CHRISTUS MYSTICUS: Jung ja "Jumalan tietäminen"

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.

Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

29.2.20

Jung ja "Jumalan tietäminen"

E.A. Bennet: Mitä Jung todella sanoi (WSOY 1968)

Mieleeni muistuu eräs BBC:n haastattelu 1959. Vastauksena kysymykseen ”Uskotteko Jumalaan?” Jung vastasi: ”Ei minun tarvitse uskoa Jumalaan; minä tiedän.” Jungille tulvi kirjeitä ihmisiltä, jotka otaksuivat uskonsa Jumalaan vastaavan Jungin uskoa tai jotka eivät uskoneet Jumalaan tai jotka halusivat tietää tarkemmin, mitä Jung tarkoitti ”Jumalalla”. Koska Jung ei voinut vastata erikseen näihin moniin kirjeisiin, hän kirjoitti seuraavan avoimen kirjeen radionkuuntelijain lehteen (The Listener 21.2.1960):

Sir, - Monissa kirjeissä, joita olen saanut, on korostettu lausuntoani (Jumalan) ”tietämisestä” (ohjelmassa ”Kasvoista kasvoihin”, The Listener 19.11.1959). Käsitykseni ”Jumalan tietämisestä” on epäsovinnainen ajattelutapa, ja käsitän kyllä, että voidaan sanoa, etten ole kristitty. Silti pidän itseäni kristittynä, koska kokonaan nojaan kristillisiin käsitteihin.* Koetan vain päästä niiden sisäisistä ristiriitaisuuksista edustamalla vaatimatonta suhtautumista, joka ottaa huomioon ihmismielen pohjattoman pimeyden. Kristinusko on osoittautunut eläväksi jatkuvasti kehittymällä aivan kuten buddhalaisuuskin. Aikamme selvästi tarvitsee näissä asioissa uutta ajattelutapaa, koska emme voi edelleen ajatella vanhan tai keskiajan tapojen mukaan uskonnollisten kokemusten piirissä.
En sanonut radiolähetyksessä: ”Jumala on olemassa.” Sanoin: ”Ei minun tarvitse uskoa Jumalaan; minä tiedän.” Se ei merkitse: Tiedän erään tietyn Jumalan (Zeus, Jahve, Allah, Kolmiyhteinen Jumala jne.), vaan mieluummin se merkitsee: Tiedän selvästi kohtaavani tekijän, joka sinänsä on tuntematon, ja nimitän sitä ”Jumalaksi” muiden mukaan (in consensu omnium), ”quod semper, quod ubique, quod ab omnibus creditur” (”koska aina kaikkialla kaikki uskovat”). Muistan Hänet, kutsun Häntä, aina kun suuttumuksen tai pelon vallassa lausun Hänen nimensä, aina kun tahattomasti sanon: ”Hyvä Jumala.”Niin tapahtuu, kun kohtaan jotakin itseäni vahvempaa. Nimi sopii kaikille omassa psyykkisessä järjestelmässäni esiintyville ylivoimaisille tunteille, jotka voittavat tietoisen tahtoni ja ottavat minut valtaansa. Se on nimi, jolla nimitän kaikkea, mikä väkivaltaisesti ja häikäilemättömästi tulee oikulliselle tielleni, kaikkea mikä suistaa sijoiltaan omakohtaiset käsitykseni, suunnitelmani ja aikeeni ja muuttaa elämäni kulkua parempaan tai pahempaan suuntaan. Perinteiden mukaan nimitän kohtalon voimia tässä myönteisessä tai kielteisessä mielessä ja sikäli kuin ne eivät ole hallittavissani ”jumalaksi”, ”persoonalliseksi jumalaksi”, koska kohtaloni merkitsee minulle erittäin paljon, ja näin nimitän näitä voimia varsinkin silloin, kun ne lähestyvät minua omantunnon muodossa Jumalan äänenä (vox Dei), jonka kanssa voin jopa keskustella ja väitellä. (Teemme sen ja samalla tiedämme niin tekevämme. Toinen on samalla sekä subjekti että objekti.)Silti pitäisin älyllisenä siveettömyytenä vajoamista siihen uskoon, että käsitykseni jumalasta tarkoittaisi eri filosofisten koulukuntien tai uskontunnustusten universaalista, metafyysistä Olentoa. En ryhdy henkilöimisen (hypostasis) mielettömyyteen enkä liioin ylimielisiin lisämääreisiin kuten: ”Jumala voi olla vain hyvä.” Vain minun kokemukseni voi olla hyvää tai pahaa, mutta tiedän vahvemman tahdon perustuvan pohjalle, joka ylittää inhimillisen kuvittelun rajat. Koska tiedän kohtaavani vahvemman tahdon omassa psyykkisessä järjestelmässäni, tiedän Jumalan, ja jos ryhtyisin epäoikeutetusti henkilöimään omaa mielikuvaani, sanoisin tietäväni Jumalan, joka on hyvän ja pahan tuolla puolen ja asuu aivan yhtä paljon sisimmässäni kuin missä tahansa muuallakin: Deus est circulus cuius centrum est ubique, cuius circumferentia vero musquam (Jumala on piiri, jonka keskus on kaikkialla eikä kehä missään).

Teidän, jne.
Zürichissä
Carl Gustav Jung