Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida kirjoituksia. Ja vaikka "suositut tekstit" tuossa sivupalkissa vieressä onkin ihan hyvä juttu, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tästä blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin se mikä on "suosittua". Katso vaikkapa asiasanahakemisto vähän alempaa, otsikolla "Tässä blogissa mm."! Vaikka annan mieluummin muiden äänen kuulua tässä blogissa, olen ottanut tavakseni myös kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - mikä yleensä erottuu värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui tämän blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Ei ole mitään yhtä tiettyä teemaa - ainoa punainen lanka on se, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja nykyään niissä on usein jokin kriittinen näkökulma. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea lyhyesti toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

19.11.07

JOHN VAN AUKEN: KOHTI UNIVERSAALIA KRISTUSTA

"Kristus ei ole ihminen". - Egdar Cayce

Hänen ulkoinen mielensä hiljaisesti sivuun asetettuna ja hänen syvemmän mielensä ollessa yhtä universaalin tietoisuuden kanssa, Edgar Cayce kysyi meiltä, "Mitä teette tämän ihmisen, Jeesus Nasaretilaisen kanssa, Jerusalemin Jeshuan, Joosuan Siiloassa, Joosefin faaraon hovissa, Melkisedekin joka siunasi Aabrahamin, Eenokin joka varoitti ihmisiä, Aadamin joka kuunteli Eevaa?" Lukemuksessa henkilölle, jolla oli sekä juutalaista että kristillistä koulutusta, ja joka kamppaili päättääkseen kummasta uskonnosta piti enemmän, Caycen lukemusten Lähde kysyi: "Etkö ole huomannut, että ydin, totuus, todellinen totuus on YKSI? Armo ja oikeus; rauha ja harmonia. Sillä ilman Moosesta ja hänen johtajaansa Joosuaa (joka oli ruumiillisesti Jeesus) ei ole Kristusta. Kristus ei ole ihminen. Jeesus oli ihminen; Kristus sanansaattaja; Kristus kaikkina aikoina, Jeesus yhtenä, Joosua toisena, Melkisedek toisena, näiden ollessa ne jotka johtivat juutalaisuutta! Näiden ollessa ne jotka tulivat lupauksen lapsena, lupauksen lapsille; ja lupaus on sinussa, että sinä johdat kuten Hän on sinulle antanut: 'Ruoki lampaitani.'"

Ilmiselvästi ollessaan yhteydessä universaaliin tietoisuuteen, Caycen näkemys Jeesuksesta Kristuksesta eroaa paljon kirkon, ja jopa hänen oman ulkoisen itsensä näkemyksestä. Cayce ja hänen perheensä olivat Raamattua lukevia kristittyjä. Kuitenkin kun hän laittoi syrjään ulkoisen itsensä ja kohotti syvemmän mielensä Ykseyteen sen kanssa, mitä lukemukset kutsuivat "universaaliksi tietoisuudeksi", uusi näkemys Jeesuksesta Kristuksesta tuli hänen kauttaan meille, näkemys, joka on suurempi kuin yksi inkarnaatio ja kolmiulotteisten rajoitusten tuolla puolen.

Tästä perspektiivistä Kristus on Sana, Logos, Jumalan universaali valo joka ilmenee inkarnoituneen henkilön kautta. Caycen lukemukset selittävät, että Kristuksen valo inkarnoitui ensin Poseidiassa, Atlantiksessa, n. 106 000 eKr., tehden niin auttaakseen sieluja, jotka olivat kadottaneet tietoisen yhteytensä Jumalaan ja tulleet vangituiksi materiaan. Virittäytynyt Cayce näkee meidät henkinä ja mielinä; fyysiset ruumiit tulivat kauan jälkeen alkuperäisen luomisemme Universaalin Luojan kuvaksi ja kaltaiseksi. Kristus-henki ymmärsi, että vaatisi sarjan inkarnaatioita täysin voittaa vaikutukset jotka olivat ottaneet vallan mielistämme ja sydämistämme ja se tuli taivaista aineeseen auttaakseen meitä matkan varrella.

Kristus-henki ei inkarnoitunut ainoastaan läntisessä maailmassa. Cayce selittää, että missä tahansa yhden Jumalan ja yhden veljeyden, sisaruuden käsitettä julistettiin, Kristus-henki oli siellä. Kun opetuslapsi Johannes kirjoitti evankeliuminsa avaussanoissa: "Alussa oli Sana [Kristus], Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Sana [Kristus] tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, täynnä armoa ja totuutta." Osa Jumalan kolminaisuudesta tuli ihmisten keskuuteen auttaakseen meitä. Cayce sanoo tämän ensin tapahtuneen Atlantiksen legendanomaisina aikoina; sitten jälleen Eedenissä, Tigriksen ja Eufratin välissä; ja jälleen Egyptissä, ja uudelleen ja uudelleen, jatkaen jopa tänä päivänä. Eräässä Caycen useimmin julkaistussa lukemuksessa hän lausui: "Sillä koskaan ei ollut aikaa, jolloin ei ollut Kristusta..."

Monet hartaat kristityt kamppailevat ediktin kanssa, että henkilön täytyy "nimetä nimi" saavuttaakseen täyden ylösnousemuksen, lunastuksen ja iankaikkisen elämän. Jopa Caycen lukemukset siteeraavat tätä fraasia, mutta merkille pantavalla käänteellä: "Hänen joka nimeäisi nimen, on täytynyt tulla täydelliseksi itsessään!" Kuinka moni meistä kristityistä voi sanoa saavuttaneensa tämän vaatimuksen? Toinen lukemus sanoo: "Suurenna tuo nimi, tuo nimi, joka tulee jokaiselle kielelle, Ristiinnaulitun sillä tavoin, että itse on ristiinnaulittu lihallisiin himoihin, pitäen parempana Pyhän henkeä ennen itseä ja pitäen lähimmäistäsi itsenäsi." Käyttäen tämän lukemuksen määrittelyä nimestä, eikö henkilö joka on kuullut vain vähän Jeesuksesta, "nimeäisi nimen" jos hän on ristiinnaulinnut lihalliset himot, pitäen Jumalan tahtoa parempana kuin omaansa, ja rakastaen lähimmäistään niin kuin itseään? Onko nimi sana vai onko se henki? Onko pelastus nimi "Jeesus" vai Jumalan ja muiden rakastamista kuten Jeesus opetti? Onko Kristus vain kristitty vai universaali? Onko Jumala ja Jumalan ilmestys keskuudessamme rajoitettu valikoiduille sieluille. Eikö Jumala rakasta ja etsi kaikkien lastensa seuraa?

"Kun entiteetti, sielu, mieli, astuu [henkisiin ulottuvuuksiin] pane itsen ympärille viitta, vaatekappale, niin, Kristuksen mantteli; ei ihmisenä, ei yksilönä, vaan KRISTUS, tuo universaali rakkauden tietoisuus jonka näemme ilmentyvän niissä, jotka ovat unohtaneet itsen, mutta kuten Jeesus, antavat itsensä jotta toiset tulisivat tuntemaan totuuden." Tässä näemme Caycen pitävän Kristusta "universaalia rakkauden tietoisuutta" vastaavana. Tämän tietoisuuden voi saavuttaa kuka vain mistä tahansa uskonnosta, tai jopa ilman uskontoa.

Mieti ilmestyksiä Medjugorjessa, Bosniassa 1981. Vauvaa pitelevä nainen nähtiin ihastuttavien valon säteiden ympäröimänä. Nuoret (enimmäkseen teini-ikäiset) jotka näkivät hänet, sanoivat että hän näytti kuin auringolta, hänellä oli kaksitoista tähteä päänsä päällä, hohtavan valkoinen huntu, ja helmen harmaa vaatetus. Hän esitteli itsensä "kaikkien ihmisten äitinä". Hän rohkaisi yhtä kristityistä lapsista seuraamaan erään hyvän musliminaisen esimerkkiä yhteisössään. Hän sanoi, että hänen sanomansa on kaikille ihmisille, ja "jos se on välttämätöntä, ilmestyn jokaisessa kodissa." Hohtava nainen varoitti kuulijoitaan, että on aika täydelliselle sovitukselle ihmisten keskuudessa. Tämä sanoma annettiin Bosniassa, missä kristityillä, muslimeilla, kroaateilla ja serbeillä oli allaan paljon vihaa ja ennakkoluuloa toisiaan kohtaan.

Meidän kristittyjen täytyy sallia Jeesuksen Kristuksen olevan paljon suurempi kuin kristinusko. Kuten Jeesus sanoi (eli Kristus-henki jonka kanssa Jeesus teki itsensä yhdeksi), "Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen, " Joh.10:16. Jeesus sanoi, että hän opetti ja teki mitä Jumala, Isä hänessä ohjasi hänet tekemään. Ja ennen kuin jätti meidät tullakseen täydin yhdeksi Jumalan kanssa, Jeesus ilmoitti että "Lohduttaja", "Totuuden henki", tulisi luoksemme ja opastaisi meitä.

Tietenkään ei ainoastaan kristittyjen täydy päästää irti uskonnollisesta elitismistä. Juutalaisilla, muslimeilla ja muilla on osuutensa jotka uskovat heidän uskonsa olevan ainoa oikea usko, ja kaikkien täytyy vannoa uskollisuutta heidän opeilleen. Niin vaikeaa kuin se saattaakin olla, kristittyjen, juutalaisten, muslimien, buddhalaisten, hindujen ja muiden uskonnollisten ryhmien täytyy sallia Jumalan olla kaikkien ihmisten Jumala, ja avata omat sydämensä kaikille ihmisille. Kuten psalminlaulaja havaitsi, Jumala on kaikkialla ja hän on jokaisen luoja: "Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi," Psalmi 139:7-10. Cayce siteerasi usein kohtaa: "Kuule Israel, Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin," 5 Moos.6:4 & Mark.12:29.

Kun meille on esitelty tämä universaali Kristus, on tärkeää hyväksyä että päivittäisessä, henkilökohtaisessa hengellisyydessä, että jokainen käyttää oman uskontonsa ja kulttuurinsa harjoituksia, käsitteitä ja seremonioita. Kodeissa Kairossa, Tel Avivissa, New Delhissä, New Yorkissa perheet menestyvät parhaiten harjoittaessaan omia uskonnollisia tapojaan. Nämä kutsuvat esiin Jumalan hengen ja rakkauden erityisillä tavoilla, jotka ovat juurtuneet syvään jokaisen olemuksen luontoon. Näistä tulee pyhiä. Universalismi ei kutsu kieltämään ainutlaatuiset tapansa. Se on kutsu puhdistaa sydämemme ja mielemme ennakkoluulosta toisia kohtaan Jumalan nimissä. Tämä paha henki ohittaa jopa kaikkein hyvää tarkoittavimmat, saaden moraaliset ihmiset suorittamaan moraalittomia tekoja, jotka oikeutetaan uskonnollisen tai etnisen puhtauden nimissä. Eikä tämä henki esiinny vain sodassa. Se esiintyy jokapäiväisessä elämssä, pienin tavoin. Kaikki uskonnolliset ihmiset ovat tunteneet tämän toisista. Juutalaiset, muslimit ja jopa kristityt ovat tunteneet ennakkoluulon piston heitä vastaan. Monilla sekularisteilla tämän päivän yhteiskunnassa on anti-mikä tahansa-uskonto asenne, ja he perustavat ennakkoluulonsa uskonnollisten ihmisten negatiivisiin tekoihin kautta aikojen. Uuden hengellisyyden tarvitsee syntyä. Sellaisen, joka on universaali. Sellaisen, joka sallii Jumalan olla kaikkien ihmisten Jumala. Sellaisen, jolla on usko että Jumala voi ja tulee pelastamaan kaikki sielut jotka voidaan pelastaa, ei väliä mikä on heidän uskonnollinen tai uskonnoton näkemyksensä.

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: