(Useita kirjoittajia): Mitä kristityt voivat oppia muista uskonnoista?

Me voimme oppia enemmän Jumalasta. Collegen jälkeen asuin Japanissa kaksi vuotta. Monien muiden asioiden lisäksi joita tein siellä, minä opiskelin ja harjoitin Zeniä. Zen tutustutti minut hiljaisuuden traditioon ja itsekuriin jota en ollut ennen kokenut. Huomasin että hiljaisuus on yhteinen "kieli" - ylittäen kulttuurit ja uskonnot. Ja se oli hiljaisuudessa - jonka myöhemmin löysin kristillisessä luostaritraditiossa - kun löysin Jumalan rakkauden ja läsnäolon uuden ulottuvuuden.

Jotain kolmekymmentä vuotta myöhemmin, syyskuun 11. jälkivaikutuksena, kirkkoyhteisömme on kohdannut ja palvonut paikallisen islamilaisen yhteisön jäsenten kanssa. Alkuaikomuksemme oli ilmaista tukea ja solidaarisuutta - ja todistaa yhteisesti. Mutta mitä enemmän puhuimme ja jaoimme toistemme kanssa, sitä enemmän huomasin kaksi asiaa: kuinka paljon me olemme erilaisia kulttuurin ja historian ja yhteisön odotusten ehdoin; ja kuinka paljon me olemme samanlaisia halussamme olla suhteessa Jumalan kanssa. Katselin ja kuuntelin Imaamin rukousta, ja hänen käytöksensä ja antaumuksensa avasi minut uuteen ja erilaiseen tietoisuuteen Jumalasta.

Lainaten Aristoteleen kirjoitusta, Tuomas Akvinolainen sanoi että Jumala on "se jota suurempaa ei voi ajatella." Muiden uskontojen viisaus ja traditio auttavat laajentamaan areenaa jossa Jumala elää ja liikkuu ja on.

- Pastori Mark Beckwith

Maailman uskontojen tutkija Huston Smith tarjoaa kuvan erilaisille maailman uskontojen traditioille. Hän kuvaa ne monimutkaisena ja kauniina lyijylasi-ikkunana, joka taittaa ja paljastaa Jumalan puhtaan jumallisen valon. Jokainen paljastaa totuuden, hyvyyden ja kauneuden, ja jokaisella on myös oma ainutlaatuinen läpinäkymättömyytensä.

Tässä joitain asioita, joita muut uskonnot ovat antaneet minulle:

Buddhalaisuudesta olen oppinut tajun kaiken elämän keskinäisestä riippuvuudesta ja kontemplatiivisen kokemuksen ei-kaksinaisen ykseyden.

Hindulaisuudesta olen oppinut mytologian rikkauden, joka tajuaa ja kattaa inhimillisen kokemuksen monimutkaisuuden, kunnioittaen jumalallista sen kaiken keskellä.

Jainalaisuudesta olen oppinut Ahimsan - väkivallattomuuden - ihanteen, joka haastaa väkivaltaan ja voimaan perustuvat kulttuuriset normini.

Islamista olen oppinut kurinalaisen rukouksen voiman ja antautumisen Jumalalle uskollisten päivittäisten hartauden tekojen avulla.

Juutalaisuudesta olen oppinut nauttimaan elintärkeistä ja elävistä keskusteluista kautta vuosisatojen tulkittujen vanhojen pyhien tekstien kanssa.

Alkuperäisuskonnoista olen oppinut luonnon pyhyyden ja ilmestyksellisen ihmeen joka on äiti maamme elävä henkäys.

Zenistä olen oppinut rationaalisuuden rajoitukset.

Katolisuudesta olen oppinut jumalallisen sakramentaalisen läsnäolon voiman luodun sisällä.

Protestanttisuudesta olen oppinut henkilökohtaisen Jumalasuhteen tunteen palon.

Tieteestä ja humanismista olen oppinut koko luomakunnan hienostuneen järjestyksen ja suhteen ja ihmisten vastuun tämän hauraan maan hyvinvoinnista.

Kristinuskosta olen oppinut että jokainen luotu on siunattu Jumalan inkarnaation kautta Jeesuksessa Kristuksessa ja että missä tahansa on "rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä, [tai] itsehillintää," siellä on Jumalan henki. "Näitä vastaan ei ole laki." (Gal.5:22-23)

- Pastori Lowell Grisham

Voin puhua ainoastaan omasta puolestani, mutta hartaana kristittynä minua on auttanut muiden uskontojen tutkiminen, erityisesti rukouksen alueella. Minulla on paljon enemmän opittavaa, mutta useat henkilökohtaiset oivallukset kiehtovat minua. Ensinnäkin, kokemukseni on ollut että samankaltaisuudet ovat paljon runsaampia kuin erot. Toiseksi, Uudessa Testamentissa on vahvoja vihjeitä, että Jeesus kurkottaa "toisten heimojen" puoleen. Eikö ole ainakin mahdollista, että Kristus on todellakin kurkottanut toisten kulttuurien puoleen ja häntä kutsutaan muilla nimillä, mutta on itseasiassa sama ikuisen Jumalan pyhä poika? Ram Dass on sanonut, että hänen intialainen hindu-gurunsa, Maharaj Ji, kertoi hänelle että Hanuman ja Kristus ovat sama! Tässä on muutama muu asia jotka Maharaj Ji sanoi:

"Palvele köyhiä ja muista Jumalaa. Sinusta tulee yhtä Kristuksen kanssa."

"Rakasta kaikkia ihmisiä kuin Jumalaa, vaikka he satuttaisivat tai häpäisisivät sinut. Ole kuin Gandhi ja Kristus."

"On parempi nähdä Jumala kaikessa kuin yrittää ymmärtää."

Nämä lainaukset puhuttelevat minua kristittynä. Jos olet siinä pisteessä matkallasi, missä voit oppia muista uskonnollisista traditioista keinona vahvistaa uskoasi Kristukseen, silloin suosittelisin seuraavia aloitusvaiheena: Thich Nhat Hanhin (buddhalainen ja kristitty munkki) Elävä Buddha, Elävä Kristus, Ram Dassin Be here now (vaikea laskea käsistään), Thomas Mertonin (katolinen) The Wisdom of the Desert Fathers, Marcus Borgin (episkopaali) Jesus said, Buddha said, ja mitä tahansa Anthony DeMellolta (katolinen).

Lopullinen jäähyväisajatus - omassa henkisessä kehityksessäni oli piste jolloin toisten uskonnollisten traditioiden tutkiminen olisi saattanut olla minulle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Jos sinä olet siinä kohtaa, pysy silloin vain siellä missä tunnet olosi mukavaksi. Jumala vie sinut minne Hän haluaa viedä sinut kun Hän on valmis. Tässä vaiheessa matkaani ajattelen Kristuksen sanoja, "Etsikää, niin te löydätte." Tehtyäni niin, minä olen löytänyt Kristuksen.

- Nick

Joitakin vuosia sitten vaimoni ja minä teimme uskontojen välisen pyhiinvaellusmatkan Israeliin. Johtajina olivat luterilainen pastori ja juutalainen rabbi. Ryhmässämme oli yhtä suuri määrä kristittyjä ja juutalaisia. Tässä pyhiinvaelluksessa oli monia liikuttavia aspekteja, ja uskallan sanoa että jokaisen osallistujan usko lisääntyi suuresti. Minulle jotkin todelliset kohokohdat ja syvät hetket tulivat kanssakäymisestä juutalaisten ystäviemme kanssa. Näimme ensin Jerusalemin Betaniasta, tullen ylös Jerikosta. Astuimme kaikki ulos bussista, rabbi rukoili, jaoimme viiniä ja kaikilla oli syvä arvostus pyhään kaupunkiin "ylös menemisen" merkitystä ja iloa kohtaan. Aina kun luen Raamatusta "menemisestä ylös Jerusalemiin", olipa se Jeesukselta tai psalmeissa, muistan suuren juhlamme ja ilon jonka jaoimme. Juutalaiset ystäväni syvensivät omaa mielihyvääni lähestymisestä kummallekin uskonnolle pyhintä kaupunkia.
Samoin kokoontuessamme länsimuurille (itkumuurille) perjantai-iltana, juuri kun aurinko oli laskemassa, minulla oli etuoikeus kokea Sabatin, päivien kuningattaren, alku hartaiden juutalaisten seurassa. Se kuului elämäni liikuttavimpiin iltoihin. Rukouksen into ja intensiteetti oli sähköinen. Sabatin ilo löysi uuden merkityksen. Kristittynä tunsin itseni hyvin etuoikeutetuksi osallistuessani pyhään hetkeen, jonka juutalaiset hyvin ymmärsivät ja kristityt harvoin pitivät arvossa.

Minulla ei ole epäilystäkään, että juutalaiset osallistujat huomasivat oman uskonsa lisääntyneen ja syventyneen osallistuessaan kristittyjen kanssa vierailullamme Betlehemissä Pyhän Haudan kirkossa ja muilla kristityillä paikoilla. Sittemmin olen kahdesti ollut mukana johtamassa uskontojen välistä pyhiinvaellusta, jakaen johtamisen juutalaisten johtajien kanssa. Olen vakuuttunut, että osallistujat kokevat uskon syventymisen tavoilla, jotka eivät olisi mahdollisia rymissä, jotka on kokoonpantu yksinomaan kristityistä, yksinomaan juutalaisista.

Kyllä, kristityt voivat ja usein oppivatkin ei-kristittyjen kokemuksista ja uskosta. Näemme tämän lisääntyvänä määränä tapoja monikulttuurisessa maailmassamme. Esimerkiksi useiden eri idän uskontojen seuraajat auttavat kristittyjä arvostamaan enemmän paradoksia, hyväksymään enemmän moninaiset ja näennäisesti ristiriitaisetkin totuudet. Ennemmin kuin omaa uskoani uhkaavina, huomaan että oivalluksilla toisista uskonnoista on taipumus auttaa minua olemaan vähemmän itsetyytyväinen, tehden minut kykeneväksi soveltamaan hieman uutta ymmärrystä omaan uskooni, ja lopulta lisäämään kristillistä uskoani.

- Pastori Robert W. Ihloff