Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

11.12.08

Kulta, suitsuke ja mirha

 Päivitetty 26.2.2011
Suitsuke oli karavaanikaupan tuottoisin yksittäinen tuote. Jemen oli suitsukkeen ja mirhan lähde. Plinius kuvaa niiden keräysmenetelmää: "Varhaisin keräysajankohta on silloin kun Kointähti nousee, kun kesä on kuumimmillaan... rasvainen vaahto purskahtaa ulos viillosta, se otetaan vastaan palmunlehväalustoille, joilla se jähmettyy ja sakenee..." Lehväalustoilta aines kerättiin ja pakattiin pieniin pajukoreihin. Paikalliset saivat tehdä suurimman osan työstä. Ulkomaalaisia kauppiaita kehotettiin pysymään poissa aineiden tuottamisalueilta. Ja siitä, miten alueita suojeltiin, liikkui outoja tarinoita. Ulkomaailmalle uskoteltiin, että papit keräsivät suitsuketta ja mirhaa auringolle pyhitetyille vuorille kätketystä lehdosta, jota vartioivat lentävät käärmeet. Nämä tarinat, joita monet kreikkalaiset aikalaismaantieteilijät kirjasivat uskollisesti ylös, auttoivat nostamaan suitsukkeen arvostusta ja lisäämään siitä saatavia tuloja.
Jemeniläisten tekemästä hinnankorotuksesta sekä kuninkaallisten säätämistä ja heille tuottoisista suitsuikkeiden myyntimonopoleista huolimatta suitsukekaupasta saatavat voitot olivat yhä tyrmääviä. Mikäli kauppiaiden onnistui saada karavaaninsa turvallisesti aavikon ja vuorten yli ja välttää Arabian riidanhaluisia beduiiniheimoja, he saattoivat odottaa saavansa komean 500 % voiton.
Suitsuikkeissa oli eri väriasteita ja voimakkuuksia, joihin vaikuttivat puun ikä, kunto sekä mahlanlaskun vuodenaika. Ratkaiseva oli myös suitsukepuulaji, joita on yhdeksän. Parasta ainetta tuli sumuisilta vuorenrinteiltä Dhofarista, Jemenin Hadramautin kuningaskunnan itäisestä provinssista, mutta myös Sokotran saarelta laivoilla tuotava suitsuke oli hyvin arvostettua. Mirhaa myytiin joko puhtaana öljynä tai kiteinä. On arveltu, että eritrealainen mirha erotettiin puista Arabiassa, kun taas troglodyyttien mirha (kaikkein kallein laji) tuli luultavasti Abessiniasta.
Suitsukekauppa oli isoa liiketoimintaa. Muinaisen Lähi-idän uskonnot varmistivat sen, että ainetta tarvittiin. Uskonnot olivat itse asiassa miltei riippuvaisia tuotteista. Suitsuketta kuului polttaa liki kaikissa päärituaaleissa. Sillä savustettiin pyhäköt ja sitä poltettiin hautajaismenoissa. Hellenistisellä ajalla suitsuketta alettiin käyttää kuninkaallisissa hoveissa, ja Justinianuksen ajalla Bysantin suuret kristilliset basilikat täyttyivät jälleen kerran suitsukepilvistä, vaikka suitsuke oli jätetty pois kristillisistä hautajaiskäytännöistä. Suitsuke kuului kaikkiin uskontoihin, oli kyse sitten juutalaisista, kristityistä, zarathustralaisista tai pakanoista. Mirhaa käytettiin kuolleiden hautausvalmisteluissa ja Egyptissä muumioinnissa. On arvioitu, että suitsukekaupan huippukaudella (100-luvulla) Etelä-Arabiasta vietiin vuosittain 600 tonnia mirhaa ja 3000 tonnia sekoitettuja suitsukkeita. Suurin osa mirhaöljystä valmistettiin ilmeisesti Somalian rannikolla, joka ylpeili viidellä kotimaisella piikikkäällä pensaalla, joista saatiin mirhaa.
Barnaby Rogerson: Profeetta Muhammed. Ajatus Kirjat 2006.

Raamatun kirjoittajat kertovat, että kultaa saatiin Arabiasta, Sabasta ja Ofirista (1 Kun.9:28, 10:2; Job 28:16).
Herra sanoi Moosekselle (2 Moos.30:1, 7-8, 34-36; 37:29; 40:5), "Tee akasiapuusta alttari suitsutuksen polttamista varten." [...] "Tällä alttarilla Aaron polttakoon hyväntuoksuisia suitsukkeita. Niitä hän polttakoon joka aamu pannessaan lamppuja kuntoon, ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. Näin on Herran edessä aina uhrattava suitsutusuhri sukupolvesta toiseen." [...] "Ota itsellesi hyvänhajuisia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä yhtä paljon kutakin lajia, ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeastipyhänä se pitäkää." [...] "Lisäksi hän valmisti pyhän öljyn ja puhtaan, tuoksuvan suitsukkeen samalla tavoin kuin ammattitaitoiset voiteensekoittajat." [...] "Sijoita kultainen suitsutusalttari liitonarkun eteen ja ripusta oviverho telttamajan ovelle."
Ester 2:12: "Kun jonkun tytön vuoro tuli mennä kuningas Ahasveroksen tykö, sitten kuin hänelle oli 12 kuukautta tehty, niin kuin vaimoista oli määrätty - sillä niin pitkä aika
kului heidän kauneudenhoitoonsa: kuusi kuukautta mirhaöljyllä, toiset kuusi kuukautta hajuaineilla sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla - meni tyttö kuninkaan tykö."
Ja kun Joosefin veljet myivät hänet (1 Moos.37:25): "Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin."

Aromaterapeuttisten öljyjen arvo oli niin suuri noina päivinä, että frankincensia (suitsuketta) ja mirhaa tuotiin lahjaksi Jeesus-lapselle kullan kanssa. Kristus ei ole ainoastaan Vanhan testamentin vaan myös esikristillisten mysteeriuskontojen täyttymys: siksi kristinusko oikeutetusti om
aksui vanhojen kulttuurien parhaat lahjat omaan kulttiinsa, kristillistäen ne.
Vanhan kirkon hymnirunous on pyrkinyt selittämään Jeesuksen saamien la
hjojen merkitystä: kulta kuvaa Kristuksen kuninkuutta, suitsuke hänen jumaluuttaan ja mirha hänen inhimillisyyttään ja kuolemaansa. Itämaan tietäjiä on kristikunnassa kutsuttu myös kuninkaiksi ja monet taiteilijat ovat kuvissaan esittäneet heidät kruunupäisinä: kukin heistä hallitsee aivan erikoisen hyvin yhtä ihmisen kolmesta sielunkyvystä. He edustavat ihmisen sielunkykyjen aateluutta. Heissä kussakin eniten vaikuttava kyky ilmenee siitä, mitä kullakin heistä on lahjaksi annettavana.
Kulta, erikoisen jalo, ruostumaton, mielellään puhtaana esiintyvä ja siten vakaa-arvoinen, aina kalleimpana pidetty metalli: painossa maan edustaja, hohteessa - suhteessa valoon - auringon sukuinen; kultissa viinin, Kristuksen veren, kantaja. Johanneksen ilmestyksessä uusi Jerusalem hohtaa kultaisena. Puhdas ihmisajattelu Henkijumalan hedelmänä, maailmanviisauden kulta maailmanhenkisen valon tunnuksena.

Suitsukkeen
hajusteet vapautetaan lämmön avulla, tulen avulla tuoksu nousee ilmoille; ylös kohoavassa savussa ilmenee, mitä puu on ottanut sisimpäänsä. Tunne meissä olevan Kristuksen hedelmänä,
sydämen hartauden, hartaan antaumuksen suitsuke, ylös kohoavan rukouksen tunnuksena - rakkauden tulen ilmoille tuomana, rakkautena Jumalaa kohtaan. Se kuvaa hartautta, palvomista, sielunrauhaa, hurskasta nöyryyttä - hengen läsnäoloa.
Mirha viittaa tahtoon, isällisen olemisen hedelmänä sielussamme, koko sielun puhdistava mirha; omatahtoisuudesta rikkoutuneen maailmansuhteen eheytymiseksi tarvittava mirhavoide: "Tapahtukoon Sinun tahtosi..." Itsensä uhraaminen rakkauden voimalla, jumalallinen voitelu. - Mitä me voimme uhrata Jumalalle?
  1. Me voimme uhrata ajatuksia jumalalliselle.
  2. Me voimme ottaa vastaan tahtomme Jumalan armosta.
  3. Me voimme olla rakkaudellisia lähimmäisiämme kohtaan emmekä asettaa olemassaoloamme muita korkeammalle.
Kristuksen ilmestys
Loistakoon maailmaan,
Lahjoittaen mielelle
Ymmärryksen -
Puhtaan kullan.

Kristuksen rakkaus
Virratkoon sieluihin,
Sytyttäen sydämessä
Rukouksen -
Ylöskohoavan savun.

Kristuksen teot
Tulkoon ihmishenkien tietoon,
Opettaen käsille
Antaumuksen -
Parantavan mirhan.

(Loppiainen; Adam Bittleston:
Meditatiivisia rukouksia.
Suomen antroposofinen liitto 1991)
Tietäjien syntymälahjat osoittivat täyden arvonsa kun Korkein tuli Jeesuksessa täydellisesti ihmiseksi ja kohtasi kasteen jälkeen kolminkertaisen kiusauksen. Rudolf Steiner osoitti että näiden lahjojen oli tarkoitus vahvistaa Jeesus-lapsen kehitystä kolmella tavalla: kulta fyysisen ruumiin kasvua, auringonvoimiin liittyneenä; frankincense harmonisen sielunelämän kehitystä; mirha edistämään henkistä kehitystä.
Pekka Ervastin mukaan ihmisen sielunelämän kolme puolta, ajattelu, tahto ja tunne, täyttyvät vastaavalla tietäjä-ominaisuudella: uskolla, toivolla ja rakkaudella. Usko ei ole tiedon vastakohta - sokea usko on uskon irvikuva: todellinen usko perustuu tietoon ja ymmärrykseen. Uskon edelläkävijä on järjen valaistus. Ihmisen on etsittävä totuutta. Usko näyttää ihmiselle Betlehemin tähden, toivo panee hänet vaeltamaan tähden viitoittamaa tietä ja rakkaus antaa hänelle voimaa vaellukseen. Kun uskomme, että sydämessämme on syntyvä uusi ihminen, tahtomme herää. Näemme ihanteen ja yritämme ja ponnistamme; juomme aina uutta voimaa ja virkeyttä tästä rakkautemme lähteestä. Jokainen meistä, joka ponnistelee kulkeakseen tietoa kohti, on tietäjä, joka seuraa tähteä. Tähti on Valo, Totuus, Tieto! Valo ja Totuus vievät ihmisen läytämään oman itsensä. Kristuslapsi syntyy sydämen sopukassa, syvällä oman sielumme sisällä.
Kuitenkin harhan sokaisemana hän yhä uudelleen kyselee tietä niiltä, jotka eivät tahdo eivätkä voi hänelle antaa tietoa. Hän kysyy väärältä tieteeltä, ulkokultaiselta uskonnolta, rakastettavilta pettäjiltä. Sittenkin juuri Herodes oli se, joka johti viisaat oikeille jäljille ja ilmoitti kylän, missä lapsi oli löydettävissä - hyvän ja pahan sanoinselittämätön mysteerio.
Uskovan, avoimen sydämen kulta, sielun sisäinen kulta: Alkemisti etsi keinoa kullan luomiseen, kulta oli kaiken hänen ponnistuksensa tulos. Kaikki aidot etsijät yrittävät muuntaa olemuksessaan olevan alhaisen metallin hengen puhtaaksi kullaksi. Kullan lahja on ihmisen kaikki toiminta ja sen uhraaminen on työn muuttaminen rakkauden tulessa puhtaaksi, kalliiksi, pysyväksi kullaksi.
Elävöittä
vän toivon suitsutus, lempeyden ja sulouden lahja.
Rakkauden puhdistavan kärsimyksenmaljan mirha, jota on varsinkin Egyptissä käytetty balsamoimiseen: se on katkeran karvas, se seuraa ihmistä hautaan ja sen keralla käyvät tuska ja kyyneleet - se on katkera lahja, jota jotkut nimittävät suruksi ja tuskaksi: se antaa ymmärrystä ja myötätuntoa - se on välttämätön sielulle, jotta se kasvaisi henkisesti ja sen tunne-elämä kehittyisi.

"Jos tahdot kunnioittaa Eukaristista Uhria, uhraa oma sielusi, jonka puolesta Uhri annettiin. Tee omasta sielustasi kokonaan kultainen. Jos sielusi jää viheliäisemmäksi kuin lyijy tai savi, mitä hyvää se on tehnyt osallistuakseen Kultaisesta Kalkista? Haluatko kunnioittaa Kristuksen Ruumista? Älä silloin ylenkatso Häntä, kun näet Hänet ryysyissä. Kunnioitettuasi Häntä kirkossa silkkisin puvuin älä jätä Häntä ulos paleltumaan kylmyyteen vaatteiden puutteen takia. Jeesus, joka sanoo "Tämä on minun Ruumiini", on sama kuin se, joka sanoo "Olin nälkäinen mutta et ruokkinut minua. Aina kun kieltäydyit auttamasta yhtä näistä vähemmistä, kieltäydyit auttamasta minua." (Kirkkoisä Johannes Krysostomos)

Jotta Hän voisi enemmän antaa, muuttaa, kirkastaa ja monistaa meidän vähäiset lahjamme levittääkseen ne maailman yli rakkauden ja rauhan voimina, tulee meidän antaa itsemme, sisin sydämemme.

Jeesus voideltiin Betaniassa kallisarvoisella nardusvoiteella.
Mirhaa annettiin Jeesukselle ristillä sekoitettuna viiniin, mutta hän ei juonut sitä. Muinaisina aikoina sotilaat säilyttivät mirhaa pullossa - sen antiseptiset ja tulehdusta helpottavat ominaisuudet auttoivat tyrehdyttämään heidän vuotavat haavansa. Talmudissa sanotaan: "Joka joutuu surmattavaksi, hänelle juotetaan vähän viiniin sekoitettua mirhaa niin, että se turruttaa hänen aistinsa ja saa hänet hieman sekavaksi, ettei hän kärsisi niin paljon kuoleman pelosta, sillä on kirjoitettu, 'antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille' (Snl.31:6), --Jerusalemin rikkaat naiset lahjoittivat ja toivat tämän juoman heille."


Zionin Evankelis-luterilainen kirkko (!) Detroitissa käyttää suitsutusta, ja perustelee sitä seuraavasti:
Raamatussa suitsutus ja palvonta käyvät yhdessä: Jes.6:4 ja Ilm.8:3-4 kuvaavat taivaallista enkelten jumalanpalvelua, jossa huone tulee täyteen suitsukkeen savua; suitsutus muistuttaa pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan luo (Ps.141, Ilm.8). Mutta pääasiallinen raamatullinen syy on muistuttaa meille Herramme uhrikuolemasta ja loistokkaasta ylösnousemuksesta. Herramme on uhri joka lopettaa kaikki uhrit. Kun Vanhassa testamentissa uhrattiin, käytettiin suitsutusta. Kun Herramme kuoli, suitsuketta ei poltettu, mutta hänet käärittiin suitsukkeeseen ja haudattiin siinä. Niin suitsutuksen aromaattinen parfyymi muistuttaa meille tänä päivänä Herramme uhrautumisesta puolestamme ja että hän on ylösnousemus ja elämä. Paavali ymmärtää tämän ja soveltaa sen meihin sanoessaan, että olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen (2 Kor.2:15). Toisin sanoen, olemme Jumalan suitsuke, koska meidät on ylennetty Kristuksen kanssa pyhän kasteen vedessä.
Toinen syy käyttää suitsutusta on osoittaa kunnioitusta. Muinoin idässä ja lännessä suitsutus julisti Jumalan läsnäoloa. Koska et voi nähdä Jumalaa, nenäsi muistuttaa sinua Hänen läsnäolostaan! Omaksuen tämän tavan, kristilliset kirkot käyttivät suitsutusta etenkin niissä kohdin, kun meitä tarvitsee muistuttaa Herramme todellisesta läsnäolosta (a) sakramentissa, (b) papin persoonassa, (c) kastetuissa jotka ovat Kristuksessa ja Kristus heissä. Sen tähden elementit alttarilla, selebrantti ja ihmiset suitsutetaan messun aikana. Se kunnioittaa Jumalaa muistuttamalla meille että Hän on keskuudessamme.
Kolmas syy suitsutuksen käyttöön on kauneus, joka käsittää koko persoonan. Sillä eivät vain mieli ja sydän ole keskittyneet Jumalan palvelemiseen, vaan myös kädet, silmät, jalat, makunystyrät, ja jopa nenä! Niin, aivan kuten asujen ja kukkien kauneus vangitsevat silmät ja urkujen ääni miellyttää korvaa, suitsukkeen makean tuoksun on tarkoitus auttaa aisteja tajuamaan juhlan suuruuden. Vanhan testamentin todistuksen mukaan näiden palvonnan elementtien käyttö palautuu pyhän tabernaakkelin perustamiseen saakka exoduksen aikana (2 Moos. 25). Jumala antoi Moosekselle hyvin erityiset määräykset Tabernaakkelinsa rakentamiseksi, ja nämä pitivät sisällään huolellisen yksityiskohtaiset ohjeet esteettisesti kauniin paikan valmistamiseksi. Huomaa Jumalan suhtautuminen kauneuteen... sinpunaisia, purppuraisia ja karmiininpunaisia villoja, hienoa pellavaa, hajusteita pyhää öljyä ja suitsuketta varten, kultaa ja kallisarvoisia kiviä... kaikki nämä elementit käytettynä Jumalan käskyn mukaisesti täyttäisivät muinaisten palvojien aistit nähtävyyksillä ja tuoksuilla, jotka ottaisivat jokaisen säikeen Jumalan kunnioittamisen tehtävän käyttöön.
Toisella, "uudestisyntyneitten protestanttisten munkkien" websivulla niin ikään kerrotaan miksi he käyttävät suitsutusta, ja lisätään yllä lueteltuihin seuraavaa: Historiallisesti Kirkossa suitsutuksen käytön on ymmärretty symboloivan myös Pyhän Hengen pyhittävää armoa. Historiallisten, muodollisten ja liturgisten jumalanpalvelusten on joskus virheellisesti selitetty juontuvan juutalaisuudesta. Itseasiassa ne juontuvat suoraan Uudesta testamentista - taivaallisesta jumalanpalveluksesta jonka apostoli Johannes meille paljastaa Ilmestyskirjassa. "Ensimmäisten kristittyjen uskonnollisten mysteerioiden palvontaan liittyi seitsemän kynttilän polttaminen suitsutuksen kanssa, 'Trishagion' (Pyhä Jumala, Pyhä väkevä, Pyhä kuolematon) ja 'Evankeliumien kirjan' lukeminen, jonka kansiin ja sivuille oli kuvattu siivekäs ihminen, leijona, härkä ja kotka" (Isaac Myer: "Qabbalah", LL.B.).
Raamatussa pilviä käytetään usein merkkinä Jumalan läsnäolosta (2 Moos.13:22; 2 Moos.40:34; Matt.17:5; Apt.1:9) ja toinen suitsukkeen ominaisuus on, että se muodostaa savupilven. Muinaisina aikoina suitsuketta käytettiin sulostuttamaan ja puhdistamaan ilmaa kotona ennen tärkeän vieraan saapumista (ainoastaan tärkeän vieraan, koska suitsuke oli hyvin kallista). Kristus opetti, että hän on keskellämme missä tahansa kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään (Matt.18:20). Kuka on tärkeämpi vieras kuin Luojamme? Herramme ei ehkä ole fyysisesti näkyvä, mutta hän on luvannut olla läsnä. Suitsukkeen kaunis aromi muistuttaa meitä olemaan tietoisia hänen läsnäolostaan. Joskus on ehdotettu, että suitsukkeella oli myös käytännöllinen aspekti: keskiajalla seurakuntalaisilla ei ollut tapana peseytyä säännöllisesti tai käyttää deodoranttia. Suitsuke teki kokoontumisesta jonkin verran miellyttävämmän tuoksuisen!


"Kun joku tuo Herralle ruokauhrin, olkoon uhrina parhaita vehnäjauhoja. Niihin hän kaatakoon öljyä ja pankoon päälle suitsuketta. Sitten hän vieköön jauhot papeille, Aaronin jälkeläisille, ja pappi ottakoon täyden kourallisen öljyllä kostutettuja jauhoja ja kaiken suitsukkeen ja polttakoon tämän osan alttarilla, muistutukseksi siitä, että uhri kuuluu Herralle. Se on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa." (3 Moos.2:1-2)
"Sekoita niihin öljyä ja pane niiden päälle suitsuketta. Silloin ne ovat kelvollisia ruokauhriksi." (3 Moos.2:15)
"Hän vieköön väliverhon taakse täyden astiallisen hehkuvia hiiliä alttarilta Herran edestä sekä hienonnettua tuoksuvaa suitsuketta kummankin kouran täydeltä. Hän heittäköön suitsukkeen Herran edessä hiilille, niin että sen savu peittää liitonarkun kansilevyn. Silloin hän ei kuole." (3 Moos.16:12-13)
"'Kukin teistä ottakoon tuliastian, pankoon siihen suitsuketta ja tuokoon tuliastiansa Herran eteen. Tuliastioita kertyy yhteensä kaksisataaviisikymmentä. Myös sinun ja Aaronin tulee tuoda omat tuliastianne.' Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta." (4 Moos.16:17-18)
"Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi." (5 Moos.33:10)
"Toiset oli määrätty hoitamaan näitä esineitä ja pyhäkön koko kalustoa sekä pitämään huolta vehnäjauhoista, viinistä, öljystä ja suitsutus- ja hajuaineista." (1 Aik.9:29)
"Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot. (Malakia 1:11)

"Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili." (Luuk.1:10)

"Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle." (Ef.5:2)

"Kun karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia."(Ilm.5:8)
Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa tutkijat ovat eristäneet Boswellia sacra-puun
pihkasta (= olibaanihartsi) insensoliasetaattia, joka koe-eläintutkimuksissa näyttää vaikuttavan ahdistusta ja masennusta poistavasti. Sen kemiallinen vaikutustapa hermoihin muistuttaa läheisesti nykyisten masennuslääkkeiden vaikutusta. Sitä on käytetty myös Intiassa astman ja tulehdusten lievittävämiseen. Kyseisestä pihkasta valmistetaan uskonnollisissa menoissa yleisesti käytetty suitsuke, frankincense tai olibaani, yksi kolmesta kallisarvoisesta lahjasta, jotka itämaiden tietäjät toivat Kristus-lapselle. Sillä on kaunis ja ylevä, metsäinen, lämmin, mausteinen tuoksu, joka syventää hengitystä ja rauhoittaa hermostoa, kohottaa mielialaa, ehkäisee painajaisia, unettomuuteen. Erityisesti keuhkovaivoihin, yskään, astmaan. Voimakkaasti soluja uudistavana sopii kuivalle ja vanhenevalle iholle ihonhoidossa. Meditaatiota syventämään, vahvistava, puhdistava; luo "spirituaalisen" ilmapiirin. Kuten frankincense, mirha on yksi vanhimmista eteerisistä öljyistä jolla on uskonnollista merkitystä. Sitä käytettiin muinoin balsamoinnissa. Kullankeltaista lämpöä, rentouttava, meditaation hetkiin. Parantava, lääkitsevä, yleisesti vahvistava - ei raskauden aikaiseen käyttöön. Haavalinimentti rikkoutuneelle iholle, erittäin antiseptinen, tulehduksia estävä ja arpeutumista edistävä. Limaa irrottavana hyvä hengitysteiden ongelmissa frankincensin kanssa.
Kultaa taas on käytetty vuosikymmeniä reumalääkkeenä! Sitä käytetään myös homeopaattisena lääkkeenä. Madame Guyon kirjassaan Syvempään Jumalan tuntemiseen (Päivä Osakeyhtiö 1994) kirjoittaa:
Jotta kaksi asiaa voisi yhdistyä, niillä tulee olla samankaltainen luonne. Esimerkiksi epäpuhdas metalli ei koskaan täysin yhdisty aivan puhtaaseen kultaan. Mitä Jumala tekee tässä tapauksessa? Hän lähettää edellään oman viisautensa, joka on kuin kaiken epäpuhtaan kuluttava tuli. Mikään ei voi vastustaa tuon tulen voimaa, vaan se kuluttaa kaiken. Samoin Hänen viisautensa polttaa pois kaiken ihmisessä olevan epäpuhtauden tehdäkseen hänet soveliaaksi yhdistymään Jumalaan. Mitä tämä epäpuhtaus on? Se on itserakkautta.
Itserakkaus, itsekeskeisyys on kaiken saastaisuuden lähde. Se ei voi koskaan yhdistyä Puhtauteen. Auringonsäteet saattavat koskettaa mutaa, mutta ne eivät koskaan yhdisty siihen. Jumala tahtoo siis puhdistaa sielusi, niin kuin tuli puhdistaa kullan. Tuli kuluttaa vähitellen kaiken maallisen; se poistaa kaiken epäpuhtaan aineksen sekä erottaa nämä ainekset kullasta. Epäpuhtaita aineksia ei muuteta kullaksi. Tulen täytyy sulattaa ja hajottaa kulta, niin että siitä irtoavat kaikki vieraat osaset. Kulta täytyy yhä uudelleen laittaa sulatusuuniin, kunnes siitä on kadonnut kaikki epäpuhtaus.
Vihdoin tulee aika, jolloin kultaseppä ei enää löydä kultaan sekoittunutta ylimääräistä ainesta. Kun tuli on tehnyt puhtauden - tai yksinkertaisuuden - täydelliseksi, sillä ei ole enää tehtävää. Jos kulta pysyisi sulatusuunissa ikuisuuden, se ei tulisi yhtään tahrattomammaksi, eikä se aines vähenisi. Nyt kultaa voidaan käyttää mitä hienoimpaan laatutyöhön. Jos se tulevaisuudessa likaantuisi ja näyttäisi menettävän kauneutensa, on kyseessä vain ulkoapäin tullut epäpuhtaus, joka koskettaa vain sen pintaa. Tämä lika ei ole esteenä kultaesineen käytölle. Kullan pintaan kiinnittynyt epäpuhtaus on täysin eri asia kuin syvälle kullan sisään kätkeytynyt ja ikään kuin sen olemukseen kietoutunut lika. Kuitenkin ihminen, jolle nämä asiat ovat vieraita, ottaisi mieluummin kauniisti kiiltävän, mutta epäpuhtaasta kullasta valmistetun esineen kuin lian peittämän, mutta puhdasta kultaa olevan esineen.
Tarkastelkaamme edelleen puhtaan ja epäpuhtaan kullan välistä eroavuutta. Oletko koskaan kuullut, että kultasepällä olisi tapana sekoittaa puhdasta ja epäpuhdasta kultaa keskenään? Jos hän tekisi niin, halvan kullan kuona sekoittuisi myös hänen puhtaaseen kultaansa. Mitä kultaseppä sitten tekee? Hän joka tapauksessa haluaa näiden kahden sekoittuvan keskenään. Hän antaa epäpuhtaan kullan tulen puhdistettavaksi, kunnes siitä on tullut yhtä kirkasta kuin puhtaasta kullasta. Ainoastaan sen jälkeen nämä kaksi voidaan yhdistää, sulauttaa yhteen. Jumalan oikeudenmukaisuuden ja Hänen viisautensa täytyy siis tulla niin kuin armoton ja tuhoava tuli. Tuo tuli tuhoaa kaiken maallisen, lihallisen ja itsekeskeisen oman minän toiminnan. Kaikki tämä puhdistaminen on välttämätöntä, ennen kuin sielu voi yhdistyä Jumalaan.

(Lähteenä myös mm. Kristiyhteisö-lehti N:o 4/1986, 4/1988, 3-4/1992, 4/2006, sekä White Eagle: Henkisyyden satoa, WSOY 1992, ja Mathilde Jarige Augé Tietäjässä N:o 4/1913.)


Usko ja rukous.net aiheesta...
Goldipedia: kullasta (engl.)
Aatma, kirjakauppa ja antikvariaatti: myös suitsukkeet, suitsutusastiat ja
-tarvikkeet

Ei kommentteja: