Viisi pääasiallista eroavaisuutta harkittavaksi
Kirjoituksen ymmärtäminen vaatii jotain tietoa teosofian perusteista ja liikkeen historiasta!
- suom. huom.
 |
| H.P. Blavatsky |
"Jos eri piireissä esitetään vastakkaisia oppeja, nämä opit eivät voi sisältää Totuutta, sillä Totuus on yksi, eikä voi sallia täysin vastakkaisia näkemyksiä." - Mestari K.H., Mahatma-kirjeet
"Meidän oppimme ei tunne kompromisseja." - Mestari K.H., Mahatma-kirjeet"Meillä ei ole kahta uskomusta eli hypoteesia samasta aiheesta." H.P. Blavatsky, Teosofian Avain"Okkultisella tieteellä on muuttumattomat traditionsa esihistoriallisista ajoista asti." - H.P. Blavatsky, Salainen Oppi
1. Jumaluus, Jumala ja Logos
Teosofian alkuperäiset opetukset eivät kovin usein käytä termiä "Jumala". Ne yleensä puhuvat sen sijaan "Jumaluudesta" [Deity] tai "Jumalallisesta Periaatteesta" [Divine Principle], joskus viitaten SIIHEN hindutermein kuten Parabrahman tai Brahman, joskus kabbalistisella termillä Ain-Soph - "loputon, rajoittamaton, Ei-Asia joka on kaikki"; joskus Adi-Buddhina, esoteerisen buddhalaisuuden termein.
Itse asiassa löydämme seuraavankaltaisia lausuntoja:
"Jumaluus ei ole Jumala." (HPB, Salainen Oppi)
"Parabrahman ei ole 'Jumala'". (HPB, Salainen Oppi)
"Välttääkseen sellaisia antropomorfisia käsityksiä vihityt eivät koskaan käytä epiteettiä 'Jumala' nimittämään Yhtä Periaatetta maailmankaikkeudessa." (HPB, Salainen Oppi)
"Ajatus Jumalasta ja paholaisesta saisi kenet tahansa kuusikuukautisen chelan hymyilemään säälivästi. Teosofit eivät usko kumpaankaan. He uskovat suureen KAIKKEEN, Satiin, eli absoluuttiin ja äärettömään olemassaoloon, ainutlaatuiseen ja vertaansa vailla olevaan, joka ei ole sen paremmin olento kuin antropomorfinen oliokaan, joka on, eikä koskaa voi olla olematta." (HPB, Misconceptions)
"Emme me sen paremmin kuin filosofiammekaan usko Jumalaan, kaikkein vähiten sellaiseen jonka pronomini vaatii ison H-kirjaimen... Meidän oppimme ei tunne kompromisseja. Se ei sen paremmin myönnä kuin kielläkään, sillä se ei koskaan opeta muuta kuin minkä se tietää totuudeksi. Sen tähden me kiellämme Jumalan sekä filosofeina että buddhalaisina... Me tiedämme että meidän järjestelmässämme ei ole sellaista kuin Jumala, ei persoonallista eikä persoonatonta. Parabrahman ei ole Jumala, vaan ehdoton muuttumaton laki... Meidän kantamme on vakuuttaa uudelleen että ei ole olemassa Jumalaa... Jumalan idea ei ole luontainen vaan opittu käsitys, ja meillä on teologioiden kanssa vain yksi yhteinen asia - me paljastamme äärettömän." (Mestari Koot Hoomi, Mahatma-kirjeet)
Kaikkein tärkeimmin korostettu näkökulma alkuperäisessä teosofiassa on se, että Syytön Syy ja Juureton Juuri on YKSI absoluutti, ääretön, kaikkialla läsnäoleva, persoonaton, Ikuinen Jumalallinen PERIAATE, eikä äärettömässä voi olla mitään äärellistä, ehdollista, antropomorfista, persoonallista tai ihmisen kaltaista. Siitä puhutaan kunnioituksella "SE" tai "TUO" pikemmin kuin "Hän". Se ei ole olento vaan "Oleminen" itse.
Se ei ole ainoastaan kaiken Lähdetön Lähde, vaan myös kaikkien elävien olentojen ja kaiken elämän todellinen Itse, varsinainen luonto, sisin todellisuus. Se on sekä Absoluutti Jumalallinen Henki että Absoluutti Jumalallinen Substanssi. Se on varsinaisesti itse puhdas tietoisuus. Me emme rukoile emmekä voi rukoilla Absoluuttia ja Ääretöntä, sillä me olemme Sitä. Rukoilemisen sijasta me päätämme toimia, työskennellä ja elää kaikkien olentojen Itsen tähden ja Itsenä.
Syklinen laki - mukaan lukien maailmankaikkeuden syklinen ilmestyminen ja katoaminen - on eräs alkuperäisten opetusten perustavanlaatuisia aspekteja. Maailmankaikkeus syntyy sen seurauksena kun Logos säteillään Absoluutista. Logos - merkiten "sana", "puhe" tai "ääni" kreikaksi - on subjektiivisen ja abstraktin Absoluutin objektiivinen ilmaus. Logos ei ole persoonallinen olento tai Jumala, vaan yksi kaiken sieluttava valo ja maailmankaikkeuden elämä, olemassaolon, ilmennyksen ja evoluution universaali henkinen periaate. Se ilmenee kolmella erillisellä tasolla, joita joskus kuvataan Kolmena Logoina, mutta todetaan uudelleen että todellisuudessa on olemassa ainoastaan Yksi Logos.
Suurena kontrastina kaikkeen tähän, tietyt opettajat, johtajat ja kirjoittajat H.P. Blavatskyn ja William Q. Judgen ajan jälkeen väittivät että korkein käsitys jonka kukaan voi muodostaa Jumalallisesta, on "Aurinko-Logos", jota he kuvaavat "meidän aurinkokuntamme Jumalana". Parabrahmania eli Absoluuttia ei mainita, ei myöskään Universaalia Logosta. Sen sijaan keskitytään "Aurinko-Logokseen" ja "Planeetta-Logokseen". Alkuperäisessä teosofiassa termiä "Aurinko-Logos" käytetään ikinä ainoastaan kerran ja "Planeetta-Logosta" ei lainkaan.
Näissä myöhemmissä opetuksissa sekä Aurinko-Logosta että Planeetta-Logosta toistuvasti kutsutaan "Jumalaksi", ja niitä pidetään olentoina ja yksilöllisinä persoonallisina entiteetteinä, joista puhutaan "Hänenä". Sanotaan että Logos on työskennellyt tiensä tuohon tilaan läpäisemällä useita vihkimysasteita. Sanotaan että Logos tuntee suurta rakkautta ja huolta ihmiskuntaa kohtaan ja sillä on tarve ottaa yhteyttä ihmisiin. Yksi tai kaksi näistä kirjoittajista jopa väitti henkilökohtaisesti nähneensä ja tavanneensa Logoksen, kuvasi "hänen" ihmisenkaltaista ulkonäköään yksityiskohtaisesti, ja eräs myöhemmin kokosi erilaisia palvontarukouksia Aurinko-Logokselle, käytettäväksi oletetusti "teosofisessa" kirkossa.
2. Ihmisen olemuksen seitsemän prinsiippiä
Alkuperäiset teosofian opetukset sanovat että meillä on seitsenkertainen luonto. Kukin meistä koostuu seitsemästä "prinsiipistä" eli osatekijästä. Näistä kolme on kuolemattomia ja kestää elämästä elämään, kun taas muut neljä kestävät ainoastaan yhden elämän ajan ja ovat uusia jokaisen uuden syntymän myötä. Näitä neljää alempaa prinsiippiä kuvataan usein Alempana Nelinäisyytenä, kun taas todellista inhimillistä kolminaisuutta nimitetään Ylemmäksi Katoamattomaksi Triadiksi, Henkiseksi Triadiksi, tai Korkeammaksi Triadiksi.
Lyhyesti referoituna, tämä rakentuu (1) Korkeammasta Itsestämme, puhtaasta ikuisesta hengestä, universaalista ja jakamattomasta luonnossa - jota kutsutaan nimellä Atman sanskritiksi, (2) Henkisestä Sielustamme, Hengen valon suoran säteilyn ilmaisuvälineestä - jota kutsutaan nimellä Buddhi sanskritiksi, ja (3) Yksilöllisestä ihmissielustamme, joka on korkeamman mielen prinsiippimme, egomme eli "minämme", pysyvä yksilöllisyytemme, osa meistä joka jälleensyntyy - jota kutsutaan nimellä Manas sanskritiksi.
Alempi nelinäisyys rakentuu (1) intohimoisesta luonnostamme, halun elementistä jota kuvaannollisesti kuvataan "eläinsieluna" - jota kutsutaan nimellä Kama sanskritiksi, (2) elinvoimaisesta luonnostamme; elämän voimasta tai elämän energiasta, joka varsinaisesti pitää meidät elossa ja fyysisessä inkarnaatiossa - jota kutsutaan nimellä Prana sanskritiksi, (3) astraaliruumiistamme; hienon hienosta ja näkymättömästä sinikopiosta, kehyksestä ja muotista, jonka mukaan ja ympärille fyysinen ruumis rakennetaan - ja jota kutsutaan nimellä Linga Sharira sanskritiksi, ja (4) fyysisestä ruumiistamme; joka ei ole todellisuudessa muuta kuin ulkoinen kuoremme ja ilmaisuväline elämän aikana kaikkien muiden prinsiippien ilmenemiselle - jota kutsutaan nimellä Sthula Sharira sanskritiksi.
On olemassa suuri kontrasti tämän ja myöhempien "teosofiana" esitettyjen opetusten välillä. Alkuperäinen teosofia puhuu Atman ja Buddhin yhteydestä Monadina, olemuksemme korkeimpana universaalina osana.
Myöhemmin useita muita prinsiippejä väitetysti "löydettiin" julistettujen selvänäköisten ilmestysten avulla, kaikkia olemassaolevia määritelmiä muutettiin, joissain tapauksissa tunnistamattomiksi, ja ihmisen olemuksen yleinen järjestys ja yksityiskohdat kirjoitettiin uusiksi, sisällyttäen Monadin korkeimman jumalallisen yksilöllisyyden tyyppisenä, korkeampana ja erillään sekä Atmasta (jota kuvataan yksinkertaisesti "henkisen tahdon voimana") että Buddhista, ja niin kutsutusta "eetteriruumiista" joka toimii yhdessä astraaliruumiin kanssa. Alkuperäiset opetukset eivät koskaan käytä termiä "eetteriruumis" eivätkä tunnusta tai mainitse mitään hienon hienoa ruumista joka sopii "eetteriruumiista" annettuun kuvaukseen.
Useimmat näistä myöhemmistä opetuksista ja kirjoituksista välttävät käyttämästä termiä "seitsemän prinsiippiä", joka esiintyy niin toistuvasti alkuperäisissä opetuksissa, koska ne tunnustavat kahdeksan tai yhdeksän pääprinsiippiä pikemmin kuin seitsemän. HPB:n varoittavat sanat hänen vuoden 1889 artikkelissaan "Vaaran merkki" ovat kenties tähdellisiä tässä:
"Terminologia, joka esiteltiin viisitoista vuotta sitten Teosofisessa Seurassa, on se todellinen... Tätä terminologiaa ei voitaisi muuttaa tällä hetkellä ilman riskiä että pannaan alkuun teosofisissa opetuksissa kaaos, joka on yhtä valitettava kuin vaarallinenkin niiden selkeydelle."
3. Kristus, Maitreya, ja Toinen Tuleminen
Vasta vuonna 1909, kahdeksantoista vuotta HPB:n poismenon jälkeen, käsitys tulevasta "Herra Kristus-Maitreyan, Maailmanopettajan" paluusta muotoiltiin tietyissä teosofisissa piireissä. Tämä oppi edellyttää useita yksityiskohtia, jotka eivät ainoastaan kokonaan puutu alkuperäisistä teosofisista opetuksista, vaan ovat niin ikään niille vastakkaisia. Esimerkiksi:
(1) Alkuperäinen teosofia, joka muutenkin harvoin käyttää termiä "Kristus", tunnustaa "Kristuksen" eli "Christoksen" yksinkertaisesti symbolisena terminä ja nimenä universaalille henkiselle periaatteelle, ja korostaa että Kristus ei ole henkilö, yksilöllinen olento tai entiteetti.
(2) Se ei samaista yksilöllistä "Herra Kristusta" yksilölliseen "Herra Maitreyaan" sanomalla että nämä ovat kaksi nimeä yhdelle olennolle.
(3) Se ei myöskään opeta että "Herra Kristus-Maitreya" on "kaikkien muiden Mestareiden Mestari", se ei viittaa muihin Mestareihin ja Adepteihin "Kristuksen Opetuslapsina", eikä se väitä että Kristus eli Maitreya riivasi eli varjosti "Mestari Jeesusta" täydentääkseen tai täyttääkseen tehtävän, jota Gautama Buddha ei kyennyt riittävästi toteuttamaan, kuten väitetään joissain näistä myöhemmistä opetuksista. Toisin sanoen, alkuperäinen teosofia ei kohota Kristusta etevämpään ja hallitsevaan asemaan Buddhan yläpuolelle.
(4) Se ei julista että suuren Avataaran eli pelastajan uudelleen ilmestyminen tai paluu on käsillä. Päinvastoin, "Salaisessa Opissa" opetetaan että "Kali Yugan, nykyisen kammottavan materialistisen pimeyden aikakautemme, 'Mustan Ajan', aikana uusi ihmiskunnan Vapahtaja ei koskaan voi ilmestyä."
(5) Se ei tervehdi mitään erityistä olentoa "Maailmanopettajana".
(6) Se ei hyväksy käytäntöä mainostaa ja lausua "Suurta Invokaatiota" "tien raivaamiseksi" niin että suuri Avataara voi palata ihmisten maailmaan helpommin ja nopeammin. Se opettaa sen sijaan että sellaiset harvinaiset tapahtumat sattuvat Syklisen Lain mukaisesti, eivät yksilöiden pyrkimyksen ja kaipauksen mukaisesti.
Vaikka jotkut ihmiset ovat väittäneet että itse Teosofinen Seura perustettiin julistamaan ja valmistamaan Kristuksen toista tulemista, ei ole olemassa lainkaan todisteita tätä tukemaan. Pikemmin kuin että tämä oppi olisi ollut keskeinen aspekti teosofiaa, kuten jotkut ovat sanoneet, sillä ei itse asiassa ole mitään yhteistä H.P. Blavatskyn maailmalle esittelemän teosofian kanssa.
4. Viisauden Mestarit
Vaikka teosofian alkuperäiset opetukset ajoittain viittaavat tosiasiaan että on olemassa Mestareita, Mahatmoja, Adepteja, ja Vihittyjä, jotka ovat esoteerisen opin ja sen ajattomien totuuksien vartijoita ja uskottuja, korostus on aina ehdottomasti itse filosofiassa eikä Mestareissa.
Ei sen paremmin HPB, WQJ, kuin Mestarit itsekään ikinä julistaneet yksityiskohtia ja tietoa Mestareiden rooleista, tehtävistä, olinpaikoista, menneistä elämistä, hierarkkisista asemista, vihkimyksen tasoista ja asteista. Tietyt myöhemmät opettajat ja kirjoittajat tekivät täsmälleen näin, mukaanlukien monimutkaisten kaavioiden ja diagrammien piirtäminen ja julkaisu, jotka väittävät näyttävänsä Mestareiden Suuren Veljeskunnan hierarkkisen rakenteen sisäisen toiminnan.
He julkaisivat niin ikään yksityiskohtaisia kertomuksia Mestareiden fyysisestä ulkonäöstä, ja jotkut kuvasivat heidän oletettuja tapaamisiaan ja läheistä ystävällisyyttä joidenkin näiden Mestareiden kanssa, samalla kertaa keksien useita "uusia" Mestareita joita ei löydy kuvattuna tai joihin ei viitata noissa asemissa alkuperäisessä teosofisessa kirjallisuudessa, kuten "Mestari Jeesus", "Venetsialainen", "Mestari R", "Mestari P", "Mestari Jupiter", jne.
Oli myös Sanat Kumaran lisääminen "Suurena Kuninkaana, Maailman Herrana", Maha Chohanin todellisen luonteen ja roolin vääristäminen, manun antropomorfisointi, ja "Kristus-Maitreyan" ylentäminen Mestarin asemaan muiden Mestarien yli, joita toistuvasti kuvataan "Kristuksen uskollisina palvelijoina ja opetuslapsina", ja ritualismin, seremoniallisuuden ja kristillisen kirkon suosiminen, samalla kun Buddha työnnetään reilusti taka-alalle, yhdessä aidon itämaisen esoteriikan kanssa.
Alkuperäinen teosofia ei pyöri Mestareiden eikä heidän oletettujen kuviensa ympärillä, vaan pikemminkin elämää antavan, sielua tyydyttävän, kaiken käsittävän esoteerisen filosofian ja henkisen tieteen ympärillä, jonka todelliset Mestarit antoivat maailmalle 1800-luvun viimeisen neljänneksen aikana, sen kautta jota he kutsuivat "suoraksi edustajakseen": H.P. Blavatskyn.
5. Seuraanto
Melkein kaikki erot, epäjohdonmukaisuudet, vääristykset ja muutokset, jotka liittyivät mukaan teosofisiin opetuksiin, voidaan jäljittää takaisin "okkultisen seuraannon" ongelmaan. Tämä on myös moninaisten teosofisen liikkeen sisällä tapahtuneiden hajaannusten juurisyy.
Ei ole tallennetta tai todisteita viittaamaan mihinkään lainmukaisuuteen tai aitouteen lukemattomien yksilöiden tekemissä väitteissä tai julistuksissa H.P. Blavatskyn "seuraajana" olemisesta. Toisaalta on lukuisia kirjeitä ja lausuntoja itse Mestareilta, joissa he korostavat että HPB on heidän "suora edustajansa", heidän "veljensä", "tunnettu maailmalle HPB:nä, mutta tunnettu meille aivan eri nimellä", että heidän ei ole mahdollista löytää parempaa sanansaattajaa ja edustajaa kuin hän, ja että he tukevat hänen työtään ja kirjoituksiaan ja hyväksyvät ne.
Mestari Morya ja Mestari Koot Hoomi, kaksi läheisimmin ja suorimmin HPB:hen ja Teosofiseen Seuraan yhdistettyä Mestaria, niin ikään todistivat kirjallisesti useammassa kuin yhdessä tapauksessa, että he olivat "Salaisen Opin" todelliset kirjoittajat, ja että tämä monumentaalinen kirja oli "kolminkertainen tuotos", heidän yhteistyötään HPB:n kanssa. He korostivat myös että kestää vuosisatoja ennen kuin paljon enemmän jaetaan salaisista opetuksista, ja että ainoastaan jokaisen vuosisadan 25 viimeisenä vuotena he kykenevät ja heidän sallitaan Syklisen Lain mukaan olla niin suoraan tekemisissä ihmiskunnan ja maailman kanssa kokonaisuutena, mukaan lukien lisäopetus.
Mutta vaatii tietyn määrän nöyryyttä, sen todellista uhraamista mitä on kutsuttu "persoonalliseksi ideaksi", jotta olisi todella tyytyväinen pysymään pelkkänä välittäjänä ja jo jaetun opetuksen eteenpäin ojentajana. Monien sydämissä väijyy halu tulla ihailluksi suurena johtajana, tulla nähdyksi Opettajana omilla ansioillaan, ja ihailluksi ja kunnioitetuksi uutena "Lähettiläänä" "uusille opetuksille" Mestareilta.
Tämä, yhdistettynä massojen jatkuvaan lapselliseen "tuoreiden ilmestysten" ja "viimeisimpien sanomien" kaipaukseen, etenkin kun he eivät ole edes vaivautuneet kunnolla hyödyntämään jo saatavilla olevan opetuksen ja tiedon valtavaa määrää, on aiheuttanut huomattavaa vahinkoa ja suunnatonta haittaa sekä teosofiselle liikkeelle että henkisyyden maailmalle yleisesti.
Jos tutustumme sekä HPB:n työhön että kirjoituksiin; jos kykenemme havaitsemaan William Q. Judgen, Damodarin, Robert Crosbien ja muiden sanoista jotain tuon suuren vihityn todellisesta sisäisestä luonnosta; voimme ymmärtää että olennolla tai sielulla, jonka suuri yleisö tunsi Helena Blavatskyna, ei voinut olla seuraajaa. Voimme myös tulla oivaltamaan että HPB:n tallentama sanoma ei ole luonteeltaan sellainen että sitä voidaan peukaloida, muuttaa, vääristää, kirjoittaa uusiksi tai "korjata" niiden toimesta, jotka pitävät itseään siihen nimitettyinä tai pystyvinä.
Kunnioitus sanomaa, lähettilästä ja Mestareita kohtaan on United Lodge of Theosophistsin käytäntö ja lähestymistapa. Tämä on eräs syy miksi Robert Crosbien 1909 perustama ULT on ainoa teosofisen liikkeen haara, jota me mainostamme tällä nettisivulla [Blavatsky Theosophy Group UK] ja suosittelemme muille. ULT:n päämäärä on pyrkiä säilyttämään, esittämään ja edistämään teosofian opetuksia sellaisina kuin ne alunperin annettiin maailmalle.
Tämä artikkeli ollen lyhyt ja tiivistetty yhteenveto, mainitsee ainoastaan viisi pääasiallista eroavuuden kohtaa alkuperäisen teosofian ja oppijärjestelmän välillä, jota usein kuvataan uusteosofiana, tai HPB:n termillä "pseudo-teosofiana". On itse asiassa monia muita tärkeitä eroja ja vakavia epäjohdonmukaisuuksia ja näitä voidaan tutkia muissa tämän sivun artikkeleissa.
Näitä artikkeleita on aiemmin julkaistu myös tässä blogissa:
2 kommenttia:
UGH! Pakko kommentoida jotain: Blogistasi huokuu valtava henkellinen nälkäsi, mutta se muistuttaa hengellistä sekamelskaa. - Tämä siis MINUN ensireaktioni, tarkoitukseni ei ole missään nimessä loukata. Ja tämä melska onkin ilmeisesti kokoelma erinäisiä näkemyksiä ja tutkimuksia eri uskonkäsityksistä. Varmasti täältä voisi jotain etsiä jos tulevaisuudessa tulisi mieleen jotain.
Mihin itse uskot?
Kiitos kommentista. Et loukkaa; se oli rehellinen mielipide, ja perustuu faktaan: tässä blogissa ei ole yhtä teemaa - tänne kokoan kaiken sen mikä ei muihin blogeihini sovi, ja nykyään enempi älyllisestä kiinnostuksesta ja hyvin kriittisellä asenteella.
"Hengellistä nälkää" en oikeastaan enää tunnusta tuntevani - intressini ovat nykyään enemmän aineellisessa maailmassa - ja vastauksen kysymykseesi löydät KENTIES muista blogeistani (linkki blogin esittelytekstissä yllä).
Lähetä kommentti