Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida kirjoituksia. Ja vaikka "suositut tekstit" tuossa sivupalkissa vieressä onkin ihan hyvä juttu, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tästä blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin se mikä on "suosittua". Katso vaikkapa asiasanahakemisto vähän alempaa, otsikolla "Tässä blogissa mm."! Vaikka annan mieluummin muiden äänen kuulua tässä blogissa, olen ottanut tavakseni myös kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - mikä yleensä erottuu värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui tämän blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Ei ole mitään yhtä tiettyä teemaa - ainoa punainen lanka on se, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja nykyään niissä on usein jokin kriittinen näkökulma. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea lyhyesti toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

28.7.12

MESTARI BEINSA DOUNO: KRISTUS, RAKKAUDEN MANIFESTAATIO



Tänä päivänä ihmiset jakavat Kristuksen sellaisiin aspekteihin kuten ”historiallinen”, ”kosminen”, ”mystinen” jne. Mutta Kristus olemukseltaan on yksi ja jakamaton.
On vain yksi Kristus – elävä Kristus, joka on Jumalan manifestaatio, Rakkauden manifestaatio. Kristus on Jumala, joka paljastaa itsensä maailmalle. Jumalan manifestaationa Kristus ei voi olla erillään Hänestä, häntä ei voi pitää erillisenä Hänestä.
Ja kun puhun Kristuksesta, en tarkoita abstraktia prinsiippiä, vaan pikemminkin todellista Rakkauden inkarnaatiota. Rakkaus on suurin todellisuus eikä abstraktio. Sillä on muoto, sisältö ja merkitys. Kristus – mikä tahansa käsitys ihmisillä on hänestä ”historiallisena”, ”kosmisena”, ”mystisenä” – antoi maalle täydellisimmän Rakkauden ilmaisun.
Tämä johtuu siitä että historiallisena persoonallisuutena, kosmisena olemuksena ja mystisenä kokemuksena Kristus on ja pysyy täydellisimpänä Rakkauden ilmaisuna. Todellakin, ei kellään ihmisellä maan päällä ennen Kristusta ollut suurempaa rakkautta kuin hänellä.
Ei sen paremmin ulkoisessa kosmoksessa kuin sielun sisäisissä mystisissä syvyyksissäkään ole täydellisempää Rakkauden ilmaisua kuin se jonka personoimme Kristuksessa. Kuinka sen tähden tulee ymmärtää sanat ”historiallinen”, ”kosminen”, ”mystinen”? Ilmentyneenä maan päällä tiettynä historiallisena hetkenä ideaalisena ihmisenä, esimerkkinä todellisesta ihmisestä, Kristus on ”historiallinen”. Ja aika jolloin hän eli, tallentaa ja kantaa todistusta hänestä: ”Katso, ihminen! Katso, todellinen ihminen, jossa Rakkaus, Viisaus ja Totuus elävät, ja joka soveltaa niitä.”

Kun hänet koetaan sisäisissä syvyyksissä, hän on ”mystinen”, ja kun hänet ymmärretään ja tunnetaan maailmassa ilmentyneenä Jumalana, hän on ”kosminen”. Kristuksen fyysinen puoli on koko ihmiskunta yhdistyneenä yhteen ruumiiseen. Kaikki ihmissielut, joissa Kristus elää, yhdistyneenä yhdeksi – tämä on Kristuksen fyysinen aspekti.
Kaikki enkelit kokoontuneina Kristuksen sydämeen edustavat hänen henkistä aspektiaan. Ja kaikki jumalalliset olennot yhdistyneinä Kristuksen mielessä ovat hänen jumalallinen aspektinsa. Tämä on ”kosminen” Kristus, maailmassa ilmenevä Jumala. Siitä syystä mystikko näkee Kristuksen kaikkialla – ihmiskunnan suurena veljenä, ihmisen arkkityyppinä, Esikoisena maailmassa, ihmissuvun alkuna, ihmisevoluution alkuna. Esikoisena, joka kehitti ja ilmensi kaikkia jumalallisia hyveitä, joka sovelsi kaikkia jumalallisia lakeja. Mystikko näkee Kristuksen esikoisena, joka läpäisi kaikki koetukset ja uhrasi kaiken veljiensä tähden.

Vuoret, pellot, lähteet, meret ja joet, kaikkine kätkettyine luonnon rikkauksineen – kaikki tämä on ilmausta tästä Suuresta Veljestä. Mutta tämä on suuri mysteeri, jonka ymmärtämiseksi tuhansien vuosien lakkaamaton työ on välttämätöntä. Siten Kristusta tarvitsee ymmärtää hänen kokonaisuudessaan. Hän on Yksi, vaikka ihmiset pitävät häntä joskus ”historiallisena”, joskus ”kosmisena” tai ”mystisenä”. Kaikkien näiden sanojen täytyy herätä eloon Kristuksen todellisessa ymmärtämisessä manifestoituneena ja paljastettuna Jumalan Rakkautena, niiden ei pidä pysyä kuivina käsitteinä, vankilana ihmisajattelulle.

Tosiaankin, eikö ”historiallinen” Kristus joka tuli maan päälle kaksi tuhatta vuotta sitten, ole monien kristittyjen mielten vankila? Missä Raamatussa Kristus kaksi tuhatta vuotta sitten puhui itsestään historiallisena persoonallisuutena? Hän puhuu itsestään Henkenä, joka viipyy maan päällä ”aikojen loppuun asti”, se on, kunnes väkivallan ja pahuuden aikakausi, nyt viimeisinä päivinään, tulee loppuun.
”Menkää ja saarnatkaa”, hän sanoo opetuslapsilleen, ”ja minä tulen olemaan kanssanne aikojen loppuun asti”. Eräs pahimmista harhoista on luulla että Kristus on taivaassa, että hän istuu ja odottaa viimeistä tuomiota, jolloin hän alkaa tuomita eläviä ja kuolleita. Totuus on, että Kristus ei ole ikinä jättänyt maata. Muista hänen sanansa: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Kristus on se joka on inspiroinut, inspiroi ja tulee inspiroimaan maan ja ihmiskunnan ”historiallista”, ”kosmista” ja ”mystistä” elämää. Ilman Kristusta ei voisi olla historiaa. Ilman Kristusta ei voisi olla ”kosmosta”, järjestäytynyttä ja vakiintunutta maailmaa. Ilman Kristusta ei voisi olla ”mystistä” elämää. Hän on kaikkien ilmestysten suuri inspiroija kaikkina aikoina. Hän on näkymätön liikuttava voima koko ihmiskunnan henkisen elämän takana. Raamattu, missä Kristus on keskushahmo, todistaa tästä. Kristus itse vihjaa tähän sanoilla: ”Mooses ja profeetat kirjoittivat minusta”.

Mooses, yleisessä merkityksessä, käsittää kaikki ihmiskunnan henkiset johtajat, kaikki tiedemiehet, filosofit, kirjailijat, runoilijat, taiteilijat ja muusikot, jotka valmistavat ihmisten mieliä ymmärtämään Kristusta, jumalallista Totuutta.
Kuinka hetkelliseltä heidän työnsä näyttääkin, kuinka muuttuvaisia heidän teoriansa ovatkaan, ne eivät ole umpimähkäisiä, ne on luotu Hengen universaalin lain vaikutuksen alla, joka työskentelee ihmiskunnassa erityisellä tavalla. Kaikki nuo ihmiset työskentelivät sen tähden ihmiskunnan moninaisen kohottamisen puolesta, he valmistivat tietä Kristuksen tulemiselle. Ei ole helppoa Kristuksen kaltaiselle suurelle hengelle tulla ihmisten joukkoon. Ihmisten täytyi työskennellä kovasti useiden tuhansien vuosien kuluessa jotta Kristus voisi ilmestyä heidän keskuuteensa. Ei ole helppoa tulla maan päälle. Mutta laskeutumisellaan maan päälle Kristus avasi uuden aikakauden ihmiskunnan kehityksessä. Hän osoitti ainoan tien jolla ihmissielu voi nousta Jumalan luo. Siksi hän sanoi: ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä”.
Tie: sanan laajimmassa mielessä tämä on Hengen liikuntoa kohti luonnon lakien älykästä soveltamista.
Elämä: Tämä on elementtien harmonista järjestämistä ja voimien kehitystä jumalallisessa sielussa.
Totuus: Tämän on Yhden Jumalan ilmentymistä, joka luo olosuhteet kaikkien elävien olentojen kehitykselle.
Tullen jumalallisesta Totuuden maailmasta ja laskeutuen aineelliseen maailmaan, Kristus yhdistää ihmissielut Totuuden maailmaan, missä jokaisen elämän suuret päämäärät ovat kätkettyinä.

Täytyy välttämättä olla linkki yhdistää materiaan vajonneet ihmissielut Jumalaan. Ainoastaan Kristus voi muodostaa tuon linkin – ainoastaan Kristus voi yhdistää ihmiset Jumalaan. Hän tuli alas jumalallisesta maailmasta, tuoden elämän Totuuden maailmasta, ja nousi siihen takaisin, ja tällä tavoin hän osoitti polun joka johtaa ajallisesta elämästä ikuiseen.
”Ja tämä on ikuinen elämä”, sanoo Kristus, ”että he tuntevat Sinut, ainoan tosi Jumalan, ja hänet jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”.
Tuntea Jumala on tuntea Hengen siemenet – olosuhteet, voimat, ja lait jotka ylläpitävät sitä, ja joiden mukaan tämä ihmeellinen asioiden järjestys rakentuu.
Ja Kristus on intelligentti alku joka tulee Yhdestä Jumalasta, tuoden elämän kaikille olennoille, opastaen niitä ja ylläpitäen niitä ja yhdistäen ne kaiken olevan alkukeskukseen. Kristus on tämän sielujen älykkään liikkeen tie, joka johtaa ne ikuiseen elämään Totuudessa.
Ja kun Kristukselta kysytään miksi hän tuli maahan, hän vastaa: ”Sen tähden minä synnyin ja tästä syystä tulin maailmaan, jotta todistaisin Totuudesta.”
Nämä sanat ovat kuitenkin matemaattinen kaava. Kysymys Kristuksen tulemisesta on eräs ihmiselämän syvällisimmistä kysymyksistä. Monet ihmiset luulevat että tähän kysymykseen on hyvin helppo vastata. He sanovat että Kristus tuli maahan kärsiäkseen ja pelastaakseen ihmiskunnan.

Kristuksen tuleminen maan päälle ei ole kärsimyksen asia. Kärsimys oli toissijainen tapaus Kristuksen elämässä – se on kaukana tämän erittäin tärkeän hetken määrittelystä ihmiskunnan historiassa. Pelastus, tavalla jolla se yleensä ymmärretään, on myös vaillinainen käsitys tästä suuresta tapahtumasta.
Mutta tänä päivänä kaikki saarnaajat sanovat että Kristus tuli maahan pelastaakseen ihmiskunnan. Jos Kristus olisi pelastanut maailman niin mekaanisella tavalla kuin ihmiset uskovat, ja jos he olisivat todella pelastettuja, silloin he eivät eläisi tavalla joka on niin vastakkainen Kristuksen opetuksen hengelle.
Selvästikin ajatuksella pelastuksesta on kokonaan erilainen merkitys. Se ei ole siellä mistä ihmiset sitä etsivät, eikä se tule mekaanisesti kuten he luulevat.
Kristus toi maahan sielun tieteen. Hän osoitti polun jolla ihmissielut voivat tuntea Jumalan ja saavuttaa ikuisen elämän. Tuon polun portti on Rakkaus. Hän joka kulkee tästä portista, löytää itsensä siltä kuninkaalliselta tieltä jossa suuret teot odottavat häntä.
Monia suuria sieluja tuli maan päälle ennen Kristusta, mutta he eivät kyenneet suoriutumaan ihmiskunnan kohottamisen vaikeasta tehtävästä. Kristuksen täytyi tulla maan päälle ratkaisemaan tämän olennaisen ja erittäin tärkeän ongelman ja osoittamaan ihmisille toteen näytetyn tien jolla myös he voivat ratkaista sen.

Ennen Kristusta Jumala lähetti vainioilleen palvelijoitaan – profeettoja ja pyhiä – mutta he eivät kyenneet suorittamaan tehtävää tavalla jolla se olisi pitänyt tehdä.
Kun Kristus, ”Jumalan Poika”, tuli maan päälle, kaikki taivaan työntekijät yhdistyivät hänen nimessään päättääkseen työn joka oli aloitettu.
Evankeliumissa on kirjoitettu, että ”Jumala rakasti niin maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka uskoo häneen hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Poika on Sana, järjellinen, jumalallinen, ainoa joka saattoi palauttaa harmonian maailmaan ja ihmissielun yhteyden Jumalaan. Kristus saattoi palauttaa tuon yhteyden, hän saattoi vaikuttaa ihmiskuntaan kokonaisuutena, koska hän itse oli yhdistynyt suureen Väkevään.

Kun evankeliumi puhuu Hengen laskeutumisesta Jeesuksen ylle, se viittaa Jeesuksen yhdistymiseen järjen maailman kollektiivisen Hengen kanssa, minkä mukaan jumalallisen idean toteuttaminen tuli mahdolliseksi maan päällä.
Tämä on laki maan päällä – saattaakseen päätökseen Jumalan työn, ihmisen maan päällä täytyy yhdistyä olentoon taivaassa. Tässä tapauksessa olento oli kollektiivinen jumalallinen Henki.
Tästä näkökulmasta Kristus on kollektiivinen henki. Hän on olemassa yksikkönä ja samalla kertaa hän on kollektiivinen henki. Hän on kaikkien Jumalan Poikien kokonaissumma, joiden sydämet ja sielut ovat elämän ja rakkauden lähteitä.
Kaikki Jumalan Pojat yhteen liittyneenä, kaikki älylliset sielut jotka elävät jumalallisessa yhteydessä – kaikkea tätä on Kristus.

Kristuksen laskeutuminen maan päälle on tärkein tapahtuma ihmiskunnan historiassa. Se on ainutlaatuinen tapahtuma sisällöltään ja merkitykseltään. Siihen liittyy ihmiselämän perustavanlaatuinen idea – kuolemattomuuden idea, iankaikkisen elämän idea. Ja kaikilla inhimillisen olemassaolon pyrkimyksillä on lopullisena päämääränään saavuttaa kuolemattomuus ja astua iankaikkiseen elämään.

”Ja tämä on iankaikkinen elämä”, sanoo Kristus, ”että he tuntevat Sinut, ainoan tosi Jumalan, ja hänet jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”.

Tunne Jumala ja tunne Kristus.

Tunsivatko ihmiset Kristuksen, kun hän ilmestyi kaksi tuhatta vuotta sitten? Tuntevatko he hänet tänä päivänä? Kun totuus tulee maailmaan, se ei ole pukeutunut kuninkaallisiin vaatteisiin, vaan pikemminkin vaatimattomaan asuun.
Siten Kristus ilmestyi kaksi tuhatta vuotta sitten yksinkertaisessa muodossa, jossa ihmiset eivät voineet tunnistaa häntä. Mutta sellaiset ovat tämän maailman lait.

Tässä vaatimattomassa asussa, näennäisesti kaikkien muiden ihmisten kaltaisena, edes hänen opetuslapsensa eivät tunteneet häntä täydellisesti. Ainoastaan kolme heistä kirkastumisessa näki Kristuksen ”kasvot”, hänen sisäisen itsensä. Tässä sisäisessä valossa he näkivät hänet ja tunnistivat hänet sellaisena kuin hän oli enkelten keskuudessa.
Juutalaisille Kristus oli ”Joosefin poika, puusepän poika”. Kirjanoppineille ja fariseuksille hän oli jumalanpilkkaaja, itsensä nimittänyt messias, joka kutsui itseään ”Jumalan Pojaksi”. Hän ei tullut heidän keskuudestaan, hän ei ollut heidän opettamansa.

Missä itse asiassa Kristus opiskeli? Kaikki mitä hän teki, todisti hänen laajasta oppineisuudestaan. Kuitenkin jopa tänä päivänä on ihmisiä jotka luulevat, että Kristus oli tavallinen, kouluttamaton henkilö. Tämä ei ole totta. Kristus itse, puhuen kuulijoilleen, sanoi: ”jos kerron teille maallisista asioista, ettekä usko, kuinka uskoisitte jos kerron taivaallisista asioista?” Kun hän puhui ”taivaallisista asioista”, Kristus viittasi auringon suuriin mysteereihin. Kuitenkin hän ymmärsi myös ”maallisia asioita” – hän tunsi Kabbalan, ja itäisten kansojen ja kreikkalaisten filosofiat, yhtä hyvin kuin sen ajan tieteet.

Todellakin, Kristuksella ei ollut tarvetta opiskella ihmisten kouluissa. Hänen koko maallinen elämänsä oli itsessään objektiivista oppimista hänelle. Hänen elämänsä oli uuden kokemuksen lähde, pelto niiden ylevien periaatteiden ja suurten lakien soveltamiseksi, joiden toiminnot hän oli tuntenut näkymättömässä maailmassa. Johtuen heränneestä tietoisuudestaan ja yhteydestään näkymättömään maailmaan, Kristus kykeni aina saavuttamaan tieto suoraan sieltä.
Ja kun hän rukoili, rukous oli keskustelua järjen maailman kanssa. Rukouksen avulla Kristus kommunikoi näkymättömän maailman kanssa, kaikkien siellä olevien hierarkioiden ja Jumalan kanssa. Rukouksen avulla näkymätön maailma paljasti Kristukselle suuria läksyjä jotka hänen täytyi oppia maan päällä, ja paljasti hänelle ongelman joka hänen täytyi ratkaista maallisen elämän ympäristössä.

Ratkaistuaan vaikean ongelmansa, Kristus ymmärsi kokemuksen kautta että ainoa tapa pelastaa ihmiskunta on Rakkauden avulla. Vasta sitten hän täysin ymmärsi kaiken kärsimyksensä syvällisen merkityksen.
Kuitenkin ihmisille, riippumatta siitä mitä he sanovat, Kristuksen kärsimykset, hänen ristiinnaulitsemisensa ja häpeällinen kuolemansa pysyvät yhä yhtenä syvällisimmistä mysteereistä.
Miksi Kristuksen, suurimman sielun joka ikinä tuli maan päälle, suurimman koskaan ilmentyneen hahmon, miksi tämän hyvän, älykkään ja vahvan ihmisen piti läpikäydä niin traaginen kuolema?
Raamattu sanoo että niin oli ”kirjoitettu” - eikä muuta.
Toiset väittävät että tämän oli välttämätöntä tapahtua, jotta maailma pelastuisi.
Mutta Kristus itse sanoo että hän tuli maailmana todistaakseen Totuudesta.

Yksi asia voidaan sanoa varmuudella – Kristus ristiinnaulittiin koska Rakkaus ei ulkoisesti ottanut osaa hänen elämäänsä. Ja missä Rakkaus ei ota osaa, ankarimmat kärsimykset ja suurimmat tragediat tapahtuvat. Rakkaus ei aiheuta niitä, mutta kilpailu Rakkauden tähden luo ne. Rakkaus itsessään aina ja kaikkialla tuo valoa, rauhaa ja iloa.
Joka tapauksessa näemme että Kristuksen ristiinnaulitseminen sallittiin.
Ristillä Kristus kävi läpi mitä voitaisiin kutsua ideologis-mystiseksi kärsimykseksi, syvimmän ja kovimman kärsimyksen, jonka ihmissielu voi läpi käydä.
Hänen täytyi juoda kärsimyksen maljasta viimeiseen pisaraan saakka – tuosta maljasta johon oli kerääntynyt koko menneisyyden katkera pohjasakka.
Mutta tämän syvän ja voimistuneen kärsimyksen aikana kaikki menneisyyden salaisuudet paljastettiin hänelle. Ja tietoisena hetken suuresta merkityksestä, Getsemanen puutarhan sisäisen kamppailun jälkeen, Kristus sanoi, ”tätä hetkeä varten minä olen tullut.”
Rakkauden suuren alkemian avulla Kristus muutti tuohon maljaan kerääntyneet myrkyt ja siten tuhosi väkivallan ikuisesti.
Ja todellakin, eikö Kristus – voimakas hengen mies joka tunsi korkean alkuperänsä, joka näki ennalta kaiken, joka tiesi mitä oli tapahtuva – voinut estää häntä odottavat kärsimykset? Hänellä oli mahdollisuus joko kutsua esiin ”enkelten joukot”, ja niiden avulla tuhota sekä juutalainen kansa että Rooman valtakunta – se on, käyttää menneisyyden metodia, Mooseksen ja Elian väkivallan ja miekan metodia, joka oli vanhojen maagien ja adeptien metodi – tai hyväksyä malja ja risti ja voittaa ne Rakkauden voimalla.

Kristus valitsi jälkimmäisen, ainutlaatuisen kokeilun maan päällä.

Ja tosiaankin, jos Kristus olisi pelännyt kärsimystä, jos hän olisi pelännyt ristiä jolle hänet myöhemmin naulittiin, tai nauloja joilla hänet siihen naulittiin, tai keihästä jolla hänet lävistettiin, hän ei olisi tarjonnut uutta ja välttämätöntä ratkaisua ihmissielun kohottamisen vaikeaan tehtävään. Hän hajotti loukkaukset, ruoskaniskut, ristin, naulat ja keihään Rakkauden tulella – ainoalla tulella joka voi sulattaa väkivallan aseet. Kokeilu osoittautui menestykseksi.

Siten Kristus ratkaisi ongelman, josta koko ihmiskunnan tulevaisuus riippui. Siten hän avasi pelastuksen polun niille kärsiville sieluille, joita varten hän tuli. Niiden yksinkertaisten mutta jalojen sielujen tähden, joilla oli rohkeutta asettaa uskonsa häneen, eikä aikansa oppineita, mahtavia ja uskonnollisia ihmisiä varten, Kristus luopui elämästään jotta he saattaisivat elää Rakkaudessa, jonka hän antoi heille.

Jotain hyvin suurta on kätketty Kristuksen kärsimyksiin. Ne muodostavat Kristuksen elämän kätketyn puolen, josta ihmiset eivät tiedä mitään.
Ja kun puhun Kristuksen kärsimyksistä, kaksi Kristuksen suurta hyvettä tulee mieleen – hänen ennennäkemätön kärsivällisyytensä ja hänen nöyryytensä. Näiden avulla hän kesti kaiken pahoinpitelyn ja loukkaukset, joita ihmiset aiheuttivat hänelle. Kristus kesti kaikki nämä ja pysyi hiljaa, tyynenä ja välinpitämättömänä, ikään kuin mitään ei olisi tekeillä. Ei kyyneltäkään vuotanut hänen silmistään.
Tämä on suurta kärsivällisyyttä, tämä on herruutta itsen yli, tämä on Rakkautta.

Tämä on kivi jota mikään ei voi murskata.

Kristuksen ristiinnaulitseminen oli tragedia, mutta tällä tragedialla oli ratkaisunsa ylösnousemuksessa.
Kristus nousi kuolleista, ja ylösnousemuksensa avulla hän voitti kuoleman. Ja kuten kärsimyksissään menneisyyden salaisuudet paljastuivat hänelle, niin ylösnousemuksessa hän vastaanotti ilmestyksen tulevaisuudesta.

Kristus on todella vahva ihminen, mahtava henki, sankari. Hän voitti kaiken – kidutukset, ristin ja haudan.

Kristus ei kantanut puista ristiä loppuun asti. Hän kantoi sen vain tiettyyn paikkaan saakka ja laski sen sitten maahan. Ihmiset luulevat hänen laskeneen sen maahan koska hän oli uupunut sen painon alla.
Kristus ei ollut heikko. Hän olisi voinut kantaa ristin, mutta hän laski sen maahan osoittaakseen ihmiskunnalle, mitä heitä varten oli varattu. Hän vihjasi: ”voin kantaa elävien ihmisten kärsimysten ristiä, mutta en tahdo kantaa puista ristiä.”
Mutta nykypäivän kristityt yhä kantavat ja suutelevat puista ristiä jota Kristus itse halveksui.
Heitettyään puisen ristin maahan, Kristus nousi ylös ja suoraselkäisenä hän matkasi Golgatalle. He naulasivat hänet ristille. Mutta hän ei pysynyt siinä kauaa. Hän yksin irrotti itsensä nauloista. Kuinka? Hän jätti ruumiinsa ja meni Joosef Arimatialaisen luo.
Kristus haudattiin ja hänen hautansa sinetöitiin. Mutta hän jätti myös haudan. Hän ei halunnut jättää ruumistaan hautaan, koska se oli elossa. Hän itse nosti sen ylös.

Enkeli joka aiheutti hänen kuolemansa, vei hänen sielunsa tuonelaan, mutta Kristus ei pysynyt siellä kauaa. Hänen astumisensa tuonelaan aiheutti vallankumouksen – hän aktivoi kaikki tuonelan asukkaat ja vapautti heidät. Älä luule, että ylösnousemuksensa jälkeen Kristus oli yksin – tuonelassa hän oli enkelijoukon johtaja, joka tyhjensi tuonelan kaikista vangeistaan.

Siten Kristus näytti toteen, että vahva ihminen ei voi pysyä naulittuna ristille, eikä häntä voi sinetöidä hautaan. Vahva ihminen ei koskaan kuole – hän nousee ylös ja hän antaa elämän muille.

Kristus oli Jumalan Sydän ja sen tähden hän nousi ylös. Jumalan Sydän ei voi kuolla. Se palasi sinne mistä se tuli. Mutta läpi koko tämän tragedian, joka näyteltiin Golgatalla, uusi veri läpi tunki ihmiskunnan väsyneet suonet ja uusi virike tuotiin elämän jumalalliseen kiertokulkuun.

Kun hän tuli maan päälle kaksi tuhatta vuotta sitten, Kristus paljasti meille ainoastaan yhden puolen luonnostaan. Me näemme Kristuksen silloin nöyryytettynä ja murheessa, kärsimyksissä ja koettelemuksissa. Me näemme hänet lunastuksen sankarina.

Ihmiset eivät vielä tunne Kristusta hänen kirkkaudessaan, hänen jumalallisessa voimassaan ja vallassaan. Kristus on voimakas ja mahtava nyt!

Menneisyydessä Kristuksen kädet naulattiin. Tänä päivänä kukaan ei voi naulata näitä käsiä – naulat sulaisivat välittömästi! Menneisyydessä he ristiinnaulitsivat Kristuksen, mutta tänä päivänä ei ole tarpeeksi suurta puuta johon hänet voitaisiin ristiinnaulita.

Kristusta ei voida ristiinnaulita toista kertaa.

Tämä Kristus tulee nyt käymään ihmisten mielissä ja sydämissä. Hän tuhoaa kaikki vankilat. Hän hävittää kaikki väärät opit – kaiken mikä tuhoaa ihmisen mieltä ja sydäntä, joka tuo hämmennystä ja anarkiaa, joka halvaannuttaa ihmiselämän. Hän on elävä Kristus, joka tuo elämän, valon ja vapauden kaikille sieluille, joka kohottaa ja herättää heissä rakkauden kaikkea kohtaan.

Kun sanon että Kristus tulee nyt, jotkut saattaisivat luulla että hän tulee ulkoisesti. Kristus ei tule ulkoisesti, hän ei tule sen paremmin ihmisen muodossa kuin missään muussakaan muodossa.

Kun auringonsäteet tulevat kotiisi, tarkoittaako se, että itse aurinko on käynyt luonasi?

Muista, Kristus on jumalallisen Rakkauden manifestaatio. Ja hän tulee sisäisenä valona ihmisten mieliin ja sydämiin. Valo vetää kaikki Kristusta kohti kuin suuren keskuksen ympärille.
Ihmisten mielten ja sydänten avautuminen ja Kristuksen sisäinen hyväksyminen – tämä tulee olemaan Kristuksen toinen tuleminen maan päälle.

Jos he eivät hyväksy häntä tällä tavoin, ihmiset jatkavat rakkaudetonta elämää, kärsimyksessä ja kurjuudessa, ulkoisissa uskomuksissa, taikauskossa ja harhoissa.

Noiden ulkoisten uskomusten vankeina monet uskonnolliset ihmiset tänä päivänä erehtyvät sanoessaan, ”Kristus toi hyvän uutisen kaksi tuhatta vuotta sitten. Hän sanoi kaiken mitä hänellä oli sanottavana, ja nyt hän on mennyt taivaaseen, missä hän viipyy tuomiopäivään saakka, jolloin hän tulee jälleen tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

Mutta minä sanon sinulle: Kristus ei saarnannut hyvää uutista ajassa ja tilassa!

Me emme pidä Kristusta ja hänen opetustaan jonain, joka on menneisyyttä. Me emme pidä Kristusta ja hänen opetustaan jonain, joka tulee tulevaisuudessa. Meille Kristus ja hänen opetuksensa ovat ikuista nykyisyyttä!

Sen tähden Kristus ei puhunut meille ainoastaan kolmena opettamisen vuotenaan; hän ei ole lakannut puhumasta kaikkien näiden kahden tuhannen vuoden aikana. Ja jos olisi mahdollista ennallistaa kaikki mitä hän sanoi noina kolmena vuotena tuon ajan ihmisille, ja jos olisi mahdollista myös ennallistaa kaikki mitä hän sanoi näiden kahden tuhannen vuoden kuluessa, ihmisillä olisi hyvin arvokasta tietoa.

Mutta ainoastaan hyvin vähän siitä, mitä Kristus sanoi noiden kolmen saarnaamisen vuoden aikana, on säilynyt meille – ainoastaan sirpaleita. Monet Paavalin epistolat – yhtä lailla kuin muidenkin apostolien – pysyvät kätkettyinä maailmalta. Mutta jonain päivänä ne tulevat valoon. Jopa nyt niitä paljastetaan, mutta ainoastaan edistyneille oppilaille.

Toisaalta, luuletko että Kristus paljasti kaikki opetuksensa? Verrattuna siihen mitä hän omisti, Kristus antoi hyvin vähän aikalaisilleen. Tuon ajan ihmiset eivät olleet valmiita tiedettä varten. Sen tähden hän puhui heille vertauksin. Kristus ei halunnut antaa asettaa tietämättömien käsiin, jotta he voisivat kääntää sen häntä vastaan.

Luuletko, että jos Kristus tulisi nyt, hän puhuisi niin kuin kaksi tuhatta vuotta sitten? Kristus puhuu tänään kokonaan eri tavalla.

Ensinnäkin, hän saarnaa Rakkauden suuresta tieteestä ja sen soveltamisen metodeista. Hän saarnaa oppilaana olon polusta, veljeydestä ja palvelusta. Kehityksen laki vaatii sitä tänä päivänä.

Ja nyt Suuri Mestari osoittaa puheensa kaikille heränneille sieluille, julistaen heille uuden evankeliumin perusteita:

Että kaikki olkoot uutteria oppilaita, hyviä veljiä, totisia ja uskollisia palvelijoita!

Ainoastaan ne jotka ovat uutteria oppilaita, hyviä veljiä ja totisia palvelijoita, voivat luoda uuden kulttuurin jossa Kristus elää jokaisessa ihmisessä ja kaikkien ihmisten keskuudessa.

Tänä päivänä Kristuksella ei ole tarvetta tavanomaisille uskoville, uskonnollisille ihmisille, jotka taistelevat toisiaan vastaan, eikä hallitsijoille ja papeille, vaan pikemminkin todellisille ihmisille, uuden luojille – oppilaille, veljille ja palvelijoille.
Tänä päivänä Kristus ei halua ihmisiä jotka jatkuvasti ristiinnaulitsevat hänet itsessään, vaan ihmisiä, jotka toivottavat hänet tervetulleeksi elämään heissä ja heidän keskellään, jotka ovat yhtä hänen kanssaan.
Tänä päivänä Kristus julistaa kulttuuria ilman ristiinnaulitsemisia, ylösnousemuksen kulttuuria!

Me olemme nähneet hyvin nykyisen kulttuurin tuotokset, jonka ovat luoneet ne jotka ristiinnaulitsivat Kristuksen.

On aika asettaa uuden kulttuurin perustukset, kulttuurin, jota eivät rakenna ristiinnaulittua Kristusta palvovat ihmiset, vaan ihmisveljet joissa elää ylösnoussut Kristus, elävä Rakkauden Kristus.

Tämän kulttuurin perustus on Rakkaus.

Rakkaus on ainoa voima joka voi tehdä ihmisistä uutteria oppilaita, hyviä veljiä, totisia ja uskollisia palvelijoita, uuden elämän rakentajia.
Tämä on se ”uusi” jonka Kristus tuo ihmiskunnalle tänä päivänä. Tämä on Suuren Valkoisen Veljeskunnan sanaa, tämän on mitä Mestari puhuu.

Ja eikö sitten monia uskovia, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, houkuta hänen sanansa? Ja tunnistavatko he hänet?

He jatkavat väittelyä ”ristiinnaulitusta”, ”historiallisesta” ja ”kosmisesta” Kristuksesta; Kristuksesta sellaisena kuin eri kirkot pitävät häntä, ja hänen Elävän Sanansa henki tulee säilymään vieraana heille.

Sen tähden minä sanon teille: jätä sivuun nämä Kristuksen määrittelyt ja erittelyt! Tiedä, että on vain yksi Kristus, suuren Rakkauden Kristus, joka nykyään on aktiivinen maailmassa ja ihmisten sieluissa.

Minä puhun teille tuosta Kristuksesta, enkä ”historiallisesta” tai ”ristiinnaulitusta” Kristuksesta. Ihmiset tuntevat hänet hyvin historiallisena henkilönä, mutta he eivät tunne häntä Elävänä Rakkautena.

Minä puhun teille elävästä Kristuksesta, siitä Kristuksesta, jolla on elämä itsessään, joka tuo elävän tiedon ja valon, joka tuo totuuden ja vapauden, siitä Kristuksesta joka opettaa kaikki metodeja järjellisen elämän rakentamiseksi.

Hän on suuri Kristus, jota kutsutaan Suuren Valkoisen Veljeskunnan pääksi.

Kaikki suuret sielut tuntevat hänet, eivätkä he koskaan väittele siitä kuka tai mikä hän on, mitä hän oli, missä hän on nyt, mitä asemaa hän pitää ”mestareiden hierarkiassa” ja niin edelleen.

He eivät koskaan väittele koska he tietävät erittäin hyvin mikä asema Kristuksella on Kokonaisuudessa, aivan kuten he tietävät toisten suurten ihmisten aseman, jotka ovat ilmenneet ja ilmenevät maailmassa.

Tämä on Kristus joka ihmisten on tultava tuntemaan tänä päivänä! Heidän täytyy nähdä hänet – nähdä ja tuntea hänet! Monet ihmiset tahtovat vakuutta meidät siitä että voimme olla totisia kristittyjä näkemättä ja tuntematta Kristusta sisäisesti. Mutta minä väitän että jos ihminen ei näe Kristusta, hänestä ei tule mitään.

Nähdäkseen Kristuksen, täytyy olla hänen kaltaisensa mieli, sydän, sielu ja henki. Kaikki ne joille Kristus ilmestyi ennen kuin he olivat tavoittaneet tämän asteen, kaatuivat kasvoilleen maahan. Ja mitä voi kaatunut ihminen nähdä?

Ihmisen täytyy juoda itse lähteestä eikä joesta, joka on mutainen koska siihen on sekoittunut monia muita aineita.
Seuraa polkua joka johtaa tämän lähteen luo – polku on vaikea ja pitkä, mutta tulet juomaan elävää vettä lähteestä itsestään ja se virkistää sydämesi ja mielesi iankaikkisesti.

Avarat näkymät, siihen asti näkemättömät, avautuvat katseellesi.
Sillä vuorella jossa elävä vesi virtaa, kuulet Jumalan äänen.
Älä pyydä jäädä sinne, vaan tule alas veljiesi luokse. Tule alas ja pane käytäntöön, kuten oppilas, kuten veli, kuten palvelija, Taivaallisen Isäsi Elävä Sana, joka vetää sinut hänen luokseen hänen Rakkautensa säikein.
Nämä säikeet ovat Kristuksen kädessä, ilmenneen Rakkauden Jumalan. 

ESITTELYSSÄ: 

Bulgarialainen Peter Konstantinov Deunov (11.7.1864 - 27.12.1944) oli henkinen mestari ja esoteerisen kristillisen koulun perustaja, jota hänen seuraajansa kutsuvat nimellä Mestari Beinsa Douno, nimi, jolla etymologisesti on juurensa sanskritissa, tarkoittaen "Se joka tuo esiin Hyvää sanan avulla".
Vuonna 1922 hän avasi Sofiassa koulun, jota kutsui Universaalin Valkoisen Veljeskunnan Kouluksi
1929-1932 Mestari Beinsa Douno piti yhteyttä Jiddu Krishamurtiin, joka noihin aikoihin jätti Teosofisen Seuran ja hajotti Idän Tähden järjestön. 
Vuodesta 1934 hän työskenteli Paneurytmian parissa, joka on 28 harjoituksen sarja, muodostuen melodiasta, tekstistä ja plastisista liikkeistä.

Bulgarialainen White Brotherhood Society (useilla eri kielillä)

Hänen työtään jatkoi Ranskassa eräs hänen antautuneimmista oppilaistaan, joka tunnetaan nimellä Omraam Mikhaël  Aïvanhov.

Ranskalainen sivu useilla eri kielillä

YouTube-videoita:  



Suomen Antroposofisen Liiton TAKOJA-lehden numerossa 2/2012 on pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli Mestari Beinsa Dounosta.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: