VALOA PIMEYTEEN

William Blake

 Tämän kirjoituksen olen koonnut yksinkertaisesti siitä syystä, että se heijastelee tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteitani: Lucifer arkkityyppisenä symbolina - positiivisessa valossa!

Onko Saatanan ja Luciferin välillä mitään eroa? Länsimaalaiset yleisesti ottaen sanoisivat heidän olevan yksi ja sama. Etenkin fundamentalistisissa kristillisissä piireissä Luciferia pidetään arkkienkelinä, joka lankesi pois armosta ja heitettiin ulos taivaasta synnillisen ylpeytensä tähden. Hänen "syntinsä" oli ajatella olevansa tasaveroinen Jumalan kanssa ja Häntä vastaan kapinointi. Tämä kapinallinen enkeli tunnetaan Saatanana, Luciferina tai paholaisena, joka viekoittelee meitä pahaan. Oletettavasti eräs pahimmista asioista joihin Lucifer meitä viekoittelee, on saada meidät ajattelemaan että me olemme Jumala. Joten niitä jotka uskovat kaiken elämän olennaiseen jumalallisuuteen, syytetään usein Saatanan synnistä ja Luciferin vaikutuksessa olemisesta. Mistä nämä ajatukset Luciferista ja Saatanasta tulevat? Onko niille raamatullista perustetta?

 Lucifer nimenä merkitsee "Valon kantajaa" (lat. Lucem Ferre). Tämä nimi annettiin aamunkoitteessa näyttäytyvälle planeetta Venukselle, joka ennustaa päivän valosta. Uusi testamentti ei nimeä paholaista Luciferiksi. Luciferin sanoma on, että ihmiskunta on oman tulevaisuutensa arkkitehti, jonka täytyy ottaa vastuu omista teoistaan, katsoa sydämeensä ja panna sivuun pelkonsa ja opinkappaleensa. Satanistit ja kristityt voivat kiistellä niin paljon kuin haluavat, mutta argumentti Saatana=Lucifer ei koskaan sovellu. Hieronymus teki suuren erehdyksen kääntäessään heprealaisen Raamatun latinaksi; heprean Aamutähti, "Loistava, Aamunkoiton poika", ei samaistu latinan "Valonkantajaan". Koko Raamatussa on vain kaksi mainintaa Luciferista, yksi Jeesuksesta, toinen Babylonian kuninkaasta. Jesaja 14 profeetta piikittelee Babylonian kuningasta "heprealaisten kuvainnollisella kielellä...tähti merkitsee loistavaa kuningasta tai ruhtinasta...Monarkkia johon tässä viitataan, ylitettyään kaikki muut kuninkaat kuninkaallisessa loistossa, verrataan päivän airueeseen, jonka loisto ylittää ympäröivien tähtien loiston. (A Cyclopedia of Biblical Literature, John Kitto ed., 3rd ed., J. B. Lippincott and Co, Philadelphia, 1866, 2:857-8). On niitä jotka väittävät, että todellinen olento jota tässä kohdassa puhutellaan, on Saatana, mutta sille ei ole todisteita. Päinvastoin, Jesaja (14:18) sanoo: "Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa kukin omassa kammiossaan, mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin kelvoton villiverso..." Tämä näyttää selvältä viittaukselta ihmiseen, kansan kuninkaaseen, ei arkkienkeliin. On vielä toinenkin syy miksi ei ole mitään järkeä lukea paholaista Jesaja 14:sta; Saatanan perinteinen rooli Vanhassa testamentissa. Saatana tulee heprean satan-sanasta, joka merkitsee "vastustajaa". Strong's Concordancen mukaan tämä sana esiintyy 1 Aikakirjassa, Jobin kirjassa, psalmeissa, ja Sakarjan kirjassa. Psalmeissa sanaa käytetään sekä monikossa (vastustajat) että ylimalkaisessa merkityksessä. Aikakirjoissa ja Sakarjalla sen käyttö on tulkinnanvarainen, kun taas Jobilla "satan" Vastustajana esiintyy ainoastaan kahdessa ensimmäisessä sen 42 luvusta. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä että Vanhan testamentin tekstit eivät saavuttaneet "lopullista" muotoaan kuin vasta Babyloniaan karkotuksen jälkeen. Ennen tätä heprealaisissa kirjoituksissa ei ole todisteita Vastustajasta voimana, joka vastustaa Jumalaa, ja sen jälkeenkin se on yhä kyseenalaista. Vaikka Jobin tarina on hyvin vanha, sen lopullinen versio ajoittuu karkotuksen jälkeen, sen jälkeen kun heprealaiset olivat tulleet kosketuksiin dualistisen zarathustralaisen uskonnon kanssa, sen hyvine ja pahoine jumalineen.

Jopa Vanhan testamentin tutkijat jakautuvat siinä pitäisikö pahaa yhdistää lainkaan Saatanaan. Jotkut sanovat ettei Saatanaa alunperin pidetty pahana, vaan hänet samastettiin vähitellen epämiellyttäviin toimiinsa. Tämän lähestymistavan mukaisesti Saatana on yhä Jumalan palvelija. Jobin kirjassa on paljon sellaista joka taipuu tukemaan tätä näkemystä. Saatana esiintyy vain kahdessa ensimmäisessä luvussa ja katoaa sitten. Jotkut uskovat, että kaksi ensimmäistä kappaletta lisättiin paljon myöhemmin, sillä viimeisestä luvusta luemme: "He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä." (42:11) Näyttää siltä, ettei heprealaisilla ollut paholaisen kaltaista voimaa joka vastusti Jumalaa. Saatana on enkeli Jumalan hovissa, joka toimii syyttäjän ominaisuudessa (Job 1:6). On myös viitteitä siihen, että kaiken sen mukana joka on "hyvää", kaikki se joka on "pahaa", tulee Jumalalta, ei Saatanalta. Jesaja 45:7 Jumala sanoo: Minä..."luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen." Valentine's Jewish Encyclopedia vahvistaa ajatuksen siitä, että on radikaali ero sen välillä miten Saatana nähdään Vanhassa testamentissa ja miten hänet nähdään Uudessa testamentissa, ja että tämä uusi rooli ei kehittynyt hänen alkuperäisestä roolistaan: missään "esi-kristillisessä kirjassa ei ole viittauksia kapinallisiin enkeleihin...Saatanan hahmo Heprealaisessa Raamatussa ja Uudessa testamentissa vastaavasti painottavat eroa käsitteessä. Siinä ei ole kehitystä, vaan perustava ero...Ainoastaan kristillisessä kirjallisuudessa ajatus kahdesta vastakkaisesta valtakunnasta, Saatana Jumalan vihollisena, on pysynyt järkähtämättömänä." (Valentine's Jewish Encyclopedia, A. M. Hyamson and A. M. Silberman eds., Shapiro, Valentine and Co, London, 1938, p. 36). 

Vanhassa testamentissa on itseasiassa hyvin vähän tukea ajatukselle Saatanasta kapinallisena enkelinä ja Jumalaa vastustavana valtana. Hänet kuvataan yleensä taivaallisena yliasianajajana (syyttäjänä), joka toimii Jumalan alaisuudessa, ja tämä vain vahvistaa argumenttia olla lukematta Saatanaa Jesajan kohtaan 14:12 Luciferista. Jesaja on yksi vanhimmista kirjoista Raamatussa ja ehdottomasti ajalta ennen pakkosiirtolaisuutta. Ellei ole järkevää raamatullista perustetta liittää Lucifer Saatanaan, mistä sitten tulee tarina siitä että hän on kapinallinen enkeli joka lankesi ylpeyden tähden? Kristillinen kirkko tulkitsi, että Jesaja 14:12 liittyy Luukkaan jakeeseen 10:18: "Jeesus sanoi heille: 'Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama.'" Perusteeton, epäraamatullinen yhteys Luciferin ja Saatanan välillä on johtanut yleiseen väärinymmärrykseen, että Lucifer on paholaisen toinen nimi. Luciferin ollessa aamutähti, kointähti, tai Venus, mielettömyys yhdistää hänet paholaiseen paljastuu kolmessa Uuden testamentin kohdassa, missä aamutähti tai kointähti mainitaan:

"Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne." (2 Piet.1:19)

"Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut; minä annan hänelle aamutähden." (Ilm.2:28)

"Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti." (Ilm.22:16)

Kaikki nämä viittaukset aamutähteen osoittavat Jeesukseen tai asioihin, joita Jeesus sanoo tai antaa. Vulgatassa sana "aamutähti" 2 Pietarin kirjeessä on jopa käännetty Luciferiksi. Kahdessa muussa kohdassa se on stella matutina. On ongelmallista että Luukas 10:18 käyttäisi salamaa Saatanaan liittyen, etenkin kun harkitaan kahta muuta viittausta salamaan Uudessa testamentissa: Matt.24:27 ja Luuk.17:24. Nämä kaksi viittausta liittävät salaman Ihmisen Poikaan eli Jeesukseen ja hänen toiseen tulemiseensa, joka on ymmärrettävää kun tutkii vanhaa uskonnollista symboliikkaa: "Juutalais-kristillisessä ajattelussa salama on Jumalan välittömän läsnäolon symboli...tai viimeisen tuomion. ("Lightning," Dictionary of Symbolism, Hans Biedermann, Penguin Books, New York, 1992). Vaikka pistäisimme sivuun kysymyksen siitä, miksi Jumalan "vastustajaa" pitäisi kutsua, säilyy tosiasiana, että kertomus kapinallisesta enkelistä joka lankesi ylpeytensä tähden, ei ole lainkaan Raamatussa. Jotkut väittävät että langennut Saatana on läsnä aivan alusta asti, vaikka hänen nimensä ei esiinny 1. Mooseksen kirjassa. Paavali esitti että käärme oli Saatana, seurauksena se että Saatana viekoitteli Aadamia. Kuitenkin useimmat varhaiset kirkkoisät uskoivat että Saatana lankesi Aadamin jälkeen. Kirkolta kesti yli 200 vuotta todeta että Saatanan synti oli ylpeys, että hän lankesi ennen ihmisen luomista, ja että hän oli käärme joka viekoitteli Aadamia ja Eevaa.

 

  Gustave Dorén

Löytääksemme tarinan Saatanan lankeemuksesta, meidän täytyy mennä muihin lähteisiin kuin Raamattuun. Karkeasti vuosien 200 eKr. ja 150 jKr.välillä tuotettiin paljon kirjallisuutta, mukaan lukien Apokryfit ja Pseudepikrafit. Jotkin näistä ovat apokalyptisia -  ne profetoivat mullistavista tapahtumista ja maailman lopusta. Tässä kirjallisuudessa voidaan nähdä pahan hengen idean kehittyminen, mutta edes apokalyptisessä kirjallisuudessa paholaisesta ei tule kokonaan pahaa alkuperältään ja olemukseltaan. Monet tämän aikakauden kirjoista heijastelevat juutalaisen kansan kurjuutta Syyrian ja Rooman sorron alla. Niiden kirjoitukset käsittelevät näkyjä maailman lopusta, maailmasta paholaisen vallassa, ja Messiaasta joka voittaa paholaisen ja tuo uuden vanhurskauden aikakauden. Eenokin kirjaa monet pitävät yhtenä varhaisimmista ja tärkeimmistä selostuksista taivaallisen hovin (enkelten) kommelluksista. Se kuvaa myös enkeli Satanailin kapinaa ja hänen heittämistään ulos taivaasta. Jotkut tutkijat näkevät tämän merkitsevän että Saatanan ja Luciferin yhdistäminen juontuu ensimmäiselle vuosisadalle. Toisen Eenokin kirjan uudelleen ajoitus kuitenkin sijoittaa sen kolmatta vuosisataa myöhemmäksi, jopa seitsemännelle vuosisadalle. Tästä syystä jotkut ehdottavat että Origenes oli luultavasti Luciferin ja Saatanan samaistamisen keksijä. (Satan: The Early Christian Tradition, Jeffrey Burton Russell, Cornell University Press, Ithaca, 1991, p. 130 & fn).
Aadamin ja Eevan elämä, juutalainen kirjoitus jonka tutkijat ajoittavat 200 eKr. ja 200 jKr. väliin, kertoo että Saatana kertoo Aadamille ja Eevalle että hänen lankeemuksensa taivaasta johtuu hänen kieltäytymisestään palvoa Aadamia, Jumalan kuvaa. Samankaltainen kertomus löytyy myös Koraanista. (Suura 2:34) Nämä legendat heijastelevat teemaa joka on lähellä alkukantaista "ylpeyttä", joka johti niin kutsuttuun Saatanan lankeemukseen.

Koska Vanha testamentti ei kytke ylpeyttä tai lankeemusta Saatanaan, paholaiseen, eli Vastustajaan, ainoa raamatullinen"tuki" tälle käsitykselle on Luciferin lankeemuksen väärintulkinta (Babylonian kuningas) ja tietyt kohdat Uudessa testamentissa. Mutta Uusi testamentti ei myöskään anna mitään selvää tietoa Saatanan lankeemuksesta ylpeyden tähden. Yksi kohta missä Lucifer yhdistetään ylpeyteen, on Miltonin Kadotettu Paratiisi. Hän "sovelsi nimeä synnillisen ylpeyden demoniin." ("Lucifer," A Dictionary of Angels, Gustav Davidson, The Free Press, New York, 1967).
 R.J.Zwi Werblovsky väittää vuonna 1952 julkaistussa klassisessa, psykologisessa kirjallisuusarvostelussaan Lucifer ja Prometeus, että John Miltonin Kadotetun paratiisin Saatanasta tuli vetovoimainen hahmo johtuen ominaisuuksista jotka hän jakaa kreikkalaisen mytologian titaanin, Prometheuksen, kanssa. Miltonin Saatana ruumiillistaa sekä positiivisia että negatiivisia arvoja. Werblovskyn kirja on ollut merkittävä myös osoittaessaan Prometheuksen ja hänen kaksinaisen, Kristuksen kaltaisen/Saatanallisen luontonsa olennaisen monitulkinnallisuuden, joka on kehittynyt kristillisessä traditiossa.

Näyttää siltä, että koko tarina Luciferista Saatanana, langenneena kapinallisena enkelinä, perustuu kokonaan ei-kanonisiin lähteisiin; niin kutsuttuihin Apokryfikirjoihin ja Pseudepikrafeihin. On myös monia esi-kristillisiä myyttejä ja allegorioita, jotka pitävät sisällään kertomuksia Luciferista, joka on latinankielinen nimi kreikankieliselle Eosforokselle.  Theogoniassaan Hesiodos puhuu kahdesta jumalallisesta olennosta, veljeksistä Eosforos (aamutähti) ja Hesperos (iltatähti). He ovat Astraioksen (tähtitaivaan) ja Eoksen (aamunkoiton) lapsia. Aamutähti kuten Meren neitsyt, on eräs titteleistä jotka on annettu jumalallisille Äitijumalattarille, kuten roomalainen Venus, foinikialainen Astarte, juutalainen Astoreth, ja myöhemmin kristillinen Pyhä Neitsyt. Vanhimmissa zarathustralaisissa allegorioissa Mithran oletetaan valloittaneen Venus-planeetan. Kristillisessä traditiossa Mikael voittaa Luciferin.
Venus-planeetta on valontuoja. Ensimmäinen valon säde joka pyyhkii yön pimeyttä. Se symboloi jumalallisen valon kehittymistä ihmisessä, ensimmäistä itse-tietoisuuden heräämistä, itsenäistä ajattelua ja vapaan tahdon todellista soveltamista. Se merkitsee myötätuntoisen ymmärryksen valon tuomista ihmismieleen. Tästä laajemmasta näkökulmasta aamutähden yhteys Jeesukseen on hyvin ymmärrettävä, koska myötätunto on Jeesuksen opetuksen ydin. Tämä opetus heijastaa suurinta yksimielisyyttä läpi Uuden testamentin: se mainitaan Matteuksella, Markuksella, Luukkaalla, Johanneksella, Roomalaiskirjeessä, Galatalaiskirjeessä, 1 Tessalonikalaiskirjeessä, Heprealaiskirjeessä, 1 Johanneksen kirjeessä, Jaakobin kirjeessä ja 1 Pietarin kirjeessä. Parhaiten tunnettu kohta on Matteuksella (22:37-40).

Saatana on vain titteli. Lucifer on Saatana joillekin ihmisille, mutta toisaalta niin on Buddhakin, tai mikä tahansa uskonnollinen jumala tai hahmo, jonka fundamentalistit sanovat lapsilleen olevan paha, eli vastakkainen heidän jumalalleen, joka on yleensä Jahve, toisten demiurgi eli Saatana.

 "Langenneiden enkeleiden" salaisuus on olennaisesti mysteeri, joka on aivan evoluutiosuunnitelman takana, sillä solaaristen enkeleiden alttius "langeta", uhrata itsensä tuodakseen mielen prinsiipin valon siihen mikä silloin oli eläinihminen, oli merkkinä suuren dualiteetin Lain toimintaan tulemisesta, jonka avulla ainetta, muotoa - negatiivista ja passiivista - voitiin nopeuttaa hengen avulla. Tämä uhriteko inhimillisen historian aamunkoitteessa on maailman suurten pyhien kirjoitusten ja mytologioiden läpi kudottu lanka, mukaan lukien Prometheuksen myytti, joka varasti tulen (mielen) ihmiselle, ja raamatullinen kertomus tuhlaajapojasta, joka jätti Isän kodin aloittaakseen kokemuksen polulla, muodon ja aistien elämässä - matkan "kaukaiseen maahan."
Solaaristen enkeleiden roolista ja heidän uhristaan ihmiskunnan puolesta on keskusteltu runsaasti H.P.Blavatskyn Salaisessa Opissa. Itseasiassa, 1887 Teosofisen Seuran lehti otti nimekseen "Lucifer",  tavoitteenaan tuoda selvyyttä siihen mitä se piti epäreilusti parjattuna uhrautuvana enkelinä. Valon tuoja; mielten avautuminen ja tie valaistukseen. Sinä olet elämäsi valo; ilman valoasi maailma vajoaa mustaan anarkiaan; on voimia, jotka tahtovat tukahduttaa valosi vangitsemalla tai aivopesemällä sinut hyväksymään yhteiskunnan keskinkertaisuuden. Ei mielikuvitusta, ei epäilyä, ei valoa: ei elämää.
 Vaikka ylenmääräinen valo tuhoaa, valo on inhimillisen luovuuden lähde. Rudolf Steiner on eräs nykyajan esoteristi, joka on kehittänyt tämän näkemyksen Luciferista valon olentona, henkenä joka saattaa valaista ihmistä kohti Kristusta, joka on todellinen valo. Steiner tarkastelee Luciferia nykyajan vastavaikuttajana pimeälle Ahrimanille dualismin sisällä, joka on syvälle juurtunut gnostilaisiin ja jopa varhaisempiin demonologisiin spekulaatioihin. 

Samalla kun Ahriman pyrkii vetämään ihmisen yhä syvemmin sotkeutumaan luontoon (joka ei ole ihmisen oikea koti) ja jopa yliluonnollisten voimien yhteyteen, jotka kuuluvat demoniseen maailmaan, Lucifer pyrkii kohottamaan ihmisen ylöspäin valon valtakuntiin, missä hengellä on todellinen vapaus. Taiteiden kautta ihminen ilmentää mitä intiimeimmin ja ylpeimmillään tarvetta pysyä maahan kahlitsemattomana ja pyrkiä jumalankaltaisuuteen. Taiteessa ylpeyden kiusaukset niihin kuuluvine lankeemuksineen pienoismuodossa saattavat helposti vallata ihmisen.

Jos Steinerin näkemystä Luciferista voi lainkaan yksinkertaistaa, silloin voidaan sanoa, että Lucifer, tässä ihmisen henkisen tukijan hahmossa, täytyy nähdä oikeassa yhteydessään. Lucifer hengittää ihmiseen ihmeellisen kyvyn pyrkiä kohti henkistä valtakuntaa, tulla taiteilijaksi, jumalaksi pienoismuodossa, ja niin tehdessään hän tekee ihmisen kykeneväksi riuhtautumaan vapaaksi Ahrimanin maahan upottavasta otteesta. 

Kuitenkin Lucifer on taipuvainen myös ylettömyyteen ja tässä on vaaransa. Ihminen ei ole kokonaan maan olento, kuten Ahriman toivoisi. Hän ei ole yhtään enempää enkeli, vapaa maasta. Kuitenkin juuri tämän Lucifer (henkisen valon kantajana) haluaisi ihmisen saavuttavan. Steinerin demonologiassa huomaamme sen tähden, että on tilanteita, joissa lucifeerisia kiusauksia, jotka johtavat vastuuttomaan vapaaseen pudotukseen läpi henkisen maailman (jollaista esimerkiksi tietyt huumeet saattaisivat tarjota), tulee vastustaa yhtä lujasti kuin Ahrimanin.
On ikään kuin Ahriman muuttaisi ihmisen elottomaksi maaksi, jotta ihminen unohtaisi henkisen esihistoriansa ja kohtalonsa, samalla kun Lucifer antaisi henkistä elämää niin yltäkylläisesti, että hän unohtaisi kohtalonsa liittyvän maan vastuulliseen ja rakastavaan uudistamiseen, maan, jonka pinnalla hänen täytyy pitää jalkansa lujasti. Kuva Mikaelista keihästämässä Saatanaa saa sen tähden uuden merkityksen esoteerisen perimätiedon kehyksissä, sillä on mahdollista nähdä sellaisen kuvan esittävän dualistista konfliktia valon olento Luciferin ja maan demoni Ahrimanin välillä, kuvaten konfliktia, joka raivoaa jokaisessa ihmissielussa. Kuitenkin demoninen dualismi ilmaistuna okkultisen näkemyksen sisällä Luciferia koskien, ei ole löytänyt tyydyttävää selitystä teologiassa.
Persoonallisessa symboliikassa joka läpäisee Blaken runouden, Lucifer on ensimmäinen "Jumalan silmistä", Molok toisena. Silmät ovat symbolisia tasoja, jotka johtavat Luciferin kertakaikkisen itsekeskeisestä tilasta Kristuksen vapaaseen henkisyyteen. Paradoksaalisesti tarve uhrata toisia, Molokin luonnossa ilmaistuna, on vapautus Luciferin kauheasta jäykkyydestä, sillä se ainakin sallii tietoisuuden toisista ihmisistä, kuinka huonosti heitä kohdellaankin tuon tietoisuuden seurauksena.

Fey Pomerance: Luciferin käden luominen

Modernin juutalaisen taidemaalarin, Fey Pomerancen visiossa Luciferista, Lucifer nähdään kapinallisena enkelinä, joka määrätietoisesti pyrkii saamaan taivaasta hengen tulen, jonka hän näkee tekevän ihmisen kykeneväksi tulemaan enkeleitä suuremmaksi. Hänen siivenkärkensä eivät kuitenkaan sovellu tarttumiseen, eikä hän voi ottaa liekkejä. Sen tähden hän syöksee oikean siipensä hengen tuleen ja saman aikaisesti piirtää mentaalisen kuvan jonka avulla käsi siitetään. Kun oikea käsi syntyy, hänen ensimmäinen tekonsa on väkivaltainen, sillä hän käyttää sitä nykäistäkseen kyljestään hyödyttömän oikean siiven. Nyt hän ei voi sen paremmin hallita lentoa taivaissa, kuin käyttää kättäänkään tuossa eteerisessä valtakunnassa. Niinpä hän laskeutuu maan päälle, tuoden mukanaan lunastuksen siemenen, joka on suojattu hänen oikean kätensä kämmenen ihon alle. 

Käännetty seuraavista lähteistä:

Lucifer, The Eastern Crown Prince of Satanism

Lucipedia 
Lucis Trust: Descent and Sacrifice by Sarah McKechnie
Some Light on Lucifer by Ina Belderis

Wikipedia: Lucifer and Prometheus

Katso myös:
Azazelin Tähti, mielenkiintoinen suomalainen seura
Lucifer the Movie
Primordial Gnosis: The Forbidden Religion

Jessika Lucas: Metafyysinen fundamentalismi - kun henkisistä kokemuksista tulee harhaa

 Suomentajan huomautus: tässä artikkelissa käytetään käsitteitä "meditaatio" ja "kontemplaatio" niiden itämaisessa merkityksessä; länsimaisessa, kristillisessä traditiossa samoja sanoja käytetään täsmälleen päinvastaisessa merkityksessä, ELI SIIS: meditaatio - mietiskely, keskittyminen esim. Raamatun sanaan; kontemplaatio - hiljaista, sanatonta lepoa Jumalan läsnäolossa. 
Tämä lienee myös pisin kääntämäni artikkeli tähän mennessä - en arvannut mihin ryhdyin; työ on kestänyt kauan, koska olen välillä tuskastunut siihen.

Joukko ihmisiä, jotka ovat jättäneet henkisen ryhmän, ovat sanoneet minulle: "Siellä oli niin paljon Henkeä ja Valoa. Kuinka niin saattoi olla, kun opetukset olivat niin epärealistisia? En ymmärrä!"

Totuus on, että voimme olla missä tahansa ja kokea Jumalan

Eräs vastaus on, että milloin tahansa ne jotka etsivät Jumalaa, ovat vilpittömän avoimia Jumalalle, Jumalan läsnäolo ilmentyy - jotkut kutsuvat tätä läsnäoloa Pyhäksi Hengeksi - eikä sillä ole väliä missä olet suhteessa ympäristöön, voit olla koulussa, kirkossa, luokassa, puistossa, ja niin edelleen. Sellainen tapahtuma on intuitiivinen ja voi todellakin tapahtua missä tahansa; se vaatii ainoastaan älyllisen kyvyn hiljentämistä ja intuitiivisen kyvyn avaamista.

Meditaatio

Kun siirrämme huomiomme ja avaamme intuitiivisen kyvyn, me itseasiassa astumme sen ensimmäiseen tilaan mitä tänä päivänä kutsumme meditaatioksi. Mitä me kutsumme meditaatioksi ja sen olemassa olevat monet lajit, ovat itseasiassa kasvaneet ulos luontaisesta mietiskelyprosessista; tällä luontaisella prosessilla me yhdistymme henkisiin ulottuvuuksiin, ja tunnistivatpa useimmat sitä tai eivät, meidät rakennettiin harjoittamaan meditaatiota. Yksinkertaisin esimerkki meditatiivisesta tilasta on muistaa viime kerta kun olit luonnossa ja hiljennyit ja inspiroiduit kaikesta ihmeestä ympärilläsi. Miltä sinusta tuintui? Ajattelitko vai oliko sinulle intuitiivinen innoittunut hetki? Meditaation alkutila on itseasissa näin yksinkertainen.

Meditaatio ja hyvät ja väärät opettajat

Tänäpäivänä on monia ihmisiä jotka opettavat meditaation erilaisia lajeja ja jotkut ovat todella taitonsa  mestareita,  mutta on myös lukemattomia opettajia jotka eivät ole täysin harjaantuneet; näillä ihmisillä on vain rajallinen ymmärrys koko meditaatioprosessista, eivätkä he myöskään sen johdosta ole edistyneet dogmaattista ajattelua pidemmälle. Täysi meditaatioharjoitus on usean askeleen prosessi, joka on suunniteltu kokonaisuudessaan auttamaan meitä saamaan selvyys henkisistä huolenaiheista ja saamaan suhde Jumalaan, mutta jos harjoitus on epätäydellinen tai sitä käytetään väärin, saattaa päätyä elämään dogmeissa ja harhassa.

On lukemattomia hyvä meditaation opettajia. Jos meillä on hyvä opettaja, saamme hyviä tuloksia. Saatamme tietää että henkilö on hyvä opettaja, koska meistä tulee onnellisempia, rakastavampia, itseriittoisia ihmisiä. Mutta on myös huonoja opettajia. Raamattu kutsuu heitä vääriksi opettajiksi. Tiedät keitä väärät opettajat ovat siitä, että he väittävät heillä olevan erityinen pääsy Jumalan luo, ja että sinä tarvitset heitä päästäksesi Jumalan luo.

Hyvä opettaja ei koskaan väitä sellaista, pikemminkin hyvä opettaja avustaa sinua löytämään Jumalan sisälläsi. Sellainen opettaja ei koskaan vaadi mitään sinulta. Eikä hyvä opettaja koskaan kerro sinulle mitä tehdä, pikemminkin hyvä opettaja avustaa sinua löytämään vastauksen itsellesi. Hyvä opettaja ottaa persoonattoman roolin elämässäsi, hän on henkinen valmentaja, mentori, opas, ja huolehtii hyvinvoinnistasi eikä vaadi mitään vastineeksi.

Väärä opettaja vaatii paljon. Sinulta vaaditaan yleensä jonkinlainen maksu, joka merkittävästi vaikuttaa tuloihisi yli normin, ja tottelevaisuutta sellaiseen yleensä vaaditaan. Jos on omaksunut väärän opettajan, elämä saattaa kääntyä ylösalaisin ja saattaa menettää perheen, kodin, työn ja ystävät. 

Väärä opettaja joka esittää suureellisia väitteitä, kuten "tarvitset minua päästäksesi Jumalan yhteyteen", on yleensä luopio, jonka hänen aikalaisensa sulkivat pois traditiosta jossa hän aloitti koulutuksensa, hänen väitettyään omaavansa erityistä tietoa. Vakuuttuneena etevämmyydestään ja että hän tietää "enemmän" kuin opettajansa, hän yksinkertaisesti jättää aikaisemman traditionsa ja aloittaa omansa; itseasiassa hän on kuitenkin vasta-alkaja, jumissa omaan egoonsa. Valitettavasti he ovat usein karismaattisia ihmisiä ja heillä on kyky myydä traditionsa, ja he ovat usein hyvin laskelmoivia.

Sellaiset ihmiset lähtevät opettamaan omaa versiotaan siitä, mitä he pitävät todellisena uskontona, mutta se mitä he itseasissa tekevät, on omien ongelmiensa ratkaiseminen muuttamalla pulmansa toiminnaksi; he elävät itseasiassa harhassa. Väärä "opettaja" houkuttaa noviiseja, jotka eivät tiedä paremmasta. Väärä opettaja mieltää seuraajat vahvistuksena sille, että hänellä on jotain hyödyllistä opetettavana; silti myöhemmin kun noviisit ovat kulkeneet vähän matkaa eteenpäin, opettaja alkaa vahvasti toteuttaa virheellistä ajatusta, "minulla on oppilaita, oppilaillani on henkisiä kokemuksia, minun on täytynyt opettaa oikein."

Harhainen ongelma
Todellisuudessa meillä on tässä hyvä esimerkki sokeasta taluttamassa sokeaa. Se on vanha amsa; yksi niistä ansoista, joka jokaisen opettajan täytyy läpäistä, jos hän aikoo olla todella hyödyksi jollekulle, ja se on ansa joka joidenkin noviisien täytyy läpäistä jotta he todella ymmärtäisivät etteivät he itseasiassa tarvitse ketään päästäkseen Jumalan yhteyteen, koska aivan kuten Dorothy ihmemaa Ozzissa, heidän tarvitsee vain kopauttaa kantojaan ja mennä kotiin.

Harhaisesta ongelmasta voi kuitenkin tulla vielä monimutkaisempi, kun opettaja väärin esittää itsensä pätevänä opettaja, jota hän ei ole. Valitettavasti yleisö on vielä vähemmän viisaampi, erityisesti mitä tulee aloittelijoihin henkisellä polulla, koska he yksinkertaisesti eivät tiedä paremmasta. Sellaisessa tapauksessa kun noviiseilla alkaa olla henkisiä kokemuksia, heistä voi tulla paitsi sokaistuneita, myös hyvin hämmentyneitä. On kolme vaikeutta: 1) Ajattelu, että opettaja on todella vastuussa heidän henkisistä kokemuksistaan; 2) Ajattelu, että he todellakaan eivät pääse Jumalan yhteyteen omillaan; 3) He ovat usein kiinni sellaisessa asemassa, että heidän täytyy puolustaa traditiota, jota ei voi puolustaa, samalla kun heidän täytyy yrittää tajuta kaikki itsekseen. Opettaja näyttää mahtavalta, minän teen mitä opettaja kehottaa tekemään, minulla on henkisiä kokemuksia vs. elämäni on sekaisin ja miksei minusta tule yhtään parempaa?

Noidankehä jatkuu, kun seuraajat hyväksyvät uskomuksen että heidän opettajansa on oikeassa, koska seuraajilla on henkisiä kokemuksia. Ajan myötä seuraaja tekee suuren sijoituksen, sijoituksen, jota on vaikea menettää; loppujen lopuksi kukaan ei halua myöntää olleensa typerä.

Yleensä kuitenkin jonkin ajan kuluessa sellaiset opettajat jäävät sivuun kun seuraajat vähitellen oivaltavat, että he eivät tarvitse opettajaa tai organisaatiota suhteessaan Jumalan kanssa; mutta toisaalta liian usein seuraajat tavoittavat miellyttävän tyytyväisyyden tason, ja/tai omaksuvat uskomuksen, että heidän tarvitsee olla opettajan läheisyydessä tai osa organisaatiota edistyäkseen yhtään pidemmälle; surullista kyllä, samaan aikaan he eivät näe tai eivät välitä taakse jääneistä raunioista.

Olipa noviisi tai opettaja, sellaisista ihmisistä voi tulla henkisesti jumiutuneita, jopa koko loppuelämäkseen. He tuntevat menestyvänsä meditaatiossa, koska heillä on henkisiä kokemuksia, mutta yleensä mitä he ovat tietämättään saavuttaneet, on vain pääsy miellyttävälle ja "turvalliselle" tasangolle; tämä on yksi henkisen polun riskeistä: ajatella, että "tässä se on", "minä tiedän" ja "ei ole enempää".

Niiden tapauksessa, jotka elävät ryhmäympäristössä, he saattavat alkaa uskoa, että jos he lähtevät, heillä ei ole enää yhteyttä Jumalaan. Rationaalisesti tässä ei ole järkeä, mutta emotionaalisesti sellaiset pelot voivat voittaa paremman harkinnan, sillä mikä olisi suurempi menetys kuin Jumalan menettäminen? Joten kuinka ihmiset juuttuvat sellaisiin olosuhteisiin?

Meditaation taito
Keskustellaksemme selkeämmin, kuinka ihmiset juuttuvat sellaiseen tilanteeseen, meidän täytyy ensin enemmän keskustella meditaatioprosessista, tai kuten jotkut sitä kutsuvat, meditaation taidosta.  Meditaation aikana, kuten yllä sanoimme, intuitiokyky avautuu. Seurauksena on, että kun intuitiokyky avautuu, intellektuaalisten kykyjen ja fyysisten toimintojen täytyy vähetä; nämä kyvyt vähenevät suorassa vastaavuudessa sen rukoilevan tai meditatiivisen tilan asteeseen tai syvyyteen, johon on astuttu.

Meditaatioprosessin syvemmillä tasoilla, kun harjoittaja päästää täysin irti älystä ja fyysisestä, on olemassa vaara ellei hän järkevästi tarkastele myöhemmin henkisiä kokemuksiaan meditaatiossa oman henkilökohtaisen tietonsa ja järkensä valossa.

Meditaation syvemmillä tasoilla harjoittaja lakkaa ajattelemasta ja astuu yksinkertaisesti olemisen tilaan. Kun henkilö on todella olemisen tilassa, hän on täysin kytkeytynyt intuitiiviseen kykyynsä ja on jättänyt taakseen maailman jossa elämme ja astunut henkisen tietoisuuden toiseen tilaan. Tässä tilassa "Jumala" voidaan kokea näkyjen, merkkien ja symbolien kautta, ja henkilöllä saattaa olla jopa kokemuksia henkisestä ekstaasista, aivan yhtä ihmeellisiä kuin kellä tahansa pyhällä tai mystikolla. Evelyn Underhill kirjassaan Mysticism: The Nature and Development of Spiritual Consciousness ("Mystiikka: Henkisen tietoisuuden luonne ja kehitys" - katso online!) käsittelee syvällisesti näiden henkisten tapahtumien esiintymistä pyhien ja mystikkojen keskuudessa. 


Tiedä, että henkiset kokemukset tapahtuvat oman tietoisuuden piirimme sisällä; ne eivät ole "toisesta" maailmasta; ei ole paljonkaan väliä sillä, minkä opetuksen tai uskonnon me allekirjoitamme; tiedä myös, että henkiset kokemukset tapahtuvat täsmälleen siinä määrin, kuin me avaudumme niille; sellaisessa tilassa me pääsemme toiseen mielen osaan, jota kukaan toinen henkilö ei jaa; voi osallistua mihin tahansa uskontoon tai uskomusjärjestelmään sellaisten henkisten kokemusten tapahtuessa, ja niistä saattaa kyetä kertomaan toiselle jossain määrin, mutta kukaan ei todella voi jakaa itse kokemusta toisen kanssa. Tällöin saattaa olla henkisen oppaan tarpeessa ja tällöin harjoittaja tarvitsee hyvän oppaan; hyvän siinä merkityksessä, että oppaalla ei ole henkilökohtaista investointia tai agendaa, joka on toteutumisen tarpeessa. 

Kun äly on vaiennettu meditaatiossa, intuitio ottaa vallan ja rationaalinen ajattelu lakkaa. Vaikeus tulee kuitenkin siinä, kun  ei osaa erottaa henkistä tapahtumaa jostain opetetusta ja omaksutusta dogmista, koska taipumuksemme on tulkita henkiset kokemuksemme omaksumiemme kontekstuaalisten puitteiden mukaisesti.


Jos olemme meditaation opettajan ohjauksen alaisia, on tärkeää omata pätevä ja kokenut opas ilman agendaa tai odotettua tulosta, joka tahtoo "elää kysymyksessä" ja joka on halukas auttamaan harjoittajaa tutkimaan ja tulemaan omiin johtopäätöksiinsä. Jos meillä ei ole sellaista opasta, oppilaan epäpätevälle opettajalle antamaa luottamusta voidaan käyttää väärin, jos opettaja on kypsymätön tai häikäilemätön. 


Joka tapauksessa, periaatteessa mitä hiljaisemmaksi ruumiimme ja mielemme tulee kun meditoimme, sitä enemmän intuitiivinen kyky avautuu, ja sitä vastaanottavaisemmaksi tulemme henkiselle kokemukselle. Täytyy muistaa, että kun astumme meditatiiviseen tilaan, emme ajattele enää "missä on järkeä", me yksinkertaisesti koemme; silloin kun palaamme valveiseen tietoisuuteen meidän täytyy "tehdä järkevää" siitä mitä olemme kokeneet. 


Jos tutkimme uudelleen kuinka nämä intuitiiviset kokemukset tapahtuvat, voimme nähdä että ne tapahtuvat ainoastaan kun meistä tulee tyyniä, ja olemme vapaat ajattelusta ja häiriöiden ulkopuolella. Tässä on tärkeää tunnistaa että vaikka on välttämätöntä pysäyttää ajattelu ja fyysinen toiminta vähäksi aikaa, jotta voimme meditoida ja saada sellaisia kokemuksia, emme voi elää maailmassa meditaatiotilassa, emmekä voi perustaa elämäämme siihen mitä koemme meditaatiossa, ellei siinä ole jotain järkeä rationaalisesti.


Jos palatessamme normaaliin tietoisuuteen meille opetetaan olemaan "ajattelematta" ja/tai uskomaan että nämä kokemukset ovat riippuvaisia opettajastamme tai osallisuudestamme organisaatioon, tai jos sen mukaan mitä opettajamme on opettanut, kokemukset tulkitaan väärin hyväksytyn uskomusjärjestelmän mukaisesti, mikä hyvänsä se onkin.


Kun meditaatiosta tulee pakoa: salakari
Jotta sisäistäisimme henkiset kokemukset kunnolla, meidän täytyy tutkia sekä aikomuksiamme että käsitteellisiä puitteitamme perusteellisesti. Mentaalinen ja fyysinen hiljaisuus jonka koemme meditaation avulla, on hyvä, jos astumme sellaiseen tilaan oikein aikomuksin; se ei kuitenkaan ole hyvä, jos käytämme meditaatiota, ja henkisiä kokemuksia joita meillä on, vahvistaaksemme uskomusjärjestelmää tai paetaksemme maailmaa; tämä voi olla salakari.

Valitettavasti jotkut ihmiset käyttävät väärin meditaatiota paetakseen sen tunnustamista, että heidän valitsemansa polku ei todellisuudessa ole hyvä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että eräs meditaation hyödyistä on, että se voi olla terapeuttista. Kyllä, intellektuaalisen ja fyysisen toiminnan lakatessa me koemme helpotuksen vaivaavista kysymyksistä, hämmennyksistä, päivän ongelmista ja niin edelleen; me lepäämme ja tulemme Jumalan rauhan täyttämiksi ja me uudistumme. 


Ja me pidämme tuosta tilasta - ja se on hyvä tila, jonkin aikaa - mutta me emme voi elää tuossa tilassa ja elää maailmassa samanaikaisesti. Se on mahdotonta. Elämä itse vaatii meitä osallistumaan maailmaan uudelleen, fyysisesti, intellektuaalisesti ja henkisesti, jos aiomme saavuttaa todellisen tasapainon ja todellisen rauhan. 


Kun jätämme tuon levollisen tilan ja palaamme valveiseen tietoisuuteen, palaamme myös tietoisuuteen kaikista ratkaisemattomista ongelmista ja vaivaavista asioista. Ongelma syntyy kun jotkut ihmiset eivät kuitenkaan käsittele ongelmiaan. Heidän ratkaisunsa on meditoida, meditoida - toisin sanoen, he käyttävät meditaatiota paetakseen, paetakseen. Tässä tilassa emme kuuntele ja vielä vähemmän kuulemme sisäistä ääntä: järjen ääntä, sillä olemme keskittäneet huomiomme transendentaaliin tilaan sen sijasta. 


Vähitellen pyörä kääntyy, ja saatamme jopa kuulla jälleen sisäisen äänen puhuvan; ellei kuitenkaan käytä rationaalisia keinoja ongelmasta huolehtimiseen, pakosykli jatkaa itsensä toistamista yhä uudelleen ja uudelleen. Meditaation avulla voi saavuttaa suhteellisen rauhan hetkeksi, mutta ongelmat eivät ratkea; ongelmat palaavat jälleen, kunnes tietoisesti pohtii niitä ja löytää jonkin järkevän päätöksen; sillä tavoin me rakennumme tietä kulkiessamme. 


Todellisen etsijän sielu haluaa tietää ja haluaa rauhaa. Todellista tietämistä seuraa rauha ja hyvä tahto, ilo ja onni. Todellista henkistä tietämistä esiintyy kuitenkin ainoastaan kun yhdentyminen tapahtuu kaikilla tasoilla, henkisellä, emotionaalisella ja fyysisellä; silloin tulemme tasapainoon. Yhdentyminen tapahtuu rationaalisen mielen kautta. Täydellinen meditaatioharjoitus vaatii järkevää tasapainoa; tasapaino on toimintaa, jota kutsutaan kontemplaatioksi, ja se tapahtuu kun pohdimme aihetta; se tapahtuu kun tarkoituksella ajattelemme.


Kontemplaatio
Kontemplaatio on intellektuaalinen prosessi, johon sisältyy mielen käyttäminen; intellektuaalinen prosessi on ajatteluprosessi; meidän täytyy ajatella. Kontemplaatio on tasapainoa meditaatiolle, intuitiiviselle prosessille; äly tasapainottaa intuition. Ilman kontemplaatiota näkymme ja henkiset kokemuksemme jäävät tutkimatta ja sen seurauksena me kehitämme dogmeja; esim. "Minä näin Jumalan miehenä näyssäni, joten Jumala on mies."

Ilman kontemplaatiota me emme tiedä kuinka soveltaa henkisesti kokemaamme päivittäiseen elämäämme, ja meditaation harjoittaja, jolla on ollut ihmeellinen kokemus Jumalasta, alkaa uskoa että sen ja sen täytyy olla niin vaikka se olisi irrationaalista, koska minulla oli kokemus Jumalan läsnäolosta; sen täytyy olla niin, koska siitä asti kun olen seurannut näitä opetuksia, minulla on kokemuksia Jumalasta. Sellainen minkä tahansa idean tinkimätön hyväksyminen (vaikka se olisi totta) johtaa epätasapainoon, koska meidän täytyy tietää itsemme tähden mikä on totta ja mikä ei, tai alamme johtaa elämäämme väärien mielikuvien mukaan. 


Elääksemme tasapainoista ja rauhan täyteistä elämää, meidän täytyy löytää tasapainopiste älyn maailmojen ja henkisten maailmojen välillä. Ja jos me henkisinä etsijöinä aiomme saavuttaa haluamamme puhtaan suhteen Jumalaan, meidän täytyy lisätä tähän sekoitukseen rakastava, tietoinen toiminta fyysisessä maailmassa. Jumalassa me elämme, liikumme ja olemme. Tasapaino saavutetaan kun lisäämme kontemplaation meditaatioharjoitukseemme. 


Kontemplaatio on pohdiskeleva, tietoinen prosessi, joka vaatii tarkastelemaan, kyseenalaistamaan, ja ajattelemaan uudelleen. Ja puhuessani kontemplaatiosta mentaalisena toimintana, minun täytyy myös sanoa että kontemplaatio sisältää sydämen näkökohdat ja siten jälleen intuitiivisen. Luulen, että meille henkisellä polulla on suotu se, että emme voi olla todella henkisiä ellemme myös toimi rakastavasti; itseasiassa Mestari Jeesus sanoi yhtä paljon pääopetuksessaan. 


Ennen kaikkea Jeesus sanoi, että meidän pitää rakastaa Jumalaa ensin. Me rakastamme Jumalaa ensin rukouksen, hartauden ja meditaation avulla. Toiseksi meidän tulee rakastaa muita kuten itseämme, ja rakastaminen vaatii toimintaa; rakastamme muita tekojemme avulla, ja sovittamalla tunteemme ja näkemyksemme sisällyttämään totuuden, että Jumala rakastaa varauksetta jokaista henkilöä itsemme mukaan lukien. 


Matt. 22:36-40 dokumentoi että eräs opetuslapsista [KR 1992 mukaan yksi fariseuksista; suom.huom.] kysyi Jeesukselta: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein." Jumalan rakastaminen on hartaudellista toimintaa, intuitiivinen juttu; se on tunnetta ja inspirationaalinen tapahtuma. Kun me rakastamme Jumalaa, me astumme rauhanomaiseen ja rakastavaan tilaan ja meistä voi tulla inspiroituja.

Sitten Jeesus sanoi: "Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tämä on aktiivinen tapahtuma mihin me liitämme rakkauden, jonka olemme vastaanottaneet ja tulleet tuntemaan henkisesti, ja tuomme sen maailmaan. Jeesuken mielestä tämä opetus oli niin tärkeä että hän sanoi: "Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

"Sydämen kautta me voimme tulla tuntemaan Jumalan rakkauden; sydämen kautta meistä voi tulla Jumalan rakkaus."

Meditaatio ja sitä seuraava henkisesti saamamme kontemplaatio, jos se suoritetaan oikein, johtaa meidät rakastavaan toimintaan. Kun henkinen harjoitus on oikein suoritettu, se johtaa meidät rakastavaan toimintaan maailmassa, meistä tulee rakastavampia ihmisiä, ja perheemme ja ystävämme ja ihmiset työpaikallamme hyötyvät.

Ajatellako vai eikö ajatella
 Kontemplaatio johtaa meidät siihen kuinka voimme olla rakastavampia maailmassa. Ongelmia nousee esiin henkisellä polulla, kun opetetaaan meditaatiota mutta ei kontemplaatiota, tai kun kontemplaatiota ei sallita. Jotkut meditaatio-opettajat opettavat "älä ajattele", koska he todella uskovat että ajattelematta oleminen arkipäivän elämässä on keino saavuttaa sisäinen rauha. Vaikka sellainen opettaja on saattanut saavuttaa tasapainon meditaation avulla ilman kontemplaatiota, täytyy todeta että sellainen opettaja on todellisuudessa saavuttanut ainoastaan suhteellisen tasapainon tilan.

Vaikka on välttämätöntä pysäyttää ajattelu kun astutaan meditaatioon, täydellinen ajattelun pysäyttäminen yritettäessä elää arkipäivän maailmassa ei toimi. Sen seurauksena monet uudet meditaation harjoittajat, joille ei ole opetettu kontemplaation tarvetta ja arvoa, alkavat käyttää meditaatiota keinona paeta maailmasta, ja perhe ja ystävät kärsivät.

Toinen ansa on se että voimme käyttää meditaatiota välttääksemme tuntemista. Tutkimukset ovat osoittaneet että meditaatiotila tuottaa luonnollisen pilven. Ellemme ole tietoisia riskistä tulla liian kiintyneiksi tuohon pilveen, meistä voi tulla riippuvaisia henkisestä pilvestä, aivan kuten meistä voi tulla riippuvaisia huumeesta tai alkoholista tms.

Sellaisessa tapauksessa alamme ulkoistaa omaa epätasapainoamme ja satutamme itseämme ja muita, ja me ja meihin liittyneet ihmiset koemme negatiiviset seuraukset suorassa suhteessa epätasapainomme määrään. Jos meidät on opetettu olemaan "ajattelematta", me todellisuudessa ainoastaan tukahdutamme ajattelumme, mielemme tulee ylikuormitetuksi ongelmista ja ristiriidoista, ja me alamme käyttäytyä irrationaalisesti ja vahingoittaa itseämme ja muita ihmisiä; meistä tulee harkitsemattomia ja jätämme huomiotta muut ja vaikutukset joita meillä on muiden elämään, tai me alamme jälleen ajatella ja muutamme tapamme.

Opetuksen olla ajattelematta ei ollut koskaan tarkoitus pitää sisällään ajattelun pysäyttämistä lopullisesti; itseasiassa täydellinen henkinen meditaatioharjoitus vaatii integraatiota, joka tapahtuu tietoisen kontemplaation aikana. Opettajat, jotka opettavat "älä ajattele, ikään kuin se olisi Tie, ovat oppineet sulkemaan oman mielensä ja se toimiin heille vähän aikaa. Sulkeminen toimiin kuitenkin ainoastaan aikansa; vähitellen henkilö huomaa mitä hän todella on tehnyt - sulkenut kyselemisprosessin ja resultantin ajattelun, ja siten kontemplaatioprosessin, mutta sillä välin rakkaat kärsivät alkaessaan ihmetellä mihin heidän rakastava ystävänsä tai perheen jäsenensä katosi.

Dogmin nieleminen
Kun harjoittaja alkaa sulkea ulkoisen maailman ulkopuolelle, juuri tällä hetkellä dogmit voivat astua mukaan kuvaan, koska harjoittaja-noviisi alkaa uskoa dogmaattisesti harjoittamansa ja seuraamansa tradition opetukset, ja lain kirjaimen elämänkaava alkaa kehittyä. Dogmaattinen uskomus on seurausta harjoittajan väärästä mielleyhtymästä: meditaation harjoittaja alkaa uskoa, että tradition opetusten täytyy olla totta (vaikka eivät olisi!), koska siitä saakka kun hän on allekirjoittanut sen, mitä se sitten onkin, hänellä on ollut ihmeellisiä henkisiä kokemuksia; mitä hän ei ymmärrä, on se, että opetuksilla on vain vähän tekemistä hänen henkisten kokemustensa kanssa; opetukset ja meditaatio ovat kaksi eri asiaa, eikä yksi vaikuta toiseen ellei niitä opita toisistaan riippuvaisina.

Siitä seuraa, että tutkimattomat opetukset johtavat kapeaan tulkintaan, ja seuraavaksi harjoittaja alkaa uskoa ja saarnata, että traditio - mikä tahansa se onkin - on tie, kun itseasiassa henkilö on kehittänyt metafyysisen dogmaattis-fundamentalistisen näkemyksen, joka estää häntä rakastamasta ketään tai luomasta suhdetta kehenkään joka ei usko samalla tavoin.

Kun henkinen oppilas (ja tämä voi tapahtua missä tahansa koulussa) pitää kyselemättä kiinni opetuksesta, hän käsittelee opetusta dogmina. Kun pitää kiinni opetuksesta ikään kuin se olisi dogmi, liittää myös itsensä opetuksen ymmärtämisen jäykkään tasoon eikä etsi Jumalaa saadakseen vastauksia. Sellaisessa tapauksessa henkilö on pohjimmiltaan lakannut kyseenalaistamasta ja lakannut etsimästä, ja tässä tapauksessa hänellä ei ole enää suhdetta Jumalaan; pikemminkin hänellä on suhde dogmiin ja hän jatkaa elämäänsä sen mukaisesti.

Mitä sellainen henkilö ei ymmärrä, on se, että hän on ainoastaan tavoittanut henkisen tasangon; mitä itseasiassa on tapahtunut on se, että hän on jäänyt jumiin ja kiinni henkiseen pilveen; hänestä on tullut riippuvainen meditaatiosta, ja sen sijaan että tarkastelisi meditaatiota keinona tulla tietoisemmaksi elämästä, hän on alkanut käyttää sitä keinona paeta elämästä todellisessa maailmassa ja kaikista ongelmista joita todellinen maailma meille tuo ratkaistavaksi. Tällä tasolla todellinen sielun kasvu on pohjimmiltaan tullut keskeytymispisteeseen.

Kun opettaja tai aloittelija ymmärtää väärin tämän tasangon valaistumisen tasoksi, ja lakkaa tutkimasta kontemplaation avulla ovatko hänen henkiset kokemuksensa täydellisiä tai edes asiaankuuluvia, dogmaattinen kierre esiintyy yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes jokin ulkoinen dramaattinen tapahtuma laukaisee kyseenalaistamisen jälleen. Valitettavasti dramaattinen tapahtuma yleensä ottaa traumaattisen tapahtuman muodon.

Tällä välin henkilö meditoi jopa enemmän, koska hän ajattelee että meditaation lisääminen on vastaus, koska meditaation lisääminen saa hänet tuntemaan olonsa hyväksi. Mutta kun meditaatiosta tulee ainoa vastaus, oikea tie itseasiassa katoaa ja meditaatiosta - hyvä harjoitus oikein käytettynä - tulee pakokeino. Kun tämä tapahtuu, harjoittaja astuu harhaiseen tilaan.

Harhaisessa tilassa rationaalinen mieli istuu takapenkille saadakseen enemmän henkisiä kokemuksia, ja henkisistä kokemuksista itsestään tulee kompastuskivi harjoittajan alettua uskoa että opetuksen "älä ajattele" täytyy olla oikein, koska hänellä on henkisiä kokemuksia jotka saavat hänen olonsa hyväksi.

Työ
 Joskus henkisissä kouluissa oppilaita neuvotaan suorittamaan fyysistä työtä ajattelematta, henkisenä harjoituksena. Jotkut koulut pitävät oppilaansa hyvin kiireisinä. Mitä tämä opetus olla ajattelematta työskennellessä todella merkitsee, koska kuten meditaatio, ajattelematta oleminen voi olla ansa.

Opetus työskennellä ajattelematta viittaa itseasiassa siihen, että jokaisesta työtoimesta tehdään palvelua; se viittaa työskentelemiseen tietoisesti, suuntaamaan mielensä toimeen jotta sen voisi tehdä hyvin; toisin sanoen, kun työskentelee, ajattelee kuinka hallita sen mitä tekee niin täydellisesti kuin mahdollista; ajattelematta kuinka paljon inhoaa työtä ja käyttämättä fyysistä työtä välttääkseen kontemplaatiota ja muita nousevia ajatuksia; pikemminkin on sitoutunut olemaan tietoinen työstä ja kaikesta siihen liittyvästä.

Hyvin tehty työ on palveluteko, joka ei ainoastaan miellytä muita, vaan myös itseä. Me voimme myös käyttää työtä kontemplaatioaikana; työ voi olla keino keskittyä Jumalaan.

Jotkut ihmiset kuitenkin ymmärtävät väärin henkisen työn etiikan ja käyttävät fyysistä työtä keinona välttää kontemplaatiota, tai keinona paeta maailmaa tai meditaatiota; työtä voidaan käyttää monien asioiden välttämiseen.

Esimerkkinä pakenemisen käyttämisestä fyysisen keinon eli fyysisen toiminnan avulla, kuinka tahansa sen haluaakin sanoa, voimme tarkastella A-tyypin persoonallisuuden ylettömyyksiä, joka osoittaa hermostuneisuutta ja unettomuutta ja joka - siltä näyttää - ei voi koskaan lakata liikkumasta fyysisesti. Siinä mitä hän tekee, ei ole tietoisuutta, koska ei tapahdu kontemplaatiota sen suhteen mitä henkilö tekee; ei ole keskittymistä työn tekemiseksi hyvin; pikemminkin jotkut yrittävät saada työn tehdyksi niin nopeasti kuin mahdollista.

Hyvässä työssä ei ole kysymys siitä, kuka pystyy tekemään eniten työtä tai kuinka nopeasti työ saadaan päätökseen; on kysymys siitä kuinka hyvin tekee työn ja työstä nauttimisesta. A-tyypin persoonallisuuden tapauksessa  hyvä työ mitataan nopeuden eikä laadun mukaan. Mitä todella on tapahtunut tässä tapauksessa, on se, että jatkuvasta liikkeestä on tullut pakenemiskeino sekä ihmisluonnon älyllisistä että henkisistä puolista. Henkilö liikkuu niin nopeasti ettei ole aikaa ajatella, sen tähden ei ole kontemplaatiota siitä miksi henkilö tekee mitä tahansa hän tekeekin, tai kuinka se pitäisi tehdä. Tämän tyyppinen henkilö luopui ajattelusta kauan aikaa sitten; hän on automaatti; hänestä on tullut robotti.

Kun henkilö työskentelee tasapainoisella tavalla harkiten, tuo henkilö ajattelee, henkilö mietiskelee ["kontemploi" - suom.huom.] sitä mitä on tekemässä ja koko pyrkimyksestä tulee henkistetty tapahtuma, ei pakoa. Tietoisesti suoritetussa projektissa voi myös kehittää suhteen intuitioon ja sisäiseen Jumalaan.

Äly
Vaikka nyt painotan älyä keinona jonka avulla voimme kontemploida, me voimme myös liikakäyttää tai väärinkäyttää älyä. Esimerkkejä voidaan nähdä, jos katsomme henkilöitä jotka käyttävät älyään oikeuttaakseen sen mitä on tapahtunut heidän henkisessä elämässään. He soveltavat väärin joitain opetuksia, oikeuttaen sen olevan jollain järjenvastaisella tavalla yksinkertaisin vastaus siihen miksi niin ja niin tapahtui. Tämän henkilön mieli on pikemminkin kuin tietokone, kone ilman tunnetta. Se joka on täysin keskittynyt älyyn, ajattelee ylettömästi, mutta ei ole avoin vastauksille, koska hän on sulkenut intuition.

Ei kumpikaan näistä tyypeistä, liiallisessa ilmenemismuodossa, näytä ikinä sitoutuvan todellisen kontemplaation henkiseen pyrkimykseen; pikemminkin näyttää siltä, että he operoivat äärimmäisyyksissä, jotka eivät vaadi yhtään mitään todellista ajattelua; he eivät koskaan kysy itseltään, kuinka se mitä he tekevät soveltuu elämän elämiseen konsertissa Jumalan tai maailman kanssa kokonaisuutena. Jos katsomme biosfäärin nykyiseen tilaan, esimerkkinä siitä mitä tarkoitan, voimme nähdä että nykyiset olosuhteet ovat aiheutuneet epäonnistumisen johdosta tutkia rationaalisesti nykyaikaisten keksintöjen ja edistyksen vaikutuksia.

Jotkut ihmiset jotka astuvat henkiselle polulle, soveltavat väärin opetusta "älä ajattele" ja harjoittavat meditaatiota koska he eivät halua ajatella; he oppivat kuinka meditoida ja alkavat käyttää meditaatiota keinona paeta kontemplaatiosta, joka on tutkimuskeino, ja paeta irrallisesta ajattelusta ja vapaasta ajattelusta, koska he eivät halua ajatella niitä pieniä kysymyksiä, jotka vaivaavat heitä, jotka eivät vain mene pois, niitä asioita jotka todella tarvitsevat erottelukykyä jota he ovat vältelleet. Tämän on esimerkki "huonosta" mielen hallinnasta.

Mielen hallinta (vaikka sitä tarvitaan meditoimista varten), kun sitä käytetään keinona päästä elämän läpi, estää kontemplaation, aivan kuten ylenmääräiset älylliset pyrkimykset estävät kontemplaation, aivan kuten ylenmääräinen työ estää kontemplaation, aivan kuten ylenmääräinen meditaatio estää kontemplaation. Sellaisessa tapauksessa henkilö ei ota vastuuta siitä mitä hän tekee, ja välttelee vastuuta siitä mitä tapahtuu maailmassa hänen ympärillään, koskipa se perhettä, ystäviä tai työtä. Hänen tekosyynsä on, "olen henkisellä polulla". Onneksi tai valitettavasti meidän täytyy vastata Jumalalle eikä kellekään muulle, kun siirrymme eteenpäin. Toisin sanoen, kaikki käyttäytymisen äärimmäisyydet, maailmalliset tai henkiset, voivat johtaa epätasapainoon ja elämän elämiseen henkisesti harhaisessa tilassa.

Kaikki nämä tyypit, "A-tyypin persoonallisuus", "kova työntekijä", "intellektuaali", liiallisissa ilmenemismuodoissaan, eivät koskaan todella sitoudu kontemplaatioon koskien sitä mitä he tekevät, pikemminkin he operoivat äärimmäisyyksissä, eikä yksikään ole tasapainossa.

Samalla tavoin ylenmääräisesti henkisesti suuntautunut henkilö saattaa käyttää meditaatiota pakokeinona älystä ja/tai fyysisestä - ja noita pieniä kysymyksiä jotka vaivaavat häntä, joita hän ei vain halua ajatella, tai noita pieniä asioita jotka todella tarvitsevat tekemistä, mutta joita vältetään, eikä koskaan ratkaista. Ylenmääräinen työ estää kontemplaation, aivan kuten ylenmääräiset älylliset pyrkimykset estävät kontemplaation, aivan kuten ylenmääräinen meditaatio estää kontemplaation.

Henkisten harjojen dynamiikka
Kontemplaatio vaatii älyn käyttämistä. Kun käytämme ajattelun, fyysisen toiminnan, älyllisten pyrkimysten ja meditaation liiallista lopettamista, käytämme niitä keinona välttää kontemplaatiota.

Näissä tapauksissa alamme sitoutua henkisen harhan dynamiikkaan. Henkisissä järjestöissä, missä opetetaan olemaan ajattelematta, opetetaan itseasiassa olemaan kontemploimatta. Lopulta ei kuitenkaan voi olla todellista henkistä elämää, ellei kontemploi.


Kontemplaatiossa me tietoisesti kehitämme henkilökohtaista suhdettamme Jumalaan, ristiriidat ratkaisevat itsensä ja me kasvamme. Jos älyllinen kontemplaatioprosessi ei tasapainota intuitiokykyä, jos järki ei vastaa henkiseen kokemukseen, eikä sitä yhdistetä positiivisella tavalla elämäämme, jos emme osallistu pohdiskelevaan työhön, emme löydä tapaa henkistää elämäämme ja siten henkiset kokemuksemme eivät tee meistä parempia ihmisiä.

Sellaisissa tapauksissa henkiset kokemukset lakkaavat olemasta armo, jonka avulla voimme vastaanottaa henkisiä oivalluksia jotka tekevät meistä rakastavampia ihmisiä. Sellaisissa tapauksissa rakkaat, ystävät, ura ja muiden palvelu astuvat taka-alalle eläessämme sitä mitä luulemme "henkiseksi elämäksi", kun todellisuudessa olemme kiintyneet henkiseen pilveen, jonka tuottaa meditaatio joka turruttaa meidät todelliseen elämään. Jos emme ajattele, emme integroidu, emme kasva, ja olemuksellisesti me vajoamme takaisin uneen.

Sellaisissa tapauksissa "uudestisyntymisen" kokemukset ja muunlaiset ekstaattiset kokemukset ovat kompastuskivi sen sijaan että auttaisivat edistämään tietoista henkistä tietoisuutta. Kun ihmiset lakkaavat kysymästä ja lakkaavat rationaalisesti ottamasta tarvittavat askeleet hallitakseen elämäänsä, kun ihmiset eivät integroi henkisiä kokemuksia rationaalisella tavalla, epäterveet uskonnolliset uskomukset ja niihin liittyvät dogmit alkavat automaattisesti ohjata henkilön koko elämää ja henkiset gurut tai karismaattiset pastorit ottavat Jumalan paikan hänen elämässään.

Guru
Kun "uudestisyntymis-kokemuksia" ei ole tarkasteltu, ja kun kypsymättömät luulevat heidän henkisten kokemustensa aiheutuvan gurun tai opettajan läheisyydestä, he alkavat nähdä johtajan, joka näyttää olevan hyvin rauhallinen henkilö, henkisesti edistyneenä - kun todellisuudessa kaikki mitä "johtaja" on oppinut tekemään, on irrottautuminen maailmasta.

Kuitenkin "opettaja" alkaa houkuttaa seuraajia, seuraajia jotka haluavat saavuttaa "rauhallisen" tilan, ymmärtämättä, että se on todellisuudessa tasapainoton tila.

Tätä järkeilyä käyttäen "opettaja" näyttää niin rauhalliselta, seuraajat ylentävät henkilön jumaluuden tasolle, jota hän ei todellisuudessa ansaitse, ja sitten he alkavat tukea häntä taloudellisesti maksamalla tunneista tai kymmenyksiä "opettajalle" tai hänen järjestölleen.

Nyt opettajaa tuetaan taloudellisesti, ja hän voi jatkaa olla sitoutumatta maailmaan, (ja voi seurata omia pyrkimyksiään), ja opettajan ja ryhmän kollektiivinen ymmärrys jumalallisesta tehtävästä vahvistuu, koska nyt on seuraajia, jotka ovat tulleet uskomaan että hänen täytyy tuntea tie.

Tapauksessa missä kontemplaatiota ei harjoiteta tai opeteta oikein, se merkitsee että vapaata ajattelua rajoitetaan, ja ajatustensa hallitseminen on normi (käännös: kaikki vastaväitteet syrjäytetään "negatiivisen" leiman alle tai hyllytettävänä kysymyksenä), kypsymättömät henkiset etsijät alkavat nähdä "rauhallisen" opettajan henkisesti edistyneenä henkilönä, "guruna", kun todellisuudessa kaikki mitä "guru" on oppinut tekemään, on irrottautuminen maailmasta. Kuitenkin guru alkaa houkuttaa lisää seuraajia, seuraajia, jotka haluavat saavuttaa saman "rauhallisen tilan". Sellaiset kypsymättömät etsijät eivät ymmärrä, että "guru" on todellisuudessa tasapainottomassa tilassa, ja kykenemätön ylläpitämään sitä ilman heidän tukeaan.

Haluten "valaistumista", nämä kypsymättömät henkiset etsijät takertuvat jokaiseen sanaan, ja pian seuraajien ponnistusten avulla gurua tuetaan taloudellisesti täydellisesti. Samalla kertaa kollektiivinen ymmärrys jumalallisesta tehtävästä ilmenee ryhmässä ja silloin sitä vahvistetaan - ainoastaan sen tähden, että on seuraajia, joilla on suuria henkisiä kokemuksia. Henkinen teokratia; toisin sanoen, totalitaarinen järjestö kasvaa, kun kaikki päättelevät että tämän täytyy olla oikea tapa, on niin paljon henkeä, olen niin pilvessä, eikä minun tarvitse ajatella enää, ja persoonallisuuskultti kehittyy. Mitä sellaisessa järjestössä seuraa, muistuttaa minua siitä osasta Hamelnin pillipiiparin tarinasta, missä viattomat lapset seurasivat häntä ulos kaupungista koska hänen musiikkinsa oli niin suloista.

Vielä kerran hän astui kadulle;
ja huulilleen jälleen
asetti huilunsa suoran ja sileän;
ja siitä hän puhalsi kolme sointua (niin suloisia
pehmeitä sointuja, kuin vain muusikon taitavuudella)
Oli rapistelua joka näytti hyörinältä,
puuhakkaan iloisen joukon,
pienet jalat ropisivat, puiset kengät kopisivat,
pienet kädet taputtivat, pienet kielet lörpöttelivät.
Ja kuin siipikarja maatilalla kun ohra leikataan,
ulos tulivat lapset juosten,
kaikki pienet pojat ja tytöt,
ruusuisin poskin ja pellavaisin kiharoin,
säihkyvin silmin ja hampaat kuin helmet,
sipsuttaen ja hypähdellen juoksivat iloisesti perässä
ihmeellisen musiikin, huutaen ja nauraen.

Piirtääksemme huomiota herättävämmän analogian, sellaisen opettajan seuraamisella on Hitlerin seuraamisen sävy.

Harhainen kierre
Koska seuraajien täytyy sitoutua maailmaan antaakseen kymmenyksiä, he eivät kuitenkaan koskaan saavuttaa samaa "jatkuvan henkisyyden" tasoa kuin "guru", koska heidän täytyy pysyä sitoutuneina maailmaan - toisin kuin heidän henkinen "gurunsa", jota he nyt taloudellisesti tukevat. Kierre toistuu ja vähitellen, jos "guru" ja seuraajat uskovat tarpeeksi, kollektiivi alkaa uskoa myytin, että guru on jumalallinen tai hänellä on jumalallinen opastus pantavaksi toimeen, jota täytyy kuunnella ja totella. Seuraajat vahvistavat myyttiä yhä uudelleen ja persoonallisuuskultti kasvaa yhä suuremmaksi.

Myytti jähmettyy dogmiksi, mutta törmää töyssyyn tiellä, kun seuraajat joiden täytyy elää todellisessa maailmassa päivittäin, kohtaavat esteitä rauhan tilansa ylläpitämisessä. Seuraajat, valitettavasti tai onneksi, ovat niitä joiden täytyy johtua vastakkain arkisen elämän ja emotionaalisen vuoristoradan kanssa ,jonka päivittäisen elämän tapahtumat joskus aiheuttavat, maailmassa elämisen kulussa ja elannon ansaitsemisessa. Kun turhautuneet tunteet tulevat esiin, kuten ne tulevat jokaisella yksilöllä joka todella elää maailmassa, ja seuraajat kokevat elämän romahduksia, heistä tulee niitä jotka ovat siinä asemassa että "tarvitsevat" hengellistä ohjausta.

Henkisissä järjestöissä, kirkoissa ja yhteisöissä, eristämättömien seuraajien elämän romahdukset antavat suotuisan mahdollisuuden ylemmille "auttaa" heitä oppimaan elämään "oikein". Silloin oppilaat iskostetaan pidemmälle eri keinoin. Tämä yleensä tapahtuu oppituntien ja ohjauksen muodossa, ja näitä keinoja vahvistetaan määrätyillä hartauden harjoituksilla, missä jälleen kerran oppilaan täytyy irrottautua maailmasta ja rationaalisesta intellektuaalisesta ajattelusta. Ja koska johtaja nähdään guruna, opetus ja lääke hyväksytään oikeana.

Jos uskovien ryhmä on opettettu olemaan kyseenalaistamatta tai sitoutumatta älyyn, vääriä huomioita ei ainoastaan lisätä vaan myös vahvistetaan. Sellaisessa tapauksessa, jos guru on myös uskonut seuraajien heijastaman harhaisan lumouksen, että hän on jumalallinen, sellainen ihminen alkaa ruokkia kollektiivisen ihmisryhmän henkistä energiaa, ja epätasapaino lisää itseään. Seuraajat tässä tapauksessa eivät voi koskaan saavuttaa gurun tavoittamaa jumalallista tilaa, tämä kierre pahentaa itseään ajan kuluessa (tässä tapauksessa meillä on negatiivinen epigenesis). Pohjimmiltaa nämä kierteet aiheuttavat ei-henkisen noidankehän, joka jatkaa kiihtymistään, kunnes jokin tapaus murtaa harhaisen kierteen, herättäen jollain tavalla tosiasiaan, että "keisarilla ei todellisuudessa ole vaatteita".

Siihen asti molemminpuolinen ihailu ja lumous vahvistavat harhaa ja ottavat todellisen etsinnän paikan, kun sekä opettaja että oppilaat alkavat uskoa, että Hengen läsnäolo johtuu opettajasta, kun itseasiassa Henki on läsnä yksinkertaisesti koska kollektiivinen ryhmä on avannut henkiset kyvyt.

Monet kirkot juuttuvat tämänkaltaiseen "lumoukseen", harhaan että opettaja ja sen pappiskunta ovat jotenkin erityisiä ihmisiä, koska Henki on läsnä. Tässä täytyy huomata, että tämä irrationaalinen päätelmä; on olemassa lukemattomia fundamentalistisia kirkkoja, jotka myös kokevat sellaisen Hengen, riippumatta mistään oudoista tai dogmaattisista uskomuksista.

Metafyysinen ja valtavirran fundamentalismi
Ongelma minkätahansa kuvatunlaisen organisaation kanssa, missä älylle ei anneta mahdollisuutta kehittyä, on se että siitä vähitellen tulee fundamentalistinen. Fundamentalismi on olemassa koska rationaalinen äly, kyseenalaistamis- ja kontemplaatioprosessi, on lopetettu. Sellaisen henkisesti alikehittyneen organisaation dogmaattinen, rajoittunut kehys kaventaa sen rajat, mitä on sallittua ajatella tai kysyä ja tulee kuin automaatiksi, ja jos poikkeaa käsikirjoituksesta ja alkaa kyseenalaistaa, nähdään uhkana koko ryhmälle.

Valitettavasti kuvio ei ole eksklusiivinen millekään yhdelle "ismille". Jos tarkastelemme maailmaa ympärillämme, voimme nähdä tämän kuvion toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen. Kuinka monia kirkkoja, moskeijoita ja temppeleitä onkaan, joita johtavat harhaan johdetut, jotka opettavat että heidän traditionsa on ainoa tie; kuinka monia kirkkoja ja ismejä on olemassa, missä seuraajat eivät tutki opetuksia, vaan seuraavat johtajia sokeasti? Missä tahansa on ismejä, siellä on fundamentalismi eikä vapautta seurata omaa omaatuntoaan.

Sellaiset organisaatiot perustuvat pelkoon; ne perustuvat pelkoon, koska näiden samaisten organisaatioiden johtajat eivät ole ratkaisseet omia pelkojaan; johtajat myös näissä tapauksissa ovat harhaan johdettuja, ja useimmissa tapauksissa he itseasiassa uskovat mitä opettavat. Nämä pelot häviävät kuitenkin kun keskittää älynsä Jumalaan ja kysyy kiellettyjä kysymyksiä, kuten "jos jätän tämän organisaation, joudunko helvettiin?" tai "onko tämä opetus todella totta?" tai mikä hyvänsä kysymys voikin olla.

Sellaisessa tapauksessa missä äly rajoitetaan kapeaan käsitteelliseen kehykseen, vastaukset itse ovat kuitenkin myös rajoitettuja, kun henkisiä kokemuksia ei ole integroitu millään rationaalisella tavalla. Sen sijaan seuraavat keinuvat edestakaisin korkean ja matalan välillä, pohjimmiltaa avuttomina sen suhteen miksi he tuntevat olonsa hulluksi; ilmapiirissä missä opetuksia ei voi kyseenalaistaa, ei saavuteta tai tulla mihinkään rationaalisiin päätelmiin.

Kun älyllinen integraatio tapahtuu, Totuus paljastuu jatkuvasti - ei ole olemassa lopullisia vastauksia. Kuten Paavali sanoi: "Kuolen joka päivä". Jeesus varoitti meitä omaksumasta muiden uskomuksia ominamme. Mieluummin hän suuntasi meidät Jumalaa kohti:

"Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (Matt.23:9-12)

Eräs ymmärrys tästä Jeesuksen opetuksesta on tekemisissä viisauden hankkimisen kanssa; jokaisen meistä täytyy löytää tuo viisaus itsellemme. Ja kasvaessamme henkisesti, meistä tulee nöyrempiä, koska huomaamme että se mitä tiesimme eilen, putoaa pois kasvaessamme henkisesti. Todellinen opettaja, kuten Jeesus opetti, opettaa meille kuinka tulla vastauksiin itseämme varten.

Todelliset opettajat ja ohjaus
Todellinen opettaja ei kerro meille mitä tehdä tai kerro meille että tämä hänen opastuksensa on suoraan Jumalalta ja siten parempi kuin omamme. Todellinen opettaja tietää, että vastaus jonka hän saattaa saada, perustuu ainoastaan siihen mitä yksilö on kertonut tuolle opettajalle, sen tähden miltä tahansa opettajan päätelmältä puuttuu se mitä voimme kutsua "täydeksi" tiedoksi, tai koko tiedoksi. Emme koskaan voi kävellä toisen kengissä - ikinä; emme voi tietää kaikkia yksityiskohtia toisen elämästä, sen tähden kaikki ohjaus mitä voisimme antaa, olisi puutteellista.

Ketään ei voi olla henkilön ja Jumalan välissä. Itsen ja Jumalan välinen suhde on erittäin henkilökohtainen asia.

Todellinen opettaja
Todellinen opettaja pysyy asiassa, rakastavana ja kannustavana henkilönä. Opettajan työ ei ole tarjota vastauksia, tai olla kriittinen. Pikemminkin opettajan työ on avustaa vastausten löytämisessä itselleen. Todellisen opettajat eivät aseta itseään ylhäälle Jumalaksi elämässäsi; pikemminkin todellinen opettaja johtaa sinut Jumalan luo.

Todellinen opettaja ei väitä tietävänsä enempää, vaadi kuuliaisuutta, iskosta pelkoa, tai hallitse älyllistä ympäristöä. Todellinen opettaja pysyy asiassa mikä on Totuus, ja inspiroi tutkimaan, meditoimaan ja kontemploimaan jotta löytyisi totuus itseä varten. Todellinen opettaja pilkkoo puita ja kantaa vettä; hän tuntee Tien, koska hän elää sitä. Kaikkien muiden kanssa sellainen opettaja on oppinut levittämään maailmassa rakkautta jonka he saavat Jumalalta. Ja hän tietää että täytyy sitoutua älyyn niin tehdäkseen?

Nick Farrell: Esoteerisen ryhmän valitseminen

OSA 1: JOHDANTO ESOTEERISIIN RYHMIIN

Useimmilla esoteerisesta kiinnostuneilla ihmisillä on uskomus, että on olemassa Tylypahka tai Näkymätön Yliopisto - salainen piiri tai kätketty seura, jolla on mystisiä salaisuuksia tai voimallisia vihkimyksiä. Suuri edesmennyt Francis King, tunnustettu okkultinen kirjailija, sanoi kerran että okkultisti tarvitsee ryhmän kuten poliitikko tarvitsee puolueen. Voit tehdä joitain ihmeellisiä asioita riippumattomana kandidaattina, mutta jos sinulla on puolueen tuki, voit tehdä niin paljon enemmän.

Ryhmien löytäminen on helpottunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden kuluessa, esoteerisen tiedon laajemman levittämisen myötä, etenkin internetissä. Joskaan Tylypahka tai Näkymätön Yliopisto ei ole tehnyt itseään tunnetuksi, esoteerisia ryhmiä on ympäri maailman, ja ryhmään liittymisestä on tullut osa monien ihmisten henkistä polkua. Koska esoteeristen ryhmien lukumäärä ja tavoitettavuus ovat kasvussa, potentiaalisilla ryhmän jäsenillä on laajempi valikoima ryhmiä joista valita ja mahdollisuus siirtyä yhdestä ryhmästä toiseen kunnes he löytävät henkisen kodin.

Kuitenkin jotkut ihmiset monien vuosien yritysten ja erehdysten kautta kääntyvät pois ryhmistä ja jatkavat onnellisesti itsekseen. Jotkut menestyksekkäät maagikot ja noidat kulkevat läpi koko maagisen elämänsä liittymättä ryhmään tai kouluun.

Joten mikä on sinun polkusi? Vastataksesi kysymykseen, sinun täytyy ensin riisua pois myytit jotka ovat kasautuneet esoteeristen järjestöjen ympärille, ja nähdä mitä ne todella ovat.

Mikä on ryhmä?

Esoteerinen ryhmä on mikä tahansa ihmisten kokoontuminen, joka työskentelee kohti tavoitetta hallita tekniikoita, jotka kohottavat yksittäisten ryhmän jäsenten tietoisuutta. Ryhmät tarjoavat kollektiivista turvaa ihmisille, jotka kulkevat esoteerista polkua. Ihmiset esoteerisessa maailmassa ovat enimmäkseen mitä kirjailija Colin Wilson kutsui "ulkopuolisiksi",  tarkoittaen, että he eivät ole yhteiskunnan valtavirrassa. He ovat epätavallisia ihmisiä joilla on epätavanomaisia uskomusmalleja. Tulemalla yhteen he tulevat vakuuttuneiksi tosiasiasta, että on olemassa muitakin heidän kaltaisiaan. He tuntevat tämän todistavan, että he eivät ole niin outoja kuin luulivat.

Kuten kerhot, eri esoteeriset ryhmät täyttävät erilaisia tarpeita. On tärkeää päättää mitä haluat esoteeriselta ryhmältä ennen kuin etsit sellaisen. 

Ryhmät voidaa yleisesti ottaen jakaa kolmeen kategoriaan: hermeettinen, luonto ja mystinen. Hermeettiset ryhmät keskittyvät rakenteisiin, järjestettyihin rituaaleihin, ja pohtimiseen. Luontoryhmät ovat enemmän tekemisissä tunteen kanssa, ja niillä on löysemmät rakenteet. Mystiset ryhmät ovat harvinaisia, koska mystikon polku on yksinäinen; ne voivat kuitenkin olla sekoitus kahta muuta.

OSA 2: ESOTEERISTEN RYHMIEN LYHYT HISTORIA

Kahdennen kymmenennen vuosisadan taitteessa maagiset ryhmät jaettiin kahteen eri tyyppiin: koulut ja järjestöt. 

Koulu esittää magian järjestelmän - yleensä hellävaroen esitellen sinulle erilaisia ideoita - ja sitten antaa sinun harjoitella omillasi. Silloin tällöin pienet ryhmät tapaavat suorittaakseen riittejä, mutta suurimmaksi osaksi oppilaat jätetään omilleen. The Esoteric Order of the Golden Dawn on koulu, joka vihkimysten lisäksi ei tee paljon muuta magian tiellä. Kun kerran olet oppinut tradition koulusta, sinun odotetaan työstävän sitä suurelta osin omin päin. 

Järjestö on verkosto ryhmiä, jotka suorittavat rituaaleja käyttäen samaa traditiota tai maagista kieltä. Järjestön jäsenet tapaavat temppeleissä tai looseissa, jotka vastaavat toimiluvanhaltijoita; niillä on sama perusrakenne kuin suuremmalla järjestöllä, mutta ne harjoittavat jonkinasteista autonomiaa omalla alueellaan ja omiin jäseniinsä. Joskus tyytymättömien jäsenten on mahdollista valittaa loosin päätöksistä keskusjohdolle.

Viimeisen sadan vuoden aikana on ilmaantunut uudenlaisia ryhmiä jotka haastavat tämän luokittelujärjestelmän. Ensimmäisenä on "ulkopiirin" luento. Tästä julkisten tapaamisten järjestelmästä tuli foorumi, jossa keskusteltiin kevyistä esoteerisista aiheista. Vaikka nämä tapaamiset olivat tarkoitus itsessään, niiden todellinen funktio esoteerisille ryhmille oli kohdata potentiaalisia kandidaatteja. Ne olivat myös hyvä paikka eri ryhmien johtajille tavata ja vaihtaa muistiinpanoja. 

Ulkopiirin luentoa vastaa sunnuntain kirkon menot. Tämä merkillinen okkultismin ja kristinuskon avioliitto syntyi kun jotkut isommista ryhmistä oivalsivat, että ne voisivat kelvata verovapauden piiriin [Yhdysvalloissa; suom.huom] jos ne pitävät säännöllisiä "kirkon menoja". Järjestö nimeltä Builders of the Adytum pitää "kabbalistisia kirkon menoja", jota käytetään tutustuttamaan uudet tulijat järjestöön ennen kuin heidät altistetaan monimutkaisemmille riiteille. 

Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat nähneet järjestön ja koulun välisten rajojen hämärtyvän tavalla, joka olisi ollut mahdotonta sata vuotta sitten. Jotkut järjestöt hoitavat nyt opetusohjelmia, ja joillakin kouluilla on moninaisia maagisia ohjelmia. Jopa Esoteric Order of the Golden Dawnin moderni versio - the Hermetic Order of the Golden Dawn - harjoittaa nyt magiaa sen ulkoisen järjestön työskentelyn keskellä. Varhaisina päivinä ulkoinen järjestö olisi yksinkertaisesti kuullut luennon tai lukenut muutaman ilmoituksen. 

Gerald Gardnerin alaisuudessa Wicca-ryhmät olivat enemmän uskonnollisia ja vähemmän ohjaavia. Tämän aikakauden aikana ne olisivat sopineet järjestö-kategoriaan. Mutta nykyaikaiset Wicca-ryhmät tarjoavat opastusta noviiseille ja tekevät myös säännöllistä rituaalityötä. Ne ovat eräs nykyaikaisista hyprideistä. 

Tarkastellen yllä kuvattuja rakenteita, saatat päättää ettet saa tarvitsemaasi ryhmästä. Jos et pidä tai sinulta puuttuu aikaa tehdä säännöllistä työtä, et hyödy koulusta. Monet koulut jopa tunnustavat tämän tosiasian. Eräs koulu jonka tiedän, odottaa 90% keskeyttämismäärää ensimmäisenä vuonna. Kouluilla on taipumus antaa paljon kotitehtäviä! Järjestöt vaativat säännöllistä osanottoa, ja sinulle ei ehkä ole mahdollista päästä jokaiseen tapaamiseen. Järjestöön kuuluminen vaatii omistautumista, etenkin jos asut kaukana temppelistä tai loosista. Tiedän yhden henkilön joka ajaa seitsemän tuntia joka kuukausi päästäkseen tapaamiseen.

OSA 3: ERILAISTEN RYHMÄRAKENTEIDEN HYÖDYT JA HAITAT
Kun tutkit ryhmää, sinun pitäisi kysyä sen rakenteesta ja siitä, kuka tekee päätökset. Rakenne - etenkin hierarkisemmissa ryhmissä - saattaa aiheuttaa sinulle joitain vaikeuksia, ellet ole sen tyyppinen henkilö, joka voi hyväksyä asiat kyselemättä. Jotkut ryhmät uskovat voivansa toimia kollektiivisessa anarkiassa. Vaikka tämä kuulostaa hyvältä, psykologinen ryhmäteoria viittaa siihen että luontainen johtaja putkahtaa silti esiin. Jokaisella rakenteella on hyvä ja huonot puolensa, ja jos liityt esoteeriseen ryhmää, sinun pitäisi olla tietoinen siitä mitkä ne ovat.

Guru-johtoiset ryhmät
Guru on joku, josta kokemuksensa ja tietonsa ansiosta tulee ryhmän luontainen johtaja. Gurut opettavat ja tekevät päätöksiä ryhmän puolesta, ja ryhmän jäsenet kilpailevat mahdollisuudesta kylpeä gurun huomiossa. Guru delegoi tehtäviä ja kunniaa oikkujensa mukaan. Guru tarjoaa ryhmälle jatkuvuuden tunteen. Opetus on johdonmukaista siinä mielessä, että se tulee samasta lähteestä. Gurusta voi tulla melkein messiaaninen hahmo, jonka kanssa ryhmä työskentelee. Tämä vetoaa oppilaisiin, jotka etsivät isä- tai äiti-hahmoa, joka saattaa puuttua heidän elämästään.

Kuitenkin, jos valta turmelee, silloin esoteerinen absoluuttinen valta turmelee hiukan enemmän. Poliittisin termein guru on diktaattori. Guruun perustuvat ryhmät ovat vaarallisimpia johtajalle. Hallitessaan niin paljon, gurut voivat alkaa uskoa olevansa jumalia maan päällä - varsinkin koska tämä järjestelmä edistää tuota uskoa oppilaissa.

Demokraattiset ryhmät
Jotkut guru-perustaiset ryhmät ovat tietoisia luontaisista ongelmista guru-järjestelmässä ja pyrkivät vähentämän johtajansa valtaa pitämällä vuosittaisia vaaleja. Johtoasemat organisaatiossa määrätään äänestämällä vuosittaisessa kokouksessa. Tämän järjestelmän etu on, että se antaa ryhmän jäsenille jossain määrin valtaa siihen, kuka johtaa heidän ryhmäänsä. Se merkitsee myös sitä, että johtajat jotka suoriutuvat heikosti, voidaan äänestää ulos. Jokaisella on sanansa sanottavana ryhmän johtamisessa, eikä mitään tapahdu ilman enemmistön siunausta.

Mutta demokratia - joka tässä yhteydessä on olennaisesti kilpailu suosiosta - harvoin toimii esoteerisessa ryhmässä, missä saattaa olla tarpeen tehdä epämieluisia ryhmän jäseniä koskevia päätöksiä. Demokraattinen ryhmä saattaa langeta katkeraan sisäiseen taisteluun, ellei ilmaannu vahvaa johtajaa, joka täysin ymmärtää "kansan tahdon".

Papin tai papittaren johtamat ryhmät
Tämä rakenne on yleinen kun maagiset kumppanukset perustavat ryhmän tukeakseen työtään. Joitain Wicca-coveneita johtaa pappi ja papitar. Teoriassa yksi henkilö voi vähentää toisen valtaa. Jos yksi johtaja on määrittänyt tapansa, silloin ryhmän jäsenet voivat lähestyä toista johtajaa saadakseen toisen mielipiteen, jolla on painoarvoa.

Kuitenkin jos pappi ja papitar ovat eri mieltä, he voivat tehokkaasti neutraloida itsensä. Lopputuloksena päätöksen tekeminen viivästyy tai jopa pysähtyy kokonaan. Lisäksi papilla ja papittarella on usein henkilökohtainen suhde tai maaginen sellainen, joka on saman arvoinen. Tämän johdosta persoonalliset kinat ja perheriidat voivat vaikuttaa heidän tehokkuuteensa ryhmän johtamisessa.

Pyöreä pöytä
Tässä rakenteessa johtaja on "kuningas"- tai "kuningatar"-hahmo. Tämä henkilö on yleensä kokenein ryhmän jäsen, tai luontevin opettaja. Tällä johtajalla on lopullinen sananvalta kaikkeen, mutta hänen odotetaan johtavan muun ryhmän yhteisymmärryksellä. Pyöreän pöydän rakenteessa on se etu, että ryhmän jäsenet tuntevat, että heillä on sananvaltaa useimmissa päätöksissä. Kommunikaatio on yleensä hyvä, kun kuningas tai kuningatar usein kutsutaan oikeuttamaan päätöksensä ryhmän edessä.

Mutta jotta tämä rakenne toimisi tehokkaasti, kuninkaalla tai kuningattarella täytyy olla ihmisten johtamisen taitoja, ja hänen tarvitsee kyetä järjestämään konsensus. Monet opettajat tai johtajat huomaavat tämän vaikeaksi, koska heillä ei luontaisesti ole johtohenkilön taitoja. Lisäksi kuningas tai kuningatar voivat silti johtaa ryhmää kuin guru tai diktaattori, ja väheksyä pyöreän pöydän tapaamisia heidän jo tekemiensä päätösten vahvistamisessa.

Golden Dawnin johtorakenne
Teoriassa Golden Dawn-ryhmillä on kolme päällikköä. Kaikki kolme on alunperin nimittänyt ulkoinen organisaatio. Parhaasta opettajasta tulee Praemonstrator, parhaasta hallinnoijasta tulee Cancellerius, ja parhaasta johtajasta tulee Imperator. Kaikilla kolmella on yhtäläinen valta. Päätökset ryhmästä ja ryhmän sisällä tehdään nopeasti, koska jokaisella päälliköllä on valta omalla erikoistumisalueellaan.

Jos kaikki kolme päällikköä ovat vahvoja, on mahdotonta että yksi henkilö saisi täydellisen vallan. Kun valta on tasapainossa, kaksi muuta voivat erottaa yhden päällikön, jos hänestä tulee jotenkin epäkelpo. Mutta jos yksi päällikkö on paljon vahvempi kuin muut kaksi, tämä järjestelmä kääntyy pohjimmiltaan gurujärjestelmäksi, missä muilla päälliköillä on vain nimellinen valta.

OSA 3: MYYTTIEN KUMOAMINEN
Ainutlaatuinen okkultinen opetus?
Jos ainoa syy miksi harkitset ryhmään liittymistä, on pääsy salaiseen opetukseen, harkitse uudelleen. Maailmassa ei ole olemassa kouluja tai järjestöjä, jotka voivat opettaa sinulle kuinka tulla yli-ihmiseksi tai kuinka muuttaa joku siaksi taikasauvaa heilauttamalla. Useimmat koulut ja järjestöt opettavat aiheita ja rituaaleja, joita voisit opiskella omillasi kirjoista tai tutkia internetissä.

Mitä koulu tai järjestö tarjoaa, on symboliset aakkoset jotka auttavat sinua ymmärtämään henkisiä kokemuksia, ja järjestys joka auttaa sinua omaksumaan ne. Esimerkiksi ryhmä saattaisi pakottaa sinut oppimaan värit jotka edustavat planeettoja tai henkisiä tiloja. Jonkin ajan kuluttua liität sinisen värin Jupiteriin. Yhtenä yönä saattaisit nähdä unta sinipukuisesta enkelistä ja tietäisit automaattisesti, että mitä tahansa enkeli aikoo, se liittyy Jupiteriin. Ryhmän etuna on, että se esittelee sinulle symbolisen järjestelmän. Kuitenkin voisit opettaa itsellesi saman symbolisen järjestelmän jos niin haluaisit.

Myytti vihkimyksistä
Jotkut ryhmät harjoittavat rituaalisia vihkimyksiä. Teoriassa näiden siirtymäriittien on tarkotus avata polku vihitylle kehittyä ryhmän puitteissa. Vihkimys merkitsee "alkua", se ei merkitse saavutusta.

Vihkimyksen aikana vihittävää pyydetään joskus kuvittelemaan mielessään  millainen korkeampi henkinen taso on. Mutta useammin vihkimysriitti pitää sisällään symbolin istuttamisen vihittävän auraan, niin että he voivat kokea sen myöhemmin. Sellaiset vihkimykset ovat emotionaalisesti voimakkaita, ja ne ovat usein  vaikuttavia  henkisiä kokemuksia. Kuitenkaan kokeneet jäsenet eivät kykene avaamaan henkisiä ovia oppilaalle, jos hän ei ole valmis.

Monet koulut ja järjestöt suorittavan rituaalivihkimyksiä kauan ennen kuin vihittävät ovat kehittäneet henkisen kypsyyden ymmärtää tilaa, jolla heidät symbolisesti on palkittu. Hermetic Order of the Golden Dawnissa on mahdollista läpäistä ensimmäiset viisi vihkimystä kahdessa ja puolessa vuodessa. Jotkut ryhmät työntävät sinut rituaalien läpi jopa viikonlopun aikana! Mutta jos tutkit mitä noiden vihkimysten on määrä edustaa, huomaat tarkastelevasi koko elämän pituista työtä (jos olet onnekas).

Ollaksemme reiluja, useimmat hyvät ryhmät kertovat sinulle, että nämä vihkimykset tarjoavat sinulle ainoastaan noiden henkisten tilojen symbolit, joita voit käyttää myöhemmin.

Vari ryhmiä jotka käyttävät vihkimyksiä saadakseen ryhmän johtajansa näyttämään enemmän jumalan kaltaiselta, tai vaatiakseen hallintaa toisin ajattelevien ryhmän jäsenten ylitse. Tämä asetelma johtuu väärästä uskomuksesta, että vihkijän täytyy olla voimallinen olento - ja että vihkijällä on oikeus kieltää vihkimyksen lahja keneltä tahansa jota hän arvelee arvottomaksi. On totta että vihkijän täytyy olla tietoinen siitä mitä hän tekee, koska pelkästään vihkimysriitin suorittaminen ei itsessään tee mitään. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä johtajan esiintymisellä jumalan kaltaisena.

Vihkimyksen "ottamisen" suorittaminen - niin että ryhmän traditiosta tulee kandidaatin elämän jatkuva osa - on näiden riittien todellinen tarkoitus. Tällä ei ole mitään tekemistä vihkijän kanssa; se on puhtaasti vihittävän työ. Todellinen vihkimys ei tarvitse rituaalia tai vihkijää. Se voi tapahtua spontaanisti polulla olevan henkilön sydämessä ja mielessä. Kuten Golden Dawnin neofyytti-rituaali sanoo: "Jumala yksin on Valomme ja Täydellisen Viisauden Antaja. Ei mikään kuolevainen voima voi tehdä enempää kuin tuoda sinut  tuon Viisauden Polulle, jonka hän voi, jos niin mielii, panna lapsen sydämeen."

Mystiset salaiset päälliköt ja sisäisen tason Adeptit

 Esoteerinen ryhmä eroaa tavanomaisesta kerhosta tai organisaatiosta siinä, että sen täytyy olla avoin toiminnalle astraalisilla ja henkisillä tasoilla.  Jotkut ryhmät eivät ymmärrä tätä näkökulmaa ja sen tuloksena eivät onnistu tekemään paljoa enempää kuin muodostamaan amatöörinäyttelijöiden kerhon. 

Yhdeksännellätoista vuosisadalla teosofia-vaikutteiset esoteeriset ryhmät veivät tämän useiden tasojen työskentelyn periaatteen pidemmälle. Ne väittivät, että todellisilla esoteerisilla kouluilla oli erityinen sisäisen tason Adepti tai salainen päällikkö, jotka välittivät ryhmälle voimaa salaisista lähteistä. Nämä sisäisen tason Adeptit olivat maagikkoja, jotka kuolivat, mutta olivat niin hyviä eläessään, ettei heidän enää tarvinnut jälleensyntyä. He elivät henkisessä valtakunnassa kylpien Jumalan valossa (tai Jumalan ja Jumalattaren), ja auttoivat ryhmiä saavuttamaan suuria kosmisia päämääriä. He tekivät tämän virittämällä itsensä astraalisessa ja toimien kanavana valitsemilleen erityisille ryhmille. Sellaiset ryhmät olivat Adeptin voiman höystämiä ja niihin "otettiin yhteyttä". Jotkut modernit ryhmät markkinoivat yhä itseään sellaisina, ja väheksyvät muita oletettavasti vähempiarvoisia ryhmiä.

Henkilökohtaisesti en usko että sillä on pienintäkään väliä sisältyykö ryhmään sisäisen tason Adepti, mutta joidenkin rymien mielestä se on tärkeää. Ennen kuin sitoudut liittymään ryhmään, ota selvää sisältyykö siihen sisäisen tason Adepti. Harkitse, uskotko sellaisiin superolentoihin, jotka ohjaavat maagisten ryhmien kohtaloa. Jos tämä käsitys miellyttää sinua, on olemassa runsaasti sitä mainostavia ryhmiä, joihin liittyä. Mutta jos huomaat ettet usko sisäisen tason Adepteihin, on myös ryhmiä jotka eivät usko että se on tärkeää tai välttämätöntä. 

Oikeus vihkiä

Etsinnässäsi saatat törmätä ryhmiin, jotka väittävät että ainoastaan heillä on tietyn tradition laillinen versio. Tämänkaltaiset ryhmät usein väittävät, että heillä on toimilupa joka antaa heille oikeuden vihkiä muita tähän tiettyyn traditioon. Voit turvallisesti olla välittämättä sellaisista väitteistä, koska ne eivät lisää mitään ryhmän henkisiin kykyihin. 

Perimyslinjan idea tulee vanhoista vapaamuurariryhmistä. Heidän traditionsa ilmoittivat, että ryhmät eivät olleet laillisia ellei niillä ollut oikeaa perimyslinjaa ja kunnollista toimilupaa, jonka joku tarpeaksi korkea-asteinen oli niille antanut. Vapaamuurarit saivat tämän idean kristilliseltä kirkolta. Kirkko väitti että sen papeilla oli oikeus tehdä työtään koska Kristus oli asettanut kätensä (siunannut) apostoliensa päälle, jotka olivat asettaneet kätensä niiden päälle joista tuli uuden kirkon pappeja. Tämä muodosti rikkomattoman psyykkisen linkin Kristuksesta tämän päivän pappeihin. 

Jotkut modernit esoteeriset ryhmät väittävät että niillä on perimyslinja vanhemmista ryhmistä, vaikka harva näistä väitteistä selviää mistään teoreettisesta tarkastelusta. Vaikka sellaisesta yhteydestä olisi todisteita, ei ole takeita että sellainen psyykkinen linkki olisi toivottavaa. Vaikka viktoriaaniset esoteeriset opetukset ovat verrattain ajattomia, aikakauden sosiaalisella rakenteella ja moraalikoodeilla on vähän tarjota 21. vuosisadan maagikolle tai wiccalle. Psyykkisen linkin muodostaminen 19. vuosisadan ryhmään voisi vaalia vanhentuneita ideoita pikemmin kuin voimistaa nykyaikaista työskentelyryhmää. 

Jos ryhmä tekee esoteerisen työnsä oikein käyttäen vanhempaa traditiota, sillä on oikeus vihkiä uusia jäseniä, koska jumalallinen suostuu ilmentymään ryhmän kautta. Jos Jumala tai Jumalatar ei halua vihkiä jotakuta, ei mikään ryhmä voi sitä tehdä. 

Totuus asteista ja arvonimistä

Toinen asia harkittavaksi on, liittyäkö vaiko ei, ryhmään joka käyttää asteita ja arvonimiä edistymisen määrittelyn metodina. Okkultisten koulujen idea luokitella jäseniä on ollut suosittu vuosisatojen ajan. Luokittelulla on alkunsa keskiaikaisissa käsityöläiskilloissa - joiden järjestelmässä työntekijä astui ammattiin oppipojaksi asiantuntijalle, ja kehittyi kisällin asteelle saavutettuaan huomattavaa kokemusta. Lopulta monien vuosien työn jälkeen kisällistä tuli mestari ja hänellä oli vapaus harjoittaa taitojaan ilman apua. 

Mukailtu versio tästä järjestelmästä on siitä asti ollut osa useimpia esoteerisia kouluja, Wiccasta Hermetic Order of the Golden Dawniin. Yleensä on kolme astetta, joista jokainen symboloi työtä joka täytyy oppia. 

1. Ensimmäinen aste: Tällä tasolla opit esoteerisen ryhmäsi symbolisen kielen. Useimmat ryhmät opettavat yksinkertaisia rituaaleja aloittelijoille tällä tasolla. Nämä rituaalit sallivat uusien tulokkaiden kokea voimia joiden kanssa he työskentelevät sen jälkeen kun ovat saavuttaneet korkeampia asteita. Tämä aste keskittyy siihen mitä näet maan tasolla. Jotkut ryhmät pyytävät sinua työskentelemään fyysisen ruumiin parissa, kun taas toiset lähestyvät kaikkia neljää elementtiä. Tällä asteella saat kokemuksia jotka auttavat integroimaan energioita tietoisuuteesi. 
2. Toinen aste: Tällä tasolla alat soveltaa perustietoa jonka olet oppinut ensimmäisellä asteella. Joissain kouluissa alat etsiä henkilökohtaista yhteyttäsi; toisissa työskentelet kohdataksesi Pyhän Suojelusenkelisi. Joissain ryhmissä työskentelet myös tasapainottaaksesi elementaalienergioita  joita koit ensimmäisellä asteella, käyttäen viidettä elementtiä - hengen elementtiä. Tällä asteella valmistat persoonallisuuuttasi ja sieluasi kolmannen asteen syvempiin kokemuksiin.
3. Kolmas aste: Tällä tasolla olet ryhmäsi tradition asiantuntija. Yleensä olet ansainnut tämän asteen kun olet kohdannut ja muodostanut suoran suhteen Korkeampaan Itseesi. Ryhmissä jotka käyttävät kontakteja, suhteen muodostaminen Korkeampaan Itseesi alkaa, kun suostut työskentelemään tietyn sisäisen tason mestarin kanssa. Toisissa voit alkaa työskennellä suoraan Korkeamman Itsesi kanssa. Wiccassa henkilöstä, joka on ansainnut kolmannen asteen, voi tulla oman coveninsa ylipappi tai papitar. 

Jokaisella ryhmällä joka käyttää asteita on variaatioita tähän teemaan. Usein on ulkoinen aste joka sinun täytyy läpäistä ennen kuin tavoitat ensimmäisen asteen. Eivät kaikki ryhmät työskentele astejärjestelmän kanssa, ja sinun täytyy päättää onko se järjestelmä jonka haluat olevan osa henkistä polkuasi.

Voivatko ryhmät todella tehdä voimakkaampaa magiaa?
Jos ryhmällä on todellista asiantuntemusta, se voi tehdä paljon enemmän kuin yksilö. Todennäköisesti näet enemmän maagisia ja henkisiä ilotulituksia työskennellessäsi ryhmän kanssa, kuin työskennellessäsi itseksesi. Mutta aivan kuten kirkossa käynti joka sunnuntai ei tee sinusta hyvää kristittyä, esoteeris-henkinen polkusi on yhä riippuvainen työstä mitä teet yksin. Esoteeristen koulujen ja ryhmien pitäisi antaa sinulle paljon kotitehtäviä, ja ainoastaan tekemällä nuo kotitehtävät, tulet hyödyntämään henkilökohtaista henkiste kehitystä jonka ryhmä voi tarjota.

OSA 5: TEKIJÖITÄ HARKITTAVAKSI
Perustava ongelma ryhmien kanssa

Koska esoteeristen ryhmien jäsenet ovat ihmisiä, ryhmät kärsivät usein jäsenten kuolevaisista heikkouksista. Ihmisten valoon tuomisen työ luo varjon; enkelten kanssa työskennellessä herätetään persoonalliset demonimme. Ompelukerholla ei ehkä ole tämän kaltaisia ongelmia, koska sen jäsenet tuskin tulevat samaistumaan jumalallisiin energioihin. Esoteerisissa ryhmissä tämä sekasorto on yleisempää.

Monet näistä ongelmista syntyvät koska okkulttisia ryhmiä johtavat ja kansoittavat "ulkopuoliset". Nämä ulkopuoliset eivät ole - toisin kuin he haluaisivat sinun uskovan - erityisiä tai voimakkaampia kuin kukaan muu. He ovat pelkästään ihmisiä polulla, aivan kuten sinä.

Jotkut esoteeriset ryhmät ovat yhä lukkiutuneet kalojen aikakauden rakenteisiin ja uskomuksiin. Tämä oli aikakausi jolloin oppilasta rohkaistiin leikkimään hyvän lampaan roolia, joka etsiin paimenta. Tämän idean aika on mennyt, josta syystä monet okkultiset ryhmät menevät vikaan. Ryhmät jotka epäonnistuvat auttamaan ihmisiä kehittymään yksilöinä tai saavat heidät kadottamaan näkyvistä oman jumalallisuutensa, ovat tuomitut sortumaan. Esoteeristen ryhmien pitäisi tuottaa ihmisiä jotka osaavat seistä voimakkaina yksilöinä, kykenevinä saamaan aikaan muutoksen omassa elämässään ja muiden elämässä.

Joistain ryhmistä on tullut miellyttäviä kohtuja, missä ei ole korostusta etsiä ja kohdata haasteita. Tästä syystä varo ryhmiä jotka ovat liian "mukavia" ja "pehmeitä" tai näyttävät ristiriidattomilta. Jos ryhmä kannustaa jäseniään työhön, ryhmä pakottaa muutokseen ja yksilöitymiseen. Yksilöksi tuleminen on tuskallista, sekä henkilölle joka kokee sen, että niille jotka ympäröivät häntä.

Mikä on vaihtoehto?
Vasta viimeisten kolmensadan vuoden sisällä ryhmätyö on todella ollut vaihtoehto läntisen mysteeritradition harjoittajille. Ennen sitä esoteriikasta kiinnostunut henkilö opiskeli jonkun alaisuudessa, joka jo oli työskentelevä maagikko.

Nyt meillä on kirjat ja sähköposti, jotka mahdollistavat ihmisille polun seuraamisen liittymättä ryhmään. On joitain varjopuolia polun kulkemisessa soolo-maagikkona tai wiccana. Yksinäiset eivät hyödy jonkun henkisissä asioissa kokeneemman opastuksesta, eikä heillä ole ketään hillitsemässä heidän itse-tärkeyden tuntoaan.

Esoteerisen polun kulkeminen vaatii henkilökohtaista kuria. Jotkut uskovat että on helpompaa kehittää tämän kaltaista kuria ryhmän ohjauksessa. Kuitenkin on olemassa toistuvia ruoho-on-aina-vihreämpää syndrooman tapauksia; jotkut soolomaagikot uskovat, että heidän olisi parempi olla ryhmässä, kun taas ryhmän jäsenet ajattelevat että heidän olisi parempi toisessa ryhmässä tai yksin!

Mitä sinun pitäisi tehdä?
Määritelläksesi onko esoteeriseen ryhmään liittyminen oikein sinulle, kysy itseltäsi nämä kysymykset:

• Tarvitsetko tai haluatko sitä, vai romantiskoitko vain sitä mitä se voi tehdä sinulle?
• Otatko sen vakavasti, nähden yhä samalla, mitä se todella on?
• Ja viimein, liittyisitkö ikinä ryhmään, joka hyväksyisi sinut jäseneksi?

Jos olet onnellinen henkisellä polullasi liittymättä ryhmään, jatka kulkua tuolla polulla.

Muutoin - etukäteen varoitettuna potentiaalisista vaaroista - ala etsiä ryhmää joka sopii tarpeisiisi ja kiinnostuksiisi. Kysy kysymyksiä ja kokeile muutamaa ryhmää kunnes löydät sen joka sopii omaan filosofiaasi. Kun löydät tämän ryhmän, valmistaudu pitäytymään siinä ainakin kolme vuotta. Tämä aikamäärä antaa sinulle mahdollisuuden täysin omaksua ja arvioida ryhmäsi tradition symboliikan, tekniikat ja uskomukset. Jos todella sovit valitsemaasi ryhmään, tulet huomaamaan että ryhmätyöstä tulee esoteerisen työsi kulmakivi.