Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida kirjoituksia. Ja vaikka "suositut tekstit" tuossa sivupalkissa vieressä onkin ihan hyvä juttu, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tästä blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin se mikä on "suosittua". Katso vaikkapa asiasanahakemisto vähän alempaa, otsikolla "Tässä blogissa mm."! Vaikka annan mieluummin muiden äänen kuulua tässä blogissa, olen ottanut tavakseni myös kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - mikä yleensä erottuu värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui tämän blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Ei ole mitään yhtä tiettyä teemaa - ainoa punainen lanka on se, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja nykyään niissä on usein jokin kriittinen näkökulma. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea lyhyesti toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

5.12.04

WILLIAM SCHINDLER: HOMORAKKAUS HENKISENÄ POLKUNA


Johdanto - merkityksen tarve
Ihmissielu janoaa merkitystä tässä elämässä, joka tarjoaa ohikiitäviä nautintoja täynnä kärsimystä, kuoleman rajoittamana. Nuoruus, kauneus, aineellinen omaisuus, ja kaikki ihmissuhteet ovat katoavia, eivätkä koskaan itsessään voi täysin tyydyttää sielua, joka ollen itse ikuinen, vaatii suorastaan ikuisuuden tyydyttämään sen. AIDSin saapumisesta asti homomiesten erityisesti on täytynyt kohdata kuolema tavalla, joka usein jouduttaa henkisen kypsyyden luonnollista prosessia, pakottaen nuoret miehet - heidän täytyessään katsella sukupolvensa suurten joukkojen sairastuvan ja kuolevan, samankaltaiset tulevaisuudennäkymät itsellään - kehittämään vanhemmille tyypillisemmän perspektiivin moraaliin. Mystikot eri traditioista julistavat, että me voimme tyydyttää sielujemme nälän ainoastaan kokemalla olemuksemme ikuisen lähteen. Kutsun tätä lähdettä Jumalaksi tai Itseksi, ymmärtäen, että Jumalan manifestaatiot ja nimet ovat äärettömiä, ja että mikä tahansa sana tai kuvaus Jumalasta on aina pakosta vain osittainen, niin että mitä tahansa Jumalasta voidaan väittää, minä vastaan "sitä myös".
Mystikot, nuo jotka ovat oivaltaneet Jumalan yhdessä tai useammassa aspektissa, ovat kuvanneet metodeja, joiden avulla toiset voivat myös kokea jumalallisen lähteen tai Itsen. On tärkeää ymmärtää, että mystinen uskonto on radikaalisti erilainen ei-mystisestä uskonnosta väittäessään, että vain suoranainen kokemus Jumalasta on kyllin. Ei riitä, että uskoo Jumalan inkarnoituneen tuomaan henkisen pelastuksen maailmaan. Ei riitä, että käy kirkossa, synagoogassa, moskeijassa tai temppelissä, tai osallistuu uskonnon muotoihin tai rituaaleihin. Ei riitä, että rukoilee, meditoi, harjoittaa hyväntekeväisyyttä, vierailee pyhiinvaelluskohteissa, paastoaa, sietää muuta fyysistä ankaruutta, tutkii pyhiä kirjoja, tai on tekemisissä pyhien henkilöiden kanssa. Ei riitä, että läpikäy psykoterapian. Vain suoranainen kokemus Jumalasta on kyllin.
Henkiset tekniikat
Saavuttaakseen tämän suoran kokemuksen, mystikot ovat käyttäneet ja opettaneet mitä minä kutsun henkisiksi tekniikoiksi, metodeita yhdistää yksilö jumalalliseen lähteeseen. Minun mielestäni hindulaisuus (tarkemmin nimeltään Sanatana Dharma tai Vedanta) ja buddhalaisuus sisältävät kehittyneimmät henkiset tekniikat, jotka ovat käytettävissämme tänä päivänä, katkeamattoman opettaja-oppilasketjun välittämänä muinaisuudesta.
En sano, että nämä uskonnot ovat oikeita ja muut vääriä, en myöskään sano että ne yksin omaavat vaikuttavia metodeja mystiseen kokemukseen. Vertailevan mystiikan tutkijat voivat löytää yltäkylläisesti esimerkkejä henkiseen oivallukseen johtavista mystisistä harjoituksista käytännöllisesti katsoen kaikissa ihmisyhteisöissä. Kuitenkin enemmistä näistä traditioista, varsinkin kristinuskon ja juutalaisuuden tavalliset muodot, ovat kadottaneet yhteytensä mystikkoihinsa ja henkisiin tekniikoihinsa. Juuri tämä tosiasia kannusti esim. trappistimunkki Thomas Mertonia etsimään hengellistä opastusta Dalai Lamalta ja muilta henkisiltä opettajilta Aasiassa.
Askeettista ja ekstaattista
Eri temperamenttien mystikot ja henkiset kokelaat, henkisen kehityksen eri vaiheissa, käyttävät metodeita, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen päälähestymistapaan: askeettiseen ja ekstaattiseen. Askeettinen lähestymistapa korostaa kieltäymystä aistillisesta kokemuksesta pyrkimyksenä saavuttaa selkeä mielentila tai transformatiivinen oivallus; ekstaattinen lähestymistapa korostaa sitoutumista aistikokemukseen radikaalilla muutoksella asenteessa kokea jumalallinen olemus ilmiömaailman muodoissa. Molemmat lähestymistavat voivat väittää omistavansa ei-dualismin filosofisena perustanaan, ja molemmat lähestymistavat käyttävät henkisiä tekniikoita, joita yhteen ryhmitettynä voidaan kutsua "joogaksi".
Filosofiset erot kahden lähestymistavan välillä johtavat harjoituksiin, jotka äärimmillään näyttävät täysin vastakkaisilta, kuitenkin monissa vaiheissa harjoitukset ovat aivan samankaltaisia. Askeetikot näennäisesti kieltävät maailman, ja luostarilaitos on luonnollisena tuloksena askeettisesta lähestymistavasta henkisyyteen. Mutta edes munkit eivät saa ilmiömaailmaa olemattomaksi; jopa etevimpien mietiskelijöiden täytyy avata silmänsä jossain vaiheessa ja sitoutua aistimaailmaan, vaikka he minimoivat ja hallitsevat tätä sitoutumista. Vedanta ja buddhalaisuus molemmat pitävät sisällään elävän askeettisen tradition.
Ekstaatikot puolestaan näennäisesti ottavat vastaan inhimillisen kokemuksen kokonaisuuden, mutta käytännössä myös he rajoittavat ja kontrolloivat sitoutumistaan aistimaailmaan rituaalin ja moraalisen ja mentaalisen kurinalaisuuden avulla, samoin kuin munkit. Tantrinen Vedanta ja buddhalaisuus ovat eläviä ekstaattisia traditioita. Monet munkit käyttävät tantrisia tekniikoita henkilökohtaisissa henkisissä harjoituksissaan, ja monet tantrikot elävät munkkeina. Kuitenkin tässä artikkelissa keskityn pääasiassa tantriseen harjoitukseen, tarkemmin sanoen mitä kutsun Ramakrishna-Tantraksi, sillä tämä on traditio, jossa olen opiskellut menneet lähes 30 vuotta.
Ramakrishnan tantrinen filosofia väittää, että Jumalasta on tullut maailma, ja että oikea ymmärrys voi paljastaa jumalallisen minkä tahansa muodon läpi. Itseasiassa tantra ei ole erillinen filosofinen järjestelmä itsessään, vaan pikemminkin kokoelma henkisiä tekniikoita, jotka on tarkoitettu johtamaan harjoittaja Vendantisen totuuden ymmärtämiseen: "Kaikki tämä on, totisesti, jumalallista."
Pääosa tantrisesta harjoituksesta muodostuu jumalallisen tietoisuuden kehittämisestä kokelaan fyysisen ja hienoruumiiden sisällä, ja symboleissa ja välineissä rituaalipalvonnassa, ja sitten soveltamalla tätä tietoisuutta rituaalitoiminnassa. Aloittelija aloittaa rituaaleilla, jotka luonnollisesti synnyttävät kokemuksen jumalallisesta kohottavien ja miellyttävien aistimusten avulla. Mutta kun kokelas etenee, hän vähitellen oppii siirtämään tietoisuutensa jumalallisesta aistimuksiin ja toimiin, jotka aiemmin olisivat herättäneet vastenmielisyyttä, häpeää tai pelkoa, tai jotka liittyvät suoraan voimakkaimpaan ja perustavimpaan psyykkisistä energioista: erotiikkaan.
Jumalallinen erotiikka
Jumalallisen kohtaaminen eroottisen kautta on yksi parhaiten tunnettuja ja kuitenkin vähiten ymmärrettyjä tantran aspekteja. Verrattuna luostarimaiseen selibaattiin tantrinen seksuaalisuus saattaa näyttää ilmeisen houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kiihottavasta seksipartnerista nauttiminen näyttäisi paremmalta kuin pidättäytyminen seksistä kokonaan. Ellei, tietenkin, päämäärä ole Jumalan oivaltaminen, kokemus jumalallisesta Itsestä. Vaikka jumalallinen ilmenee kaikessa, ei epäilystäkään, että jumalallisella on kaksi aspektia, paljastava aspekti ja kätkevä aspekti. Jotkut aistiobjektit ja teot ovat taipuvaisia paljastamaan jumalallisen auliimmin kuin toiset. Tästä syystä tantriset aloittelijat oppivat alkemialliset rituaalinsa suojatuissa pyhäköissä ja temppeleissä, missä palvonnan kuvat ja välineet ilmentävät enemmän Jumalan paljastavaa aspektia. Jumaluuden kuvat, miellyttävä suitsuke, kukat, suloiselta tuoksuvat parfyymit, rituaalinen puhtaus, kaunis ympäristö, kohottava musiikki, samanmielisten kumppanien seura ja tuki, ja rauhallinen ilmapiiri kaikki auttavat vaalimaan yhteyttä jumalalliseen olentoon.
Rajoittamaton, tiedostamaton aistinautinto toisaalta tyypillisesti pimentää jumalallisen läsnäolon, pitäen mielen keskittymättömänä, levottomana, ja hallitsemattomasti heilahtelevana nautinnon ja tuskan, onnen ja murheen, toivon ja epätoivon äärimmäisyyksien välillä. Eroottinen aistinautinto on kaikista syvin ja voimakkain; Harjoitettuna tiedostamattomasti eroottinen kätkee jumalallisen syvimmin. Kärsimys on vääjäämätön seuraus hallitsemattomasta aistillisuudesta, mutta tämä kärsimys, myöskin, on viime kädessä pelastavaa, ollen jumalallista olemukseltaan. Hedonismi on myös joogaa, mutta se on luultavasti hitainta ja tuskallisinta.
Henkilölle, joka on niin tiedostamaton, että hänen käsityksensä onnesta rajoittuu aistiobjektien saavuttamiseen ja kokemiseen, ei ehkä ole muuta tietä. Mutta tietoisuuden lisääntyessä kärsimyksen kautta, me luonnollisesti omaksumme suoremman, vähemmän tuskallisen metodin Itse-tietoisuuteen, joka yksin voi saada meidät voittamaan kärsimyksen kokonaan ja saavuttamaan täyden tietoisuuden ja onnen. Harjoitettuna tietoisesti, erotiikka on suorin polku Jumalan luo.
Kuinka sitten harjoittaa erotiikkaa tietoisesti? Tässä kohtaa asiat muuttuvat konstikkaiksi, jopa "vaarallisiksi" vilpittömän henkisen pyrkijän näkökulmasta. Kuin tappava kobra, jonka myrkkyä voi lypsää ja käyttää lääkkeenä joku asianmukaisesti koulutettu, mutta jonka satunnainen purema voi nopeasti tappaa, erotiikka on jotain mitä korkealle pyrkivät mystikot lähestyvät varovaisuudella. Useimmat meistä pitäisivät parempana yksinkertaisesti välttää tyystin lähikontaktia kobriin, ja tämä on luostarimaisen selibaatin viehätys. Selibaatti sijoittaa erotiikan kobran lasiseinän taakse, joka suojaa meitä sen puremalta. Valitettavasti se myös jättää meidät ilman sen potentiaalisesti hyödyllistä myrkkyä.
Monet henkiset pyrkijät erotiikan kobran pitäminen kaukana tekee kykenemättömiksi etenemään todellisesti tiellä valmistukseen suhteellisen turvassa. Saavuttaakseen mystisen tietoisuuden korkeampia tasoja, joissa mystikko kokee jumalallisen kaikessa, täytyy jokaisen pyrkijän kuitenkin lopulta oppia pitelemään kobraa ja lypsämään sen myrkkyä tuhotakseen dualistisen ajattelun sairauden viimeiset jäänteet.
Tantrisessa filosofiassa jumalallinen erotiikka ilmaisee itseään olemisen ja tietoisuuden joka tasolla. Karkealla, fyysisellä tasolla me koemme erotiikan vaistonvaraisten viettien kautta, jotka ovat juurtuneet biologiseen olemukseemme, nälän, seksuaalisen halun, fyysisen mukavuuden, ja aistihavainnon kautta. Hienotasolla erotiikka tulee ilmaistuksi ajatuksena, tunteena ja mielikuvituksena. Hienommalla henkisellä tasolla erotiikka yhdistää meidät jumalalliseen olentoon läheisessä suhteessa. Syvimmällä henkisellä tasolla kaikki muodot, identiteetit, ja pyrkimykset sulautuvat Yhteen Olentoon. Ekstaattinen pyrkijä ei automaattisesti luovu alemmista ilmaisuista yrittääkseen kokea korkeampaa, kuten askeetikot tekevät, vaan pyrkii ymmärtämään jumalallisen eroottisen läsnäolon jokaisessa ilmaisussa. Hänen kokemuksensa jumalallisesta syvetessä, kuitenkin karkeat ilmaisut putoavat pois itse, löytäen täyttymyksensä laajemmassa kokemuksessa.
Seksuaalinen vietti esimerkiksi tiettyä vartalotyyppiä kohtaan korvautuu yleistyneellä rakkaudella kaikkia olentoja kohtaan, joka koetaan miellyttävämpänä, syvemmin tyydyttävänä kuin mikään vähemmän laaja kokemus. Ekstaattinen pyrkijä kirjaimellisesti seuraa onneaan, ei koskaan leväten tyydytettynä ennen kuin tavoittaa onnen Lähteen ulkoa ja sisältä.
Luonnollisesti ekstaattista
Homot luonnostaan soveltuvat enemmän henkisyyden ekstaattisiin muotoihin kuin askeettisiin muotoihin, koska homot kokevat dramaattisesti erilaisen suhteen eroottiseen kuin ei-homot, sen nojalla, että asuvat fyysisissä ruumiissa, jotka eroottisesti stimuloivat heitä itseään. (Tämä totuus ei ehkä ole itsestäänselvä monille homomiehille, jotka oppivat varhaisella iällä kieltämään ja sensuroimaan homoeroottiset impulssit ja tietoisuuden jopa itseltään.) Ei-homomiehillä pelkkä erkaantuminen naisista suureksi osaksi vähentää kiihotusta. Homomies luostarissa ottaa mukaansa eroottisen halunsa kohteen, liikkuen, hengittäen, kylpien, ja jopa nukkuen oman miehisen ruumiinsa kanssa. Monille homomiehille hallitsevasti askeettinen lähestymistapa henkisyyteen on melko varmasti tuomittu epäonnistumaan tällä perusteella.
Kykenemättömyys havaita ja arvostaa tätä tärkeää eroa homo- ja ei-homoeroksen välillä on syynä paljoon siitä välinpitämättömästä homoihin suunnatusta arvostelusta, että he ovat "seksi-pakkomielteisiä", antaen ymmärtää, että radikaalisti erilainen suhteemme Erokseen on tulosta moraalisesta heikkoudesta. Myötätuntoinen, todellisuuspohjainen arviointi kuitenkin paljastaa, että homot luonnostaan omaavat ainutlaatuisen taipumuksen ekstaattisiin lähestymistapoihin henkisyyteen, ja että moraalinen heikkous, jos noilla termeillä haluaa ajatella, on niillä, jotka välinpitämättömästi ja jopa julmasti yrittävät pakottaa oman askeettisen lähestymistapansa jokaiselle riippumatta taipumuksesta. Tantrinen traditio tarjoaa täysin kehitetyn ekstaattisen filosofian ja metodologian järjestelmän henkisen kokemiseen eroottisen avulla.
Traditionaalinen tantra ei sisällä mitään erityistä viittausta homoerotiikkaan, mutta sen tietoisen eroottisen sitoutumisen periaatteet soveltuvat vaivatta. Vaikka tantran maskuliini-feminiininen eroottinen kuvasto saattaa näyttää erityisen ei-homolta, itseasiassa tärkeä tantrisen harjoituksen päämäärä on vastakohtien yhteys, jota maskuliini-feminiini dualismi symboloi. Miestantrikon on määrä löytää ja yhdistyä itsessään olevan feminiinisen aspektin kanssa, ja naistantrikon on määrä löytää ja yhdistyä miehiseen. Useimmat homomiehet kokevat miehisen ja naisisen yhteyden omassa olemuksessaan ilman mitään erityistä vaivaa. Tämä on toinen osoitus homomiesten erityisestä taipumuksesta tantriseen harjoitukseen.
Gay identiteetti
Haluan puhua siitä mitä kutsun Gay-tantraksi, homomiesten tietoisesta sitoutumisesta erotiikkaan henkisenä polkuna. Homoerotiikasta kirjoittaminen on ongelmallista osaksi koska ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää mitä "gay" merkitsee, vaikka sanaa yleisesti, ja uskoakseni epätarkasti, käytetään yksinkertaisesti synonyymina homoseksuaalille. Osa ongelmaa on itse ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudessa. Vaikka kielemme ja sosiaaliset rakenteemme rohkaisevat, tosiaankin käytännöllisesti katsoen pakottavat meidät määrittelemään ja ymmärtämään itsemme ja muut liian yksinkertaisin termein, sellaisin kuin homo vastaan ei-homo, mies vastaan nainen, nämä termit eivät koskaan sulje sisäänsä olemuksemme kokonaisuutta.
Käytän sanaa "gay" pääasiassa viittaamaan henkilön identiteettiin, kuinka hän kokee itsensä itsessään ja maailmassa suhteessa toisiin. Käytän sanaa "homoseksuaali" pelkästään kuvaamaan samansukupuolisia seksuaalisia tunteita ja käyttäytymistä. Homoseksuaaliset tunteet ja käyttäytyminen saattavat myötävaikuttaa gay-identiteetin kehittymiseen, mutta usein ne eivät niin tee. Uskon, että henkilöstä tulee gay itsetietoisuuden ja itseluokittelun prosessin kautta. Kuitenkin pidän henkilöä homona jos hän itse pitää itseään homona, tunnusti hän tämän toisille tai ei. Hän saattaa olla homoseksuaali, biseksuaali, tai mikä tahansa, mutta hänestä täytyy tulla gay.
Osa gay-identiteettiä, joka on jatkuvaa tulemista, jatkuvaa kehittymistä, on avartunut ja avartuva tietoisuus ihmissuhteiden potentiaaleista. Gay-henkilö tietää mitä ei-gayihmiset tietävät, mutta hän tietää myös mitä he eivät tiedä, tai eivät voi sallia itsensä tietää tai myöntää. Gay-henkilö tietää kokemuksellisesti, että samansukupuolinen rakkaus on mahdollista. Ei-gay-henkilö ei tiedä. Gay-henkilö tietää kokemuksellisesti, että sukupuoli ja seksuaaliset kategoriat ovat epävarmoja. Ei-gay-henkilö ei tiedä. Tietoisuuden laajentaminen on henkisen kasvun ydin; sen tähden gay-identiteetti on aivan pohjimmiltaan henkinen. Gay-identiteetti, ollen laajempi, luonnollisesti ylittää monet ei-gay-identiteettien dualistiset kokemukset ja kategoriat, ja on siten lähempänä kaikki-sisältävää, ei-dualistista ykseyttä, joka on Jumalan olemus.
Tämä laajennettu tietoisuus tekee gay-henkilöstä ulkopuolisen suhteessa ei-gay-yhteiskuntaan. Sisäisen todellisuuden ja sosiaalisen todellisuuden välisen kognitiivisen epäsoinnun ajaminen kyseenalaistamaan perustavanlaatuiset olettamukset inhimillisestä olemassaolosta ja kohtalosta, esim. rakkauden ja ihmissuhteiden luonteesta, tarjoaa kallisarvoisen ja ainutlaatuisen mahdollisuuden laajennettuun tietoisuuteen. Suuri osa käytännöllisten henkisten opetusten sisällöstä tähtää harjoittamaan, suostuttelemaan tai ravistamaan pyrkijät irti rajoittavista olettamuksista koskien itsen luonnetta. Tässä suhteessa gay-ulkopuolisena oleminen suo tiettyjä etuja, mutta se vaatii myös hirvittävän hinnan.
Gay-ulkopuolinen saa suuremman tietoisuuden, laajennetun tietoisuuden, mutta yhteiskunta pitää hänen tietoaan kiellettynä, häpeällisenä tietona, ja hän oppii hyvin nopeasti että hänen täytyy kätkeä mitä hän tietää, suojellakseen homofobisia ei-gay ihmisiä "hirveiltä totuuksilta" hänen ja heidän olemuksestaan, ja suojatakseen itseään heidän piittaamattomalta vihaltaan. Vaistonvarainen halu itsesuojeluun saattaa saada hänet kätkeytymään niin hyvin, että hän käykeytyy jopa itseltään, ja silloin hän kadottaa tietoisuuden lahjan, jättäen hänelle vain huonommuuden, häpeän, torjunnan ja pelon tunteet. Hän on sisäistänyt homofobian ja siten hänestä tulee vaarallinen itselleen ja muille kaltaisilleen. Hän jakaa psyykensä sosiaalisesti hyväksyttävään, väärään ei-gay itseen ja kiellettyyn todelliseen gay-itseen. Kun hän herää hengelliseen kaipaukseen, joka on hänen inhimillinen syntymäoikeutensa, hän saattaa luonnollisesti yrittää lähestyä Jumalaa yhteiskunnan muotojen ja traditioiden kautta. Mutta hän tulee henkiselle polulle psyykkiset energiansa jakautuneina ja usein ristiriidassa, ja hän huomaa että yhteiskunnan Jumalalla ei ole sijaa hänen todelliselle gay-itselleen.
Synnin uskonnot
Kaikki valtavirran uskonnot, ja näillä tarkoitan erityisesti useimpia kristinuskon muotoja, juutalaisuutta, islamia, hindulaisuutta, ja buddhalaisuutta, joko vainoavat tai parhaimmillaan jättävät huomiotta gay-henkilöt. Nämä homofobiset traditiot solvauksellaan ja välinpitämättömyydellään tuottavat kammottavaa psyykkistä ja henkistä vahinkoa kaikille, mutta huomattavimmin gay-henkilöille. Ne vahingoittavat kaikkia säilyttämällä vääriä uskomuksia että homojen ei pidä tai ei pitäisi olla olemassa. Nämä väärät uskomukset ovat vastakkaisia Ykseydelle ja Rakkaudelle, joka on Jumalan olemus, ja siten estävät Jumalan täyden kokemisen niiltä, jotka pitävät kiinni niistä. Luonnollinen vaisto itsesuojeluun ja järkevyyteen pakottaa monet homot hylkäämään perinteiset uskonnot, usein jättäen nämä yksilöt hengelliseen tyhjiöön. Niiden, jotka pysyvät perinteisissä uskonnollisissa instituutioissa, täytyy alistua marginalisoidun ja halveksitun tai säälityn vähemmistön epävarmaan asemaan ja siten kärsiä psyykkistä ja henkistä vahinkoa, joka on sellaiseen asemaan luonnostaan kuuluvaa.
Inhottavin synti, jota homofobiset uskonnolliset traditiot tekevät homoja vastaan, on opettaa meille avoimesti tai vaikenemisen kautta, että Jumalan olemus vihaa, sulkee ulkopuolelle tai jättää huomiotta gay-olemuksen, tuottaen äärimmäisen vahingon mitä sielu voi kärsiä, olemuksellisen vieraantumisen lähteestään. Karkotettuna taivaasta ja vainottuna ja halveksittuna maan päällä homot ovat totisesti erämaassa vaeltava kadonnut heimo. Täyttymys kiellettynä jopa tavallisten, maailmallisten yhteyksien avulla, pakotettuna piiloutumaan, näkymättömyyteen, tai usein vastentahtoiseen taisteluun, homot usein tuntevat itsensä ulkopuolisiksi jopa Jumalalle. Kenties, traagisesti, erityisesti Jumalalle.
Uskonnolliset vaihtoehdot
Vaihtoehtona valtavirran uskontoihin, jotkut homot etsivät henkistä ravintoa nk. pakanallisista, New Age-, tai Amerikan alkuperäisuskonnoista, joiden ajatellaan ruokkineen tai jopa kunnioittaneen homoja keskuudessaan menneisyydessä. Mutta uudelleen muodostetut tai uudelleen keksityt uskonnot ilman jatkuvaa, historiallista yhteyttä koko uskon ja harjoituksen elävään ruumiiseen, eivä riitä opastamaan gay-yksilöitä henkiseen täyttymykseen.
Toiset pyrkivät ymmärtämään ja parantamaan psyyken sisäisiä ja ihmissuhteiden homofobisia prosesseja käyttäen nykyaikaisen psykoterapian työkaluja. Vaikuttava, homokeskeinen psykoterapia voi ehdottomasti kehittää eheämmän gay-identiteetin tärkeänä askeleena kohti psyykkistä ja henkistä kokonaisuutta. Mutta puhtaasti psykoterapeuttinen metodologia, vailla mitään yhteyttä transsendenttiin todellisuuteen, joko toteen näytetyn henkisen ja filosofisen tradition tai suoran kokemuksen kautta, ei voi itse johtaa henkilöä Jumalan luo. Parhaimmillaan psykoterapia voi auttaa selvittämään ja vahvistamaan eksistentiaalisen tilanteen, johtaen meidät hyväksymään että fyysisestä tai psykologisesta todellisuudesta ei voi löytää kestävää rauhaa ja onnea, koska ne ovat tilapäisiä ja siten lopulta väistämättä tuottavat pettymyksen.
Jumala on gay
Kyetäkseen aloittamaan mystisen etsinnän maksimaalisella luottamuksella, innostuksella ja energialla, homojen tarvitsee voittaa ontologinen Jumalasta vieraantumisen tuntonsa; heidän tarvitsee tietää, että Jumala myös on totisesti gay, ei valikoivassa merkityksessä, vaan merkityksessä "sitä myös". Jumala on gay, koska Jumalan olemuksen sisältäen kaiken olemassaolon, täytyy sisällyttää gay-olemus. Jumala on gay, koska Jumala on rakkauden lähde, kaikkien rakkauden lajien. Jumala on gay, koska Jumala on sekä maskuliini että feminiini, yhtä hyvin kuin sitä mikä ei ole kumpaakaan. Totisesti tietääkseen että Jumala on gay, että heidän syvin itsensä on yhtä Jumalallisen Itsen kanssa, homojen tarvitsee oppia kuinka he voivat lähestyä Jumalaa gay-seksuaalisuutensa kanssa ja sen avulla, tarvitsematta yrittää jättää tuota olemuksensa olennaista osaa ovelle, niin sanoakseni.
Mitä tarvitaan päästämään irti gay-rakkauden voima kuljettamaan homot mystisen oivalluksen kynnykselle, on siis elävä henkinen traditio, jolla on suora pääsy voimakkaiden, systemaattisten henkisten tekniikoiden siirtolinjoille, yhdistettynä psyyken sisäisten ja ihmissuhteiden homofobisten prosessien tarkkaan eliminointiin, jotka jakavat ja hajottavat psyykkisiä energioita. Minä uskon, että tantrisen filosofian ja harjoituksen ja homokeskeisen psykoterapian synteesi, mitä kutsun Gay-Tatraksi, voi täyttää tämän tarpeen.
Tantrinen traditio, jota itse olen harjoittanut, on itse synteesi perinteisistä Hindu-tantroista, Vedanta-filosofiasta, ja antaumuksellisista harjoituksista, joille antoi muodon ja opetti 19:sta vuosisadan bengalilainen mystikko, Ramakrishna, jota monet pitävät Jumalan inkarnaationa. Kuten on tavallista tantrisissa traditioissa, osa hänen opetuksistaan ja harjoituksistaan on julkisia, ja osa salaisia, vain läheisille vihityille tunnettuja. Yksi osa, joka on suurimmaksi osaksi ollut salainen ei-bengalilaisille Ramakrishnan opiskelijoille, melko viimeaikoihin saakka, ovat jotkut Ramakrishnan harjoitukset ja visiot, tallennettuna yksityiskohtaisin kirjoitetuin keskusteluin hänen kanssaan, jotka ovat selvästi homoeroottisia sisällöltään, aineisto, joka on jätetty pois saatavissa olevista englanninkielisistä käännöksistä. Tämä osa salaisuutta on kuitenkin nyt ulkona, ja uskon, että monet korkealle pyrkivät gay-mystikot tunnistavat hengenheimolaisen Ramakrishnassa. Minun tietääkseni Ramakrishna on ainoa Jumalan inkarnaatio mystiikan tallennetussa historiassa, joka niin selvästi paljastaa sen pohjimmaisen merkityksen ja täyttymyksen, mitä merkitsee olla gay.
Mitä ehdotan sen tähden, on, että henkiset gay-pyrkijät tulevat yhteen opiskelemaan Ramakrishnan elämää ja opetuksia pannakseen käytäntöön joitakin henkisistä tekniikoista, jotka on välitetty häneltä, ja löytääkseen oman gay-olemuksensa heijastuneena hänen olemuksessaan. Käännän uudelleen avainlähdemateriaalia alkuperäisestä bengalinkielestä, löytäen monia aiemmin paljastamattomia jalokiviä prosessissa, elintärkeitä yksityiskohtia, jotka on jätetty pois tai hämärretty yleisissä käännöksissä, ja jotka selvästi paljastavat Ramakrishnan tantrisen filosofisen näkökulman ja gay-läheisen maailmassa olemisen tavan. Puolustan perinteisten tantristen tekniikoiden yhdistämistä gay-henkisiin, yksilöllisiin tai ryhmäprosessi-modaaleihin, jotka on kehitetty läntisestä psykoterapiasta.
On haluni auttaa henkisiä gay-etsijöitä löytämään kauneus ja kehittämään jumalallisen gay-olemuksensa henkistä voimaa oivaltaakseen Jumalan ja tullakseen nykyaikaisiksi mystikoiksi uudessa henkisessä järjestyksessä.
LOPPU.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: