Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida kirjoituksia. Ja vaikka "suositut tekstit" tuossa sivupalkissa vieressä onkin ihan hyvä juttu, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tästä blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin se mikä on "suosittua". Katso vaikkapa asiasanahakemisto vähän alempaa, otsikolla "Tässä blogissa mm."! Vaikka annan mieluummin muiden äänen kuulua tässä blogissa, olen ottanut tavakseni myös kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - mikä yleensä erottuu värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui tämän blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Ei ole mitään yhtä tiettyä teemaa - ainoa punainen lanka on se, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja nykyään niissä on usein jokin kriittinen näkökulma. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea lyhyesti toisessa blogissani.
(En lupaa että välttämättä saat vastausta!)
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

19.5.15

ALKUPERÄINEN TEOSOFIA JA MYÖHEMMÄT VERSIOT

Viisi pääasiallista eroavaisuutta harkittavaksi


Kirjoituksen ymmärtäminen vaatii jotain tietoa teosofian perusteista ja liikkeen historiasta! 
- suom. huom.

H.P. Blavatsky
"Jos eri piireissä esitetään vastakkaisia oppeja, nämä opit eivät voi sisältää Totuutta, sillä Totuus on yksi, eikä voi sallia täysin vastakkaisia näkemyksiä." - Mestari K.H., Mahatma-kirjeet
"Meidän oppimme ei tunne kompromisseja." - Mestari K.H., Mahatma-kirjeet

"Meillä ei ole kahta uskomusta eli hypoteesia samasta aiheesta." H.P. Blavatsky, Teosofian Avain

"Okkultisella tieteellä on muuttumattomat traditionsa esihistoriallisista ajoista asti." - H.P. Blavatsky, Salainen Oppi

1. Jumaluus, Jumala ja Logos


Teosofian alkuperäiset opetukset eivät kovin usein käytä termiä "Jumala". Ne yleensä puhuvat sen sijaan "Jumaluudesta" [Deity] tai "Jumalallisesta Periaatteesta" [Divine Principle], joskus viitaten SIIHEN hindutermein kuten Parabrahman tai Brahman, joskus kabbalistisella termillä Ain-Soph - "loputon, rajoittamaton, Ei-Asia joka on kaikki"; joskus Adi-Buddhina, esoteerisen buddhalaisuuden termein.

Itse asiassa löydämme seuraavankaltaisia lausuntoja:

"Jumaluus ei ole Jumala." (HPB, Salainen Oppi)

"Parabrahman ei ole 'Jumala'". (HPB, Salainen Oppi)

"Välttääkseen sellaisia antropomorfisia käsityksiä vihityt eivät koskaan käytä epiteettiä 'Jumala' nimittämään Yhtä Periaatetta maailmankaikkeudessa." (HPB, Salainen Oppi)

"Ajatus Jumalasta ja paholaisesta saisi kenet tahansa kuusikuukautisen chelan hymyilemään säälivästi. Teosofit eivät usko kumpaankaan. He uskovat suureen KAIKKEEN, Satiin, eli absoluuttiin ja äärettömään olemassaoloon, ainutlaatuiseen ja vertaansa vailla olevaan, joka ei ole sen paremmin olento kuin antropomorfinen oliokaan, joka on, eikä koskaa voi olla olematta." (HPB, Misconceptions)

"Emme me sen paremmin kuin filosofiammekaan usko Jumalaan, kaikkein vähiten sellaiseen jonka pronomini vaatii ison H-kirjaimen... Meidän oppimme ei tunne kompromisseja. Se ei sen paremmin myönnä kuin kielläkään, sillä se ei koskaan opeta muuta kuin minkä se tietää totuudeksi. Sen tähden me kiellämme Jumalan sekä filosofeina että buddhalaisina... Me tiedämme että meidän järjestelmässämme ei ole sellaista kuin Jumala, ei persoonallista eikä persoonatonta. Parabrahman ei ole Jumala, vaan ehdoton muuttumaton laki... Meidän kantamme on vakuuttaa uudelleen että ei ole olemassa Jumalaa... Jumalan idea ei ole luontainen vaan opittu käsitys, ja meillä on teologioiden kanssa vain yksi yhteinen asia - me paljastamme äärettömän." (Mestari Koot Hoomi, Mahatma-kirjeet)

Kaikkein tärkeimmin korostettu näkökulma alkuperäisessä teosofiassa on se, että Syytön Syy ja Juureton Juuri on YKSI absoluutti, ääretön, kaikkialla läsnäoleva, persoonaton, Ikuinen Jumalallinen PERIAATE, eikä äärettömässä voi olla mitään äärellistä, ehdollista, antropomorfista, persoonallista tai ihmisen kaltaista. Siitä puhutaan kunnioituksella "SE" tai "TUO" pikemmin kuin "Hän". Se ei ole olento vaan "Oleminen" itse. 

Se ei ole ainoastaan kaiken Lähdetön Lähde, vaan myös kaikkien elävien olentojen ja kaiken elämän todellinen Itse, varsinainen luonto, sisin todellisuus. Se on sekä Absoluutti Jumalallinen Henki että Absoluutti Jumalallinen Substanssi. Se on varsinaisesti itse puhdas tietoisuus. Me emme rukoile emmekä voi rukoilla Absoluuttia ja Ääretöntä, sillä me olemme Sitä. Rukoilemisen sijasta me päätämme toimia, työskennellä ja elää kaikkien olentojen Itsen tähden ja Itsenä.

Syklinen laki - mukaan lukien maailmankaikkeuden syklinen ilmestyminen ja katoaminen - on eräs alkuperäisten opetusten perustavanlaatuisia aspekteja. Maailmankaikkeus syntyy sen seurauksena kun Logos säteillään Absoluutista. Logos - merkiten "sana", "puhe" tai "ääni" kreikaksi - on subjektiivisen ja abstraktin Absoluutin objektiivinen ilmaus. Logos ei ole persoonallinen olento tai Jumala, vaan yksi kaiken sieluttava valo ja maailmankaikkeuden elämä, olemassaolon, ilmennyksen ja evoluution universaali henkinen periaate. Se ilmenee kolmella erillisellä tasolla, joita joskus kuvataan Kolmena Logoina, mutta todetaan uudelleen että todellisuudessa on olemassa ainoastaan  Yksi Logos.

Suurena kontrastina kaikkeen tähän, tietyt opettajat, johtajat ja kirjoittajat H.P. Blavatskyn ja William Q. Judgen ajan jälkeen väittivät että korkein käsitys jonka kukaan voi muodostaa Jumalallisesta, on  "Aurinko-Logos", jota he kuvaavat "meidän aurinkokuntamme Jumalana". Parabrahmania eli Absoluuttia ei mainita, ei myöskään Universaalia Logosta. Sen sijaan keskitytään "Aurinko-Logokseen" ja "Planeetta-Logokseen". Alkuperäisessä teosofiassa termiä "Aurinko-Logos" käytetään ikinä ainoastaan kerran ja "Planeetta-Logosta" ei lainkaan. 

Näissä myöhemmissä opetuksissa sekä Aurinko-Logosta että Planeetta-Logosta toistuvasti kutsutaan "Jumalaksi", ja niitä pidetään olentoina ja yksilöllisinä persoonallisina entiteetteinä, joista puhutaan "Hänenä". Sanotaan että Logos on työskennellyt tiensä tuohon tilaan läpäisemällä useita vihkimysasteita. Sanotaan että Logos tuntee suurta rakkautta ja huolta ihmiskuntaa kohtaan ja sillä on tarve ottaa yhteyttä ihmisiin. Yksi tai kaksi näistä kirjoittajista jopa väitti henkilökohtaisesti nähneensä ja tavanneensa Logoksen, kuvasi "hänen" ihmisenkaltaista ulkonäköään yksityiskohtaisesti, ja eräs myöhemmin kokosi erilaisia palvontarukouksia Aurinko-Logokselle, käytettäväksi oletetusti "teosofisessa" kirkossa. 

2. Ihmisen olemuksen seitsemän prinsiippiä

Alkuperäiset teosofian opetukset sanovat että meillä on seitsenkertainen luonto. Kukin meistä koostuu seitsemästä "prinsiipistä" eli osatekijästä. Näistä kolme on kuolemattomia ja kestää elämästä elämään, kun taas muut neljä kestävät ainoastaan yhden elämän ajan ja ovat uusia jokaisen uuden syntymän myötä. Näitä neljää alempaa prinsiippiä kuvataan usein Alempana Nelinäisyytenä, kun taas todellista inhimillistä kolminaisuutta nimitetään Ylemmäksi Katoamattomaksi Triadiksi, Henkiseksi Triadiksi, tai Korkeammaksi Triadiksi.

Lyhyesti referoituna, tämä rakentuu (1) Korkeammasta Itsestämme, puhtaasta ikuisesta hengestä, universaalista ja jakamattomasta luonnossa - jota kutsutaan nimellä Atman sanskritiksi, (2) Henkisestä Sielustamme, Hengen valon suoran säteilyn ilmaisuvälineestä - jota kutsutaan nimellä Buddhi sanskritiksi, ja (3) Yksilöllisestä ihmissielustamme, joka on korkeamman mielen prinsiippimme, egomme eli "minämme", pysyvä yksilöllisyytemme, osa meistä joka jälleensyntyy - jota kutsutaan nimellä Manas sanskritiksi.

Alempi nelinäisyys rakentuu (1) intohimoisesta luonnostamme, halun elementistä jota kuvaannollisesti kuvataan "eläinsieluna" - jota kutsutaan nimellä Kama sanskritiksi, (2) elinvoimaisesta luonnostamme; elämän voimasta tai elämän energiasta, joka varsinaisesti pitää meidät elossa ja fyysisessä inkarnaatiossa - jota kutsutaan nimellä Prana sanskritiksi, (3) astraaliruumiistamme; hienon hienosta ja näkymättömästä sinikopiosta, kehyksestä ja muotista, jonka mukaan ja ympärille fyysinen ruumis rakennetaan - ja jota kutsutaan nimellä Linga Sharira sanskritiksi, ja (4) fyysisestä ruumiistamme; joka ei ole todellisuudessa muuta kuin ulkoinen kuoremme ja ilmaisuväline elämän aikana kaikkien muiden prinsiippien ilmenemiselle - jota kutsutaan nimellä Sthula Sharira sanskritiksi.

On olemassa suuri kontrasti tämän ja myöhempien "teosofiana" esitettyjen opetusten välillä. Alkuperäinen teosofia puhuu Atman ja Buddhin yhteydestä Monadina, olemuksemme korkeimpana universaalina osana. 

Myöhemmin useita muita prinsiippejä väitetysti "löydettiin" julistettujen selvänäköisten ilmestysten avulla, kaikkia olemassaolevia määritelmiä muutettiin, joissain tapauksissa tunnistamattomiksi, ja ihmisen olemuksen yleinen järjestys ja yksityiskohdat kirjoitettiin uusiksi, sisällyttäen Monadin korkeimman jumalallisen yksilöllisyyden tyyppisenä, korkeampana ja erillään sekä Atmasta (jota kuvataan yksinkertaisesti "henkisen tahdon voimana") että Buddhista, ja niin kutsutusta "eetteriruumiista" joka toimii yhdessä astraaliruumiin kanssa. Alkuperäiset opetukset eivät koskaan käytä termiä "eetteriruumis" eivätkä tunnusta tai mainitse mitään hienon hienoa ruumista joka sopii "eetteriruumiista" annettuun kuvaukseen.

Useimmat näistä myöhemmistä opetuksista ja kirjoituksista välttävät käyttämästä termiä "seitsemän prinsiippiä", joka esiintyy niin toistuvasti alkuperäisissä opetuksissa, koska ne tunnustavat kahdeksan tai yhdeksän pääprinsiippiä pikemmin kuin seitsemän. HPB:n varoittavat sanat hänen vuoden 1889 artikkelissaan "Vaaran merkki" ovat kenties tähdellisiä tässä:

"Terminologia, joka esiteltiin viisitoista vuotta sitten Teosofisessa Seurassa, on se todellinen... Tätä terminologiaa ei voitaisi muuttaa tällä hetkellä ilman riskiä että pannaan alkuun teosofisissa opetuksissa kaaos, joka on yhtä valitettava kuin vaarallinenkin niiden selkeydelle." 

3. Kristus, Maitreya, ja Toinen Tuleminen


Vasta vuonna 1909, kahdeksantoista vuotta HPB:n poismenon jälkeen, käsitys tulevasta "Herra Kristus-Maitreyan, Maailmanopettajan" paluusta muotoiltiin tietyissä teosofisissa piireissä. Tämä oppi edellyttää useita yksityiskohtia, jotka eivät ainoastaan kokonaan puutu alkuperäisistä teosofisista opetuksista, vaan ovat niin ikään niille vastakkaisia. Esimerkiksi:

(1) Alkuperäinen teosofia, joka muutenkin harvoin käyttää termiä "Kristus", tunnustaa "Kristuksen" eli "Christoksen" yksinkertaisesti symbolisena terminä ja nimenä universaalille henkiselle periaatteelle, ja korostaa että Kristus ei ole henkilö, yksilöllinen olento tai entiteetti.

(2) Se ei samaista yksilöllistä "Herra Kristusta" yksilölliseen "Herra Maitreyaan" sanomalla että nämä ovat kaksi nimeä yhdelle olennolle.

(3) Se ei myöskään opeta että "Herra Kristus-Maitreya" on "kaikkien muiden Mestareiden Mestari", se ei viittaa muihin Mestareihin ja Adepteihin "Kristuksen Opetuslapsina", eikä se väitä että Kristus eli Maitreya riivasi eli varjosti "Mestari Jeesusta" täydentääkseen tai täyttääkseen tehtävän, jota Gautama Buddha ei kyennyt riittävästi toteuttamaan, kuten väitetään joissain näistä myöhemmistä opetuksista. Toisin sanoen, alkuperäinen teosofia ei kohota Kristusta etevämpään ja hallitsevaan asemaan Buddhan yläpuolelle.

(4) Se ei julista että suuren Avataaran eli pelastajan uudelleen ilmestyminen tai paluu on käsillä. Päinvastoin, "Salaisessa Opissa" opetetaan että "Kali Yugan, nykyisen kammottavan materialistisen pimeyden aikakautemme, 'Mustan Ajan', aikana uusi ihmiskunnan Vapahtaja ei koskaan voi ilmestyä."

(5) Se ei tervehdi mitään erityistä olentoa "Maailmanopettajana".

(6) Se ei hyväksy käytäntöä mainostaa ja lausua "Suurta Invokaatiota" "tien raivaamiseksi" niin että suuri Avataara voi palata ihmisten maailmaan helpommin ja nopeammin. Se opettaa sen sijaan että sellaiset harvinaiset tapahtumat sattuvat Syklisen Lain mukaisesti, eivät yksilöiden pyrkimyksen ja kaipauksen mukaisesti.

Vaikka jotkut ihmiset ovat väittäneet että itse Teosofinen Seura perustettiin julistamaan ja valmistamaan Kristuksen toista tulemista, ei ole olemassa lainkaan todisteita tätä tukemaan. Pikemmin kuin että tämä oppi olisi ollut keskeinen aspekti teosofiaa, kuten jotkut ovat sanoneet, sillä ei itse asiassa ole mitään yhteistä H.P. Blavatskyn maailmalle esittelemän teosofian kanssa.

4. Viisauden Mestarit

Vaikka teosofian alkuperäiset opetukset ajoittain viittaavat tosiasiaan että on olemassa Mestareita, Mahatmoja, Adepteja, ja Vihittyjä, jotka ovat esoteerisen opin ja sen ajattomien totuuksien vartijoita ja uskottuja, korostus on aina ehdottomasti itse filosofiassa eikä Mestareissa.

Ei sen paremmin HPB, WQJ, kuin Mestarit itsekään ikinä julistaneet yksityiskohtia ja tietoa Mestareiden rooleista, tehtävistä, olinpaikoista, menneistä elämistä, hierarkkisista asemista, vihkimyksen tasoista ja asteista. Tietyt myöhemmät opettajat ja kirjoittajat tekivät täsmälleen näin, mukaanlukien monimutkaisten kaavioiden ja diagrammien piirtäminen ja julkaisu, jotka väittävät näyttävänsä Mestareiden Suuren Veljeskunnan hierarkkisen rakenteen sisäisen toiminnan. 

He julkaisivat niin ikään yksityiskohtaisia kertomuksia Mestareiden fyysisestä ulkonäöstä, ja jotkut kuvasivat heidän oletettuja tapaamisiaan ja läheistä ystävällisyyttä joidenkin näiden Mestareiden kanssa, samalla kertaa keksien useita "uusia" Mestareita joita ei löydy kuvattuna tai joihin ei viitata noissa asemissa alkuperäisessä teosofisessa kirjallisuudessa, kuten "Mestari Jeesus", "Venetsialainen", "Mestari R", "Mestari P", "Mestari Jupiter", jne. 

Oli myös Sanat Kumaran lisääminen "Suurena Kuninkaana, Maailman Herrana", Maha Chohanin todellisen luonteen ja roolin vääristäminen, manun antropomorfisointi, ja "Kristus-Maitreyan" ylentäminen Mestarin asemaan muiden Mestarien yli, joita toistuvasti kuvataan "Kristuksen uskollisina palvelijoina ja opetuslapsina", ja ritualismin, seremoniallisuuden ja kristillisen kirkon suosiminen, samalla kun Buddha työnnetään reilusti taka-alalle, yhdessä aidon itämaisen esoteriikan kanssa.

Alkuperäinen teosofia ei pyöri Mestareiden eikä heidän oletettujen kuviensa ympärillä, vaan pikemminkin elämää antavan, sielua tyydyttävän, kaiken käsittävän esoteerisen filosofian ja henkisen tieteen ympärillä, jonka todelliset Mestarit antoivat maailmalle 1800-luvun viimeisen neljänneksen aikana, sen kautta jota he kutsuivat "suoraksi edustajakseen": H.P. Blavatskyn.

5. Seuraanto

Melkein kaikki erot, epäjohdonmukaisuudet, vääristykset ja muutokset, jotka liittyivät mukaan teosofisiin opetuksiin, voidaan jäljittää takaisin "okkultisen seuraannon" ongelmaan. Tämä on myös moninaisten teosofisen liikkeen sisällä tapahtuneiden hajaannusten juurisyy. 

Ei ole tallennetta tai todisteita viittaamaan mihinkään lainmukaisuuteen tai aitouteen lukemattomien yksilöiden tekemissä väitteissä tai julistuksissa H.P. Blavatskyn "seuraajana" olemisesta. Toisaalta on lukuisia kirjeitä ja lausuntoja itse Mestareilta, joissa he korostavat että HPB on heidän "suora edustajansa", heidän "veljensä", "tunnettu maailmalle HPB:nä, mutta tunnettu meille aivan eri nimellä", että heidän ei ole mahdollista löytää parempaa sanansaattajaa ja edustajaa kuin hän, ja että he tukevat hänen työtään ja  kirjoituksiaan ja hyväksyvät ne.

Mestari Morya ja Mestari Koot Hoomi, kaksi läheisimmin ja suorimmin HPB:hen ja Teosofiseen Seuraan yhdistettyä Mestaria, niin ikään todistivat kirjallisesti useammassa kuin yhdessä tapauksessa, että he olivat "Salaisen Opin" todelliset kirjoittajat, ja että tämä monumentaalinen kirja oli "kolminkertainen tuotos", heidän yhteistyötään HPB:n kanssa. He korostivat myös että kestää vuosisatoja ennen kuin paljon enemmän jaetaan salaisista opetuksista, ja että ainoastaan jokaisen vuosisadan 25 viimeisenä vuotena he kykenevät ja heidän sallitaan Syklisen Lain mukaan olla niin suoraan tekemisissä ihmiskunnan ja maailman kanssa kokonaisuutena, mukaan lukien lisäopetus. 

Mutta vaatii tietyn määrän nöyryyttä, sen todellista uhraamista mitä on kutsuttu "persoonalliseksi ideaksi", jotta olisi todella tyytyväinen pysymään pelkkänä välittäjänä ja jo jaetun opetuksen eteenpäin ojentajana. Monien sydämissä väijyy halu tulla ihailluksi suurena johtajana, tulla nähdyksi Opettajana omilla ansioillaan, ja ihailluksi ja kunnioitetuksi uutena "Lähettiläänä" "uusille opetuksille" Mestareilta. 

Tämä, yhdistettynä massojen jatkuvaan lapselliseen "tuoreiden ilmestysten" ja "viimeisimpien sanomien" kaipaukseen, etenkin kun he eivät ole edes vaivautuneet kunnolla hyödyntämään jo saatavilla olevan opetuksen ja tiedon valtavaa määrää, on aiheuttanut huomattavaa vahinkoa ja suunnatonta haittaa sekä teosofiselle liikkeelle että henkisyyden maailmalle yleisesti.

Jos tutustumme sekä HPB:n työhön että kirjoituksiin; jos kykenemme havaitsemaan William Q. Judgen, Damodarin, Robert Crosbien ja muiden sanoista jotain tuon suuren vihityn todellisesta sisäisestä luonnosta; voimme ymmärtää että olennolla tai sielulla, jonka suuri yleisö tunsi Helena Blavatskyna, ei voinut olla seuraajaa. Voimme myös tulla oivaltamaan että HPB:n tallentama sanoma ei ole luonteeltaan sellainen että sitä voidaan peukaloida, muuttaa, vääristää, kirjoittaa uusiksi tai "korjata" niiden toimesta, jotka pitävät itseään siihen nimitettyinä tai pystyvinä.

Kunnioitus sanomaa, lähettilästä ja Mestareita kohtaan on United Lodge of Theosophistsin käytäntö ja lähestymistapa. Tämä on eräs syy miksi Robert Crosbien 1909 perustama ULT on ainoa teosofisen liikkeen haara, jota me mainostamme tällä nettisivulla [Blavatsky Theosophy Group UK] ja suosittelemme muille. ULT:n päämäärä on pyrkiä säilyttämään, esittämään ja edistämään teosofian opetuksia sellaisina kuin ne alunperin annettiin maailmalle.

Tämä artikkeli ollen lyhyt ja tiivistetty yhteenveto, mainitsee ainoastaan viisi pääasiallista eroavuuden kohtaa alkuperäisen teosofian ja oppijärjestelmän välillä, jota usein kuvataan uusteosofiana,  tai HPB:n termillä "pseudo-teosofiana". On itse asiassa monia muita tärkeitä eroja ja vakavia epäjohdonmukaisuuksia ja näitä voidaan tutkia muissa tämän sivun artikkeleissa. 

Näitä artikkeleita on aiemmin julkaistu myös tässä blogissa:

6.12.14

Rudolf Steinerin antroposofia

Lukija kysyy Blavatsky Theosophy Group UK:n ylläpitäjiltä (kommenteissa kirjoituksen alla): Mitä mieltä olette Rudolf Steinerista ja antroposofiasta; hän torjui Teosofisen Seuran sen jälkeen kun Annie Besant ja C.W. Leadbeater väittivät että Krishnamurti oli Maailmanopettaja - Kristus.

Vastaus:
Näkemyksemme Rudolf Steinerista ja antroposofiasta ei ole kovin positiivinen. Eräänä harhaisimpana ja omahyväisimpänä henkisistä opettajista, Steiner ja hänen antroposofiansa ovat äärettömän kristillismielisiä, länsimielisiä, aristoteelisia, hyvin itämaita vastustavia monin tavoin, ja rakentuvat melkein yksinomaan hänen omille oletetuille "Akaasisen arkiston" lukemisilleen ja löydöilleen... se on H.P. Blavatskyn ja aidon teosofian täysi vastakohta ja antiteesi. 
Toisin kuin Besantilla, Leadbeaterilla ja Baileyllä, Steinerilla oli kuitenkin ainakin säädyllisyyttä ja rehellisyyttä avoimesti ja auliisti myöntää, että hänen opetuksensa olivat vastakkaisia HPB:n opetuksille. Hän ei väittänyt että ne olivat samasta lähteestä eli Mestareilta.
Lukiessaan Steinerin kirjoja, jotkut pitävät kuitenkin vaikeana olla tulematta johtopäätökseen, että hän oli  hyvätasoinen skitsofreenikko. Netissä voidaan nähdä että lukemattomat ihmiset ovat tulleet samaan johtopäätökseen. Hänen kuvauksensa ja kertomuksensa asioista ovat taipuvaisia kuulostamaan enemmän psykoottisilta fantasioilta, ja aina ylentävät Kristuksen hahmoa kaikkien ja kaiken muun yläpuolelle. Kun taas teosofia ei aja tai suosittele mitään tiettyä uskontoa, tai edes yhtään mitään uskontoa, antroposofia opettaa että esoteerinen kristinusko on yksi uskonto jonka tarvitsee tulla hyväksytyksi maailmassa tänä päivänä, ja että se on ainoa asia joka voi saada aikaan välttämättömiä muutoksia ihmiskunnassa. Mutta tällä ei tarkoiteta aitoa vanhaa gnostilaista kristinuskoa, vaan pikemminkin Steinerin omaa sepustusta. 

Sekä aikanaan Teosofisessa Seurassa että sen jälkeen, hän loi kaikenlaisia valheita ja fantastisia tarinoita vihjaamaan että HPB oli henkisesti alempiarvoinen ja tietämätön, ja että Steiner oli niin paljon suurempi kuin hän - käyttäen jopa "Valkoisen Lootuksen päivää" (vuosittaista teosofista tapahtumaa, jolla muistetaan hänen elämäänsä ja työtään) pitääkseen puheen siitä kuinka "tietämätön" ja "harhaanjohdettu" hän oli, ja kuinka Steiner oli niin paljon suurempi ja tärkeämpi koska hän tunnusti Jeesuksen ristinuhrin ensisijaisen tärkeyden, joka "henkisesti kastoi Maan" jne., ja jonka HPB oli epäonnistunut ymmärtämään - on vaikea joidenkin meidän teosofien olla tuntematta vahvasti vastenmielisyyttä häntä kohtaan!

HPB täytti "Hunnuttoman Isiksen" ja "Salaisen Opin" kirjaimellisesti tuhansilla viittauksilla valtavasta valikoimasta lähteitä todistaakseen hänen esittämiensä opetusten legitimiteetin ja luotettavuuden ja osoittaakseen niiden oikeellisuuden. Kaikki Steinerin opetukset riippuvat yksinomaan hänen omasta sanastaan eikä mistään muusta. HPB:n esittämä teosofia todistaa itse todella olevansa vanhaa ja ajatonta viisautta, esoteerista opetusta joka on kaikkien maailman uskontojen perustana. Rudolf Steinerin esittämä antroposofia ei todista mitään muuta kuin Steinerin omaa itse-tärkeyden tuntoa ja valtavaa kristillismielistä asenteellisuutta.  

 Tässä blogissa on aiemmin julkaistu:






Kuten olen todennut ennenkin, annan mieluummin muiden puhua puolestani tässä blogissa. En aina ole samaa mieltä kaikesta mitä kirjoittajat sanovat - enkä sano etten allekirjoittaisi sitä mitä tekstissä yllä sanotaan, vaikka tunnen monia ihmisiä joita se voi loukata. Monet näkemykseni ovat myös muuttuneet täydellisesti niinä vuosina kun tämä blogi on ollut olemassa, joten en välttämättä enää julkaisisi tänä päivänä kaikkia (vanhempia) tekstejä - mutta olkoot nyt kuitenkin. Oma nykyinen kantani näihin asioihin ei ole salaisuus, olen siihen viitannut - ja voit lukea minun henkisestä tiestäni kirjoituksesta, johon on linkki blogin esipuheessa yllä. Minulla on sisäpiirin näkemystä moneen suuntaan; juuri sen tähden voin ja haluan tyystin sanoutua irti tietyistä asioista tänä päivänä, joita olen jollain tapaa joskus kannattanut! Juuri tämä laaja näkökulma on tehnyt minut kykeneväksi näkemään liiankin hyvin ja selvästi... ja siitä olen kiitollinen. Eivät vain antroposofit, vaan myös monet teosofit ja kaikenlaisissa muissa henkisissä liikkeissä mukana olevat ihmiset elättelevät minun nähdäkseni suuria harhoja; aina "tämä meidän aatteemme on niin mahtava, muut eivät tiedä mitään!"

30.11.14

KANAVOINNIN VAARA JA PETOS


Nykyaikainen kanavointi-villitys ei ole mitään muuta kuin mediumismia uudella nimellä. Itse asiassa, "meedio" ja "kanava" ovat synonymeja, merkiten kirjaimellisesti jotain tai jotakuta joka sallii jonkin tai jonkun muun virrata kauttaan. New Age-liike asettaa suuren painon ja valtavan tärkeyden kanavoinnille ja kanavoiduille sanomille. Lyhyt vierailu YouTubessa tai yksinkertainen Google-haku paljastavat kanavoitujen sanomien runsauden, kaikki väittäen olevansa erittäin tärkeiltä ja voimakkailta henkisiltä olennoilta. Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa uskovat olevansa kanavia "viimeisimmille sanomille" Herra Buddhalta, Jeesus Kristukselta, Krishnalta, Neitsyt Marialta, arkkienkeli Mikaelilta, muilta arkkienkeleiltä ja enkeleiltä, avaruuden muukalaisilta, taannoisilta kuolleilta henkisiltä opettajilta, ja erityisesti niin kutsutuilta "Ylösnousseilta Mestareilta", joista jotkut kantavat samoja nimiä kuin elävät ja fyysisesti inkarnoituneet Mestarit, joiden kanssa Madame Blavatsky seurusteli. 
Itse asiassa, termi "Ylösnousseet Mestarit" on luultavasti suosituin muotisana New Age-liikkeessä tänä päivänä. Saattaa olla hyödyllistä tulla tietoiseksi "Ylösnousseiden Mestarien" idean alkuperästä...

1930-luvulla amerikkalainen mies nimeltä Guy Ballard - hyvin tunnettu huijari ja yritteliäs liikemies - julkaisi sarjan kirjoja, jotka kuvasivat dramaattisia kokemuksia ja kohtaamisia joita hänellä mukamas oli ollut "Ylösnousseiden Mestarien" kanssa (hän keksi tämän termin), pääasiassa "Saint Germainin", joka muka paljasti hänelle "vaurauden manifestoimisen taatut kosmiset lait". Ballard todellakin onnistui manifestoimaan vaurautta itselleen ja perheelleen - jonka oletetteu Saint Germain lausui olevan korkein ja tärkein perhe planeetalla ja ainoita aitoja lähettiläitä ja puhemiehiä Jumalan puolesta - hankkien sitä moninaisin hyväksikäyttökeinoin hyväuskoisilta massoilta, jotka uskoivat hänen lapsellisia tarinoitaan. Hän itse asiassa vain täpärästi vältti vankilaan joutumisen, kun yksityiskohdat hänen juonistaan tulivat valoon, ja kirja jonka siihen aikaan huolestunut Amerikan kansalainen kirjoitti hänen liikkeestään - joka tunnetaan "I Am-liikkeenä" - kuvasi sitä "Amerikan psyykkisenä diktatuurina". 

Ottaen Teosofiseen Seuraan liittyvien Mestarien nimet ja perusidentiteetit työnsä pohjaksi ja keksien tyhjästä lukuisia muita Mestareita rinnalle, Ballard - ja hänen seuraajansa lisääntyvästi paisuvissa Ylösnousseiden Mestarien liikkeissä, kuten Geraldine Innocente (Bridge to Freedom), ja eritoten Mark ja Elizabeth Clare Prophet (The Summit Lighthouse/Church Universal and Triumphant) - muutti heidät erehtymättömiksi kaikkivoiviksi jumalankaltaisiksi hahmoiksi, jotka elivät muka taivaallisissa valtakunnissa, onnellisina ja valmiina tulemaan yhteyteen jokaisen kanssa joka rukoilee heitä, ja tahtoen ja odottaen kylvävänsä sanoinkuvaamattomia vaurauden, terveyden ja onnellisuuden siunauksia jokaisen ylle joka pyytäisi niitä heiltä. Ballardin mukaan "Ylösnousseet Mestarit" myös vaativat että jokaisen sellaisia siunauksia haluavan pitäisi säännöllisesti lahjoittaa niin paljon rahaa kuin mahdollista I Am-liikkeelle. 

"Ylösnousseiden Mestarien" käsitteen epämiellyttävän alkuperän valossa arvostelukykyiselle yksilölle pitäisi olla välittömästi selvää, että kuka tahansa - toistamme: kuka tahansa - joka väittää olleensa kosketuksissa Ylösnousseisiin Mestareihin, jotka vastaavat Ballardin, Prophetin ja muiden itsensä "lähettiläiksi" nimittämien kuvauksia, on joko tahattomasti petetty ja harhaan johdettu (kuten yleensä on laita) tai tarkoituksellisesti petollinen.
Eivät ainoastaan näiden "Ylösnousseiden Mestarien" antamat sanomat aina ole eri mieltä toisten kanavien - jotka muka kanavoivat samoja Mestareita - antamien sanomien kanssa, vaan kaikissa tapauksissa ne ovat radikaalisti erilaisia ja ristiriidassa Mestarien itsensä omissa kirjoituksissaan selittämien todellisten opetusten kanssa. Tutkijat ja kirjoittajat, jotka ovat tutkineet Mahatma-kirjeiden sisältöä teoreettisesta näkökulmasta, ovat päätelleet että Mestarit ovat selkeästi buddhalaisia, niin vahva on kirjeiden buddhalainen luonne ja sisältö, puhumattakaan tosiasiasta että Mestarit olivat yhteistyössä Tashilhunpo-luostarin kanssa Tiibetin Shigatsessa. Jos meidän on uskominen naurettavaa väitettä, että nämä Mestarit ovat nyt "ylösnousseet" ja elävät, opettavat ja työskentelevät taivaallisista valtakunnista käsin, kuten "Ylösnousseiden Mestarien" seuraajat haluaisivat meidän hyväksyvän, silloin meidän niin ikään on uskottava että Mestareistä on tullut järkyttävästi vähemmän älykkäitä ja filosofis-mielisiä, he ovat unohtaneet 95% alkuperäisistä opetuksistaan, ja päättävät nyt levittää omituista näennäis-kristillistä New Age-hölynpölyn muotoa. Näin silloin kun meitä ei pyydetä uskomaan että Mestarit lentävät nyt ympäri universumia avaruusaluksissa ja vierailevat usein ystävällismielisesti Andromedan galaksin muukalaiskuningattarien luona!

1980-luvulla henkinen opettaja Arizonassa johti koetta tai pikemminkin paljastusta osoittaakseen kanavoinnin todellisen luonnon; sen kertakaikkisen epäluotettavuuden, luontaisen petollisuuden, typeryyden ja harhakuvitelman. Hän kutsui kolme kanavaa antamaan kanavoituja sanomia ja opetuksia henkiseen keskukseensa eräänä sunnuntaina. Nämä kolme yksilöä, jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet tavanneet toisiaan, kaikki väittivät - ja vilpittömästi uskoivat - että he olivat kanavia yhdelle ja samalle olennolle. Opettaja järjesti nämä kolme vuorollansa tulemaan lavalle ja antamaan kanavoidun sanoman, jota seurasi kanavoituja vastauksia osallistujien kysymyksiin. Kanavoijat pidettiin erillään toisistaan ja olivat kaikki tietämättömiä sen luonteesta ja sisällöstä jota muut kanavoivat heidän "yhteisestä lähteestään". Kun kolmas henkilö oli päättänyt esiintymisensä, edeltäneet kaksi kanavaa tuotiin lavalle hänen seuraansa. He olivat olleet niin naiveja ja sinisilmäisiä - kuten useimmat kanavat ovat - että heille tuli todellisena järkytyksenä kun heitä informoitiin että kukin oli antanut kokonaan ristiriitaisen sanoman muihin nähden, ja että oletettu identtinen olento jota he kanavoivat, oli ilmaissut läpikotaisin erilaisia ja vastakkaisia näkemyksiä lukemattomista asioista, lukuun ottamatta sitä että muistutti yleisöä jokaisen kanavan kautta miten suuri ja mahtava olento hän oli. Itse asiassa tämä kokonaan todistamaton väite henkisestä ylemmyydestä oli suunnilleen ainoa todellisen samankaltaisuuden alue kolmen kanavoinnin välillä.

Kanavat lähtivät yhteisen tyrmistyksen, hämmennyksen ja epäilyksen mielellä, ja siitä lähtien alkoivat oivaltaa kuinka typerää on sokeasti uskoa näkymättömän olennon väitteitä, ja alistua tuon olennon kanavaksi eli meedioksi.

Valitettavasti kuitenkaan suuri enemmistö ihmisistä ei koskaan pysähdy kyseenalaistamaan sellaisia asioita, tai edes yhtään käyttämään aivojaan sellaisten tärkeiden asioiden suhteen. Kirjat jotka rohkaisevat ihmisiä aloittamaan kanavoinnin ja selittävät kuinka se tehdään, ovat suosituimpien joukossa New Age-genressä, samoin kuin kirjat jotka sisältävät kanavoinnin kautta annettuja sanomia ja opetuksia. Aivan kuten spiritualistinen liike huomattavasti epäonnistui tuottamaan mitään syvällisen henkisen opetuksen, korkean filosofian, luotettavien paljastusten tai paikkansapitävien faktojen suuntaista, niin myös New Age-liike. Mitä se on massoittain tuottanut, on:

(a) Yliyksinkertaistettuja ja sentimentaalisia sanomia, jotka tullen muka joiltain korkeimmilta ja voimakkaimmilta olennoilta maailmankaikkeudessa, ovat usein järjettömämpiä, lapsellisempia ja huonommin ilmaistuja kuin mitä viisivuotias voisi sanoa.

(b) Sensaatiomaisia julistuksia, lausuntoja ja valepaljastuksia, joista yhdenkään ei koskaan ole todistettu tapahtuneen. Kanavoidut sanomat usein osoittautuvat toivottoman vääriksi, kuten suuret määrät "tulevien katastrofien" profetioita, joita on putkahtanut kanavoinneissa muutaman viime vuosikymmenen kuluessa, ja uskomaton joukko virheellisiä väitteitä siitä mitä tapahtuisi maailmalle ja ihmiskunnalle paljon hehkutettuna vuonna 2012. Kun mikään näistä asioista ei toteutunut, kanavat vakuuttivat seuraajilleen että asiat olivat itse asiassa tapahtuneet täsmälleen kuten he sanoivat, mutta ne olivat tapahtuneet näkymättömällä henkisellä tasolla... ajan testaama tekosyy jota kaiken tyyppiset huijarit ja puoskarit ovat läpi historian käyttäneet. Kanavien kautta puhuvat olennot niin ikään toistuvasti epäonnistuvat näkemään ennalta tai ennustamaan vakavia ja tärkeitä asioita, joita tapahtuu maailmassa.

(c) Merkityksettömiä muotisanoja (jotka usein kuulostavat sopivammilta sci-fi romaanien maailmaan), iskulauseita, ja valetieteellisiä teorioita kuten "Ylösnousseet Mestarit", "enkeliterapia", "Galaktinen Valon Federaatio", "DNA:n aktivointi koodi", "kristallisen smaragdimatriisin vapauttaminen", "planetaarinen ylösnousemus", "11:11 herääminen", "arkkienkelinen viritys", "tähtisiemenet", "Ashtar Command", "maan enkelit", "ylösnousemuksen oireet", "rubiinisäteen tuonpuoleinen Buddha", ja niin edelleen ja niin edelleen, loputtomiin.

(d) Itsekeskeisiä opetuksia ja harjoituksia, jotka ylistävät aineellisuutta ja rohkaisevat kaikkia tulemaan rikkaiksi, menestyviksi, ja manifestoimaan kaikki halunsa - taloudelliset, fyysiset, emotionaaliset, materiaaliset, ja jopa seksuaaliset - käyttäen niin kutsutun "vetovoiman lain" tekniikoita. Kanavoijat haluaisivat meidän uskovan, että jopa Buddha, jonka sanoma ja opetus oli selvästi halua vastaan, ja joka toistuvasti painotti että "halu on kaiken kärsimyksen syy", käyttää nyt aikaansa kehottaen kanavoivia fanaatikkoja visualisoimaan tiensä miljonäärin elämäntapaan! Sellaiset opetukset ja harjoitukset eivät ole mitään muuta kuin mustaa magiaa termin todellisessa merkityksessä, ja sellaisina niistä on aina varoitettu ja ne on tuomittu läpi historian. Tosiasia, että näillä "vetovoiman lain" ja halun manifestoinnin opetuksilla on suurin viehätys ja yleisö täällä lännessä, ja niillä on hyvin vähän houkutusta henkisesti viisaampiin idän ihmisiin, osoitta tarkalleen kuinka huonossa tilassa me olemme.

(e) Kanavointi-fanaatikkoja; ihmiset jotka usein päätyvät pitämään kanavointia kaiken henkisyyden alkuna ja loppuna, ja jotka eivät ainoastaan ota kanavoituja sanomia vakavasti, vaan monissa tapauksissa myös kyseenalaistamatta pitävät niitä enemmän tai vähemmän erehtymättöminä. On joitain ihmisiä joiden on vaikea selviytyä päivästä kuulematta viimeisintä YouTube-kanavointia Kwan Yiniltä tai Lady Nadalta tai Siriuksen pyhältä vartijalta, ja muita jotka tuntevat että heidän päivänsä on epätäydellinen, jos he eivät saa sanomaa oletetulta "enkelioppaaltaan".

Nainen, jota kutsumme G:ksi, oli innokas kanavointien kuuntelija ja lukija. Eräänä päivänä meditoidessaan hän kuuli äänen, joka kertoi hänelle että ryhmä enkeleitä tahtoi käyttää häntä kanavana. Vakuuttaen hänelle että hänellä ei ole mitään pelättävää, ja että heidän suoranainen valvojansa oli itse arkkienkeli Gabriel, ääni pyysi häntä jättämään itsensä ja mentaaliset ja henkiset kykynsä näille olennoille. Hetkeäkään yhtään epäilemättä väitteiden aitoutta ja paikkansapitävyyttä, ilman että oli koskaan lukenut tai kuullut mitään kanavoinnista varoittavaa, hän riemuiten ja välittömästi totteli. Muutaman seuraavan päivän kuluessa häntä opastettiin kirjoittamaan joukko pitkiä sanomia, jotka ääni kanavoi hänen kauttaan, mutta hän huomasi että niiden sävy ja sisältö tuli lisääntyvässä määrin häiritseväksi, ja että sanomat alkoivat sisältää joukon hyvin vakavia ja sensaatiomaisia profetioita ihmiskunnan tulevaisuudesta. Seuraavan kerran kun tuntematon olento halusi G:n kanavoivan puolestaan, hän kieltäytyi ja oli välittämättä siitä. Sinä yönä hänellä oli mitä hirvittävimpiä painajaisia, ja hän heräsi tuntien ikään kuin paljon pieniä hyönteisiä ryömisi kaikkialla hänen kehollaan ja kalvaisi häntä. Seuraavana päivänä olennon käskyistä tuli voimakkaampia, ja G. kertoi sille että hän oli muuttanut mielensä eikä enää halunnut olla kanava sille kuka tai mikä se olikin. Tämä raivostutti olennon, vaikuttaen G:hen sillä tavalla että hän yritti hypätä asuntonsa parvekkeelta ja on nyt lukittuna turvalliseen psykiatriseen sairaalaan.

G:n traaginen tarina on myös monien muiden yksilöiden tarina, jotka ollen vailla elintärkeää arvostelukykyä, ovat langenneet kanavoinnin tuhoisaan ansaan. Sen valossa mitä Mestarit ja H.P. Blavatsky opettivat, voimme varmasti päätellä että kanavoidut sanomat ovat joko...

*Kanavoijan omaa mielikuvitusta, kanavoijan joko ymmärtämättä tätä, tai vaihtoehtoisesti ymmärtäen sen täydellisen hyvin, koska on monia kanavoijia jotka eivät ole muuta kuin huijareita etsimässä hyväuskoisia ihmisiä hyväksikäytettäväksi.

*Kuolleita ihmisiä, joiden kuoleman aiheutti itsemurha, onnettomuus tai murha, ja ovat siten tällä hetkellä jumissa Kamalokassa. Jos heillä edeltävän elämänsä aikana oli erityisiä henkisiä, uskonnollisia tai metafyysisisä kiinnostuksia, he saattavat tuntea halukkuutta yrittää julistaa näitä maan päällä meedion/kanavan kautta. Heidän oppinsa ja ideologiansa saattaa olla kokonaan virheellistä, mutta luonnollisesti he uskovat olevansa oikeassa. Sellaiset aineettomat olennot usein puhuvat voimakkaan auktoriteetin tyylillä, tai omaksuvat tärkeiltä kuulostavia nimiä tai persoonallisuuksia saadakseen ihmiset fyysisellä tasolla antamaan enemmän huomiota ja luottamusta heidän sanomalleen. Siten hypoteettinen "Pleiadien Ra-Ra Om" kaikkine teorioineen "astro-chakra elektromagnetismista" saattaa itse asiassa olla John Jones, Los Angelesin vainaja, joka haluaa ihmisten huomiota erilaisille teorioille ja ajatuksille joita hänellä oli elinaikanaan, joka katkesi 30 vuotta aikaisemmin kun tunkeutujat tappoivat hänet kodissaan. Toiset kuolleet ihmiset Kamalokan vankeina (jota voimme kutsua astraalitasoksi) saattavat yksinkertaisesti haluta pettää ja harhauttaa ihmisiä maan päällä ja aiheuttaa vahinkoa ja kiusantekoa. Mikä tahansa näistä tyypeistä voi myös haluta käyttää kanavaansa keinona tehdä heidät kykeneviksi tyydyttämään tiettyjä haluja, jota he eivät muuten kykenisi tekemään, kuten kuuluisan ja nyt kuolleen naispuolisen kanavan tapauksessa, joka usein löysi itsensä hallitsemattomassa halussa alkaa polttaa ja juoda ja syödä tietyntyyppistä ruokaa kanavoidessaan tiettyä olentoa, jonka kanssa hän oli alunperin tullut yhteyteen ouija-lauta istunnon avulla.

*Astraalikuoria eli Kama Rupia, jotka kykenevät järjettömästi lausumaan ja toistamaan tiettyjä tiedon paloja, mutta jotka kirjaimellisesti eivät ole muuta kuin heikentyviä sieluttomia kuoria. Varomattomat voivat helposti erehtyä pitämään niitä todellisina yksilöllisinä olentoina... ja jos jollain on erityinen halu ja kunnianhimo tulla kanavaksi esimerkiksi arkkienkeli Rafaelille, hän voi helposti saada itsensä uskomaan että Kama Rupa johon hän on onnistunut saamaan yhteyden, on itse asiassa tuo arkkienkeli. Kunnianhimo ja halu ovat suuria ansoja, niin tässä kuin kaikilla elämän alueilla.

*Elementaaliolentoja, kuten tietyn tyyppisiä luonnonhenkiä, jotka voivat pitää viihdyttävänä elävöittää kanavoijan ajatusmuotoja, ja saavat näyttämään siltä kuin Ylösnousseet Mestarit, arkkienkelit, jne. joihin hän uskoo ja joita hän on ajatellut, nyt itseasiassa kommunikoivat hänen kanssaan ja hänen kauttaan.

*Pahoja ihmisiä, mahdollisesti siihen kuuluvia, mitä on kutsuttu pimeäksi veljeskunnaksi tai mustaksi loosiksi, joiden aikomus on yksinkertaisesti tuhota hyödyllisyys ja pontentiaalinen hyöty jota henkiset ihmiset voivat tuoda maailmaan, ja pettää, harhauttaa ja kääntää ihmisten huomio pois pitävästä henkisestä totuudesta silkan fantasian ja fiktion kaoottisiin valtakuntiin. Sellaiset olennot käyttävät ketä tahansa voivat - ja erityisesti vapaaehtoisia uhreja - toteuttaakseen päämääränsä, eivätkä koe tunnontuskia tulla hyväksytyiksi pyhinä Mestareina, arkkienkeleinä, tai jopa itse Buddhana.

Miksi niin monilla henkisillä ihmisillä tänä päivänä on sellainen vastenmielisyys muinaista ja ajatonta viisautta kohtaan? Miksi niin monet kuuntelevat tohkeissaan ja innoissaan vääriä kanavoituja sanoja, jotka lasketaan Buddhan tai Krishnan ansioksi, mutta eivät ilmaise minkäänlaista kiinnostusta Dhammapadan tai Bhagavad Gitan lukemiseen, mistä he voivat löytää yleviä, syvällisiä ja ajattomia totuuksia, joita todellinen Buddha ja todellinen Krishna todella opetti? Jos ihmisillä todella on kunnioitusta Mestareita kohtaan, miksi he tieten tahtoen pidättyvät lukemasta ja tutkimasta todellisten Mestarien todellisia opetuksia (kuten Mahatma-kirjeet, Kirjeitä Viisauden Mestareilta, ja Salainen Oppi), ja sen sijaan lukevat ainoastaan kanavoituja sanoja joiltain tuntemattomilta olennoilta jotka väittävät olevansa Mestareita, joiden sanomat ja opetukset poikkeuksetta näyttävät kuolaavan pikkulapsen tuotokselta verrattuna juuri mainittuihin teoksiin?

Jos joku haluaa tietää mitä Mestari Kuthumi sanoo jostain, miksi he kääntyvät alati ristiriitaisten ja lapsellisten väitteiden ja lausuntojen massan puoleen, jotka kokoelma kanavoituja vale-Kuthumeja on tehnyt, kun he sen sijaan voivat lukea todellisen, alkuperäisen, yhden ja ainoan Kuthumin todellisia sanoja, elävän ihmisen, joka lausui kategorisesti että häntä ei koskaan voi eikä tule kukaan "kanavoimaan"?

Miksi useimmat henkiset ihmiset eivät koskaan harkitse tutkia eri opetusten, ajatusten ja harjoitusten takana olevia lähteitä, jotta he voivat saada selville asioiden todellisen luonnon ja legitimiteetin? Ja - mennäksemme syvemmälle asiaan - miksi ihmiset, jotka ovat muuten hyvin älykkäitä, järkeviä ja oppineita, ovat tarpeeksi herkkäuskoisia ja naiveja nielläkseen sokeasti maailman kanavoijien päivittäin suoltaman roskan? Kenties vastaus on, että on olemassa kulkutaudinomainen mentaalinen massavastahakoisuus pyyhkimässä maailmaa tänä päivänä, yleinen vastenmielisyys AJATTELUA kohtaan, yleinen psyykkisen luuleminen henkiseksi, ja jano fantasiaa kohtaan pikemmin kuin todellisuutta. Yhdessä Mahatma-kirjeessä Mestari K.H. lausuu että niiden jotka haluavat todella henkisesti edistyä, täytyy mennä yli "unelman ja fiktion maastaan meidän ankaran todellisuuden ja faktan Totuuden maahamme". Hän niin ikään lausui muualla että 99% kaikesta oletetusta henkisestä kommunikaatiosta on väärää, eli se ei ole sitä miltä näyttää.

Vuoden 1993 artikkelissaan "Aquarius"-uutiskirjeeseen, otsikolla "kanavointi ja ylösnousemus teosofian valossa", huomattava englantilainen teosofi, Geoffrey Farthing (1909-2004) kirjoitti seuraavaa...

"Meidän täytyy kysyä vakavasti, voiko se olla mahdollista mitä ikinä kanavoijat sanovat? Meidän täytyy pitää mielessä kanavoitujen välitysten kyseenalainen luonne. Jossain Mestarit antoivat meille merkin joka - he sanoivat - sisältyisi mihin tahansa heiltä saatuun aitoon sanomaan. Tämä tuli välttämättömäksi koska - jopa H.P.B:n elämän aikana - monia vääriä sanomia Mestareilta kuulutettiin julki. Emmekö voisi järkevästi pyytää että kanavat antavat meille tämän merkin jos he todella ovat kosketuksissa näiden Mestarien kanssa, joiden täytyy tietää se koska he antoivat sen erityisesti estämään vääriä sanomia heidän nimissään?"

"Niillä Teosofisen Seuran jäsenillä, jotka ovat nähneet vaivaa lukeakseen valtavan alkuperäisen kirjallisuuden missä teosofian opetuksia ensimmäisenä julistettiin, on taustatietoa jonka vahvistaa tosiasia, että se ei ainoastaan sovi kaikkiin heidän kokemuksensa faktoihin, vaan antaa myös mittapuun jolla mitata muiden opetusten totuus. Teosofia on kuten Kabbala, josta sanotaan että jos lausunto tai opetus ei sovi Elämän Puuhun, se ei voi olla totta. Eikö toisten, jotka eivät vielä ole tutkineet sitä mitä meille on annettu, pitäisi tehdä niin ensin ennen kuin hyväksyvät sen mitä nyt kuvataan jännittävinä uusina ideoina? Miksi ei tekisi hiukan rehellistä työtä todetakseen noiden ideoiden käyttökelpoisuuden ennen kuin toivottomasti sotkeutuu niihin?"

Eräs Teosofisen Seuran alkuperäisistä tavoitteista oli synnyttää - siinä määrin kuin mahdollista - ihmiskunnan henkinen ja älyllinen herääminen ja tarjota ihmiskunnalle syvä, yksityiskohtainen, vakaa filosofinen henkinen oppi, jotta se ei lankeaisi saaliiksi tai sitä ei vetäisi puoleensa epämiellyttävät psyykkiset vaikutukset (kuten kanavointi, oletetut enkelikommunikaatiot jne.), joiden Mestarit ja H.P. Blavatsky varoittivat vapautuvan maailmaan 20. vuosisadalla.

Juuri se tosiasia että Blavatsky ja Mestarit tiesivät mitä oli tapahtuva suhteessa kanavointiin ja tämän päivän "enkelimaniaan" ja erityisesti varoittivat siitä tulevana tulevaisuuden tapahtumana ja yrittivät tehdä mikä vain oli mahdollista kylvääkseen siemeniä täysin eri suuntaan, varmasti käy sen osoituksesta että HPB ja Mestarit tiesivät tarkalleen mistä he puhuivat ja heidät voidaan ottaa paljon vakavammin ja luotettavammin kuin kanavoijat ja kanavoinnit. Kanavoijat ja heidän kanavointinsa voivat toistuvasti julistaa ja ennustaa Uutta Aikaa, mutta selvä totuus on, että päivittäin synnyttäessään taikauskoa, tietämättömyyttä, harhaa ja mediumismia, he pidättävät Uuden Ajan koittoa ihmiskunnalle enemmän kuin melkein mikään muu. "Herätkää, te jotka nukutte!"
"Spiritualistit jotka uskovat kommunikaatioon ruumiittomien henkien kanssa, ja että nämä voivat ilmentyä läpi, tai vaikuttaa herkkiin välittääkseen 'sanomia' heiltä, pitävät mediumismia siunauksena ja suurena etuoikeutena. Me teosofit toisaalta jotka emme usko 'henkien kommunikaatioon' kuten spiritualistit, pidämme lahjaa eräänä vaarallisimmista epänormaaleista hermosairauksista... Sen näkeminen ja kuuleminen - joka nyt täyttää hänet autuuden ja luottamuksen tunnolla - jos se nähtäisiin todellisessa luonnossaan, iskisi meedion sydämen kylmäksi kauhusta. Hän todella uskoo että mittaamattomat näköalat joita näytetään hänen edessään, ovat todellinen henkinen maailma... Me pidämme kiinni siitä, että mediumismi ylipäänsä on mitä vaarallisinta; ja psyykkiset kokemukset, kun ne arvostelukyvyttömästi hyväksytään, johtaa ainoastaan toisten pettämiseen rehellisesti, koska meedio on ensimmäinen itseään pettävä uhri." (H.P. Blavatsky: Psychic and Noetic Action)
On olemassa hyvin tunnettu valokuva internetissä, jonka monet ihmiset ovat kyseenalaistamatta hyväksyneet aitona. Liitämme valokuvan tähän, yhdessä kuvatekstin kanssa jonka joku on lisännyt sen alle. Yksikään aito teosofi tai H.P. Blavatskyn oppilas ei todennäköisesti pidä kuvaa eikä kuvatekstiä uskottavana, ja tälle on muutama syy:

1. Hahmo oikealla kuvassa muistuttaa ulkoasua ja kuvausta jotka yleisesti liitetään kiistanalaisen englantilaisen teosofin, C.W. Leadbeaterin, kaksikymmentä vuotta tai enemmän HPB:n kuoleman jälkeen keksimään "Mestariin". Hän oli ensimmäinen joka keksi ja kuvasi tämän yksilön- jonka hän nimesi "Mestari R:ksi" (Rakoczy tai Racokzy) - ulkoasua ja yksityiskohtia, ja jonka hän väitti aiemmin olleen kreivi de Saint Germain. Se oli Leadbeater, joka ensimmäisenä kylvi alkusiemenet tämän päivän New Age-pakkomielteelle "Saint Germainistä", jota monet palvovat ja kanavoivat niin kutsuttuna "Ylösnousseena Mestarina".

HPB:llä todellakin oli henkilökohtaista tietoa "unkarilaisesta vihitystä" (hänen sanansa) tai "unkarilaisesta filosofista" (eversti Olcottin sanat), mutta hän ei koskaan nimennyt tai identifioinut tätä yksilöä millään tavoin. Hänet mainitaan ainoastaan hyvin lyhyesti muutaman kerran, ja on selvää että hänen yhteytensä ja osallisuutensa Teosofiseen Liikkeeseen ei ollut niin läheinen tai suora kuin muiden adeptien. Hän ei myöskään koskaan vihjannut hänen olevan Saint Germain, joskin on hyviä todisteita viittaamaan siihen että hänellä oli tietoa koskien todellista Saint Germainia.

2. Ei ole olemassa sellaista Mestaria kuin "El Morya". Todellista Mestari Moryaa ei tunneta sellaisella nimellä tai tittelillä, joka ilmeisesti vastaa "Jumala Moryaa" tai "Herra Moryaa", ja jonka ensimmäisenä keksi Guy Ballard. Tarvitsee vain lukea todellisen Mestari Moryan todellisia kirjeitä huomatakseen kuinka voimakkaasti tämä Mahatma vastustaa kunnioittavia titteleitä ja ylistyksen tai palvonnan termejä. Ne jotka puhuvat "El Moryasta" tai "Morya Elistä"ovat poikkeuksetta niitä jotka ovat perehtymättömiä faktoihin ja historiaan.

3. Katsottaessa kuvaa tulee heti selväksi että jos HPB nousisi seisomaan istuvasta asennostaan, hän olisi silloin melkein saman pituinen kuin kolme miestä hänen takanaan. Näin ei voi olla, etenkin koska todellista Mestari Moryaa kuvataan hyvin pitkänä yksilönä.

Mutta "valokuva" ei ole valokuva lainkaan. Sen on todettu olevan pelkästään mustavalkoinen valokuva tästä tuntemattoman taiteilijan piirroksesta, jonka on ajateltu ajoittuvan jonnekin 1930- ja 1950-lukujen välille.
"Herkkäuskoisuus synnyttää herkkäuskoisuutta", sanoi Mestari Koot Hoomi viimeisessä Mahatma-kirjeessä. On aina sen arvoista tutkia ennen kuin hyväksyy mitään aitona, erityisesti kun se liittyy Viisauden Mestareihin, joiden nimet, identiteetit, kuvat ja opetukset ne jotka väittävät kunnioittavansa heitä ovat täysin häpäisseet, väärin esittäneet ja muuttaneet irvikuvaksi.


Ks. myös: 

Barry Long:  Ylösnousseet Mestarit - tietämättömyyden paljastus

Mestarien kirjeet A.P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta (pdf)

Teosofiaa on tässä blogissa käsitelty ennenkin. Nykyään olen kiinnostunut nimenomaan aidosta ja alkuperäisestä H.P. Blavatskyn julistamasta teosofiasta. Annie Besantin ja C.W. Leadbeaterin edustama "teosofia" oli ja on - anteeksi vain - paskaa! Blavatskyn Mestarit mitä ilmeisimmin olivat todellisia, eläviä ihmisiä - kaikki muut väitteet heistä jätän sikseen; toisin sanoen, en tiedä - en osaa sanoa -sillä ei ole väliä.

9.11.14

Teosofisen liikkeen neljä haaraa

Alkuperäinen kirjoitus: Blavatsky Theosophy Group UK - The Four Branches of the Theosophical Movement

Siitä on enemmän kuin vuosisata kun oli olemassa vain yksi Teosofinen Seura. Ensimmäinen jakautuminen Teosofisessa Liikkeessä tapahtui 1895, neljä vuotta H.P. Blavatskyn kuoleman jälkeen. Tänä päivänä on olemassa neljä Teosofisen Liikkeen päähaaraa, jotka kaikki ovat organisatorisesti erillisiä toisistaan. Ei ole olemassa SITÄ Teosofista Seuraa, koska on kolme täysin toisiinsa liittymätöntä kansainvälistä organisaatiota, joka kaikki käyttävät tätä nimeä. On olemassa myös neljäs maailmanlaajuinen ryhmä, joka ei kutsu itseään Teosofiseksi Seuraksi, vaan "Teosofien Yhdistyneeksi Loosiksi" (United Lodge of Theosophists). 
Netissä ei ole juuri minkäänlaisia selviä, vertailevia selityksiä näiden Liikkeen neljän päähaaran luonteesta ja tavoitteista ja niiden välisistä eroista. Tämän seurauksena on luonnollisesti noussut hiukan hämmennystä. Seuraa lyhyt mutta selkeä yhteenveto keskeisistä ja tärkeimmistä tosiasioista kaikkia neljää koskien.

Teosofinen Seura - Adyar

 Fokus ja opetukset: Ei mitään erityistä. Seura on hyvin jakautunut monine ryhmäkuntineen ja vastakkaisine ryhmineen. Jotkut jäsenet seuraavat Krishnamurtin opetuksia (joista hän itse sanoi etteivät ne ole teosofiaa), toiset seuraavat C.W. Leadbeaterin ja Annie Besantin opetuksia (mukaan lukien Vapaa Katolinen Kirkko, jonka Leadbeater perusti yhdessä piispa James Wedgewoodin kanssa), toiset pitävät Seuraa vain avoimena foorumina keskustella ja opettaa minkä tahansa tyyppisiä henkisiä ajatuksia, ja hyvin pieni vähemmistö tutkii ja kannattaa H.P. Blavatskyn opetuksia. Hyvin harva näistä Blavatskyn oppilaista panee mitään painoa William Q. Judgen työhön ja kirjoituksiin. 

Kansainvälinen päämaja: Adyar, Chennai, Intia.

Kansainvälinen vaikutus: Haaroja ja looseja monissa maissa ja kaupungeissa, jäseniä melkein 70 maassa ympäri maailmaa. Sen kansallinen osasto Suomessa tunnetaan nimellä Teosofinen Seura ry.

Johtajuus ja organisaatio: Kansainvälinen presidentti, jonka päättävät Seuran jäsenet äänestämällä ajoittaisissa vaaleissa. Viimeisin kansainvälinen presidentti, Radha Burnier, kuoli hiljattain, ja hänet on juuri korvannut Tim Boyd. 

Teosofinen Seura - Pasadena

Fokus ja opetukset: H.P. Blavatskyn, William Q. Judgen, Katherine Tingleyn ja G. de Puruckerin kirjoitukset ja opetukset, erityinen ja syrjättävä painotus de Puruckerin kirjoituksille. 

Kansainvälinen päämaja: Altadena (Pasadenan lähellä), Kalifornia, USA.

Kansainvälinen vaikutus: Kansallisia osastoja USA:ssa, Australiassa, Saksassa, Alankomaissa, Nigeriassa, Etelä-Afrikassa, Ruotsissa ja Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. Melkein kaikki ovat nyt passiivisia, ainoiden aktiivisten haarojen ja opintoryhmien ollessa kaksi Saksassa, useita Alankomaissa,  ja yksi Belgiassa. Kansainvälinen päämaja ei tarjonnut suoraa vastausta vieläkö yhtään kokoontumisia pidetään niissä. Seura toimii tänä päivänä pääasiassa julkaisutoimipisteenä (Theosophical University Press) teosofisille kirjoille. 

Johtajuus ja organisaatio: Kansainvälinen Johtaja, jonka nimittää aina hänen edeltäjänsä seuraajakseen, ja pysyy Johtajana (vastine presidentille) eliniän. Ei ole äänestystä eikä vaaleja. Kukin väittää kykenevänsä jäljittämään seuraantonsa takaisin H.P. Blavatskyyn suorana ja katkeamattomana valittujen seuraajien linjana. Nykyinen kansainvälinen Johtaja on Randell C. Grubb. 

Teosofinen Seura - Point Loma

Fokus ja opetukset:  H.P. Blavatskyn, William Q. Judgen, Katherine Tingleyn ja G. de Puruckerin kirjoitukset ja opetukset, erityinen ja syrjäyttävä paino de Puruckerin kirjoituksille. 

Kansainvälinen päämaja: Haag, Alankomaat. Aiemmin San Diego, Kalifornia, USA, kun tämä Seura ja Pasadenan Seura olivat alunperin yhtä kansainvälistä Seuraa, joka jakautui kahdeksi kiistellyin "seuraanto" perustein 1951. 

Kansainvälinen vaikutus: Useita looseja ja opintoryhmiä Alankomaissa, Saksassa ja Ruotsissa. On myös jäseniä muissa maissa, pääasiassa USA:ssa, mutta siellä ei pidetä säännöllisiä kokoontumisia. Seura niin ikään organisoi kaksi kansainvälistä konferenssia joka vuosi, I.S.I.S. Symposium Haagissa, ja Point Loma Convivium San Diegossa, Kaliforniassa. Se on myös vakavasti mukana organisoimassa vuosittaista Kansainvälistä Teosofia Konferenssia (ITC eli International Theosophy Conference). 

Johtajuus ja organisaatio: Kansainvälinen Johtaja, jonka nimittää aina hänen edeltäjänsä seuraajakseen, ja pysyy Johtajana (vastine presidentille) eliniän. Ei ole äänestystä eikä vaaleja. Kukin väittää kykenevänsä jäljittämään seuraantonsa takaisin H.P. Blavatskyyn suorana ja katkeamattomana valittujen seuraajien linjana. Nykyinen kansainvälinen Johtaja on Herman Vermeulen. 

United Lodge of Theosophists

Fokus ja opetukset: Jatkuva vahva painotus H.P. Blavatskyn ja William Q. Judgen kirjoituksiin ja opetuksiin, ajoittaisin vähäisin viittauksin Robert Crosbien (ULT:n perustajan) ja B.P. Wadian kirjoituksiin. 

Kansainvälinen päämaja: Ei ole. ULT on riippumaton kansainvälinen teosofian opiskelijoiden yhdistys, ei tosiasiallinen organisaatio eli Seura. Vanhin ja suurin ULT loosi, missä suurin osa painatuksesta ja julkaisusta tapahtuu, on Los Angelesissa, Kaliforniassa, USA:ssa. Jotkut viittaavat tähän "emoloosina", mutta ei missään organisatorisessa tai autoritatiivisessa merkityksessä. 

Kansainvälinen vaikutus: Autonomisia looseja ja opintoryhmiä 14 kaupungissa USA:ssa, plus neljä Intiassa, kolme Ranskassa, ja Kanadassa, Belgiassa, Englannissa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Portugalissa, Brasiliassa, Kamerunissa, Dominikaanisessa Tasavallassa, Haitissa ja Meksikossa. 

Johtajuus ja organisaatio: Ei ole. Ei ole kansainvälistä presidenttiä tai johtajaa, ei paikallisia presidenttejä, ei virkailijoita, asemia tai hierarkiaa; vain teosofien ryhmiä jotka työskentelevät yhdessä levittääkseen ja tutkiakseen teosofian alkuperäisiä opetuksia, ilman henkilökohtaista kunnianhimoa tai pyrkimystä vetää huomio itseensä persoonallisuuksina.


Teosofiaa on paljon käsitelty tässä blogissa. Itse tutustuin siihen aika pian sen jälkeen kun heräsin "Totuuden etsintään" päälle parikymppisenä, ja se oli silmiä avaavaa. Pekka Ervastista muodostui minulle tärkeä hahmo alussa, ja sittemmin olin epäsuorasti vuosia tekemisissä antroposofian kanssa. Nykyään voinen sanoa olevani kiinnostuneempi Blavatskyn alkuperäisistä opetuksista. Olen etääntynyt monista Ervastin ajatuksista, täysin tympääntynyt Rudolf Steinerin seuraajiin - eikä hän itse ole yhtään sen viattomampi - ja Annie Besantin ja etenkin C.W. Leadbeaterin olen jo kauan torjunut. Teosofina en itseäni pidä.
Suomihan on varsinainen takapajula "teosofisessa maailmassa"; ei meillä ole edustettuna mitään muuta kuin Adyarin Seura. Onhan meillä sitten muutama pieni liike omasta takaa, jotka katsovat olevansa osa "Teosofista Liikettä" - Ruusu-Risti, Kristosofit, Ihmisyyden Tunnustajat - eli "ervastilaisen teosofian" edustajat, mutta ne ovat maailman mittakaavassa merkityksettömiä. Ervastin mielestä antroposofia oli yhä osa suurempaa Teosofista Liikettä, mutta tästä antroposofit ovat kyllä eri mieltä!
Tarkoitukseni on vielä tulevaisuudessa kääntää useita samalla sivulla olevia artikkeleita, koskien esim. Alice Baileyä ja "Ylösnousseita Mestareita".

5.7.14

IHMISISTÄ JA JUMALISTA

 Löysin sattumalta netin synkkiä syövereitä tutkiessani seuraavan yhteenvedon vasemman käden polkua edustavan organisaation - The Sect of the Horned God - keskustelufoorumilta. Se on niin hyvin tiivistetty, että tuskin itsekään pystyisin parempaan (no jaa... en vain viitsi ;-), ja siinä kiteytyy hyvin jotain siitä mitä itse nykyään ajattelen, ja se myös selittää osaltaan miten The Process Church of the Final Judgmentin teologia, jota tässä blogissa on käsitelty, voi kiehtoa minua - enhän minä kirjaimellisesti "usko" sellaiseen! Mihin uskon, en osaa sanoa, eikä sillä ole väliä: harjoitan henkisyyttä joka tapauksessa esim. rituaalien muodossa, eikä se ole merkityksetöntä minulle. En kiellä sitä että kaiken takana on Suuri Tuntematon, "JUMALA", mutta kaikki määrittelyt ovat ihmisten antamia. Siksi erilaiset symbolit ovat käyttökelpoisia luomaan suhdetta tuntemattomaan, joka ilmenee myös ihmisessä itsessään. Ja siksi myöskään "saatana" ei enää ole minulle pelottava ja uhkaava hahmo. Hän on minussa - ja hän on sinussa, halusit tai et; parempi yrittää ymmärtää kuin pelätä.

"Jumaluudet (tai Jumalat, demonit, mitkä hyvänsä) ovat ihmismielen eli psyyken aspekteja. Ne eivät ole olemassa kirjaimellisessa tai abstraktissa mielessä, ainakaan fyysisessä merkityksessä. Ne eivät ole todellisia objektiivisella tasolla, mutta ne ovat hyvin todellisia henkilön mielen sisällä, eivätkä hallitse mieltä vaan ovat osa sitä. Ne ovat olemassa persoonallisuutemme eri aspektien polttopisteinä, ja myytissä käytettynä ovat inhimillisen käyttäytymisen ja inhimillisen tunteen liioiteltuja osia. Lyhyesti, Jumalat ovat personifioituja tunteita ja impulsseja, itsemme osien symbolisia esitysmuotoja. 
Mutta niillä on myös käyttöä, muuten ne eivät olisi olemassa, tai ainakaan kukaan ei vaivautuisi antamaan niille nimiä ja puhumaan niistä. Jumalat auttavat meitä kahdella tapaa. Ensinnäkin, ne auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa ympärillämme. Niin tehdäkseen ihmiset ovat luoneet myyttejä antaakseen Jumalille taustakulissin osoittamaan meille mistä niissä on kyse ja mitkä niiden päämäärät ovat. Nämä myytit eivät ole mitään muuta kuin yleistettyjä kokemuksia tai kenties unelmia joita ihmisillä oli kauan sitten, ja yksinkertaistettuna ja yleistettynä muotoon joka oli käyttökelpoinen kaikille. Sen myötä tulemme Jumalten toiseen käyttöön, sisäisen itsemme tutkimiseen, sekä itsemme tiedostamattomien että tiedostettujen osien, joita emme tunne, jotka ovat tukahdutettuja tai joita yksinkertaisesti emme ymmärrä. Tässä suhteessa Jumalat ovat hyödyllisiä polttopisteinä, oppaina jotka auttavat meitä itsemme löytämiseen, ymmärtämiseen ja kehittämiseen.
Saatamme käyttää niitä rituaaleissa ja sillä kertaa pysäyttää epäuskomme ja messuta loitsuja, rukoilla niitä tai uhrata niille käydäksemme kauppaa tai pyytääksemme niitä tekemään jotain hyväksemme. Vaikka sillä kertaa katkaisemme yhteytemme todelliseen maailmaan ja rituaalin päämäärän tähden voimme uskoa niihin (vaikka mielemme takaosassa yhä tiedämme etteivät ne ole todellisia), me käytämme niitä ainoastaan sillä kertaa yhdistyäksemme itseemme. Koska Jumalat ovat osa meitä, tämä kommunikaatiokeino helpottaa yhdistymistä alitajuntaamme. Tästä samasta syystä ihmiset ympäri maailman ymmärtävät symboleita ja tiettyjä mytologisia käsitteitä pääosin samalla tavalla. koska ne puhuttelevat itsemme osaa jonka kanssa emme normaalisti kykene tulemaan yhteyteen, mutta joka siitä huolimatta on hyvin voimakas ja sillä on hyvin suuri vaikutus tapaan jolla elämme elämäämme. Voitaneen sanoa että ne ovat linssi jonka läpi piilotajuntamme näkee ulkoisen maailman, ja toimii sekä ikkunana piilotajuntaamme että peilinä näyttämään meille kuka me todella olemme."

22.6.14

The Process Church of the Final Judgment

Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa lisätietoa The Process Church of the Final Judgmentista, josta olen itse erittäin kiinnostunut. Se on koottu ja käännetty (valikoiden) useista lähteistä.
Tässä blogissa on aiemmin julkaistu seuraavat Processia koskevat artikkelit:
Kristuksen ja Saatanan ykseys
Jumala on
Jumalat ja heidän kansansa 

Ja tämä tuskin jää tähän...


"ANTEEKSI", kohtelias nuori mies tai nainen pitkässä mustassa viitassa sanoo, "haluaisitteko tehdä lahjoituksen kirkollemme auttaaksenne meitä ohjelmissamme nuorten hyväksi?" Jos kieltäydyt, hän hymyilee ja kääntyy pois jonkun toisen kadulla kulkevan puoleen. Jos pysähdyt, ja jos annat hiukan rahaa ja kysyt asiasta, alat kuulla Processista, kirkosta, johon nämä rahankerääjät kuuluvat. Sinulle tarjotaan yhtä heidän kiiltävää, värikantista isoprinttistä pokkariaan auttamaan sinua ymmärtämään enemmän mistä Processissa on kyse.

Tämän kirkon jäsenille "Process" merkitsee maailman "lakkaamisen eli lopun puolesta" ["pro-cessation"]. Processin - "Viimeisen Tuomion Kirkon" - perusti 1963 mies nimeltä Robert de Grimston ja hänen vaimonsa. de Grimstonin valokuva esiintyy useiden Processin kirjojen - jotka on "tallentanut" de Grimston itse - sisäpuolella. Valokuvissa hänellä on - kuten monilla miehillä kirkossa - siisti olkapäille ulottuva tukka ja viimeistellyt viikset ja parta; hänellä on myös vakavan visionäärin kohonnut katse. Tänä päivänä de Grimston on kirkon "henkinen keulakuva".

Kirkolla oli päämaja Lontoossa ensimmäisinä viitenä tai kuutena vuonna. Tammikuussa 1970 kolme Lontoon Processilaista saapui Bostoniin; heihin liittyi myöhemmin muutamia muita perustamaan ensimmäistä amerikkalaista Kapitulia. Verrattuna alkuperäiseen Lontoon Kapituliin, Process Bostonissa on kukoistanut huomattavasti; ilmeisesti amerikkalaisessa ilmastossa on yhä jotain joka ruokkii toisinajattelevien uskontojen siirtämistä. Eräässä vaiheessa Bostonin Kapitulilla oli 150 jäsentä yhteisössään, paljon enemmän kuin kirkolla ikinä oli Lontoossa. Sen jälkeen he ovat lähettäneet jäseniä aloittamaan Kapituleita Chicagossa, Torontossa ja New Orleansissa, niin että lukumäärä tällä alueella on nyt asettunut noin sataan jäseneen, joista kolmekymmentä on "mustissa", ja viisitoista on "sisäisiä Processilaisia".

VIIMEINEN tuomio, kirkon uskomuksen mukaan, tuo "puhdistavan tulen läsnäolon maailmaan... Lopun tuhkien jälkeen uusi alku tulee nousemaan... Rakkaus ja ykseys ja antaminen vastoin pelkoa, eristäytymistä ja sotaa."
Veli Christopher selittää että "ihmiset jotka takertuvat ihmisyyden rakenteisiin, syyllisyyteen, pelkoon, ylemmyyden tarpeeseen, tarpeeseen syyttää toisia, tuhotaan Viimeisellä Tuomiolla... Ne jotka pelastetaan, ovat ihmisiä jotka kohtaavat pelkonsa - hyväksyvät ne ennen kaikkea - ja näkevät että kun me ensin valitsemme olla peloissamme, voimme yhtälailla olla olematta peloissamme. Tekemällä asioita joita eniten pelkäämme tehdä, voimme olla haavoittumattomia."

Sapattikokous
RASKAS palavan suitsukkeen musta savu virtaa ulos ovesta eteiseen lauantai-iltaisin kello 19, kun viikottainen Processin Sapattikokous - heidän julkinen uskonnollinen palveluksensa - alkaa. Yhä uudelleen palvojat jotka istuvat tyynyillä ympäri lattiaa, laulavat kolmen kitaran säestyksellä hymnin, joka painottaa kirkon jäsenten ykseyttä. Huoneen päässä syvän violetin verhon päällä roikkuu hopeinen risti, toisessa päässä mustan verhon päällä on punainen esitysmuoto Mendesin sarvekkaasta vuohesta, Saatanan symbolista.

Niille jotka eivät tunne Sapattikokouksen liturgiaa, annetaan heidän sisään astuessaan kirjanen joka sisältää painetun hahmotelman palveluksesta, asiaankuuluvine invokaatioineen, vastauksineen, ja viittauksineen kohtiin missä Processin "päälliköiden" saarnankaltaiset puheet pidetään.

Kaksi suurta koiraa, musta ja valkoinen, johdetaan huoneeseen hihnassa. Useita miehiä, päälliköitä, astuu sisään mustissa viitoissa, joissa on erityiset värilliset paneelit. Gongin lyönti aloittaa kokouksen.

Toistuva ilmaisu Sapattikokouksen liturgiassa on "Loppu - ja uusi alku". Tiettyinä aikoina liturgiaa resitoiva päällikkö päättää kohtansa "Niin kuin on" ["As it is"], johon koolla olevat vastaavat "Niin olkoon" ["So be it"]; tervehdys ja vastaus jota processilaiset usein käyttävät päivän kulun aikana, joka suunnilleen vastaa sanoja "Mitä kuuluu?" ja "Hyvää, kiitos." Useissa palveluksen kohdissa musiikkivirkailija ilmoittaa hymnin numeron ja Kokous laulaa hymnin sanat eräänlaiseen yksinkertaiseen loogiseen melodiaan, samankaltaiseen kuin monien hymnien melodiat muissa kirkoissa; jonkun joka ei koskaan ennen ole sitä kuullut, on helppo laulaa mukana.

Lähellä palveluksen loppua on aika jolloin niitä jotka eivät ole kirkon jäseniä, rohkaistaan tulemaan eteen ja polvistumaan vastaanotettaviksi Akolyyteiksi kirkkoon.

Sapattikokousta johdetaan juhlallisesti, mutta yhdessä kohtaa päällikkö puhuu epämuodollisesti Kokoukselle, kertoen vitsejä, kannustaen reaktioita hänen ympärillään lattialla olevilta. Liturgian edetessä, tutkittaessa vuorotellen jumalia Jehova, Lucifer, Saatana ja Kristus, yhteisöllisyyden tunto näyttää rakentuvan Kokouksessa; kun palvelus on ohi, kirkon päälliköt lähtevät ensin ja toiset seuraavat, onnellisina ja rentoina. Kuten monet muut uskonnolliset seremoniat, Processin Sapattikokous näyttää jättävän osanottajilleen tunnon miellyttävästä helpotuksesta ja täyttymyksestä.

KAIKKI kirkon jäsenet on organisoitu hierarkiaksi - ei ole olemassa kirkon jäsenten seurakuntaa sen ulkopuolella, vaikka on monia jotka seuraavat Processin aktiviteetteja sen ulkopuolelta.

Niistä jotka vastaanotetaan kirkkoon "Akolyytteinä"[Acolyte], voi tulla "Vihittyjä" [Initiate]  muutaman viikon jakson jälkeen. Kymmenykset, kymmenesosan lahjoittaminen jäsenen tuloista kirkolle, on vaatimus Vihityksi tulemiselle.

Seuraava askel hierarkiassa on tulla joko "Opetuslapseksi" [Disciple] (joku jolla on sitoumuksia kuten työ kirkon ulkopuolella), tai "Sanansaattajaksi" [Messenger], sellaiseksi joka omistaa kaiken energiansa Processille. Sanansaattajat voivat muuttaa asemansa "ulkoisesta processilaisesta" "sisäiseksi processilaiseksi". Jotkut 15 "sisäisestä processilaisesta", jotka asuvat Bostonin Kapitulin päämajassa, ovat naimisissa ja heillä on pieniä lapsia.

"Sisäisen processilaisen Sanansaattajan" aseman yläpuolella on "Profeetta" [Prophet], joku joka valmistautuu vihittäväksi päälliköksi. Päälliköt on jaettu toiminnan mukaan: "Papit" [Priest] ovat vastuussa Kapitulin johdosta; "Evankelistat" [Evangelist] evankelioivat; "Matriarkka" [Matriarch] huolehtii Kapitulin henkisestä hyvinvoinnista. Kaikkien yläpuolella, huolehtien ei ainoastaan Kapitulin hallinnasta, vaan myös halliten ja päättäen kirkon linjasta kokonaisuutena, on "Ylimestari" [High Master].

KAIKKIEN niiden jotka ovat päällikön aseman alapuolella, odotetaan menevän kadulle kertomaan ohikulkijoille Processista, myymään kirjoja ja pyytämään lahjoituksia; tätä työtä kutsutaan "lahjoittamiseksi." Yksittäisten processilaisten henkilökohtaisten tulojen lisäksi Processia ja sen aktiviteetteja tuetaan kahvilan ruoan myynnin tuotolla, kirjojen myynnillä, sisäänpääsymaksulla perjantain "telepatian kehittämispiiriin", ja lahjoituksin.

"Lahjoittamisella" on vakiinnutetun kerjäämisen vaikutelma joidenkin Processin kohdanneiden ihmisten mielestä, mukaan lukien ajoittain poliisi. Mutta kirkon jäsenet pitävät "lahjoittamista" yhtä paljon antamisen prosessina (antaa ihmisille joille he puhuvat, lisääntynyt tietoisuus kirkon uskomusten kautta) kuin saamisen tekona. "Menemme kadulle saarnaamaan ja oppimaan kuinka antaa... Jos annamme, silloin me myös saamme. Jos emme antaisi, emme saisi."

Kahvilansa lisäksi Process ylläpitää "ilmaista kauppaa" tarjoamaan vaatetta ja muuta tarpeellista materiaalia hädässä oleville jotka etsivät apua kirkolta; he pitävät yllä myös soppakeittiötä, joka tarjoaa lounasta heidän arvionsa mukaan 60-70 ihmiselle viikossa.

Processin uskonto on monin tavoin transsendentaalinen. Processilaiset pitävät kirkkoaan sekä kristillisenä että "enemmän kuin kristillisenä kirkkona".

Kirkko kunnioittaa eläimiä. Eräs Processin kirjoista, The Ultimate Sin, on traktaatti eläinkokeita vastaan. Eräs syy tähän painotukseen on se, että eläimet ovat esimerkkejä täydellisestä vastakohtien sovittamisesta (joka auttaa selittämään kahden koiran läsnäolon Sapattikokouksessa). Kuten eräs kirkon jäsen selittää: "Koirat ovat paljon korkeamman tason olentoja kuin me olemme... Ne ovat puhtaita... Eläimillä ei ole valinnan konflikteja. Ne tekevät niin kuin niiden on tarkoitus tehdä. Ne eivät ole konfliktissa."

"Me uskomme täysin", painottaa Isä Christian, "Uuteen testamenttiin, etenkin Matteus 5:44 ('Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta')." Processin uskon keskiössä on "maailmankaikkeuden laki", joka ilmenee Kristuksen uskomuksessa että "niin kuin annat, niin myös saat." Se on heille laki joka heijastuu kaikkialle. Ne joilla on vaikeuksia elämässä, ainoastaan saavat sitä mitä he ovat pistäneet elämään; niiden jotka tappavat, täytyy odottaa tulevansa tapetuiksi. Tämän universaalin palkkion ja rangaistuksen lain myötä käy heidän uskomuksensa reinkarnaatioon. Ne jotka eivät saa takaisin kaikkea mitä ovat antaneet yhdessä elämässä, saavat palkkionsa tai rangaistuksensa toisessa elämässä.

Processin tärkeä päämäärä on palvella Jumalaa auttamalla ihmisiä pelastamaan itsenäs konflikteilta jotka yhteiskunta langettaa heidän ylleen - auttaa ihmisiä "nousemaan heissä olevien konfliktien yläpuolelle."

Auttaessaan ihmisiä tavoittamaan tämän transsendentin tilan, processilaiset yrittävät hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat, tunnistaa sovinnaisuudet ja instituutiot jotka ovat rasituksena heille, ja saada ihmiset kohtaamaan elämän määräykset. Yrittää paeta instituutioita "ainoastaan kovettaa pelkomme", joten Processin tavoite on tietoiseksi tuleminen instituutioista, ja niistä tietoiseksi tulemalla tulla vapaaksi niistä. Tämä on tapa lisätä tietoisuuden skaalaa siitä mitä ihmiset ovat. Sitten kun "tulen puhdistava läsnäolo" tulee, ne jotka ovat tietoisia, pelastetaan.

Ensikontaktissa Processin jäsenten kanssa monet ihmiset epäilevät että kirkko on satanistien organisaatio. Tosiasia että Saatana ja Lucifer ovat kaksi Processilaisen maailmankaikkeuden "kolmesta suuresta Jumalasta" auttaa ihmisiä varmentamaan tuon epäilyksen. Lukuunottamatta heidän uskomustaan ominaisuuksien tunnistamiseen jotka he antavat näille kahdelle jumalalle, ja lukuunottamatta sitä että he käyttävät Mendesin saatanallista vuohea kirkkonsa symboliikassa, Processin aktiviteeteissa on tuskin mitään joka vihjaisi liittämään heidät paljon julkisuutta saaneisiin saatanallisiin lahkoihin. Jos mitään, ne vihjaavat päinvastaista: tunnollisen kohteliaina ja lempeinä kaikkien kanssa joille he puhuvat, processilaiset näyttävät kallistuvan enemmän kohti ominaisuuksia, jotka useimmat ihmiset liittävät Kristukseen, kuin kohti niitä jotka liitämme Saatanaan.

USEIMMAT ihmiset jotka ovat viehättyneet Processin aktiviteeteista, ovat nuoria. He kokoontuvat kuutena iltana viikossa "Luola"-kahvilassa [Cavern], kuunnellen rocklevyjä Processin jäsenten liikkuessa hiljaa lattialla istuvien ryhmien joukossa. Perjantai-iltaisin on erityisiä aktiviteetteja: "telepatian kehittämispiiri", "keskiyön meditaatio", ja "Process-skene", dramatisointi siitä mistä Processissa on kysymys.

Sisar Lyssandra kutsuu Process-skeneä "meidän ajatukseksemme siitä mistä ihmisyydessä on kyse, ei ihmisistä vaan rakenteista. Processissa on kyse siitä että kykenee ylittämään hallituksen, yhteiskunnan, ja kaikki nuo asiat. Ei niin että olet täysin välinpitämätön niistä, vaan pystyt käsittelemään niitä ja kontrolloimaan niitä."

Processilaiset auttamassa asunnottomia
"Jos näkyvyysalasi on täysin bisnesmaailma, silloin et voi nähdä sen ulkopuolelle." Hän käyttää analogiaa pörssimarkkinoiden keinottelijoista, jotka markkinoiden romahtaessa 30-luvulla olivat niin kukistettuja että jotkut heistä tekivät itsemurhan. "Jokainen tekee sitä. Me yritämme oppia kuinka  välttää sen, samaistaa itsesi johonkin suurempaan... Jumalaan. Ei vain Jehovaan, Luciferiin, Saatanaan tai Kristukseen, vaan kaikkiin näihin asioihin. Me yritämme oppia samaistumaan Jumalaan. Jumala ei koskaan mene pois."

Sen lisäksi että ylläpitävät ilmaista kauppaansa ja soppakeittiötään, Processin jäsenet tarjoavat myös epämuodollista neuvontaa "karkulaisille, huumeaddikteille, ja ihmisille joilla on sosiaalisia, mentaalisia ja fyysisiä ongelmia."

"Tänne tulee ihmisiä jotka ovat suorastaan riehuvia mielipuolia, ja ihmiset täällä, ylempänä, kykenevät käsittelemään heitä koska he tietävät mikä on vialla. He voivat antaa heille hyväksyntää, ja turvallisuuden tunnetta. Jos voit hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat, voit auttaa heitä... ajatuksemme on oppia olemaan syyttämättä ihmisiä, hyväksymällä heidät."

"Me emme sano että Process on ainoa tie. Se ei ole. Mikä tahansa joka toimii sinulle, on pätevää. Siitä me tiedämme mitä pätevyys on - se toimii."

Markon vinkki: Hae YouTubesta nimellä "sabbath assembly": kyseinen bändi on uudelleen sovittanut ja levyttänyt Processin alkuperäisiä hymnejä! 

Processin perustajat, Robert ja Mary Ann de Grimston, tapasivat Lontoossa varhain 60-luvulla. Aluksi heidän tavoitteissaan ja oletuksissaan ei ollut mitään selvästi uskonnollista. Kumpikin etsi ihmispersoonallisuuden ymmärtämisen tapaa ja tekniikkaa suuremman persoonallisen tyydytyksen saavuttamiseksi. Kumpikin oli innostunut Freudin kapinallisen oppilaan Alfred Adlerin esittämästä elämän päämäärien teoriasta, ja kumpikin näki lupauksen Skientologian perustajan, L. Ron Hubbardin suunnittelemissa terapiaprosesseissa. Adler oli perustanut "yksilöllisen psykologiansa" olettamukseen, että kutakin persoonaa johtaa yksi kätketty halu, ja jos pakonomaiset vääristymät voitaisiin raivata pois, henkilö saavuttaisi erityisen elämänsä päämäärän. Hubbard oli kasannut suuren kokoelman mentaalisia tekniikoita, keksien joitain, ryöstäen loput terapioista, lahkoista ja science fiction-tarinoista.
Robert de Grimston

Mary Ann de Grimston
Työskennellessään terapeutteina Skientologian Lontoon haarassa, Robertista ja Mary Annista tuli kumppaneita Hubbardin hoitoprosessien paranneltujen versioiden etsinnässä, ja he irtautuivat pian Skientologian organisaatiosta ryhtyäkseen työhön itsekseen. Kutsuen praktiikkaansa tarpeiden analyysiksi [Compulsions Analysis], he hankkivat asiakkaita Robertin ystäväverkoston avulla, ja alkoivat keksiä omaperäistä psykoterapiaa, joka oli suunniteltu nostamaan normaalit yksilöt ylemmille toiminnan tasoille. Osa työstä oli hyvin paljon psykoanalyysin kaltaista, ja he käyttivät usein Skientologiassa käytettyä E-mittari-valheenpaljastuskojetta. Mitä tahansa tekniikat tekivätkin yksilölliselle psyykelle, ne tuottivat hyvin voimakkaita emotionaalisia siteitä liittäen asiakkaat kahteen terapeuttiin, ja ryhmäsessioiden kautta toisiinsa.

Pian he olivat vuokranneet elegantin rakennuksen muodikkaalla Lontoon Mayfairin alueella, missä he järjestivät toimintaa, ja muutamat asiakkaat saattoivat elää yhteisöllisesti. Sanomalehdessä julkaistiin karkea kuvaus eräästä heidän terapiaprosesseistaan:
Tavoite oli löytää asiakkaan "päämäärät", kätketyt halut jotka motivoivat häntä. Rakentavien päämäärien joukossa oli: "luoda", "löytää", "järjestää"; tuhoisien joukossa: "ärsyttää", "vahingoittaa", "pettää". Teoria oli että ihmiset täytyy riisua mentaalisesti kunnes he tavoittivat kaikkein pohjimmaisen päämääränsä, jonka jälkeen he saattoivat nousta huipulle. Monet asiakkaat pitivät tätä suunnattoman innostavana.
Alkuperäisten asiakkaiden haastatteluni piirsivät kuvan fantastisesta innostuksesta ja toivosta, ja osanottajien saamat intensiiviset sosiaaliset palkkiot olivat uusia kokemuksia monille heistä. Joka päivä he löysivät uusia puolia persoonallisuudestaan, ja intensiivisen positiivisia tunteita pidettiin todisteena että ryhmä oli oikeilla jäljillä. Asetettuaan kaiken toivonsa terapiatekniikoihin, joita Hubbard oli usein kutsunut "prosesseiksi", he tulivat ajatelleeksi ryhmäänsä suurena prosessina - The Process, lausuttuna englantilaisella tavalla "prouses". Terapian rohkaisemat unelmat kasvoivat rajattomasti, ja pian ne alkoivat saada uskonnollista laatua. Myöhään vuonna 1965 Robert kertoi lehtimiehelle: "Process alkoi puhtaasti psykoterapiana. Mutta mitä enemmän työskentelimme asiakkaidemme kanssa, sitä enemmän tajusimme että olimme lähempänä uskonnollista lähestymistapaa. Melkein kaikki jatkuvasti keksivät uskonnollisia päämääriään - omine käsitteineen Jumalasta."

Melkein 30 asiakasta tuli niin liittyneiksi mukaan että he kadottivat kiinnostuksen tavanomaisiin askareisiin, ja kävivät läpi mitä kutsun sosiaaliseksi imploosioksi. Sosiaaliset linkit jotka yhdistivät osanottajia, vahvistuivat nopeasti, kun taas ei-osanottajien kanssa ne päinvastaisesti heikkenivät, kunnes heidän sosiaaliset suhteensa romahtivat korkean solidaarisuuden omaavaan eristyneeseen ryhmään. Nyt maailmaksi itselleen, he alkoivat luoda uudenlaista kulttuuria, täydellistä erityisine sanastoineen ja tunnuskuva-valikoimineen. Heidän keskinäisesti tuetut toiveensa eivät tunteneet rajoja, ja he tulivat uskomaan että he olivat uuden sivistyksen etujoukko, tai uuden ajan, joka seuraisi nykyisen maailman tuhoa. Pitäen Lontoota välinpitämättömyyden ja ymmärtämättömyyden miasmana, he päättivät paeta trooppiselle paratiisisaarelle.

Epätyydyttävän Nassaussa oleskelun jälkeen ryhmämeditaatiossa saadut mielikuvat johtivat heidät raunioituneelle kookosplantaasille Jukatanin pohjoisrannikolla. Kutsuen paikkaa nimellä Xtul (lausutaan shtuul), he jatkoivat sosiaalista imploosiotaan melkein täydellisessä eristyksessä ja uskonnolliset aspektit kasvoivat. Jotkut jäsenet alkoivat samaistua Vanhan testamentin hahmoihin tai pyhimyksiin, ja muutamat ottivat uudet nimet ilmaisemaan näitä identifikaatioita. Luonnon suuri voima hurrikaanin edustamana, jonka he kestivät ulkona, yhtä lailla kuin ruoka jota he ilmaiseksi poimivat maasta ja merestä, samaistettiin Jehovaan, jumaluuteen jota kohtaan Mary Ann tunsi erityistä mieltymystä.

Joidenkin kuukausien jälkeen innostuksen ehtyminen Xtulissa ja oikeushaaste joka vei pois kolme nuorinta jäsentä, toi Processin takaisin Mayfairiin. Kokemustensa rohkaisemina processilaiset alkoivat evankelioida uusia myyttejään ja käyttää hyväkseen huomattavaa kiinnostusta jota julkisuus osoitti heidän outoja performanssejaan kohtaan. Matkalla läpi Yhdysvaltojen, he tapasivat Anton LaVeyn ja keskustelivat satanismista. En voinut koskaan täysin oppia kuinka tärkeä LaVeyn vaikutus oli Processille, mutta pian Saatana oli asetettu Jehovan rinnalle panteoniin, ja kolmas jumaluus, Lucifer, ilmaantui Robertin estäjänä Mary Annin Jehovalle. 1969 sarja Lontoon sanomalehtiartikkeleita kutsui processilaisia "Saatanan palvojiksi", jotka "pelaavat Saatanan peliä."

Leijumassa maailmankaikkeuden kolmen suuren Jumalan ympärillä oli heidän Lähettiläänsä, Kristus, jota ei pidä sekoittaa Jeesukseen, joka oli vain yksi Kristuksen monista manifestaatioista. Teologia muuttui jatkuvasti, ja Kristuksesta tuli tasa-arvoinen neljäs jumaluus. En koskaan nähnyt processilaisten palvovan Jumaliaan, koska Jumalat olivat sisäisiä todellisuuksia pikemmin kuin ulkoisia jumaluuksia. Mutta suuri osa processilaisten päivästä oli omistettu "Herrojemme Kristuksen, Jehovan, Luciferin ja Saatanan" palveluun.

Eri aikoina Processilla oli yhteisöjä Lontoossa, San Franciscossa, New Orleansissa, Pariisissa, Münchenissä, Roomassa, mutta 1970 he asettuivat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, ensin Bostoniin ja Chicacoon, sitten jälleen New Orleansiin, yhtä lailla kuin New Yorkiin ja Torontoon. Kolmen vaellusvuoden aikana eksotiikka oli palvellut heitä hyvin suuren yleisön kanssa, ja he sopivat hyvin joukkoon radikaalien liikkeiden räjähdyksen kanssa, joka leimasi myöhäistä 1960-lukua. Mutta juurtuneina kaupunkiasukkaina he tarvitsivat rahaa, ja helpoin lähde oli kerjätä kaduilla virallisesti perustetun kirkon jäseninä. Saatanan kuva vahingoitti nyt pikemmin kuin auttoi, ja stigma syveni kun heitä vääryydellä syytettiin Charles Mansonin kouluttamisesta satanismissa, joka ajoi hänet määräämään seuraajansa murhahippoihin.

Processilaiset reagoivat vetämällä sarvensa sisään. He muuttivat vaatetustyylinsä, omaksumalla erottumattomat harmaat univormut täydellisessä ristiriidassa oppeihinsa nähden, mutta julkisen hyväksynnän tavoittelemiseksi, pienten Saatanan vuohien pinsseissä korvatessa isot heidän rinnassaan. Yleisen masennuksen jakso alkoi, kun jäsenet olivat pakotettuja oivaltamaan että heidän suuret toiveensa eivät olleet saavuttaneet mitään muuta kuin väliaikaisen seikkailun. Robert oli laatinut suurimman osan ryhmän radikaalista kirjallisuudesta, ja hän pysyi sitoutuneena siihen, kehräten yhä monimutkaisempia intellektuaalisia rakenteita, jotka muista näyttivät aina vain kaukaisemmilta todellisuudesta joka painoi heitä. Välirikko kehittyi Robertin ja Mary Annin välille, ja 1974 hän ja muutama muu lähti uudelleen luodakseen klassisen Processin tuoreena, täydellisenä kaikkien Jumalten kanssa, kun taas Mary Annin paljon suurempi ryhmä kääntyi puhtaaseen Jehovalaisuuteen. Jokaisessa Kapitulitalossa papit kävivät kellon, kirjan ja kynttilän kanssa karkottamaan negatiivisa henkiä, Saatanaa ja Kristusta. Lucifer hylättiin teologisena erehdyksenä. Pää kolmantena jalkana he kamppailivat luodakseen uuden sarjan symboleita, sanastoa, käytäntöjä ja oppeja käytännössä yhdessä yössä. Vuoden 1974 lopussa Isä Aron kertoi New York Timesin reportterille, että jäsenillä "ei ole melkein lainkaan uskomuksia, paitsi että uskomme Jumalaan ja Jumalan puolesta työskentelyyn, ja että Messias on tulossa." Rituaaleista tuli enemmän tavanomaisten jumalanpalvelusten kaltaisia, ja liike pyrki haalimaan maallikoita tulemalla monenkirjavaksi yliluonnolliseksi supermarketiksi.

Jonkin aikaa juutalaiset jäsenet olivat vaikutusvaltaisissa asemissa, koska uskottiin että he olivat lähempänä Jehovaa. Myöhemmin heidät alennettiin kun jehovalainen hallinto osoittautui vain hiukan menestyksekkäämmäksi kuin neljän jumalan aika. Jotkut juutalaiset jäsenet lähtivät Phoenixiin, Arizonaan, aloittaakseen riippumattoman juutalaiset Jeesukselle-liikkeen. Vuoden 1978 lopulla uusi liike, The Foundation Faith, hylkäsi $ 900 000 päämajansa New Yorkissa, menettäen sen velkoihin, ja muutti kanjoniin lähelle Tucsonia, meditoimaan ja etsimään uutta näkyä. Tänä päivänä pieniä ryhmiä on jäljellä Texasissa ja Utahissa.

Robertin toinen Process oli kaoottisempi kokeilu joka tuotti suurta draamaa mutta ei pysyvää ryhmää. New Orleansissa hän koetti haastaa The Foundation Faithin, sitten Bostonissa ja Torontossa hän johti toisinajattelija-jäseniä yrittäen luoda yhteisöjä, ja viimein Lontoossa hän yritti levittää sanomaansa kirjekurssilla joka oli poimittu hänen runsaasta kirjallisuudestaan. Silloin tällöin kuulen jostakusta, joka haluaa aloittaa Processin uudelleen ja elvyttää maailmankaikkeuden suuret Jumalat. Process on testamentannut pysyviä mielikuvia siitä kuinka Jumala voitaisiin jakaa jumaliksi, niiden joukossa mukaan luettuna erittäin provokatiivinen Saatana.

MAAILMANKAIKKEUDEN SUURET JUMALAT

Processin teologia oli looginen rakennelma selittäen olemassaolon luonteen ja osoittaen kuinka eriluonteiset ihmiset voisivat tehdä yhteistyötä tuodakseen sotivien jumalten kvartetin yhteen ja perustaakseen uuden harmonian ajan. Saatanaa ei voi ymmärtää erillään muista kolmesta. Sapattikokouksessa Saatanaa kuvattiin Lopullisen Tuhon Suureksi Jumalaksi, jonka rooli oli "vapauttaa tuhon voimat ihmisten maailmaan, jotta tuskan ja kärsimyksen velka voitaisiin maksaa täysin." Tämä velka oli osaksi ihmiskunnan syyllisyys Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, mutta yleisemmin jumalallisen suunnitelman pettämisemme. Siten Saatana haluaa "Loppua ja uutta alkua. Vihan loppua ja rakkauden alkua."

Erillisillä jumaluuksilla oli erilaiset roolit suuressa prosessissa, alkaen maailmankaikkeuden synnystä ja edeten nykyisen ajan lopun kautta uuteen alkuun. Vaikka kantoi tuttua nimeä, Saatana ei ollut tavanomaisempien uskontunnustusten kuvittelema paholainen. Kuten vuoden 1969 sisäinen opetusdokumentti BI-8 (Brethren Information 8) selittää, Saatana oli aiemmin vastustaja, mutta on "nostettu ylös ja yhdistetty uudelleen vastineensa ja aikaisemman vihamiehensä, Kristuksen kanssa, niin että he voisivat alkaa tulla Yhdeksi jälleen." Nyt ihmiskunta sokeudessaan ja itsepetoksessaan on ottanut vastustajan roolin. Processilaisille "ihmiskunta on paholainen", Saatana tulee siten puhdistamaan maailman paholaisesta. Kuten hymni, "Kristus ihmisten maailmassa", selitti 1968: "Ihmisten maailman pahuudet tuhoutuvat, Saatanan laumat tuhoavat ne. Vanhan tuhkasta nousevat Uuden Ajan alut."

Ei enää vastustajana, Saatana oli vapaa esittämään uutta rooliaan ykseydessä Kristuksen kanssa; "Ykseyden veisu" sanoi: "Halleluja, halleluja. Lampaan ja vuohen ykseys, vapautuksen voima; Kristus ja Saatana ovat Yhtä, Elämän Veljeys." Kristuksen ja Saatanan ykseydellä oli kolme aspektia. Ensinnäkin se rohkaisi hyväksymään synkät, sosiaalisesti tukahdutetut impulssisi, yksityiset ja tiedostamattomat kaipaukset, joita freudilainen saattaisi kutsua primääriprosessi-ilmiöksi [primary process phenomena] liittyneenä idiin. Toiseksi se oli yritys ylittää kuilut hyvin erilaisia tarpeita ja persoonallisuuksia edustavien ihmisten välillä, saada aikaan yhteistyötä siellä missä vihamielisyys oli vallinnut. Kolmanneksi se oli rakenteellinen teoria olemassaolon alkuperästä, älyllisen maailman osa.

Processilaiset käyttivät jumalia persoonallisuusteoriana, käsittäen että eri yksilöt olivat lähempänä yhtä tai kahta jumaluutta kuin muita. Joidenkin jäsenten personifioidessa jumalia, johtajat ja intellektuaalisemmat jäsenet näkivät ne prinsiippeinä, jotka kuvasivat psykologisia suuntautumisia ja tunteita. Kerran sisar Olivia kertoi minulle näkemyksestään Kristuksesta ja Saatanasta hänessä:
Tuntea enimmäkseen Kristus, on hyvin tyyntä, vireistä ja lämmintä tunnetta. Se on hyvin tervettä. Se on hyvin lapsenomaista, hyvin eläimen kaltaista tavallaan. Tuntea enimmäkseen Saatana, on täynnä energiaa, täynnä näkyjä, hallusinaatioita, ja tietoisuutta tuhon voimasta. Ja myös, sen toisella puolella, irrottautumista asioista jotka ovat meneillään maailmassa, irrottautumista koko mielen konfliktista, kaikesta halusta tajuta asioita - hyvin paljon intuitiivista tietoisuutta asioista joita tapahtuu.
Saatanalla oli kaksi aspektia, korkeampi ja matalampi. Abstraktilla tasolla Saatana oli erillisyyden prinsiippi, esimerkiksi konfliktin kahden ihmisen välillä. Universaalin Lain mukaan "niin kuin annat, niin myös saat". Siten koska Saatana antaa erillisyyttä, Saatana saa erillisyyttä ja jakautuu kahteen aspektiin.

Saatanan alempi aspekti edusti ali-ihmisyyttä, johon vaikutta himo, riehakkuus, väkivalta, ylettömyys ja viettelys. Korkeampi aspekti edusti yli-ihmisyyttä, haihtumista välinpitämättömyyteen, mystiikkaa, tuonpuoleisuutta, magiaa ja askeettisuutta. Psykopatologian termein, Jehova ja Lucifer olivat neuroottisia, edellisen ollessa obsessiivis-kompulsiivinen, ja jälkimmäinen hysteerinen. Heidän oli "mielen konflikti."

Saatanan liittyessä Kristukseen heidän tulevan ykseytensä kautta, hän on myös määrätyssä suhteessa Jehovaan ja Luciferiin, edustaen paria pakoa konfliktista. Jumalten Peli [The Game of the Gods] selittää että tämä konflikti repii hajalle jokaista yksilöä. Jehova vaatii itsekuria ja omistautumista velvollisuudelle. Lucifer sitä vastoin patistaa itsensä hemmotteluun, harmoniaan ja rauhaan. Saatanan alempi aspekti on Luciferisuuden tehostuminen, kun taas korkeampi aspekti on Jehovalaisuuden tehostuminen.

Suhteet jumalten välillä heijastuivat suhteissa ihmisten välillä. Kun Kristus oli kohotettu tasa-arvoisen jumalan asemaan, jokaisen henkilön uskottiin ilmentävän yhtä neljästä "jumalamallista" - ei yhtä kutakin jumalaa kohti, vaan yhtä kutakin jumalaparia kohti, jotka eivät olleet lukkiutuneet konfliktiin kuten olivat Kristus ja Saatana, Lucifer ja Jehova. Siten neljä persoonallisuuden lajia olivat Jehovalais-Kristitty, Jehovalais-Satanisti, Luciferisti-Kristitty, ja Luciferisti-Satanisti, usein yksinkertaisesti identifioituna alkukirjaimillaan: JK, JS, LK ja LS. Robert oli LK persoonallisuus, ja Mary Ann oli tarkalleen sen vastakohta, JS. Jehovan ja Luciferin liiton avulla, ja Kristuksen ja Saatanan ykseyden avulla, he saattoivat tulla yhteen harmoniassa, yhdistäen psykologiset vahvuutensa pikemmin kuin vajoten väkivaltaiseen erimielisyyteen.

Pohjimmiltaan maailmankaikkeuden suuret Jumalat ovat Jumalan osia. Alussa oli vain yksi Jumala, eikä maailmankaikkeutta. Vaikka normikristinusko kuvittelee maailman osaksi Jumalan ulkopuolella, jonakin Jumalan luomana mutta ei itsessään jumalallisena, processilaisille Jumala loi maailmankaikkeuden jakamalla itsensä sirpaleiksi. Aika ja avaruus luotiin kun Jumalan palaset asettuivat kummankin ulottuvuuden vastakkaisiin päihin. 1969 BI-13 selitti: "On olemassa jako, ja JUMALAN ja antiJUMALAN alkuperäisestä jakautumisesta kumpuaa kaikkien asioiden sirpaloituminen, ja kaikkien Yhden osien hajaantuminen läpi ajan ja avaruuden maailmankaikkeuden."

Avainelementti uudelleen yhdistymisessä on Kristus, sillä "Kristus on Yhdistäjä". Kristinuskon epäonnistuminen processilaisten mielestä oli Kristuksen epäonnistuminen ymmärtää että hänen täytyy yhdistyä Saatanan kanssa ennen kuin voi täyttää tarkoituksensa sekä ihmiskuntaa että Jumalaa kohtaan, josta hän on osa. Siten meidän "ei pidä vastustaa pahaa" vaan liittyä siihen hajottaaksemme sen Kristuksen nimeen. Kristuksen ja Saatanan ykseys tuo yhdistymisen myös Saatanan erillisille puolikkaille, kuten BI-28 sanoo: "Kun Kristus ja Saatana tulevat yhteen, silloin Saatanan kahden puolikkaan täytyy myös tulla yhteen." Saatanan yhdistyminen vetää yhteen Jehovan ja Luciferin, joista Saatana on liioiteltu heijastus, ja he saavuttavat yhteyden.

Tällä teologian ja psykologian yhdistelmällä on siten hyvin vähän tekemistä ei-satanistien rakentaman satanismin kanssa. Huolimatta Processin epäonnistumisesta, sen teologia oli looginen lähestymistapa jokaisen henkilön ja yhteiskunnan kohtaamien pulmien ratkaisemiseksi, vetäen ideoita muinaisesta uskonnosta ja modernista psykoanalyysista. Kirjassani (1978) ehdotin, että lahkon epäonnistuminen oli tarpeeton, tullen muutamasta heikosta johtajiston päätöksestä, pääasiassa värväämistekniikoiden hylkäämisestä, jotka palvelivat niin hyvin alussa. Tosin processilaiset toivoivat saavuttavansa liikaa aivan uudella systeemillään, mutta heidän villeimmissä unelmissaan voimme kaikki tunnistaa osia itsestämme.

TRANSSENDENSSI JA REMYSTIFIKAATIO

Kun aloitin tutkimukseni Processin parissa, olin juuri saanut valmiiksi puolen vuoden tutkimuksen Skientologian sisällä, joka oli suuressa määrin heijastus perustajansa, L. Ron Hubbardin persoonallisuudesta. Jotkut lahkot kasvavat ulos perustajan persoonallisuudesta, ja siten niitä voidaan kuvata tietyn psykiatrisen oireyhtymän termein. Skientologia voitaisiin hyödyllisesti diagnosoida obsessiiviseksi tai paranoidiksi - tai Apolloniseksi, käyttääksemme Nietzschen terminologiaa - ja ajatettelin että olisi kiehtovaa tutkia päinvastaista ryhmää, sellaista joka osoittaa hysteriaa tai Dionysisyyttä.

Hysteerisen lahkon merkki on huomionkipeys - suuri paino draamalle ja roolien esittämiselle. Processilaiset suurenmoisine asuineen, vaihtoehtoisine persoonallisuus-identiteetteineen, ja käsikirjoitettuina ryhmäperformansseineen näytti juuri niin huomionkipeältä kuin lahko voi olla. Tarkasteltuna teatterina, Process oli sitä mitä oopperasäveltäjä Richard Wagner kutsui täydelliseksi taideteokseksi. Wagner uskoi että kaikki taiteet pitäisi yhdistää saumattomaksi esteettiseksi kuvakudokseksi, ja hän koetti saavuttaa tämän musiikkidraamoissaan, etenkin Tristan und Isolde. Kuitenkin Wagner itse vähätteli kuvataiteita, ja hänen ihanteensa täyttäminen jäi myöhemmille sukupolville. Process on hyvä esimerkki, koska todellinen täydellinen taideteos olisi taiteellisesti luotu ihmisyhteisö, erottuvine elämäntyyleineen ja kulttuureineen. Todella täydellistä taideteosta ei saavutettaisi pelkästään yhdistämällä draamaa musiikkiin, täytyy mennä loppuun asti ja lisätä kotitaiteet, luovat elävät ihmispersoonallisuudet ja esteettinen yhteisö asuttamaan heitä.

Uskomusetäisyyden [belief distance] käsite, laajennus Goffmanin roolietäisyyden [role distance] käsitteestä, joka kuvaa kieltäytymistä samaistaa itsensä täydellisesti uskontunnustukseensa, on hyödyllinen Processin ymmärtämisessä. Melkein joka kerta kun luennoin ryhmästä, joku yleisöstä kysyy: "Mutta saattoivatko he todella uskoa kaiken tuon?" Vastaukseni on, että uskomuksen käsite, kuten sitä käytetään länsimaisissa uskonnoissa, on omituinen. Kristinuskossa esimerkiksi täytyy olla usko. Kysymys on vähemmän siitä ovatko kristilliset uskomukset totta, kuin siitä onko ihminen uskollinen uskomuksille. Toisin kuin monet uskonnot, länsimaiset uskonnot vaativat uskollisuutta, ja ne asettavat liioiteltuja vaatimuksia jäsentensä vakaumuksille. Länsimaisella uskomuksen käsitteellä, tulkittuna uskollisuuden tai vakaumuksen termein, ei ollut mitään tekemistä Processin kanssa. Heillä ei ollut uskomuksen uskontunnustusta, vaan halukas epäuskon keskeyttäminen. maailma sellainen kuin draamassa ja muissa taiteissa.

Processilaisille ajatus että uskovaisella oli velvollisuus uskoa, on puhdasta Jehovalaisuutta, ja suuressa skismassaan puolet Processista kääntyi Jehovaa kohti, osaksi lujittaakseen kontrollia pieneen seuraajien joukkoonsa. Lucifer on olettamuksen Jumala, ja Luciferisti-Satanistinen yksilö on paljolti naamioiden ja roolileikkien persoona. Totuuden koetus Processin varhaisina päivinä oli innostuksen ja toivon määrä jota ajatus saattoi synnyttää - pikemminkin mahdollisuuksien kuin varmuuksien tietoteoria. Processilaiset tarttuivat suuriin mahdollisuuksiinsa, kirjaimellisesti antaen elämänsä panokseksi maailmankaikkeuden suurten Jumalien puolesta, mutta heillä ei koskaan ollut uskoa traditionaalisessa länsimaisessa mielessä.

Poikkeavan todellisuuden rakenne Processissa voidaan ymmärtää perinteisestä antropologisesta näkökulmasta nimeltä kulttuurillinen relativismi. Tämä on monien tutkijoiden varhain tällä vuosisadalla [eli viime vuosisadalla! - suom.huom.] levittämä oppi koskien inhimillisten normien vaihtelevuutta. Näytti siltä että melkein mikä tahansa kuviteltavissa oleva tapa voitiin löytää jostain yhteisöstä. Polittisesti oikeamielisessä ristiretkessään saada maailma kunnioittamaan jopa kaikkein heikointa ja primitiivisintä yhteisöä, kulttuurilliset relativistit saivat näyttämään siltä että jokainen primitiivinen kulttuuri oli melkein täydellinen inhimillinen mukautuminen ympäristöön. Äärimmäisessä muodossa kulttuurillinen relativismi oli sitä mieltä että kaikki kulttuurit olivat tasavertaisesti hyviä.

Kulttuurillisen relativismin näkökulmasta processilaiset Jumalat olivat vaihtoehtoisia kulttuureita. Jokaisella oli eri sarja käskyjä. Jokainen oli sodassa yhden toisen kanssa, mutta ideologia vakuutti että Jumalat olivat siitä huolimatta tulossa yhteen "Loppua ja uutta alkua" varten. Robert de Grimstonin teologia oli hegeliläisyyttä äärimmillään. Jokaiselle teesille (Kristus, Jehova) oli antiteesi (Saatana, Lucifer), ja lahko tähtäsi lopullisen synteesin saavuttamiseen kaikista näistä kahtiajaoista, JUMALAN uudestisyntymisessä.

Psykoterapiansa avulla he yrittivät auttaa yksilöitä ylittämään pakonomaiset konfliktinsa; sosiaalisella tasolla he pyrkivät tuomaan vihamieliset ihmiset yhteen Jumalten avulla, ja yliluonnollisella tasolla he toivoivat että Jumalat voisivat niin ikään ylittää valtavat eronsa. Silloin tällöin he sanoivat että lopullinen pelastus oli Jumalan pelastuminen - että Jumala tarvitsi pelastamista - ja processilaiset voivat pelastaa Jumalan, useiden Jumalien avulla jotka olivat heidän oman psyykensä ristiriidassa olevia aspekteja. Tämän nykyaikaisen polyteistisen uskonnon tapaus tarjoaa oivalluksia kulttuurillisen relativismin rajoista.

Harkitse monoteismin ja polyteismin vertailtavissa olevia intellektuaalisia ansioita. Monoteismi on luultavasti lohdullisempaa yksittäiselle uskovalle, koska se tyypillisesti ehdottaa että yksi ainoa hyväntahtoinen jumala hallitsee yksilön perimmäistä kohtaloa. Polyteistin täytyy aina olla huolissaan pelinappulaksi tulemisesta pelissä jota sotivat jumaluudet pelaavat keskenään, joista yksikään ei erityisesti toivo hänelle hyvää. Monoteismi luultavasti tukee poliittista ykseyttä ja vahvistaa valtiota joka pakottavasti väittää toimivansa yhden todellisen Jumalan puolesta. Todellakin, eräs selitys jota tarjotaan Euroopan noitavainojen raivoon, on se että se oli työkalu jonka avulla keskushallinto vahvisti itseään uskon oikeaoppisuuden vakiinnuttamisen kautta, jotain joka on paljon vaikeampi tehdä kun virallinen panteoni pitää sisällään jumalia jotka itse epäonnistuvat olemaan yhtä mieltä.

Empiiriset tutkimukset osoittavat historiallisen trendin kohti monoteismia. Nämä ovat vahvoja syitä miksi uskonnolliset traditiot ovat taipuvaisia siirtämään jumalallisen kauemmas ja kauemmas pois kokemusmaailmasta ja vähentämään jumalien ja puolijumalien lukua, pelkästään olettaen riittävän pitkäikäisen uskonnollisen tradition näiden hitaiden muutosten esiintymiseksi. Yksi syy on se että uskonnolliset organisaatiot ottavat riskin tunnustajan uskon vahvistamattomuudesta, jos ne lupaavat tarjota maailmallisia palkkioita joita ne itse asiassa eivät voi toimittaa. Toisin sanottuna on vaarallista olla esittävän taikuuden alalla, koska asiakkaat voivat testata väitteitä aivan liian helposti. Todellakin, eräs tapa selittää Processin epäonnistuminen, on huomata että se lupasi taivaan maan päällä jäsenilleen, kuitenkin se toimitti jotain vähemmän.

Monia maagisia etuja lupaavat uskonnot tyypillisesti edellyttävät monia vähäisempiä jumalia, kullakin omat toimensa. Toisessa äärimmäisyydessä, uskonto jolla on yksi jumala jolla on ääretön liikkuma-ala, ei enää voi tehdä erityisiä, vakuuttavia yliluonnollisia lupauksia, ja siten sillä on vain vähän tarjottavana useimmille ihmisille. Ne kristityt joille Saatana on olemassa merkityksellisenä estäjänä Jumalalle,  omaavat uskon joka ei ole vielä tehnyt jumalallista epäoleelliseksi inhimillisille toiveille. Vähimmäismäärä jumalia, joka voi olla suositun uskonnon perusta, on kaksi, yksi hyvä ja toinen paha, vaikka kristinusko teeskentelee epäävänsä täyden jumaluuden aseman Saatanalta. Jumalten luvun vähentäminen yhteen ja Jumalan poistaminen inhimillisten toimien maailmasta, on käytännössä sama kuin maallistuminen. Vuosisatoja kristinusko vältti monoteismin haittapuolia, lunastaen sen hyödyt, olettamalla paholaisen ja kokoelman pyhimyksiä, moniselitteisesti tasapainossa ihmisyyden ja jumaluuden välillä. Mutta yksinäisen Jumalan ilmaantuminen, kuten unitarismissa, merkitsee tietyn uskonnollisen tradition vähittäistä romahtamista.

Historioitsijat ovat huomanneet että länsimainen monoteismi on voinut olla olennainen edellytys nykyaikaisen tieteen nousulle. 1600-luvun Englannissa monet tiedemiehet näkivät maailman mekaanisena luomuksena joka perustui loogisiin periaatteisiin. Yksi, hyvä, looginen Jumala loi maailman, sitten vetäytyi pois jättäen ihmisen vapaaksi valitsemaan hyvän tai pahan. Siinä missä  polyteistinen uskonto saattaisi määrittää jokaisen luonnon ilmiön eri jumaluudelle ja olla olettamatta yhteistyötä niiden välille, monoteisti on todennäköisemmin näkevä maailman yhtenäistettynä järjestelmänä. Kristinuskon tultua progressiivisesti monoteistisemmaksi käytännössä, maailmasta on poistettu salaperäisyys ja lumous siinä mielessä että se ei enää näyttänyt yliluonnollisten voimien leikkikentältä. Nämä kehitykset valmistivat tietä tieteelle.

Monoteismi on huono selitys luonnolliselle maailmalle. Se ei sano melkein mitään siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ilmiselvästi maailma ei ole ykseys. Fyysikoiden edellyttämät voimat ja itsenäiset kokonaisuuden ovat monet, ja jokainen henkilö kokee monia ristiriidassa olevia sosiaalisia ja psykologisia paineita. Polyteismi on parempi ilmiön selitys kuin monoteismi, ja siten se on suurempi vihollinen nykyaikaiselle tieteelle. Paljastamalla Jumalan erillään oleviksi Jumaliksi, Process pyrki selittämään kokemusmaailman, ja sen selittämisen avulla muuttamaan maailman maagisesti. Niin tekemällä se teki inhimillisen kokemuksen uudelleen salaperäiseksi ja lumotuksi.

Tässä yhteydessä Saatanalla ei ollut yhtään mitään tekemistä paholaisen kanssa. Pikemminkin jonkin muun yliluonnollisen olennon kuin Jehovan traditionaalinen olemassaolo oli mahdollisuus perustaa uudelleen polyteismi. Kolmas Jumala, Lucifer, voidaan myös löytää vanhassa traditiossa, vaikka processilaisten täytyi selittää uudelleen ja uudelleen uusille tulijoille että Lucifer ja Saatana eivät olleet sama, siteeraten erillisiä mainintoja heistä Raamatussa ja vihjaten että Raamattu itsessään oli propagandaa vain kahden jumalan puolesta: Jehovan Vanhassa testamentissa ja Kristuksen Uudessa testamentissa. Kristus astui Processin teologiaan ensin Jumalten Lähettiläänä, työskennellen heidän yhteen tuomisekseen, sitten hänet kohotettiin neljänneksi tasa-arvoiseksi jumaluudeksi, perustuen hänen tärkeyteensä Processin persoonallisuusteoriassa.

Kuten Isä Malachi kertoi minulle, tosiasia että processilaiset tulivat kristillisistä ja juutalaisista taustoista, merkitsi että Kristuksen ja Jehovan käsitteet olivat jo tuttuja heille. Miksi kaksi muuta Jumalaa identifioitiin Saatanaksi ja Luciferiksi? "Luulen että pohjimmiltaan koska nuo nimet olivat olemassa... luulen että me etsimme vastakohtia."

Yhä uudelleen populaarit kirjoittajat ovat valikoiden siteeranneet Processilaisia kirjoituksia - esimerkiksi poimien kauheimpia kohtia kirjoituksesta Saatana sodasta [Satan on War] - ja esittäneet sen todisteena että lahkon jäsenet olivat murhaajia, tai pahempaa. Mutta lahkon opit pitivät sisällään että tuhoisat impulssit vaanivat meissä kaikissa, ei yksin jäsenissä, ja he käyttivät Saatanan "alemman aspektin" kuvakieltä analysoimaan tätä osaa ihmisluonnosta. Kirjoitukset käyttivät dynaamisia metaforia ja emotionaalisia dramatisointeja abstrakteista käsitteistä; se on todella huono kirjoittaja joka epäonnistuu tunnistamaan runollisen symboliikan kun hän sitä lukee.

Yksi ero processilaisten ja omahyväisten antisatanistien rakentaman satanismin välillä on se että jälkimmäiset langettavat kieroutuneen mielikuvansa muihin ihmisiin, kun taas edelliset loivat myytin asuttamaan itseään. Harmittomina muille, processilaiset ja heidän kaltaisensa vastaavissa lahkoissa riskeeraavat ainoastaan itsensä ottaessaan suuren henkisen harppauksensa pimeyteen. Keskimäärin, eräs heistä kertoi minulle, elämä satanistina ei ole ollut parempaa tai huonompaa kuin normaali elämä, ainoastaan äärimmäisyydet olivat suuremmat, vaihdellen syvimmästä masennuksesta korkeimpaan ekstaasiin. Havainnointivuosinani näin ajoittain vahinkoa tehtävän, mutta ei enempää kuin odottaisin näkeväni missä tahansa muutaman sadan ihmisen ryhmässä, luultavasti paljon vähemmän kuin yhtä suuressa joukossa journalistisia tai evankelikaalisia paholaisen metsästäjiä.

Varhaisempina aikoina yhteiskunta heijasti pelkonsa ja yksityiset syntinsä juutalaisiin ja muihin ulkoryhmiin, joita vääryydellä syytettiin kaikesta mahdollisesta pahasta. Tänä päivänä - siitä voimme olla kiitollisia - suvaitsevaisuuden normit tekevät antisemitismistä ja vastaavista ennakkoluuloista mahdottomia hyväksyä, ainakin kun tutut ryhmät ovat potentiaalisia uhreja. Osaksi satanismi on fiktiota, kuviteltua ja tuulesta temmattua häikäilemättömien tai tietämättömien ihmisten toimesta, viimeisimpien massamediamyyttien hyväuskoisten kuluttajien totuutena hyväksymää. Mutta on niin ikään totta että todellisia satanisteja on olemassa, ja monet heistä ovat yhtä viattomia ja ihailtavia kuin processilaiset. Siinä määrin kuin hyväksymme antisatanistien satanismin rakennelman, me vahingoitamme rohkeita sieluja, jotka ovat tutkineet uskonnon pakanuuteen palaamisen mahdollisuuksia, joita tarjoavat vaihtoehdot Kristukselle ja Jehovalle, je menetämme usein valaisevat tulokset heidän henkisestä kokeilustaan.


Processin merkki - symboli, joka luotiin nyt lopetettua kirkkoa varten -  tarkoitettiin jäljittelemään hindujen swastikaa ja sen kosmisia pyörteitä. Muoto viittaa kirjaimeen "P" nähtynä neljästä suunnasta, ja edustaa neljää Processin Jumalan "persoonaa" - Jehova, Kristus, Saatana ja Lucifer - yhtä lailla kuin neljää "arkkityyppiä" joiden uskotaan motivoivan inhimillistä käyttäytymistä. Nämä "persoonat" jaetaan nelihaaraisen ristin edustamaan kahteen polaaristen vastakohtien ryhmään. 
(Kirjottuja, vaatteeseen silitettäviä merkkejä myy Holy Terror Records.)


Toinen versio "Ykseyden rististä" oli mukaelma ofiittien gnostilaisen kuvaston ristiinnaulitusta käärmeestä. Processissa ristillä olevan käärmeen symboli on tunnuskuva rakkauden avulla sovitetuista vastakohdista (Kristus ja Saatana).




 The Process Church Timeline (pdf)
  •  1931 Mary Ann MacLean syntyy Glasgowssa, Skotlannissa.  
  • 1935 Robert de Grimston Moor syntyy Shanghaissa, Kiinassa, ja muuttaa Englantiin varhaislapsuudessa.
  • 1954-58 Robert palvelee armeijassa Kuninkaan kuninkaallisissa husaareissa [King's Royal Hussars].
  • 1959 Robert aloittaa arkkitehtuurin oppijakson Regent Streetin Polyteknisessä Lontoossa. Timothy Wyllie tapaa Robertin oppilaitoksessa.
  • 1958-62 Robertin ensimmäinen avioliitto.
  • 1960 Robertin nuorempi veli käy läpi dianetiikan terapian. 
  • 1961 Mary Ann liittyy Skientologeihin, tullen nopeasti auditoijaksi. 
  • 1962 Robert lopettaa arkkitehtuuriopinnot kolmen vuoden jälkeen.
  • 1962 Robert liittyy Skientologeihin ja tapaa Mary Annin.
  • 1963 Robert ja Mary Ann lähtevät Skientologeista.
  • 1963 Timothy tarjoutuu vapaaehtoiseksi koekaniiniksi terapiasessioihin Robertin ja Mary Annin kanssa.
  • 1963-66 Robert ja Mary Ann ohjaavat terapiasessioita ja virallistavat toimintansa nimellä tarpeiden analyysi [Compulsions Analysis].
  • 1964 Robert ja Mary Ann perustavat yrityksen Wigmore Streetin asunnossaan Lontoossa.
  • 1965 Skientologian L. Ron Hubbard julistaa Robertin ja Mary Annin "tukahduttaviksi persooniksi" [suppressive persons] heidän innovatiivisen E-mittarin käyttönsä vuoksi.
  • 1965 Robert, Mary Ann ja heidän asiakkaansa tarpeiden analyysissä tunnistavat jaetun henkisyyden tunteen. Tarpeiden analyysistä tulee sen seurauksena The Process. Robert karistaa sukunimensä ja hänestä tulee Robert de Grimston.
  • 1966 The Process perustaa päämajansa osoitteeseen 2 Balfour Place, Lontoon tasokkaalla Mayfairin alueella. Processista tulee yhteisö.
  • 1966 Suunnilleen 30 processilaista, yhdessä kuuden Saksan paimenkoiran kanssa, muuttaa Nassauhun, Bahamasaarille kesäkuussa. Yhteisö muuttaa Meksikoon kolmen kuukauden jälkeen. Syyskuussa he matkustavat Sisalin rannikkokylään Jukatanin niemimaalla, ja sieltä he vakiinnuttavat itsensä raunioituneen suolatehtaan hylättyyn kiinteistöön nimeltä Xtul. Robert kirjoittaa teoksen The Xtul Dialogues.
  • 1966 Hurrikaani Inez iskee Jukataniin 7. lokakuuta. Process muuttaa takaisin Lontooseen, jättäen pienen joukon Xtuliin. Ensimmäinen kahvila avataan Balfour Placen kellarissa.
  • 1967 Ensimmäinen Processin lehti, yhteismarkkinat [The Common Market] numero, painetaan ja sitä myydään Lontoon kaduilla. Lehti jaetaan myös jokaiselle alahuoneen jäsenelle. 
  • 1967 Robert ja Mary Ann lähtevät matkoilleen läpi Lähi-Idän huhtikuussa, saapuen Israeliin toukokuussa. Kesäkuussa he saapuvat Turkkiin, ja Robert kirjoittaa ensimmäiset apokalyptisista kirjoistaan, saaden valmiiksi Niin kuin on [As it is] ja Kynttilä Helvetissä [A Candle in Hell]. Process-lehti julkaisee ilmaisun vapaus [Freedom of Expression] ja mielentaivuttajat [Mindbenders] numerot.
  • 1967 Processilaiset Xtulista muuttavat New Orleansiin ja aloittava Kapitulin Royal Streetillä ranskalaisessa kaupunginosassa. Mary Ann ja Robert muuttavat Louisianaan, ja asettuvat asuntoon Slidellissä. 
  • 1967 Yhteisön valtaosa pysyy Lontoossa, ja taideosasto tuottaa seuraavat kaksi Process-lehden numeroa. Kirja Huumeriippuvuus [The Drug Addiction] julkaistaan.
  • 1967 Processista tulee yhtiö Louisianassa nimellä The Process Church of the Final Judgment. 
  • 1967 Kapitulin talo avataan San Franciscossa joulukuussa. 
  • 1968 New Orleansin Kapituli suljetaan ja yhteisö muuttaa lyhyesti Los Angelesiin helmikuussa.
  • 1968 Lontoon Kapitulin jäsenet perustavat Kapitulin talon Müncheniin, Saksaan huhtikuussa.
  • 1968 Yhteisö muuttaa New Yorkin kaupunkiin, sulkien Los Angelesin Kapitulin ja avaten suljetun Kapitulin Greenwich Villagessa.
  • 1968 Process kirkko muuttaa takaisin Eurooppaan syyskuussa, jotkut laskeutuen takaisin Lontooseen ja toiset matkustaen Amsterdamiin, Hollantiin. Lokakuussa Mary Ann ja Robert muuttavat Saksaan.
  • 1968 Robert ja Mary Ann ja puolitusinaa vanhempia processilaisia matkustavat ympäri Eurooppaa etsien uutta päämajaa ilman onnea. Jouluun mennessä he olivat yhtyneet Roomassa, Italiassa, ja vuokranneet palazzon kellarin Villa Julialla.
  • 1969 Rooman Kapituli sulkeutuu ja yhteisö palaa Englantiin. Lehden pelko [Fear] ja kuolema [Death] numerot julkaistaan. Pariisin Kapituli avautuu ja jäseniä lähetetään sinne myymään lehtiä ja keräämään rahaa kadulla.
  • 1970 Bostonin Kapituli perustetaan osoitteessa 29 Inman Street Cambridgessa. 
  • 1970 Robert ja Mary Ann muuttavat Lontoosta ja asettuvat Key Largoon Floridassa.
  • 1970 Chicagon Kapituli perustetaan Wells Streetille. New Orleansin Kapituli järjestetään Rue des Ursulinesilla.
  • 1971 Balfour Place suljetaan viimein. Toronton Kapituli perustetaan ja processilaiset Lontoosta jaetaan läpi Toronton ja muiden amerikkalaisten Kapitulien. 
  • 1971 Robert ja Mary Ann muuttavat Torontoon vuokraten talon kaupungin esikaupunkialueella.
  • 1971 näkee Process-lehden rakkaus [Love] numeron julkaisun, ja Processin univormu muuttuu mustasta harmaaksi.
  • 1971 Toronton Kapituli saa avustuksen Kanadan hallitukselta, aloittaen sosiaalisen työn ja soppakeittiöiden ohjelmat, joita sitten kopioidaan muissa Kapituleissa.
  • 1972 Kapitulit perustetaan Miamiin ja New Yorkin kaupungin Itäiselle 38. kadulle. Process kirkko aloittaa radio-ohjelman Bostonin yliopiston avulla. Process kirkon jakama pamfletti Tosiasioita ja lukuja [Facts'n Figures] väittää jäsenmäärän ylittävän 100 000. 
  • 1972 Robert ja Mary Ann matkustavat Vancouveriin kesäkuussa. Elokuuhun mennessä he ovat Seattlessa vierailemassa uskolla parantajien luona. 
  • 1972 Myöhään syksyllä Robert ja Mary Ann hankkivat talon Pound Ridgessa, Westchesterin piirikunnassa, New Yorkissa.
  • 1973 Process kirkko vuokraa kaupunkitalon osoitteessa 42 East 49th Street, NYC, vanhempien jäsenten asumista varten.
  • 1974 Uutta kuukausittaista uutiskirjettä, The Processeans, myydään amerikkalaisten kaupunkien kaduilla. 
  • 1974 Robert ja Mary Ann ovat riidoissa. Robert lähtee Morganan, tulevan vaimonsa kanssa, ja muuttaa asuntoon New Yorkin kaupungissa. Hän matkustaa takaisin Xtuliin ja sitten New Orleansiin epäonnistuneessa yrityksessä luoda uudelleen The Process kuten hän sen alunperin suunnitteli.
  • 1974 The Process Church of the Final Judgment muuttaa nimensä The Foundation Church of the Millenniumiksi, ja Mary Ann ottaa yhteisön yksinomaisen johtajuuden. 
  • 1974 Robert - ei enää mukana yhteisössä - tarjoaa viikottaisia Process seminaareja New Orleansissa, toiveena perustaa Process-opisto.
  • 1974 Robert ja Morgana matkustavat Bostoniin lokakuussa tapaamaan Process kirkon ex-jäseniä. 
  • 1974 Robert, toivoen sovittelua, matkustaa New Yorkiin viimeiseen tapaamiseen Mary Annin kanssa. He eroavat varhain seuraavana vuonna.
  • 1975 The Foundation Church of the Millennium muuttaa nimensä The Foundation Faith of the Millenniumiksi. 
  • 1975 Mary Annin toimeksiannosta The Foundation Faith hankkii suuren nelikerroksisen rakennuksen Manhattanin First Avenuella. 
  • 1975 The Foundation Faith aloittaa kurssien, konferenssien ja yliluonnollisten messujen ohjelmia. Ensimmäiset The Foundation-lehdistä julkaistaan ja uutiskirje nimetään uudelleen The Founders.  Timothy nimitetään New Yorkin päämajan johtajaksi.
  • 1975 Robertin pyrkimysten romahduksen myötä Bostonissa, hän matkustaa Torontoon puhuakseen entisille jäsenille mahdollisuudesta aloittaa keskus Kanadassa, tuloksetta.
  • 1976 The Foundation Faith aloittaa parantamispalvelunsa New Yorkissa.
  • 1976 Kaikkien muiden Kapitulien sulkemisen myötä ja kaikkien jäsenten yhtyessä New Yorkin päämajassa, The Foundation Faith kukoistaa lyhyesti radio-ohjelmien, toistuvien tv-esiintymisten, innovatiivisten konferenssien ja 200 000 painoksen lehden myötä. 
  • 1976 Vanhemmat jäsenet muuttavat 49. kadulta Edward Durrell Stone kaupunkitaloon Itäisellä 64. kadulla.
  • 1977 Timothy ja noin 15 muuta jättävät The Foundation Faithin. Jotkut palaavat muutaman viikon jälkeen, mutta Timothy ja seitsemän muuta asettuvat asuntoon Manhattanin Central Park Westissä nimellä The Unit, joka on tarkoitettu The Foundation Faithin autonomiseksi alakapituliksi.
  • 1978 The Foundation Faith vie The Unitin oikeuteen. Tuomari heittää tapauksen ulos, ja The Unit katkaisee kaikki suhteet The Foundation Faithin kanssa.
  • 1978 The Unit hajoaa ja jäsenet hajaantuvat ja liittyvät uudelleen yhteiskuntaan.
  • 1978 The Foundation hylkää Manhattanin päämajan ja jäljellä olevat jäsenet muuttavat karjatilalle Tucsonin lähelle, Arizonassa. 
  • 1979 Robert luopuu yrittämästä uudelleen luoda The Processia, ja muuttaa Morganan kanssa Staten Islandille, ja ottaa toimistotyön. Morgana opiskelee tullakseen asianajajaksi.
  • 1982 The Foundation muuttaa Utahiin ja luo Best Friendsin, eläinten turvapaikan Kanabiin. 
  • 1993 The Foundation muuttaa voittoatavoittelemattoman yhtiötoimilupansa Best Friendsiksi, poistaen uskonnollisen kielen ja ilmoittaen tarkoitukseksi eläimistä huolehtimisen. 
  • 1993 Best Friendsistä tulee yksi etummaisista eäinten turvapaikoista, ja se julkaisee Best Friends lehteä. He eivät enää näytä olevan henkinen tai uskonnollinen yhteisö.
  • 2005 Mary Ann dePeyer, aiemmin Mary Ann de Grimston, kuolee Kanabissa.
Katso myös: Timothy Wyllien kirja Processista verkkokauppa Adlibriksessa!