Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida (asiallisesti ja ystävällisesti). Tästä blogista löytyy jo yli 70 julkaisua! Katso asiasanahakemisto.
Vaikka annan muiden äänen kuulua tässä blogissa, tapanani on kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - yleensä värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Tässä blogissa Kristus ja Saatana paiskaavat kättä sulassa sovussa. Ei ole mitään yhtä teemaa - ainoa punainen lanka on, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja niissä on usein kriittinen näkökulma - joskin nykyään olen jättänyt taakseni vanhat uskomukseni niin täydellisesti, että niiden kritisointikin tuntuu aivan turhalta. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Ja kyllä tämän blogin kirjoitukset kertovat ennen kaikkea yhden ihmisen kehitystiestä, siitä minkä parissa milloinkin mieleni on askarrellut ja kuinka mielenkiinnon kohteeni ovat vuosien aikana vaihtuneet; joten kyllä näitä kirjoituksia jokin yhdistää, nimittäin minun persoonani! Vaikka olen "vain" kirjoitusten kääntäjä, totta kai valintojeni takana on ollut jokin syvempi ajatus, miksi kyseinen teksti on tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä juuri sillä hetkellä. Tämän blogin ensimmäinen kirjoitushan on julkaistu jo vuonna 2003, ja olen ehtinyt tässäkin ajassa vaihtaa katsomustani pariin otteeseen. Sitä paitsi ainakin minulle itselleni on selvää, että kaikilla viidellä blogillani (ks. luettelo sivupalkissa!) on jokaisella oma erityinen luonteensa, vaikka kaikki liittyvät henkisyyteen jollain tapaa.

Yhteydenotot: Henkilökohtaiset yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa. Jos viestisi on tarkoitettu vain minulle, mainitse asiasta ja en julkaise sitä; muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata siihen. Kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua jokatapauksessa.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

6.4.10

JUMALA ÄITINÄ: SHEKHINA, PYHÄ HENKI, SOFIA, MARIA

Täydennetty 6.12.2010
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."(1 Moos.1:27)
Jumalan nimi tässä on "Elohim";  monet tutkijat tunnustavat, että sanalla on monikollinen pääte, jota he ehdottavat VT:n ennakoinniksi Kolminaisuudesta. Mitä useimmat tutkijat joko eivät tiedä tai eivät välitä kertoa, on, että "Elohim" ei ole monikkomuoto nimen maskuliinisesta El-muodosta, vaan feminiinisestä "Elowah"-nimestä. Tarkalleen ottaen voisimme kääntää tämän VT:n jumalan nimen "jumalattaret". Myöhemmin lause viittaa siihen, että molemmat sukupuolet ovat jumaluudessa.
Yksi perustavimpia raamatullisia paljastuksia on, että Jumala ei ole ihminen, eikä Häntä tule kuvata ihmisen hahmossa:
"Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?" (4 Moos.23:19)
"Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu." (1 Sam.15:29)
Jumala ei ole seksiä vastaan. Hän on luonut seksin. Kuitenkaan Hän itse ei ole sukupuolinen olento. Jumala ei ole mies. Eikä Hän ole nainen. Jumala ei ole ainoastaan sukupuoleton, Hän ei ole edes fyysinen. Hän on lämmin ja  persoonallinen, kuitenkin henki. Hänellä on monia ominaisuuksia joista omamme ovat heijastuksia. Kuten äiti ja vauva ovat niin läheisiä ja kuitenkin niin erilaisia kyvyiltään, Jumala on jopa läheisempi ja erilaisempi meille.
"Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen." (Ps.27:10)
"Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda." (Jes.49:15)
"Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan..." (Jes.66:13)
"Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan!"(Matt.23:37)
Jumala, sellaisena kuin Hän todella on, on täsmälleen mitä näet Jeesuksessa:
"Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika." (Joh.5:19)
"Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh.10:30)
"Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet"..."Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'?  Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan." (Joh.14:7, 9-10)
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!" (2 Kor.1:3)
Sanaa Shekhina, joka on hepreassa feminiininen, käytetään etenkin  Talmudissa ja Kabbalassa kuvaamaan Jumalan läsnäolon naisellisia ominaisuuksia, Jumalan läsnäolon ilmentymistä maan päällä. Kirjallisuudessa Häntä kutsutaan myös Pyhäksi Hengeksi, joka niin ikään on hepreassa feminiininen muoto. Shekhinan feminiininen luonne on helppo osoittaa hepreassa, koska subjektin sukupuolella on niin tärkeä rooli lauserakenteessa. Suomenkielessä sukupuolta ei mainita. Hepreassa sekä verbeillä että adjektiiveilla on maskuliiniset ja feminiiniset muodot, ja monet nimet viittaavat sukupuoleen jos ymmärtää kieltä. 

Raamatullisina aikoina ihmiset olettivat että Jumala asui pilvissä. Kun israelilaiset rakensivat tabernaakkelin autiomaahan ja myöhemmin Salomon temppelin, Jahve laskeutui pilvessä ja asui siellä. Heprean sana Shekhina juontuu raamatullisesta verbistä shakhan, merkiten "asumisen tekoa", mutta ottaen feminiinisen muodon. Sentähden Talmudisen ajan alussa sana Shekhina merkitsi Jumalan maista aspektia, joka asui ihmisten keskuudessa ja joka voitiin tajuta aistein.
"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta [Sofia], pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." (Jaak.1:5)
"Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät." (Luuk.11:13)
"Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet..." (Ef.1:17)
"Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä ystäväksesi." (Snl.7:4)
"Tämän vuoksi onkin Jumalan Viisaus sanonut: 'Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja apostoleja, ja he tappavat ja vainoavat näitä.' " (Luuk.11:49)
"Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet." (2 Piet.1:21)
Pyhä Henki liitetään Jumalan Viisauteen; sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Viisaus on usein personoitu sukupuoleltaan naisellisena. Vanhan testamentin sana "Viisaudelle" on Chokmah, jolla on feminiininen pääte. Sananlaskujen luvuissa 8 ja 9 feminiininen Chokmah eli Viisaus on työntekijä Jumalan vierellä luomisen aikana. Filon Aleksandrialainen samaisti Chokmahin kreikkalaiseen filosofiseen käsitteeseen Logos, ja sellaisena Kristus, Logos, samaistetaan usein Viisauteen, mutta Viisaus nähdään myös Logoksen morsiamena.
Uuden testamentin sana kreikaksi, Sofia, on myös feminiininen. Sofia on itseasiassa Viisauden jumalattaren nimi kreikkalaisessa panteonissa. On selvää, että alkukikko lukiessaan kreikankielistä Septuagintaa - VT:n käännöstä kreikkaa puhuville juutalaisille - olisi nähnyt yhteyden jumalattaren ja Pyhän Hengen välillä. Tietenkin pakanakristitty olisi tiennyt ettei Pyhä Henki ole kreikkalainen jumalatar. Pikemminkin hän olisi tunnustanut, että Pyhä Henki on todellinen Sofia. Apokryfikirjoissa Pyhän Hengen ja Sofian yhteys on lausuttu selvemmin:
"Sillä viisaus on ihmisiä rakastava henki"..."Sillä Herran Henki täyttää maanpiirin." (Viisaus 1:6, 7)
Jeesus liittää totuuden hengen Pyhään Henkeen (Joh.16:13). Sofia ja Pyhä Henki jakavat identtiset roolit (1 Kor.2:7-11; Room.5:5; 1 Joh.5:6-7). Heprean sana "hengelle" (ruach) on feminiinen. Se katosi käännettäessä hepreasta kreikaksi, ja muutettiin maskuliiniseksi käännettäessä kreikasta latinaksi. Kr. Pyhä Henki, pneuma hagion, on kielellisesti neutraali, mutta sitä kuvataan kyyhkysellä, muinaisella feminiinisen jumaluuden symbolilla. Gnostilainen Filippuksen evankeliumi selvästi puolustaa Pyhän Hengen naisellista luontoa väittäessään, ettei Maria tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä, sillä "milloin nainen olisi tullut naisesta raskaaksi? Maria oli neitsyt, jota mikään voima ei ole tahrannut." Joh.16 Jeesus lupaa lähettää parakleetin, lohduttajan ja puolustajan. Parakleetti samaistetaan Pyhään Henkeen ortodoksisessa kristinuskossa, mutta "lohduttaja" ja "puolustaja" ovat myös Neitsyt Marian titteleitä. Kyyhkynen Pyhän Hengen kuvana liitetään erityisesti Neitsyt Mariaan taiteessa, esimerkiksi keskushahmona Pyhän Hengen vuodattamisessa hellunataina. Matt.18:20 Jeesus sanoo, "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." Tämä lause viittaa juutalaiseen ymmärrykseen Jumalan läsnäolosta kun kaksi tai useampi on kokoontunut lukemaan Tooraa. Siten Matteus sanoo, että Kristus on sekä elävä Toora että elävä Shekinah. Joissain selityksissä Toora itse oli läsnä ennen luomista ja on luomisen malli, ja sellaisena Toora ja Chokmah voidaan myös samaistaa toisiinsa.

Pyhä perhe kanonisessa kristillisessä ikonografiassa nähdään kristillisen kolminaisuuden kuvana. Joosef edustaa Isää, Jeesus Kristusta ja Maria Pyhää Henkeä. Äiti Kirkkoa, ekkleesiaa, ja myös pyhitettyä sielua, kuvataan feminiinisin kuvin, Kristuksen morsiamena ja neitsyenä. Tämä muistuttaa Laulujen laulussa käytettyä kuvausta, jossa Israel kuvataan jumalallisen morsiamena. Jes.1:8 uskovia ihmisiä kutsutaan kuvainnollisesti "tytär Siioniksi", termi joka viittaa myös temppeliin Jerusalemissa, jota pidettiin Siionin vuoren tyttärenä.

1950 kuuluisa psykiatri Carl Jung totesi hyväksyvästi, että katolinen julistus Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta oli monien vuosisatojen ajan rakentuneen pitkään tukahdutetun arkkityyppisen jumaluuden naiseuden vaatimuksen pintaan nousemisen virallinen tunnustus. Jung tunsi että tämä oli "tärkein uskonnollinen tapahtuma sitten reformaation". Tämä "Neitsyen ruumiillinen vastaanottaminen taivaaseen" merkitsi, että "taivaallinen morsian oli yhdistynyt sulhaseen", yhteys joka "merkitsee hieros gamosta" [pyhää avioliittoa].
Tunnustaen, että taivaaseen ottamista ei vahvisteta Raamatussa eikä kristillisen kirkon ensimmäisten viiden vuosisadan traditiossa, Jung havainnoi että, "paavillinen julistus teki todellisuutta siitä mikä oli pitkään hyväksytty. Tämä peruuttamaton askel yli historiallisen kristinuskon rajojen on vahvin todiste arkkityyppisten kuvien autonomiasta." Protestanteille Jung vastaa osaksi että "protestanttinen näkökulma ei selvästikään ole kosketuksissa valtavien arkkityyppisten tapahtumien kanssa yksilön ja massojen psyykessä, ja symbolien kanssa, joiden on tarkoitus kompensoida todella apokalyptista maailmantilannetta tänäpäivänä." Jung lisää: "Protestanttisuus ei selvästikään ole antanut riittävää huomiota ajan merkeille, jotka viittaavat naisten tasa-arvoon. Mutta tämä tasa-arvo vaatii, että se ankkuroidaan metafyysisesti 'jumalallisen' naisen hahmoon...feminiininen, kuten maskuliininen, vaatii yhtälailla persoonallisen esitysmuodon."
(Otteet kirjasta: Jung, C. G.  Modern Man in Search of a Soul.) 

Kun kristittyjä vainottiin Japanissa, he saattoivat esimerkiksi korvata Neitsyt Marian kuvan Kannon (Kwan Yin) eli armon jumalattaren kuvalla.
Maria on historiallinen nainen, välimerellinen nainen, joka synnytti Jeesuksen, lihaksi tulleen Sanan. Hän on nainen Nasaretista, johon Jumalan persoonallinen läsnäolo laskeutui ihmisten pelastukseksi. Kwan Yin (tunnetaan erilaisia kirjoitusasuja) ei ole historiallinen henkilö. Kuitenkin legenda kuvaa hänet alunperin prinsessana nimeltä Miao Shan. Hän on idealisoitu nainen joka personoi Buddhaa Mahayana-buddhalaisuudessa, toteuttaakseen Puhtaan Maan tässä Samsarassa (maisessa maailmassa). Historialliset muistiinmerkinnät näistä kahdesta naisesta, Mariasta ja Kwan Yinistä, ovat harvinaisia kirjoituksissa, mutta heille omistettu kunnioitus ja palvonta ovat yltäkylläisiä kansaomaisissa traditioissa; rukouksissa ja liturgisissa riiteissä. Kumpikaan ei ole jumalatar. Maria ei ole Jumalan naisen kasvot. Myöskään Kwan Yin ei ole jumalatar, vaan bodhisattva Avalokitesvara monien bodhisattvojen joukossa.
Maria on sisäänpäinsuuntautunut nainen, joka kuulee Jumalan tahdon, vastaa vilpittömällä uskolla, seuraa Poikansa pelastavaa mysteeriä kutsumuksensa alusta asti. Hän kätkeytyy Poikansa varjoon kirkastaakseen Isän ja Pojan. Evankeliumin kohdat osoittavat hänen nöyrän asenteensa ja hänen epäitsekkään, itsensäkieltävän toimintansa (Mk.3:31-35; Mt.12:46-50; Lk.8:19-21; Jh.2:1-5). Hän täyttää tehtävänsä ulkoisella toiminnalla pelastushistoriassa armollisella rakkaudellaan Kirkon Äitinä (Kaanaassa, ristin juurella ja yläsalissa).
Vatakohtaisesti Kwan Yin on ulospäinsuuntautunut nainen johtuen sisäisestä todellisuudestaan bodhisattvana. Hän auliisti muunsi itsensä yhdestä buddhasta Nirvanassa bodhisattva Avalokitesvaraksi, Kwan Yiniksi, niin kuullakseen maailman huudot. Siten hänen tehtävänsä alkaa ilmestymisellä, ruumiillistumisella, missä tahansa ja milloin tahansa ihmiset huutavat apua.
Marialle antaumuksen lopullinen päämäärä kristinuskossa on Jeesus: Per Mariam ad Christum. Kristillisen uskon täytyy juurtua ainoastaan Kristukseen: per Christum ad salvationem. Ei ole pelastusta ilman Kristusta. Uskovat ihmiset kohtaavat "Kristuksen uskossa", "historiallisen Jeesuksen" kautta, sillä Jeesus on lihaksi tullut Sana. Tässä yhteydessä mariologia kuuluu kristologiaan. Buddhalaisten antaumus Kwan Yinille Nirvanan tähden on niin sanoaksemme "per Kwan Yin ad Nirvana". Ei ole tarpeellista tarkastella Kwan Yiniä välittäjänä. Pikemminkin Kwan Yin on Nirvanan, Puhtaan Maan, antaja.
Opimme Mariasta ja hänen asemastaan VT:n ja UT:n kirjoituksista. Toisin sanoen, on totta että kirjoitukset tarjoavat meille hengellistä, profeetallista ja joskus opillista opetusta Mariasta. Kwan Yin-kyong päinvastoin ei esitä identiteettiä Kwan Yinille, vaan alkaa suoraan huomauttamalla hänen hyödystään ja armostaan huutaville ihmisille. On erittäin vaikeaa päätellä Kwan Yinin historiallista identiteettiä buddhalaisista kirjoituksista. Pikemminkin Kwan Yin-kyong on samankaltainen kuin mariaaniset rukoukset: idän kirkon "Akatistos-hymni" kirjallisuuden tyyliltä, ja lännen kirkon "Loreton litania" sisällöltään (invokaatiorukousta).
Mariaa ja Kwan Yiniä kuvataan kumpaakin täydellisinä opetuslapsina; Maria on Kristuksen ensimmäinen opetuslapsi (lapsuuskohtaus Luukkaan evankeliumissa), Kwan Yin on yksi Sakyamuni Buddhan rakastetuista opetuslapsista. Maria rukoilee syvän tapahtumien pohdiskelunsa kautta, joihin hän on osallinen, ja rukoilee sisimmässään ja yhteisönsä puolesta. Maria omistautui kutsumukselleen enkelin ilmestymisestä ristin juurelle ja jopa alkukirkossa hän oli niin myötätuntoinen että jakoi uskonsa Kirkon Äitinä sen ensimmäisten jäsenten kanssa. Hän otti osaa Kirkkoon kaikkien Äitinä. Kwan Yin myös teki avaran lupauksen pelastaa lukemattomat sadat tuhannet myriadit elävät olennot jakamattomalla toisiin keskittyneellä mielellään. Hän omistautui täyttämään tehtävänsä kärsiviä ihmisiä kohtaan. Kumpaakin kuvataan Armon Rouvana, Armon Äitinä, mutta Maria Jumalan Äitinä on kontemplatiivisempi kuin Kwan Yin. Heidän omistautumisensa, ihmisten kanssa ja ihmisten joukossa olemisensa, ovat suuria esimerkkejä uskoville seurattavaksi.


LÄHTEET:
net-burst.net/god/mother.htm
www.thoughtsandplaces.org/divinefem.html
grailchurch.org/sophia.htm
eternalfeminine.wikispaces.com/Exoteric+and+Esoteric
campus.udayton.edu/mary/resources/asian/gwanum.htm

2 kommenttia:

obnoxion kirjoitti...

Kiinnosta aihe hyvin käsitelynä. Tähän liittyen tahdon mainita legendaarisen Moshe Cordoveron (1522-75) tekstin "Tomer Devorah" eli "Deboran palmupuu". Kyseessä on eettinen teksti joka kuvailee imitatio dei-tyyppisen henkisen harjoituksen. Teksti on luettavissa täältä: http://www.israel613.com/books/TOMER_DEVORAH_E.pdf

Käytännössä teksti koostuu kuhunkin Elämän Puun kymeneen sefiraan liittyvästä henkisestä asenteesta eli käytännöstä. Näistä viimeinen, Malkuthia vastaava, on tarkoitettu ohjeeksi tavalliselle juutalaiselle jolla ei ole mitään erityistä uskonnollista statusta tai selkeää pyrintöä. Sen opetus on ainoana kymmenestä sefirasta sävyltään seksuaalinen, sen kuvaillessa arjen askareiden toimittamisen kautta mahdollistuvaa yhteyttä Jumalaan sukupuoliyhteytenä Shekinan kanssa.

Kiitos vielä hienosta blogistasi!

Marko kirjoitti...

Kiitos! Arvostan kommenttiasi ja lukuvinkkiäsi.