomaan Herran Rukouksen hitaasti pohtiakseeen sen merkitystä syvästi. "Olisi hyvä ajatus kuvitella että Hän [Jeesus] on opettanut tämän rukouksen jokaiselle meistä yksilöllisesti ja että Hän jatkuvasti opettaa sitä meille." Rudolf Steiner lausui Herran Rukouksen johdonmukaisesti joka iltapäivä kello kolme.

Jumala haluaa meidän menevän asiaan ja Herran Rukous on malli lyhyydestä. Se luettelee joukon erittäin tärkeitä ydinkohtia tärkeysjärjestyksessä ja puhuu joka kohdasta mahdollisimman harvoin sanoin. Itseasiassa se on hyvin bisnes-tyylinen rukous, ja rukousta on jopa kutsuttu "bisneksen teoksi Jumalan kanssa". Jumala on tuomari ja kuningas, ja kun menee tuomarin tai kuninkaan eteen, on oikein ja sopivaa olla lyhyt ja asiallinen tai sinua ei kuulla. Se ei ole rukoilumme määrä vaan laatu, jonka Jumala huomaa. Jos pyyntö on hyvä ja arvollinen, silloin Jumala kuulee sen. Joten Jumala ei kuule sinua todennäköisemmin kolmen tunnin rukouksella kuin kolmen minuutin rukouksella. (John Edmiston; ks. myös Saarn.5:1)

Kun Jeesus kuoli ristillä, eikö hän pyytänyt Isää - ainakin teollaan ellei sanoillaan - antamaan meille meidän velkamme anteeksi (ottaen meidän syntimme itselleen)? Samalla kertaa hän antoi anteeksi niille, jotka hänet ristiinaulitsivat (Luuk.23:34). Hän kutsui tavallisesti Jumalaa "Isäksi" rukouksessa (Joh.17), rukoili "älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun" (Luuk.22:42), luotti Isän täyttävän hänen jokapäiväiset tarpeensa (Matt.8:20) ja kiitti ennen leivän murtamista (Matt.14:19, 26:26), ja alusta asti tiesi millaista oli joutua paholaisen kiusattavaksi (Luuk.4:1-13).

Kristus ei laita meitä rukoilemaan häntä, sillä hän kutsuu itseään evankeliumeissa nöyrästi "ihmisen pojaksi", joka hepreaksi on "Ben-Adam", sillä hepreassa "Adam" merkitsee myös "jokamiestä". Mutta hän pyytää, että me rukoilemme hänen kanssaan "Meidän Isäämme", "Abba", jonka jaamme hänen kanssaan (Mark.14:36; Room.8:15; Gal.4:6), ollen hänen veljiään ja sisariaan (Matt.12:49-50; Mark.3:31-35; Luuk.8:19-21). Hänestä tulee veljemme, tyhjentäen itsensä, tullen jopa meidän palvelijaksemme (Fil.2:5-11); nöyrästi ja rakastavasti hän pesee jalkamme, johon olemme arvottomat (Joh.13:3-20), ja tässä hän jäljittelee Maria Magdalenan rakastavaa tekoa ja sakramenttia (Matt.26:6-13; Mark.14:3-9; Luuk.7:37-50; Joh.12:1-8, vaikka nainen ei ehkä ole Maria Magdalena). Jeesus ei opettanut opetuslapsilleen rajattua, alempiarvoisille tarkoitettua rukousta, vaan pyysi heitä lausumaan oman rukouksensa yhdessä hänen kanssaan. Tämä on paradoksi. Jeesus ei opettanut rukousta seuraajilleen, vaan pyysi näitä yhtymään rukoukseen, jonka tosiasiassa vain hän voi lukea.
Millä hellyydellä ja kaipauksella Hän saattoikaan lausua kolmen ensimmäisen pyynnön sisältämät toiveet! Ne olivat Hänen omia rukouksiaan, jotka Hän uhrasi Isälleen, Isänsä Nimen, Isänsä valtakunnan, ja Isänsä tahdon vuoksi; ne olivat Hänen omia rukouksiaan ennen kuin niistä tuli rukouksia, jotka Hän, ihmiskunnan päänä, uhrasi veljiensä nimissä. Toiset Herran Rukouksen pyynnöt Hän lausui syntisten nimissä, jotka Hän oli tullut pelastamaan; ja sillä tavalla kuin Välittäjä ja uhrikaritsa, Hän oli kuitenkin yhtä niiden kanssa, joiden synnit Hän otti päälleen. Alusta asti kristityt ovat lukeneet rukouksensa "Jeesuksen Kristuksen, meidän herramme kautta". Kunkin kristityn rukoukset ja pyynnöt, toiveet ja halut yhdistyvät Jeesuksen Isälleen osoittamaan suureen rukoukseen, jota hän rukoilee jatkuvasti ihmiskunnan puolesta. Kun kristityt lausuvat Isä meidän-rukouksen, he tietoisesti liittyvät Jeesuksen rukoukseen. He uskovat, että Jeesuksen täydellinen alistuminen Jumalan tahtoon ja toivomus siitä, että Jumalan tahto toteutuu maan päällä, korvaavat heidän omien rukoustensa puutteet sekä heidän itsekkyytensä ja kovuutensa. Uskovat toivovat, että aina rukousta lukiessaan ja liittäessään oman tahtonsa Jumalan tahtoon Kristuksessa heidän on mahdollista tarkoittaa hiukan enemmän ja löytää siten hiukan enemmän Kristusta itsessään ja hiukan enemmän itseään Kristuksessa.

Heikoimpina hetkinämme rukouksemme kuulostaa tältä: "Hei Jumala! Tee minusta hyvän näköinen! Nähkööt muut ihmiset minut ja tuntekoot minut ja pitäkööt minusta! Pistä muut ihmiset tekemään mitä minä haluan heidän tekevän aivan kuin olisin Sinä! Odotan Sinun antavan minulle mitä tarvitsen etukäteen ja antavan myös mitä haluan. Anna minun päästä tasoihin vihamiesteni kanssa sen takia mitä he ovat tehneet minulle! Anna minulle anteeksi etukäteen milloin joudun kiusaukseen...kuten joudun. Ja päästä minut seurauksista! Ylistetty olkoon Jumala, halleluja, kiitos, Jeesus. Aamen." (Jeff Paschall)

"Tämän rukouksen jokaisessa ilmauksessa, pyynnössä ja väitteessä me näemme Jeesuksen. Hän ja Isä ovat yhtä. Hänelle on annettu 'Nimi', joka on kaikkia muita nimiä korkeampi, Hän on siunattu ja ainoa Hallitsija, ja Hänen 'valtakuntansa' hallitsee yli kaiken. Hän on 'Elämän leipä' joka tuli taivaasta. Hänellä oli valta maan päällä 'antaa syntejä anteeksi'. Hän kykenee auttamaan niitä, jotka ovat 'kiusattuja'. Hän on enkeli joka 'lunastaa kaikesta pahasta'. Valtakunta, voima ja kirkkaus kuuluvat Hänelle. Hän on kaikkien Jumalallisten lupausten ja armollisten vakuutusten täyttymys ja vahvistus. Itse 'Aamen, ja uskollinen Todistaja'. Hyvin Tertullianus nimitti Herran rukousta 'evankeliumiksi lyhennettynä'. Mitä selvemmin ymmärrämme Jumalan armon evankeliumin, 'Kristuksen kirkkauden evankeliumin', sitä enemmän rakastamme tätä ihmeellistä rukousta, ja kirkastaen evankeliumia, joka on 'Jumalan voima ja Jumalan viisaus' niille jotka uskovat, me riemuitsemme sanoinkuvaamattomalla ilolla uhratessamme Jumalallisesti määrätyt anomukset ja odottaessamme armollisia vastauksia." (Thomas Houston)

Herra Jeesus Kristus, meille on niin tuttu rukous, jonka olet opettanut, että usein lausumme sen sanat pysähtymättä pohtimaan niiden merkitystä. On niin helppoa kohdella rukoustasi tapana pikemminkin kuin sakramenttina! Rukoilemme, että joka kerta kun tarjoamme Sinulle jumalallisesti inspiroituja sanoja, mielemme ja sydämemme avautuisivat hiukan enemmän niiden sisältämille ymmärryksen ja viisauden syvyyksille. Ja erityisesti, oi Herra, rukoilemme, että joka kerta kun tarjoamme nuo sanat, mielemme ja sydämemme avautuisivat hiukan enemmän Sinun jumalalliselle läsnäolollesi, joka puhuu meille suoraan, henkilökohtaisesti, rakastavasti, tuoden meille viestin omassa nykyisessä todellisuudessamme. Aamen.

Oi Isä meidän, Isä taivahissa,
Sun nimes pyhä, pyhä olkohon!
Maan päällä, syvyyksissä, korkeuksissa.
Sun tahtos yksin tapahtuva on.
Suo sieluillemme virvoittava manna
ja tahrat tuntojemme pyyhi pois.
Oi Isä, syntimme Sa anteeks'anna
kuin mekin velhelle, mi velkaa ois.
Oi Isä, lankeemasta meidät estä,
meit'ahdingoissa auta voittamaan.
Ei liikaa koetusta lapses kestä;
pahasta päästä meidät aikanaan.
Oi, itse oomme haihtuvaista unta,
me turvaudumme Sinuun, totuuteen.
Oi kunnia ja voima, valtakunta
vain Sinun yksin iankaikkiseen.
-Jussi Snellmann Sana-lehdessä n:o 1/1956.

"Ja heille sanottiin: teidän täytyy toteuttaa Isä meidän-rukous itsessänne, teidän koko elämänne ja käytöksenne on oleva tämän rukouksen hengessä ja sen mukaista."
- Pekka Ervast: Paavali ja hänen kristinuskonsa -

Rukouksen affirmatiivinen käännös:
Isä taivaissa,
Sinun nimesi on pyhä.
Sinun valtakuntasi tulee.
Sinun tahtosi tapahtuu maan päällä niin kuin taivaissa.
Sinä annat jokapäiväisen leipämme.
Sinä annat anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme velallisillemme.
Sinä et saata meitä kiusaukseen,
vaan päästät meidät pahasta.
Sinun on valtakunta, voima ja ilmestyksen kirkkaus iankaikkisesti.
Aamen.
Ensimmäinen asia jonka huomaamme, on, että rukous luonnollisesti jakautuu seitsemään lauseeseen. Tämä on hyvin ominaista itäiselle traditiolle. 7 symboloi yksilöllistä sielua. Rukous noudattaa Jeesuksen ajalle tunnusomaisia piirteitä. Jokaisen rukouksen tuli tuolloin käsittää seitsemän pyyntöä. Lisätty kahdeksas lause ei ole osa rukousta. Toisaalta rukouksen tuli olla rakenteeltaan kolmiosainen. Rukous alkoi aina Jumalan ylistyksellä, "shema". Siihen liittyivät yksilön omat pyynnöt, "tefillaa". Ja rukous päättyi kiitokseen, "hoodajaa". Herran rukous jakautuu kolme kertaa kolmeen. Sen voi nähdä rakentuvan myös kahdesta osasta: 1. Eksoteerisesta osasta, joka ainoana osana oli tuttu tavallisille läntisille katolisille; 2. Esoteerisesta osasta, joka on ollut tuttui idän kirkoille, ja jonka lausuminen varattiin papeille (=doksologia).
 Kolme ensimmäistä lausetta ovat tie Jumalan valtaistuimen askelmien eteen, jos niistä koituu sielussa elämys! Ne ovat yhdensuuntaisia vanhan juutalaisen Kaddish-rukouksen avaussanojen kanssa. Tälle rukoukselle löytyy kyllä irrallisia vastineita juutalaisesta rukouskirjallisuudesta. Silti se muodostaa kokonaisuuden, jolle ei ole vertaista. Tutkijat ovat nykyisin yhtä mieltä siitä, että rukous alkaa aramean sanalla abba ja että Jeesuksen voidaan siksi olettaa opettaneen opetuslapsiaan rukoilemaan arameaksi, jokapäiväisellä puhekielellä, ei hepreaksi, klassisella kirjoitettujen tekstien kielellä. Jeesuksen aikana Raamattua luettiin julkisesti vain hepreaksi, ja rukoukset tuli lausua tuolla kielellä. Kun Jeesus hyväksyi aramean rukouksen ja jumalanpalveluksen kieleksi, hän otti jättiläismäisen askeleen ja teki samalla mahdolliseksi sen, että Uusi testamentti kirjotettiin kreikaksi ja käännettiin sitten muille kielille. Juutalaisuudella ja islamilla on oma pyhä kielensä, kristinuskolla sen sijaan ei.
Seuraa keskustelu Jumalan kanssa. Ihminen asettuu aluksi hengessään oikeaan suhteeseen näkymättömään maailmaan, Jumalaan, hyvään ja pahaan. Seuraavaksi ihminen mielessään asettuu oikeaan suhteeseen ympäröivään näkyvään maailmaan, elämänoloihin fyysisessä maailmassa. Lopuksi ihminen asettuu oikeaan suhteeseen omaan alempaan itseensä.
Ensimmäiset viisi sanaa sisältävät koko rukouksen, muut sanat ovat selitystä. Rukouksen tuli Jeesuksen aikana olla aina monikkomuodossa. Anoja samasti itsensä kansansa ja seurakunnan tarpeisiin. Rukous ei saanut olla itsekkyyden tulkkina. Kolmea ensimmäistä pyyntöä kutsutaan usein "sinä-pyynnöiksi", koska ne katsovat maailmaa ylhäältäpäin. Sitten seuraavat nk. "me-pyynnöt".
Yhteenveto: Herran rukous kertoo meille mikä Jumala on, mikä ihminen on, kuinka maailmankaikkeus toimii, kuinka meidän tulee toimia, kuka meidän lähteemme on, kuinka tarpeiden tyydytys toimii, kuinka voittaa elämän suurimmat vaikeudet anteeksiannolla, ja kuinka kirkastaa Jumala. Isä meidän-rukousta voidaan pitää Jeesuksen kalleimpana testamenttina omilleen. Ainoa suurempi lahja Herraltamme on Hän itse. Rukous on henkilökohtaisinta, mitä me omistamme Jeesukselta. Henki, joka täyttää tämän rukouksen, on tehnyt ihmeitä ihmissydämissä.
Isä meidän on myös liturgia - sisäinen liturgia - Jumalan työtä sielussa. Didakhe, ensimmäisen vuosisadan lopun tai toisen vuosisadan alun kristillinen ohjekäsikirja kehottaa rukoilemaan Isä meidän kolmesti päivässä.


Isä meidän, joka olet taivaissa
"Oi Hengittävä Elämä, Siunattu Yksi, meidän kaikkien rakastaja, kaikkein pyhin, viaton ja puhdas, jota mysteeri verhoaa; Paljasta kuka olet: Suuri Taomme, Korkein Valo, Absoluuttinen ääretön olemus, Täydellinen Toteuttaja, Olemuksemme Lähde, Luoja, Lunastaja, Lohduttaja, Vapahtajamme, Herramme Jeshua, Ystävä, Ikuinen Henki, Elämän Antaja, maan tekijä, tuskan kantaja, Hyväätekevä Kärsimys, maailman sydän, joka aina seisot heikkojen, voimattomien köyhien ja hylättyjen kanssa; koko luomakunnan rakastava ja rakastettu Isä-aspekti, jossa on taivas ja joka asut ikuisessa Kosmoksessa, ilmenemättömän alueilla, ja olet läsnä kaikessa ja luomakunnan kaikilla tasoilla, maailmankaikkeuden sisällä ja tuolla puolen, huolenpitäjäni, joka rakastat minua rakkaana lapsenasi, joka annoit Poikasi kuolemaan puolestani. Äitimme maassa joka asut luonnossa. Sinä, joka olit, joka olet, ja tulet olemaan se kuolematon hyvyys, joka piilee henkemme sisimmässä syvyydessä, sydämemme Jumala, Elävä Totuus, joka on kuolemattomassa sielussani, joka olet minussa ja jossa minä olen, jumalallinen kipinä, todellinen itse, äärimmäinen tietoisuus, luomisen energia joka elät korkeimmassa ajattelussani, todellinen identiteettimme; Sinä olet puhdas Tietoisuus äärettömän myötätunnon ja autuuden tilassa. Levitköön Sinun läsnäolosi sädekehä kaikkien mielten ylle. Sinä loit minut ja rakastat minua ikään kuin olisin osa Sinua itseäsi, Sinä olet oleminen, elämä minussa. Tunnista Poikasi rukous, tunnista Poikasi Henki, joka rukoilee Sinua meidän puolestamme. Sinä rakastit meitä ensin, ja sekin on Sinun lahjasi, että osoitamme Sinulle vastarakkautta. Sinä toivotat minut aina tervetulleeksi takaisin."
Johdanto, ulkokuorella oleva osoite. Muistuttaa ihmiselle hänen taivaallisen, kuolemattoman minänsä olemassaolosta: Meidän tulisi unohtaa itsemme täydellisesti - todellinen itsemme on yhtä Jumalan kanssa. Jeesus sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä". Emme voi koskaan tulla erotetuksi tästä rakastavasta läsnäolosta. Isää pidetään kaikissa taivaissa olevana, so. kaikilla tasoilla missä ihanteemme voi paljastaa itsensä.
"Minä olen sinut nimeltä kutsunut", Jumala sanoo (Jes.43:1), ja ihminen vastaa kutsumalla Jumalaa nimeltä. Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa tuo nimi on ensimmäisenä sanana: Abba, Isä. Arameassa abba-viittaus ei ole sen paremmin miehinen kuin naisellinenkaan. "Abba" ilmaisee sekä kunnioitusta, jolla puhutellaan itseä arvokkaampaa henkilöä, että läheistä henkilökohtaista suhdetta puhujan ja puhuteltavan välillä. Usein kuulee sanottavan, että "Abba" oli sana, jota vain aivan pienet lapset käyttivät isästään, ja voitaisiin kääntää vaikkapa "Isi" tai "Isukki"; tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa, vaan on osoittautunut, että myös aikuiset ihmiset saattoivat Jeesuksen aikana kutsua Isäänsä tällä nimityksellä.
Löydä oma täydellisyytesi, joka on jo olemassa, vaikka se saattaa olla verhottu ja kätkössä. Kutsu taivaalliselle Isälle (Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta). Saamme sanoa "Isä", koska Poika oli veljemme ja on ilmoittanut meille Isän ja koska meistä Kristuksen työn kautta on tullut jälleen Jumalan lapsia.
Pitäen mielessä kuinka Paavali jakaa ihmisen ruumiiseen, sieluun ja henkeen, voimme pitää Isää meidän jokaisen sisässä tuon Jumalallisen Älyn aspektina, jonka kaltaiseksi meidän korkein velvollisuutemme on tulla.

Rukous tekee universaalista, transsendentista ja äärettömästä kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja-Jumalasta immanentin, persoonallisen ja tavoitettavan. Jumalasta "tuolla" tulee Jumala "täällä". Isä meidän käsittää itsessään suhteen Jumalan ja ihmisen välillä, kuten vanhemman ja lapsen. Tässä on Isä Jumala, joka välittää lapsistaan, jolla on meidän ongelmillemme herkkä sydän, jonka katse on aina meidän kärsimyksissämme, ja jonka korvat ovat aina avoinna meidän huudoillemme. Me emme ole vain hiukkasia eksyksissä avaruuden äärettömyydessä, vaan meidät on verhottu Jumalan huolehtivaan rakkauteen. Tämä jättää pois kaiken mahdollisuuden, että Jumaluus voisi olla taipumaton ja julma tyranni, jota teologia usein kuvaa, etäisenä, pelottavana voimana jota lähestytään pelossa ja vavisten. Emme ole orjia tai palvelijoita, joiden rooli on ainoastaan totella isäntäänsä pienestä palkkiosta. Me voimme kutsua itseämme Jumalan valtakunnan perillisiksi. "Isä" kertoo meille Jumalan hyvyydestä ja armosta, opettaen Hänen suhteensa läheisyyttä meitä kohtaan ja inspiroiden luottamusta ja rakkautta; "joka olet taivaissa" antaa edeltäville sanoille tasapainoa, puhuen Jumalan suuruudesta ja majesteetista, julistaen Hänen ääretöntä korkeuttaan yläpuolellamme, täyttäen meidät nöyryydellä ja kunnioituksella.
Taivas ei ole paikka, vaan paremminkin tietoisuudentila: "olla taivaissa" on ymmärtää Jumala omassa tietoisuudessamme, se on Hänen suoraa tuntemistaan. Jumala ei ole siellä missä taivas on, vaan taivas on siellä missä Jumala on. Affirmaatio, että maailmankaikkeuden luova voima on autuuden tila. Taivas edustaa Jumalaa eli ensimmäistä Syytä; se viittaa myös Jumalan läsnäoloon. En voi sanoa "joka olet taivaissa", jos kulutan niin paljon aikaa maallisten kanssa, etten kokoa aarteita taivaaseen, missä kaikki on käänteistä, ylösalaisin, missä ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.

Sielu antautuu ja omistautuu täydellisesti Jumalalleen, levittäytyen avautuneena Hänen eteensä: "Annan Sinulle, oi Jumala, kaikki isänoikeudet itseeni nähden, joihin haluan mukautua lapsenomaisesti taipuen! Haluat kuulla mieluummin sanan Isä kuin isäntä. Muistuta meitä jatkuvasti, että olet vanhempi kaikille lapsillesi, keitä hyvänsä he ovat ja mistä ikinä tulevatkin. Henkien Isä, kuule hengellisiä lapsiasi, jotka palvelevat Sinua Hengessä. Me olemme lähtöisin samasta Isästä ja pyydämme samoja asioita. Emme pyydä itsellemme mitään erityistä, koska me olemme yhden ruumiin jäseniä ja meitä virvoittaa sama Henki, niin me pyydämme sitä mikä on meille kaikille hyväksi."
Tunnustaessamme, että toiset ovat aivan yhtä riippuvaisia Herrasta - me kaikki tulemme samasta lähteestä ja meidät on tehty samasta substanssista - se voi johtaa vain suurempaan kunnioitukseen kaikkea ihmiselämää kohtaan, riippumatta väristä, uskonnosta, politiikasta yms. En voi sanoa "Isä", ellen demonstroi suhdetta jokapäiväisessä elämässä. En voi sanoa "meidän", jos uskonnossani ei ole tilaa toisille ihmisille ja heidän tarpeilleen. Näihin kahteen sanaan Jeesus sisällytti kaikki. Jeesus haastoi aikansa juutalaisen yhteisön taipumuksen murtaa itsensä ja Jumalan nimessä torjua jotkut omista jäsenistään. Lausuessamme "Isä meidän" suljemme rukoukseemme, siunaukseemme, koko ihmiskunnan, sillä sama Isä, sama hyvyys, on jokaisen ihmisen tajunnan taivaissa. Rukous auttaa meitä pääsemään ulos rajoittuneisuudestamme, persoonallisuutemme vankilasta, ymmärtämään ja kokemaankin ihmisten yhteenkuuluvaisuuden, yhteistajunnan eli Isän, josta kaikki olemme syntyneet. Etsi taivasta, etsi Jumalaa lähimmäisesi sielussa, jopa sen jonka torjut. Tulemme tietoisiksi Jumalan läsnäolosta olemuksessamme ja maailmassa. "Meidän" viittaa ihmiskunnan veljeyden ja sisäisen yhteyden totuuteen, se muistuttaa meille että tämä rukous ei ainoastaan saa aikaan vertikaalista suhdetta Isän kanssa, vaan horisontaalisen siteen muihin rukoilevassa kristillisessä yhteisössä. Tässä meitä muistutetaan, että kristittyjen pitäisi rukoilla yhdessä ja aina toistensa puolesta. Kun rukoilemme itsemme puolesta, rukoilemme koko ihmiskunnan puolesta koska olemme jokainen jäseniä Jumalan ruumiissa. Missä tahansa on rakkautta ja hyvyyttä, siellä on pieni siivu taivasta.
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään." (Ps.23:1,2)
Katso myös: 5.Moos.33:9; Jes.1:2-4, 66:13; Matt.5:16, 45, 8:21-22, 10:37, 18:4, 23:9, 28:19; Luuk.8:21; Joh.1:12, 4:23, 8:34-35, 44, 14:8-9, 17:1-5; Room.8:15-16; Kol.1:15; Ef:1:5, 3:14-15, 6:18; Gal.3:24-27, 4:4-6; 2 Kor.4:4; Tit.3:7; 1 Joh.2:29-3:3.




 
Pyhitetty olkoon Sinun nimesi
"Suuresti rakastettu, suuresti kunnioitettu olkoon Sinun nimesi, luomakuntasi ihmeellisyyden tähden, kaiken luomasi elämän tähden, ettemme mitään rakastaisi enemmän kuin Sinua, jonka Nimi rakentaa hengen ulkoisen ruumiillisuuden, emmekä minkään muun edessä nöyrinä kumartuisi kuin Sinun äänesi edessä omassatunnossamme. Paljastukoon ilmestyksesi. Ymmärrettäköön vaikutuksesi, niin että ymmärtäisimme Sinun siunaustesi leveyden, Sinun lupaustesi laajuuden, Sinun Majesteettisi korkeuden ja Sinun tuomiottesi syvyyden. Sinun tiesi eivät ole meidän teitämme; olkoon Sinun tiesi pyhitetty jokaisessa sydämessä. Vahvistettakoon Nimesi työn avulla. Hengitän sisään ja ulos ja tunnistan itsessäni maailmankaikkeuden rytmin, joka Sinä olet. Johdata meidät epäpyhästä pyhyyteen. Tulkoon Pyhä Logoksesi ja Kristuksesi ymmärretyksi ja palvotuksi koko maailmankaikkeudessa. Sinä olet yksi MINÄ OLEN, joka annat minulle voiman yhdistää oikean ja vasemman aivopuoliskoni toiminnot: tämä on Sinun pyhä nimesi. Pyhitetty Sinussa MINÄ OLEN. Pyhä ja parantava on Sinun läsnäolosi maisessa tietoisuudessamme. Nimesi loistaa kaikkialla, se on puheen ja hiljaisuuden tuolla puolen. Sen tähden minä ikuisesti ylistän Sinun nimeäsi, yhdistäen palvontani kaikkien enkelten ja pyhien palvontaan taivaissa, ja kaikkien kristittyjen kanssa maan päällä. Minä ylistän Sinua palvonnalla, joka tulvii sielustani, kiitollisena kaikista siunauksista jotka Sinä vuodatat maailman ylle. Ilman Sinun henkeäsi ei ole olemassa mitään. Tunnen Sinun läsnäolosi omassa sielussani, ruumiissani ja mielessäni. Katson ulkopuolelle ja näen Sinut tähdissä ja jokaisessa hiekan jyvässä. Palvon Sinun henkeäsi kukissa, puissa, elonkorjuussa ja vuodenajoissa. Hengitän Sinun henkeäsi ilmassa, ja tunnen hyväilysi lämpimässä auringon paisteessa. Löydän Sinut rakkaudessa jota tunnemme toinen toisiamme kohtaan, Sinun poikiesi ja tyttäriesi ystävyydessä kaikkialla. Siunaan Sinua sielullani ja kiitän Sinua elämästäsi minussa, ja kaikesta jota minä olen."
Rukous kohottaa meidät maallisen yläpuolelle puhtauteen ja pyhyyteen. Isä ilmentää itsensä Sanan avulla (Sinun nimesi), jonka todellinen tunteminen täytyy olla varattu vihityille, jotta sitä ei häpäistä (pyhitetty). Kutsu Kristukselle. Jeesukselle olla meidän kanssamme. Isän nimi pyhitetään Pojan kautta. Kristus on pyhitetty Nimi kaikkien muiden yläpuolella; missä tahansa maailmassa missä ihmiset asuvat, he voivat tulla tietoisiksi Hänestä ja tietää että Hän on heidän elämässään. Kun ihminen sanoo "Kristuksen nimessä", värähtely lähetetään läpi eetterin tavoittamaan Kristuksen valtakunta.
Sielun vakuutus, miten vakavaa sille on kaikki, mitä se uskaltaa Jumalalle sanoa, että se on täysin sisäisin tuntein mukana sanoissaan ja ajatuksissaan, eikä käytä pinnallisesti Jumalan nimeä! Ilmaus halusta kehittää oikea asenne Jumalaa kohtaan ja parempi ymmärrys Jumalan tai Korkeamman Mielen ideasta.

Jumalan nimi voidaan pyhittää ihmissydämissä vain ihmisten ihmetyksen voiman kautta. Jos maailmaa hallitsee sellainen tieto, joka ei onnistu herättämään riittävästi kunnioitusta, silloin Jumalan nimelle annetaan merkityksiä, jotka ovat liian ahtaita ja henkilökohtaisia. Luonto ja historia täytyy nähdä ja tuntea tavoilla, jotka ulottuvat asioiden pinnan alle jumalalliseen luomistyöhön saakka; vain tämän kautta voi ihmispuhe puhdistua Isä meidän-rukouksen tarkoittamalla tavalla.
Rukoilija luopuu epäpyhistä jumal-käsityksistä. Hän ei kiellä eikä epäile taivaallisen Isämme rakkautta, vaan aina luottaa elämän oikeamielisyyteen, Isän hyvään tahtoon vaikeissakin tilanteissa. Jos luulet, että Jumala on lähettänyt mitään vaikeuksistasi sinulle, annat voimaa ongelmillesi ja tämä tekee vaikeaksi päästä niistä eroon. Jumalan nimen pyhittäminen, tosi olemuksen ymmärtäminen kaikessa, on ajattelun muuntumista. Tunnustan kuka Jumala on ja hänen oikeutetun paikkansa elämässäni. Pyhität Isän nimen yrittämällä käsittää Hänen lakinsa ja täyttää ne. Jeesus sallii ajatuksen, että Jumalalla on nimi, mutta hän ei aio kertoa meille mikä se on. Jeesus ymmärsi, että kun Jumalalle kerran annetaan nimi, kuten Jahve tai Elohim, ei kestä kauaa ennen kuin alamme pyytää erityisiä suosionosoituksia. Jeesus halusi seuraajiensa ymmärtävän, että kaikki ihmisrodut ovat tasavertaisia Isän silmissä: Kristuksen evankeliumi sykkii kaikkien tosi uskontojen sydämessä; "joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme" (Mark.9:40), julisti Jeesus. Siihen sisältyvät buddhalaiset, muslimit, taolaiset, juutalaiset...

Vastakohtana elämän tavallisille asioille, jotkut asiat ovat pyhiä, pyhitettyjä. Pyhittää - "asettaa erilleen pyhänä eli suuresti kunnioitettuna"; Pyhitetty tarkoittaa pyhä, kokonainen ja täydellinen. Pyhittyä, olla tietoinen, astua oikeaan suhteeseen Jumallisen Nimen, läsnäolon, tietoisuuden ja energian kanssa. Rukous tunnustaa sen elävän läsnäolon, jonka Nimi kautta kaikkien sukupolvien on MINÄ OLEN. Jumalan nimi paljastettiin Moosekselle Siinain vuorella: "MINÄ OLEN se joka minä olen". Tämä on Jumalan yksilöllinen identiteetti minussa. Jaamme tämän nimen Jumalan kanssa koska jaamme Jumalan luonnon: jälkeläisen täytyy olla samaa luontoa kuin vanhempi, joten koska Jumala on jumalallinen Henki, ihmisen täytyy olla pohjimmiltaan myös jumalallinen Henki. Jumala ilmaisee itsensä ihmisen avulla. Jumala on Syy (taivas) ja ihminen on ilmennys (maa). "Olkoon nimesi suuresti ylistetty meissä."
Jos ja koska me pyhitämme hänet, me voimme pyhittää myös itsemme, olemmehan hänen kuviaan. Meidän täytyy kohdella Jumalallisia ominaisuuksia kunnioituksella, riemuiten niinä aikoina, kun ne astuvat elämäämme, mutta ei koskaan vaatien niitä omiksemme. Haluamme sallia noiden ominaisuuksien saavan jalansijan päivittäisessä elämässämme, mutta sen tehdäksemme meidän täytyy poistaa itseyttämme enemmän ja enemmän. Tämä kutsuu meitä nöyryyteen, sydämen ja mielen hiljaisuuteen ja rakkauteen. Ylpeys on synti, joka haluaa pyhittää oman nimemme mieluummin kuin Jumalan. Tässä on antiteesi Baabelin tornin rakentajille (1 Moos.11:4). Ensin meidän täytyy keskittyä yksinomaan Jumalaan, vasta sen jälkeen meidän pitäisi ajatella päivittäisiä tarpeitamme, ongelmiamme ja tunteitamme. Meidät kutsutaan tässä päästämään irti kaikesta mikä pidättää Jumalaa astumasta elämäämme, lakaisemaan puhtaaksi sydämemme kammio. Jeesuksen symbolinen temppelin puhdistaminen resonoi vahvasti tämän kuvan kanssa. Meidän tulee hiljentää ajatuksemme ja tunteemme, vaikkapa vain muutamaksi sekunniksi, kun haluamme ajatella Jumalaa, ja tässä täydellisessä hiljaisuudessa me pyhitämme Jumalan nimeä. Jumalan Nimen pyhittämistä on myös Hänen kutsumisensa inspiraatioksi rukoukseemme/meditaatioomme: "Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani" (Ps.19:14) Nimi on sana, joka on myös ääni tai värähtely. Vahvistat ymmärtäväsi maailmankaikkeuden värähtelevän luonteen ja että sinä olet oleellinen osa sitä. Me elämme ja hengitämme ja olemme olemassa pyhän värähtelyn meressä. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi on minun henkeni juoksemassa Kotiin Isäni käsivarsille, kotiinpaluu Lähteeseeni. En puhu Isälleni, lepään Isäni Olemuksessa.
Mystisesti nimi sisällyttää itseensä kohteen olennaisen luonteen tai laadun; Nimi on voimasana ja sen tähden polku todellisuuteen jota se kuvaa. Psalmi 9:11 julistaa, että ne jotka tuntevat Jumalan luonnon ja laadun, turvaavat Häneen ilomielin. "Sinun tuntemisesi meissä tehtäköön kirkkaaksi." Tämä tulee lopulta pyhittämään meidät ja meidän kauttamme parantamaan kaikki haavat. Pyhä päämäärämme on auttaa synnyttämään Jumalan rakkaus ja viisaus maan päällä. Monet pitävät hyödyllisenä mietiskellä Jumalan luontoa niin kuin Hänen nimeensä hepreaksi (VT) tai kreikaksi (UT) liitetyt määritelmät sen paljastavat: Lambert Dolphin: Jumalan Nimet.
Pyyntö vastaa avioliiton sakramenttia, sillä kuten kahdesta ihmisestä tulee yksi, Pyhä Nimi on Kolmen Persoonan Nimi yhdessä. Rauhantekijöiden rukous, joille on luvattu että heitä tullaan kutsumaan Jumalan lapsiksi. "Virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni..." (Ps.23:2, 3)
Katso myös: 2 Moos.20:7; 3 Moos.11:44, 19:2; Snl.18:10; Hes.36:21-23; Jes.6:1-10; Ps.5:11, 20:1; Matt.28:19; Joh.14:13, 15:16, 17:6; Room.10:1-15; 1.Piet.1:16.


 
Tulkoon Sinun valtakuntasi
"Missä me tulemme näkemään Sinut selvästi, rakastamaan Sinua täydellisesti, olemaan onnelliset Sinun seurassasi ja nauttimaan Sinusta ikuisesti. Avaamme mielemme korkeamman taivaallisen tietoisuutesi valtakunnalle - tulkoon minun sieluni Sinun valtakunnaksesi, niin että toimisin ja eläisin sen lakien mukaan, sen yltäkylläisyydestä. Ota elämäni, oi Herra, ja olkoon se pyhitetty Sinulle. Kuollessani itselleni, Sinun valtakuntasi paljastuu minussa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Minä hyväksyn Sinut kiitollisena ja sallin Sinun siunatun luontosi vaivattomasti täyttää minut ja virrata minun kauttani siunaamaan kaikkia muita. Tule, Isä, sillä minä olen tullut Sinun luoksesi saakka. Tule, Isäni, täyttämään minun elämäni ja kaikkien lastesi elämät kaikkialla, äärettömällä rauhalla, rakkaudella ja täydellisyydellä. Kasvakoon valtakuntasi teoissamme ja sisimmässä elämässämme, että kaikki tunnustaisivat Sinun rakkautesi vallan ainoaksi hallitsijaksensa; Sinun Kristus-tietoisuuden valtakuntasi on luontainen myötätunnon, rohkeuden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveissä: ilmestyköön valtakuntasi, joka on sisäinen, ulkopuolella. Tulkoon Sinun neuvosi, viisautesi ja rakkautesi eläväksi meissä, anna Valosi läpäistä meidät. Sinun valtakuntasi on täällä meidän kanssamme ja meissä. Olkaamme tietoisia siitä, sillä se on todellinen kotimme. Nähtäköön rakkaus kaikkena mikä on. Levittäkäämme aina ja kaikkialla Sinun rakkauttasi, tuoden Sanasi lihaksi asumaan kaikkien sydämissä. Hallitkoon valtakuntasi Äiti maan päällä, vaihtukoon aineen palvonnan valtakunta Sinun palvontaasi, kun sydän ja tahto ovat yhtä. Tulkoon evolutionaarinen vaikutuksesi toteutetuksi. Maan kansat seuratkoon Sinun oikeudenmukaisuutesi teitä! Tunnistakaamme että jokainen ajatus ja asia kuuluu Sinulle. Yhdennyn Pyhän voimaan ja luovun erillisyydestäni sen kanssa, hengen ja aineen yhdistämisen palveluksessa. Aseta maailma oikein, uudista koko maailma rakkautesi kuvaksi, toteutettakoon Rakkautesi maailmassa. Pyhä Maria, auta meitä synnyttämään Kristus meissä."
Tämä rukous avaa meille jumaltiedon valtakunnan ja täyttää mielen Hengen voimalla. Pyydän Pyhän Hengen siunausta elämässäni (vanhoissa käsikirjoituksissa kohta kuuluu: "Tulkoon Pyhä Henkesi"!). Hänen valtakuntansa tulee Pyhän Hengen tekojen kautta. Isä ilmentää itsensä Pyhän Hengen (Sinun valtakuntasi) avulla, jumaluuden elävällä oivaltamisella kaikissa sen inkarnaatioissa ja jota vihityt kaikkialla kutsuvat universaaliksi adventiksi (...tulkoon). Arameaksi tämä lause kuvaa morsiuskammiota, liiton ja hedelmällisyyden paikkaa. Se tulee muinaisesta nimestä "Jumalalliselle Äidille" ja viittaa kohtuun. Kokonaisvaltainen kuva arameassa on, että me hoivaamme ja synnytämme Jumalan valtakunnan meissä.

Lupaus tahtoa tulla sellaiseksi, että myös maa on tuleva ihmissielun avulla Jumalan tahdon täyttämisen valtakunnaksi. Jumalan valtakunta tulee aidon keskinäisen myötätunnon kehittymisen kautta, johon kuuluu halu suojella toisten vapautta. Jumalan valtakunnan - rakkauden valtakunnan - tuleminen, jossa ymmärretään sydämen puhetta, on tunteitten muuntumista. "Toteutukoon Sinun valtakuntasi lait meidän keskinäisissä suhteissamme." Missä ikinä yksilöllinen "minä olen" kykenee ylittämään itsensä Kristuksen valossa, ystävyydessä ja myötätunnossa, valtakunta tulee lähelle. Me tunnustamme, että Jumalan hallitsema maailma on perustavanlaatuisesti parempi kuin meidän hallitsemamme maailma. Tämä soveltuu yhtä hyvin oman mielemme mikrokosmokseen kuin laajempaankin maailmaan. Ilman häntä sen keskuksessa maailmamme voi vain tuhoutua, niin kuin jo tuhoamme sitä. Pirstoutumisesta kokonaisuuteen.

Näkymätön, ääretön universumin substanssi odottaa käskyämme antaakseen muodon korkeimmille unelmillemme. "Anokaa niin teille annetaan", mutta ole valmistautunut muutoksiin kun rukoilet näin. Et rukoile jotakin joka lankeaa sinulle ulkoapäin, vaan jotakin joka vapautuu sisimmässäsi. Valtakunta, Jeesuksen mukaan, on jo läsnä keskuudessamme, vaikka ei vielä paljastettuna. Hän on täällä, Immanuel, Sana joka tuli lihaksi ja asuu meissä. Me olemme Hänen valtakuntansa. Sinä olet Pyhän Hengen temppeli. Jumaluus tai Jumalan valtakunta on jo meissä, mutta se on latenttina keskuksena, joka meidän täytyy yrittää täysin avata kaipauksellamme ja pyrkimyksellämme kohti yleviä eettisiä ihanteita. Meidän täytyy antaa omatuntomme ja intuitiomme johdattaa meitä valintojen tekemisessä ja päivittäisten tehtäviemme hoitamisessa. Tunnemme sen altruismistaan ja epäitsekkyydestään - kuten tunnemme puun hedelmistään. Kaikki mitä Jumala on, on Hyvää, ja tämä Hyvä on saavutettavissamme nyt...mutta riippuu meistä hyväksymmekö sen ja annammeko Jumalan tehdä työtään kauttamme ilmaistakseen Hyvää jota haluamme.
Valtakunta sisältää laillisen valtiuden ja vallan oikeudenmukaisen käytön. Jumala on kuningas, mutta Hän ei ole vielä täydessä vallassa, Hän hallitsee ainoastaan epäsuoralla ja osittaisella tavalla. Valtakunta on egon käsissä, joka yhä hallitsee olemustamme ja elämäämme. En voi sanoa "tulkoon sinun valtakuntasi", ellen tee kaikkea mikä on vallassani nopeuttaakseni sen tulemista. Vaaditaan antautunutta ja innostunutta yhteistyötä Hänen muuntavan ja lunastavan tekonsa kanssa. Ihmisen tehtävä on ilmaista konkreettisessa ehdottomassa muodossa abstraktit ajatukset, joilla Jumala varustaa hänet, ja tämän tehdäkseen hänellä on oltava luovaa voimaa. Jos vain saat selville mitä Jumala haluaa sinun tekevän ja teet sen, huomaat, että kaikki ovet avautuvat sinulle; kaikki esteet polullasi sulavat pois. Tämä rukouksen osa kutsuu meidät kulkemaan elämän läpi kuninkaallisella arvokkuudella, valmiina kohtaamaan vaikeudet luovuudella ja toivolla. Ennen kuin löydämme todellisen paikkamme, emme koskaan tule olemaan sen paremmin onnellisia kuin turvattuja.
Meitä auttaa ymmärrys, että Jumalan valtakunta on tietoisuuden tila joka meidän täytyy toteuttaa itsessämme. Kun tämä saavutetaan, se muuntaa henkilökohtaisen, ammatillisen, sosiaalisen ja henkisen elämämme. Tämä on päämäärä, joka meidän täytyy saavuttaa maan päällä. Ihmisen, jonka Isä on luoja, on velvollisuudenmukaisesti ilmennettävä enemmän Jumalan ajatuksia, hyvyyttä, maan päällä (ks. Room. 12:2).

Aikaa ei ole olemassa hengessä. Rukous sisältää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, sillä Jeesus kutsui Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia "profeetoiksi Jumalan valtakunnassa" (Luuk.13:28); hän kertoi myös kuulijoilleen, että "Jumalan valtakunta on keskellänne/sisällisesti teissä" (Luuk.17:21); ja tässä hän neuvoo opetuslapsiaan rukoilemaan, "tulkoon Sinun valtakuntasi" koko täyteydessään (Matt.6:10). Missä se on, sinulla on tunne että kuulut sinne, ikään kuin olisit osa paikkaa. Sen löytää joistain - vaan ei kaikista - kirkoista; todennäköisemmin pienessä maalaiskirkossa kuin suuressa katedraalissa.
Pyyntö vastaa papiksi vihkimisen sakramenttia. Puhdassydämisten rukous, joille on luvattu että he saavat nähdä Jumalan. "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." (Ps.23:3)
Katso myös: 1 Kun.3:9; 2 Aik.1:11; Matt.4:23, 13:33, 19:28, 44; 24:36, 25:34; Mark.1:14-15, 13:32; Luuk.4:43, 11:20, 13:18-20; Joh.10:16, 12:31, 14:30, 16:11; Room.6:12-13, 8:17, 14:17; Gal.2:20; Kol.1:16; 1 Kor.15:24; 2.Tim.2:12; Apt.1:6; Ilm.3;21, 21:2-7, 22:4.

 
Tapahtukoon Sinun tahtosi niin kuin taivaissa, myös maan päällä
"Niin että me, Sinun henkesi lapset, jotka kuulemme äänesi sydämemme taivaassa, täyttäisimme Sinun tahtosi käskyt elämässämme maan päällä. Sinun tahtosi työskennellessä minun kauttani tiedän, että minun elämäni on jo täydellisesti toteutettu. Levitköön vaikutuspiirisi läpi ruumiini kuten se on levinnyt sydämessäni. Sinun tahtosi, ei minun tahtoni, tai mikä tekee elämän helpommaksi minulle, tai sopii mielipiteisiini, ennakkoluuloihini... Sinun sisäinen opastuksesi tulkoon ilmennetyksi jokaisesssa sielussa. Kunnioittakaamme luomakunnan pyhyyttä - noudatettakoon tahtoasi niin eläinkunnassa kuin henkisessä valtakunnassa;  toimikaamme sen mukaisesti niin, että Sinun rakkautesi heijastuu tavassa jolla elämme, että rakastaisimme Sinua koko sydämestämme aina ajatellen Sinua; koko mielestämme suuntaamalla koko pyrkimyksemme Sinua kohti ja etsien Sinun kirkkauttasi kaikessa; ja koko voimastamme käyttämällä kaiken energiamme ja sielun ja ruumiin kiintymyksemme yksin Sinun rakkautesi palveluksessa. Ja rakastakaamme lähimmäistämme niin kuin itseämme, rohkaisten heitä kaikkia rakastamaan Sinua niin kuin parhaiten voimme, iloiten toisten hyvästä onnesta aivan kuin se olisi omamme, ja tuntien sympatiaa heidän epäonnestaan, loukkaamatta ketään. Olkoon meillä sama täydellinen rakkaus Sinuun kuin sieluilla taivaissa, niin että kykenisimme tekemään Sinun tekojasi maan päällä täydellisesti. Tee mikä on parasta. Anna oikeudenmukaisuuden lain tehdä harmonisoivan ja tasapainottavan vaikutuksensa, niin että aiemmin liikkeelle laitetut syyt tekevät työnsä loppuun elämässämme. Minä totisesti ymmärrän, että Sinun tahtosi minua kohtaan voi synnyttä ainoastaan sitä mikä on täydellistä minun elämässäni. Kuluttakoon puhdistava tulesi ruumiini, kuten se on kuluttanut sieluni. Paranna minut tänä päivänä kaikista itsekkäistä haluista, väristä kunnianhimoista, ylpeydestä ja itseriittoisuudesta. Tapahtukoon Sinun tahtosi - joka on rakkaus kaikkea kohtaan, joka elää taivaissa ja maan päällä - minun ja läheisteni ja kaikkien ihmisten elämässä, sillä minä tiedän että jumalallinen tahto tahtoo aina hyvää, ja suurempaa hyvää kuin minä voin käsittää. Sinun Hyväsi ei ole hyvä ainoastaan minulle, se on hyvä kaikille ihmisille. Auta meitä kaikkia toteuttamaan Sinun suunnitelmasi kukin omalla kohdallamme. Tiedän kiitollisena että jokainen kokemus joka tulee eteeni, kutsuu minut hyväksymään sen ja muuntamaan sen hyväksi iäti läsnäolevan Täydellisyyteni kautta.  Kristuksen kaltaisella rakkaudella ja pienen lapsen uskolla lepään nyt turvassa ikuisuuteen asti Sinun rakkaudessasi, tietäen, että Sinun tahtosi minua kohtaan on elämän Kristus-tien täydellinen ilmaus. Kantakoot kaikki tekomme hedelmää Sinun tahtosi mukaan, kokekaamme Sinun tahtosi omanamme, rakastakaamme niin kuin Sinä rakastat, tietäkäämme niin kuin Sinä tiedät, siten tuoden maailmamme luoksesi. Ymmärtäkäämme että ei ole olemassa tahtoa erillään Sinun tahdostasi. Ei mitään mikä voi tuoda meille vahinkoa tai menetystä, tai tarjota meille mitään mitä et ole jo tehnyt meissä. Tehkäämme tahtosi, nousten seisomaan kun kaikki istuvat, ja kohottaen äänemme kun kaikki ovat hiljaa. Oppikoot kaikki maan kansat rakastamaan toisiaan niin kuin itseään, sillä me olemme Sinun taivaasi maan päällä. Sinun totuutesi, Sinun tasapainosi, Sinun viisautesi tulevat luoksemme maan päälle tehdäkseen sen ehyeksi jälleen. Viritä meidät ja kelpuuta meidät ymmärtämään tuota tahtoa jonka Sinä olet jo luonut meitä varten. Opeta meitä niin, että voimme synnyttää Sinun hedelmiäsi. Tapahtukoon Sinun Rakkautesi ja niin paljastukoon kätketty Loisto. Nähtäköön maa kuten taivas on, niin että kaikki Sinun lapsesi kaikkialla löytäisivät taivaan ja eläisivät taivaassa, tässä ja nyt. Sinä olet kaikkialla läsnäoleva ja Sinun tahtosi on yksi. Minä tahdon tahtoa Jumalan tahdon."
Tätä voidaan pitää Jeesuksen rukouksen sydämenä. Herramme ei voi olla Kuningas, ellemme salli itseämme hallittavan, kuuliaisina hänen tahdolleen; aktiivinen itsestä luopuminen Jumalan mystisille päämäärille ja menetelmille. Rukous mukautuu Jumalan tahtoon ja ilmaisee alistumista Jumalalle, ei pyrkimystä manipuloida tai käyttää Häntä. Me käytämme väärin vapaata tahtoamme, yrittäen työskennellä erillämme Jumalasta; ja hyvin luonnollinen seuraus on kaikki sairaus, köyhyys, synti, ongelmat ja kuolema, jotka löydämme fyysisellä tasolla. Jos pyrimme palvelemaan itseä Jumalan sijasta, tilaamme ongelmia, pettymyksiä ja onnettomuutta. Säe opettaa meille, että mitä me ajattelemme tulee ilmestymään täällä, tässä maailmassa. Tällä vahvistuksella valitsen antaa sisäisen mahdollisuuden ja ulkoisen ilmennyksen olla samat.
Meidän täytyy tunnistaa totuus tai todellisuus ja katsoa pois vääristä ilmestyksistä, joita tämä maailma näyttää meille. Danten Jumalallinen näytelmä on tutkimus tietoisuuden perustiloista, helvetin kuvatessa sielun tilaa, joka pyrkii elämään ilman Jumalaa, Paratiisin kuvatessa sielun tilaa, joka on saavuttanut tietoisen ykseyden Jumalallisen Tahdon kanssa, ja kiirastulen kuvatessa sielun tilaa, joka kamppailee siirtyäkseen yhdestä tilasta toiseen, konfliktista harmoniaan.

Ks. Matt. 18:3 & 19:14. Mitä lapsilla on sellaista mitä aikuisilla ei ole? Apostoli Paavalin lailla (1 Kor.13:11) me liitämme ihmisen varhaisvuodet "lapsellisuuteen", ja näemme lapset muovattavana savena pikemmin kuin käsinä, jotka voivat muovata meitä. Mitä tekee lapsista niin erityisiä? Hyvin yksinkertaista; heidän ihmetyksen tuntonsa. Vanhetessamme useimmat meistä kadottavat kykymme hämmästyä Jumalan luomistyöstä.
Lapset ovat avoimia, luottavaisia ja rehellisiä. He hyväksyvät vanhempiensa sanat ehdottomina. Aikuiset ovat sulkeutuneita, epäluuloisia ja epärehellisiä. Me pidätämme asioita emmekä jaa tunteitamme, mieltämme tai sydäntämme. Me aikuiset olemme taipuvaisia kyseenalaistamaan kaiken ja hyväksymään hyvin vähän. Sinun täytyy oppia olemaan välittämättä päästä kun on kyse henkisistä asioista; kuuntele ainoastaan sydäntäsi, sillä sydän on rakkauden keskus. Henki elää meidän jokaisen sydämessä, odottaen meidän huomaavan ja kuuntelevan sitä. Meidän täytyy tehdä työtä ylläpitääksemme yhteyttä tuohon "hiljaiseen huminaan" joka on Jumalan ääni (1 Kun.19:12), jotta tietäisimme mikä on Hänen tahtonsa meitä varten. Arameasta "tahdoksi" käännetty sana merkitsee täsmällisemmin "sydämen halua". Jälleen me suostumme - ja otamme vastuun - luovasta, intiimistä liitosta Jumalan kanssa.

Lupaus pyrkiä Jumalan tahdon tuntemiseen ja siihen mukautumiseen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa, jotta Jumalan tahto toteutuisi myös persoonallisessa elämässämme; kun se tapahtuu meidän kauttamme, silloin se tapahtuu maailmassa. Maa: meidän tietoisuuden kenttämme, ego, persoonallisuus ja ruumis. "Maa" kantaa myös vahvan tunteen kiinteydestä ja tuesta, se on jotain täysin toteutunutta. Taivas: korkeammat tietoisuuden tasot missä me todella tunnemme itsemme, Jumalan, kanssaihmisemme ja tarkoituksemme Jumalan suunnitelmassa. Isän tahto tapahtuu, kun jokaisen luodun, jolle Hän on valmistanut sijan maailmassa, todellisia tarpeita kunnioitetaan ja ne täytetään.Vapaa tahto on osa jumalallista perintöämme. Mutta Jumalan ei ollut pakko suoda meille tuota vapautta. Kukaan ei pakottanut Häntä istuttamaan tuota hedelmäpuuta Eedenin puutarhaan tai luomaan käärmettä joka viekoitteli Eevan. Hän valitsi tehdä niin. Nyt Hän odottaa kärsivällisesti nähdäkseen oliko se oikea päätös: täyttyykö Hänen tahtonsa saada meidät palaamaan Hänen luokseen, niin että voimme jälleen riemuita yhdessä taivasten valtakunnassa.
Seuratkaamme rauhan ja ymmärryksen lakeja täällä maan päällä, kuten tähdet noudattavat taivaitten lakeja, kättemme työ heijastakoon taivaitten oikeudenmukaisuutta. Tunnen itseni nöyräksi kuvitellessani maailmankaikkeuden mittakaavaa. Kolmas pyyntö kokonaisuutena kurkottaa kaikista suurimpaan profeetalliseen näkyyn; kaiken olevan lopulliseen sovitukseen Jumalassa, uuteen Jerusalemiin: se on ilmaus halusta maan siirtymisestä korkeammalle tasolle. Kaikkina aikoina maailmankaikkeuden tahto manifestoituu. Emme ehkä ymmärrä tai näe sitä; jopa se minkä "tuomitsemme" vastakkaiseksi maailmankaikkeuden tahdolle, on erehdys ajattelussa.

Kaikki Sinun menestyksesi ja edistyksesi liikkuu Sinua kohti juuri nyt...yrittäen löytää Sinut! Sinun täytyy antaa sille tilaa olemalla avoin vastaanottamaan se. Jos jokin vähäisempi toive uhrataan, se tapahtuu pelkästään koska Jumala pyrkii tuomaan jotain parempaa ja korkeampaa koettavaksemme. Meidän on tarkoitus kokea taivaan täyteys fyysisessä elämässämme. Koska me näet olemme saaneet ruumiin maasta ja hengen taivaasta, niin me itse olemme sekä maa että taivas ja rukoilemme Jumalan tahdon toteutuvan näissä molemmissa eli sekä ruumiissa että hengessä. Emme tee mitä tahdomme, koska henki tavoittelee taivaallisia ja jumalallisia mutta liha himoitsee maallisia ja ajallisia. Siksi pyydämme, että Jumalan avulla näiden kahden välille tulisi yksimielisyys, että sekä hengessä että lihassa toimittaisiin Jumalan tahdon mukaisesti.

Nyt olemme täynnä toimivaa uskoa, joka ei tunne pelkoa, joka tietää Jumalan tietävän kaikki tarpeemme ennen kuin itse tiedämme. Sinun tahtosi... nämä rivit kaikuvat Kristuksen sanoja Getsemanessa (Luuk.23:42), ja myös niitä, jotka hän sanoi aiemmin (Matt.12:46-50; Mark.3:31-35; Luuk.8:19-21) siitä kuka on hänen veljensä, sisarensa ja äitinsä.
Rukous täyttää sielun jumalallisella voimalla ihmisen tahdon sulautuessa jumalalliseen tahtoon. Kun Jumalan läsnäolo kerran tulee tietoiseksi meissä, Hänen tahtonsa voi tulla toimivaksi jokapäiväisessä elämässämme. Jumala tahtoo ainoastaan, että me olisimme ikuisesti onnellisia. Koska Jumala loi meidät tahdonalaisiksi olennoiksi, joilla on kyky valita, Hänen tahtonsa on että valitsemme, ja meille tapahtuu niin kuin valitsemme, ajatuksillamme, uskomuksillamme ja tahdollamme demonstroida uskoa. Ja Hän varmistaa, ettei mikään ole meidän tahtomme tiellä, edes kun valitsemme murheen. Me emme todella halua kaikkia leluja, joita niin väsyttävästi ajamme takaa; Jumala on ainoa todellinen halumme kohde. Tajuamalla, että tahtomme on todella Hänen, meistä tulee Hänen tahtonsa toiminnassa, ja meidän kauttamme taivas tuodaan alas maan päälle. Jotta Jumalan valtakunta toteutettaisiin olemuksessamme ja maailmassa, Hänen tahtonsa täytyy toteuttaa. Hänen tahtonsa toteutuu aina henkisessä luonnossamme, mutta ei egossamme ja persoonallisuudessamme. Jumalallisen energia vuodattuu nyt pyrkimyksiimme, ajatuksiimme ja tunteisiimme, henkistäen ne ja siten muuntaen sanamme ja tekomme. Rukoilemme, että kaikki mitä teemme, olisi Jumalan kanssaluomisen teko. Meidän tarvitsee sisällyttää Jumala kaikkiin suunnitelmiimme ja tekoihimme. Jossain mielessä se on elämistä ikään kuin Jumalan näky olisi jo todellisuutta. Hänen tahdossaan on meidän rauhamme. Meidän tarvitsee ymmärtää, että kun Jeesus sanoo monien olevan kutsuttuja mutta harvojen valittuja, ei vain Jumala suorita valintaa vaan myös me.

Pääte "niin kuin taivaissa" viittaa kaikkiin kolmeen edeltävään pyyntöön, ei vain viimeiseen. Rukoilemme, että vastarintamme Jumalaa kohtaan murtuu ja yhdistyisimme Korkeimpaan - Jumalan nimeen, valtakuntaan ja tahtoon. Nämä kolme pyyntöä viittaavat olosuhteisiin, jotka saattavat tulla mutta eivät vielä ole täyttyneet.  Siten ensimmäiset kolme rukouksen riviä julistavat, eivät ainoastaan kaiken alkuperää Isässä, vaan Pojan pelastavaa tekoa ja Pyhän Hengen pyhittäviä tekoja. Hermeettinen aksiooma, vastaavuuden laki: "Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla". Niin kuin kaikessa valossa, niin myös kaikissa muodoissa. Ruumiissa niin kuin hengessä. Niin kuin sisällä, myös ulkopuolella. Potentiaalisesta aktuaaliseen, ideasta kokemukseen. Kutsu jumalalliselle väliintulolle elämäämme. Taivas ja maa eivät ole kaksi erillistä todellisuutta; ne ovat olemassa samanaikaisesti kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Ei ole paikkaa missä ei ole henkeä, eikä ole todellista erotusta kahden välillä; se on suuri harha. Emme ole ainoastaan henkisiä olentoja, olemme myös maan olentoja. Emme pyri pakenemaan maasta ja fyysisestä maailmasta - me pyrimme muuntamaan sen. Affirmatiivisessa rukouksessa tuomme taivaan (sen mitä olemme hengessä) maan päälle...elämämme tilanteisiin, olosuhteisiin ja oloihin.
Jeesuksen sanoessa, että kun taivasten valtakunta ja Ihmisen Poika tulevat, kahdesta toinen otetaan ja toinen jätetään (Luuk.17:34), hän puhuu meidän jakautuneesta itsestämme. Evankeliumikertomusta siirrettäessä eteenpäin, termistä Ihmisen Poika tuli synonyymi Jumalan Pojalle. Mutta Jeesukselle ne eivät olleet sama asia. Ihmisen Poika viittaa egomme rajoittuneeseen käsitykseen itsestämme, Jumalan Pojan viitatessa laajentuvaan Kristus-tietoisuuteen - jossa kohtelemme lähimmäisiämme niin kuin itseämme, koska tunnistamme heidät todellisiksi heijastuksiksi itsestämme. Tässä valtakunnassa löydämme sekä Kristuksen että Saatanan kilpailemassa huomiostamme - toisen käyttäessä Pyhää Henkeä lähettiläänään ja toisen käyttäessä egoa. Kuintenkaan tämä valtakunta ei voi kestää, sillä se saa meidät rakastamaan yhtä herraa ja vihaamaan toista (Luuk.16:13), tai pikemminkin se pakottaa meidät läpi elämän jatkuvasti lipsumaan kuuliaisuudessa kahden välillä...
Pyyntö vastaa sairaiden voitelun sakramenttia. Murheellisten rukous, joille on luvattu että he saavat lohdutuksen. "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." (Ps.23:4)
Katso myös: Ps.103:20-21; Matt.5;44-45, 16:19, 26:39; Mark.14:36; Joh.4:34, 6:38; Room.8:5, 28-39, 9:19; Ef.1:9-10, 5:10, 17; Fil.2:8; Gal.5:17, 19-23; 1 Kor.15:47; 1 Joh.2:15-17.

 
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme
"Anna minulle, rakkailleni ja kaikille ihmisille joka päivä mystisen leivän ehtoollinen, jonka olet meille nälkään kuoleville lähettänyt ravitsemiseksi ja uudistumiseksi - se joka sitä syö, ei ikinä kuole - armoa tälle päivälle, Jumalan Sana taivaasta, Sinun rakas Poikasi, Herramme Jeesus Kristus; Ainokaisen Poikasi ruumis on tämä leipä, ja siitä tulevat osallisiksi kaikki, jotka asuvat suuressa talossasi, joka on Kirkko. On yksi leipä, joka on yhteinen kaikille, niin kuin me olemme yksi ruumis, jossa on erilaisia jäseniä, mutta joita pitää koossa sama henki: niiden leipä, jotka yhteydessä Kristuksen ruumiiseen vastaanottavat ehtoollisen. Muistuta meitä rakkaudesta jota Hän osoitti meille ja auta meitä ymmärtämään ja arvostamaan sitä ja kaikkea mitä Hän teki tai sanoi tai kärsi. Anna meille joka hetki elämänpuun tarjoamaa ravintoa, virvoita sieluamme elämän vedellä; anna meidän päivästä päivään ottaa osaa Sinun Pyhään Leipääsi ja elävän Viinipuun antiin: vahvistusta, virkistystä, innoitusta, viisautta, kärsivällisyyttä, älyä, ystävyyttä, rohkaisua, rakkautta, myötätuntoa, syleilyä, muistoja, luovuutta Sinun Henkesi loputtomista lähteistä: kaikki mitä tarvitsemme rakastaaksemme ja vastaanottaaksemme rakkautta. Anna meille joka päivä Viisauden leipää ja parannuksen malja jaettavaksi toisten kanssa. Ei huomenna; älä anna meidän lykätä asioita johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Anna minun tyhjyyteeni ja vastaanottavaisuuteeni Sinun täyteytesi. Suo minun aina täyttyä sinun kirkkaudellasi. Sisäinen läsnäolosi vahvistakoon meitä päivittäin; salli, että tänäänkin tapahtuu sellaista, joka muistuttaa meitä Sinusta, kun me ruumiillisessa heikkoudessamme unohdamme Sinut."Rukous siirtyy kosmologiasta käytännöllisiin päivittäisiin tarpeisiimme, siirrämme keskittymisemme Jumalasta itseen, ilmaisten riippuvuutta Jumalasta, ei vain elämän tarpeiden osalta vaan itse elämästä. "Anna meille" ei ole aivan käsky, mutta jotakin enemmän kuin pyyntö. Olemme laillisesti oikeutettuja johonkin. Meidän täytyy lausua aikomuksemme jos aiomme saada. Olemme kiitollisia siitä että jokapäiväinen leipämme annetaan niin kuin ilma. Meidän täytyy vain suorittaa tehtävämme samalla tavoin kuin hengitämme. Jos huolehdimme ja vaatimalla vaadimme jotain, silloin tuo jokin saattaa jatkuvasti vastustaa ilmestymistä.
Rukoilemme hengellistä pelastusta, kutsumme alas Elämän leipää, kallisarvoisimpia Pyhän Hengen lahjoja, jumalallisen valon kokemista, jotta sielumme voisi kasvaa eikä henkemme nukkuisi tai kuolisi pois, vaan pysyisi elävänä kaikissa vaihtelevissa elämän tilanteissamme. Jumalallinen Rakkaus on jokapäiväinen leipämme. Ilmaistaan alttius joka päivä ottamaan vastaan yhä enemmän jumalallista sielun ravintoa, jonka havaitsemme mahdollisuuksina kasvaa, palvella muita, elää luovemmin, iloisemmin ja tietoisesti. Yhteytemme Jumalaan täytyy olla elävä (tässä ja nyt): "Nyt on otollinen aika" - meidän täytyy tänä päivänä hyväksyä pyhä hetki lahjana häneltä, meidän täytyy ymmärtää Jumala nykyhetkessä ja että me olemme Jumalan välikappaleita ja ilmauksia. Manna erämaassa on Vanhan Testamentin prototyyppi tästä: emme voi varastoida sitä. NYT on myös ikuisuus. Ajasta ikuisuuteen. Eilisen syyllisyys ja huomisen huoli saavat väistyä. Jumalan oma elää tämän päivän todellisuudessa.
Kreikaksi "enemmän kuin tarpeeksi leipää". Me olemme pihejä vastaanottaessamme rajoitetusti Jumalan ääretöntä Hyvää. Leipä voidaan tulkita sekä hengellisesti että kirjaimellisesti. Varhaisten kirkkoisien mukaan artos epiousios, tai kuten Vulgata kääntää, panem supersubstantialem, on "yliaineellinen leipä". Esim. Pyhä Maksimus Tunnustaja pitää tätä tulkintaa parempana kuin kirjaimellista, koska Kristus itse opetti opetuslapsilleen, ettei heidän tulisi tavoitella katoavaa leipää ja huolehtia siitä mitä söisivät, joisivat, tai millä itsensä vaatettaisivat, vaan pikemminkin heidän tulisi etsiä ennen kaikkea taivasten valtakuntaa (Matt.6:25, 33). Arameassa Lachma on sekä "leipä" että "ymmärrys". Vulgatassa Luukkaan evankeliumissa on "panem cottidianam", "jokapäiväinen leipä", mutta molemmat ovat käännöksiä samasta kreikkalaisesta termistä.
Sana "jokapäiväinen" (kr. epiousios), jota Jeesus tässä käyttää, on epätavallinen; sitä ei itseasiassa löydy mistään muualta Raamatussa tai vanhassa kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Origenes varhain 200-luvulla päätteli, että sanan olivat luoneet evankelistat. Sana "ousia" on itseasiassa platonilaisen filosofian termi, joka merkitsee "olemusta". Kirjaimellisesti epi-ousios="yli-olemuksellinen", "aineen t. substanssin yläpuolella". Jeesus osoitti ettemme voi palvella kahta herraa; Jumalaa ja Mammonaa. Mammona nähdään yleensä tämän maailman - materialismin - herrana, mutta siihen liittyy enemmän. Mammona edustaa dualismia, uskoa kahteen voimaan, nk. hyvään ja pahaan, vastakohtana yhdelle ainoalle jumalalliselle voimalle. Sen takia Paavali sanoo, "Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään" (1 Kor.10:21).

Pyydämme uutta, kaikin puolin oikealla tavalla käytännön elämään asettunutta ihmistä, jolla on kaikki arkielämässä tarvittavat ominaisuudet ja avut.
"Anna siunauksesi olla maalliselle toiminnalleni, jotta minulla karkea-aineisista tarpeistani huolehtiessani aina on aikaa voidakseni elää Sinun tahtosi mukaisesti. Anna meille tänä päivänä jokapäiväiset velvollisuutemme. Anna meille tänä päivänä voima ja mahdollisuus rehellisesti ansaita jokapäiväinen leipämme ja kaikki muu joka on hyödyllistä ruumiille, mielelle ja sielulle. Me luotamme Sinun tänään antavan meille kaiken tarvitsemamme. Kiitos tänä päivänä jokapäiväisistä ja ikuisista eväistämme, henkisesti, mentaalisesti, fyysisesti ja materiaalisesti, sillä Sinä ylläpidät meitä täydellisesti aina."
Ottaakseni vastaan jokapäiväisen leivän Jumalalta, tarvitsen uuden suhteen maalliseen. Tunnustan, että kaikki maallinen muodostuu henkisestä voimasta ja ideasta. Leipä on "maan ja ihmistyön hedelmä", mutta maa ei kanna hedelmää, jollei se saa aurinkoa ja sadetta ylhäältä.Vaikka saatamme nauttia yltäkylläisyydestä, tämä muistuttaa meitä kiittämään Jumalaa elättäjänämme ja aina luottamaan Häneen, tietäen kuinka nopeasti elämä voi muuttua. Kaikenlainen puute voidaan aina jäljittää tosiasiaan, että olemme etsineet tyydytystämme jostain toissijaisesta lähteestä Jumalan itsensä, elämän antajan, sijasta. Mahdollisten kanavien lukumäärä on rajaton, mutta Lähde on Yksi. Joka päivä, joka hetki elämässämme Jumala antaa meille jokapäiväisen leipämme, mutta emme ole tietoisia siitä. Jumala joka tuntee meidän sydämemme paremmin kuin me itse, antaa meille mitä tarvitsemme selvitäksemme tästä päivästä. Emme ymmärrä mitä meille tapahtuu, tai miksi elämme läpi nykyisen tilanteemme. Sen tähden emme osaa arvostaa sitä ja sulattaa sitä täysin. Elämämme jokaisena hetkenä jumalallisen rakkauden virta läpäisee meidät ja tuo meille henkisen leivän, jonka hyödyllinen vaikutus meidän täytyy sisäistää päivittäin. Emme voi siirtyä eteenpäin Jumalan suunnitelmassa, jos vaadimme että asiat pysyvät samanlaisina. Et voi tehdä mitään hyvää mikä ei ole Jumalan siunaamaa. Ilman Jumalaa mikään ei menesty vaikka kuinka kovasti yrittäisit yhä uudelleen.
"Suo meille avoin mieli ja kyky vastaanottaa yltäkylläistä, intuitiivista opastusta, ja sen hyväksymistä, että Jumalan kanssa kaikki on mahdollista. Anna meille mitä me tarvitsemme kasvaaksemme. Tule joka päivä kehittämään velttoa luontoani. Älä anna minun kääntyä sen puoleen joka on helppoa ja aineellista ja tuttua. Anna minun turvautua mysteeriin, anna minun turvautua näkymättömään. En enää ole riippuvainen aineellisesta omaisuudesta vahvuuteni lähteenä, vaan katson Sinun puoleesi kaikessa. Kiitos Sinulle, Isä, yltäkylläisestä elämästä kaikille, kaikkialla."

Hengellinen leipä on paljon tärkeämpi kuin aineellinen. Se tarkoittaa kaikkia asioita joita vaaditaan terveeseen, vapaaseen, harmooniseen elämään. Ensin sinun täytyy haluta sitä. Me vastaanotamme rukouksen avulla. Se on portti, jonka kautta kaikki maiset ongelmat ratkeavat, eikä toisin päin. Kuka tahansa joka isoaa hengellistä leipää, on jo saavuttanut tietyn tason polulla (ks. Joh.6:53). Se on hyvin todennäköisesti myös esimakua messiaanisesta ateriasta.

Tyydytä sydänten nälkä. Siellä missä myötätunto työskentelee, kaikenlainen leipä, kaikki mikä ravitsee ihmisen olemusta, annetaan oikeudenmukaisesti, niin että jokaisella ihmisellä maailmassa voi olla puhdasta ilmaa, puhdasta vettä, tarpeeksi ruokaa, terveydenhoito, pääsy opiskelemaan, ja niin ollen terveellisen elämän perusta.
"Suo meidän antaa jokapäiväisestä leivästämme niille, joilla ei ole yhtään. Salli meidän vastaanottaa, kuten annamme tuon oikeuden toisille. Olkaamme aina kiitollisia ruoasta jota syömme ja ystävistä joita meillä on. Sinä uudistat ja ruokit meidät päivittäin rakkautesi läsnäololla, toistemme rakkaus ja saamamme ruoka ovat lahja, jonka kiitollisesti hyväksymme! Kiitos, että palautat meidät yltäkylläisyyteen, opettaen meille kiitollisuutta ja kuinka antaa kuten Sinä annat ja tekemään rakkauden läsnäolevaksi kuten Sinä olet Rakkautden läsnäolo, sekä hurskaille että jumalattomille. Auta minua arvostamaan Sinua enemmän, tulemaan kiitollisemmaksi, tyytyväisemmäksi, ja ylistämään Sinua, sillä Sinä olet antelias, huomaavainen Jumala, täynnä myötätuntoa ja armoa. Niin, meidän leipämme - perheeni, yhteisöni, maani, maailmani...ja koska niin ei tapahdu, anna meille voimaa kysyä MIKSI, työskennellä muutoksen puolesta, antaa aina enemmän, todistaa aina elämäntavallamme, muistaa joka aterialla niitä jotka ovat ilman. Jokapäiväisenä leipänä minut annetaan." Voimme alkaa nähdä evankeliumien ihmekertomukset vertauksina spontaaniudesta; ne opettavat meille että Kristuksessa eläminen merkitsee vastaamista toisten tarpeisiin välittömästi. Meidän täytyy antaa koska meille on annettu.
Auta minua löytämään elämänymmärrys, joka pohjautuu totuuteen, järkeen ja inhimillisyyteen. Kukaan ei voi sulattaa ruokaa toisen puolesta, fyysisesti tai henkisesti, ja meidän kaikkien täytyy kehittää oma ymmärryksemme jumalallisesta - totuudesta, miksi sitä kutsummekin - tuomitsematta toisten käsityksiä tai koettamatta muuttaa niitä väkisin, siksi että tunnemme olevamme oikeassa. Jumalan läsnäolon toteutuminen on asia jota kellään ei voi olla tai kukaan ei voi tehdä meidän puolestamme. Meidän täytyy aloittaa ajattelemalla Jumalaa, mutta tämän pitäisi johtaa oivallukseen, joka on kokemus, "luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hepr.11:1). Itsemme ravitaksemme meidän tulee miettiä ja mietiskellä syvällisesti, vaikkapa vain muutaman minuutin ajan, sitä mitä me todella olemme ja mitä varten me olemme olemassa täällä, kunnes saamme intuitionomaisen käsityksen siitä todellisuudesta. Yleinen virhe on olettaa, että Jumalan muodollinen tunnustaminen tai puhuminen Jumalallisista asioista riittää, mutta se on kuin olettaa, että ruokatarjottimen katsominen tai eri elintarvikkeiden kemiallisesta koostumuksesta keskusteleminen on sama asia kuin todella syödä ateria. Oivallus tulee kuin varas yöllä, spontaanisti säännöllisen päivittäisen rukouksen tuloksena, sitä ei voi saavuttaa tilauksesta. Me olemme malja, ja malja sisältää kaiken voiman joka täyttää sen...täyttää sydämemme ylitsevuotaen.
Tämä lause on tekemisissä antamisen ja saamisen kysymysten ja opetusten, ja toisten kanssa harmonisesti työskentelemisen kanssa. En voi sanoa "Anna meille..." jos olen laiska ja odotan, että kaikki ojennetaan valmiina tai pysyn välinpitämättömänä veljieni ja sisarteni tarpeille.
Pyyntö vastaa Eukaristiaa eli ehtoollisen sakramenttia. Niiden rukous, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano; heille on luvattu että heidät ravitaan. "Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen." (Ps.23:5)
Katso myös:2 Moos.16:14-20; 1 Kun.17:1-6, 19:1-8; Snl.10:3, 30:8; Ps.37:25, 118:24, 145:15-16; Matt.6:28-29, 34, 19:21; Mark.6:37, 10:21; Luuk.11:9-13, 12:16-21, 27, 31, 33, 14:33, 18:22; Joh.6:27, 32-58; 1 Kor.11:27-30; Fil.4:6-7; 1 Tim.6:7-10.

 
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme meidän velallisillemme
"Anna anteeksi ja auta poistamaan kaikki se, millä erotamme itsemme Sinun yhteydestäsi: välinpitämättömyys, viitsimättömyys, turhat ja kielteiset ajatukset, toisten ihmisten ja oman henkisen arvon vähättely, ylpeys ja ennakkoluulo, jokainen epäonnistuminen rakastaa, antaa anteeksi, ajatella ensin muiden tarpeita, jokainen huolimaton sana tai teko, jokainen vallan väärinkäyttö, jokainen epäonnistuminen antaa odottamatta takaisinmaksua, jokainen takertuminen kaikkiin pitämiimme epäjumaliin, kaikki se, jolla rikomme Sinua ja Pyhää Henkeä vastaan. Anna meille anteeksi vaikenemisemme epäoikeudenmukaisuuden edessä, haudatessamme unelmamme, kun emme jaa leipää ja viiniä keskenämme nyt. Vahvista meitä siihen mitä on edessä. Paranna meidät menneisyyden loukkauksista. Paranna murtuneet henkemme, kuten me parannamme ja annamme anteeksi synnin harhan, jonka näemme heikoissa kuolevaisissa, veljisämme, että niin heräisimme ikuiseen totuuteen, että Sinä et milloinkaan ole nähnyt syntiä meissä. Kiitos arvostelukyvystäsi joka näkee meidät pyhinä ja viattomina. Olkaamme avoimia Sinun kaikkirakastavalle Armollesi, joka puhdistaa sydämemme kaikesta epätasapainosta ja epäpuhtaudesta heijastamaan rakkautta Sinua kohtaan, niin kuin myös me avaamme itsemme kanaviksi Sinun kaikkirakastavalle Armollesi muita kohtaan, niin että voisimme todella rakastaa vihamiehiämme Sinun rakkautesi tähden ja rukoilla hartaasti Sinua heidän puolestaan, sanoen heille 'Sinä olet Pyhä, sinä joka olet Jumalan pyhässä Mielessä jossa ei ole ajatuksia synnistä, sinä olet vapaa.' Auta meitä ymmärtämään että viha ja anteeksiantamaton asenne ainoastaan satuttaa meitä vielä enemmän, ja anteeksiantaminen toisille on todellisuudessa omaksi hyvinvoinniksemme. Auta meitä olemaan katkeroitumatta iän myötä, antamaan anteeksi epätäydellisille vanhemmillemme.
Irrota erehdysten köydet, jotka sitovat meitä, niin kuin me vapautamme säikeet, joilla takerrumme toisten syyllisyyteen. Rohkaise meitä auttamaan toisia toteuttamaan sen mihin myös me pyrimme, että kohtaamme toisemme tasavertaisina. Niin kuin mekin...koska se on oikein ja Sinä pyydät sitä meiltä. Koska se on ainoa tapa jolla muutamme maailmaa. Koska Sinä annat anteeksi minulle, koska Sinä et muista lankeamistani. Tyhjennä meidät turhautuneista toiveista ja haluista, Valovoimallasi vapauta meidät tietämättömyydestä ja kuolettavasta epäilystä, Sinun Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen voimalla. Kiitämme Sinua kärsivällisyydestäsi kanssamme kun harhaudumme Sinusta. Katuessani todella synkempien päivien syntejä ja virheitä, minä olen nyt tullut Kotiin Sinun luoksesi, ja kiitollisena hyväksyn Sinun ihmeellisen rakkautesi, jossa kaikki asiat välittömästi annetaan anteeksi ja unohdetaan. Sen tähden minä olen tänä päivänä uudestisyntynyt, puhdistettu sielultani, mieleltäni ja ruumiiltani. Minä nousen Kristuksessa ja minut on tehty ehyeksi ja vapaaksi. Ollen nyt yhtä Sinun kanssasi, minä voin rakastaa ja tervehtiä Kristusta kaikissa, kaikkialla. Käytä minua, Isä, Valon ja rakkauden kanavana koko ihmiskunnalle - varauksettomasti."
Oudompaa tai vaikeampaa sanamuotoa on pidettävä alkuperäisempänä, helpompi on todennäköisemmin vaikeamman tulkinta; näin ollen Matteuksen muotoa "velka" on pidettävä vanhempana (Luukas vuorostaan puhuu sekä synnistä että velallisesta): Syntejä Herra nimittää veloiksi, kuten Hän evankeliumissaan sanoo: Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: "Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit" (Matt.18:32). Arameaa puhuva Jeesus pystyi käyttämään sanaa khoba, joka merkitsee sekä "velkoja" että "syntejä". Kreikassa niistä käytetään kahta eri sanaa. Velka synnin nimityksenä on aivan toisella tavalla sisällyksekäs kuin synti tavanomaisesti, yksityisenä, erillisenä tekona käsitettynä. Velka ilmaisee jopa Jumalan ja ihmisen välillä perustavamman synnin aiheuttaman katkeaman kuin synti-sana konsanaan. Velka ei ole ohimenevä sattumus, se merkitsee suhteissa tapahtunutta muutosta. Synti merkitsee "ampua ohi maalin" ja se on OK, etenkin jos opimme nk. erehdyksestä.
Tämä on keskeinen askel Herran rukouksessa. Synti (paha, ihmisen lankeemus) on taju Jumalasta erossaolosta, tunto eristäytyneestä, itsekkäästä, persoonallisesta olemassaolosta, ja on inhimillisen kokemuksen päätragedia. Se on tietenkin juurtunut itsekkyyteen. Anteeksi pyytäminen ilmaisee, että olemme heränneet henkisen köyhyytemme tosiasiaan, ja haluamme vapautua korjaamasta rajoituksemme satoa. Tässä on oppi syystä ja seurauksesta: Gal.6:7, "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää", vanha tasapainon ja harmonian laki. Hän, joka opetti meitä rukoilemaan velkojemme ja syntiemme tähden, lupasi, että sitä seuraa armo ja anteeksianto Isältä. Herra tosin liitti tähän pyyntöön vielä lisäksi lain, jolla Hän sitoi meidät tiettyyn ehtoon ja velvoitteeseen, niin että pyydämme antamaan meille meidän velkamme anteeksi sen mukaan kuin itse annamme meidän velallisillemme. Jeesus ei kehottanut meitä muuttamaan seurausta vaan syyn. Tämä opetus ei ollut kuulijoille tuttu Heprealaiseen Raamattuun päätyneistä kirjoista, mutta apokryfisestä Sirakin kirjasta kyllä:
"Anna anteeksi lähimmäisellesi, kun hän tekee väärin, niin saat itsekin syntisi anteeksi, kun rukoilet. Voiko sellainen ihminen, joka hautoo vihaa, odottaa Herralta tervehtymistä? Voiko ihminen, joka on armoton kaltaiselleen, rukoilla, että saisi syntinsä anteeksi?" (Kreikkalainen Sirakin kirja 28:2-4)
Ei anteeksiantamus ole yhteen- ja vähennyslaskua, ei se ole uskonnollista matematiikkaa. Se on hengen sisäinen laki: vain siinä määrin kuin sydämeni antaa anteeksi lähimmäiselle, joka rikkoi, sydämeni on kasvanut ottamaan vastaan Jumalan anteeksiantamusta. Mehän kohtaamme Jumalan lähimmäisessämme. Kun olemme kanssakäymisessä muiden kanssa, konfliktit ovat joskus väistämättömiä.
Anteeksiantamaton asenne todellakin palaa meille, mutta ei jonkin rankaisevan Jumalan kädessä. Muista että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen; sen tähden Jumalan täytyy olla anteeksiantava olento jos hän odottaa meidän olevan anteeksiantavia. Aivan kuten karma on kolikon toinen puoli, niin myötätunto ja armo on saman universaalin lain toinen puoli. Liian paljon ja liian vähän. Synnistä armoon. Et voi saada antamatta. Jumala antaa sinulle paljon enemmän kuin voit antaa vastineeksi. Mielemme täytyy olla vapaa ja avoin jumalalliselle ideoiden ja opastuksen impulssille. Tässä lauseessa vapautamme itsemme väärästä uskosta karmaan.

Tehdessämme vääryyttä teemme velan elämälle; se on vastedes maksettava kärsimyksellä - se on karman laki. Muiden tehdessä vääryyttä meille, vetoamme elämän oikeuteen, jos olemme sisässämme loukkaantuneita tai pahoillamme tai välinpitämättömiä; tekonsa kautta heistä tulee orjiamme. Kun kaikesta sydämestämme annamme anteeksi, ei kenenkään tarvitse meidän takiamme olla velkaa elämälle (ks. Joh. 20:23). Kuinka voisimme vaatia toisia maksamaan velkansa elämälle meidän takiamme, kun emme mekään maksa Jumalalle, mitä olemme Hänelle velkaa - ohimenneet mahdollisuudet tehdä hyvää ja palvella Jumalaa palvelemalla kanssaihmisiämme. Olemme velkaa rakkautta Jumalalle ja toinen toisillemme.
Jumalaa vastaan rikomme siinä, että jäämme hyvässä velkaa Hänelle; kun ihminen tuntee miten mitätöntä on itsekäs, persoonallinen elämä, ja hän tahtoisi elää täydellistä Kristus-elämää, hän ikään kuin kirjoittaa vekselin Jumalalle, olemuksensa syvyydestä ja välttämättömyydestä. Toisia hänen pitää kohdella kuten Kristus, tunnustaen siten Kristuksen "ihmisten edessä", jolloin "Poika tunnustaa hänet Isän edessä". Ulkonainen Jumala ei muuta maailmanlakeja ja vapauta meitä tekojemme seurauksista; vain sisäinen Jumala, Jumala ihmisessä, voi sen tehdä.
Me annamme anteeksi - annammeko? Se olemme me, jotka emme anna anteeksi toisille ja sentähden itsellemme. Elämme vihan, kaunan ja katkeruuden raskaan taakan alla. Velat ovat omia fyysisten, psykologisten, sosiaalisten ja henkisten lakien loukkaamisiamme. Teemme tätä ajatuksillamme, tunteillamme ja teoillamme. On elintärkeää, että näemme yhteyden ajatustemme ja tekojemme välillä. Kun pidätämme vihaa, pettymystä, vihollisuutta, tai mitä tahansa muuta negatiivista tunnetta sisällämme, me vedämme puoleemme lisää samanlaista. Kun nousemme esim. pikkumaisten väittelyiden ja huolien yläpuolelle, me usein katselemme alas muihin ylemmyyden tunteella. Jeesus kehottaa meitä pesemään toisten jalat jos haluamme sijan hänen luonaan (Joh.13:6-8). Pitääkseen meidät jalat maassa, Jeesus myös opettaa, että uudestisyntymisemme Kristuksessa on velkaa sekä hengelle että vedelle.

Rakkaus kuvastuu rakkautena. Kultainen sääntö: "Tee muille mitä tahtoisit itsellesi tehtävän". Niin kuin näet toisen, näet itsesi. Joka tuomitsee, tuomitsee itsensä, sillä "millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" Mestari julisti. Joka tuomitsee, on tuomittu rajoitukseen ja vähäisyyteen. Olet sidottu kosmisella siteellä siihen mitä vihaat. Missä käännämme vihan rakkaudeksi, tulemme vapaiksi. Missä annamme anteeksi niille, jotka loukkaavat meitä, voitamme itse pahan. Kosto pelkästään lisää sitä; kehitän vapaaehtoisesti pahan, joka tappaa minut henkisesti.
Myötätunnon kautta voimme toivoa oppivamme anteeksiannon vaikean taidon toisia ihmisiä kohtaan, ja sen kautta vastaanottamaan luovan anteeksiannon, joka jatkuvasti virtaa meille taivaasta maisen kohtalomme kulussa. Se ei tarkoita jumalallisen anteeksiannon alas pyytämistä, vaan sen itselleen omaksumista; tästä puhui jo Lutherkin. Jumala antaa aina anteeksi meille, mutta Hän tekee sen muuntamalla erehdyksemme opetuksiksi ja kokemuksiksi jotka auttavat meitä kypsymään, kehittämään ja muuttamaan epätäydellisyyksiämme. Tarpeetonta sanoa, että enimmän aikaa emme ole tietoisia tästä. Kun kieltäydymme toteuttamasta anteeksiantamisen suurta sakramenttia, asetamme mielemme esteen tätä Kristuksen työtä vastaan; vaadimme takaisin maksua meidän tavallamme, meidän ajallamme, sen sijaan että hyväksyisimme kohtaloiden parantamisen Hänen kauttaan.
Kuinka voit rukoilla Herran rukouksen viha sydämessäsi, anteeksiantamattomalla sielulla, arvostelevalla mielellä, ilman armeliaisuutta? Jos et ole antanut anteeksi, älä lausu Herran rukousta, sillä et voi valehdella Jumalalle. Jeesus opetti meille, että meidän tulee jättää jopa alttaripalvelus sopiaksemme veljemme kanssa. Meillä ei ole velvollisuutta pitää kenestäkään; mutta meillä on sitova velvoite rakastaa kaikkia, rakkauden, lähimmäisenrakkauden merkitessä elävää tajua persoonattomasta hyvästä tahdosta. Tällä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä tunteiden kanssa, vaikka sitä aina seuraa, ennemmin tai myöhemmin, ihmeellinen rauhan ja onnen tunne. Meidän täytyy muistaa, että yksilön henkinen matka on pitkä ja vaikea, eikä yksikään matka ole samanlainen. Kun menetämme kärsivällisyytemme ja olemme nopeita tuomitsemaan muita, meidän pitäisi muistaa kuinka "paatuneita sydämeltään" apostolit olivat. Kristuksen viisaus on siemen, joka kasvaa erilailla jokaisessa ihmisessä. Maailmankaikkeus ymmärtää, että kokemuksemme tekevät meidät kykeneviksi kasvamaan viisaudessa, kun vapaasti valitsemme olla tuomitsematta sen paremmin omia kuin toistenkaan tekoja. Antaa anteeksi on jonkin hyvän antamista vastineeksi annetusta pahasta.

Meillä ei ole mitään pyydettävää tai odotettavaa, sillä kaiken mitä meillä on, olemme saaneet ilmaiseksi ja olemme kaikesta velkaa Elämälle, Jumalalle. Jumalalle emme voi mitään antaa, kaiken olemme saaneet armosta, mutta me voimme maksaa veljillemme ja siten osoittaa kiitollisuuttamme. Jos pidämme mielessämme toistemme viat, niin jäämme samaan kohtaan emmekä pääse edemmäksi ja samalla pidätämme heitä tiellä; tämä on paremminkin syntien vaihtamista kuin niiden anteeksiantoa. Koska olemme kaikki yhtä suuren Kokonaisuuden kanssa, josta olemme henkisesti osa, siitä seuraa, että olemme yhtä kaikkien ihmisten kanssa. Emme voi vaatia omaa vapautustamme ennen kuin olemme vapauttaneet veljemme. Jokainen vanki elää vankilassa kuten vanginvartijakin. Anteeksianto vapauttaa molemmat. Koska rakkauden laki toimii samalla tavalla yhden ja kaikkien puolesta, autat pelastamaan hänenkin sielunsa, tekemällä hänelle niin paljon helpommaksi tulla miksi hänen kuuluu tulla. Anteeksianto on sen muistamista, että kaikki on yhtä Rakkaudessa. Todellinen anteeksianto sisältää paljon enemmän kuin yksinkertaiset sanat "annan anteeksi". Se sisältää mentaalisen ymmärtämisen, emotionaalisen irtipäästämisen ja käyttäytymisen muuttamisen.
Anteeksiantaminen on pyrkimystä ymmärtää itseämme ja toisiamme. Jos todella ymmärrämme itseämme ja toisiamme, saatamme kyetä paremmin parantamaan tuskan sisällämme. Me yritämme ymmärtää itseämme ja toisia ihmisiä, ei palveluksena heille, vaan niin että voimme päästää irti menneisyydestä ja päästä eteenpäin elämässämme. Se on suuri vapautuminen, uusi alku. Tuntuu kuin päästäisimme väärintekijän vastuustaan, mutta itseasiassa me päästämme itsemme vastuusta, vapauttaen itsemme vihasta, turhautumisesta, pettymyksestä ja ylimielisyydestä, jotka usein seuraavat tuomioitamme.
Meidän täytyy oppia nousemaan seisomaan ja sanomaan, "Sinä olet rikkonut minua vastaan, mutta minä rakastan sinua veljenä/sisarena. Olemme molemmat Hengen lapsia. Molemmat täydellisiä Hengessä. Minä siunaan sinua". Salli itsesi tuntea se, tietäen, että jollain tasolla tuo henkilö kuulee ja ymmärtää sinua. Päästä sitten irti tilanteesta. Usko että Henki tuo parannuksen tuolle henkilölle. Voittaaksesi synnin, lausu anteeksiannon rukous. Aloita lukemalla luku Raamatusta tms. tai lausu rukous. Sitten sano hiljaisesti: "Minä annan vapaasti täysin anteeksi _:lle. Päästän irti ja annan hänen mennä. Heitän taakan syrjään. Hän on nyt vapaa ja niin olen minäkin. Kristuksen totuus tekee meidät molemmat vapaiksi. Minä kiitän Jumalaa." Jeesus kehotti rukoilemaan "vihamiestemme" puolesta. Kukaan ei ole vihamiehemme; vihamielisyyden kokemuksen aiheuttavat vihamieliset ajatuksemme. Niin pian kuin ajattelemme että lähimmäisellämme on jotain meitä vastaan, itseasiassa meillä on jotain häntä vastaan.

Annettuasi anteeksi muille, sinun täytyy olla valmis antamaan anteeksi myös itsellesi, tai myös: me annamme anteeksi toisille ainoastaan antamalla anteeksi itsellemme. Vasta kun teemme niin, tulemme tietoisiksi, että Jumala on jo antanut anteeksi meille. Ymmärrämme yleensä väärin mitä meille annetaan. Me oletamme, että jos vaadimme anteeksiantoa, kaikki väärintekemisemme yksinkertaisesti pyyhitään pois, ilman pyrkimystä meidän osaltamme. Luulemme, ettei meillä ole henkilökohtaista vastuuta teoistamme. Jos rukoilemme tarpeeksi kovasti, luomamme ongelmat menevät pois maksamatta meille mitään. Nämä rukouksen rivit eivät vapauta meitä rikkomuksistamme ja velvollisuudestamme korjata ne. Pyydämme päästämään meidät menneiden tekojen tottumuksesta ja syyllisyydestä, niin että voimme valita oikein kaikissa uusissa tilanteissa, eikä meille kävisi kuten Lootin vaimolle, joka jähmettyi suolapatsaaksi kääntyessään katsomaan taakseen. Yhtälailla meidän ei pitäisi huolehtia muiden mielipiteistä ja tuomioista meitä kohtaan. Jeesus sanoi, "joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven" tietäen, että joku joka on synnitön, ei tunnista syntiä mielessään, eikä näkisi syytä tuomita rakasta Jumalan lasta.

Lupaus, ilmaus todellisesta tahtomisesta, jonka täyttämiseen sielu toivoo saavansa voimaa rukouksesta, syventymisen ja itsestään selville pääsemisen avulla; vuorovaikutuksen lain mukaan voimaa myös suodaan, jos asenne on oikea. Tämä pyyntö on suurenmoinen itsetutkiskelun välikappale, saattaen meidät todelliseen nöyryyteen. (Ks. Mark.11:25. Jokapäiväistä leipää seuraava JA-sana osoittaa, että lauseiden välillä on läheinen yhteys). Meidän täytyy muuntaa paheemme hyveiksi. Siinä on tekemistä.
Pyyntö vastaa ripin sakramenttia. Toisia armahtavien rukous, joille on luvattu että heidät armahdetaan. "Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotavainen." (Ps.23:5)
Katso myös: 1 Moos.4:3-7; Jer.5:25; Jes.53:4-6, 59:2; Ps.32:1-7; Matt.5:23-24, 6:14-15, 7:2, 12:37, 18:23-35; Mark.4:24, 11:25; Luuk.6:38, 11:4; Room.2:1-3; 2 Kor.5:10; Ef.4:32, Kol.3:13; 1 Joh.1:8-9, 3:15; Ilm.20:13.

 
Äläkä saata meitä kiusaukseen
"Anna meille viisautta nähdä polkusi, älä salli meidän joutua väärille teille, varjele meidät harhaanjohtavan materian kangastuksilta, etenkin kiusaukselta ajatella että voimme tulla toimeen ilman Sinua, tai ettemme ole Sinun arvoisiasi, väheksyä itseämme ja väheyksyä jotakuta muuta. Herätä ymmärryksemme niin ettei meitä johdettaisi unohduksen varjoon. Isä, älä jätä meitä kiusausten kuoppaan, johon putosimme Sinun järjen lahjasi väärinkäytön takia, kun lankeamme pois harmoniasta Sinun Rakkautesi kanssa, että Sinä olet siellä kanssamme - ollen Rakkauden avaruus, että Sinun rakkautesi on aina läsnä riippumatta siitä kuinka kauas lankeamme. Älä anna pinnallisten asioiden viedä meitä harhaan, vaan pidä meidät, jos tarpeen, vaikka väkivalloin erossa siitä; vapauta meidät siitä mikä pidättää meitä etenemästä. Auta meitä olemaan unohtamatta Lähdettämme, kuitenkin vapauta meidät olemasta muualla kuin nykyhetkessä. Auta minua tulevaisuuteen, pelasta minut itseltäni, auta minua valinnan hetkellä valitsemaan oikein ja viisaasti. Vahvista minun tahtoani ja omaa henkeäsi minussa, tue meitä heikkoudessamme niin että intohimomme eivät tempaa meitä mukaansa; vahvista rakkauttamme Sinuun niin että kääntyminen pois luotasi ei houkuta meitä, tee itsesi houkuttelevammaksi kuin kiusaus. Varjele minut pelkuruudelta, joka saattaisi saada minut hylkäämään Sinut. Itsessäni en ole mitään, enkä voi toteuttaa mitään ilman Sinun ylläpitävää henkeäsi. Sen tähden jätän itseni täydellisesti ja ehdoitta Sinun hoivaasi. Ahdingon aikana keskittäkäämme elämämme Sinuun. Auta meitä hallitsemaan kiusauksemme ja addiktiomme ja luottamaan, että täydellinen kaipaus tuo täydellisen täyttymyksen. Sinä et salli kiusaajan tehdä työtään meissä yli voimiemme. Seiso kanssamme koettelemuksessa ja kiusauksessa. Etenkin kiusauksessa verrata itseämme muihin. Erityisesti pidä sydämemme ja mielemme avoimina näkemään hyvää muissa, näkemään Kristuksen heissä. Anna meille voimaa tehdä minkä tunnemme oikeaksi ja kääntymään pois mistä tahansa, mikä loukkaa meitä tai muita. Sinä opastat meitä, sillä Sinä olet Valo meissä. Jumalallisella valollasi aja pois kaikki pimeys edestämme ja uudista totuuden havaintokykymme, saata meidät vapauteen nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, niin että Sinun Valollasi voimme katsoa Sinua ja rakastaa Sinua kaikissa olennoissa, että Valosi avulla erotat meidät pimeydestä. Haluamme Sinun ohjaavan elämäämme. Anna meille rohkeutta seurata Sinun kutsuasi tässä hetkessä. Johdata meidät Sinun luoksesi. Johda meidät seuraamaan Kristus Jeesusta ja harjoittamaan keskitietä, tasapainottaen aineelliset ja henkiset toimemme."
Kiusaus, kätketty tai ilmeinen, äkillinen tai ennakoimaton. Kiusaus uskoa pahinta, unohtamaan kuka olen, olemaan laiska. Me olemme ne jotka harhaantuvat kiusaukseen, egomme, lunastamattoman alemman itsemme siihen johtamina, ja Jumala on se, joka johtaa meidät pois siitä. Ego on tehty ristiinnaulitsemaan Kristus, se on anti-Kristus. Älä anna minun langeta, kiusauksen minua kohdatessa. En voi sanoa "äläkä saata meitä kiusaukseen", jos tarkoituksellisesti asetan itseni sellaiseen asemaan, että tulen kiusatuksi.

Kiusaus uskoa pahaan, ulkopuolella itseämme, ensinnäkin ulkoisessa kärsimyksessä, joka onkin salapukuinen siunaus, seuraus jostain edelläkäyvästä syystä: kantakaamme ristimme nurkumatta, jopa ilomielin, uskoen Jumalaan eikä perkeleeseen. Dualismista ykseyteen.
Itserakkauden, itsekylläisyyden, itsetyytyväisyyden ja henkisen ylpeyden kiusaus; halu filosofoida, spekuloida maailmasta, ratkaista suuria probleemoja oman järkensä avulla nauttien siitä; ihminen ei avaa omaa sieluaan ottamaan vastaan jumalaista valoa. Järki, äly, voi tulla hirmuiseksi kiusaajaksi, jos sen asettaa korkeimmaksi, valtaistuimelle, ja tekee siitä saatanan eli Luciferin. Äly on jumalallinen ominaisuus ainoastaan kun se todella palvelee Jumalaa, eikä itseään ja omia tarkoitusperiään, paholaista ihmisen sisällä: silloin Lucifer on valontuoja. "Ja kiusaaja on ainoastaan harhaa, josta Sinä, Isä, Todellisen olemuksemme tosi valo, johdat meidät tiedon valon avulla mystisen rakkautesi pimeyden läpi." Monet hienot sielut, jotka ovat voittoisasti kohonneet yli kaikkien muiden koetusten, ovat luisuneet ylemmyyden ja itse-vanhurskauden tilaan, joka on pudonnut kuin teräsverho heidän ja Jumalan väliin. Suuri tieto tuo suuren vastuun.

Tunto Jumalan johdatuksesta. "Kiusaus" on henkisen tarkoituksemme koettelemista toiveidemme ja tunteidemme paineen alla, väistämättömät karmiset seuraukset ajatuksistamme, tunteistamme ja teoistamme. "Äläkä saata..." olisi mahdollista kääntää myös: "Älä pane meitä koetukselle/älä koettele meitä". Sairaus, kuolema, taloudellinen kriisi, mikä tahansa vastoinkäyminen on "koetus". Kreikan sana peirasmos liittyy sanoihimme "kokeilu" ja "kokemus"; se merkitsee koettelemista. Samaa sanaa käyttää Kristus traagisena hetkenä Getsemanessa, pyytäessään opetuslapsiaan valvomaan. Se on heidän uskonsa koetus. Monilla meitä ahdistavilla toiveilla, joita yleisemmin kuvataan kiusauksina, on voimansa johtuen uskon heikkoudesta. Meitä kiusaa aina jokin, joka näyttää meistä hyvältä. Pyydämme tekemään meidät tietoiseksi ja kiitolliseksi kiusauksista. Pyydämme tietoisuutta, voimaa ja ymmärrystä voittaaksemme kiusauksemme ja oppiaksemme karmalliset läksymme. Tällä tavoin me kehitymme. Kiusaukset ovat välttämättömiä henkiselle kasvullemme. Meidän tarvitsee ymmärtää ne kokeena, joka on lähetetty hyödyksemme. Arameassa lause on "älä anna meidän viipyä kiusauksessa", ja sana kiusaukselle merkitsee "kypsymättömyyttä". Me saatamme itsemme kiusaukseen olemalla yli-innokkaita henkisessä kasvussa; kutsumalla kiusauksia joihin emme ole valmiit, teemme pahaa.
Jumala tuli alas maahan Kristuksena, ihmisenä, johdattaakseen lapsensa kiusauksesta pyhyyden turvallisuuteen ja suojelukseen. Mark.4:1, Jeesus oli "Pyhää Henkeä täynnä" ennen kuin Henki johti hänet kohtaamaan paholaisen - kohtaamiseen, jonka Henki järjestää myös meidän puolestamme koska meidän täytyy seurata Jeesuksen jäljessä (Mark.8:34). Mutta miksi suuri kiusaaja ilmestyy kun olemme täynnä Pyhää Henkeä ja sen kirkkautta? Kristittyjen joukossa yleinen huuto Jumalalle on, että Hän pelastaisi meidät kiusauksesta koska meidän henkemme on heikko...
Pyyntö vastaa konfirmaation sakramenttia. Kärsivällisten rukous, joille on luvattu että he perivät maan. "Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani..." (Ps.23:6)
Katso myös: 1 Moos.22:1-19; 1 Kun.11:1-13; 1 Sam.9:15-17, 13:14, 15:10-26; Dan.1:1-2; Jes.42:24-25; Job 1:12-22, 2:1-9; Matt.4:1-11, 26:33-35, 41; Mark.14:29-31, 38, 66-72; Luuk.4:1-13, 22:31-33, 40, 56-62; Joh.15:5, 6:20, 16:33, 19:11; Ef.6:10-18; 1 Kor.10:13; 2 Tim.2:26; Hepr.2:14; 1 Joh.4:4; Jaak.1:2-4, 12-15.

 
Vaan päästä meidät pahasta
"Että aina näkisimme Sinun tahtosi ja oman tiemme selvänä edessämme, emmekä siitä harhaantuisi joutumalla niihin ansoihin, joita elämä ruumiissa jalkojemme eteen heittää, kun annamme henkemme vajota liian vahvasti ruumiiseen, ja joiden nimet ovat viha, epäsiveys, ajattelemattomuus, väkivalta ja katkeruus ajatuksissa, sanoissa ja töissä. Anna meille voimaa päästä voitolle pimeimmällä hetkellä ja ojenna kätesi meille pimeydessämme. Älä anna meidän olla vangittuja epävarmuuteen, äläkä tarrautua hedelmättömiin pyrkimyksiin, vapauta meidät epätoivosta. Rakkauden vapaudessa eläkäämme Sinun sydämenlyöntinäsi epäröinnin vaarantamatta. Sinä yksin voit vapauttaa minut pahasta, jonka olen luonut. Etenkin pahasta joka sanoo: 'No, kaikkihan sitä tekevät', tai 'En voi sille mitään', tai 'Se on maailman tapa.' Kiitos Isä, että johdat meidät todelliseen ymmärrykseen, että vapautat meidät uskomuksesta...että minkäänlainen menetys millään tavalla voisi olla todellista, ja että me voisimme oleskella epätodellisessa paikassa, erillään Sinusta ja millään muulla voimalla kuin Sinun voimallasi."
Lause kokoaa yhteen kaikki meidän pyyntömme ja rukouksemme. Jäljelle ei jää enää mitään muuta pyydettävää. Näissä sanoissa ei ole toiveajattelua, anomista tai kerjäämistä. Paha, nykyinen, mennyt tai tuleva, sisällä tai ulkopuolella; kaikki negatiiviset ajatukset ja tunteet, jotka energisoivat alempaa itseämme. Olemme kuin sammakko kaivossa, joka ei ole tietoinen suuremmasta maailmasta kotinsa seinien ulkopuolella. Nämä seinät ovat mitä psykologit kutsuvat egoksi, ja kaivo itse on mitä Jeesus kutsui helvetiksi, missä tuli (s.o. halumme) ei sammu (Mark.9:47-49). Se on mitä jotkut ovat kutsuneet meidän "perisynniksemme". Kuitenkin "synti" on väärä sana, sillä synnit liittyvät valintoihin, ja me emme valinneet tulla sijoitetuksi kaivoon - joskin on meidän valintamme, pysymmekö siellä. Pyytää meitä hylkäämään egomme on kova vaatimus, sillä vaikka tiedämme, että egoismi johtaa ylpeyteen, häijyyteen, väkivaltaan, varkauteen, siveettömyyteen ja kaikkeen pahaan auringon alla (Mark.7:21-23), me uskomme myös että egomme määrittelee kuka minä olen...

Aktiivista pahaa meissä on tahtoa jotain pahaa, haluta jotain itsekästä. Passiivista taas heikkous, joka tekee riippuvaiseksi ulkonaisesta ympäristöstä; tuntea itsensä loukatuksi, hyljätyksi, masennetuksi. Itse ei voi itseään vapauttaa; vetoamme suurempaan meissä, Kristukseen, Jumalaan: "Päästä minut pahasta itsessäni, päästä minut väärin ajattelemisesta; anna minun tunnistaa paha mihin hintaan tahansa, kärsimyksenkin hintaan. Suo etten minä teoillani tuottaisi veljilleni kiusauksia" ("Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!" Matt.18:7): tämä pitää sisällään anteeksiannolla ja rakkaudella vastaamisen salaisuuden. Et voi vahingoittaa itseäsi tekemättä vahinkoa muille Jumalan lapsille; et voi loukata toista loukkaamatta itseäsi. (Ks. myös 1 Kor.10:13; Hebr.4:15-16.) Ilman Herraa meistä tulisi juuri se paha, josta pyydämme Häntä päästämään meidät. Salli Jumalan rakkauden ja uskon täyttää sydämesi ja siellä ei ole sijaa pahalle.

Pahan tunnistamisessa on myös vapahdus niille, joilla on hyvä tahto siihen! Paha on hedelmä, joka on joko epäkypsä tai mädäntynyt. Meitä kutsutaan olemaan herkkiä käsillä olevalle hetkelle, suorittamaan oikea teko oikeaan aikaan. Paha on hyvä, kun se asetetaan Jumalan hallittavaksi ja hyvän palvelijaksi. Maailmojen päämäärä asetetaan silmiemme eteen ihanteeksi ja me koemme jumalallisen tahdon, jonka olemme valmiit koko ihmisyydellämme hyväksymään. Joka pyytää päästämään pahasta, muuntaa suhteensa aikansa ihmiskuntaan ja tuntee myös itsensä vastuulliseksi siitä, mitä ihmiskunnassa tapahtuu. Rukoilemme kaikkien ja maailman puolesta. En voi sanoa, "Päästä meidät pahasta", ellen ole valmis taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan veljieni ja sisarteni elämässä.
Ihminen voi hylätä ihmetyksen, myötätunnon ja omantunnon ja antaa itsensä täyttyä tuhoamishalulla; jotain tästä vaanii lähes kaikissa ihmisissä, yleensä hyvin peitettynä, esim. apatiana ja epätoivona. Rakastetulla opetuslapsella viitataan ihmiseen, jonka minässä ei ole paikkaa pettämisen ja kieltämisen tahdolle. Hän on kulkenut kateellisen, väittelevän, arkipäiväisen itseyden kuoleman kautta ja vastaanottanut oman todellisen, sisimmän itseytensä Kristukselta. Rukous pyytää, että tämä vapahtamisen prosessi aivan ihmisen olemuksen keskellä tapahtuisi yhä enemmän.

Kaiken pahan perustana on tunto Jumalasta erossaolosta. Tämä on suuri kiusaus: uskoa, että me olemme voimakkaita, itseriittoisia ja kaiken sekä henkisen että materiaalisen menestyksemme alullepanijoita. Paha voi ottaa myös dualiteetin muodon, uskon vastakohtiin: tämä on uskoa menestykseen ja epäonnistumiseen, varakkuuteen ja köyhyyteen, terveyteen ja sairauteen. Jumalassa on vain olevuus! Tässä meillä on Kristuksen ilmestys maailman Vapahtajana. Kristus on todellakin päästänyt meidät pahasta. Hän todistaa kärsivälle ihmiskunnalle, että pahan täytyy antaa periksi Jumalan voiman edessä. Hänestä itsestään tuli Jumalan vastaus tähän pyyntöön. Pimeydestä valoon.
Pyyntö vastaa kasteen sakramenttia. Hengessään köyhien rukous, joille on luvattu että heidän on taivasten valtakunta. "Minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." (Ps.23:6)
Katso myös: Matt.18:12; Luuk.15:3-7; Joh.8:34, 15:13, 17:15; Room.6:16-17, 8:31-39; 2 Tes.3:3; 2 Tim.4:18; 1 Piet.5:8; 2 Piet.2:9.

 
Sillä Sinun on valtakunta, voima ja ilmestyksen kirkkaus iankaikkisesti! Aamen.
"Ja niin minun sieluni kurottaa ykseyteen ja yhteyteen Sinun kanssasi, ja minä asun Sinun äärettömän rakkautesi valtakunnassa iankaikkisesti. Tunnen läsnäolosi sisimmässäni ja palvon Sinun läsnäoloasi taivaiden korkeuksiin saakka, missä Sinun enkelisi asuvat. Kaikissa asioissa, kaikissa ihmisissä, kaikkialla, on vain yksi universaali Henki ja persoonallinen Vapahtaja. Sinä olet todellakin Isämme, jossa me elämme, liikumme ja olemme. Niin ettemme voi paeta tekojemme palkkaa, vaan saamme niittää mitä kylvämme, jotta elämänvaiheidemme kautta heräisimme oivaltamaan: Sinun tahtosi tapahtukoon, ei meidän mielihalumme! Joten muuta tärkeysjärjestykseni, särje ylimielisyyteni. Sinun valtakunnassasi vallitsee oikeudenmukaisuus, ilo ja luovuus. Anna minun olla Sinun valtakuntasi asukas ja vahvistaa henkeäni sen kauneudella. Anna valtakuntasi levitä sisimpääni ja täyttää se. Auta minua muistamaan, että ei ole suurempaa voimaa kuin Sinun voimasi, ja että Sinun voimasi on minun voimani kun tiedostan että olemme yhtä, sillä Sinun on todellinen sisäinen voimamme ja Todellisen Itseytemme kirkkaus. Sinun ääretön ymmärryksesi ja loppumaton rakkautesi ovat todellinen voima ja kauneus Sinun luomakunnassasi. Koko luomakunta ilmentää Sinun kirkkauttasi. Sitä haluaa minunkin henkeni elämällään ilmentää. Sinun voimasi ja kirkkautesi työskennelköön meissä läpi kaikkien aikain kiertojen, intuitioni ikuisuudessa, ajasta aikaan se uudistaa, sillä Sinä hallitset voiman kirkkaudessa, joka on rakkaus, nyt ja ikuisesti. Sinun on Laki, pyrkimystemme palkkio ja Pyhän Sanan täytäntöönpano alusta asti. Sinun on Kuninkaallisuus, Järjestys ja Voima toiminnassa kautta aionien. Sinä olet johtaja. Sinä voit tehdä mitä vain haluat! Sinä olet loistava kauneudessa!  Sinun on Herruuden vaatimus, vallan oikeus, Ilmestys Valona, loisteena. Hämmästyttävä tuli ja iäti palava valo, Rakkauden tanssi ja Elämän laulu, nyt ja aina. Sillä Totuudessa Sinä olet. Kyllä, kyllä, kyllä. Me vastaanotamme kaikki nämä lahjat kiitollisuudella ja ylistyksellä. Kiitos Sinulle, Isä, kaikesta."

Tämä lopetus, Herran rukouksen huippukohta, sen kruunaava jalokivi, joka viittaa asioiden tulevaan järjestykseen eikä nykyiseen, esiintyy vain joissain myöhemmissä Matteuksen käsikirjoituksissa, neljänneltä vuosisadalta eteenpäin. Se on yleensä merkitty hakasuluin osoittamaan, että se ei ollut osa lakuperäistä tekstiä. Katolinen kirkko ei sisällytä sitä Herran Rukouksen versioonsa, mutta se kuitenkin lisättiin katoliseen liturgiaan Vatikaanin II konsiilin perään 1969 ja lauletaan Messun aikana. Keskiajalla se ei sitä käyttänyt; sen sijaan kataarit käyttivät, ja myös tästä heitä syytettiin. Oli yleinen juutalainen käytäntö päättää rukoukset doksologiaan eli ylistykseen, josta tuli sitten yleinen käytäntö myös kristillisessä rukousperinteessä. On loogista että rukouksen pitäisi päättyä Jumalan kunnioittamiseen ja ylistykseen, jos se nousee sydämestä. Tämä uskon ilmaus on lyhennelmä 1 Aikakirjan kohdasta 29:11-13. Arameasta saatettaisiin täsmällisemmein kääntää: "Sinun kauttasi valtakunta, Sinun kauttasi elämän energia, Sinun kauttasi kaikkien asioiden harmonia." Bysanttilainen traditio lisää sanat "Isä, Poika ja Pyhä Henki". Lisäys ilmaisee riemuitsevan tunnustuksen tiedosta, että apu on olemassa kaikkeen siihen, mitä keskustelu sisältää, ja että sielu voi saada voimaa lupaustensa täyttämiseen: rukouksesta on haettava vain voimaa voidakseen itse toteuttaa sen, mitä pyytää! Siten tulee Isä meidän-rukouksesta, jos siihen oikein eläydytään, tuki ja sauva henkiseen valtakuntaan nousua varten!
Lausuttuna täydessä tietoisuudessa näiden sanojen merkityksestä, niillä on voima tehdä meidät tietoiseksi välittömästi Jumalan voimasta ja kaikkialla läsnäolevuudesta. Kukoistakaamme ja kasvakaamme tiedossa, viisaudessa ja ymmärryksessä nyt ja iankaikkisesti. En voi sanoa, "Sillä Sinun..." ellen kuuntele Jumalaa, jos pelkään mitä lähimmäiset ja ystävät saattavat sanoa tai tehdä, jos etsin ensin omaa kunniaani. En voi sanoa "iankaikkisesti", jos näköalani rajoittuu ajallisiin asioihin. Ihmisen voima ja kirkkaus on hänen kykynsä ajatella. Ajattelullamme voimme luoda siunauksia tai pommin; rukouksia tai myrkkyjä... Vahvistamme, että koko älyllinen kykymme uhrataan jumalallisen palvelukseen henkisen muuntumisemme työssä. Jumalan valtakunta on sinussa. Se kuuluu Jumalalle eikä kenellekään muulle.

Tässä rukouksen osassa meillä on ilmaistuna Kolminaisuus, kolme yhdessä. Valtakunta voi edustaa ilmestyksen materiaalista aspektia - kaikkien tasojen ainetta; voima olisi Yksi Elämän Voima, joka käyttää aineesta tehtyjä asuja ja toimii niiden kautta; ja ilmestyksen kirkkaus (kreik. doksa tarkoittaa kirkkautta; "kunnia" on Lutherin väännös. Se on kirkkaus, jossa henkiset olennot ilmestyvät - Jumalan läsnäolosta Raamatussa käytetty sana. Luukas kertoo miten Herran kirkkaus - doksa - ympäröi paimenet kedolla; ks. myös Joh.1:14) olisi tämän täydellisen liiton loistava tulos - täysin jumaltietoinen olento. Jumala on todellakin kaikki kaikessa, tekijä, tekeminen ja teko, ja voidaan myös sanoa, katselija.

Tämä on tunnustus, että kuten aloitamme Jumalan kanssa, myös päätämme Jumalan kanssa; Jumalasta tehdään sekä Alfa että Omega. Rukous loppuu kuten se alkoi, ilmaisten ihmisen jumalallista luontoa, ja kuten samanlaisten täytyy vetää toisiaan puoleensa, se viittaa ihmisen jumalalliseen päämäärään. Lopussa Herran rukous palauttaa katseemme takaisin Jumalaan, koska se mitä meidän pitäisi viime kädessä tavoitella rukouksissamme, eivät ole lahjat, vaan niiden Antaja. Tämä on vahvistuksemme: Itsestäni en voi mitään tehdä! Jos rukoillessasi pidät kiinni ajatuksesta, että todellisuudessa Jumala työskentelee kauttasi, rukouksesi kasvavat mittaamattomasti vaikuttavuudessa. Tämä esittää lyhyesti Jumalan läsnäolon kaikkialla, kaikkivallan ja kaikkitietävyyden. Tunnustamme että Jumala on voima kaiken takana. Kaikki kyvyt, lahjat, siunaukset ja tilanteet tulevat Jumalalta. Tämän myötä tulee velvollisuus etsiä Jumalaa kovimmissakin olosuhteissa. Kaikki elämä on Jumala, ei ole mitään muuta. Kaikki voima on Jumala...mikä tahansa näennäinen muu voima on mieltemme harhaa. Mitä tahansa toteutamme, se on Jumalan kirkkaudeksi.
Jumala tekee työtä meidän avullamme, mutta Hänen on voima. Jumalan läsnäolo kaikkialla elämässämme kirkastaa elämämme joka aspektin, muuttaen surun iloksi, vanhuuden nuoruudeksi, tylsyyden valoksi ja elämäksi. Tämä on kirkkaus! Me kirkastamme Jumalan antamalla Jumalan valon loistaa kauttamme. Mitä tahansa saamme tehdyksi, se on Jumalan kirkkaudeksi. Vilpittömyydellä, nöyryydellä ja irrottautumalla henkilökohtaisista palkkioista meistä voi tulla todellisia alkemisteja, jotka muuntavat maallisen taivaalliseksi kullaksi iankaikkisesti. Henki on iankaikkisesti - kuolevaisuus kuuluu fyysiseen tietoisuuteen. Ruumiimme kuolevat - mutta henkemme elävät edelleen...

Palvonnan ilmaisu lopetettaessa suoranainen suuntautuminen Jumalan puoleen: "Sinun palvontasi kautta, Herra, hyväksyen Sinut Vapahtajanamme, voimme kokea valtakuntasi lupauksen, sillä me tunnustamme, että ainoa todellinen voima, kirkkaus ja valtakunta on Sinun, ja voi ilmentyä meissä, meidän maailmassamme, ja on ikuinen. Sillä me olemme Sinun, varustettuna Sinun voimallasi tehdäksemme maailmasi kokonaiseksi, sillä tämä on aika parantaa maailma, elää rauhassa, kunnioittaa jokaikistä Jumalan luomusta sen koko kirkkaudessa - tietäen Jumalan elävän edelleen meissä iankaikkisesti! Meidän vapautemme kautta tulkoon Sinun oikeudenmukaisuutesi nähdyksi ja kuulluksi ja koetuksi iankaikkisesti. Totuus on valtakunta, ja rakkaus on voima, ja Sinä olet Tosi Valo, Valovoima ja Valon läsnäolo, Sinun kirkkautesi on iankaikkinen; Sinä olet hedelmällisen näyn perustus, synnyttävä voima ja täyttymys, kun kaikki kootaan yhteen ja tehdään kokonaiseksi jälleen, niin että kun kaikki säännöt ja kaikki rakennukset ja kaikki seremoniat ja kaikki instituutiot ovat murentuneet pois, Sinä olet yhä jäljellä. Sillä meillä ei ole muuta kuningasta kuin Sinun rakas Poikasi Kristus, meidän Vapahtajamme, jonka on valtakunta, riemuvoitto ja kirkkaus. Jatkuva, päättymätön rakkaus. Sillä Sinun rakkautesi on ainoa voima jota tarvitsemme. Tässä maailmassa ja tulevassa, missä kaikki mikä on todellista pysyy iankaikkisesti. Sinä olet Puhdistaja, Tasapainottaja ja Lunastaja. Kaikki mitä teemme Sinun rakkaudessasi, ja kaikki mitä rakkautesi synnyttää, ja rakkauden täyteys joka tulee olemaan, ovat Sinun, nyt ja iankaikkisesti."

Tämä askel kiteyttää prosessin voimasanalla: julistamalla Aamen, me laskemme liikkeelle ihmeitä universumissa. Tämä tapa noudattaa asioiden mallia taivaassa, ks. Ilm.5.14, jne. Kasvakoot tulevat tekomme tästä! "Aamen" merkitsee sekä "niin olkoon" että "niin on oleva". Tähän on selvästi vihjattu kaksoismaininnassa psalmissa 72:19: Jumala on määrännyt että niin on oleva, ja koko kirkko ilmaisee halunsa, "niin olkoon". Tämä "Aamen" ilmaisee sekä haluamme että vahvistaa luottamuksemme. Yksilö sanoo "Aamen" ilmaistakseen "niin olkoon'sa" vastauksena jumalalliselle "niin on oleva'lle"; Ilm.22:20. Meidät otetaan avosylin vastaan jumaluuden valoon. En voi sanoa "Aamen" ellen voi rehellisesti sanoa myös "Maksakoon mitä tahansa, tämä on rukoukseni".
Sinetöity luottamuksessa, uskossa ja totuudessa. Allekirjoitan tämän koko olemuksellani. "Aamen" tulee Egyptin kautta alunperin sanskriitin pyhästä tavusta "AUM" (joskus tavattuna "OM"; sen voi sanoa symboloivan Luovaa Sanaa eli Logosta), joka lausutaan hindurukousten alussa. Se on hyvin pyhä ja voimakas sana käytettynä oikealla tavalla. Kabbalisteille Aamen on Jumalalle esitetty harras pyyntö. Sanan hepreankieliset kirjaimet ovat alef, mem ja nun, joiden lukuarvot ovat 1, 40, 50. Ne ovat myös kolmen Jumalaan liittyvän heprean kielen sanan alkukirjaimet: adonai, melek ja ne'eman, jotka yhdessä tarkoittavat "Herra, uskollinen kuningas". Sanan aamen lukuarvo on 91 ja 9+1=10, joka vuorostaan viittaa 10 Sefiraan ja siten itse Jumalaan. Hepreassa "usko" ja "aamen" sanat ovat saman sanajuuren johdannaisia. Aamen onkin ainoa luvallinen "voimasana": tähän saa uskoa, totisesti, näin on! Se on yksi harvoista heprealaisista sanoista, jotka on otettu muuttamattomina kirkon liturgiaan. Muslimit käyttävät Aamenta (Amin tai amiin) samalla tavoin kuin kristityt ja juutalaiset, vaikka sanaa ei esiinny Koraanissa. Raamatussa näemme Jeesukseen Kristukseen viitattavan "Aamenena". Kristus on Jumalan Aamen kaikelle mitä Hän on puhunut, koska Hänen kauttaan Jumalan päämäärät vahvistetaan. Jumalan lupaukset ovat Aamen; s.o. ne ovat kaikki totiset ja varmat (2 Kor.1:20).
Vapahtaja käyttää sitä usein antamaan painoa sanoilleen, milloin se on käännetty "totisesti" (ainoastaan Johanneksen evankeliumissa se aina toistuu, "Aamen, aamen"): on merkityksellistä, että Jeesus esittää tärkeitä asioita juhlallisesti amen, lego hymin (Totisesti, minä sanon teille), siten vahvistaen sanottavan totuudellisuuden. Tämä on omalaatuista Jeesukselle UT:ssa ja luultavasti heijastaa Hänen jumalallista itsetietoisuuttaan. Hänen ei tarvitse odottaa kunnes on puhunut, vahvistaakseen sanansa; kaikella mitä Hän sanoo, on varman totuuden tunnus.
JA NIIN ON!
Katso myös: 1 Aik.29:11; Jes.42:8; Ps.145:10-13; Luuk.1:38; 1 Kor.4:20; Ef.3:20-21; Ilm.3:14, 5:14, 7:12, 19:4.

 

Lausu rukous takaperin, pitäen pitkän tauon joka lauseen välissä; se auttaa pohtimaan sanoja tuoreesta näkökulmasta ja muistuttaa rukouksen syvistä merkityskerroksista!

Iankaikkisesti
Voima ja Ilmestyksen kirkkaus
Sillä Sinun on Valtakunta
Päästä meidät pahasta
Äläkä saata meitä kiusaukseen
Niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme
Anna meille meidän velkamme anteeksi
Anna mielle tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme
Niin kuin taivaissa, myös maan päällä
Tapahtukoon Sinun tahtosi
Tulkoon Sinun valtakuntasi
Pyhitetty olkoon Sinun nimesi
Taivaissa
Isä meidän.

Käänteinen Herran Rukous, eli kuinka Jumala rukoilisi Herran rukouksen:
Poikani/Tyttäreni, joka olet maan päällä huolissasi, hämmentyneenä, yksinäisenä, surullisena ja ahdistuksessa.
Minä henkilökohtaisesti tiedän nimesi ja siunaan sitä lausuessani sen koska rakastan sinua ja hyväksyn sinut juuri sellaisena kuin olet.
Ei, sinä et ole yksin. Toivotan sinut tervetulleeksi valtakuntaani yhtenä erityisistä lapsistani, ja me molemmat tulemme rakentamaan tämän valtakunnan, jonka perillinen sinä olet oleva. Pyydän yksinkertaisesti että seuraat tahtoani maan päällä kokeaksesi millainen taivas on, sillä minun tahtoni on että sinä olet onnellinen.
Luota aina minuun; tänä päivänä saat jokapäiväisen leipäsi, älä huolehdi. Muista vain että se ei ole ainoastaan sinun, vaan sinun jaettavaksesi lähimmäisesi kanssa. Asetan sen käsiisi koska olen luottavainen että sinä tiedät sen olevan sekä sinulle että veljillesi ja sisarillesi.
Tiedä, että annan sinulle anteeksi kaikki rikkomukset, ennen kuin edes teet niitä. Pyydän että, niin kuin Minä olen antanut sinulle anteeksi, sinä annat anteeksi niille, jotka ovat loukanneet sinua.
Tiedän, että kiusaukset ympäröivät sinua; kuitenkin olen varma, että sinä selviät aivan hyvin minun voimallani joka on jo sinussa.
Tartu käteeni, pitele lujasti äläkä päästä irti; annan sinulle ymmärryksen, niin että saatat oivaltaa että kaiken aikaa minä olen antanut ja tulen edelleen antamaan sinulle voimaa jota tarvitset ettet tulisi johdetuksi kohti pahaa.
Älä koskaan unohda, että MINÄ RAKASTAN SINUA aikojen alusta asti, ja tulen aina rakastamaan aikojen loppuun saakka, sillä MINÄ OLEN SINUSSA AIVAN KUTEN SINÄ OLET MINUSSA.
Olkoon siunaukseni kanssasi kaikkina aikoina, ja rauhani ja ikuinen rakkauteni asukoon sinussa aina, koska ainoastaan minun kauttani kykenet ne vastaanottamaan, sillä MINÄ OLEN RAUHA JA RAKKAUS.
Viimein, lähetä rukouksenin kaikille niille joita rakastat, jotta myös he tulevat tietoisiksi että minä siunaan heitä aivan kuten siunaan sinua...AAMEN.

Lähteet
Selitykset koottu vapaasti muokaten seuraavista lähteistä:
  • Pekka Ervast: Paavali ja hänen kristinuskonsa, Jeesuksen salakoulu, Jeesuksen rukous;
  • Abd-ru-shin: Totuuden valossa - Graalin sanoma;
  • Irma Weisen: Henkinen kehitys ja elämän arki;
  • Adam Bittleston: Meditatiivisia rukouksia;
  • Tri Franz Hartmann: Magian salakouluja;
  • Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio;
  • Max Heindel: Rosenkreuziläinen maailmankatsomus;
  • Mary Baker Eddy: Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun;
  • Klaara Saario: Mietiskelyä;
  • V.H.V: Isä meidän vuorolauluna - Tietäjä n:o 1/1916;
  • Rev. Kathleen Meyers: The Way of Prayer;
  • Cecil Raw: What is the meaning of the Lord's Prayer?;
  • Pastori Pentti Kaiponen (Kristiyhteisö);
  • Vapaa Katolinen Kirkko-lehti n:o 3/2003;
  • The Lord's Prayer as prayed by Rudolf Steiner;
  • Scott Osterhage: The Lord's Prayer: An Esoteric Interpretation;
  • Bruce L. Gerig: The Lord's Prayer;
  • The Apostolic Gnostic Church in America: The Gnostic Lord's Prayer;
  • Watchman-Examiner;
  • Julia Bolton Holloway;
  • Adam Bittleston: The Lord's Prayer, Essay on Rudolf Steiner;
  • David Moffat: Reflections on the Lord's Prayer;
  • A Responsive Lord's Prayer (From Shore to Shore);
  • Pattern of the Lord's Prayer;
  • The Lord's Prayer, Unitarian Universalists Version;
  • Spirit of Christ Church: Lord's Prayer Heals;
  • Rev. Simeon Nartoomid: A New Consciousness Lord's Prayer;
  • Franciscan Paraphrase of "Our Father";
  • Saadi Neil Douglas-Klotz: The Aramaic Prayer of Jesus;
  • Today's Lord's Prayer from the Book of Common Prayer of New Zealand;
  • James A. Long: The Lord's Prayer;
  • The Our Father explained, St.Brigid's Church;
  • Arthur W. Pink: The Lord's Prayer;
  • Evelyn Underhill: Meditations based upon the Lord's Prayer;
  • The Lord's Prayer explained by Emmet Fox (1886-1951);
  • Robert Perry: How does a Course in Miracles regard the Lord's Prayer?;
  • Ecclesia Gnostica: A Prayer to the Supernal Parents;
  • Jack Courtia: Kabalistic Prayer;
  • Dr. Anna Kingsford's prayer;
  • Cindy DeJager: Living the Lord's Prayer;
  • Nancy Detweiler: Living the Lord's Prayer for Planet Earth;
  • A Gnostic Version of the Lord's Prayer, Ecclesia Pistis Sophia;
  • Glenda Green: A New Consciousness Lord's Prayer;
  • Mark Hathaway: Another Version of the Lord's Prayer;
  • The Church of the Path: Our Lord's Prayer;
  • Graeme C. Young: The Lord's Prayer;
  • Metaphysical Interpretation of the Lord's Prayer by Dr. Paul Leon Masters, University of Metaphysics;
  • The Zodiac Messages: The Lord's Prayer;
  • Eva Broch Pierrakos: Pathwork Lecture no. 9;
  • Interpretation of Emma Curtis Hopkins by Rev. Kathianne Lewis;
  • Esoterism of the Our Father ("Traité élémentaire d'occultisme" 1976);
  • Urantia-kirja;
  • Litany of the Lord's Prayer;
  • Paul Brunton: Totuuden jäljillä;
  • One Spirit Ministries: Metaphysical Bible Keys;
  • Yvette Deluca;
  • French Gnostic Church;
  • Rainbow Cathedral MCC: Fresh versions of the Lord's Prayer;
  • Kahlil Gibran: Jeesus, Ihmisen Poika;
  • Janina Gomes: Lord's Prayer; Common Prayer for Uncommon Wisdom;
  • The Lord's Prayer in the Language of the Indian Sages;
  • Saint Francis' Paraphrase of The Lord's Prayer;
  • Terhart - Schulze: Nykymaailman uskonnot;
  • Rev. Roger Fritts: An Interpretation of the Lord's Prayer;
  • Merja Merras & Paul Nadim Tarazi: Raamattu itämaisin silmin;
  • Voitto Viro: Totuuden sanakirja;
  • Erasmus Rotterdamilainen: Rukouksia;
  • Risto Santala: Kristinuskon juuret II;
  • Simon Stewart: A Meditation on the Lord's Prayer;
  • Sarah Dylan Breuer: A Paraphrase of the Lord's Prayer;
  • Cyprianus: Herran rukouksesta;
  • Kenneth E. Bailey: Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin;
  • The Living Hour: The Lord's Prayer for Daily Life (with New Testament Gospels);
  • Voitto Viro: Elämän sanoja;
  • Roseanne Barr: Meditation Today;
  • Raïssa Maritain: Notes on the Lord's Prayer;
  • Veronika Wilcox: A New Consciousness Lord's Prayer;
  • Glenda Green: A New Consciousness Lord's Prayer;
  • Philip Harris: The Inner Meaning of the Lord's Prayer;
  • Joseph Ratzinger (Benedictus XVI): Jeesus Nasaretilainen;
  • Malcolm Guite: Mihin uskovat kristityt;
  • Beth Johnson: A Meditation on the Lord's Prayer;
  • Paramhansa Yogananda: Spiritual Interpretation of the Lord's Prayer;
  • Metaphysical Interpretation of the Lord's Prayer;
  • Kwan-Yuk Claire Sit: The Lord's Prayer - An Eastern Perspective;
  • Rev. Mario Schoenmaker (The Independent Church of Australia);
  • Rev. Ed Townley (Unity);
  • Margareth Lee: Activating the Light in the Lord's Prayer; the Infinite Course;
  • Rev. Hank Bates: The Metaphysical Signifigance of the Lord's Prayer;
  • Church of Illumination: Prayer to the Lord (Restatement of the Lord's Prayer);
  • The Lord's Prayer adapted by Bishop Dr. Lewis Keizer;
  • Latin American Paraphrase;
  • Our Father by Brother Mandus.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sinulle hienosta blogista, muutkin blogisi ovat lukulistallani.
Olet nähnyt sangen paljon vaivaa kootessasi kaiken asiatiedon.