Richard on konsultoiva psykologi ja Australian psykodraaman oppilaitoksen henkilökunnan jäsen. Hänet vihittiin pappeuteen Melkisedekin järjestyksen mukaan (pappeus The Independent Church of Australia-kirkossa; katso esittely ja linkki sivulla Resurget Sol Fugiens) 1996. Tämä artikkeli on otettu haastattelusta, jossa hän puhui papillisesta roolista ja kokemuksestaan Pyhän Hengen työstä elämässään ja työssään.
Persoonallisuus, Henki ja terapeutti
Terapiassa, ja millä tahansa alueella, missä työskentelemme ihmissielujen kanssa, on olemassa tärkeä ero, joka täytyy tehdä hengen ja persoonallisuuden välillä. Vihkimyksestä lähtien tämä ero on tullut hyvin selväksi minulle. Ennen kuin voimme edes alkaa tehdä työtä, joka sisältää hengen, meidän täytyy ensin tietää, millainen oma persoonallisuutemme on, sekä edistyksellisine että ongelmallisine aspekteineen. Ainoastaan itsetuntemuksella voimme työskennellä kohti edistyvän ainutlaatuisuutemme kehitystä, niin että meistä tulee yksilöitä, jotka osaavat seisoa yksin ja olla valona pimeydessä, ja siten olla vaikuttavia maailmassa. Esimerkiksi Winston Churchill tunsi oman persoonallisuutensa ja vaikeudet, joita hänellä oli masennuksen kanssa, kuitenkaan se ei estänyt häntä näyttämästä johtajuutta ja näkemystä toisen maailmansodan aikana. Hän oli ääni erämaassa ja kykeni havaitsemaan pahan voimien kokoamisen Euroopassa 1930-luvulla.
Minulla on yhä samat ominaisuudet ja vaikeudet persoonallisuudessani, jotka minulla on aina ollut, kuitenkin nyt tiedän, että henkeni voi ja sen täytyy olla aktiivinen niistä huolimatta. Varsin pitkän ajanjakson kuluessa olen kehittänyt itseäni ja työstänyt vinoutumaa persoonallisuuteni sisällä. Se merkitsi, että minun täytyi harjoittaa ajatteluani kyetäkseni tekemään totuudellisen arvion itsestäni. Jos osaat tehdä tämän, tunnet kykysi, mutta tunnet myös kehittyvät aspektisi ja Akilleen kantapääsi. Se merkitsee, että mitä esität toisille, on mitä olet, joten sisäinen ja ulkoinen ovat samaa, eivätkä konfliktissa. Jos minulla on tämänlaista itsetuntemusta, silloin voin terapeuttina helpommin kehittää asiakkaitteni potentiaaleja ja kykyjä, niin että he ovat enemmän kosketuksissa ytimensä kanssa ja niin muodoin kehittävät kaikkia edistyviä aspekteja itsessään.
Sitten myös henki voi alkaa toimia. Olen huomannut tämän tapahtuvan yllättävin tavoin. Jos ihmiset, joiden kanssa työskentelen, tulevat luokseni tietyssä tarkoituksessa, oli sillä tekemistä kaipauksen tai heidän ihmissuhdevaikeuksiensa kanssa, mieleeni on juolahtanut viime aikoina, että tuon työs tosiasiallisen tekemisen yhteydessä he kokevat hengen, minusta riippumatta. Tämä läsnäolo oli olemassa ennenkin, mutta se itseasiassa kasvaa. Voin tuntea sen kasvavan itsessäni. Ajattelen, että tuolla läsnäololla on voimaa ja luotan siihen. Ja luottamalla siihen se valmentaa minua uusille ja tuntemattomille alueille.
Olin hiljattain tekemisissä jonkun kanssa ja minulle tuli ajatus, ettei hän ollut yhteydessä sieluunsa. Minun täytyi luottaa tuohon ajatukseen ja tunnistaa, että tämä oli itseasiassa työ, joka hänen täytyi tehdä. Luottamus ansaitaan; se ei vain tapahdu sanomalla jollekulle, "luota minuun." Joten me puhuimme mistä vain hän halusi puhua, mutta todellisuus oli, että hän koki meidät yhdessä - tuon ylimääräisen läsnäolon kanssa.
Tuntemattomaan
Kun työskentelet tällä tavalla, olet tässä ja nyt tilanteessa, ja minulle tämä on aina kaikkein jännittävimmän laista työtä, koska et tiedä mitä tulee tapahtumaan. Heittäydyt tuntemattomaan ja henkilö, jonka kanssa työskentelet, on myös tuntemattomassa. Koen tämän niin, että annan hengen toimia. Teen työtä persoonallisuuteni keinoin, mutta minulla on myös aistimus tästä toisesta aspektista kanssani. Se on kuva Kristuksesta kanssani, ja se on rauhoittava asia.
Terapiassa on monia mahdollisuuksia hengelle tulla aktiiviseksi, koska työskentelet tiedostamattoman kanssa. Erityisesti psykodraaman prosessissa, koska se toimii toiminnan kautta, me olemme tekemisissä tiedostamattomien prosessien kanssa suuremmassa määrin, kuin jos, saokaamme, vain puhuisimme. Puhuessa tietoinen mieli voi suodattaa tietyt asiat, mutta toiminta on peräisin suoraan syvältä tiedostamattomalta tahdon tasolta.
Eräässä äskettäisessä psykodraamaryhmässäni saavutettiin paljon läheistä tuttavuutta ryhmän sisällä, ja ajattelin, että voisi olla hyvä viimeistä istuntoa varten saada jokainen henkilö antamaan lahja muille ryhmässä. Pyysin heitä löytämään oman voimansa, olemaan intuitiivisesti toisen henkilön kanssa ja antamaan heille sitä laatua lahjana heidän myöhemmäksi kehityksekseen. He antoivat asioita kuten "kestävyyttä" tai "lipun" mennä kävelylle pensasmaalle tai kutsun elokuviin. Se oli varsin ihanaa. Minulla oli aistimus, että eräs henkilö tarvitsi kätten päälle panemista, joten kun mahdollisuus tuli, me kaikki panimme kätemme hänen päälleen. Tehdessäni tämän, kykenin olemaan hiljaa ja luottamaan. Mielikuva sukelsi esiin mielessäni. Se oli siemenestä, joka istutettiin hänen sydämeensä, elämän ja valon siemenestä. Se ei tullut minusta, vaan syvemmältä tasolta hänessä. Sanoisin, että se oli hänen henkensä.
Tieto ja henkisen voiman innoittaminen
Tehdäkseen minkään arvoista työtä, luulen, että terapeutilla pitää olla terve tietämys. Ilman tietoa en usko, että kukaan voi edes alkaa tulla havaitsemisen ovelle, valaistuksen ovelle. Mutta tarvitaan enemmän. Äskettäin menin psykoterapian ensimmäiseen maailman kongressiin. Keskellä avajaisseremoniaa ryhmä shamaaneja jostain Aasiasta tuli lavalle. Heillä oli mahtava vaikutus ja saattoi nähdä, että he olivat syvällisiä ja viisaita. Shamaanit pitivät muutaman parantamisistunnon ja kauhukseni jotkut terapeuteista ryntäsivät heidän luokseen parannettaviksi. Kun todellinen parantaja tulee paikalle, ihmiset tunnistavat sen. He tunnistavat kun jollain on voimaa. Psykologit oli koulutettu erityisissä kouluissaan, mutta shamaaneilla oli voimaa, ja terapeutit ryntäsivät heidän luokseen koska jotain puuttui heidän omasta olemuksestaan.
Joten tietoa vaaditaan ja sitten hengen innoittamista, voimalla kyllästämistä. Tämä on armo, joka annetaan vihkimyksessä. On monia pappeja, joista tulee pettyneitä ja he kääntyvät psykologian puoleen löytääkseen vastauksia. Keskuksessa (The Centre, eli The Independent Church of Australia) meillä on ihmisiä, jotka ovat ensin psykologeja tai muita ammattilaisia, jotka ovat sitten tulleet esoteeristen opetusten todellisen parantavan voiman luo. Tällä tavoin ammattitietämys ja oma itsetuntemuksesi ja olevuutesi kyllästetään henkisen luonnon syvemmällä tiedolla. Ei ole kyse faktoista tai tekniikasta; se on oman olevuutesi syvempää aistimista. Kaikki mitä mikä tahansa psykologinen metodi tekee, on tuoda ulos se, mikä on henkilön sisällä jokatapauksessa. Mutta parantaminen on kyky työskennellä henkisestä perspektiivistä, kohottaa ja muuntaa sielua.
Jos henkilöllä on kehitysviivästymiä tässä elämässä mistä tahansa syystä, ja hän kokee, että hänen täytyy päästä läpi, hän voi voittaa nämä vaikeudet ja sitten mennä eteenpäin ja täyttää tarkoituksensa, jos hän tulee kokemaan hengen työskentelyn. Tieto hengestä on minusta hyvin jännittävä. Tieto pysyy kuolleena, ellet tuo siihen henkeä ja työskentele aktiivisesti hengen kanssa.
Jos minulle tapahtuu jotain, minun täytyy luottaa siihen ja käyttää sitä. Se on jonkin itseäni suuremman työtä, vaikka minulla saattaa olla merkittävä ymmärrys tilanteen sosiometriikasta. Sinun täytyy luottaa - luottaa koulutukseesi ja myös luottaa siihen, että hyvää voi seurata mistä tahansa tilanteesta jossa olet. Jos minulta pyydetään armon sakramenttia (vastaa rippiä), silloin annan sen, mutta toisina kertoina olen ottanut aloitteen tehdä tämän. Käytän myös evankeliumien asiayhteyttä ihmisten kanssa työskentelyyn, jos heillä on sellainen tausta.
Koulutukseni sanoo, että johtajana minä olen spontaanein henkilö paikalla. Jos alan rajoittaa tai tulla levottomaksi tai pelätä, minun ei pidä luovuttaa vaan nousta ylös ja jatkaa matkaa uuteen. Sillä henki ei salli sinun säilyttää vanhaa identiteettiäsi.
Henki antaa sinulle voiman olla apostoli. Muistan että koulussa, missä työskentelin, olin alhaisista alhaisin valtarakenteessa, mutta minulla oli kyky nähdä mitä tarvitsi tapahtua ja työntää jotakin oikealla tavalla. Pyhä Henki ei ajattele toisista saatavan vallan ehdoilla; se antaa sinulle kyvyn havaita. Henkinen havaitseminen on tulos tiedosta, jota käytetään suhteessa Kristus-henkeen.
Etsi motivoivaa voimaa
Haluaisin kertoa sinulle jotain, jonka äskettäin opin ryhmäohjausistunnossa. Freud sepitti fraasin toistamispakko, missä henkilö toistaa samaa vanhaa käsikirjoitusta persoonallisuuden jäljittelevissä ja epätoiminnallisissa kategorioissa. Voisi sanoa, että sellainen henkilö on kuin echidna*, tiukasti kokoon käpertyneenä, sammuttaen ulkopuolen. Mutta tuon henkilön sisällä on valo, "motivoiva voima". Tämän Freud unohti. Jokaisessa ihmisessä on aina motivoiva voima. Kokoon käpertyneellä echidnalla on elämä sisässään. Jos psykologi menee huoneeseen ja näkee jonkun piilottelevan pöydän alla, hän voi silloin varustaa hänet nimilapulla. Minä menisin pöydän alle ja istuisin hänen kanssaan. Meidän kaikkien tarvitsee tulla yhteyteen jonkun kanssa, joka voi havaita motivoivan voimamme, kun olemme kuin echidna. Silloin voimme istua yhdessä, henki hengen kanssa.
Apostolilla täytyy olla laaja visio, yltäen oman persoonallisuutensa parametrien tuolle puolen, maailman visio. Nykyaikainen apostoli on joku, jota innoittaa läsnäolo, jonka luo ihmisiä vedetään, ja se on Kristuksen henki. Se on Pyhien lahja. Voit työskennellä sen eteen, mutta et voi saavuttaa sitä. Kun aika on oikea, se annetaan niille, joita kutsutaan.
*Echidna on pieni, australialainen pussieläin, jolla on piikikäs turkki (en tiedä suomenkielistä nimeä; suomentajan huomautus).
Persoonallisuus, Henki ja terapeutti
Terapiassa, ja millä tahansa alueella, missä työskentelemme ihmissielujen kanssa, on olemassa tärkeä ero, joka täytyy tehdä hengen ja persoonallisuuden välillä. Vihkimyksestä lähtien tämä ero on tullut hyvin selväksi minulle. Ennen kuin voimme edes alkaa tehdä työtä, joka sisältää hengen, meidän täytyy ensin tietää, millainen oma persoonallisuutemme on, sekä edistyksellisine että ongelmallisine aspekteineen. Ainoastaan itsetuntemuksella voimme työskennellä kohti edistyvän ainutlaatuisuutemme kehitystä, niin että meistä tulee yksilöitä, jotka osaavat seisoa yksin ja olla valona pimeydessä, ja siten olla vaikuttavia maailmassa. Esimerkiksi Winston Churchill tunsi oman persoonallisuutensa ja vaikeudet, joita hänellä oli masennuksen kanssa, kuitenkaan se ei estänyt häntä näyttämästä johtajuutta ja näkemystä toisen maailmansodan aikana. Hän oli ääni erämaassa ja kykeni havaitsemaan pahan voimien kokoamisen Euroopassa 1930-luvulla.
Minulla on yhä samat ominaisuudet ja vaikeudet persoonallisuudessani, jotka minulla on aina ollut, kuitenkin nyt tiedän, että henkeni voi ja sen täytyy olla aktiivinen niistä huolimatta. Varsin pitkän ajanjakson kuluessa olen kehittänyt itseäni ja työstänyt vinoutumaa persoonallisuuteni sisällä. Se merkitsi, että minun täytyi harjoittaa ajatteluani kyetäkseni tekemään totuudellisen arvion itsestäni. Jos osaat tehdä tämän, tunnet kykysi, mutta tunnet myös kehittyvät aspektisi ja Akilleen kantapääsi. Se merkitsee, että mitä esität toisille, on mitä olet, joten sisäinen ja ulkoinen ovat samaa, eivätkä konfliktissa. Jos minulla on tämänlaista itsetuntemusta, silloin voin terapeuttina helpommin kehittää asiakkaitteni potentiaaleja ja kykyjä, niin että he ovat enemmän kosketuksissa ytimensä kanssa ja niin muodoin kehittävät kaikkia edistyviä aspekteja itsessään.
Sitten myös henki voi alkaa toimia. Olen huomannut tämän tapahtuvan yllättävin tavoin. Jos ihmiset, joiden kanssa työskentelen, tulevat luokseni tietyssä tarkoituksessa, oli sillä tekemistä kaipauksen tai heidän ihmissuhdevaikeuksiensa kanssa, mieleeni on juolahtanut viime aikoina, että tuon työs tosiasiallisen tekemisen yhteydessä he kokevat hengen, minusta riippumatta. Tämä läsnäolo oli olemassa ennenkin, mutta se itseasiassa kasvaa. Voin tuntea sen kasvavan itsessäni. Ajattelen, että tuolla läsnäololla on voimaa ja luotan siihen. Ja luottamalla siihen se valmentaa minua uusille ja tuntemattomille alueille.
Olin hiljattain tekemisissä jonkun kanssa ja minulle tuli ajatus, ettei hän ollut yhteydessä sieluunsa. Minun täytyi luottaa tuohon ajatukseen ja tunnistaa, että tämä oli itseasiassa työ, joka hänen täytyi tehdä. Luottamus ansaitaan; se ei vain tapahdu sanomalla jollekulle, "luota minuun." Joten me puhuimme mistä vain hän halusi puhua, mutta todellisuus oli, että hän koki meidät yhdessä - tuon ylimääräisen läsnäolon kanssa.
Tuntemattomaan
Kun työskentelet tällä tavalla, olet tässä ja nyt tilanteessa, ja minulle tämä on aina kaikkein jännittävimmän laista työtä, koska et tiedä mitä tulee tapahtumaan. Heittäydyt tuntemattomaan ja henkilö, jonka kanssa työskentelet, on myös tuntemattomassa. Koen tämän niin, että annan hengen toimia. Teen työtä persoonallisuuteni keinoin, mutta minulla on myös aistimus tästä toisesta aspektista kanssani. Se on kuva Kristuksesta kanssani, ja se on rauhoittava asia.
Terapiassa on monia mahdollisuuksia hengelle tulla aktiiviseksi, koska työskentelet tiedostamattoman kanssa. Erityisesti psykodraaman prosessissa, koska se toimii toiminnan kautta, me olemme tekemisissä tiedostamattomien prosessien kanssa suuremmassa määrin, kuin jos, saokaamme, vain puhuisimme. Puhuessa tietoinen mieli voi suodattaa tietyt asiat, mutta toiminta on peräisin suoraan syvältä tiedostamattomalta tahdon tasolta.
Eräässä äskettäisessä psykodraamaryhmässäni saavutettiin paljon läheistä tuttavuutta ryhmän sisällä, ja ajattelin, että voisi olla hyvä viimeistä istuntoa varten saada jokainen henkilö antamaan lahja muille ryhmässä. Pyysin heitä löytämään oman voimansa, olemaan intuitiivisesti toisen henkilön kanssa ja antamaan heille sitä laatua lahjana heidän myöhemmäksi kehityksekseen. He antoivat asioita kuten "kestävyyttä" tai "lipun" mennä kävelylle pensasmaalle tai kutsun elokuviin. Se oli varsin ihanaa. Minulla oli aistimus, että eräs henkilö tarvitsi kätten päälle panemista, joten kun mahdollisuus tuli, me kaikki panimme kätemme hänen päälleen. Tehdessäni tämän, kykenin olemaan hiljaa ja luottamaan. Mielikuva sukelsi esiin mielessäni. Se oli siemenestä, joka istutettiin hänen sydämeensä, elämän ja valon siemenestä. Se ei tullut minusta, vaan syvemmältä tasolta hänessä. Sanoisin, että se oli hänen henkensä.
Tieto ja henkisen voiman innoittaminen
Tehdäkseen minkään arvoista työtä, luulen, että terapeutilla pitää olla terve tietämys. Ilman tietoa en usko, että kukaan voi edes alkaa tulla havaitsemisen ovelle, valaistuksen ovelle. Mutta tarvitaan enemmän. Äskettäin menin psykoterapian ensimmäiseen maailman kongressiin. Keskellä avajaisseremoniaa ryhmä shamaaneja jostain Aasiasta tuli lavalle. Heillä oli mahtava vaikutus ja saattoi nähdä, että he olivat syvällisiä ja viisaita. Shamaanit pitivät muutaman parantamisistunnon ja kauhukseni jotkut terapeuteista ryntäsivät heidän luokseen parannettaviksi. Kun todellinen parantaja tulee paikalle, ihmiset tunnistavat sen. He tunnistavat kun jollain on voimaa. Psykologit oli koulutettu erityisissä kouluissaan, mutta shamaaneilla oli voimaa, ja terapeutit ryntäsivät heidän luokseen koska jotain puuttui heidän omasta olemuksestaan.
Joten tietoa vaaditaan ja sitten hengen innoittamista, voimalla kyllästämistä. Tämä on armo, joka annetaan vihkimyksessä. On monia pappeja, joista tulee pettyneitä ja he kääntyvät psykologian puoleen löytääkseen vastauksia. Keskuksessa (The Centre, eli The Independent Church of Australia) meillä on ihmisiä, jotka ovat ensin psykologeja tai muita ammattilaisia, jotka ovat sitten tulleet esoteeristen opetusten todellisen parantavan voiman luo. Tällä tavoin ammattitietämys ja oma itsetuntemuksesi ja olevuutesi kyllästetään henkisen luonnon syvemmällä tiedolla. Ei ole kyse faktoista tai tekniikasta; se on oman olevuutesi syvempää aistimista. Kaikki mitä mikä tahansa psykologinen metodi tekee, on tuoda ulos se, mikä on henkilön sisällä jokatapauksessa. Mutta parantaminen on kyky työskennellä henkisestä perspektiivistä, kohottaa ja muuntaa sielua.
Jos henkilöllä on kehitysviivästymiä tässä elämässä mistä tahansa syystä, ja hän kokee, että hänen täytyy päästä läpi, hän voi voittaa nämä vaikeudet ja sitten mennä eteenpäin ja täyttää tarkoituksensa, jos hän tulee kokemaan hengen työskentelyn. Tieto hengestä on minusta hyvin jännittävä. Tieto pysyy kuolleena, ellet tuo siihen henkeä ja työskentele aktiivisesti hengen kanssa.
Jos minulle tapahtuu jotain, minun täytyy luottaa siihen ja käyttää sitä. Se on jonkin itseäni suuremman työtä, vaikka minulla saattaa olla merkittävä ymmärrys tilanteen sosiometriikasta. Sinun täytyy luottaa - luottaa koulutukseesi ja myös luottaa siihen, että hyvää voi seurata mistä tahansa tilanteesta jossa olet. Jos minulta pyydetään armon sakramenttia (vastaa rippiä), silloin annan sen, mutta toisina kertoina olen ottanut aloitteen tehdä tämän. Käytän myös evankeliumien asiayhteyttä ihmisten kanssa työskentelyyn, jos heillä on sellainen tausta.
Koulutukseni sanoo, että johtajana minä olen spontaanein henkilö paikalla. Jos alan rajoittaa tai tulla levottomaksi tai pelätä, minun ei pidä luovuttaa vaan nousta ylös ja jatkaa matkaa uuteen. Sillä henki ei salli sinun säilyttää vanhaa identiteettiäsi.
Henki antaa sinulle voiman olla apostoli. Muistan että koulussa, missä työskentelin, olin alhaisista alhaisin valtarakenteessa, mutta minulla oli kyky nähdä mitä tarvitsi tapahtua ja työntää jotakin oikealla tavalla. Pyhä Henki ei ajattele toisista saatavan vallan ehdoilla; se antaa sinulle kyvyn havaita. Henkinen havaitseminen on tulos tiedosta, jota käytetään suhteessa Kristus-henkeen.
Etsi motivoivaa voimaa
Haluaisin kertoa sinulle jotain, jonka äskettäin opin ryhmäohjausistunnossa. Freud sepitti fraasin toistamispakko, missä henkilö toistaa samaa vanhaa käsikirjoitusta persoonallisuuden jäljittelevissä ja epätoiminnallisissa kategorioissa. Voisi sanoa, että sellainen henkilö on kuin echidna*, tiukasti kokoon käpertyneenä, sammuttaen ulkopuolen. Mutta tuon henkilön sisällä on valo, "motivoiva voima". Tämän Freud unohti. Jokaisessa ihmisessä on aina motivoiva voima. Kokoon käpertyneellä echidnalla on elämä sisässään. Jos psykologi menee huoneeseen ja näkee jonkun piilottelevan pöydän alla, hän voi silloin varustaa hänet nimilapulla. Minä menisin pöydän alle ja istuisin hänen kanssaan. Meidän kaikkien tarvitsee tulla yhteyteen jonkun kanssa, joka voi havaita motivoivan voimamme, kun olemme kuin echidna. Silloin voimme istua yhdessä, henki hengen kanssa.
Apostolilla täytyy olla laaja visio, yltäen oman persoonallisuutensa parametrien tuolle puolen, maailman visio. Nykyaikainen apostoli on joku, jota innoittaa läsnäolo, jonka luo ihmisiä vedetään, ja se on Kristuksen henki. Se on Pyhien lahja. Voit työskennellä sen eteen, mutta et voi saavuttaa sitä. Kun aika on oikea, se annetaan niille, joita kutsutaan.
*Echidna on pieni, australialainen pussieläin, jolla on piikikäs turkki (en tiedä suomenkielistä nimeä; suomentajan huomautus).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti