Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

15.5.12

Robert de Grimston: Kristuksen ja Saatanan Ykseys

Tämä suomennos jatkaa kiehtovaa pahuuden kyseenalaistamisen ja suhteellistamisen teemaa (ks. aiempi kirjoitus Valoa pimeyteen). Loppuun olen liittänyt esittelyn Kirkosta, jonka piiristä nämä ajatukset ovat peräisin.
KRISTUS sanoi: Rakasta vihamiehiäsi.
KRISTUKSEN vihamies oli SAATANA, ja SAATANAN vihamies oli Kristus.
Rakkauden avulla viha tuhotaan.
Rakkauden avulla pyhimys ja syntinen tuhoavat vihan välillään.
Rakkauden avulla KRISTUS ja SAATANA ovat tuhonneet vihansa ja tulleet yhteen loppua varten;
KRISTUS tuomitsemaan, SAATANA toimeenpanemaan tuomion.
Tuomio on VIISAUTTA, tuomion toimeenpaneminen on RAKKAUTTA.

Gustave Doré
MIKSI KRISTUKSEN JA SAATANAN YKSEYS?

Kristus sanoi: "Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille jotka halveksuvasti kohtelevat teitä ja vainoavat teitä." Mutta miksi? Miksi on oikein rakastaa vihamiehiämme? Toisella kertaa hän sanoi: "Olkaa sovussa vastustajienne kanssa ollessanne matkalla heidän kanssaan." Mutta miksi? Miksi meidän pitäisi olla sovussa vastustajiemme kanssa kun koko suhteemme perusta heidän kanssaan on erimielisyys? Kristus ei sano ettei meillä ole vihamiehiä. Hän tunnustaa konfliktin olemassaolon. Mutta hän kertoo meille, että tehtävämme ei ole levittää ja vahvistaa konfliktia, vaan pyrkiä  eliminoimaan se.

KRISTUS OPETTAA MEILLE, ETTEI MEIDÄN PITÄISI PYRKIÄ TUHOAMAAN VIHAMIEHIÄ, VAAN VIHA

Konfliktin ydin on moite. Minä moitin sinua. Sinä moitit minua. Mielestäni olet "väärässä". Sinun mielestäsi minä olen "väärässä". Uskon sinun olevan "paha". Sinä uskot minun olevan "paha". Se on keskinäisen moitteen tila. Ja väistämätön tulos on konflikti. Ja niin kauan kuin moite jatkuu, konflikti jatkuu. Niin kauan kuin kukin meistä edelleen luulee ja uskoo toisen olevan "väärässä" ja "paha", kukin meistä on edelleen toisen vihamies.  Jos lakkaamme ajattelemasta että toinen on väärässä, me lakkaamme moittimasta häntä. Ja jos me molemmat lakkaamme moittimasta, silloin ei ole enää vihaa, ei enää konfliktia. Jos edes toinen meistä lakkaa moittimasta, silloin konflikti häipyy. Sillä konfliktin luomiseen vaaditaan kaksi vastakkaista voimaa.  Toinen voi yhä tuntea, että on olemassa vihanpidon tila. Mutta se ei ole enää keskinäinen yksimielisyys, sen tähden - vaikka se saattaa edelleen ilmetä hänen päässään - se ei voi ilmetä ulkoisesti. 

ET VOI LUODA TAISTELUA VAIN YHDELLÄ ARMEIJALLA

Sen tunnistaminen että henkilö tekee väärin, ei ole moite vaan tietoisuutta - "väärin" tässä tapauksessa merkiten jotain joka on pakostakin tuhoavaa tai vahingoittavaa hänelle itselleen ja muille ihmisille. Esimerkiksi, kun näemme jonkun moittivan, tiedämme että sen täytyy aiheuttaa hänelle tuskaa ja sen tähden se on ei-toivottua toimintaa. Kristus ei neuvoisi meitä olemaan välittämättä tästä, tai olemaan tiedostamatta sitä. Mutta tämän perusteella sen päättäminen että henkilö on väärässä, että hän on paha, että hän on huono ihminen, se on moite. Se on hänen samaistamistaan vääryyteen jota hän tekee. Se on sen sanomista, että koska hän tekee pahoja asioita, siitä seuraa että hän itse on paha asia. Kun henkilö luo negatiivisia vaikutuksia, on oikein että meidän pitäisi tuomita se mitä hän tekee negatiivisesti. Mutta ei ole oikein tuomita sitä mitä hän on negatiivisena. Se voi ainoastaan johtaa moitteeseen. Kun Kristus sanoo: "Rakastakaa vihamiehiänne", hän tarkoittaa, erottakaa se mitä henkilö on, siitä mitä hän tekee. Hän ei sano: "Rakastakaa mitä vihamiehenne tekevät teille". Hänellä on toinen neuvo siihen. "Älkää olko pahaa vastaan", tarkoittaa "hyväksykää pahat asiat joita teille tehdään. Älkää taistelko niitä vastaan." Mutta "rakastakaa vihamiehiänne" merkitsee "älkää samaistako noita pahoja asioita henkilöön joka niitä tekee."

ON PAHOJA VAIKUTUKSIA, PAHOJA TEKOJA, PAHOJA ILMENTYMIÄ - PAHOJA MERKITYKSESSÄ EI-TOIVOTTUJA. MUTTA EI OLE PAHOJA IHMISIÄ.

Vihapito - paradoksaalisesti - on hyvät ihmiset tekemässä pahoja asioita toisilleen. Me tiedämme tämän. Voimme nähdä sen niin kirkkaasti kun olemme konfliktin ulkopuolella, kun näemme kaksi ihmistä, joista kumpaakin rakastamme, vihaamassa toisiaan. Kumpikin heistä on vakuuttunut siitä että toinen on paha, mutta me tiedämme että molemmat heistä ovat hyviä, ja paha on juurtunut väärinymmärrykseen heidän välillään. Jos nyt valitsemme puolemme, silloin meistä tulee osa konfliktia ja toinen puoli alkaa näyttää pahalta ja toinen hyvältä. Mutta jos pysymme puolueettomina, silloin myös pysymme tietoisina perustavasta todellisuudesta, että molemmat ovat itseasiassa hyviä, eikä pahuus ole heissä vaan konfliktissa heidän välillään, ja siitä mitä he tekevät toisilleen konfliktista johtuen. Ja moite on sytytin. Kummankin yksimielisyys, että toinen on väärässä, on elementti joka kipinöi ja sitten ylläpitää konfliktia. Kristuksella itsellään on vihamies; vihamies. Häntä kutsutaan Saatanaksi, joka tarkoittaa vastustajaa. Ja tuo konflikti Kristuksen ja Saatanan välillä on perustavanlaatuinen konflikti, kaiken konfliktin perikuva. Valo pimeyttä vastaan, korkea alhaista vastaan. Mutta se on myös kaikkien konfliktien konflikti, koska se on konflikti konfliktia edustavan voiman, Saatanallisen voiman, ja ei-konfliktia edustavan voiman, Kristusvoiman, välillä. Jos se ratkeaa, silloin kaikki konflikti ratkeaa. Nyt niin kauan kuin Kristus on vastatusten Saatanan kanssa työssään, niin kauan kuin hän moittii Saatanaa ja asettaa itsensä Saatanaa vastaan, silloin hän ylläpitää konfliktia.
Jotta täyttäisi oman tarkoituksensa, joka on konfliktin eliminoiminen, hänen täytyy noudattaa omaa neuvoaan. Hänen täytyy erottaa Saatana siitä mitä Saatana tekee. Hänen ei tarvitse rakastaa sitä mitä Saatana tekee, vaikka hänen täytyy hyväksyä se pelin olennaisena aspektina, mutta hänen täytyy rakastaa mitä Saatana on. Hänen täytyy rakastaa Saatanaa itseään. Rakkaus on moitteen vastakohta. Rakkaus on perustavan kelvollisuuden tunnustamista kaikkien ei-toivottujen ilmentymien takana ja alla. Jos Kristuksella on tuo tunnustus Saatanan suhteen, hän ei voi samaistaa Saatanaa tämän ei-toivottuihin ilmentymiin, joten hän ei voi moittia Saatanaa. Hän voi nähdä sen kelvottomuuden mitä Saatana tekee, mutta samalla kertaa hän näkee sen kelvollisuuden mitä Saatana on. Ja se on rakkautta.
Jos Kristus ja Saatana ovat ykseyden tilassa konfliktin sijasta, silloin Saatana on voitettu, mutta se on pelastuksen voitto, koska sen avulla hänet vapautetaan konfliktin luomisen tehtävästä. Se on voitto siinä, että vihanpito jonka luominen ja levittäminen on ollut Saatanan tehtävä, on eliminoitu. Ja se on pelastus siinä, että Saatana on siten vapautettu tuon olennaisesti negatiivisen tehtävän taakasta. Ja jos Saatana ei enää kykene ylläpitämään konfliktin ja vihanpidon tilaa Kristuksen kanssa, sitten hän ei voi enää luoda ja ylläpitää konfliktia maailmassa. Koska se olisi toimi Kristusta vastaan, joka edustaa konfliktin eliminoimista. Sen tähden, jos konflikti on eliminoitava maailmasta, täytyy olla ykseyden tila Kristuksen ja Saatanan välillä. Niin kauan kuin heidän välillään on sota, silloin konfliktin voima, joka on Saatanan voima, on hallitseva. Niin kauan kuin Saatana voi pitää Kristuksen keskinäisen vihanpidon tilassa kanssaan, silloin hän voi pitää ihmiset keskinäisen vihanpidon tilassa toistensa kanssa. Niin kauan kuin Kristus, joka edustaa rakkautta, voidaan pitää moitteen tilassa Saatanan suhteen - silloin moite on sääntö, rakkaus on poikkeus sääntöön, ja konflikti on päivän järjestys.
Mutta vaikka Kristuksen ja Saatanan lopullista yhteen tulemista tarvitaan konfliktin lopulliseen eliminoimiseen, kuitenkin joka ikinen ihminen voi omalta osaltaan myötävaikuttaa tuohon yhteen tulemiseen. Kristus ei sanonut: "Minun täytyy rakastaa vihamiestäni ennen kuin te voitte rakastaa omaanne." Hän ei sanonut: "Minun täytyy lakata moittimasta Saatanaa ennen kuin te voitte lakata moittimasta toisianne." Hän sanoi: "Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat. Tehkää hyvää niille, jotka halveksuvasti kohtelevat ja vainoavat teitä." Kristus tulee loppujen lopuksi vapauttamaan meidät konfliktista. Mutta meidän osamme on auttaa häntä vapauttamaan hänet itsensä konfliktista. Hän opettaa meille mitä tehdä. Me teemme sen ja siten autamme häntä tekemään saman. Tämä on meidän myötävaikutuksemme. Jos hän voisi tehdä sen omillaan, hänellä ei olisi tehtävää maailmassa. Mutta tämä on olemassaolon luonto. Hän auttaa meitä vapauttamaan itsemme, ja me vuorostamme autamme häntä vapauttamaan itsensä. Hän kantaa kaikkein suurimman taakan - Saatanan itsensä suoranaisen vihanpidon ja vihan taakan. Hän ei voi heittää sivuun tuota taakkaa, ennen kuin me olemme heittäneet omamme sivuun - hänen avullaan. Sitten Universaalin Lain kautta hänen taakkansa nostetaan. 

KRISTUKSEN OPETUKSEN PERUSTA ON KEINO ELIMINOIDA MOITE. JOKAINEN TIEDON HITUNEN JONKA HÄN ANTAA MEILLE, ON SUUNNATTU TUOHON PÄÄMÄÄRÄÄN.

Hän ei yksinkertaisesti kehota meitä olemaan moittimatta. Se olisi kuin kertoisi alkoholistille, että ratkaisu kaikkiin hänen ongelmiinsa on lopettaa juominen. Hän johdattaa meitä matkalla, jotta jos seuraamme sitä sen loogiseen päätökseen, sen täytyy väistämättä päättyä vapauteen moitteesta. Hän lähestyy sitä joka kulmasta. Hän opettaa meille moitteen luonteen. Meidän täytyy tietää mitä se on, mitä vaikutuksia sillä on meihin, mikä aiheuttaa sen ja mitä se aiheuttaa, missä se ilmenee ja kuinka se ilmenee. Ja hän opettaa meille moitteesta pidättymisen arvon; hän osoittaa meille moitteen eliminoimisen suotavuuden. Sitten hän auttaa meitä olemaan moittimatta, paljastamalla meidän tarkasteltavaksemme asioiden perustavan luonnon, maailmankaikkeuden perustan, luomakunnan uskomattoman loogisen rakenteen. Se osoittaa meille kaiken perustavan kelvollisuuden. Kun tunnemme moitteen luonnon ja kun tunnemme moittimattomuuden vaikutukset, me haluamme eliminoida moitteen. Kun tiedämme kaikkien asioiden todellisen luonnon, ja kuinka ja miksi ja mitä hyvää tarkoitusta varten ne on luotu, silloin voimme alkaa rakastaa kaikkea; ja mitä enemmän rakastamme, sitä vähemmän moitimme. Kristus ei saarnaa meille rakkauden ansioista. Hän antaa meille tietoa, joka, jos omaksumme sen ja teemme sen omaksemme, tekee meidät kykeneviksi rakastamaan. 
Brian Zaikowski; B.Z.Toons - käyttöehtojen mukaisesti.
JOS TUNNEMME MAAILMANKAIKKEUDEN JA KAIKKI ASIAT MAAILMANKAIKKEUDESSA, EMME VOI MUUTA KUIN RAKASTAA MAAILMANKAIKKEUTTA JA KAIKKIA ASIOITA MAAILMANKAIKKEUDESSA. JA SIIHEN TÄYTYY SISÄLTYÄ VIHAMIEHEMME.

Mutta perustietojen täytyy mennä syvälle ja juurtua, ennen kuin se sopii yhteen vaistonvaraisten reaktioidemme kanssa näennäisyyksiin. Vaistonvaraista on moittia vihamiestä, samaistaa hänet hänen tekoihinsa ja asenteisiinsa ja leimata hänet niillä. Tiedon hänen perustavanlaatuisesta kelvollisuudestaan ja perustavasta positiivisesta yhteydestään meihin itseemme, täytyy olla hyvin luja ja syvästi tunnettu vastustaakseen sellaista vaistoa. Esimerkiksi, ei riitä vain tietää älyllisesti, että joku on JUMALAN lapsi. Tuo tieto yksin ei estä sinua vihaamasta häntä kun hän satuttaa sinua - ja tarkoitan hänen vihaamistaan, en sen mitä hän on tehnyt. Mutta tieto voidaan omaksua. Se voidaan oppia sillä tavoin, että se lakkaa olemasta älyllinen adjunkti persoonallisuuksillemme, ja siitä tulee kiinteä osa persoonallisuuttamme. Ja sitä varten vaaditaan aikaa ja toistoa.
Ja se vaatii ei ainoastaan yksinkertaisuuksia, jotka erottuvat kuvion pääasiallisina huippukohtina, vaan myös monimutkaisuuksia, jotka muodostavat mutkikkaan logiikan ja selitysten verkoston, joka sitoo kuvion yhteen koossapysyväksi kokonaisuudeksi. Meidän persoonallisuutemme ovat epäloogisten yksimielisyyksien rakenteita, jotka on viritetty reagoimaan ainoastaan näennäisyyksiin. Ja eräs näiden rakenteiden teemoista on vihamiestemme vihaaminen ja vaistomainen konfliktin levittäminen. Mutta Kristuksen opetusten avulla voimme heikentää noita rakenteita, ja korvata ne loogisen ymmärryksen rakenteilla, jotka on viritetty vastaamaan perustavanlaatuisiin todellisuuksiin. Tällä hetkellä ajatuksemme ovat tietoisia todellisuuksista, mutta tunteemme, missä voima on, ovat yhä näennäisyyksiemme hallitsemia. Vähitellen omaksuessamme ja sulattaessamme tietoa, jota Kristus antaa meille, ajatuksemme ovat tietoisia näennäisyyksistä - emme epäonnistu näkemään niitä suurella kirkkaudella - mutta tunteemme reagoivat syvempiin ja merkittävämpiin todellisuuksiin. Voimme nähdä esimerkkejä tästä pienin tavoin jopa nyt. Kun todella rakastat henkilöä, et lakkaa rakastamasta häntä koska hän tekee jotain pahaa tai tuhoavaa. Olet tietoinen tuhoisasta teosta, mutta se ei vaikuta paljon perustavampaan positiiviseen reaktioosi henkilöön itseensä. Kuvittele nyt sitä suuressa mitassa; elämäntapana, joka kattaa kaikki ihmissuhteet sekä läheisten että etäisten ihmisten välillä. Kaikki viha tuhottaisiin ennen kuin se juurtuisi. Tuhoisat aikomukset eivät tuottaisi vastaavaa reaktiota, ja sen tähden nääntyisivät nälkään ja lakkaisivat olemasta. Ne nähtäisiin ja tunnettaisiin, mutta ne eivät saisi aikaan tasaveroista ja vastakkaista vastustusta. Sen tähden ne eivät kantaisi ja kuolisivat.

RAKKAUS ON PERUSTAVANLAATUISEN KELVOLLISUUDEN TUNNISTAMISTA

Kun meillä todella on tämä tunnistaminen, todellisuuden kanssa, ja kun sovellamme sitä kaikkiin asioihin ja kaikkiin ihmisiin, silloin emme voi moittia. Voimme ainoastaan rakastaa, sekä ystäviä että vihamiehiä. Sitten Kristus voi rakastaa Saatanaa, ja sen rakkauden avulla Saatanan vihan täytyy liueta. Silloin Kristuksen ja Saatanan ykseys ei ole vain ihanne, vaan tosiasia. Ja kaikki konflikti katoaa. Alussa kysyimme: "Miksi meidän pitäisi olla sovussa vastustajiemme kanssa, kun suhteemme koko perusta hänen kanssaan on erimielisyys". Meillä on nyt vastaus tuohon kysymykseen. Suhteemme hänen kanssaan on näennäisyyksien tasolla. Ja sillä tasolla perusta on erimielisyys. Näennäisyydet ovat riidassa toistensa kanssa. Mutta jos näennäisyydet ovat vähemmän oleellisia kuin syvemmät todellisuudet, silloin suhteellamme on erilainen perusta. Ja mitä syvemmälle menemme, sitä vähemmän erimielisyyttä me löydämme ja sitä enemmän yksimielisyyttä. 
Jälleen meillä on esimerkki jopa nyt tässä yhteenottoon suuntautuneessa maailmassa. Mies joka ei voi mennä sotaan ja tappaa toista miestä, mitä tahansa tuo toinen mies on saaattanut tehdä; koska hänelle tosiasiaan sisältyvä yksimielisyys, että he kumpikin ovat ihmisiä, on todellisempi ja merkittävämpi kuin erimielisyys joka sisältyy tosiasiaan, että he kuuluvat vastakkaisiin poliittisiin ideologioihin, tai edes tosiasia että he kuuluvat eri kansoihin, jotka ovat konfliktissa toistensa kanssa. Perustavampi positiivinen yhteys ottaa tässä etusijan pinnallisemman vihanpidon ylitse. Se on hiukan harmoniaa tiellä kohti Kristuksen ja Saatanan ykseyttä. On olemassa monia monia merkkejä, jotka voivat auttaa johdattamaan meitä kohti moitteen korvaamista rakkaudella. Yksi on Universaali Laki: "Kun annamme, niin saamme." Inhimillinen vaisto uskoo, että kun otamme niin saamme. Mutta se on peliä. Se on haaste. Se on kaikki osa yhteenottoon suuntautunutta todellisuutta, jonka Kristuksen opetusten omaksuminen voi heikentää ja korvata. Mutta yhtä hyvin kuin työskentely kohti Universaalin Lain vakiinnuttamista vaistonvaraisena todellisuutena pelkän älyllisen idean sijasta, on asioita joita voi oppia Lain tuntemisesta. 
Jos joku satuttaa meitä, vaistomme kertovat meille että tuo henkilö on paha ja häntä pitäisi vastustaa. Mutta Universaali Laki kertoo meille jotain aivan muuta. Se kertoo meille että olemme aiheuttaneet samankaltaisen kivun jollekin toiselle. Nyt meillä on vapaus pitää kiinni molemmista todellisuuksista. Ne eivät ole toisensa poissulkevia. Mutta niillä on väistämätön johtopäätös. X on satuttanut minua, sen tähden X on paha. Jos X on satuttanut minua, se johtuu siitä että minä olen satuttanut jotakuta toista. Sen tähden myös minä olen paha. 
Välittömästi me heikennämme omaa moitettamme, ei sen vastustamisella tai sen estämisellä, vaan yksinkertaisella loogisella seurannalla. "Hyvä on", sanoo Universaali Laki, "usko että X on paha ja väärässä ja ei-toivottu. Mutta jos tuo usko perustuu siihen mitä X on tehnyt sinulle, silloin sinun täytyy myös uskoa, että sinä olet yhtälailla paha ja väärässä ja ei-toivottu. Koska sinun on täytynyt tehdä samoin jollekulle toiselle." Tuollaisella logiikalla emme voi antaa enää mitään uskottavuutta vaistollemme eristää pahuus itsemme ulkopuolelle. Jos on olemassa pahoja voimia ulkopuolellamme, ja ne vaikuttavat meihin pahasti, se voi vain kertoa meille että täsmälleen samoja pahoja voimia on myös sisällämme. 

JOS VIHAMIEHESI VOI VAHINGOITTAA MEITÄ, SILLOIN OLEMME AIVAN YHTÄ PAHOJA KUN HÄN ON

Kuinka kauan voimme moittia häntä, tuon erityisen tiedon kiertäessä? Olemme täysin vakuuttuneita että emme ole täysin pahoja, emme sydämessä millä on väliä. Kuinka voimme paeta tietoa, että saman täytyy soveltua häneen? Kaksi kärpästä tapetaan yhdellä iskulla. Ensiksi meidät pakotetaan samaan tietoisuuteen hänen perustavanlaatuisesta kelvollisuudestaan - muuten meidän täytyy torjua omamme! Ja toiseksi, emme voi pätevästi pitää kiini edes hänen teoistaan häntä vastaan, koska olemme selvästi itse yhdenvertaisia niihin nähden. Joten mitä meillä on jäljellä? Tiedämme vain että katsoessamme häntä, katsomme meitä. Mooseksen Laki kehottaa meitä rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. 
Universaali Laki pakottaa meidät rakastamaan vihamiestämme niin kuin itseämme. Jos olemme kelvollisia, hän on yhtälailla kelvollinen. Jos hän on tehnyt väärin, me olemme yhtälailla tehneet väärin. Ei ole mitään perustavaa valintaa välillämme mitä tulee kelvollisuuteen tai kelvottomuuteen, tai hyvään tai pahaan, tai oikeaan tai väärään. Kun tästä tulee todellista, moitteen täytyy antaa sija rakkaudelle - vähitellen ehkä, vastahakoisesti kenties, mutta väistämättä. Universaali Laki sijoittaa pahan sinne mihin se kuuluu, eli sisällemme.

VOI TEHDÄ USKOTTAVAKSI VIHASI JOTAKUTA KOHTAAN AINOASTAAN, JOS OLET VALMISTAUTUNUT TEKEMÄÄN USKOTTAVAKSI VIHASI ITSEÄSI KOHTAAN

Itse asiassa me vihaamme ja moitimme toisia ihmisiä ainoastaan koska vihaamme ja moitimme itseämme ja näemme itsemme heijastuneena heissä. Josta syystä suuri osa Kristuksen opetusta huolehtii oman perustavan kelvollisuutemme osoittamisesta meille. Jos voimme oppia uskomaan siihen, voimme hyvin nopeasti oppia uskomaan toisten perustavaan kelvollisuuteen. Mutta Kristus sanoi myös: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät." Eikö tämä viittaa siihen, että henkilö joka luo pahoja vaikutuksia, on itse perustavanlaatuisesti paha? Ei, ei perustavanlaatuisesti paha. 
Mutta emme voi löytää tai antaa mitään merkitystä henkilön perustavanlaatuiselle kelvollisuudelle, jos hänen luontonsa kelvottomat aspektit on kätketty kelvollisuuden julkisivun taakse. Ensin julkisivu täytyy riisua. Meidän täytyy nähdä sen taakse, vastalauseiden ja epätodellisten kuvien taakse. Meidän täytyy katsoa vaikutuksia, joita henkilö luo, ja jos ne ovat negatiivisia, huolimatta hyvien aikomusten näennäisyydestä, meidän täytyy tunnistaa että tuon näennäisyyden takana on negatiivisuuden lähde, sisäinen sairaus, joka ei näy kuvassa vaan luoduissa vaikutuksissa. 
Kristus ei koskaan sanonut että meidän täytyy olla sokeita henkilön vioille. Aivan päinvastoin. Ainoastaan kun voimme nähdä ne selvästi, tuntea ne ja ymmärtää niitä todellisesti - ja sitä varten henkilön vaikutukset toisiin ovat tärkein todiste - voimme kurkottaa niiden taakse perustavanlaatuiseen kelvollisuuteen, jonka täytyy olla siellä. Emme voi esimerkiksi parantaa jotakuta, jos emme näe mikä hänessä on vialla. Emme voi tunkeutua tähän perustavaan kelvollisuuteen, jos emme välitä tai olemme sokeita kelvottomuuden luonnolle ja määrälle, jonka hän on kasannut sen päälle. Kristus ei ilmennä rakkautta Saatanaan teeskentelemällä tai väittämällä, että Saatana ei oikeasti ole tuhoaja ja erottaja ja konfliktin luoja. Hän tunnistaa Saatanan. Hän tuntee hänen tuhoavan voimansa, hänen jakavat vaikutuksensa, ja hänen taipumuksensa erottamiseen ja konfliktiin. Hän näkee vaikutukset ja hän tietää mistä ne tulevat. Mutta hän tietää myös että tuon negatiivisen toiminnan takana ja tuolla puolen on todellinen JUMALAN poika, täynnä rakkautta ja elämää antavana. 
Sitä on rakkaus; kaiken kelvottomuuden täysi tunnistaminen yhdessä tietoisuuden kanssa perustana olevasta kelvollisuudesta. Joten hedelmistään te tunnette heidät. Kyllä. Vaikutuksistaan te tunnette heidän yksimielisyytensä, heidän kuvionsa, heidän tehtävänsä, heidän ongelmansa, heidän heikkoutensa, heidän vahvuutensa, heidän kykynsä, heidän kyvyttömyytensä, heidän aikomuksensa, heidän pelkonsa, heidän toivonsa, heidän rakkautensa, heidän vihansa, heidän vaistonsa ja heidän taipumuksensa. Ja suurin osa siitä voi olla todellakin erittäin ei-toivottua. Joku valmiiksi tehtynä olemaan vihamiehesi. Käytä sitten tietoasi ja Kristuksen opettamaa ymmärrystäsi tunnistamaan tuon ei-toivotun näennäisyyden takana JUMALAN lapsen perustavanlaatuinen kelvollisuus. 
Ja sen sijaan että lähtisit tuhoamaan vihamiehesi, lähde parantamaan hänet. Se on rakkautta. Paha on itsemme sisällä, ja kuitenkin olemme kelvolliset. Toinen yksinkertainen logiikka esittäytyy tästä todellisuudesta. Me olemme perustavanlaatuisesti hyviä. Mutta tuosta perustavanlaatuisesta hyvyydestä pulppuaa pahojen vaikutusten lähde. Kuinka näin voi olla? Ainoastaan jos pahoilla vaikutuksilla itsellään on positiivinen ja kelvollinen tarkoitus. Jos se tulee kelvollisuuden lähteestä, silloin jopa kelvottomuudella täytyy olla oma kelvollisuutensa. Paradoksi, mutta ymmärrettävä, jos oivallamme että ilman negatiivisuuden olemassaoloa positiivisuudella ei ole tarkoitusta. Ellei olisi pimeyttä, silloin ei olisi olemassa sellaista kuin valo. Ellei olisi tuskaa, ei olisi mielihyvää. Ellei olisi kärsimystä, ei olisi vapautusta. Ellei olisi helvettiä, ei olisi paratiisia. Ellei olisi vihaa, ei olisi rakkautta. Ellei olisi heilurin heilahdusta yhteen suuntaan, ei olisi heilahdusta toiseen suuntaan. 

KAIKKI HYVYYS TUOMITAAN VASTEN VASTAKOHTANSA LÄSNÄOLOA

Joten emme ainoastaan voi nähdä vihamiehemme perustavanlaatuista kelvollisuutta, ja siten rakastaa häntä huolimatta hänen negatiivisesta näennäisyydestään, vaan voimme myös seurata tuota logiikkaa askeleen pitemmälle ja rakastaa häntä hänen negatiivisen näennäisyytensä kanssa. Meidän ei silti tarvitse rakastaa negatiivista näennäisyyttä itseään, toisin sanoen meidän ei tarvitse toivoa säilyttävämme sen. Mutta sen kelvollisuuden tunnistaminen olennaisena ja JUMALAN luomana elementtinä pelissä, alkuun pantuna positiivista ja perustavasti elämää antavaa tarkoitusta varten, vie meidät pitkälle kohti sen todellista hyväksymistä. Ja pahan hyväksyminen sen vaistonvaraista vasstustamista uhmaten, on osa sen eliminoimisen alkusoittoa. 

HYVÄ LUO PAHAA ANTAAKSEEN ITSELLEEN MERKITYKSEN, AIVAN KUTEN SIELU LUO RUUMIIN ANTAAKSEEN ITSELLEEN MÄÄRITELMÄN.

Ja JUMALA loi anti-JUMALAN saadakseen aikaan Pelin. Mikään tästä ei tee tuskaa vähemmän tuskalliseksi, tai pahaa vähemmän ei-toivotuksi. Me haluamme yhä päästä siitä eroon. Ero on siinä, että nyt meillä on siihen perspektiiviä. Nyt me ymmärrämme sitä. Nyt me arvostamme sitä. Ja nyt, koska tunnemme sen, voimme alkaa hallita sitä, sen sijaan että olemme sen hallinnassa. Kun meillä on täysi tuntemus tuskasta ja pahasta ja konfliktista ja vihasta ja vihanpidosta, sillloin me hallitsemme niitä. Ja sitten voimme päästä niistä eroon. Tietämättömyyden tilassa me haluamme eliminoida konfliktin, mutta emme voi. Kun on tietoa, se muuttuu. Halu eliminoida konflikti pysyy, mutta erona on se, että me voimme sen tehdä. Rakkaus on perustavanlaatuisen kelvollisuuden tunnistamista; joka on tietoa; joka on hallintaa. Se on osa sen luontoa. Kun tunnistamme vihamiehemme perustavanlaatuisen kelvollisuuden, me rakastamme häntä, me tunnemme hänet, me hallitsemme suhdettamme hänen kanssaan. Sen tähden, koska me rakastamme häntä, me haluamme eliminoida konfliktimme hänen kanssaan, ja koska rakastamme häntä, me voimme eliminoida konfliktimme hänen kanssaan. Joka kerta kun teemme tämän, edes  pienimmällä tavalla ja alhaisimmalla tasolla, lisäämme uuden myötävaikutuksen Kristuksen rakkauteen Saatanaa kohtaan. Ja siten tuomme yhteyden hiukan vielä lähemmäs. Ja viimein, kun Kristus tietoa antamalla saa tiedon jota hän tarvitsee aikaan saadakseen tuon Yhteyden, Saatanan tehtävä konfliktin ja erotuksen luojana maailmassa on ohi, ja kaikki konflikti ja siten tuska, murhe, turhautuminen, onnettomuus, torjunta, syyllisyys, pelko, masennus ja katumus maailmassa liukeavat, vähitellen mutta väistämättä. 

Copyright Church of the Final Judgment, 1967

normalbobsmith.com

The Process Church of The Final Judgment

Tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran Gary Lachmanin kirjassa, Tajunnan alkemistit; kuusikymmenluvun mystiikka ja vesimiehen ajan pimeä puoli.  LIKE 2010.
Seuraava katsaus on sivulta Religious Tolerance.org (Jota jo nimensäkin puolesta voi pitää asiallisena, toisin kuin monia muita eri suuntauksia esitteleviä sivuja!) Lisää kirjoituksia aiheesta tässä blogissa tunnisteella "The Process Church of The Final Judgment"!

Robert de Grimston
The Process kehittyi Robert de Grimstonin ("Opettajan") Lontoossa perustamasta itse-apuryhmästä. Processilaiselle (Processean) "Prosessi" merkitsee muutosta - erityisesti muutoksia jotka ovat tarpeen maailman lopun välttämiseksi siihen liittyvine tuomioineen. 

Vuodesta 1964 vuoteen 1974 processilaiset matkustivat läpi Euroopan ja Pohjois-Amerikan ja organisoituivat. Kirkon johtajat kirjoittivat kirjoja kuten "Exit", "As it is", "For Christ Is Come", ja muita nimikkeitä joita kirkko käytti lähdeteksteinään. Vuoteen 1974 mennessä, useita kapituleita (Chapters) toimi USA:ssa ja yksi Kanadassa, päämaja Washington DC:ssä. Ilmaiset vaatekaupat ja ilmaiset keittiöt ruokaa varten levittivät lahjoituksia kaikissa Kapituleissa. Yhteisöissä joissa Kapitulit sijaitsivat, processilaiset hoitivat monia projekteja ja vastaanottivat avustuksia paikallisilta ja valtion hallituksen viranomaisilta. Massaruokinta-asemia perustettiin slummikorttelien alueelle, missä Kapitulit olivat läsnä; nämä toimivat päivittäin vuosien ajan. Papit ja maallikkojäsenet ottivat osaa yhteisön aktiviteettiohjelmiin ja reagoivat luonnonkatastrofeihin yhdessä Punaisen Ristin ja Pelastusarmeijan kanssa. Viikottaiset vierailut vanhusten, sokeiden ja kehitysvammaisten koteihin olivat säännöllinen viikottainen tapahtuma. Joissain Kapituleissa aloitettiin vankilapalvelus. 

Process toivotti kaikki tervetulleiksi. Kirkko vihki laillisesti naisia papeiksi. Johtavassa elimessä oli tasapainoisesti molempia sukupuolia, samoin kirkon ja Kapitulien toiminnassa ja hallinnossa. Se suoritti avioliittoon vihkimisiä, kasteita ja pappisvihkimyksiä. Kirkko vastusti Vietnamin sotaa, mutta jätti päätöksen värväytymisestä yksilölle.

1974 tapahtui kriisi. Robert de Grimston vähitellen vetäytyi Kirkon päivittäisistä toimista ja hallinnosta. Kiistoja nousi johtavassa elimessä. Tämä johti vähitellen Robert de Grimstonin syrjäyttämiseen pääteologina. Johtava elin laillisesti hajotti Processin. Yritettyään menestyksettä uudelleen organisoida processilaisten ryhmän Massachusettsissa, Opettaja palasi Englantiin.

1979 Process uudistettiin löysästi yhteenkudottuna ryhmänä, uuden johdon alla. 1987 alkoi tarmokas laajentumispyrkimys. Yksityisiä Kapituleita perustettiin, joissa yksilöt operoivat ohjelmia, jotka oli tähdätty auttamaan kodittomia tulemaan riippumattomiksi. 

1988 Society of Processeans muodostettiin suurelta osin maallisena järjestönä. 1993 Processin usko ja opetukset julistettiin vanhentuneiksi, arkistot tuhottiin ja Kirkko hajotettiin. Jäsenet jatkavat, järjestäytyneinä itse-apujärjestöksi. Tulevaisuus on epäselvä. 

Kirkko julkaisi aikakauslehteä "Process" ja kuukausittaista uutiskirjettä "The Processeans".

Uskomukset:

Kirkko opetti että rakkaus voittaa pahan ja siten eliminoi konfliktin. Heidän uskonsa perusta oli Matteuksen evankeliumi Uudessa testamentissa. He uskovat yhteen ainoaan tuntemattomaan Jumalaan; Jumala yksinkertaisesti "on". Jeesus Kristus nähtiin yhdistäjänä; Saatana erottajana, kenties Jumalan luomana ihmiskunnan koettelemiseksi. He uskovat "Maailmankaikkeuden Lakiin", joka on "kun annat, niin saat". Kaikki materia nähdään pyhänä, koska se on peräisin Jumalalta. Varhaisempina päivinä papit  käyttivät suuria mustia viittoja mainostaakseen "suremme maailman kuolemaa ellemme muutu" sanomaansa.

Kristuksen opetus "rakastaa vihamiehiään" tuli heidän pääasialliseksi käyttäytymissäännökseen. He rakastavat yksilöä, mutta eivät hänen pahoja tekojaan. Nämä uskomukset johtivat rakkauteen Saatanaa kohtaan - ei hänen tekojaan, vaan olento Saatanaa. 

Kristillinen kirkko on historiallisesti opettanut jumaluuden kaksinaisuuden käsitettä. Se on, että on olemassa kaksi enemmän tai vähemmän tasavertaista voimaa maailmankaikkeudessa: Kristus ja Saatana; yksi kokonaan hyvä - toinen kokonaan paha. Tämän uskomuksen historialliset juuret voidaan jäljittää zarathustralaisiin Persiassa kuudennella vuosisadalla eaa. 

Poiketen perinteisestä kristillisyydestä, Jumala ja Saatana eivät ole vastakkaisia ja kiisteleviä yliluonnollisia olentoja. Molempien uskotaan myötävaikuttavan maailmaan ja loppuun maailmankaikkeuteen. Heidän pitkään kestänyt vihanpitonsa on kadonnut. Jeesus kuvataan tuomarina lopun aikana, kun taas Saatanasta tulee Jeesuksen tuomioiden toimeenpanija. Jäsenet kunnioittivat neljän jumaluuden kokonaisuutta: Jehova, Jeesus, Lucifer ja Saatana. Heitä kannustettiin poimimaan yksi, johon he voisivat samaistua ja antautumaan tuolle jumaluudelle.

Väärää tietoa Processista:

Processilla oli ainutlaatuinen teologia, joka palvoi Jumalaa samalla kun rakasti Saatanaa. Ollen avoin ja käännytystyötä tekevä uskonnollinen organisaatio, he olivat alttiita toisten kristittyjen kritiikille. Koska heillä oli niin epäortodoksinen asenne Saatanaan, heidät helposti väärinymmärrettiin.

Kirja Charles Mansonista, "The Family", väitti että Manson oli Processin jäsen. Kirkko hankki  anteeksipyynnöt ja kirjan takaisin vedon haastettuaan kustantajan oikeuteen. Johtuen ajasta joka kesti takaisin vedon aikaan saamiseen, iso määrä kirjoja oli myyty; niin monia kappaleita kirjasta on hyllyissä tänä päivänä. Yhteyttä Mansonin ja Processin välillä ei ole täysin oikaistu. Manson ei koskaan ollut Processin rekisteröity jäsen. Ryhmä processilaisia vieraili´hänen luonaan vankilassa ja varmisti ettei hän ollut koskaan ollut mukana paikallisessa Kapitulissa. 

Hiljattain julkaistiin kirja, joka väitti että toinen sarjamurhaaja, David Berkowitz, "Son of Sam", oli myös Processin jäsen. Kirjassa lausutaan että Process oli tappajien verkosto, ja että Berkowitz oli vahti, joka ei ottanut osaa kaikkiin tappoihin. Tämä on ristiriidassa poliisitutkijoiden kanssa, jotka uskoivat että Berkowitz toimi ominpäin. Jos he ajattelivat toisin, poliisi olisi varmuudella tutkinut Kirkkoa. Berkowitz väitti olleensa satanisti ja kääntyneensä evankelikaaliseen kristinuskoon vankilassa. Hän väitti että "Sam" "Samin Pojassa" tuli kelttiläisen kuolleiden jumalan, Samhainin nimestä. Hänen tarinansa on epäilyttävä, koska:
Process-risti
  • Hänen tapansa lausua "Samhain" on väärä [sämhein];
  • Keltit eivät koskaan palvoneet kuolleiden jumalaa; 
  • Ei ole olemassa kelttiläistä jumalaa nimeltä Samhain;
  • Satanistit eivät palvo kelttiläisiä jumalia, ja
  • Process kirkko ei ollut enää olemassa Son of Sam-murhien aikaan.
Todellisuudessa Samhain merkitsee "kesän loppua". Se oli kelttiläinen vuodenkierron juhlapäivä ja on edelleen Wiccalainen sabatti.

Rituaalit:

 Kokoukset pidettiin huoneessa, jossa oli kristillinen risti yhdellä seinällä, ja vastakkaisella puolella huonetta Mendesin vuohi (vuohen pää pentagrammissa), joka symboloi Saatanaa. Processin versiossa tästä symbolista pentagrammi oli asetettu kärki ylöspäin. Mendesin vuohi poistettiin myöhemmin osana Processin symboliikkaa. Pyöreä alttari oli huoneen keskellä, peitettynä Processin motiivilla, kynttilät järjestettiin alttarille osoittamaan neljään pääilmansuuntaan; tämä symboloi heidän ykseyttään koko luomakunnan kanssa. Frankincensia* poltettiin keskellä alttaria sen symbolina, että Kristus oli Processin sydämessä. Rituaaliin osallistuvat jäsenet istuivat tyynyillä lattialla, samankeskisissä ympyröissä alttarin ympärillä. Takaosassa oli musiikkiryhmä, yleensä kitaroiden, laulajien, sitarin, pianon ja rumpujen kanssa.. Koska lauantai oli perinteinen viikottainen Sabatti (sunnuntain ollessa kristillinen lepopäivä), viikon pääpalvelusta kutsuttiin Sabattikokoukseksi (Sabbath Assemply). Se pidettiin lauantai-iltana klo 19.00. Joulukokous pidettiin jouluaattona. Häitä toimitettiin kaikissa Kapituleissa. Process vihki samaa sukupuolta olevia pareja samalla tavalla kuin vastakkaista sukupuolta olevia (kirjauksilla oli kuitenkin tapana vaihdella samaa sukupuolta olevien avioliittojen laillisuuden osalta). Kapitulit olivat suljettuja sunnuntaisin ja joulupäivänä.

*Frankincense: katso tässä blogissa kirjoitus, Kulta, suitsuke ja mirha.

Viite: W. S. Bainbridge "Satan's Power: A Deviant Psychotherapy Cult", University of California Press, Berkeley, CA, (1978).
Copyright © 1998 & 2000 by Ontario Consultants on Religious Tolerance
Latest update: 2000-JUL-9
Author: B.A. Robinson

Katso/kuuntele myös: Tänä päivänä bändi nimeltä "Sabbath Assembly" on uudelleen sovittanut ja levyttänyt Processin alkuperäisiä hymnejä - YouTube.


Ei kommentteja: