Tänä päivänä ihmiset jakavat
Kristuksen sellaisiin aspekteihin kuten ”historiallinen”, ”kosminen”,
”mystinen” jne. Mutta Kristus olemukseltaan on yksi ja jakamaton.
On vain yksi Kristus – elävä
Kristus, joka on Jumalan manifestaatio, Rakkauden manifestaatio. Kristus on
Jumala, joka paljastaa itsensä maailmalle. Jumalan manifestaationa Kristus ei
voi olla erillään Hänestä, häntä ei voi pitää erillisenä Hänestä.
Ja kun puhun Kristuksesta, en
tarkoita abstraktia prinsiippiä, vaan pikemminkin todellista Rakkauden
inkarnaatiota. Rakkaus on suurin todellisuus eikä abstraktio. Sillä on muoto,
sisältö ja merkitys. Kristus – mikä tahansa käsitys ihmisillä on hänestä
”historiallisena”, ”kosmisena”, ”mystisenä” – antoi maalle täydellisimmän
Rakkauden ilmaisun.
Tämä johtuu siitä että
historiallisena persoonallisuutena, kosmisena olemuksena ja mystisenä
kokemuksena Kristus on ja pysyy täydellisimpänä Rakkauden ilmaisuna. Todellakin,
ei kellään ihmisellä maan päällä ennen Kristusta ollut suurempaa rakkautta kuin
hänellä.
Ei sen paremmin ulkoisessa
kosmoksessa kuin sielun sisäisissä mystisissä syvyyksissäkään ole
täydellisempää Rakkauden ilmaisua kuin se jonka personoimme Kristuksessa.
Kuinka sen tähden tulee ymmärtää sanat ”historiallinen”, ”kosminen”,
”mystinen”? Ilmentyneenä maan päällä tiettynä historiallisena hetkenä
ideaalisena ihmisenä, esimerkkinä todellisesta ihmisestä, Kristus on
”historiallinen”. Ja aika jolloin hän eli, tallentaa ja kantaa todistusta
hänestä: ”Katso, ihminen! Katso, todellinen ihminen, jossa Rakkaus, Viisaus ja
Totuus elävät, ja joka soveltaa niitä.”
Kun hänet koetaan sisäisissä
syvyyksissä, hän on ”mystinen”, ja kun hänet ymmärretään ja tunnetaan
maailmassa ilmentyneenä Jumalana, hän on ”kosminen”. Kristuksen fyysinen puoli
on koko ihmiskunta yhdistyneenä yhteen ruumiiseen. Kaikki ihmissielut, joissa
Kristus elää, yhdistyneenä yhdeksi – tämä on Kristuksen fyysinen aspekti.
Kaikki enkelit kokoontuneina
Kristuksen sydämeen edustavat hänen henkistä aspektiaan. Ja kaikki jumalalliset
olennot yhdistyneinä Kristuksen mielessä ovat hänen jumalallinen aspektinsa.
Tämä on ”kosminen” Kristus, maailmassa ilmenevä Jumala. Siitä syystä mystikko
näkee Kristuksen kaikkialla – ihmiskunnan suurena veljenä, ihmisen
arkkityyppinä, Esikoisena maailmassa, ihmissuvun alkuna, ihmisevoluution
alkuna. Esikoisena, joka kehitti ja ilmensi kaikkia jumalallisia hyveitä, joka
sovelsi kaikkia jumalallisia lakeja. Mystikko näkee Kristuksen esikoisena, joka
läpäisi kaikki koetukset ja uhrasi kaiken veljiensä tähden.
Vuoret, pellot, lähteet, meret ja
joet, kaikkine kätkettyine luonnon rikkauksineen – kaikki tämä on ilmausta
tästä Suuresta Veljestä. Mutta tämä on suuri mysteeri, jonka ymmärtämiseksi
tuhansien vuosien lakkaamaton työ on välttämätöntä. Siten Kristusta tarvitsee
ymmärtää hänen kokonaisuudessaan. Hän on Yksi, vaikka ihmiset pitävät häntä
joskus ”historiallisena”, joskus ”kosmisena” tai ”mystisenä”. Kaikkien näiden
sanojen täytyy herätä eloon Kristuksen todellisessa ymmärtämisessä manifestoituneena
ja paljastettuna Jumalan Rakkautena, niiden ei pidä pysyä kuivina käsitteinä,
vankilana ihmisajattelulle.
Tosiaankin, eikö ”historiallinen”
Kristus joka tuli maan päälle kaksi tuhatta vuotta sitten, ole monien
kristittyjen mielten vankila? Missä Raamatussa Kristus kaksi tuhatta vuotta
sitten puhui itsestään historiallisena persoonallisuutena? Hän puhuu itsestään
Henkenä, joka viipyy maan päällä ”aikojen loppuun asti”, se on, kunnes
väkivallan ja pahuuden aikakausi, nyt viimeisinä päivinään, tulee loppuun.
”Menkää ja saarnatkaa”, hän sanoo
opetuslapsilleen, ”ja minä tulen olemaan kanssanne aikojen loppuun asti”. Eräs
pahimmista harhoista on luulla että Kristus on taivaassa, että hän istuu ja
odottaa viimeistä tuomiota, jolloin hän alkaa tuomita eläviä ja kuolleita.
Totuus on, että Kristus ei ole ikinä jättänyt maata. Muista hänen sanansa:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Kristus on se joka
on inspiroinut, inspiroi ja tulee inspiroimaan maan ja ihmiskunnan
”historiallista”, ”kosmista” ja ”mystistä” elämää. Ilman Kristusta ei voisi
olla historiaa. Ilman Kristusta ei voisi olla ”kosmosta”, järjestäytynyttä ja
vakiintunutta maailmaa. Ilman Kristusta ei voisi olla ”mystistä” elämää. Hän on
kaikkien ilmestysten suuri inspiroija kaikkina aikoina. Hän on näkymätön
liikuttava voima koko ihmiskunnan henkisen elämän takana. Raamattu, missä
Kristus on keskushahmo, todistaa tästä. Kristus itse vihjaa tähän sanoilla:
”Mooses ja profeetat kirjoittivat minusta”.
Mooses, yleisessä merkityksessä,
käsittää kaikki ihmiskunnan henkiset johtajat, kaikki tiedemiehet, filosofit,
kirjailijat, runoilijat, taiteilijat ja muusikot, jotka valmistavat ihmisten
mieliä ymmärtämään Kristusta, jumalallista Totuutta.
Kuinka hetkelliseltä heidän
työnsä näyttääkin, kuinka muuttuvaisia heidän teoriansa ovatkaan, ne eivät ole
umpimähkäisiä, ne on luotu Hengen universaalin lain vaikutuksen alla, joka
työskentelee ihmiskunnassa erityisellä tavalla. Kaikki nuo ihmiset
työskentelivät sen tähden ihmiskunnan moninaisen kohottamisen puolesta, he
valmistivat tietä Kristuksen tulemiselle. Ei ole helppoa Kristuksen kaltaiselle
suurelle hengelle tulla ihmisten joukkoon. Ihmisten täytyi työskennellä kovasti
useiden tuhansien vuosien kuluessa jotta Kristus voisi ilmestyä heidän
keskuuteensa. Ei ole helppoa tulla maan päälle. Mutta laskeutumisellaan maan
päälle Kristus avasi uuden aikakauden ihmiskunnan kehityksessä. Hän osoitti
ainoan tien jolla ihmissielu voi nousta Jumalan luo. Siksi hän sanoi: ”Minä
olen Tie, Totuus ja Elämä”.
Tie: sanan laajimmassa mielessä
tämä on Hengen liikuntoa kohti luonnon lakien älykästä soveltamista.
Elämä: Tämä on elementtien
harmonista järjestämistä ja voimien kehitystä jumalallisessa sielussa.
Totuus: Tämän on Yhden Jumalan
ilmentymistä, joka luo olosuhteet kaikkien elävien olentojen kehitykselle.
Tullen jumalallisesta Totuuden
maailmasta ja laskeutuen aineelliseen maailmaan, Kristus yhdistää ihmissielut
Totuuden maailmaan, missä jokaisen elämän suuret päämäärät ovat kätkettyinä.
Täytyy välttämättä olla linkki
yhdistää materiaan vajonneet ihmissielut Jumalaan. Ainoastaan Kristus voi
muodostaa tuon linkin – ainoastaan Kristus voi yhdistää ihmiset Jumalaan. Hän
tuli alas jumalallisesta maailmasta, tuoden elämän Totuuden maailmasta, ja
nousi siihen takaisin, ja tällä tavoin hän osoitti polun joka johtaa
ajallisesta elämästä ikuiseen.
”Ja tämä on ikuinen elämä”, sanoo
Kristus, ”että he tuntevat Sinut, ainoan tosi Jumalan, ja hänet jonka olet
lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”.
Tuntea Jumala on tuntea Hengen
siemenet – olosuhteet, voimat, ja lait jotka ylläpitävät sitä, ja joiden mukaan
tämä ihmeellinen asioiden järjestys rakentuu.
Ja Kristus on intelligentti alku
joka tulee Yhdestä Jumalasta, tuoden elämän kaikille olennoille, opastaen niitä
ja ylläpitäen niitä ja yhdistäen ne kaiken olevan alkukeskukseen. Kristus on
tämän sielujen älykkään liikkeen tie, joka johtaa ne ikuiseen elämään
Totuudessa.
Ja kun Kristukselta kysytään
miksi hän tuli maahan, hän vastaa: ”Sen tähden minä synnyin ja tästä syystä
tulin maailmaan, jotta todistaisin Totuudesta.”
Nämä sanat ovat kuitenkin
matemaattinen kaava. Kysymys Kristuksen tulemisesta on eräs ihmiselämän
syvällisimmistä kysymyksistä. Monet ihmiset luulevat että tähän kysymykseen on
hyvin helppo vastata. He sanovat että Kristus tuli maahan kärsiäkseen ja
pelastaakseen ihmiskunnan.
Kristuksen tuleminen maan päälle
ei ole kärsimyksen asia. Kärsimys oli toissijainen tapaus Kristuksen elämässä –
se on kaukana tämän erittäin tärkeän hetken määrittelystä ihmiskunnan
historiassa. Pelastus, tavalla jolla se yleensä ymmärretään, on myös
vaillinainen käsitys tästä suuresta tapahtumasta.
Mutta tänä päivänä kaikki
saarnaajat sanovat että Kristus tuli maahan pelastaakseen ihmiskunnan. Jos
Kristus olisi pelastanut maailman niin mekaanisella tavalla kuin ihmiset
uskovat, ja jos he olisivat todella pelastettuja, silloin he eivät eläisi
tavalla joka on niin vastakkainen Kristuksen opetuksen hengelle.
Selvästikin ajatuksella
pelastuksesta on kokonaan erilainen merkitys. Se ei ole siellä mistä ihmiset
sitä etsivät, eikä se tule mekaanisesti kuten he luulevat.
Kristus toi maahan sielun
tieteen. Hän osoitti polun jolla ihmissielut voivat tuntea Jumalan ja saavuttaa
ikuisen elämän. Tuon polun portti on Rakkaus. Hän joka kulkee tästä portista,
löytää itsensä siltä kuninkaalliselta tieltä jossa suuret teot odottavat häntä.
Monia suuria sieluja tuli maan
päälle ennen Kristusta, mutta he eivät kyenneet suoriutumaan ihmiskunnan
kohottamisen vaikeasta tehtävästä. Kristuksen täytyi tulla maan päälle
ratkaisemaan tämän olennaisen ja erittäin tärkeän ongelman ja osoittamaan
ihmisille toteen näytetyn tien jolla myös he voivat ratkaista sen.
Ennen Kristusta Jumala lähetti
vainioilleen palvelijoitaan – profeettoja ja pyhiä – mutta he eivät kyenneet
suorittamaan tehtävää tavalla jolla se olisi pitänyt tehdä.
Kun Kristus, ”Jumalan Poika”,
tuli maan päälle, kaikki taivaan työntekijät yhdistyivät hänen nimessään
päättääkseen työn joka oli aloitettu.
Evankeliumissa on kirjoitettu,
että ”Jumala rakasti niin maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jottei
yksikään, joka uskoo häneen hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Poika on Sana, järjellinen,
jumalallinen, ainoa joka saattoi palauttaa harmonian maailmaan ja ihmissielun
yhteyden Jumalaan. Kristus saattoi palauttaa tuon yhteyden, hän saattoi
vaikuttaa ihmiskuntaan kokonaisuutena, koska hän itse oli yhdistynyt suureen
Väkevään.
Kun evankeliumi puhuu Hengen
laskeutumisesta Jeesuksen ylle, se viittaa Jeesuksen yhdistymiseen järjen
maailman kollektiivisen Hengen kanssa, minkä mukaan jumalallisen idean
toteuttaminen tuli mahdolliseksi maan päällä.
Tämä on laki maan päällä –
saattaakseen päätökseen Jumalan työn, ihmisen maan päällä täytyy yhdistyä
olentoon taivaassa. Tässä tapauksessa olento oli kollektiivinen jumalallinen
Henki.
Tästä näkökulmasta Kristus on
kollektiivinen henki. Hän on olemassa yksikkönä ja samalla kertaa hän on
kollektiivinen henki. Hän on kaikkien Jumalan Poikien kokonaissumma, joiden
sydämet ja sielut ovat elämän ja rakkauden lähteitä.
Kaikki Jumalan Pojat yhteen
liittyneenä, kaikki älylliset sielut jotka elävät jumalallisessa yhteydessä –
kaikkea tätä on Kristus.
Kristuksen laskeutuminen maan
päälle on tärkein tapahtuma ihmiskunnan historiassa. Se on ainutlaatuinen
tapahtuma sisällöltään ja merkitykseltään. Siihen liittyy ihmiselämän
perustavanlaatuinen idea – kuolemattomuuden idea, iankaikkisen elämän idea. Ja
kaikilla inhimillisen olemassaolon pyrkimyksillä on lopullisena päämääränään
saavuttaa kuolemattomuus ja astua iankaikkiseen elämään.
”Ja tämä on iankaikkinen elämä”,
sanoo Kristus, ”että he tuntevat Sinut, ainoan tosi Jumalan, ja hänet jonka
olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”.
Tunne Jumala ja tunne Kristus.
Tunsivatko ihmiset Kristuksen,
kun hän ilmestyi kaksi tuhatta vuotta sitten? Tuntevatko he hänet tänä päivänä?
Kun totuus tulee maailmaan, se ei ole pukeutunut kuninkaallisiin vaatteisiin,
vaan pikemminkin vaatimattomaan asuun.
Siten Kristus ilmestyi kaksi
tuhatta vuotta sitten yksinkertaisessa muodossa, jossa ihmiset eivät voineet
tunnistaa häntä. Mutta sellaiset ovat tämän maailman lait.
Tässä vaatimattomassa asussa,
näennäisesti kaikkien muiden ihmisten kaltaisena, edes hänen opetuslapsensa
eivät tunteneet häntä täydellisesti. Ainoastaan kolme heistä kirkastumisessa
näki Kristuksen ”kasvot”, hänen sisäisen itsensä. Tässä sisäisessä valossa he
näkivät hänet ja tunnistivat hänet sellaisena kuin hän oli enkelten
keskuudessa.
Juutalaisille Kristus oli
”Joosefin poika, puusepän poika”. Kirjanoppineille ja fariseuksille hän oli
jumalanpilkkaaja, itsensä nimittänyt messias, joka kutsui itseään ”Jumalan
Pojaksi”. Hän ei tullut heidän keskuudestaan, hän ei ollut heidän opettamansa.
Missä itse asiassa Kristus
opiskeli? Kaikki mitä hän teki, todisti hänen laajasta oppineisuudestaan.
Kuitenkin jopa tänä päivänä on ihmisiä jotka luulevat, että Kristus oli
tavallinen, kouluttamaton henkilö. Tämä ei ole totta. Kristus itse, puhuen
kuulijoilleen, sanoi: ”jos kerron teille maallisista asioista, ettekä usko, kuinka
uskoisitte jos kerron taivaallisista asioista?” Kun hän puhui ”taivaallisista
asioista”, Kristus viittasi auringon suuriin mysteereihin. Kuitenkin hän
ymmärsi myös ”maallisia asioita” – hän tunsi Kabbalan, ja itäisten kansojen ja
kreikkalaisten filosofiat, yhtä hyvin kuin sen ajan tieteet.
Todellakin, Kristuksella ei ollut
tarvetta opiskella ihmisten kouluissa. Hänen koko maallinen elämänsä oli
itsessään objektiivista oppimista hänelle. Hänen elämänsä oli uuden kokemuksen
lähde, pelto niiden ylevien periaatteiden ja suurten lakien soveltamiseksi,
joiden toiminnot hän oli tuntenut näkymättömässä maailmassa. Johtuen
heränneestä tietoisuudestaan ja yhteydestään näkymättömään maailmaan, Kristus
kykeni aina saavuttamaan tieto suoraan sieltä.
Ja kun hän rukoili, rukous oli
keskustelua järjen maailman kanssa. Rukouksen avulla Kristus kommunikoi
näkymättömän maailman kanssa, kaikkien siellä olevien hierarkioiden ja Jumalan
kanssa. Rukouksen avulla näkymätön maailma paljasti Kristukselle suuria läksyjä
jotka hänen täytyi oppia maan päällä, ja paljasti hänelle ongelman joka hänen
täytyi ratkaista maallisen elämän ympäristössä.
Ratkaistuaan vaikean ongelmansa,
Kristus ymmärsi kokemuksen kautta että ainoa tapa pelastaa ihmiskunta on
Rakkauden avulla. Vasta sitten hän täysin ymmärsi kaiken kärsimyksensä
syvällisen merkityksen.
Kuitenkin ihmisille, riippumatta
siitä mitä he sanovat, Kristuksen kärsimykset, hänen ristiinnaulitsemisensa ja
häpeällinen kuolemansa pysyvät yhä yhtenä syvällisimmistä mysteereistä.
Miksi Kristuksen, suurimman
sielun joka ikinä tuli maan päälle, suurimman koskaan ilmentyneen hahmon, miksi
tämän hyvän, älykkään ja vahvan ihmisen piti läpikäydä niin traaginen kuolema?
Raamattu sanoo että niin oli
”kirjoitettu” - eikä muuta.
Toiset väittävät että tämän oli
välttämätöntä tapahtua, jotta maailma pelastuisi.
Mutta Kristus itse sanoo että hän
tuli maailmana todistaakseen Totuudesta.
Yksi asia voidaan sanoa
varmuudella – Kristus ristiinnaulittiin koska Rakkaus ei ulkoisesti ottanut
osaa hänen elämäänsä. Ja missä Rakkaus ei ota osaa, ankarimmat kärsimykset ja
suurimmat tragediat tapahtuvat. Rakkaus ei aiheuta niitä, mutta kilpailu
Rakkauden tähden luo ne. Rakkaus itsessään aina ja kaikkialla tuo valoa, rauhaa
ja iloa.
Joka tapauksessa näemme että
Kristuksen ristiinnaulitseminen sallittiin.
Ristillä Kristus kävi läpi mitä
voitaisiin kutsua ideologis-mystiseksi kärsimykseksi, syvimmän ja kovimman
kärsimyksen, jonka ihmissielu voi läpi käydä.
Hänen täytyi juoda kärsimyksen
maljasta viimeiseen pisaraan saakka – tuosta maljasta johon oli kerääntynyt
koko menneisyyden katkera pohjasakka.
Mutta tämän syvän ja voimistuneen
kärsimyksen aikana kaikki menneisyyden salaisuudet paljastettiin hänelle. Ja
tietoisena hetken suuresta merkityksestä, Getsemanen puutarhan sisäisen
kamppailun jälkeen, Kristus sanoi, ”tätä hetkeä varten minä olen tullut.”
Rakkauden suuren alkemian avulla
Kristus muutti tuohon maljaan kerääntyneet myrkyt ja siten tuhosi väkivallan
ikuisesti.
Ja todellakin, eikö Kristus –
voimakas hengen mies joka tunsi korkean alkuperänsä, joka näki ennalta kaiken,
joka tiesi mitä oli tapahtuva – voinut estää häntä odottavat kärsimykset?
Hänellä oli mahdollisuus joko kutsua esiin ”enkelten joukot”, ja niiden avulla
tuhota sekä juutalainen kansa että Rooman valtakunta – se on, käyttää
menneisyyden metodia, Mooseksen ja Elian väkivallan ja miekan metodia, joka oli
vanhojen maagien ja adeptien metodi – tai hyväksyä malja ja risti ja voittaa ne
Rakkauden voimalla.
Kristus valitsi jälkimmäisen,
ainutlaatuisen kokeilun maan päällä.
Ja tosiaankin, jos Kristus olisi
pelännyt kärsimystä, jos hän olisi pelännyt ristiä jolle hänet myöhemmin
naulittiin, tai nauloja joilla hänet siihen naulittiin, tai keihästä jolla
hänet lävistettiin, hän ei olisi tarjonnut uutta ja välttämätöntä ratkaisua
ihmissielun kohottamisen vaikeaan tehtävään. Hän hajotti loukkaukset,
ruoskaniskut, ristin, naulat ja keihään Rakkauden tulella – ainoalla tulella
joka voi sulattaa väkivallan aseet. Kokeilu osoittautui menestykseksi.
Siten Kristus ratkaisi ongelman,
josta koko ihmiskunnan tulevaisuus riippui. Siten hän avasi pelastuksen polun
niille kärsiville sieluille, joita varten hän tuli. Niiden yksinkertaisten
mutta jalojen sielujen tähden, joilla oli rohkeutta asettaa uskonsa häneen,
eikä aikansa oppineita, mahtavia ja uskonnollisia ihmisiä varten, Kristus
luopui elämästään jotta he saattaisivat elää Rakkaudessa, jonka hän antoi
heille.
Jotain hyvin suurta on kätketty
Kristuksen kärsimyksiin. Ne muodostavat Kristuksen elämän kätketyn puolen, josta
ihmiset eivät tiedä mitään.
Ja kun puhun Kristuksen
kärsimyksistä, kaksi Kristuksen suurta hyvettä tulee mieleen – hänen
ennennäkemätön kärsivällisyytensä ja hänen nöyryytensä. Näiden avulla hän kesti
kaiken pahoinpitelyn ja loukkaukset, joita ihmiset aiheuttivat hänelle. Kristus
kesti kaikki nämä ja pysyi hiljaa, tyynenä ja välinpitämättömänä, ikään kuin
mitään ei olisi tekeillä. Ei kyyneltäkään vuotanut hänen silmistään.
Tämä on suurta kärsivällisyyttä,
tämä on herruutta itsen yli, tämä on Rakkautta.
Tämä on kivi jota mikään ei voi
murskata.
Kristuksen ristiinnaulitseminen
oli tragedia, mutta tällä tragedialla oli ratkaisunsa ylösnousemuksessa.
Kristus nousi kuolleista, ja
ylösnousemuksensa avulla hän voitti kuoleman. Ja kuten kärsimyksissään menneisyyden
salaisuudet paljastuivat hänelle, niin ylösnousemuksessa hän vastaanotti
ilmestyksen tulevaisuudesta.
Kristus on todella vahva ihminen,
mahtava henki, sankari. Hän voitti kaiken – kidutukset, ristin ja haudan.
Kristus ei kantanut puista ristiä
loppuun asti. Hän kantoi sen vain tiettyyn paikkaan saakka ja laski sen sitten
maahan. Ihmiset luulevat hänen laskeneen sen maahan koska hän oli uupunut sen
painon alla.
Kristus ei ollut heikko. Hän
olisi voinut kantaa ristin, mutta hän laski sen maahan osoittaakseen
ihmiskunnalle, mitä heitä varten oli varattu. Hän vihjasi: ”voin kantaa elävien
ihmisten kärsimysten ristiä, mutta en tahdo kantaa puista ristiä.”
Mutta nykypäivän kristityt yhä
kantavat ja suutelevat puista ristiä jota Kristus itse halveksui.
Heitettyään puisen ristin maahan,
Kristus nousi ylös ja suoraselkäisenä hän matkasi Golgatalle. He naulasivat
hänet ristille. Mutta hän ei pysynyt siinä kauaa. Hän yksin irrotti itsensä
nauloista. Kuinka? Hän jätti ruumiinsa ja meni Joosef Arimatialaisen luo.
Kristus haudattiin ja hänen
hautansa sinetöitiin. Mutta hän jätti myös haudan. Hän ei halunnut jättää
ruumistaan hautaan, koska se oli elossa. Hän itse nosti sen ylös.
Enkeli joka aiheutti hänen
kuolemansa, vei hänen sielunsa tuonelaan, mutta Kristus ei pysynyt siellä
kauaa. Hänen astumisensa tuonelaan aiheutti vallankumouksen – hän aktivoi
kaikki tuonelan asukkaat ja vapautti heidät. Älä luule, että ylösnousemuksensa
jälkeen Kristus oli yksin – tuonelassa hän oli enkelijoukon johtaja, joka
tyhjensi tuonelan kaikista vangeistaan.
Siten Kristus näytti toteen, että
vahva ihminen ei voi pysyä naulittuna ristille, eikä häntä voi sinetöidä
hautaan. Vahva ihminen ei koskaan kuole – hän nousee ylös ja hän antaa elämän
muille.
Kristus oli Jumalan Sydän ja sen
tähden hän nousi ylös. Jumalan Sydän ei voi kuolla. Se palasi sinne mistä se
tuli. Mutta läpi koko tämän tragedian, joka näyteltiin Golgatalla, uusi veri
läpi tunki ihmiskunnan väsyneet suonet ja uusi virike tuotiin elämän
jumalalliseen kiertokulkuun.
Kun hän tuli maan päälle kaksi
tuhatta vuotta sitten, Kristus paljasti meille ainoastaan yhden puolen
luonnostaan. Me näemme Kristuksen silloin nöyryytettynä ja murheessa,
kärsimyksissä ja koettelemuksissa. Me näemme hänet lunastuksen sankarina.
Ihmiset eivät vielä tunne
Kristusta hänen kirkkaudessaan, hänen jumalallisessa voimassaan ja vallassaan.
Kristus on voimakas ja mahtava nyt!
Menneisyydessä Kristuksen kädet
naulattiin. Tänä päivänä kukaan ei voi naulata näitä käsiä – naulat sulaisivat
välittömästi! Menneisyydessä he ristiinnaulitsivat Kristuksen, mutta tänä
päivänä ei ole tarpeeksi suurta puuta johon hänet voitaisiin ristiinnaulita.
Kristusta ei voida ristiinnaulita
toista kertaa.
Tämä Kristus tulee nyt käymään
ihmisten mielissä ja sydämissä. Hän tuhoaa kaikki vankilat. Hän hävittää kaikki
väärät opit – kaiken mikä tuhoaa ihmisen mieltä ja sydäntä, joka tuo
hämmennystä ja anarkiaa, joka halvaannuttaa ihmiselämän. Hän on elävä Kristus,
joka tuo elämän, valon ja vapauden kaikille sieluille, joka kohottaa ja
herättää heissä rakkauden kaikkea kohtaan.
Kun sanon että Kristus tulee nyt,
jotkut saattaisivat luulla että hän tulee ulkoisesti. Kristus ei tule
ulkoisesti, hän ei tule sen paremmin ihmisen muodossa kuin missään muussakaan
muodossa.
Kun auringonsäteet tulevat
kotiisi, tarkoittaako se, että itse aurinko on käynyt luonasi?
Muista, Kristus on jumalallisen
Rakkauden manifestaatio. Ja hän tulee sisäisenä valona ihmisten mieliin ja
sydämiin. Valo vetää kaikki Kristusta kohti kuin suuren keskuksen ympärille.
Ihmisten mielten ja sydänten
avautuminen ja Kristuksen sisäinen hyväksyminen – tämä tulee olemaan Kristuksen
toinen tuleminen maan päälle.
Jos he eivät hyväksy häntä tällä
tavoin, ihmiset jatkavat rakkaudetonta elämää, kärsimyksessä ja kurjuudessa,
ulkoisissa uskomuksissa, taikauskossa ja harhoissa.
Noiden ulkoisten uskomusten
vankeina monet uskonnolliset ihmiset tänä päivänä erehtyvät sanoessaan,
”Kristus toi hyvän uutisen kaksi tuhatta vuotta sitten. Hän sanoi kaiken mitä
hänellä oli sanottavana, ja nyt hän on mennyt taivaaseen, missä hän viipyy
tuomiopäivään saakka, jolloin hän tulee jälleen tuomitsemaan eläviä ja
kuolleita.”
Mutta minä sanon sinulle: Kristus
ei saarnannut hyvää uutista ajassa ja tilassa!
Me emme pidä Kristusta ja hänen
opetustaan jonain, joka on menneisyyttä. Me emme pidä Kristusta ja hänen
opetustaan jonain, joka tulee tulevaisuudessa. Meille Kristus ja hänen
opetuksensa ovat ikuista nykyisyyttä!
Sen tähden Kristus ei puhunut
meille ainoastaan kolmena opettamisen vuotenaan; hän ei ole lakannut puhumasta
kaikkien näiden kahden tuhannen vuoden aikana. Ja jos olisi mahdollista
ennallistaa kaikki mitä hän sanoi noina kolmena vuotena tuon ajan ihmisille, ja
jos olisi mahdollista myös ennallistaa kaikki mitä hän sanoi näiden kahden
tuhannen vuoden kuluessa, ihmisillä olisi hyvin arvokasta tietoa.
Mutta ainoastaan hyvin vähän
siitä, mitä Kristus sanoi noiden kolmen saarnaamisen vuoden aikana, on säilynyt
meille – ainoastaan sirpaleita. Monet Paavalin epistolat – yhtä lailla kuin
muidenkin apostolien – pysyvät kätkettyinä maailmalta. Mutta jonain päivänä ne
tulevat valoon. Jopa nyt niitä paljastetaan, mutta ainoastaan edistyneille
oppilaille.
Toisaalta, luuletko että Kristus
paljasti kaikki opetuksensa? Verrattuna siihen mitä hän omisti, Kristus antoi
hyvin vähän aikalaisilleen. Tuon ajan ihmiset eivät olleet valmiita tiedettä
varten. Sen tähden hän puhui heille vertauksin. Kristus ei halunnut antaa
asettaa tietämättömien käsiin, jotta he voisivat kääntää sen häntä vastaan.
Luuletko, että jos Kristus tulisi
nyt, hän puhuisi niin kuin kaksi tuhatta vuotta sitten? Kristus puhuu tänään
kokonaan eri tavalla.
Ensinnäkin, hän saarnaa Rakkauden
suuresta tieteestä ja sen soveltamisen metodeista. Hän saarnaa oppilaana olon
polusta, veljeydestä ja palvelusta. Kehityksen laki vaatii sitä tänä päivänä.
Ja nyt Suuri Mestari osoittaa
puheensa kaikille heränneille sieluille, julistaen heille uuden evankeliumin
perusteita:
Että kaikki olkoot uutteria
oppilaita, hyviä veljiä, totisia ja uskollisia palvelijoita!
Ainoastaan ne jotka ovat uutteria
oppilaita, hyviä veljiä ja totisia palvelijoita, voivat luoda uuden kulttuurin
jossa Kristus elää jokaisessa ihmisessä ja kaikkien ihmisten keskuudessa.
Tänä päivänä Kristuksella ei ole
tarvetta tavanomaisille uskoville, uskonnollisille ihmisille, jotka taistelevat
toisiaan vastaan, eikä hallitsijoille ja papeille, vaan pikemminkin
todellisille ihmisille, uuden luojille – oppilaille, veljille ja palvelijoille.
Tänä päivänä Kristus ei halua
ihmisiä jotka jatkuvasti ristiinnaulitsevat hänet itsessään, vaan ihmisiä,
jotka toivottavat hänet tervetulleeksi elämään heissä ja heidän keskellään,
jotka ovat yhtä hänen kanssaan.
Tänä päivänä Kristus julistaa
kulttuuria ilman ristiinnaulitsemisia, ylösnousemuksen kulttuuria!
Me olemme nähneet hyvin nykyisen
kulttuurin tuotokset, jonka ovat luoneet ne jotka ristiinnaulitsivat
Kristuksen.
On aika asettaa uuden kulttuurin
perustukset, kulttuurin, jota eivät rakenna ristiinnaulittua Kristusta palvovat
ihmiset, vaan ihmisveljet joissa elää ylösnoussut Kristus, elävä Rakkauden
Kristus.
Tämän kulttuurin perustus on
Rakkaus.
Rakkaus on ainoa voima joka voi
tehdä ihmisistä uutteria oppilaita, hyviä veljiä, totisia ja uskollisia
palvelijoita, uuden elämän rakentajia.
Tämä on se ”uusi” jonka Kristus
tuo ihmiskunnalle tänä päivänä. Tämä on Suuren Valkoisen Veljeskunnan sanaa,
tämän on mitä Mestari puhuu.
Ja eikö sitten monia uskovia,
jotka kutsuvat itseään kristityiksi, houkuta hänen sanansa? Ja tunnistavatko he
hänet?
He jatkavat väittelyä
”ristiinnaulitusta”, ”historiallisesta” ja ”kosmisesta” Kristuksesta;
Kristuksesta sellaisena kuin eri kirkot pitävät häntä, ja hänen Elävän Sanansa henki
tulee säilymään vieraana heille.
Sen tähden minä sanon teille:
jätä sivuun nämä Kristuksen määrittelyt ja erittelyt! Tiedä, että on vain yksi
Kristus, suuren Rakkauden Kristus, joka nykyään on aktiivinen maailmassa ja
ihmisten sieluissa.
Minä puhun teille tuosta
Kristuksesta, enkä ”historiallisesta” tai ”ristiinnaulitusta” Kristuksesta.
Ihmiset tuntevat hänet hyvin historiallisena henkilönä, mutta he eivät tunne
häntä Elävänä Rakkautena.
Minä puhun teille elävästä
Kristuksesta, siitä Kristuksesta, jolla on elämä itsessään, joka tuo elävän
tiedon ja valon, joka tuo totuuden ja vapauden, siitä Kristuksesta joka opettaa
kaikki metodeja järjellisen elämän rakentamiseksi.
Hän on suuri Kristus, jota
kutsutaan Suuren Valkoisen Veljeskunnan pääksi.
Kaikki suuret sielut tuntevat
hänet, eivätkä he koskaan väittele siitä kuka tai mikä hän on, mitä hän oli,
missä hän on nyt, mitä asemaa hän pitää ”mestareiden hierarkiassa” ja niin
edelleen.
He eivät koskaan väittele koska
he tietävät erittäin hyvin mikä asema Kristuksella on Kokonaisuudessa, aivan
kuten he tietävät toisten suurten ihmisten aseman, jotka ovat ilmenneet ja
ilmenevät maailmassa.
Tämä on Kristus joka ihmisten on
tultava tuntemaan tänä päivänä! Heidän täytyy nähdä hänet – nähdä ja tuntea
hänet! Monet ihmiset tahtovat vakuutta meidät siitä että voimme olla totisia
kristittyjä näkemättä ja tuntematta Kristusta sisäisesti. Mutta minä väitän
että jos ihminen ei näe Kristusta, hänestä ei tule mitään.
Nähdäkseen Kristuksen, täytyy
olla hänen kaltaisensa mieli, sydän, sielu ja henki. Kaikki ne joille Kristus
ilmestyi ennen kuin he olivat tavoittaneet tämän asteen, kaatuivat kasvoilleen
maahan. Ja mitä voi kaatunut ihminen nähdä?
Ihmisen täytyy juoda itse
lähteestä eikä joesta, joka on mutainen koska siihen on sekoittunut monia muita
aineita.
Seuraa polkua joka johtaa tämän
lähteen luo – polku on vaikea ja pitkä, mutta tulet juomaan elävää vettä
lähteestä itsestään ja se virkistää sydämesi ja mielesi iankaikkisesti.
Avarat näkymät, siihen asti
näkemättömät, avautuvat katseellesi.
Sillä vuorella jossa elävä vesi
virtaa, kuulet Jumalan äänen.
Älä pyydä jäädä sinne, vaan tule
alas veljiesi luokse. Tule alas ja pane käytäntöön, kuten oppilas, kuten veli,
kuten palvelija, Taivaallisen Isäsi Elävä Sana, joka vetää sinut hänen luokseen
hänen Rakkautensa säikein.
Nämä säikeet ovat Kristuksen
kädessä, ilmenneen Rakkauden Jumalan.
ESITTELYSSÄ:
Bulgarialainen Peter Konstantinov Deunov (11.7.1864 - 27.12.1944) oli henkinen mestari ja esoteerisen kristillisen koulun perustaja, jota hänen seuraajansa kutsuvat nimellä Mestari Beinsa Douno, nimi, jolla etymologisesti on juurensa sanskritissa, tarkoittaen "Se joka tuo esiin Hyvää sanan avulla".
Vuonna 1922 hän avasi Sofiassa koulun, jota kutsui Universaalin Valkoisen Veljeskunnan Kouluksi.
1929-1932 Mestari Beinsa Douno piti yhteyttä Jiddu Krishamurtiin, joka noihin aikoihin jätti Teosofisen Seuran ja hajotti Idän Tähden järjestön.
Vuodesta 1934 hän työskenteli Paneurytmian parissa, joka on 28 harjoituksen sarja, muodostuen melodiasta, tekstistä ja plastisista liikkeistä.
Bulgarialainen White Brotherhood Society (useilla eri kielillä)
Hänen työtään jatkoi Ranskassa eräs hänen antautuneimmista oppilaistaan, joka tunnetaan nimellä Omraam Mikhaël Aïvanhov.
Ranskalainen sivu useilla eri kielillä
YouTube-videoita:
Suomen Antroposofisen Liiton TAKOJA-lehden numerossa 2/2012 on pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli Mestari Beinsa Dounosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti