Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida kirjoituksia. Ja vaikka "suositut tekstit" tuossa sivupalkissa vieressä onkin ihan hyvä juttu, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tästä blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin se mikä on "suosittua". Katso vaikkapa asiasanahakemisto vähän alempaa, otsikolla "Tässä blogissa mm."! Vaikka annan mieluummin muiden äänen kuulua tässä blogissa, olen ottanut tavakseni myös kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - mikä yleensä erottuu värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui tämän blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Ei ole mitään yhtä tiettyä teemaa - ainoa punainen lanka on se, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja nykyään niissä on usein jokin kriittinen näkökulma. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea lyhyesti toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

19.10.03

RUKOUKSESTA

Herran rukous ja sen suhde ihmisen olemuspuoliin Rudolf Steinerin mukaan.

Isä meidän klingoniksi (joopa joo...).
Kuuntele Isä meidän laulettuna (engl. ja latinaksi; 3 versiota).
Flash movie, animoitu esitys rukouksesta. Kauniita kuvia ja musiikkia (kuten edelläkin).
Reformoitu rukouspalvelus, käyttäen Herran rukousta ja Heidelbergin katekismusta.
Lyhyt meditaatio Isä meidän-rukouksesta: sisäinen liturgia, 7 sakramenttia...
The Lord's Prayer (A Conversation with the Lord) by Andy Lund. Herran rukousta päivittäisessä rituaalissaan rukoileva henkilö saa enemmän kuin osasi odottaa. Hahmot: Jumalan ääni, anoja.
Poliittisesti korrekti Herran rukous (huumoria).
Printattava värityskirja auttamaan lapsia oppimaan Herran Rukous.
The Lady's Prayer: John Elderin feminiininen versio.
Liki 500 rukousta eri traditioista.
Katso myös: 5 Moos.4:7; Apt.2:42, 6:4; Room.8:26-27; Ef.6:18; 1 Tes.5:17, 19.

MITÄ ON RUKOUS?
Päivitetty 13.5.2008

Rukouksen sielutieteellinen tutkimus osoittaa, että määrättyjä sielutieteellisiä tai sielullis-mentaalisia tiloja on olemassa ja määrättyjä lakeja niin ikään. Rukous ei niin muodoin ole pintapuolinen uskonnollinen haave, vaan alitajuisen sielullisen toiminnan konkreettinen ilmennys. Jokaisessa vakavassa toivomuksessa, jokaisessa pitkäaikaisessa kaipauksessa, jokaisessa kiihkeässä halussa, jokaisessa itsetietoisessa pyrkimyksessä on rukouksen ydinolemusta. Rukous on pyhitetty silloin, kun se kohdistuu Jumalaan ja tämä lisää uskon, toivon ja luottamuksen voimaa. Sillä kuka rukoilisi Jumalaa, jos ei hän ensin uskoisi, että Jumala kuulee häntä ja vastaa hänelle? [...]
Luonnollisesti lisäävät metafyysikot ja mystikot rukoukseen muita voimia. He opettavat, että rukouksessa Jumalalle ovat oleellisimpia aineksia vakava halu, kiihkeä toivomus, puhdas ajatus sekä kaikki hyvyyden ja tavallisesti myöskin epäitsekkyyden ainekset. He opettavat, että me rukouksessa, itse rukouksen tilassa viritämme olemuksemme ja älymme sopusointuun kosmillisen maailman jumalallisen älyn kanssa, joka kaiken läpäisee ja joka on kaikkialla. He sanovat, että me mentaalisessa tai kuuluvassa rukouksessa muodostamme halumme määrätyksi lauseeksi, me luomme silmiemme eteen haluamamme saavutukset ja lähetämme sitten halumme kosmilliseen maailmaan, missä se luonnollisesti väreilee luovana voimana ja ajatus mystillisine kykyineen aiheuttaa tuloksia. Tämä ei estä Jumalan suoranaista auttamista, mutta se muuttaa sen välittömästä välilliseksi, persoonallisesta persoonattomaksi, eristetystä yleiseksi. Tämä filosofia on monien ihmeellisten opinkappaleitten perustana ja se ilmentää lakeja ja periaatteita, joita ihminen hyvin vähän vielä tuntee.
- H. Spencer Lewis: Muistan ennen eläneeni -

Kun ihminen ei voi hallita alempaa, katoavaista itseään sen omalla voimalla, koska tämä itse ei kykene nousemaan itseään ylemmäs, tarvitsee hän siihen korkeamman minänsä voimaa. Tullakseen osalliseksi tästä voimasta, käytetään siihen "rukousta", joka oikeastaan on sydämen kohoamista korkeimman puoleen ja korkeamman itsen tahdonvoiman kokoamista. Oikea rukous ei ole korulauseita, vaan se on työtä. Sielu kohoutuessaan korkeimpaan päin lähenee sitä ja tuntee sen, niin että siinä herää korkeimman tajunta. Ihminen siis kykenee tahtomaan, ajattelemaan ja toimimaan korkeamman itsen voimalla. Siten ajallisen tajunnan hävitessä omaksumme korkeamman tajunnan, joka kokemuksen toistuessa yhä enemmän tulee olemukseksemme. Ihmisen "normaalitila" ei ole hänen eläimellisessä olemuksessaan, vaan alkaa vasta sitten, kun ihminen on tullut pyhäksi ja viisaaksi. Ilman sielun kohoutumista ja ilman pyhyyden (puhtauden) tuntoa on itse hartauskin (korkeamman miettiminen) vain uneksimista ja itse rukouskin arvotonta.

Mutta kun sielu kohoutuu jumalalliseen elämään, niin läpäisee sen Jumalan henki, ja sielussa ja ruumiissa on korkeita ja jaloja tunteita. Oikein rukoillessa ihminen ei pysy maan päällä eikä katsele tähtiin päin, vaan hän nousee itse taivasta kohti ja ottaa osaa auringon olemukseen. Sana "rukous" ei ole sukua sanalle "pyytää", vaan sanalle "antaa" (vrt. saksankielen Gebet ja geben) ja merkitsee uhria. Se, joka uhrautuu Jumalalle, ottaa vastaan Jumalan luonnon. Rukoilemisella ei ole mitään tekemistä itsekkään pyytämisen kanssa ja jonkun asian rukouksessa pyytäminen ei ole nousemiseksi, vaan alenemiseksi. Rukouksessa ihminen saa itseensä jumalallista voimaa, lisäten sitä siten sieluunsa. Rukouksen kuulemisen pyytäminen ulkonaiselta Jumalalta ja inhimillisten toiveitten täyttymistä rukoileminen todistavat turhamaisuutta, joka saa meidät luulemaan olevamme Jumalaa viisaampia ja voivamme saattaa Hänet meidän itsekkäiden mielitekojemme alaiseksi. Myöskään ei ole mitään apua, kuten itsestään on selvä, rukousten, loitsulukujen ja kaavojen hengettömästä lukemisesta - vaikka se olisi itse ario-intialaisten pyhä OM - jos siitä puuttuu tunnetta...
- Franz Hartmann: Magian salakouluja -

Ajatus on tehokas, jos sen synnyttämä säteily on tunteittemme aikaansaama. Rukous on hyvä ajatus, jota vahvistaa se, että se on osoitettu Jumalalle. Jollekin suoraan lähetetty ajatus auttaa tätä suhteessa siihen, kuinka voimakkaita ovat häntä kohtaan tuntemamme rakkauden värähtelyt; sama ajatus Jumalalle osoitettuna tehostuu niin kuin polttolasin läpi kulkevat auringonsäteet. Rukoukset ovat Jumalan vahvistamaa korkeampaa säteilyämme. Tämän vuoksi rukous on niin voimakas. [...]
Joskus rukoillessamme tunnemme jotakin. Seuraavana päivänä haluamme mielikuvituksen avulla tuntea saman asian ja estämme täten uuden asian, jonka voisimme tuntea. Rukoileminen on sydämen avaaminen Jumalalle. Kun todella rukoilemme, emme tee sitä sanojen kautta, vaan menemme suoraan Jumalan luo. Me rukoilemme silloin kun emme ajattele itseämme vaan annamme itsemme kokonaan Jumalan käsiin. Tie Jumalan luo on ollut avoin maailman alusta alkaen.
- Rodney Collin: Valon peili -

Oletko koskaan ajatellut, että rukous kuullaan ainoastaan omalla tasollaan. Aineellisen tason rukous aineellisella, älyllisen tason rukous älyllisellä tasolla. Hengelliseltä tasolta kohoavan rukouksen kuulee Jumala, jota kutsutaan rukousten kuulijaksi. Jeesus sanoo: "Mene kammioosi ja rukoile Isääsi, joka on salassa". Tämä kammio on sinun sisimpäsi henkinen maailma.
- Axel Fredenholm: Näin olen kuullut -

Mitä on rukous muuta kuin sisimpänne avartumista kohti elävää avaruutta? [...]
En voi opettaa teille, miten tulee rukoilla sanoin. Jumala ei kuuntele sanojanne, ellei Hän itse ilmaise niitä huulienne kautta.
- Kahlil Gibran: Profeetta -

Rukous ei ole sanoissa, vaan mielen keskityksessä ja sielun tunnelmassa. Rukous on henkinen ponnistus. Rukous on tahtoa totuuteen, täydellisyyteen ja ikuiseen elämään. Rukous ei ole ajallisten ja ulkonaisten anomista itselleen, vaan sielun kaipuuta Jumalan luo. Rukous on henkistä seurustelua Isän kanssa. Rukous on mysteerio.
- Pekka Ervast: Pieni Ruusu-Risti katekismus -

Rippikouluopetuksessa ja saarnoissa kuvataan rukousta usein sielun keskusteluksi Jumalan kanssa. Jos emme lainkaan odota, että meitä puhutellaan, ja riennämme vain suoraan kertomaan omia toivomuksiamme ja pyyntöjämme ja jos olemme koko ajan vain itse äänessä selittääksemme yksityiskohtaisesti omaa asiaamme, ja sen tehtyämme kiirehdimme mahdollisimman pian pois vähääkään odottamatta, mitä toisella saattaisi olla meille sanottavana, silloin teemme jotain sellaista, mitä emme milloinkaan haluaisi tehdä korkeasti kunnioittamallemme ihmiselle. Jos kerrankin todella tahtoisimme luoda katseemme "Jumalaan", moni turha rukous karsiutuisi heti pois.
- Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio -

Jumala puhuu erikseen sydämille ja sydämet puhuvat kukin erikseen Jumalalle; se on rukousta. Se ei ole rukousta, jos joku huutaa Jumalalle ja puhuu hänelle ihmisten synneistä joko seisoen tai istuen tai polvistuen maahan. Se ei ole rukousta, jos sanoo, miten suuri ja hyvä ja voimakas ja armahtava Jumala on. Jumala ei ole ihminen, jota voidaan voittaa kehumisella. Rukous on harras pyyntö, että elämäntie muuttuisi valoisaksi; että kaikki tekomme olisivat hyvät; että jokainen elollinen olento saavuttaisi onnen. Jalo teko, hyvä sana on rukousta; se on harras, voimakas rukous. Rukouksen lähde on sydän; ei sydän kohoa sanojen mahdilla, vaan ajatuksen voimalla, Jumalan luo, joka antaa siunauksensa. Rukoilkaamme siis.
He rukoilivat, mutta ei sanaakaan lausuttu; mutta pyhässä hiljaisuudessa jokainen sydän sai siunauksen.
- Levi: Jeesuksen Kristuksen Henkinen evankeliumi -

Ihminen lähestyy Jumalaa tunnustuksessa, rukouksessa ja palvonnassa, mutta myös usein tuntee tarvetta pyytää Häneltä aineellista ylläpitoaan. Joskus ihmettelemme mitä rukouksemme pitäisi olla. Vastaus on, että "meidän täytyy päästä irti ajatuksesta, että joka kerta kun lähestymme Isäämme taivaassa, meidän pitää pyytää jotain." Harras pyrkijä ei pyydä aineellisia asioita; hän saattaa pyytää henkistä valaistusta, mutta kun tuo korkea päämäärä on saavutettu, valaistusta pitäisi käyttää toisten hyväksi.

Itseasiassa maallisten asioiden rukoileminen on mustaa magiaa. Meille on annettu lupaus: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." Kristus Jeesus ilmaisi rajan Herran rukouksessa, kun hän opetti opetuslapsiaan sanomaan: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme".

Kun lähestymme Valtaistuinta ylistyksellä ja palvonnalla, olemme vastaanottavaisessa tilassa joka tuo meidät lähemmäs ihannettamme, missä voimme kokea Hengen vuodatuksen, säteilevänä ja kirkkaana. Silloin olemme oppineet ensikäden kokemuksesta, että rukous on voimakas metodi käytettynä kehittämään kykyämme tunnistaa Jumalallinen Valo.

Kun yhdistämme rukouksemme toisten samanmielisten rukouksiin, paljon voidaan panna täytäntöön. Kollektiivinen rukous palvontapaikoissa auttaa, kun se tapahtuu kunnioituksen ja rauhan ilmapiirissä. Mutta ellemme saavuta tätä harmoniaa ja rauhallista yhteistyötä pyhissä paikoissa, on parempi että teemme kuten Kristus käski meitä tekemään, "Mene kammioosi ja rukoile salassa". Jumala tietää kätketyt ajatuksemme ja motiiviemme vilpittömyyden. On hyvä rukoilla samassa ympäristössä, jos mahdollista. Voimme omistaa paikan kotonamme, ei väliä kuinka pienen, päivittäiselle palvonnalle. Täällä voimme rakentaa Näkymättömän Temppelin, laajentaen henkistä ilmapiiriä päivä päivältä, ja ajan mittaan tämä paikka tulee olemaan meille pyhä.
- The Rosicrucian Fellowship -

Meditaatio ei vähennä rukouksen tarvetta, koska se ei vie rukouksen paikkaa. Rukous on meidän osaltamme Jumalalle osoitettua mentaalista toimintaa. Meditaatio on kuunteleva tila, niin että saatamme kuulla Jumalan puhuvan meille. [...]
On olemassa monen tyyppistä rukousta. Valitettavasti yleisin on "annamulle"-rukous, jossa kerjäämme Jumalalta palveluksia. Onko tämä väärin? Ei joillekin ihmisille. Sillä rukous, rukouksen taito, on alati kasvavaa kokemusta. Kun on Jumalan läsnäolon hyväksyntä, tietää Jumalan huolehtivan kaikesta jota todella tarvitaan täyttämään henkilön elämän tarkoitus. [...]
Jeesus rukoili, "Ei minun tahtoni, vaan sinun". Valaistunut sielu karkoittaa annamulle-rukouksen lastenhuoneen lelulaatikkoon, ja kääntyy kiitoksen, ylistyksen, toisten murheiden puolesta anomisen rukoukseen, aina lisäten, "Sinun tahtosi tapahtukoon." [...]
Mitä enemmän rukoilemme muiden puolesta, sitä enemmän saavutamme voimaa rukoilla, ja sitä enemmän me itse olemme siunattuja. Sillä kuinka voimme vilpittömästi rukoilla toisen puolesta, rukoilematta myös itsemme puolesta?
Anteeksiannon pyytäminen Jumalalta osoittaa oikeaa katumusta väärin tekemisestä, mutta ellei noita vääryyksiä oikaista omin tietoisin ponnistuksimme, emme koskaan tunne että meille on annettu anteeksi. Saatamme rukoilla opastusta, mutta ellemme yritä tehdä mitä pidämme oikeana, kuuleeko Jumala meitä? Kyllä, mutta me emme ehkä kuule häntä. Kuten Raamattu sanoo meille, katumaton synti sinetöi korvamme Jumalan ääneltä.
Voimmeko rukoilla paetaksemme tulevia koettelemuksia? Varmasti. Jeesus teki niin; mutta kun hän tiesi, että hänen täytyi kuolla ristillä täyttääkseen tarkoituksensa, hän hyväksyi sen epäröimättä. [...]
Mikä on paras rukousasento? Ryhmä pappeja kokoontui kerran päättämään juuri tuosta ongelmasta. He puhuivat pitkään saavuttamatta mitään ratkaisua. Jotkut pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että oli olennaista polvistua. Ne joilla oli luisevat polvet, sanoivat, että oli aivan yhtä tehokasta pysyä istumassa. Toiset tunsivat, että heidän täytyi astua ees taas kehittääkseen välttämättömän tulen. Kun väittely uhkasi kuumentua, he päättivät jättää päätöksen teon ainoalle kirkkoherralle, joka oli ollut hiljaa koko ajan. Hän tuli maalaisseurakunnasta, ja hän vastasi heille näin: "Eräänä päivänä kun olin myöhässä jumalanpalevuksesta, juoksin yli naapurin pihan ja putosin päätäpahkaa hänen kaivoonsa. Puolivälissä alas jalkani tarttui rikkinäiseen lautaan ja roikuin siinä ylösalaisin. Veljet, en ole koskaan rukoillut niin hyvin ennen enkä jälkeen!"
Rukous suuntaa tietoisuutemme Jumalaan. Rukouksen avulla me pyydämme apua jumalalliselta voimalta. Rukous rohkaisee nöyryyteen, vie itsen ulkopuolelle hänen luokseen, tuo johdatusta, vapauttaa jännityksiä ja tuo parannusta. Monet ihmiset menevät meditaatiotilaan tajuamatta sitä, kun rukouksen uuvuttamina odottavat apua vastauksena. Tässä rukouksen tulokset ovat yhtä meditaation palkintojen kanssa.
- Elsie Sechrist: Meditation: Gateway to Light -

Kun sydän täyttyy ilolla kokiessamme jumaluuden sisällämme, saatamme tuntea tarvetta puhua sanoja, tai laulaa ylistys- ja kiitoslauluja. Mutta jos rukoillessamme tulemme tietoisiksi puutteesta tai laiminlyönnistä huolehtia jumaluuden siemenestä meissä, saatamme lausua katumusrukouksen, ja ratkaisu - ymmärrettynä tai ei - nousee meistä sanattomana vetoomuksena, mutta yhtäkaikki rukouksena.
Rukouksen avulla tunnemme usein tarvetta virkistää henkistä potentiaaliamme. Rukouksella vahvistamme suhdettamme jumalalliseen itseen. Rukouksella kunnioitamme jumaluutta joka olemme, ja Jumalallista Kokonaisuutta, josta olemme osa. Rukous on silloin muuntumisprosessi. Rukouksessa vietetty aika virkistää, uudistaa, vahvistaa. [...]
Ymmärrämme tässä, eikö niin, että rukous ei ole pelkästään mahdollisuus pyytämiseen ja saamiseen. Rukous muuttaa meitä. Se muuttaa ymmärrystämme. Se muuttaa näköalaamme. Rukousta ei koskaan tarkoitettu pakottamaan. Rukous inspiroi meitä käyttämään henkistä oivallustamme ja tunnistamaan mahdollisuus. Rukous auttaa meitä tunnistamaan ja vastaamaan todelliseen tarpeeseen, joko itsessämme tai muissa. Rukous avaa mielemme ja sydämemme niin, että meistä voi tulla alttiita ja kohtaamme tarpeemme henkisen edun näkökulmasta. [...]
Rukous on persoonallisuuden työkalu koskettamaan Jumalallista ollen yhä tietoinen maailmallisista toimistaan. Meditaatio, voisimme sanoa, on prosessi, jonka myötä persoonallisuudesta tulee uinuva joksikin aikaa, ja Sielun rakkaus, viisaus ja tahto kontrolloivat meditaatioprosessia. Molemmilla on samankaltaiset vaikutukset. Rukous on Jumalallisen tunnustamista. Meditaatio kokee suhteen. Rukous on uskon todiste. Usko on sen todiste, joka ei vielä ole ilmennyt. [...]
On ymmärrettävää, että meillä on taipumus tulla vedetyksi alas kriisivaiheen aikana. Kun samaistuu ongelmiin ja vastoinkäymisiin, voi alkaa tuntea itsensä torjutuksi ja arvottomaksi. Sellainen asenne voi itseasiassa sulkea henkisen avun, joka voisi johtaa etsimäämme ratkaisuun. Tässä kohtaa perheen ja ystävien halukkuus rukoilla meidän kanssamme ja meidän puolestamme, auttaa meitä kohoamaan ulkoisten olosuhteiden vaatimusten ja omien emotionaalisten reaktioidemme yläpuolelle. Tässä on todellinen mahdollisuus palvella. [...]
On kenties outoa sanoa, että rukouksen todellinen voima on persoonaton asenne. Mutta rukous, joko itsemme tai toisten puolesta, nostaa meidät pois persoonallisista, usein itsekeskeisistä huolenaiheista ja auttaa meitä löytämään Jumalallisen todellisuuden. [...]
Rukous on hengen elämän tärkeä aspekti. Lopullinen päämäärämme on rukoilla lakkaamatta, ja me voimme. Me rukoilemme lakkaamatta kun elämme henkisellä asenteella; henkisellä aikomuksella. Kun elämme "ikään kuin" olisimme Sielu joka käyttää fyysistä ruumista työhönsä maan päällä, elämästämme tulee lakkaamatonta rukousta. Ajatus voi olla rukous. Kun kohdistamme rauhan ajatuksen henkilöön, tai kansakuntaan, kohdistamme sanomattoman rukouksen. Kun ajattelemme ystävää rakkaudella ja kohdistamme tuohon ystävään hyvin voinnin ja menestyksen toiveita, käytämme lausumatonta rukousta. Kaikki hyvän tahdon ja rauhan ajatuksemme ovat lausumattomia rukouksia; kaikki ovat palvelun muotoja. Kun sanomme, "Hyvää päivän jatkoa", "Voi hyvin", "Jumalan siunausta", "turvallista matkaa", eikö näihin sanoihin sisälly rukous?
- Dolores McClean: Prayer - A Process - A Service -

Älkäämme kuvitelko, että anova saa kaiken, mitä hän anoo. Jumala ei ole luvannut meille mahdollisuutta niin suureen onnettomuuteen. Anova on saanut jo siinä, että hänellä on anova, nöyrä mieli. Mutta ellei hän hellitä vaan jatkaa anomistaan, hän saa yhä enemmän: hänelle selviää, miten itsekkäästi hän on anonut. Ja niin hän Jumalan armosta alkaa anoa toisin. Jos hän ajattelee, ettei hän ole saanut mitään ja lopettaa anomisen, hän ei enää olekaan "anova". On paras olla anova loppuun saakka. Lopulta ehkä opimme jotain siitä, minkä Herra sanoi anovana: "Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä."(Mt.26:39)
Tiedätte kyllä, että Jumala kuulee rukouksia. Mutta tiedätte myös, ettei hän voi kuulla niitä sellaisina kuin me anomme. Jos kaksi ihmistä vilpittömästi rukoilee itselleen arpajaisten päävoittoa, onhan mahdotonta täyttää heidän rukouksensa, koska päävoittoja on vain yksi!
Poika rukoili, että Jumala antaisi hänelle polkupyörän. Vanhemmat kuulivat hänen rukouksensa ja harkitsivat, pitäisikö heidän ostaa pyötä vai ei. Entä jos he eivät osta, miten silloin käy pojan luottamuksen Jumalaan? He eivät ostaneet. Jonkin ajan kuluttua isä kysyi pojalta: "Kuuliko Jumala rukouksen?" "Kuuli", sanoi poika. "No mitä Jumala sanoi?" "Jumala vastasi, että ei." Kuinka harvoin tajuamme, että sekin on vastaus. Suurenmoinen vastaus rukoukseen on siinä, että me jaksamme ottaa vastaan hyvin raskaan päivän ja kestää sen paremmin kuin ilman rukouksen kuulemista olisimme jaksaneet. Ja rukous kuullaan, vaikka mikään ei muuttuisikaan sillä tavalla kuin rukoilimme. Kun mies on veneessä ja lyö keksin rannalla olevaan tukkiin, ei hän vedä rantaa veneen luo vaan veneen rannan luo. Näin tapahtuu rukouksessakin. Emme pakota Jumalaa täyttämään tahtoamme vaan saamme voimaa tyytyä siihen mikä tapahtuu, vaikka se ei olisikaan varsinaisesti Jumalan tahto.
- Onko väärin rukoilla vain silloin, kun on pulassa?
- Ei se väärin ole, mutta tavattoman epäkohteliasta ja noloa se kyllä on. Sillä se merkitsee, että me yritämme käyttää Jumalaa palvelijanamme, kuvitellen, että hän istuu vain odottamassa, koska me suvaitsisimme pyytää jotain. Koska me kuitenkin olemme niin häpeämättömiä, ettei juuri mikään muu meitä opeta rukoilemaan kuin se, että olemme saattaneet itsemme pinteeseen, josta emme omin voimin selviä, Jumala ei hylkää sellaistakaan rukousta: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps.50:15) Mutta huomatkaamme loppu: "Ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ellei tämä meissä täyty, emme ole saaneet mitään varsinaisesti arvokasta, miten tahansa muuten rukouksemme täyttyikin. Me ymmärrämme, että jos poika kirjoittaa isälleen opiskelukaupungista vain tarvitessaan rahaa, ei ole olemassa mitään merkittävää yhteyttä pojan ja isän välillä.
- Voitto Viro: Totuuden sanakirja -

Entä mistä johtuu se, että rukouksemme tulee niin harvoin kuulluksi? Vastaus tähän kysymykseen on Jaakobin kirjeessä 4:3: "Te rukoilette ettekä saa, sillä te rukoilette kelvottomasti." Niin, me rukoilemme monessa suhteessa kelvottomasti. Voimme pyytää itsekkäistä vaikuttimista maallisia etuja, jotka eivät kuulu karmaamme. Silloin on voimanlisäys suunnattu vasten kohtalomme aluksen purjehtimissuuntaa tullen siis voimattomaksi. Voimme rukoilla epäitsekkäistä vaikuttimista, esimerkiksi toisten ihmisten puolesta, mutta törmäämme silloinkin karmaan, joka on rukouksiamme voimakkaampi. Voimme pyytää todellakin hyödyllisiä kykyjä, joita karmamme ei estä saavuttamasta, mutta rukouksemme on niin heikko ja ilman iloista, lapsellista luottamusta ja nöyrää ajatusten keskittämistä, jotka ovat juuri rukouksen kantavat voimat niin, että tämä väsyy voimattomana jättämättä jälkeäkään taakseen.
Voimmepa lopuksi pyytää parhaimpia henkisiä lahjoja, rukoilla väsymättä uskolla ja luottamuksella ilman, että rukouksemme tulisi kuulluksi, mikä johtuu siitä, ettei henkisiä lahjoja voida ojentaa kypsinä hedelminä, vaan niiden täytyy kasvaa vähitellen sisästämme.
Rukouksemme ei ole silloinkaan turha, mutta rukouksen kuuleminen tulee aluksi siinä muodossa, että sydämen alue puhdistetaan ja valmistetaan sisäistä kasvua varten. Se joka rukoilee nöyrällä mielellä itsehillintäkykyä, totuudenrakkautta, rohkeutta olla oma itsensä ja voida uhrata itsensä, rukoilee itse asiassa kärsimyksiä tai koetuksia, jotka ovat parhaiten omiaan kehittämään näitä hengen ominaisuuksia. [...]
Lähestyessämme suurta päämäärää huomaamme rukouksen olevan voima, joka yhtyy kohtaloomme ja vaikuttaa kehitykseemme tavalla, josta meillä nyt on tuskin aavistustakaan. Kaikkien aikojen kokemus vahvistaa rukouksen olevan sellainen voima. Kuinka monta hyväntekeväisyyslaitosta onkaan, jotka elävät yksinomaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla seurauksena rukouksen kuulemisesta. Omiin ajallisiin tarpeisiinsakin on rukoilija äärettömän usein saanut rukoilemansa avun. Se joka on kerran tuntenut rukouksen siunauksen, on sen kautta saanut uskonvarmuuden, joka ei koskaan salli hänen huolehtia tulevaisuudestaan.
Myös rukoiltaessa toisten puolesta voidaan helposti huomata, että rukous on kuultu. Kuinka moni äiti on ilolla nähnyt rukoustensa siunaavan vaikutuksen omaan poikaansa, ja kuinka moni poika voikaan tämän kiitollisuudella todistaa. Äiti on usein todellakin pelastanut lapsensa kuolemasta, jos elämä on lapselle parhaaksi, sillä niin suuri voima oli hänen rukouksessaan. Spiritistinen kokemus kertoo rukousten onnettomien, kärsivien henkien puolesta vaikuttavan näihin rauhoittavasti ja lieventävästi saaden heidät katumaan erehdyksiään ja toivomaan parannusta ja niin muodoin saavuttamaan onnellisen tilan.
On vaikeampi näyttää toteen suoranainen rukouksen kuuleminen silloin, kun rukouksella on pyydetty henkisten kykyjen saavuttamista, koska näiden täytyy vähitellen kasvaa ihmisen sisimmässä. Sellaisen rukouksen siunaus näkyy kuitenkin aina tuottavan hedelmänsä siinä hiljaisuudessa, rauhassa ja välttämättömyyteen antautumisessa, jotka ovat välttämättömiä ehtoja avun saamiseen ylhäältä hengen kasvua varten.
- Oscar Busch: Jälleensyntyminen, karma ja kuolemanjälkeinen elämä -

MUUTAMA AJATUS ISÄ MEIDÄN-RUKOUKSESTA
Päivitetty 15.12.2010

Kristus on niin suuri ja ylevä, että joskus ihmettelemme, kuinka rukouksemme voivat saavuttaa Hänet. Lausuessamme Isä meidän-rukouksen arkkienkelitkin vetäytyvät pois, jotta poika voisi puhua välittömästi Isänsä kanssa kenenkään kuulematta.
- Rodney Collin: Valon peili -

Jos löytää tiensä täydellisesti Isä meidän-rukouksen käyttöön, voi hyvin tuntea, ettei mikään toinen rukous ole välttämätön sen rinnalle. Kaikki ihmiskunnan nykyiset tarpeet ja kaikki tulevaisuuden toiveet sisältyvät tähän rukoukseen. [...]
Koko Isä meidän-rukous voidaan kokea kuin auringonnousu. Mutta ei vain maa vastaanota valoa ulkopuolelta; maasta itsestään alkaa tulla säteilevä seitsenkertaisessa loistossaan. Kaikki ne erityiset ajatukset, joita käytämme auttaaksemme itseämme elävöittämään tämän rukouksen sanoja, tulevat lopulta haihtumaan parantavan, lempeän Valon virtaan, johon meidät johdatetaan. Tässä voidaan sanalle "me" antaa ensi kertaa sen täydellinen merkitys. Sen käyttö aikaisemmin on ollut vain varjomaista ja väliaikaista.
- Adam Bittleston: Meditatiivisia rukouksia -

Isä meidän on selvästi meditaatiorukous. Se on rukouksen ja meditaation ihanneyhdistelmä. Se on suorastaan koko olemukseltaan kasvatusta siihen, mitä me tarkoitamme meditaatiorukouksella. [...]
Niin, Isä meidän on varsinainen meditaatiorukous. Kaikilla olemuksellisilla ominaisuuksillaan se johtaa meitä pelkästä pyytämisestä meditoimiseen - ja siten rukouksen korkeampaan muotoon. Vaikka Kristus ei käyttänyt sanaa "meditoida", Hänen tahtonsa on selvä, Hänen kasvatuksensa päämäärä ilmiselvä.
- Friedrich Rittelmeyer: Meditaatio -

Herran rukousta voidaan pitää jonkinlaisena abstraktisena, algebrallisena kaavana ihmisen verhojen kohottamiseksi ja puhdistamiseksi. [...]
Se asettaa palvomisen etusijalle, jotta sen kautta saavutettaisiin vaadittava henkinen haltioitumistila. Tällöin voidaan esittää pyyntö alempien verhojen tarpeiden täyttämiseksi.
- Max Heindel: Rosenkreuziläinen maailmankatsomus -

Samoin voidaan myöskin kristittyjen "Isä meitää" pitää mantrakokoelmana, jolla on syvä merkitys ja vahvistaa ihmistä sisäisesti, jos hän ymmärtää tahi tuntee sen merkityksen. Isä meidän on merkityksetön ymmärtämättömälle, alentavaa kerjuuta voitonhaluiselle, mutta voimakas kokoontumis-, mielen ylennys- ja voimistumisväline sille, joka ymmärtää rukouksen hengen.
- Franz Hartmann: Magian salakouluja -

Ja teroittaakseen vielä paremmin mieleemme lapsensuhdettamme Jumalaan, hän (Jeesus) opetti meille oman "Isä meidän"-rukouksensa, kalleimman henkisen lahjan, minkä ihmiskunta milloinkaan on saanut. Tässä rukouksessa hän on painanut mieleemme, että me voimme mennä taivaallisen Isämme luo kaikkine huolinemme, kaikkine tarpeinemme, olivatpa ne henkisiä tai ruumiillisia. Mitä hän sillä on tarkoittanut? Eikö Jumala muulla tavalla saisi tietoa tarpeistamme, ja pitäisikö Hänen meitä auttaakseen järkyttää ikuisia lakeja, jotka Hän on maailmantapahtumille säätänyt?
Eikö mitä! Jumala tietää paremmin kuin itse tiedämme mitä me tarvitsemme, ja Hän antaa meille sitä niin suuressa määrässä kuin me voimme sitä vastaanottaa. Jumalan lahjoja ei rajoita mikään muu kuin vastaanottokykymme. Mutta rukoilemalla teemme tämän kyvyn suuremmaksi ja avaamme mielemme Jumalalle, niin että voimme ottaa vastaan sen minkä Hän viisaitten ja hyvien lakiensa mukaan näkee meille tarpeelliseksi. Rukoilemalla teemme itsemme voimakkaiksi kestämään mitä tapahtuneekin, rukoilemalla saamme luottamusta jumalalliseen johdatukseen, niin että nöyrin mielin voimme sanoa: "Tapahtukoon sinun tahtosi".
- Oscar Busch: Suuret ihmeet -

Herran rukous vaikuttaa jokaiseen, joka rukoilee sen. Se ei ole oikeastaan mantra, vaikka sillä saattaa olla mantrisia voimia. Se on "ajatusmantra". Tietenkin suurin voimansa sillä oli alkuperäisellä ihmiskielellä, mutta koska se on nimenomaan ajatusmantra, se ei menetä voimaansa edes tuhannelle kielelle käännettynä. Me voimme sulattaa ruokaa tuntematta ruuansulatuksen lakeja; samalla tavoin me saamme Herran rukouksen hedelmiä ilman tietoa. Se, jolla on korkeampaa tietoa, vastaanottaa kuitenkin kokonaan erilaisia hedelmiä siitä.
- Rudolf Steiner: The Christian Mystery -
Herran rukous on kutsu suhteeseen ja tämän suhteen malli on kolminainen ja siten persoonallinen. Meillä ei ole automaattista vaatimusta ja oikeutta tähän rukoukseen; se on meidän ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen Isänsuhteensa kautta. Kaukana yksityisestä suhteesta ("Jumala on minun hyvin erityinen ystäväni") tämä rukous kutsuu meitä astumaan tuohon elämään, josta Isä nauttii Pojan kanssa. Jumala ei ole meidän Isämme olematta Pojan Isä. Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden kautta Jumala on tullut lähelle meitä, rukoilemaan kanssamme. Vaikkei ole täydellistä tekniikkaa sovellettavaksi, on kutsu harjoittelemaan, oppimaan tämä rukouksen kieli. Kasvaminen tähän malliin on astumista Jumalan läsnäolon täyteyteen, saada tahtomme mukautumaan Jumalan tahtoon maailman tähden. Rukouksettomassa yhteiskunnassa missä individualismin yksinäisyys on runsasta, Herran rukous aivan liian usein muistuttaa maagista rituaalia tai uskonnollista harjoitusta. Kirkossa Herran rukouksesta tulee pelkkä jälkikirjoitus pikemminkin kuin malli, joka valaisee kaikki muut rukoukset. Kaikkien rukoustemme rakenne ja sisältö ilmaisevat vastauksemme tähän yhteen rukoukseen. - Rosalie Hodson -
Lauseet Herran rukouksessa pitävät sisällään enemmän kuin taivaan kokonaisuus on kykenevä ymmärtämään... Mitä enemmän ajatuksemme avautuvat taivasta kohti, sitä enemmän löydämme siitä. - Emmanuel Swedenborg: Arcana Coelestia -
Suuri rukous on kompakti kaava sielun kehitystä varten. Se on suunniteltu äärimmäisellä huolella erityiseen tarkoitukseen, niin että ne jotka käyttävät sitä säännöllisesti, ymmärryksellä, tulevat kokemaan todellisen sielun muutoksen. Ainoa edistys on tämä muutos, joka on mitä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi. Se on tämä sielun muutos, jolla on merkitystä. Pelkkä älyllisesti saadun tuoreen tiedon hankkiminen ei aiheuta muutosta sielussa. Herran rukous on erityisesti suunniteltu saamaan aikaan tämä muutos, ja kun sitä säännöllisesti käytetään, se poikkeuksetta tekee niin. - Emmet Fox -
Jo etukäteen hän oli sanonut, että tulee aika, jolloin todelliset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa (Joh.4:23). Ja hän täytti tämän lupauksensa, jotta me, jotka hänen pyhittäminään saimme Hengen ja totuuden, voisimme hänen opetuksensa perusteella rukoilla totuudellisesti ja hengellisesti. Mikä näet voi olla hengellinen rukous ellei se, jonka olemme saaneet Kristukselta, joka on lähettänyt meille myös Pyhän Hengen? Mikä voi olla Isän edessä tosi rukous ellei se, minkä Poika, joka on totuus (Joh.14:6), ilmaisi omalla suullaan? Näin ollen se, että rukoillaan toisin kuin hän on opettanut, ei ole ainoastaan tietämättömyyttä vaan myös rikkomus, sillä hän itse sanoi: Te hylkäätte Jumalan käskyn ja asetatte sen sijaan oman opetuksenne (Mark.7:9). [...] Eikä ihme, rakkaat veljeni, että Jumalan opettama rukous on tällainen, kun hän opetuksellaan ja pelastavalla puheellaan teki lyhyeksi koko meidän rukouksemme. Tämä oli jo profeetta Jesajan välityksellä etukäteen ilmoitettu, kun hän täynnä Pyhää Henkeä puhui Jumalan majesteettisuudesta ja uskollisesta rakkaudesta: Hän saattaa sanansa päätökseen ja lyhentää sitä vanhurskaudessa, sillä Jumala on tekevä puheensa lyhyeksi kaikkialla maan päällä. (Jes.10:22-23 Cyprianuksen siteeraamassa lat. raamatunkäännöksessä, kuten myös Septuagintassa, Room.9:28:ssa ja Vulgatassa.) - Cyprianus: Herran rukouksesta-

Koska tämä rukous on Herrastamme lähtöisin, on se varmasti korkein, jaloin ja paras rukous, sillä jos hän, tuo hurskas, uskollinen opettajamme ja mestarimme, olisi tietänyt paremman, olisi hän myöskin opettanut sen meille. Jumala...ehättää avuksemme antamalla valmiin sanamuodonkin. Hän panee suuhumme sanat, joista tiedämme, miten ja mitä meidän tulee rukoilla. Niistä me ymmärrämme, että hän on ottanut tarpeemme sydämenasiakseen eikä meidän koskaan tarvitse epäillä sitä, ovatko tällaiset rukoukset hänelle otollisia ja kuuleeko hän ne varmasti. Tämä on todella suuri etu verrattuna kaikkiin itse keksimiimme rukouksiin. Ne saattavat näet aina jättää omaantuntoomme epäilyksen: Olen kyllä rukoillut, mutta kuka sen tietää, onko se ollut Jumalalle mieleen ja olenko löytänyt oikeat sanat? - Martti Luther (Herra, opeta meitä rukoilemaan. Toim. Martti Asikainen. Suomen Pipliaseura 2005)

Herran rukous ja seitsemän chakraa Edgar Caycen mukaan

MICHAEL BREWER: PISTE, YMPYRÄ JA HERRAN RUKOUS
The Christian Community, Seminary Newsletter/St.John's 2001

Rudolf Steinerin parannuskurssilla annettu harjoitus joka perustuu pisteeseen ja ympyrään, painottaa kahden toisikseen muuttumisen prosessia: pisteestä tulee ympyrä, ja ympyrästä tulee piste. Vaihtumista ympyrän ja pisteen välillä seuraavat lauseet Minussa on Jumala ja Minä olen Jumalassa. Kaksi lausetta yhdessä muodostavat paradoksin, josta mietiskelemme ensimmäistä puolta illalla ja toista aamulla. Mutta koko harjoituksesta tulee siten rytminen sisään ja ulos hengitys, joka heijastaa suhdettamme maailmaan kokonaisuutena.

Kun mietiskelemme hengitystämme, ymmärrämme, että se on ilmaisu paradoksaalisesta suhteestamme maailmaan. Ilma joka on nyt sisälläni, oli hetki sitten maailmassa ympärilläni, ja seuraavana hetkenä palaa maailmaan ympärilläni. Koska olen ilman olento, en ole erillinen maailmasta, vaan jatkuvassa vaihdossa maailman kanssa. Ja niin on, että myös monenlaiset terapiat keskittyvät harmonisoimaan hengitysprosessia.

Kun sielun tasapainomme on järkkynyt, suuri apu voi olla viettää hetki keskittäen ajatuksemme Herran rukoukseen. Sen tosiasian lisäksi, että rukous on kenties hyvä idea sellaisella hetkellä, saatamme huomata kuinka se tyynnyttää meidät ja panee maailman parempaan perspektiiviin. Mikä ei ehkä heti ole ilmeistä, on että rytminen muutos pisteen ja ympyrän välillä täyttää koko rukouksen.

Seuratkaamme rukousta ja havainnoikaamme prosessia. Rukous alkaa puhuttelusanoilla, Isä meidän, joka olet taivaissa. Aloitamme asettamalla itsemme pisteeseen maan päällä, taivaitten kupolin ympäröimänä. Seuraa lause, pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Kuvamme Isästä taivaitten kokonaisuudessa supistuu sanaan, jonka voimme ilmaista. Meistä tulee ympyrä, Jumalan nimi keskuksessa. Nyt tulemme lauseeseen, tulkoon Sinun valtakuntasi. Mietiskelymme täytyy levitä maailmanlaajuiseksi sisältääkseen valtakunnan ympyrän. Sitten ympyrä kohdistuu pisteeseen, kun puhumme seuraavat sanat: Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Se mitä seuraa, on muutos itsessään. Sanat, Niin kuin taivaissa, myön maan päällä, muistuttavat meille että olemme osallisia kahdessa ympyrässä. Tähän asti olemme katsoneet ylöspäin taivaitten ympyrään; rukouksen loppu kohdistaa meidät suhteeseemme maan ympyrään.

Ensimmäinen tätä suunnan muutosta seuraava lause on: Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Tänäpäivänä meillä ei ole niin usein mahdollisuutta kokea oikein mitä pyydämme, johtuen kiireestä jolla kuljemme elämän läpi. Mutta arkkityyppinen kokemus jokapäiväisen leivän vastaanottamisesta tavataan kun istumme pöydän ympärillä, leipä keskellä. Seuraava lause, Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme meidän velallisillemme, asettaa jokaisen meistä keskustaan. Meistä meidän velkamme virtaavat ulospäin maailmaan; meistä voi myös virrata ulospäin anteeksiantamus veloille, jotka virtaavat meitä kohti toisilta. Sanoilla, Äläkä saata meitä kiusaukseen, pyydämme apua keskuksemme ylläpitämisessä. Kiusaus on se, joka vetäisi meidät pois keskuksestamme periferiaan. Mutta sanoilla, Vaan päästä meidät pahasta, ilmaisemme vastakkaisen tarpeen. Paha on se mitä löydämme itsessämme, ja meidän täytyy katsoa ympyrään ympärillämme vapautuaksemme.

Sellainen rukous kuin Herran rukous, voi toimia monella tavalla, tiedostamme sen toiminnan tai emme. Usein aloitettuamme rukouksen, loppu siitä vajoaa puolitietoiseksi toistoksi. Mutta joka kerta kun rukoilemme Herran rukouksen, yksi tapahtuvista asioista on se, että tuomme itsemme terveeseen, rytmiseen suhteeseen keskuksen ja periferian, pisteen ja ympyrän välillä.

Herran rukous ja kabbalistinen elämänpuu, sefirot-diagrammi.

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: