BUDDHALAINEN SUITSUKEMEDITAATIO

Buddhalaisuudessa suitsuke symboloi puhtaan moraalisen käytöksen tuoksua ja muistuttaa meitä jalostamaan hyvää käytöstä.

Kuvittele, että olet suitsuketikku. Joku tulee ja sytyttää tulitikun. Henkilö käyttää sitten sytytettyä tulitikkua ja sytyttää sinut. Välittömästi alat palaa pois.
Palaessasi ruumiisi levittää ilmaan ihanaa tuoksua. Tämä tuoksu leviää läpi ilman ja tuo iloa ja onnea ihmisten sydämiin.
Henkilö uhraa sinut sitten Buddhalle. Sinut laitetaan suitsukeruukkuun. Seisot onnellisena suitsukeruukussa koska tiedät, että sinulla on tärkeä rooli näyteltävänä. Sinun tuoksusi symboloi puhtaan moraalisen käytöksen tuoksua. Ja tämä muistuttaa ihmisiä jalostamaan hyvää käytöstä. Tuoksu leviää kaikkiin suuntiin läpi maailman.
Palaessasi pois, muistutat ihmisiä myös yrittämään polttaa pois heidän pahat, epäystävälliset tai itsekkäät ajatuksensa. Heidän pitäisi yrittää olla kuten sinä, polttaen pois itsekkäät tekonsa ja tuoden tuoksua ja onnea maailmaan. Olkoon jokainen henkäys jonka jokainen hengittää ulos maailmaan, täynnä suloisuutta ja rakkautta. Jatka tuoksusi levittämistä kaikkiin suuntiin.

Kuinka tulkita kristinuskoa gnostilaisesta näkökulmasta?

Gnosis merkitsee tietoa. Gnosis suo vastaanottajalleen hengen kuolemattomuuden salaisuuden. Gnostikkoja löytyy kaikista uskonnoista. Tässä on muutama askel auttamaan sinua tulkitsemaan Kristuksen opetuksia gnostilaisen näkökulman avulla.

1. Ymmärrä heidän filosofiansa Jumalasta. Gnostikot tunnustavat että on olemassa yksi perimmäinen Korkein Olento. He uskovat dualismin syntyvän rajoittuneista järjen kyvyistämme. Gnostikot herjaavat Vanhan testamentin Abrahamilaista Jumalaa, sillä hän on sokea, vihainen jumala, joka loi erehdyksessä aineellisuuden vankilan. He katsovat kaiken tuskan, kärsimyksen ja halun johtuvan tästä Demiurgista, eli väärästä jumalasta. Gnostikot uskovat että meidän maailmamme on Demiurgin aineellinen maailma, joka puolestaan on Taivaallisen Valtakunnan hämärä mikrokosmos. Toisin sanoen, taivas ja maa ovat yhteydessä, mutta gnostikko haluaa saavuttaa tiedon taivaasta ollessaan täällä maan päällä. Gnostikon perimmäinen päämäärä on yhteys Jumalan kanssa. Hän ylittää materiaalisen vankilamme rukouksen, siveyden ja rauhan avulla. Sen tähden gnosis painottaa tuota Ykseyttä, joka on maailmankaikkeuden Korkein Voima.
   
2. Ymmärrä heidän filosofiansa Kristuksesta. Jeesus Kristus oli ihminen joka saavutti puhtaan gnosiksen. Gnostikot uskovat että Kristus-kertomus on allegoria kuolemattomuudesta. Kuolevainen ihminen, Jeesus, joka edustaa aineellista ruumista, sulautui Christokseen, joka edustaa henkeä. Hän teki tämän puhtaa Jumaltietoisuuden avulla. Gnosiksen avulla hän ylittää aineellisen ruumiinsa ja saavuttaa ikuisen elämän. Gnostikot uskovat että kaikki ihmiset voivat sulautua Christokseen saavuttaakseen myös kuolemattoman hengen.
   
3. Ymmärrä heidän vastaavuutensa kristillisen harjoituksen kanssa. Gnosis vaatii intensiivistä rukousta ja meditaatiota, paljolti kuin Raamattu, joka toistuvasti rohkaisee rukouksen harjoittamiseen. "Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room.12:12 Kun joku rukoilee, hän tulee lähemmäs Jumalaan yhdistymistä, joka on puhdasta gnosista. Koska aineellinen maailma vangitsee hengen halulla, gnostikot välttävät kiusausta. Heidän askeettisuutensa innoitti kristinuskoa siveyden, paastoamisen ja askeettisuuden hyveillä. Gnostikot tulkitsevat Raamattua kuvainnollisesti. Monet Raamatun apokryfikirjat opettavat gnostilaista filosofiaa.
   
4. Tutki gnostilaisia lahkoja historiassa. Tutki ensikäden ja toisen käden lähteitä ruusuristiläisestä traditiosta, apokryfeistä, kataareista, ja Isä Christian Rosencreutzista. Nämä ovat hyviä johtolankoja syvemmälle gnosiksen intellektuaaliseen ymmärtämiseen. Voit myös tutkia gnostikkoja muissa uskonnoissa. Nämä käsittävät suufit, sadhut, lamat ja kabbalistit, vain muutaman nimetäksemme.
   
5. Osallistu dialogiin papin kanssa koskien gnostilaisuutta. Hyvin harvat ihmiset tietävät gnostilaisuudesta, sillä se oli perinteisesti varattu eliittiryhmälle. Kuitenkin kristittyjä teologeja vaaditaan opiskelemaan apokryfejä. On mielenkiintoista todeta kristillisten kirkkojen vaihtelevat asenteet gnostilaisuutta kohtaan.
   
6. Päätä oletko valmis tavoittelemaan gnosista. Jos olet, palaa silloin kolmanteen askeleeseen päättääksesi mikä rukouksen, meditaation tai magian muoto on oikea sinulle. On lukemattomia polkuja, mutta sinun täytyy päättää mihin niistä tunnet voivasi sitoutua.
7. Omistaudu kokosydämisesti polullesi.

Gnostilaisen piispan Thomas Langleyn blogista: Päivittäisen gnostilaisen harjoituksen luominen

Silloin tällöin saan postia ihmisiltä, jotka eivät asu lähellä gnostilaista seurakuntaa, ja haluavat tietää mitä tehdä kehittääkseen säännöllisen gnostilaisen harjoituksen. Alla on muutama ehdotukseni:

1. Sydämen rukous (päivittäin) - Hanki kappale Vaeltajan kertomuksia ja rukoushelmet tai naru ja ala harjoittaa Jeesuksen rukousta. Valitse säännöllinen aika joka päivä, aseta määrätty määrä rukouksia, ja pitäydy siinä. Viisi minuuttia joka päivä on parempi kuin ei mitään, joten valitse jokin joka on mahdollista sinulle.
2. Lectio Divina (pari-kolme kertaa viikossa, päivittäin on parempi); Lue kohta gnostilaisista kirjoituksista - valitse pari lausetta. Lue se hitaasti ja ehdoin tahdoin. Lue se ääneen jos mahdollista. Lue se uudelleen, nautiskellen joka sanasta. Meditaatio - kysy mitä tämä valinta merkitsee sinulle. Pureskele sitä. Analysoi sitä. Pyydä Sofiaa auttamaan sinua ymmärtämään tämä kohta. Istu hiljaa. Kuuntele. Tämä ei ole aika analyyseille, tämä on aika tulla ulos päästäsi ja kuunnella tuota "hiljaista pientä ääntä". Rentoudu vain - älä ponnistele "saadaksesi jotain irti".
3. Itse-havainnointi (päivittäin, kaiken päivää) - Yritä olla aktiivisesti tietoinen teoistasi, aistimuksistasi, tunteistasi, ajatuksistasi, reaktioistasi. Mistä nämä ilmiöt tulevat? Ovatko ne asioita, joihin haluat samastua ja omistaa ne? Ovatko ne asioita, jotka tarvitsee asettaa sivuun jotta olisit sellainen henkilö kuin haluat olla? Oletko kärsimätön tai vihainen? Mistä tämä kärsimättömyys ja viha tulevat? Oletko tämä sinä? Mitä roolia tarpeesi egosi mielihyvään näyttelee sosiaalisissa suhteissasi? Alkaessasi harjoittaa tätä, tulet huomaamaan päivän mittaan että unohdat jatkuvasti harjoittaa tätä mielellisyyttä. Se on OK, sen huomaaminen että unohdit on osa prosessia.
   
4. Hartauden teot (päivittäin) - On parasta jos voit varata pienen tilan tätä varten, mihin voit panna kuvan tai pienen patsaan - jotain joka kääntää ajatuksesi jumalallisen puoleen. Joka päivä sytytä kynttilä tai öljylamppu ja lausu lyhyt rukous, omistautuen gnosiksen saamiseen.
5. Aktiivinen meditaatio (päivittäin).
6. Keskittymisrukous (päivittäin).

Lista läpi katsottuna se kuulostaa paljolta. Aloita siitä mitä voit tehdä, älä huolehdi siitä mihin et pysty.

(Suomentajan lisäys: Minä olin gnostikko ja kuuluin gnostilaiseen liikkeeseen; lue lisää blogista Resurget Sol Fugiens. Mitkään harjoitukset eivät kuuluneet tämän liikkeen opetuksiin - päinvastoin, esim. meditaatiosta varoitettiin. On "gnostilaisuutta" ja on gnostilaisuutta. Mikä pätee yhteen, ei päde toiseen. Aivan samoin on kristinuskon sisällä laajemminkin. Monet uskovat vain eivät näe metsää puilta. Ettei asia olisi epäselvä...minä en käännä tiettyjä tekstejä välttämättä siksi, että olisin täysin samaa mieltä esitettyjen näkökohtien kanssa, vaan puhtaasta mielenkiinnosta. Esim. edellä kohtien 1 ja 2 - ennen harjoituksia - kanssa en ole ollenkaan samaa mieltä. Mutta sanottakoon myös, että jos lukee vain gnostilaisuuden vastaisia kirjoituksia, ei tiedä gnostilaisuudesta yhtään mitään, eikä ole arvollinen lausumaan siitä tuomiota! Kuvatut harjoitukset ovat myös täysin kristillisiä; mm. Lectio Divinaa käytetään yleisemmin Raamattua lukiessa. )

John Makransky: Mahayana-buddhalaisen kokemus kristillisestä ehtoollisesta

(Tämä on lyhyt ote pitemmästä artikkelista: otsikko on linkki alkuperäiselle engl. sivulle!)

Siitä saakka kun aloin opettaa buddhalaisuutta ja vertailevaa teologiaa Boston Collegessa, joka on jesuiittojen katolinen yliopisto, olen usein osallistunut viikottaiseen eukaristiaan, liturgiseen yhteyden aikaansaamiseen Jumalan kanssa Kristuksessa. Olen syvästi arvostanut kristillisen riitin elementtejä niiden perustavanlaatuisessa rakenteessa ja voimassa, en Mahayana-buddhalaisesta koulutuksestani huolimatta, vaan ilmiselvästi siitä johtuen - todennäköisesti herkistyneenä kristilliselle liturgialle vuosikymmenten päivittäisten buddhalaisten liturgioiden harjoittamisen avulla, jotka loihtivat esiin buddhaluonnon vapauttavan voiman. Näyttää siltä että uskonnollisen vastaanottavaisuuden toimintamallit jotka sellainen päivittäinen buddhalainen harjoitus on minussa muodostanut, vastaavat ainakin jossain määrin kristillisen liturgian toimintamalleja: rukous, katumus, siunaus, paljastettujen totuuksien vastaanottavainen kuunteleminen, avautuminen vastaanottamaan jumalallisen elämän puhdistavaa ja muuntavaa voimaa, tarjolla oleminen syvään yhteyteen transendentin todellisuuden ("Jumalan") kanssa sen täydellisen ruumiillistuman ("Kristuksen") kautta, suurimmassa mahdollisessa vastaanottavaisuudessa ja luottamuksessa, jonka sisäisesti vapauttava voima ("Henki") yhdistää sydämesi moniin muihin (kuin "yhtenä ruumiina") varauksettomassa rakkaudessa ("agape").

Sisäinen vastaukseni, joka valmiina ilmenee ainakin osaksi Buddhalaisen harjoituksen kautta, on ollut kahtalainen: yhtäältä on tunne analogisten toimintamallien elävästä tunnistamisesta ja arvostamisesta; ja toisaalta, kenties paradoksaalisesti, ihmetys suuresta erilaisuudesta. Ensinnäkin huomasin kristillisen riitin innoittavaksi samalla tavoin kuin innoitukseni buddhalaisista liturgioista, joka laukaisi pohdintoja jälleen buddhalaisuudesta, koskien analogisia muotoja joiden epäsuorat kommuunion ja eklesiologian elementit, jotka ovat tunnistettavia kristillisen ehtoollisliturgian valossa, eivät ole saaneet osakseen niin paljon teologista kehitystä buddhalaisissa kommentaareissa.

Toisaalta koin suurta ihmetystä erilaisuudesta. Kristillinen riitti on sulautettu kristilliseen kertomukseen, joka eroaa radikaalisti buddhalaisesta - Jumala luo kaiken, valitun kansan aiemman historiallisen liiton uudistaminen, Jumalan ainutlaatuinen inkarnaatio tuon kansan joukossa Messiaana (Kristuksena), hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa joka lunastaa ihmiskunnan sen syntitaakasta. Ja tuo kertomus vuorostaan kehystää suurta erilaisuutta opillisessa ymmärryksessä: ihmiset pelkistetysti erillään Jumalasta yhteydessään häneen (versus täydellinen ykseys buddhaluonnon kanssa ei-dualistisessa gnosiksessa), Jeesuksen uhri ja ylösnousemus päästämässä irti lunastavan ja vapauttavan voiman (versus Buddha kohdistamassa ihmisten huomion heidän oman kokemuksensa sisimpään luonteeseen, tietoisen tyhjyyden vapauttavaan voimaan), Jumalan Henki aktiivisena kristillisessä yhteisössä ja sen kautta (versus valaistuneiden sisäiset voimat ratkaisevat, karmallinen kasautuminen ja Buddhaluonto joka energisoi bodhisattvojen yhteisön). Koulutukseni Tiibetin buddhalaisuudessa ikään kuin myötäili minua sekä tunnistamaan todellisen vapauttavan voiman kristillisessä yhteisössä että tulemaan sen radikaalisti erilaisen ymmärryksen haastamaksi tuon voiman lähteistä ja merkityksistä.

Tämä palauttaa meidät toiseen avainkysymykseen, josta minua pyydettiin puhumaan. Onko Kristus transendentin välittäjä buddhalaisesta perspektiivistä? Koulutukseni Tiibetin Mahayana-buddhalaiseen harjoitukseen näyttää avanneen vastaanottavaisuuden kanavia kristilliselle riitille ja sen trinitaariselle voimalle, tunnistamaan jotkut sen vapauttavat toiminnat, ja vastaanottamaan siitä valoa takaisin omaan traditiooni odottamattomilla tavoilla, jotka kaikki näyttäisivät vahvistavan - ainakin likimääräisesti - että kristillisen kommuunion Kristus todellakin toimii jollain tavalla perimmäisen todellisuuden välittäjänä, kuten minä buddhalaisena ymmärrän tuon todellisuuden. Mutta jos näin on, ottaen huomioon erot kertomuksellisessa kehyksessä ja opillisessa ymmärryksessä, kuinka minä, Mahayana-buddhalainen, saan siihen tolkkua?

Kristillinen ymmärrys ehtoollisesta transendentin vapauttavana voimana

Eukaristisen ehtoollisen liturgiassa, ymmärrettynä ei ainoastaan katolisessa ja ortodoksisessa traditiossa, vaan myös Lutherin ja Calvinin taholta, osanottajat eivät pelkästään muistele pitkään poissa ollutta historiallista Jeesusta, vaan astuvat yhteyteen transendentin Jumalan kanssa Kristuksen elävän läsnäolon ja voiman kautta hengessä, joka virtaa yhteyteen luotujen kanssa, vetäen heidät Kristuksen ruumiiseen. Tämän ovat monet kristityt ymmärtäneet, osaksi, jatkuvana kohtaamisenaan "ylösnousseen Kristuksen" kanssa, ei pelkästään historiallisen Jeesuksen.
Opit synnin sovittamisesta, lunastuksesta Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, muodostettiin osittain selittämään kokemus sellaisesta vapauttavasta voimasta yhteisöllisessä kristillisessä harjoituksessa. Kolminaisuusoppi oli tulos kristillisten ajattelijoiden vuosisatojen kamppailusta havaita asianmukainen opillinen muoto heidän yhteisölliselle kokemukselleen aina läsnäolevasta Kristuksen vapauttavasta voimasta Jumalan välittäjänä. Professori Schmidt-Leukel, vetäen johtopäätöksen Roger Haightilta, on huomauttanut että varhaisille kristityille Kristus toimi symbolina jonka kautta Jumala, symboloituna, tuli elävästi läsnäolevaksi. Tämä on täsmälleen sakramentaalinen prinsiippi jonka kristillinen liturgia uudelleen esittää.
Yhteydessä oleminen perimmäisen, ehdollistamattoman todellisuuden ("Jumalan") kanssa sen täydellisen inkarnaation tai muodon ("Kristuksen") avulla, ("Hengen") sisäisen vapauttavan voiman kautta, joka uudelleen luo tai säilyttää sisimmän olemuksesi perimmäisen kuvana - varauksettoman rakkauden, ilon, kärsivällisyyden, itsehillinnän, henkisen viisauden ominaisuuksien kera, laskien liikkeelle rakkauden ja hyvyyden vapauttavan voiman, joka säteilee monille muille olennoille - Mahayana-buddhalaisesta näkökulmasta sellaisen trinitaarisen kommuunion perusrakenne ja sen vapauttava voima ovat tunnistettavissa, vaikka selitys mikä se on ja kuinka se toimii on erilainen.

ELIZABETH RENINGER: SISÄINEN ALKEMIA JA TRANSUBSTANTIAATIO

Mary Fairchild, About.comin opas kristinuskoon, tarjoaa seuraavan määritelmän transubstantiaatiosta:

"Transubstantiaatio" on virallinen roomalaiskatolinen käsite, joka viittaa Pyhän Ehtoollisen (Eukaristian) sakramentin aikana tapahtuvaan muutokseen. Tämä muutos pitää sisällään leivän ja viinin aineiden ihmeellisen muuttumisen Kristuksen itsensä substanssiksi. Näiden elementtien varsinainen olemus muuttuu ja ne säilyttävät ainoastaan leivän ja viinin ulkonäön, maun ja rakenteen. Katolisen opin mukaan Jumaluus on näkymätön, joten jokainen jyvänen tai pisara joka on siten muuttunut, on kokonaan identtinen substanssiltaan jumaluuden kanssa, Vapahtajan ruumiin ja veren kanssa.

Transubstantiaatio-oppi on herättänyt valtavan debaatin kristittyjen teologien keskuudessa. Vaikka nämä keskustelut ovat minulle tuttuja yleisellä tasolla, en selvästikään ole pätevä kommentoimaan millään olennaisella tavalla eri väitteitä ja niiden puolustuksia. Sen sijaan mitä haluaisin tehdä tässä esseessä on yksinkertaisesti esitellä näkemys tästä opista Taolaisuuden sisäisten alkemiallisten opetusten valossa.

Tutkitaan aluksi transubstantiaation kristillisen määritelmän pohjalla olevaa perusolettamusta. Tämä määritelmä pyörii erottelun ympärillä, yhtäältä olemuksen tai "substanssin" - sen mikä muuntuu "Kristuksen ruumiiksi ja vereksi" - ja toisaalta fyysisen ulkomuodon välillä (jota kutsutaan "akkidentiksi" teologisessa kielenkäytössä) - tässä tapauksessa näkyvä leipä/öylätti ja viini/rypälemehu. Eukaristian pyhittämisessä - papin invokaation voimalla yhdistyneenä armon vuodatukseen - leivän ja viinin substanssi/olemus, mutta ei ulkomuoto, tulee Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (ja sieluksi/hengeksi). {Tätä on mielenkiintoista verrata Madhyamika Buddhalaisuuden näkemykseen.}

Tämä jonkin kokonaan aineellisen (leivän ja viinin) muuntumisen mekanismi joksikin olennaisesti pyhäksi, niin kuin minä sen ymmärrän, on kaikella tavoin tekemisissä eukaristisen rituaalin voiman kanssa: papin toiminta hengellisen siunauksen kanavana ja hänen kauttaa näkymättömistä maailmoista virtaava apu. Vähemmän painotetaan tässä yhteydessä rukouksen ja hartauden roolia niiden taholta jotka vastaanottavat eukaristian. Uskoi prosessiin tai ei, transubstantiaatio tosiasiassa tapahtuu. Tämä on totunnainen katolinen opetus.

Taolainen alkemia ja transubstantiaatio

Kuinka transubstantiaatio on ymmärrettävissä taolaisuuden näkökulmasta? Taolaiset alkemialliset harjoitukset jakautuvat kahteen peruskategoriaan: ulkoinen alkemia ja sisäinen alkemia. Ulkoinen alkemia sisältää mineraali- ja/tai yrttieliksiirien nielemistä tarkoituksena pidentää elämää tai saavuttaa fyysisen ruumiin kuolemattomuus.

Näiden seosten luomista - etenkin kun ne niellään erittäin rituaalisessa yhteydessä - voidaan verrata eukaristian pyhittämiseen. Jokin perustavasti aineellinen (yrtti tai mineraali) muunnetaan erilaisten alkemiallisten menetelmien avulla joksikin, joka omaa maagisia ominaisuuksia: vahvaksi siunaavaksi energiaksi, joka kykenee muuntamaan taolaisen harjoittajan mieliruumiin.

Toiset alkemialliset substanssit, esim. vahvistava kulta (Tonic Gold), eivät ole tulosta jonkin hienoisen tislaamisesta jostain karkeammasta, vaan pikemminkin henkisen olemuksen tiivistämisestä materiaaliseen muotoon - jonka harjoittaja voi sitten niellä. Tämän tyyppinen ulkoinen alkemiallinen seos on sukua eukaristian "armon laskeutumisen" aspektille.

Näitä ulkoisen alkemian muotoja - joskin tietyllä tavalla samankaltaisia eukaristian aspekteille - voidaan täsmällisemmin pitää transmutaation tapauksina: yhden fyysisen aineen (esim. lyijyn) muuntuessa toiseksi fyysiseksi aineeksi (esim. kullaksi). Sisäisen alkemian harjoituksissa löydämme selkeämmän esimerkin transubstantiaatiosta: eräänlaisen "olomuodon siirtymisen" jossa fyysinen aine (tässä tapauksessa taolaisen harjoittajan ruumis - muuntuu, ei yksinkertaisesti toiseksi - vaikkakin parannetuksi - fyysiseksi aineeksi, vaan se pikemminkin "kristillistyy" - s.o. siitä tulee valoruumis.

Kun Jingin, Qin ja Shenin kolme aarretta* on puhdistettu ja levitetty, alkemiallinen prosessi on pantu alulle. Prosessin varhaisissa vaiheissa tulemme tietoiseksi substanssista tai energiasta fyysisen ruumiimme sisällä, jolla ajoittain näyttää olevan "oma elämänsä". Ulkoinen muotomme saattaa tässä vaiheessa säilyä suhteellisen muuttumattomana, mutta tapahtuu sisäinen herääminen - eräänlainen pyhitys joka on tapahtunut, joka nyt tekee "taikansa".

Tämän prosessin lakipisteessä jopa harjoittajan fyysinen muoto sisältyy tähän prosessiin. Tuloksena on transubstantiaatio - ylösnousemus ja taivaaseen astuminen, samankaltainen kuin Jeesuksella. Jos me sitten (niin kuin Jeesus) valitsemme ilmestyä uudelleen tässä maailmassa, se tapahtuu muodossa joka on kokonaan kirkastettu, siitä on tullut Valoruumis - täysin pyhitetty leipä ja viini, jotka nyt voidaan tarjota henkisenä ravintona kaikille eläville olennoille.

*Jing, tiivistynein tai tiheimmin värähtelevä energia, liittyy läheisimmin fyysiseen ruumiiseen; Qi, elämänvoima, joka elävöittää ruumiimme; Shen, henkemme tai mielemme (laajimmassa merkityksessään).

MAAÄITI JA MARIA SOFIA

Tapio Kaitaharju kirjassaan Maaäidin kirja (Gummerus 1984) lainaa suomentamaansa otetta kirjasesta The Essene Gospel of Peace, Book One (Essealainen rauhan evankeliumi, I osa). Esipuheen mukaan kirjan sisältö on vain noin yksi kolmasosa käsikirjoituksista, jotka ovat aramean kielellä Vatikaanin arkistossa ja vanhalla slaavinkielellä (kirkkoslaavi) Habsburgien kuninkaallisessa arkistossa (nyt Itävallan hallituksen omistuksessa): ne ovat peräisin nestoriolaisilta papeilta Aasian sisäosista, jotka joutuivat pakenemaan kohti länttä Tshingis-kaanin joukkoja. Evankeliumi päättyy rukoukseen, missä JEESUS kehottaa rukoilemaan Taivaallista Isää ja Maaäitiä:

"Ja rukoilkaa päivittäin Taivaallista Isäänne ja Maaäitiänne, niin, että teidän henkenne tulisi yhtä täydelliseksi kuin teidän Taivaallisen Isänne henki, ja että ruumiinne tulisi yhtä täydelliseksi kuin teidän Maaäitinne on täydellinen. Sillä jos ymmärrätte, tunnette ja täytätte käskyt, teille annetaan kaikki mitä rukoilette Taivaalliselta Isältänne ja Maaäidiltänne. Sillä Jumalan viisaus, voima ja rakkaus ovat kaikkea muuta ylempänä. "
[Seuraa Isä meidän-rukous samanlaisena kuin Matteuksella. Sen jälkeen...]

"Ja rukoilkaa Maaäitiänne näin:
Maaäitimme joka olet maan päällä,
pyhitetty olkoon Sinun nimesi.
Tulkoon Sinun valtakuntasi,
ja toteutukoon Sinun tahtosi meissä niin kuin Sinussa.
Niin kuin joka päivä lähetät enkelisi, lähetä heidät myös meidän luoksemme.
Anna meille anteeksi meidän syntimme niin kuin mekin sovitamme syntimme Sinua vastaan.
Äläkä johdata meitä sairauteen vaan vapauta meidät kaikesta pahasta.
Sillä Sinun on maa, ruumis ja terveys.
Aamen."

"Ja he kaikki rukoilivat yhdessä Jeesuksen kanssa Taivaallista Isää ja Maaäitiä. Sitten Jeesus puhui heille näin: Niin kuin ruumiinne ovat uudestisyntyneet Maaäidin enkeleiden kautta, syntykööt henkenne samoin uudelleen Taivaallisen Isän enkeleiden kautta. Tulkaa sen tähden Isänne ja Äitinne tosiksi pojiksi ja ihmisten poikien tosiksi veljiksi. Tähän saakka olitte sodassa Isäänne, Äitiänne ja veljiänne vastaan. Ja olette palvelleet saatanaa. Tästä päivästä lähtien eläkää sovussa Taivaallisen Isänne, Maaäitinne ja veljienne, ihmisten poikien kanssa. Ja taistelkaa ainoastaan saatanaa vastaan, ettei hän veisi teiltä rauhaanne. Minä annan Maaäitinne rauhan teidän ruumiillenne ja Taivaallisen Isänne rauhan teidän hengellenne. Ja vallitkoon kummankin rauha ihmisten poikien kesken." (Jne.)

Robert A. Powell kirjasessaan Pyhä Sofia-kolminaisuus (Kirjokanta Oy 1992) esittää puolestaan Äiti meidän rukouksen, josta hän lausuu seuraavaa: "Äiti meidän rukous tuo esiin toisen tulemisen samoin kuin Isä meidän rukous on ilmausta ensimmäisestä tulemisesta..." "Äiti meidän rukouksen avulla Äidin, Demeterin, mysteerit avautuvat jälleen uudella ja kristillisellä tavalla. Näin meillä on kaksi toisiaan täydentävää tietä: Taivaaseen astumisen tie (tie Isän luo) ja Tuonelaan laskeutumisen tie (tie Äidin luo)."

Äiti meidän, joka elät maan pimeydessä,
Loistakoon Sinun nimesi pyhyys muistossamme.
Lämmittäköön Sinun heräävän valtakuntasi
henkäys Kodittomina vaeltavien sydämet.
Herättäköön Sinun tahtosi ylösnousemus
ikuisen uskollisuuden aina fyysisen aineen syvyyksiä myöten.
Vastaanota tänä päivänä elävä muistosi ihmissydämistä,
Jotka rukoilevat Sinun anteeksiantoasi
Sinun unohtamisesi velan vuoksi,
Ja jotka ovat valmiit taistelemaan maailman kiusausta vastaan,
joka on johtanut Sinut elämään pimeydessä,
Jotta Pojan Teon kautta
Isän mittaamaton tuska tyyntyisi
Kaikkien olentojen vapauttamisella
Sinun vetäytymisesi murheesta.
Sillä Sinussa on kotiinpaluu,
Kaiken uhraavan voiman suuruus,
ja kaiken armoittava rakkaus Kaikille luoduille Kaikkeuden ikuisessa huomassa. Aamen.

Ortodoksipappi Pavel Florensky: "Isän persoonan näkökulmasta Sofia on ihanteellinen substanssi, luomisen perusta, sen olemuksen valta tai voima. Mutta jos me ajattelemme Sanan persoonaa, on Sofia luomisen tarkoitus, sen merkitys, totuus tai oikeus. Ja lopuksi Hengen persoonan kannalta näemme Sofiassa luomisen henkisyyden, sen pyhyyden, puhtauden ja tahrattomuuden, ts. sen kauneuden." Johannes Ilmestyskirjan 12. luvussa viittaa Sofiaan - "vaimo, vaatetettuna auringolla ja kuu hänen jalkojensa alla ja hänen päässään seppeleenä 12 tähteä"; hän on "Karitsan morsian". Jakob Böhme, läntisen "sofiologian isä", sanoi: "Sofia oli ennen kaikkea valittu ja lähetetty yhdistymään Mariaan ja vahvistamaan häntä, jotta hänestä voisi tulla inkarnoituvan Logoksen äiti. Hän inkarnoitui Mariaan; Maria oli ruumiillistunut Sofia."

"TERVE MARIA SOFIA" Rukous:
Terve Maria Sofia,
Valon tytär joka puhut:
Minä olen Herran palvelijatar,
Minä olen Rauhan kuningatar,
Minä olen Neitsyt sielu,
Minä olen jumalallisen rakkauden kohtu,
Minä olen Hiljaisuuden ääni,
Minä olen Astia Jumalan viisaudelle,
Minä olen Jumalan Pojan muiston kantaja;
Sofia siunaa meitä Viisauden valolla,
Täyttymyksen elämällä,
Luomakunnan rakkaudella.
Me yhdistymme Sofiaan,
Me etsimme yhteyttä Hänen nimessään,
Me uhraamme sydämemme antaumuksella Sofialle.
Aamen.
(Karen Rivers, Sophia Foundation)

"Terve, Valon Neito" Rukous:
Terve, Sofia, Valon Neito,
Henkeni mystinen rakastaja.
Siunattu olet Sinä, Viisauden Nainen,
ja siunatut lahjat, jotka suot meille lapsillesi.
Pyhä Sofia, jumalatar joka johdat Yhden Jumalan luo,
täytä minut tyhjyydelläsi
ja pimennä henkeni valollasi.
Aamen.
(Gnostilaisia Sofia-rukouksia)

Lisää aiheesta:
Reinald Witters: Kolme Sofian etsijää
Maria, Äitijumalatar?
Apokryfinen Viisauden kirja
VT:n Sananlaskujen kirja

Kulta, suitsuke ja mirha

Suitsuke oli karavaanikaupan tuottoisin yksittäinen tuote. Jemen oli suitsukkeen ja mirhan lähde. Plinius kuvaa niiden keräysmenetelmää: "Varhaisin keräysajankohta on silloin kun Kointähti nousee, kun kesä on kuumimmillaan... rasvainen vaahto purskahtaa ulos viillosta, se otetaan vastaan palmunlehväalustoille, joilla se jähmettyy ja sakenee..." Lehväalustoilta aines kerättiin ja pakattiin pieniin pajukoreihin. Paikalliset saivat tehdä suurimman osan työstä. Ulkomaalaisia kauppiaita kehotettiin pysymään poissa aineiden tuottamisalueilta. Ja siitä, miten alueita suojeltiin, liikkui outoja tarinoita. Ulkomaailmalle uskoteltiin, että papit keräsivät suitsuketta ja mirhaa auringolle pyhitetyille vuorille kätketystä lehdosta, jota vartioivat lentävät käärmeet. Nämä tarinat, joita monet kreikkalaiset aikalaismaantieteilijät kirjasivat uskollisesti ylös, auttoivat nostamaan suitsukkeen arvostusta ja lisäämään siitä saatavia tuloja.

Jemeniläisten tekemästä hinnankorotuksesta sekä kuninkaallisten säätämistä ja heille tuottoisista suitsuikkeiden myyntimonopoleista huolimatta suitsukekaupasta saatavat voitot olivat yhä tyrmääviä. Mikäli kauppiaiden onnistui saada karavaaninsa turvallisesti aavikon ja vuorten yli ja välttää Arabian riidanhaluisia beduiiniheimoja, he saattoivat odottaa saavansa komean 500 % voiton.
Suitsuikkeissa oli eri väriasteita ja voimakkuuksia, joihin vaikuttivat puun ikä, kunto sekä mahlanlaskun vuodenaika. Ratkaiseva oli myös suitsukepuulaji, joita on yhdeksän. Parasta ainetta tuli sumuisilta vuorenrinteiltä Dhofarista, Jemenin Hadramautin kuningaskunnan itäisestä provinssista, mutta myös Sokotran saarelta laivoilla tuotava suitsuke oli hyvin arvostettua. Mirhaa myytiin joko puhtaana öljynä tai kiteinä. On arveltu, että eritrealainen mirha erotettiin puista Arabiassa, kun taas troglodyyttien mirha (kaikkein kallein laji) tuli luultavasti Abessiniasta.
Suitsukekauppa oli isoa liiketoimintaa. Muinaisen Lähi-idän uskonnot varmistivat sen, että ainetta tarvittiin. Uskonnot olivat itse asiassa miltei riippuvaisia tuotteista. Suitsuketta kuului polttaa liki kaikissa päärituaaleissa. Sillä savustettiin pyhäköt ja sitä poltettiin hautajaismenoissa. Hellenistisellä ajalla suitsuketta alettiin käyttää kuninkaallisissa hoveissa, ja Justinianuksen ajalla Bysantin suuret kristilliset basilikat täyttyivät jälleen kerran suitsukepilvistä, vaikka suitsuke oli jätetty pois kristillisistä hautajaiskäytännöistä. Suitsuke kuului kaikkiin uskontoihin, oli kyse sitten juutalaisista, kristityistä, zarathustralaisista tai pakanoista. Mirhaa käytettiin kuolleiden hautausvalmisteluissa ja Egyptissä muumioinnissa. On arvioitu, että suitsukekaupan huippukaudella (100-luvulla) Etelä-Arabiasta vietiin vuosittain 600 tonnia mirhaa ja 3000 tonnia sekoitettuja suitsukkeita. Suurin osa mirhaöljystä valmistettiin ilmeisesti Somalian rannikolla, joka ylpeili viidellä kotimaisella piikikkäällä pensaalla, joista saatiin mirhaa.
Barnaby Rogerson: Profeetta Muhammed. Ajatus Kirjat 2006.

Raamatun kirjoittajat kertovat, että kultaa saatiin Arabiasta, Sabasta ja Ofirista (1 Kun.9:28, 10:2; Job 28:16).

Herra sanoi Moosekselle (2 Moos.30:1, 7-8, 34-36; 37:29; 40:5), "Tee akasiapuusta alttari suitsutuksen polttamista varten." [...] "Tällä alttarilla Aaron polttakoon hyväntuoksuisia suitsukkeita. Niitä hän polttakoon joka aamu pannessaan lamppuja kuntoon, ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. Näin on Herran edessä aina uhrattava suitsutusuhri sukupolvesta toiseen." [...] "Ota itsellesi hyvänhajuisia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä yhtä paljon kutakin lajia, ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeastipyhänä se pitäkää." [...] "Lisäksi hän valmisti pyhän öljyn ja puhtaan, tuoksuvan suitsukkeen samalla tavoin kuin ammattitaitoiset voiteensekoittajat." [...] "Sijoita kultainen suitsutusalttari liitonarkun eteen ja ripusta oviverho telttamajan ovelle."
Ester 2:12: "Kun jonkun tytön vuoro tuli mennä kuningas Ahasveroksen tykö, sitten kuin hänelle oli 12 kuukautta tehty, niin kuin vaimoista oli määrätty - sillä niin pitkä aika kului heidän kauneudenhoitoonsa: kuusi kuukautta mirhaöljyllä, toiset kuusi kuukautta hajuaineilla sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla - meni tyttö kuninkaan tykö."
Ja kun Joosefin veljet myivät hänet (1 Moos.37:25): "Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin."

Aromaterapeuttisten öljyjen arvo oli niin suuri noina päivinä, että frankincensia (suitsuketta) ja mirhaa tuotiin lahjaksi Jeesus-lapselle kullan kanssa. Kristus ei ole ainoastaan Vanhan testamentin vaan myös esikristillisten mysteeriuskontojen täyttymys: siksi kristinusko oikeutetusti omaksui vanhojen kulttuurien parhaat lahjat omaan kulttiinsa, kristillistäen ne.
Vanhan kirkon hymnirunous on pyrkinyt selittämään Jeesuksen saamien lahjojen merkitystä: kulta kuvaa Kristuksen kuninkuutta, suitsuke hänen jumaluuttaan ja mirha hänen inhimillisyyttään ja kuolemaansa. Itämaan tietäjiä on kristikunnassa kutsuttu myös kuninkaiksi ja monet taiteilijat ovat kuvissaan esittäneet heidät kruunupäisinä: kukin heistä hallitsee aivan erikoisen hyvin yhtä ihmisen kolmesta sielunkyvystä. He edustavat ihmisen sielunkykyjen aateluutta. Heissä kussakin eniten vaikuttava kyky ilmenee siitä, mitä kullakin heistä on lahjaksi annettavana.
Kulta, erikoisen jalo, ruostumaton, mielellään puhtaana esiintyvä ja siten vakaa-arvoinen, aina kalleimpana pidetty metalli: painossa maan edustaja, hohteessa - suhteessa valoon - auringon sukuinen; kultissa viinin, Kristuksen veren, kantaja. Johanneksen ilmestyksessä uusi Jerusalem hohtaa kultaisena. Puhdas ihmisajattelu Henkijumalan hedelmänä, maailmanviisauden kulta maailmanhenkisen valon tunnuksena.
Suitsukkeen hajusteet vapautetaan lämmön avulla, tulen avulla tuoksu nousee ilmoille; ylös kohoavassa savussa ilmenee, mitä puu on ottanut sisimpäänsä. Tunne meissä olevan Kristuksen hedelmänä, sydämen hartauden, hartaan antaumuksen suitsuke, ylös kohoavan rukouksen tunnuksena - rakkauden tulen ilmoille tuomana, rakkautena Jumalaa kohtaan. Se kuvaa hartautta, palvomista, sielunrauhaa, hurskasta nöyryyttä - hengen läsnäoloa.
Mirha viittaa tahtoon, isällisen olemisen hedelmänä sielussamme, koko sielun puhdistava mirha; omatahtoisuudesta rikkoutuneen maailmansuhteen eheytymiseksi tarvittava mirhavoide: "Tapahtukoon Sinun tahtosi..." Itsensä uhraaminen rakkauden voimalla, jumalallinen voitelu. - Mitä me voimme uhrata Jumalalle?

1. Me voimme uhrata ajatuksia jumalalliselle.
2. Me voimme ottaa vastaan tahtomme Jumalan armosta.
3. Me voimme olla rakkaudellisia lähimmäisiämme kohtaan emmekä asettaa olemassaoloamme muita korkeammalle.

Kristuksen ilmestys
Loistakoon maailmaan,
Lahjoittaen mielelle
Ymmärryksen -
Puhtaan kullan.

Kristuksen rakkaus
Virratkoon sieluihin,
Sytyttäen sydämessä
Rukouksen -
Ylöskohoavan savun.

Kristuksen teot
Tulkoon ihmishenkien tietoon,
Opettaen käsille
Antaumuksen -
Parantavan mirhan.

(Loppiainen; Adam Bittleston:
Meditatiivisia rukouksia.
Suomen antroposofinen liitto 1991)

Tietäjien syntymälahjat osoittivat täyden arvonsa kun Korkein tuli Jeesuksessa täydellisesti ihmiseksi ja kohtasi kasteen jälkeen kolminkertaisen kiusauksen. Rudolf Steiner osoitti että näiden lahjojen oli tarkoitus vahvistaa Jeesus-lapsen kehitystä kolmella tavalla: kulta fyysisen ruumiin kasvua, auringonvoimiin liittyneenä; frankincense harmonisen sielunelämän kehitystä; mirha edistämään henkistä kehitystä.
Pekka Ervastin mukaan ihmisen sielunelämän kolme puolta, ajattelu, tahto ja tunne, täyttyvät vastaavalla tietäjä-ominaisuudella: uskolla, toivolla ja rakkaudella. Usko ei ole tiedon vastakohta - sokea usko on uskon irvikuva: todellinen usko perustuu tietoon ja ymmärrykseen. Uskon edelläkävijä on järjen valaistus. Ihmisen on etsittävä totuutta. Usko näyttää ihmiselle Betlehemin tähden, toivo panee hänet vaeltamaan tähden viitoittamaa tietä ja rakkaus antaa hänelle voimaa vaellukseen. Kun uskomme, että sydämessämme on syntyvä uusi ihminen, tahtomme herää. Näemme ihanteen ja yritämme ja ponnistamme; juomme aina uutta voimaa ja virkeyttä tästä rakkautemme lähteestä. Jokainen meistä, joka ponnistelee kulkeakseen tietoa kohti, on tietäjä, joka seuraa tähteä. Tähti on Valo, Totuus, Tieto! Valo ja Totuus vievät ihmisen läytämään oman itsensä. Kristuslapsi syntyy sydämen sopukassa, syvällä oman sielumme sisällä.
Kuitenkin harhan sokaisemana hän yhä uudelleen kyselee tietä niiltä, jotka eivät tahdo eivätkä voi hänelle antaa tietoa. Hän kysyy väärältä tieteeltä, ulkokultaiselta uskonnolta, rakastettavilta pettäjiltä. Sittenkin juuri Herodes oli se, joka johti viisaat oikeille jäljille ja ilmoitti kylän, missä lapsi oli löydettävissä - hyvän ja pahan sanoinselittämätön mysteerio.
Uskovan, avoimen sydämen kulta, sielun sisäinen kulta: Alkemisti etsi keinoa kullan luomiseen, kulta oli kaiken hänen ponnistuksensa tulos. Kaikki aidot etsijät yrittävät muuntaa olemuksessaan olevan alhaisen metallin hengen puhtaaksi kullaksi. Kullan lahja on ihmisen kaikki toiminta ja sen uhraaminen on työn muuttaminen rakkauden tulessa puhtaaksi, kalliiksi, pysyväksi kullaksi.
Elävöittävän toivon suitsutus, lempeyden ja sulouden lahja.
Rakkauden puhdistavan kärsimyksenmaljan mirha, jota on varsinkin Egyptissä käytetty balsamoimiseen: se on katkeran karvas, se seuraa ihmistä hautaan ja sen keralla käyvät tuska ja kyyneleet - se on katkera lahja, jota jotkut nimittävät suruksi ja tuskaksi: se antaa ymmärrystä ja myötätuntoa - se on välttämätön sielulle, jotta se kasvaisi henkisesti ja sen tunne-elämä kehittyisi.

"Jos tahdot kunnioittaa Eukaristista Uhria, uhraa oma sielusi, jonka puolesta Uhri annettiin. Tee omasta sielustasi kokonaan kultainen. Jos sielusi jää viheliäisemmäksi kuin lyijy tai savi, mitä hyvää se on tehnyt osallistuakseen Kultaisesta Kalkista? Haluatko kunnioittaa Kristuksen Ruumista? Älä silloin ylenkatso Häntä, kun näet Hänet ryysyissä. Kunnioitettuasi Häntä kirkossa silkkisin puvuin älä jätä Häntä ulos paleltumaan kylmyyteen vaatteiden puutteen takia. Jeesus, joka sanoo "Tämä on minun Ruumiini", on sama kuin se, joka sanoo "Olin nälkäinen mutta et ruokkinut minua. Aina kun kieltäydyit auttamasta yhtä näistä vähemmistä, kieltäydyit auttamasta minua." (Kirkkoisä Johannes Krysostomos)

Jotta Hän voisi enemmän antaa, muuttaa, kirkastaa ja monistaa meidän vähäiset lahjamme levittääkseen ne maailman yli rakkauden ja rauhan voimina, tulee meidän antaa itsemme, sisin sydämemme.

Jeesus voideltiin Betaniassa kallisarvoisella nardusvoiteella.

Mirhaa annettiin Jeesukselle ristillä sekoitettuna viiniin, mutta hän ei juonut sitä. Muinaisina aikoina sotilaat säilyttivät mirhaa pullossa - sen antiseptiset ja tulehdusta helpottavat ominaisuudet auttoivat tyrehdyttämään heidän vuotavat haavansa. Talmudissa sanotaan: "Joka joutuu surmattavaksi, hänelle juotetaan vähän viiniin sekoitettua mirhaa niin, että se turruttaa hänen aistinsa ja saa hänet hieman sekavaksi, ettei hän kärsisi niin paljon kuoleman pelosta, sillä on kirjoitettu, 'antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille' (Snl.31:6), --Jerusalemin rikkaat naiset lahjoittivat ja toivat tämän juoman heille."

Zionin Evankelis-luterilainen kirkko (!) Detroitissa käyttää suitsutusta, ja perustelee sitä seuraavasti:

Raamatussa suitsutus ja palvonta käyvät yhdessä: Jes.6:4 ja Ilm.8:3-4 kuvaavat taivaallista enkelten jumalanpalvelua, jossa huone tulee täyteen suitsukkeen savua; suitsutus muistuttaa pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan luo (Ps.141, Ilm.8). Mutta pääasiallinen raamatullinen syy on muistuttaa meille Herramme uhrikuolemasta ja loistokkaasta ylösnousemuksesta. Herramme on uhri joka lopettaa kaikki uhrit. Kun Vanhassa testamentissa uhrattiin, käytettiin suitsutusta. Kun Herramme kuoli, suitsuketta ei poltettu, mutta hänet käärittiin suitsukkeeseen ja haudattiin siinä. Niin suitsutuksen aromaattinen parfyymi muistuttaa meille tänä päivänä Herramme uhrautumisesta puolestamme ja että hän on ylösnousemus ja elämä. Paavali ymmärtää tämän ja soveltaa sen meihin sanoessaan, että olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen (2 Kor.2:15). Toisin sanoen, olemme Jumalan suitsuke, koska meidät on ylennetty Kristuksen kanssa pyhän kasteen vedessä.

Toinen syy käyttää suitsutusta on osoittaa kunnioitusta. Muinoin idässä ja lännessä suitsutus julisti Jumalan läsnäoloa. Koska et voi nähdä Jumalaa, nenäsi muistuttaa sinua Hänen läsnäolostaan! Omaksuen tämän tavan, kristilliset kirkot käyttivät suitsutusta etenkin niissä kohdin, kun meitä tarvitsee muistuttaa Herramme todellisesta läsnäolosta (a) sakramentissa, (b) papin persoonassa, (c) kastetuissa jotka ovat Kristuksessa ja Kristus heissä. Sen tähden elementit alttarilla, selebrantti ja ihmiset suitsutetaan messun aikana. Se kunnioittaa Jumalaa muistuttamalla meille että Hän on keskuudessamme.

Kolmas syy suitsutuksen käyttöön on kauneus, joka käsittää koko persoonan. Sillä eivät vain mieli ja sydän ole keskittyneet Jumalan palvelemiseen, vaan myös kädet, silmät, jalat, makunystyrät, ja jopa nenä! Niin, aivan kuten asujen ja kukkien kauneus vangitsevat silmät ja urkujen ääni miellyttää korvaa, suitsukkeen makean tuoksun on tarkoitus auttaa aisteja tajuamaan juhlan suuruuden. Vanhan testamentin todistuksen mukaan näiden palvonnan elementtien käyttö palautuu pyhän tabernaakkelin perustamiseen saakka exoduksen aikana (2 Moos. 25). Jumala antoi Moosekselle hyvin erityiset määräykset Tabernaakkelinsa rakentamiseksi, ja nämä pitivät sisällään huolellisen yksityiskohtaiset ohjeet esteettisesti kauniin paikan valmistamiseksi. Huomaa Jumalan suhtautuminen kauneuteen... sinpunaisia, purppuraisia ja karmiininpunaisia villoja, hienoa pellavaa, hajusteita pyhää öljyä ja suitsuketta varten, kultaa ja kallisarvoisia kiviä... kaikki nämä elementit käytettynä Jumalan käskyn mukaisesti täyttäisivät muinaisten palvojien aistit nähtävyyksillä ja tuoksuilla, jotka ottaisivat jokaisen säikeen Jumalan kunnioittamisen tehtävän käyttöön.

Toisella, "uudestisyntyneitten protestanttisten munkkien" websivulla niin ikään kerrotaan miksi he käyttävät suitsutusta, ja lisätään yllä lueteltuihin seuraavaa: Historiallisesti Kirkossa suitsutuksen käytön on ymmärretty symboloivan myös Pyhän Hengen pyhittävää armoa. Historiallisten, muodollisten ja liturgisten jumalanpalvelusten on joskus virheellisesti selitetty juontuvan juutalaisuudesta. Itseasiassa ne juontuvat suoraan Uudesta testamentista - taivaallisesta jumalanpalveluksesta jonka apostoli Johannes meille paljastaa Ilmestyskirjassa. "Ensimmäisten kristittyjen uskonnollisten mysteerioiden palvontaan liittyi seitsemän kynttilän polttaminen suitsutuksen kanssa, 'Trishagion' (Pyhä Jumala, Pyhä väkevä, Pyhä kuolematon) ja 'Evankeliumien kirjan' lukeminen, jonka kansiin ja sivuille oli kuvattu siivekäs ihminen, leijona, härkä ja kotka" (Isaac Myer: "Qabbalah", LL.B.).
Raamatussa pilviä käytetään usein merkkinä Jumalan läsnäolosta (2 Moos.13:22; 2 Moos.40:34; Matt.17:5; Apt.1:9) ja toinen suitsukkeen ominaisuus on, että se muodostaa savupilven. Muinaisina aikoina suitsuketta käytettiin sulostuttamaan ja puhdistamaan ilmaa kotona ennen tärkeän vieraan saapumista (ainoastaan tärkeän vieraan, koska suitsuke oli hyvin kallista). Kristus opetti, että hän on keskellämme missä tahansa kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään (Matt.18:20). Kuka on tärkeämpi vieras kuin Luojamme? Herramme ei ehkä ole fyysisesti näkyvä, mutta hän on luvannut olla läsnä. Suitsukkeen kaunis aromi muistuttaa meitä olemaan tietoisia hänen läsnäolostaan. Joskus on ehdotettu, että suitsukkeella oli myös käytännöllinen aspekti: keskiajalla seurakuntalaisilla ei ollut tapana peseytyä säännöllisesti tai käyttää deodoranttia. Suitsuke teki kokoontumisesta jonkin verran miellyttävämmän tuoksuisen!

"Kun joku tuo Herralle ruokauhrin, olkoon uhrina parhaita vehnäjauhoja. Niihin hän kaatakoon öljyä ja pankoon päälle suitsuketta. Sitten hän vieköön jauhot papeille, Aaronin jälkeläisille, ja pappi ottakoon täyden kourallisen öljyllä kostutettuja jauhoja ja kaiken suitsukkeen ja polttakoon tämän osan alttarilla, muistutukseksi siitä, että uhri kuuluu Herralle. Se on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa." (3 Moos.2:1-2)

"Sekoita niihin öljyä ja pane niiden päälle suitsuketta. Silloin ne ovat kelvollisia ruokauhriksi." (3 Moos.2:15)

"Hän vieköön väliverhon taakse täyden astiallisen hehkuvia hiiliä alttarilta Herran edestä sekä hienonnettua tuoksuvaa suitsuketta kummankin kouran täydeltä. Hän heittäköön suitsukkeen Herran edessä hiilille, niin että sen savu peittää liitonarkun kansilevyn. Silloin hän ei kuole." (3 Moos.16:12-13)

"'Kukin teistä ottakoon tuliastian, pankoon siihen suitsuketta ja tuokoon tuliastiansa Herran eteen. Tuliastioita kertyy yhteensä kaksisataaviisikymmentä. Myös sinun ja Aaronin tulee tuoda omat tuliastianne.' Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta." (4 Moos.16:17-18)

"Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi." (5 Moos.33:10)

"Toiset oli määrätty hoitamaan näitä esineitä ja pyhäkön koko kalustoa sekä pitämään huolta vehnäjauhoista, viinistä, öljystä ja suitsutus- ja hajuaineista." (1 Aik.9:29)

"Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri." (Ps.141:2)"Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu." (Snl.27:9)"Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta? Se kohoaa kuin savupatsas, se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, outojen maiden ihojauheilta." (Laul.3:6)"Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, minä nousen mirhavuorelle, suitsukekukkulalle." [...] "...Nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia." (Laul.4:6, 14)

""Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot. (Malakia 1:11)

""Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili." (Luuk.1:10)

"Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle." (Ef.5:2)

"Kun karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia."(Ilm.5:8)

Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa tutkijat ovat eristäneet Boswellia sacra-puun

pihkasta (= olibaanihartsi) insensoliasetaattia, joka koe-eläintutkimuksissa näyttää vaikuttavan ahdistusta ja masennusta poistavasti. Sen kemiallinen vaikutustapa hermoihin muistuttaa läheisesti nykyisten masennuslääkkeiden vaikutusta. Sitä on käytetty myös Intiassa astman ja tulehdusten lievittävämiseen. Kyseisestä pihkasta valmistetaan uskonnollisissa menoissa yleisesti käytetty suitsuke, frankincense tai olibaani, yksi kolmesta kallisarvoisesta lahjasta, jotka itämaiden tietäjät toivat Kristus-lapselle. Sillä on kaunis ja ylevä, metsäinen, lämmin, mausteinen tuoksu, joka syventää hengitystä ja rauhoittaa hermostoa, kohottaa mielialaa, ehkäisee painajaisia, unettomuuteen. Erityisesti keuhkovaivoihin, yskään, astmaan. Voimakkaasti soluja uudistavana sopii kuivalle ja vanhenevalle iholle ihonhoidossa. Meditaatiota syventämään, vahvistava, puhdistava; luo "spirituaalisen" ilmapiirin. Kuten frankincense, mirha on yksi vanhimmista eteerisistä öljyistä jolla on uskonnollista merkitystä. Sitä käytettiin muinoin balsamoinnissa. Kullankeltaista lämpöä, rentouttava, meditaation hetkiin. Parantava, lääkitsevä, yleisesti vahvistava - ei raskauden aikaiseen käyttöön. Haavalinimentti rikkoutuneelle iholle, erittäin antiseptinen, tulehduksia estävä ja arpeutumista edistävä. Limaa irrottavana hyvä hengitysteiden ongelmissa frankincensin kanssa.

Kultaa taas on käytetty vuosikymmeniä reumalääkkeenä! Sitä käytetään myös homeopaattisena lääkkeenä.

(Lähteenä myös mm. Kristiyhteisö-lehti N:o 4/1986, 4/1988, 3-4/1992, 4/2006, sekä White Eagle: Henkisyyden satoa, WSOY 1992, ja Mathilde Jarige Augé Tietäjässä N:o 4/1913.)

Pekka Okko: Loppiaisen symboliikkaa
Arno Forsius: Kultaa, suitsuketta ja mirhaa
Usko ja rukous.net aiheesta...
Suitsuttaminen ortodoksisessa kirkossa
Mirhalla voitelu ortodoksisessa kirkossa
Wikipedia: Itämaan tietäjät
Goldipedia: kullasta (engl.)
Aatma, kirjakauppa ja antikvariaatti: myös suitsukkeet, suitsutusastiat ja
-tarvikkeet

Ilonpolku: En Gedi ihonhoitotuotteet ja rukousöljyt

Kielillä puhuminen eli glossolalia

Arkkimandriitta Cleopa Ilie: Ortodoksisesta uskosta; ohjaajavanhuksen vastauksia Kirkon perinnettä koskeviin kysymyksiin. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö 2005.

Glossolalia on Pyhän Hengen antama kyky puhua vierasta kieltä ilman, että ihminen olisi sitä opiskellut tai osannut entuudestaan. Apt.2:1-13 tarkastelemalla voimme todeta glossolaliasta seuraavaa:

1. Kielillä puhuminen Pyhän Hengen lahjana ja ihmeenä ilmeni tuona helluntaipäivänä ensimmäisen kerran. Sitä on kuvailtu näin laajasti nimenomaan siksi, että lukijat saisivat tietää, mitä se on ja mistä siinä on kyse.
   
2. Saatuaan Pyhän Hengen lahjan apostolit alkoivat saarnata vierailla kielillä niille juutalaisille, jotka olivat tuolloin Jerusalemissa helluntaijuhlan johdosta. Apostolit puhuivat heille yli viidellätoista kielellä.
   
3. Nuo ulkomailta tulleet juutalaiset ihmettelivät, kun kuulivat yksinkertaisten galilealaisten saarnaavan heille heidän omalla äidinkielellään - ihmisten, joiden oli ollut täysin mahdotonta oppia mitään muuta kieltä kuin kotioloissa käyttämäänsä Galilean arameaa.
4. Kuulijat ymmärsivät kaiken, mitä heille saarnattiin, koska heille puhuttiin heidän omaa kieltänsä, eivätkä he tarvinneet minkäänlaista tulkintaa. Juuri tämä oli ihme, jota he eivät voineet käsittää ja jonka vuoksi he olivat hämmästyksissään. He ymmärsivät täydellisesti kaiken, mitä heille julistettiin "Jumalan suurista teoista."
   
5. Kuulijoiden joukossa oli kuitenkin joitakuita, jotka eivät ymmärtäneet mitään kuulemastaan, minkä vuoksi he yrittivät tehdä apostolit naurunalaisiksi ja syyttivät heitä juopumuksesta. Nämä eivät voineet olla muita kuin paikallisia Jerusalemin asukkaita tai ehkä Palestiinan muista osista tulleita juutalaisia, jotka eivät osanneet muuta kieltä kuin hepreaa tai arameaa. Näistä apostolien puhe oli täysin käsittämätöntä, ja he pitivät sitä pelkkänä joutavanpäiväisenä mutinana. Kun otamme huomioon, että apostolit todella saarnasivat Hengen täyttäminä vierailla kielillä, meitä ei ihmetytä, jos heistä syntyi paikallisille ihmisille vaikutelma humalaisista, jotka höpöttivät käsittämättömiä juopumuksen kiihkossa.

Kertomuksesta voi myös helposti nähdä, mikä oli hengellisen kielillä puhumisen lahjan tarkoitus: antaa apostoleille mahdollisuus saarnata kristinuskoa kaikille ihmisille kielellä, jota apostolit eivät entuudestaan tunteneet ja saada kaikki kansat ihmetyksiin tämän uuden uskon piirissiä ilmenevistä ihmeellisistä lahjoista, jotta nämä helpommin tulisivat vakuuttuneiksi sen totuudesta ja kääntyisivät (Apt.2:6-7, 11). Myös kohdan asiayhteys ja rinnakkaistekstit ovat täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä olen edellä sanonut kielillä puhumisesta. Ristiriidat raamatunkohtien välillä ovat näennäisiä ja niitä ilmenee vain siinä tapauksessa, jos lähtökohdaksi ei oteta tätä Apostolien tekojen avainlukua, kun määritellään kielillä puhumisen ilmiötä.
Kielillä puhuminen tuona Pyhän Hengen alaslaskeutumisen sunnuntaina oli Hengen innoituksesta saarnattua ilmoitusta eli profetiaa. Se oli ymmärrettävää puhetta, sillä läsnä olleet ulkomaalaiset tiesivät, että heille puhuttiin Jumalan suurista ja ihmeteltävistä teoista (Apt.2:11). Profetiaksi, sanalliseksi ja ymmärrettäväksi saarnaksi, kielillä puhumisen meille esittää myös pyhä apostoli Pietari (Apt.2:14-20): voimme ennen kaikkea huomata, että apostoli osoitti puheensa vain paikallisille juutalaisille eikä hän siksi puhunut mitään vierasta kieltä vaan arameaa. Joelin (3:1-4) ennustuksen "viimeiset päivät" on maailmanhistorian viimeinen aikakausi, eli Uuden testamentin kristillinen aikakausi.
On täysin poissuljettua, että kielillä puhuminen Pyhän Hengen lahjana merkitsisi jonkinlaista mongerrusta sellaisella kielellä, jota ei ole olemassakaan ja jota kukaan ei ymmärtäisi, sillä silloin ei enää olisi kyse kielillä puhumisesta tai "uusilla kielillä" puhumisesta (Mark.16:17). Jos asianlaita olisi näin, silloin meidän pitäisi selvittää se ristiriita, joka vallitsee tämän näkemyksen ja tuon yksiselitteisen selvän Apt. 2. luvun välillä.
Glossolalia eli kielillä puhuminen on profetiaa vain silloin, kun kuulijat ovat vieraskielisiä ja ymmärtävät, mitä heille sanotaan. Sellaisessa väenkokouksessa, jossa on vain paikallisia asukkaita - olipa se sitten Korintissa tai Jerusalemissa tai missä tahansa - kielillä puhumisessa ei ole mitään järkeä.
Jos jotkut puhuvat kielillä eikä kukaan ymmärrä sitä, miten he sillä rakentavat Kirkkoa? Millä tavoin he silloin tulevat käyttäneeksi tuota armolahjaansa?
"Jos seurakunnan yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä ja sinne tulisi ulkopuolisia tai epäuskoisia, he varmasti sanoisivat, että te olette järjiltänne" (1 Kor.14:23) ja : "Ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puheenne voidaan ymmärtää? Sananne haihtuvat taivaan tuuliin" (1 Kor.14:9).
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali" (1 Kor.13:1).
Myös pakanalliset kreikkalaiset vanhoina aikoina rukoillessaan jumalaansa Dionysiosta saattoivat joutua hurmokseen, vapista, tehdä ruumiillaan rytmisiä liikkeitä, kieriskellä maassa suu vaahdossa - kuten Raamatussa pahojen henkien riivaamat. Noustuaan ylös he saattoivat laulaa hävyttömiä pilkkalauluja ja päästää suustaan jumalattomia riemunkiljahduksia. Samalla tavalla tekivät myös montanistit, ensimmäisellä ja toisella kristillisellä vuosisadalla eläneet hereetikot, niin myös gnostilaiset sekä myöhemmin monet muut. Hekin tekivät eriskummallisia liikkeitä ja kokivat hallusinaatioita, jotka katsoivat saaneensa Jumalalta.
Paikalliset juutalaiset, jotka eivät ymmärtäneet, mitä apostolit Jerusalemissa julistivat vierailla kielillä, eivät tästä lahjastakaan huolimatta uskoneet heitä, vaan sanoivat heidän olevan humalassa (vrt. Jes.28:11-12).
Apostoli Paavali ennusti, että tämä lahja lakkaa (1 Kor.13:8). Se on ollut lahja ja merkki ainoastaan määräajan: Kristinuskon alkuaikoina ja epäuskoisia varten (1 Kor.14:22-28).

Sen perusteella, mitä olemme edellä puhuneet, voimme todeta seuraavaa:

1. Glossolalia on todellista puhetta, kun taas epämääräistä, sekavaa ja outoa ääntelyä ei voida kutsua puhumiseksi vaan pelkästään höpötykseksi.
2. Pyhässä Raamatussa puhutaan kielestä ja kielistä. Jotain eriskummallista äänteiden sekoitusta ei kuitenkaan voi sanoa puheeksi eikä sekavia äänteitä ja änkytystä tai sammallusta voi sanoa kieliksi, jos ne jäävät käsittämättömiksi ja ovat vailla merkitystä.
3. Kielillä puhumisen lahjan kautta Jumala ilmoittaa ihmisille ihmeellisiä salaisuuksiansa (Apt.2:11, 1 Kor.19:2). Olisi kuitenkin täysin käsittämätöntä, että Jumala ilmoittaisi itsestään sekavan sammalluksen kautta. Jumala on antanut meidän käyttöömme oman äidinkielemme, joka on kaikkein paras ja kaikkein soveliain väline sen ymmärrettäväksi tekemiseksi, minkä Jumala haluaa meille ilmoittaa. Epämääräiseksi jäävä höpötys pikemminkin hämmentää meitä kuin selvittää asioita.
4. Kun läsnäolijat eivät ole muukalaisia vaan yksinomaan paikallisia ihmisiä, tästä lahjasta hyötyy ainoastaan sen haltija, ja hänkin voi käyttää sitä korkeintaan jumalanpalvelukseen ja rukouksen apuvälineenä (1 Kor.14:2). Mutta tällainen rukous ei ole edes erityisen arvokas, koska se tapahtuu pelkästään hengellä ilman ymmärrystä, niin ettei kukaan ymmärrä eikä pysty arvioimaan sitä. Tämän vuoksi siitä ei viime kädessä ole hyötyä meille itsellemme eikä toisille (1 Kor.14:14-17).

Korintissa (1 Kor.14:2) Hengen vallassa olevat eivät puhuneet ihmisille vaan Jumalalle, koska heidän kuulijansa olivat kaikki tuon kaupungin asukkaita, jotka eivät ummärtäneet vieraita kieliä. Puhutut asiat jäivät kuulijoille salaisuudeksi.
Silti pitäisi tapahtua jossain ainakin kerran, että joku vieraita kieliä osaava kuulija ymmärtäisi ilman tulkintaa niitä, jotka väittävät puhuvansa kielillä Hengen vallassa. Tällaista ei tietääkseni kuitenkaan ole tähän mennessä tapahtunut.
Paavali luettelee Hengen hedelmiä (Gal.5:22-23), joiden joukossa ei mainita kielillä puhumista, jota ei edellytetä kaikkien aikakausien kristityiltä. Apostoli sanoo: "Eiväthän kaikki puhu kielillä" (1 Kor.12:30). Se ei ole tavallinen vaan erityinen armolahja. Miten me sitten voisimme pitää sitä suorastaan pelastumisen ehtona ja Pyhän Hengen läsnäolon merkkinä?
Englantilainen ortodoksipiispa Kallistos Ware puolestaan huomauttaa, että jos sana "karismaattinen" viittaa, kuten sen pitäisi, henkilöön, joka on saanut Pyhän Hengen lahjoja (kharismata), niin silloin piispan käden päällepanon kautta vihkimyksensä saanut kirkon virassa oleva pappi on aivan yhtä aidosti karismaattinen kuin hän, joka puhuu kielillä.

Amerikkalainen roomalaiskatolinen munkki, Thomas Keating taas kirjoittaa lesken rovosta: "Jumala odottaa meiltä lahjaa, mutta ei vain lahjaa taskunpohjamme liioista kolikoista, vaan meidän sisimmästä olemuksestamme: itsemme antamisen lahjaa. Tuo lahja on arvokkaampi kuin mikään muu inhimillisesti katsoen ylimääräinen asia, jonka voisimme hänelle tarjota: luonnolliset lahjat kuten saarnaaminen, opettaminen, johtaminen, tai sosiaaliset taidot; tai karismaattiset armolahjat, kuten esimerkiksi kielillä puhuminen tai ihmeiden tekeminen. Nämä ovat lahjoja liiasta. Juuri niitä monet hyvät ihmiset pudottelevat avokätisesti seurakunnan aarrearkkuun... Lahja, jonka Jumala toivoo meidän antavan, on hyvin paljon vaikeampi antaa kuin mikään muu palveleminen, sillä se on koko olemuksemme lahja - meidän sisin itsemme mitä se sitten onkin. "Hän antoi enemmän kuin yksikään toinen, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi." (Mark.12:43-44)

Antropologit huomauttavat, että glossolaliaa ja muita "henkilahjoja" harjoittavat myös muiden uskontojen edustajat, kuten haitilaisen Voodoon harjoittajat.