Sivut

Olen kiitollinen jos viitsit kommentoida kirjoituksia. Ja vaikka "suositut tekstit" tuossa sivupalkissa vieressä onkin ihan hyvä juttu, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tästä blogista löytyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin se mikä on "suosittua". Katso vaikkapa asiasanahakemisto vähän alempaa, otsikolla "Tässä blogissa mm."! Vaikka annan mieluummin muiden äänen kuulua tässä blogissa, olen ottanut tavakseni myös kommentoida muutamalla rivillä julkaisemiani käännöksiä - mikä yleensä erottuu värillisenä tekstinä ennen tai jälkeen varsinaisen kirjoituksen. Eräs lukija kutsui tämän blogin sisältöä "hengelliseksi sekamelskaksi" - ja hän on oikeassa! Ei ole mitään yhtä tiettyä teemaa - ainoa punainen lanka on se, että kirjoitukset liittyvät laveasti henkisyyteen, ja nykyään niissä on usein jokin kriittinen näkökulma. Jos mietit mihin minä sitten uskon, niin omasta henkisestä tiestäni voit lukea lyhyesti toisessa blogissani, Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.
"Mystiikka on myös gnosiksen siemen, joka on esoteerista teologiaa, aivan kuten magia on esoteerista taidetta ja okkultismi tai hermetismi on esoteerista filosofiaa...Koko ihminen on yhdellä ja samalla kertaa mystikko, gnostikko, maagikko ja filosofi; s.o. hän on uskonnollinen, kontemplatiivinen, taiteellinen ja intelligentti. Jokainen uskoo johonkin, ymmärtää jotain, kykenee johonkin ja ajattelee jotakin."
- Valentin Tomberg

8.12.03

PASTORI HEATHER GILMOUR: YLÖSNOUSSUT AJATTELU

Pääsiäisen ohittaminen jättää meille ratkaisevan kysymyksen, missä määrin olemme päästäneet sisään tämän vuodenajan henkisen impulssin. Kysymys on: onko minulla ylösnousemusta edeltävä tietoisuus vai ylösnousemuksen jälkeinen tietoisuus?

Historiallisessa merkityksessä me kaikki kuulumme ylösnousemuksen jälkeiseen aikakauteen: Kristuksen kuolema ja ylösnousemus aikaan sai dramaattisen muutoksen maassa ja ihmisen evoluutiossa, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Mutta yksilöinä me voimme yhä elää niin kuin ylösnousemusta ei olisi tapahtunut.

Luukas sanoo Apostolien tekojen alkujakeissa, että Kristus "kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille (opetuslapsille) neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta" (Apt.1:13). Nuo neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen välissä, aika jota kutsumme mystiseksi väliajaksi, teki opetuslapset kykeneviksi liikkumaan eteenpäin vanhasta ajattelustaan ja ymmärryksestään ylösnousemuksen jälkeiseen tietoisuuteen. Pohtiessamme heidän kokemustaan, näemme kuinka myös meidän ajattelumme voi muuttua.

Erilainen havaintokyky
Ruumis, jossa Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, ei ollut samanlainen kuin ruumis, jonka he olivat tunteneet ennen ylösnousemusta. He eivät aluksi tunnistaneet häntä, kun hän tuli heidän luokseen. Maria luuli häntä puutarhuriksi. Opetuslapset Emmauksen tiellä eivät tunteneet häntä ennen kuin hän mursi leipää heidän kanssaan. Opetuslapset, jotka kalastivat Galileassa, eivät erottaneet kuka kutsui heitä rannalta. Hän saattoi kadota ja ilmestyä heidän edessään tavalla, mihin fyysinen ruumis ei kykenisi.

Tapa, jolla Kristus oli läsnä opetuslasten kanssa noina neljänäkymmenenä päivänä, erosi tavasta, jolla hän oli ollut heidän kanssaan aiemmin. Hänen läsnäolonsa oli todellinen, mutta ei tavanomaisessa fyysisessä hahmossa. He havaitsivat hänet pikemmin kuin näkivät. Voisimme sanoa, että he kokivat hänen läsnäolonsa, ei fyysisin aistein, vaan henkisin aistein.

Tavanomainen tietoisuus luottaa fyysisiin aisteihin ja mitä ne paljastavat mielelle ulkoisestaja sisäisestä maailmastamme. Tämä johtaa rationaaliseen ajatteluun, joka on luonteenomaista jokapäiväiselle elämällemme. Ylösnousemuksen jälkeinen ajattelu perustuu todellisuuden havaitsemiseen, joka ylittää aistit. Tämän tietoisuuden merkki on henkinen eli ylösnoussut ajattelu.

Käsitteistä todellisuuteen
Luukas sanoo, että kun Kristus ilmestyi opetuslapsille noiden neljänkymmenen päivän aikana, hän puhui Jumalan valtakunnasta. Tämä ei ollut uusi sanoma. Markus kertoo meille, että Kristus aloitti vaikutuksensa saarnaamalla, "Jumalan valtakunta on tullut lähelle" (Mark.1:15). Hän kertoi monia vertauksia valtakunnasta, ja opetuslapsille hän sanoi, "teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus". Oli heidän etuoikeutensa tulla johdetuksi ymmärrykseen valtakunnan mysteereistä. Kristuksen maisen vaikutuksen aikana he olivat kuitenkin kykenemättömiä tekemään tämän suuren etuoikeuden omakseen.

"Ette käsitä tätä vertausta", hän sanoi kun he kysyivät häneltä kylväjä-vertauksen merkitystä. "Kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?" Ja toisessa tilanteessa hän sanoi heille, "ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä?" Hän kutsui heitä "sydämeltä paatuneiksi" heidän kyvyttömyytensä tähden tarttua heille esitettyyn totuuteen. Joten vaikka heidät oli valittu totuuden vastaanottajiksi, he eivät vielä ymmärtäneet sitä.

Ei ollut kyse siitä, etteivätkö he ajatelleet mitä Kristus sanoi. Heidän mielensä olivat täydessä puuhassa heidän kuunnellessaan hänen sanojaan ja vaivatessaan päätään niillä, sillä totuus oli tässä vaiheessa heille älyllinen käsite. He keskustelivat hänen sanoistaan keskuudessaan. Joskus he tavoittivat johtopäätöksiä, jotka näyttivät heistä oikeilta, ainoastaan saaden Kristuksen ylittämään heidän suuressa arvossa pitämänsä huomiot, paljastaen heidän erehdyksensä.
Ylösnousemusta edeltävälle tietoisuudelle totuus kuuluu älylle. Henkisellä polulla me vastaanotamme uusia käsitteitä ja ajatuksia, jotka kiihottavat mieltämme. Rationaalinen mielemme tekee sitten ylitöitä yrittäen sovittaa mitä sanottiin täällä ja mitä sanottiin tuolla. Keskustelemme toisten kanssa mitä tämä voi merkitä. Luomme mallejamme siitä kuinka asiat ovat ja tulemme ratkaisuihin, jotka meistä näyttävät sopivilta, kuitenkin voiden olla hyvin kaukana totuudesta. Kristuksen täytyy sanoa meille, "ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Ajatteletteko vielä maisin ehdoin? Ettekö ole vielä oppineet erottamaan totuutta?".

Opetuslapsille tämä älyllinen vaihe oli välttämätön aste heidän oppimisessaan. Sanat, jotka Jeesus puhui, vaikka eivät täysin ymmärrettyinä, astuivat sisään heihin. Tuo siemen kantaisi vähitellen hedelmää - ylösnousemuksen jälkeen. Kurkottaessamme kohti suurempaa tietoisuutta, meidän niin ikään täytyy vastaanottaa opetuksia sisäämme, usein vähäisellä ymmärryksellä. Meidän täytyy ajatella niitä. Meidän täytyy vaivata päätämme niillä. Johtopäätökset joita vedämme tällä kertaa, ovat usein erheellisiä, ja jos luulemme todella ymmärtävämme, olemme väärässä. Siemen kantaa hedelmää, mutta ei vielä. Ei ennen kuin astumme ylösnousemuksen jälkeiseen tietoisuuteen, ei ennen kuin totuudesta on tullut enemmän kuin älyllinen käsite.

Ennen ylösnousemusta opetuslapset tiesivät mitä Kristus oli sanonut; ylösnousemuksen jälkeen he ymmärsivät hänen sanojensa sisäisen merkityksen. Me ymmärrämme varsin hyvin eron näiden kahden lajin tietämisen välillä. Me luemme tai kuulemme jotain, ja se istuu johonkin tietoisuudessamm, kunnes aika on kypsä meidän ymmärtää se. Sitten jotain tapahtuu elämässämme, joka valaisee nuo sanat meille, ja me sanomme, "nyt minä tiedän mitä se merkitsee." Siemen on kantanut hedelmänsä.

Tämä oli opetuslasten kokemus noiden neljänkymmenen päivän aikana. Kristuksen sanoista tuli enemmän kuin ajatuksia ruokkimaan heidän mieltään. Niistä tuli elävä ja mahtava voima heidän sisässään.

Uusi kokemus Kristuksesta
Ylösnoussut ajattelu muuttaa myös ymmärryksemme Kristuksesta. Kristuksen maisen vaikutuksen aikana opetuslapset vastaanottivat vihjeitä siitä, kuka hän oli. Pietari teki suuren ilmoituksen, "sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Ja Jeesus vastasi, "autuas olet sinä...sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut", mutta Pietari ei voinut täysin käsittää oman ilmoituksensa epäsuoraa sisältöä. Seuraavassa henkäyksessä hän näytti, ettei hänen ymmärryksensä Kristuksesta ollut tarpeeksi laaja sisältämään mahdollisuutta Kristuksen kuolemasta. Hän sanoi, "Herra, älköön se sinulle tapahtuko", ja Kristuksen täytyi nuhdella häntä.

Kun elämme ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa, seuraamme itse tekemäämme Kristusta. Huolimatta kiusaavista ilmestyksistä ja välähdyksistä siitä kuka Kristus on, ajattelumme on yhä maisten käsitteiden sitoma. Meillä on omat tulkintamme, omat mielikuvamme ja käsitteemme hänestä. Nämä rajoittavat hänen tuntemistamme. Mutta kun havaitsemme hänet hänen ylösnousseessa elämässään, eteerisessä hahmossaan, nuo käsitteet hänestä antavat tilaa tiedolle.

Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset havaitsivat sen olennon äärettömyyden, jonka kanssa he olivat kulkeneet kolme vuotta. Tätä Kristusta ei voinut mieli rajoittaa. Tehtävässään heille hän sanoi, "minulle on annettu kaikki valta (exusia) taivaassa ja maan päällä" (Matt.28:18). Noiden niin läheisesti maahamme ja sen evoluutioon liittyneiden korkeiden olentojen, Exusiaiden voima, teki työtä hänen kauttaan. Opetuslapset kokivat hänet elähdyttävänä läsnäolona heidän kanssaan ja kosmisena olentona, jossa, kuten Paavali sanoo, kaikki asiat pysyvät yhdessä.

Uusi ymmärrys Jumalan päämäärästä
Ennen ylösnousemusta opetuslapset ajattelivat, että Kristus pelastaisi juutalaisen kansan ja perustaisi maallisen valtakunnan. Hän yritti selittää heille, ettei hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta, ja että hänen täytyy kuolla ja nousta jälleen, mutta he eivät voineet käsittää sitä. Pitkäperjantain tapahtumat jättivät heidän unelmansa ja odotuksensa raunioiksi.

Ylösnousemuksen jälkeen he havaitsivat, että lunastustyö oli paljon suurempi kuin he olivat kuvitelleet. Heidän toivonsa raunioista syntyi uusi näky. Se ulottui kauas yli juutalaisen kansan. Kristuksen tehtävä opetuslapsille oli, "menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (Mark.16:15). Varhaisemmat versiot kääntävät tämän "jokaiselle olennolle", mutta teksti ei sano niin - se on koko luomakunnalle. Ei vain jokaiseen henkilöön, vaan koko luomakuntaan vaikuttaa Kristuksen teko, ja ne niittävät siitä hyötyä. Paavali ymmärsi tämän sanoessaan, "sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä...itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen" (Room.8:19-21).

Ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa me olemme seurakunnallisia näköalaltamme, huolissamme omasta ja meille läheisten hyvinvoinnista ja pelastuksesta. Kun ylösnousseen ajattelun kautta havaitsemme Jumalan päämäärän meitä ja maailmaa varten, näkökykymme pienuus katoaa ymmärrykseen, että olemme osa yhtä suurta ykseyttä, joka kulkee kohti vapautta ja täydellisyyttä.

Uusi voima
Pian sen jälkeen kun hän oli kutsunut heidät, Kristus lähetti opetuslapset saarnaamaan ja parantamaan ja saamaan vallan yli demonien. He palasivat riemuissaan menestyksestään, mutta se ei säilynyt. Myöhemmin oli epäonnistumisia. Isä tuli Kristuksen luo pyytämään häntä ajamaan mykän ja kuuron hengen pojastaan, kun opetuslapset eivät kyenneet auttamaan. Jälkeenpäin opetuslapset sanoivat, "miksi emme voineet tehdä sitä?" Heille oli annettu valta, mutta he eivät osanneet käyttää sitä. Jotakin puuttui. Eläessämme ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa, pimeyden ja negatiivisuuden voimat voittavat meidät usein, ja me koemme itsemme voimattomiksi. Kuitenkin tiedämme, että näin sen ei pitäisi olla.

Markus kuvaa ylösnoussutta Kristusta sanomassa:

Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. (Mark.16:17)

Näissä sanoissa on ehdoton vakuutus, että opetuslapsilla olisi tarvittava voima voittaa kaikki negatiiviset vaikutukset. Kun ajattelumme on ylösnoussut, me koemme Kristuksen voiman sisimmässämme aina vahvempana kuin mikään muu voima jonka kohtaamme. Me voimme ottaa vastaan valtamme hänen nimessään.

Ajattelu sydämellä
Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset oppivat lakkaamaan etsimästä ketään toista saamaan valtakunnan toteutumaan heille, ja he oppivat havaitsemaan sen omassa sisimmässään. Ylösnousemus osoitti heille, että Kristus oli voittoisa kuoleman voimien ja mahtien yli; he näkivät hänessä ensi hedelmät, lupauksen siitä, mitä he jonakin päivänä olisivat - Jumalan poikia ja Kristuksen kanssaperillisiä.

Tämä ei ollut pelkkää mielen harjoitusta. Se oli näky, joka vangitsi heidän olemuksensa. Opetuslapset, jotka kulkivat hänen kanssaan Emmauksen tiellä, sanoivat, "eikö sydämemme ollut meissä palava?" Palava sydän on merkki ylösnousemuksen jälkeisestä tietoisuudesta.

John Wesley kasvatettiin kirkossa, koulutettiin teologiassa, vihittiin papiksi Englannin kirkossa ja hänestä tuli lähetyssaarnaaja Pohjois-Amerikkaan. Hän epäonnistui pappeudessaan ja palasi Englantiin täynnä epäilyjä ja pelkoja ja etsien jotain todellisuutta uskonnossaan. Eräänä yönä, pienessä kokouksessa Aldersgate Streetillä, Lontoossa, hänen sydämensä "lämpeni oudosti". Hän koki elävän, ylösnousseen Kristuksen hengen vapauttavan hänet. Tuo tuli lähetti hänet saarnaamaan Kristusta tavallisille ihmisille, köyhille ja alhaisille, läpi Englannin. Hengen suuri liike, joka oli seurauksena, säästi Englannin Ranskan kärsimältä veriseltä vallankumoukselta. Wesleyn voimattomuudesta tuli voimallisuus kun Kristuksen henki virtasi hänen lävitseen, kun siitä mitä hän tiesi päässään, tuli totta hänen kokemuksessaan.

Niin kauan kuin Kristuksen opetukset pysyvät käsitteinä mielessämme, me elämme ylösnousemusta edeltävässä tietoisuudessa. Mutta kun sydämiämme lämmittää hänen sisäisen läsnäolonsa kokeminen, ajattelumme ja tunteemme yhdistyvät sisäisessä tietämisessä joka muuttaa meidät. Sitä merkitsee elää ylösnousemuksen jälkeisessä tietoisuudessa.

Kuten pastori Mario Schoenmaker (The Independent Church of Australia-kirkon perustaja; katso esittely ja linkki sivulla Resurget Sol Fugiens) sanoo kirjassaan Uusi Selvänäkö (The New Clairvoyance):

Henkilö, joka on nähnyt ylösnousseen Kristuksen eteerisessä, ei enää kulje pimeydessä, uskon kyvyn johdattamana, vaan nyt hän kulkee valossa joka virtaa elävästä Kristuksesta. Usko tulee muuttumaan sisäisen tietämisen valoksi. Silloin aurinen kenttä tulee olemaan loistava Kristuksen säteilyn kanssa, ja värien värähtely ilmaisee hänen elämäänsä. Silloin hänen sanansa ovat täyttyneet: "Te olette maailman valo" (Matteus 5:14).

Ei kommentteja:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle: